Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen tuo väsynyt vaimo-ketjun ap, oivalsin eilen jotain.
17.01.2016 |
Moikka kaikki,
Olen siis tuon väsynyt vaimo-ketjun ap. Tulin katsomaan, onko aloittamani keskustelu vielä hengissä ja pääsisin lukemaan teidän kokemuksianne. Suu loksahti auki, kun löysin yli tuhat peukkua. Oikeasti aika järkyttävää. Tajusin, että mä en ihan oikeasti ole yksin näiden tunteideni kanssa, en ole ainoa jolla on toivoton olo.Luin tekstini uudelleen ja sekin vaivasi. Valtavasti kirjoitusvirheitä, suttuista tekstiä, nimikin meni väärin. Olin kyllä todella tunnekuohussa.. Nyt ketju on lukittu syystä jota en tiedä, ilmeisesti täällä ei saa mainita nimiä ketjuissa, rikoin jotain palstan sääntöä vastaan (?). Viestejä on niin paljon, etten millään kerkeä lukemaan niitä mutta aion todellakin.
Halusin vain tulla kertomaan tänne, että perjantaina oikeasti itkin väsymykstä ja pahasta olosta ennen nukkumaanmenoa. Se on todella harvinaista, en yleensä "itke tunteitani." Lauantaina sitten pidettiin tyttöjen kanssa sairaspäivää ja meillä oli tyttöjen kurjasta olosta huolimatta todella mukavaa. Oli kivaa ja rentoa, käytiin jopa mäkkärin luukulla ja pienempi oli onnensa kukkuloilla. Tuleekohan sitä koskaan enää riemuitsemaan niin puhtaasti mistään kun tyttöni oli siitä purilaisesta :D Lapset on kyllä niin rakkaita.
Kuitenkin niin.. Tähän tilanteeseen palaten.
Olen kokenut syvää uupumusta n. vuoden. Sitä ennenkin tietysti, mutta erityisesti tänä syksynä asia on jotenkin konkretisoitunut. Tuntuu, että teen aina, menen aina, suoritan aina. Hoidan, järjestän, korjaan, siivoan. Työ ei lopu ikinä eikä tilanne parane ikinä. Miehellä on ollut töissä rankempaa tänä syksynä, mutta hänellä on silti useana päivänä lyhyemmät työajat kuin minulla. Meillä on hyvin erillainen työnkuva ja koulutus (minä korkeammin koulutettu) ja välillä tuntuu, että hän väheksyy jopa työtäni. Mies valittaa hyvin usein väsymystä töistä päästyään. Tämä näkyy esim. siinä, että tekee harvemmin kuin minä ruoat koko perheelle kotiin päästyään. Ja vaikka tekisi, tiedän kaaoksen olevan vastassa kun pääsen kotiin. Jostain syystä onnistuu sotkemaan ihan tolkuttoman paljon, jättäen kaiken levälleen ihan kaapinovista lähtien kun itse kokkaa.Kuitenkin huomattavasti useammin se on minun työni käydä töiden jälkeen kaupassa ja tehdä ruoka, vaikka menisikin pidempään. Tällöin mies vaan antaa lapsille hirveästi välipalaa pitääkseen heidät käynnissä mun tuloa odotellessa. Homma ei siis mene niin, että me sovittaisiin kokkausvuorot ja tilanne pyörisi sen mukaan. Yritettiin sitä, mies valitti niin paljon, etten jaksanut. Useimmiten mies vaan ilmoittaa viestillä, että tänään kokkaan hän kokkaa, muina päivinä se on itsestään selvyytenä minun osani.
Se on aina selkeästi palvelus. Iso palvelus, josta pitää kiittää ja tehdä numero. Mies myös selkeästi vaatii kiitosta ruoast, saatttaa kysellä ärsyttävän lapsellisella tavalla onko hyvää ja ei todellakaan ikinä putsaisi jälkiään, koska on niin hirveän uupunut.
Tässä ei nyt ole kyse pelkästään tosta kokkaamisesta, vaan koko kuvasta. Tavallaan homma menee niin, että minä olen se ns. itsestään selvä kokkaaja. Se pääkokkaaja ja pääsiivoaja ja ja päälastenhoitaja ja pääkodinhoitaja ja sitten miehen tehdessä satunnaisia kotitöitä hän tekee minulle "palveluksen" koska "osallistuu."
Tuntuu, että olen äiti, jolle mieheni sitten suorittaa näitä asioita välillä kiukutellen ja koko ajan kehuja odottaen. Vaikka hän itse syö ja elää perheessämme, on silti vastuu minulla näiden asioiden pyörimisestä. Imuroiminen saattaa olla niin iso numero, että oikeasti voisi luulla miehen odottavan viikkorahaa palkkioksi (vaikka siis minä olisin hoitanut KAIKEN muun koko päivän ajan. Teen muutenkin leijonanosan kaikesta siivoamisesta.). Hänellä itsellään ei tunnu olevan mitään paloa hypätä avukseni tähän rooliin. Olen yrittänyt keskustella, homma pyörii täydellistä kehää, useimmiten keskutelun jälkeen mulla on pahempi olo kuin ennen sitä. Hommat menee aina, siis AINA samaa kaavaa. Tässä on ne pääpiirteittäin, yrittää asiaa lähestyä miltä kantilta tahansa:
-.sullahan toi homma pyörii niin hyvin, sä oot parempi tässä ja tässä (ilmeisesti esim. pyykkikoneen täyttämisessä tai kaatuneen maitolasin siivoamisessa voi olla isoja tasoeroja. Tämä oli mulle uutta ennenkuin mieheni tapasin) niin hoida sä tää, sulta sujuu niin hyvin toi (lisää kotityö tähän) ja suunnittelu, etten viitstinyt tunkea väliin sotkemaanja blaa blaa (eli siis kehumalla tehtävien sysimistä minulle.)
-Mies laiskottelemalla ja hutaisemalla työntää tehtävät minulle. Siis tekee tahalleen niin puolitiehen, että tietää mun tulevan perässä ja hoitavan loppuun koska se asia on vaan pakko tehdä. Joskus en jaksa edes pyytää jonkun tehtävän tekemistä, vaikka sitä imurointia, kun tiedän, että makuuhuone on täynnä villakoiria senkin jälkeen (esim. sängyn alta ei yksinkertaisesti voi siirtää paria matkalaukkua, että sen oikeasti voisi imuroida, liinavaatteita ei voi vaan tunkea valtavassa, viikkaamattomassa kasassa sinne kaappiin jos haluaa ottaa seuraavalla kerralla vetämättä kaikkea alas). Tästä puhuttaessa mies on pari kertaa myöntänyt tekevänsä niin tarkoituksella. Usein kuitenkin näistä asioista puhuessa syyttää minua nipottamisesta, liian tarkan jäljen vaatimisesta eli juuri siitä "täydellisyyden tavoittelusta". Omituista on se, että pystyy tähän täydellisyyteen tarvittaessa. Esim. jos pyydän silittämään jonkun työvaatteeni aamulla hänen vaatteidensa mukana, tulee minun vaatteeni lähes alkuperäisessä kunnossa takaisin, hänen työvaatteensa ovat moitteettomat. Eli usein teen sen uudestaan itse.
-Tai sitten on kolmas ja tuntuu, että yleisin vaihtoehto, eli jättää vaan tekemättä.
Jättää vaan pukematta, jättää vaan pesemättä, jättää vaan sopimatta. Jos odotan miehen sopivan lapselle ajan johonkin palveluun, odotan loppuelämäni. Pyykit on vaan helppo ja mukava jättää viikkokausiksi pyörimään ja kasaantumaan. Asia tai tavara jonka on luvannut hoitaa jaa vaan pyörimään määrittelemättömäksi ajaksi. Jos huomautan asiasta, nalkutan. En anna hänen tehdä omalla tavallaan. Ilmeisesti esim. se, että kasaa pyykkikoriin kuukauden ajan petivaatteita, muttei vain yksinkertaisesti pese niitä on omalla tavalla hoitamista. Mulle on vaan helpompi ottaa itse se puhelin käteen ja tehdä asia. On kuitenkin oikeasti surullista, miten tiedän, etten voi luottaa miehen sanaan. Hän kyllä sanoo joojoo. Toi joojookin loukkaa mua. Mies on taas teini, joka huutaa törpölle mutsilleen et joojoo ihan kohta. Mut mä vaan oon se äiti, eikä murrosikä tule ikinä menemään ohi.
-kaiken tämän taustalla on se, että kotitöistä puhuessa mies aina tuo esiin sen, kuinka minun pitäisi olla "kiitollinen", että mulla on se osallistuva aviomies. Miten "se ei oo mikään itsestään selvyys, että mä kokkaan ja teen tätä ja tuota", miten hänen lapsuudenkodissaan ja miehen kavereiden kotona asiat on ihan toisin ja hän on selkeästi tekevin ja osallistuvin koko porukasta. Just tuota kiitosta ja ihailua kaipaa kovasti työstään (erona artikkeliin, että osaa kyllä vaatia. Itse kokee sen olevan niin, että puurtaa ilman kiitosta). Musta tuntuu helvetin vaikealta antaa sitä kiitosta, kun mulle kiitosta ei tarjoilla. Kukaan ei kiitä siitä, että hei kiitti kun pidät koko meidän perheen pystyssä. Muutenkin tuntuu, että mies vähän naureskelee tai vähättelee tekemääni työtä. Tai, että liiottellen.
Sitten kun mies tuli viikolla keskeyttämään mun hampaiden pesun ja näyttämään sitä väestöliiton parisuhdeterapeutin artikkelia, naama vakavana ja ääni asiallisena, tuntui että voisin oikeasti huutaa ääneen. En huutanut kylläkään, osasin sano vaan typerästi, että "oikeasti, oletko tossisasi?". Siinä oli kaikki ne mitä mies kokee saavansa, eli vähättelyä, en "anna tehdä omalla tavallaan", nipotan ja vaadin täydellisyyksiä, olen kireä jne.
Oon miettinyt nyt tän viikonlopun asiaa. Olen yrittänyt ajatella asiaa miehen kannalta, asettua hänen rooliinsa, nähdä oman käytökseni hänen silmillään. Onko ongelman ydin sitten kuitenkin minussa? Onko kodin rauhan ja miehen hyvän mielen avain kuitenkin minun asenteeni? Ratkeaisiko kaikki tämä, jos vain muuttaisin asennettani? Pitäisikö minun vaan joustaa ja sinnitellä? Pitäisikö mun vaan hyväksyä, että naiset nyt vaan hoitaa kodin ja sukupuolierot eivät muutu, vaikka tienaisinkin enemmän kuin mieheni? Että naisille nyt kotityöt vaan on mukavempia ja helpompia tehdä syystä x, ja se näkyy esim siinä, miten yh-isät kärsii kokee kaikista perhemuodoista itsensä tyytymättömimpinä tai miksi yksin jäävät miesvanhukset ovat niin kädettömiä ja hukassa.
Asiaa siis pohdiskelin ja päädyin eilen siihen päätökseen, että jos annan itselleni ja meille kaksi vuotta aikaa muuttua. Jos tilanne ei muutu eikä oloni helpotu, otan avioeron.
Yksi syy siihen, miksi koen niin oli se, kuinka mukava ja helppo olo mulla oli esim. eilen kun oltiin vaan kolmistaan. Toinen oli se, miten ehdottoman pitelemättä mies hyppäsi siihen kaltoinkohdellun ja kärsivän aviomiehen osaan. Hän ei sanonut edes, että mitä mieltä olet tästä, katsos tätä jne. Vaan aloitti keskustelun: "Tässä ois vähän näist mitä mä oon aina sanonu, mitä mieltä oot?" Mä näin oikeasti punasta, kun ajattelin asiaa.
Mä en tiedä. Olen umpikujassa. Ajattelin, että alan pitämään listaa tekemästäni ja miehen tekemästä. Ehkä, jos sen näkee selkeästi silmiensä alla niin asia jotenkin konkretisoituisi ja kirkastuisi hänelle.
Anteeksi superpitkä avautuminen. Mies on pian tulossa kotiin ja ei yhtään huvittaisi edes nähdä häntä. Katsotaan miten asia etenee. Kaksi asiaa kuitenkin tiedän. Ensimmäinen on se, että teen nyt kahta työtä. En tule jaksamaan tätä loputtomiin. Mennään oikeasti mun kapasiteetin rajoilla.
Toinen on se, että hyvä ystäväni sanoi avioliitostaan näin: "Me ollaan joukkue, joka tähtää yhdessä voittoon. Me ei olla kilpailussa keskenämme, vaan toistemme suurimmat tukijat."
Tulin surulliseksi, koska en koe yhtään noin. Koen, että olen juuri se äitihahmo joka hoitaa pesuettaan. Nyt pitää mennä, sori jos on liian pitkä viesti. Luen mielelläni teidän kokemuksianne, saattaa vastailu vaan kestää kun pääsen vaihtelevasti.
Kommentit (395)
Kaikki sympatiat AP:lle. Oma tilanteeni täysin vastaava. Kirjoitus olisi voinut olla omani.
N 41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mä niin ymmärrän sinua. Meillä ihan sama tilanne kodin pyörittämisen suhteen. Pahinta ei edes ole se väsymys, vaan se pohjaton pettymys. Pettymys siihen että ihan mukavasta, toisia huomioivasta ja oman osuutensa kotitöistä tekevästä miehestä kuoriutui tuollainen epäkumppani. En olisi ikinä uskonut. Meillä lapsiluku jäi yhteen ihan tämän takia, itsellä vaativa työ ja mies luistaa oman osuutensa kotitöistä ja vastuusta.
Veit sanat suustani, täysin identtinen tilanne meillä. LAPSILUKU TODELLAKIN JÄÄ YHTEEN TÄMÄN ONGELMAN TAKIA. Mies haluaisi lisää lapsia, ja kehtaa kertoa kuinka olen itsekäs (buaah) kun en tarjoa lapsellemme sisarusta (voimani eivät riitä enempään!!). Että kehtaakin, itse ei ole luopunut MISTÄÄN, minun pitäisi vaan luopua KAIKESTA jotta en olisi "itsekäs". Asiantuntijatyön, kodin ja pikkulapsen hoidon triangelissa pyörin aivan jaksamiseni äärirajoilla, tiedoksi Väestöliitolle ja Heli Vaaraselle. AP:lle ja tuhansille kommentoijille pitäisi jakaa MITALLIt että jaksatte pitää aihetta esillä!
Hei anteeksi, kun tässä mitalleja jaettaisiin niin mulla on viesti lihavoidun lauseen kirjoittajalle:
Ding ding ding, we have a winner! Voit noutaa "parhaiten tuhansien tunteet yhteen lauseeseen tiivistänyt"-palkintosi Porvoon kaupungintalolta.
Seriously. Well done.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Siinä poistetussa ketjussa oli monien kokemuksia noista parisuhdeterapioista.
Jokainen kertoi, että siellä heti alussa säälittiin miestä ja painostettiin naista jatkamaan kaikkien töiden tekemistä....
Eli toi on niiden yhteinen linja, painostaa se nainen vain jatkamaan reikänä ja kodinkoneena, kannattaa miettiä kaksi kertaa suostuuko väsyneenä menemään terapiaan miehen kanssa.
Ei varmasti ole mukava tilanne joutua painostettavaksi puolisekaisin väsymyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Vaarasellahan on ollut selkeä mielipide. Se on se, että nainen on syyllinen.
Vaarasella on mielipide myöskin tuohon kotityöasiaan. Se on tämä:"”Silloin [lapsen syntyessä] naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo."
Väestöliiton omien tutkimusten valossa on aika kyseenalaista, onko tuo täydellisen siisti miehen mielipide liiottelusta ja omasta sluibaamisestaan. He kun tuppaavat tekemään reilusti vähemmän kotitöitä.
Btw, luin tutkimuksen jonka mukaan Vaaranen EI suosittele kotitöiden jakamista tasan, vaan "se tekee jolta luontaisesti onnistuu."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mä niin ymmärrän sinua. Meillä ihan sama tilanne kodin pyörittämisen suhteen. Pahinta ei edes ole se väsymys, vaan se pohjaton pettymys. Pettymys siihen että ihan mukavasta, toisia huomioivasta ja oman osuutensa kotitöistä tekevästä miehestä kuoriutui tuollainen epäkumppani. En olisi ikinä uskonut. Meillä lapsiluku jäi yhteen ihan tämän takia, itsellä vaativa työ ja mies luistaa oman osuutensa kotitöistä ja vastuusta.
Veit sanat suustani, täysin identtinen tilanne meillä. LAPSILUKU TODELLAKIN JÄÄ YHTEEN TÄMÄN ONGELMAN TAKIA. Mies haluaisi lisää lapsia, ja kehtaa kertoa kuinka olen itsekäs (buaah) kun en tarjoa lapsellemme sisarusta (voimani eivät riitä enempään!!). Että kehtaakin, itse ei ole luopunut MISTÄÄN, minun pitäisi vaan luopua KAIKESTA jotta en olisi "itsekäs". Asiantuntijatyön, kodin ja pikkulapsen hoidon triangelissa pyörin aivan jaksamiseni äärirajoilla, tiedoksi Väestöliitolle ja Heli Vaaraselle. AP:lle ja tuhansille kommentoijille pitäisi jakaa MITALLIt että jaksatte pitää aihetta esillä!
Hei anteeksi, kun tässä mitalleja jaettaisiin niin mulla on viesti lihavoidun lauseen kirjoittajalle:
Ding ding ding, we have a winner! Voit noutaa "parhaiten tuhansien tunteet yhteen lauseeseen tiivistänyt"-palkintosi Porvoon kaupungintalolta.
Seriously. Well done.
Kirjoittaja kiittää ja kumartaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on siinä, että perheen sisäiset tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Siihen saakka, kunnes asiat tuodaan esiin keskusteltavaksi ja niiden oikeudenmukaisuus tarkasteltavaksi, toimimme helposti vanhojen arvojen ja oletuksien ohjaamana. Omassa lapsuudenperheessäni äitini teki kaiken. Itse olen tietoisesti lähtenyt noudattamaan toista mallia jo parisuhteen alusta alkaen. Olemme esim. aina pesseet omat pyykkimme, joten ei tule mieleenkään huolehtia miehen kalsaritilanteesta. Kyllä itselläni ainakin riittää pyykkikoneellinen omaakin pyykkiä pyöritettäväksi, etsin sitten tarvittaessa täytteeksi toisenkin pyykkejä. Joskus saatan yllättää pesemällä toisenkin pyykit. Mies on tottunut tilanteeseen, eikä valita. On iloinen, jos joskus autan pyykkien ripustamisessa.
Olemme mieheni kanssa seuranneet keskustelua Vaarasen nostettua asian esille. Minä myönnän nalkuttavani ja valittavani miehelleni liian usein. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos en olisi valittanut miehelleni, hän ei olisi tällä hetkellä yhtä osallistuva vanhempi tai tekisi kotitöitä niin paljoa kuin tällä hetkellä tekee. Lasten synnyttä hänellä on ollut taipumusta vetäytyä kuoreensa ja antaa minun hoitaa lapsia, koska se käy minulta "luonnostaan". Hän oli kanssani samaa mieltä, että jos en olisi valittanut ja suoranaisesti pakottanut, hän ei olisi itse vapaaehtoisesti muuttunut yhtä osallistuvaksi isäksi kuin mitä tällä hetkellä on. Edelleen joudun esimerkiksi päiväkotiaamuisin suorastaan välillä käskemään tehdä jotain tai hän vain istuu rauhassa aamupalapöydässä. Kai se on taito sekin, että osaa olla itsekäs.
Tietyllä tapaa on surullista, että joutuu valittamaan omalle miehelleen ennen kuin hän kasvaa vastuulliseen vanhemmuuteen. Toisaalta välillä itsellänikin on ollut pitkiä väsymyskausia, jolloin en ole jaksanut oikein tehdä mitään. Silloin osat ovat kääntyneet toisin päin ja mies on nalkuttanut. On ihan luonnollista, että kun itse on väsynyt ja odottaisi enemmän tukea puolisolta, paha mieli purkautuu johonkin. Olemme ratkaisseet mieheni kanssa tämän niin, että viimeistään illalla valittajaosapuoli pyytää oma-aloitteisesti anteeksi tai joskus jopa heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Vaarasellahan on ollut selkeä mielipide. Se on se, että nainen on syyllinen.
Vaarasella on mielipide myöskin tuohon kotityöasiaan. Se on tämä:"”Silloin [lapsen syntyessä] naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo."
Väestöliiton omien tutkimusten valossa on aika kyseenalaista, onko tuo täydellisen siisti miehen mielipide liiottelusta ja omasta sluibaamisestaan. He kun tuppaavat tekemään reilusti vähemmän kotitöitä.
Btw, luin tutkimuksen jonka mukaan Vaaranen EI suosittele kotitöiden jakamista tasan, vaan "se tekee jolta luontaisesti onnistuu."
Siis mikä tämä väestöliitto on? Olen ollut siinä luulossa että kyseessä on jokin viranomaisten valistus- ja ohjaustarkoituksiin perustettu organisaatio, tyyliin THL. Mutta jos siellä on tämän tasoisia tutkijoita niin mitä ihmettä?? "Se tekee jolta luonnistuu" Siis mitä?? Verovaroinko kustannamme tällaista soopaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Vaarasellahan on ollut selkeä mielipide. Se on se, että nainen on syyllinen.
Vaarasella on mielipide myöskin tuohon kotityöasiaan. Se on tämä:"”Silloin [lapsen syntyessä] naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo."
Väestöliiton omien tutkimusten valossa on aika kyseenalaista, onko tuo täydellisen siisti miehen mielipide liiottelusta ja omasta sluibaamisestaan. He kun tuppaavat tekemään reilusti vähemmän kotitöitä.
Btw, luin tutkimuksen jonka mukaan Vaaranen EI suosittele kotitöiden jakamista tasan, vaan "se tekee jolta luontaisesti onnistuu."
Siis mikä tämä väestöliitto on? Olen ollut siinä luulossa että kyseessä on jokin viranomaisten valistus- ja ohjaustarkoituksiin perustettu organisaatio, tyyliin THL. Mutta jos siellä on tämän tasoisia tutkijoita niin mitä ihmettä?? "Se tekee jolta luonnistuu" Siis mitä?? Verovaroinko kustannamme tällaista soopaa?
"Kotityöt ovat iso riidanaihe mutta Vaaranen ei suosittele jakamaan kotitöitä täysin tasan.
– Yleensä puolisot taipuvat niihin kotitöihin missä ovat vahvempia. Tällainen harmoninen työnjako tuottaa enemmän hyvää mieltä kuin tasajako. Tasajako saa aikaan enemmän riitoja."
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/kotityot-raha-ja-seksi-na…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Vaarasellahan on ollut selkeä mielipide. Se on se, että nainen on syyllinen.
Vaarasella on mielipide myöskin tuohon kotityöasiaan. Se on tämä:"”Silloin [lapsen syntyessä] naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo."
Väestöliiton omien tutkimusten valossa on aika kyseenalaista, onko tuo täydellisen siisti miehen mielipide liiottelusta ja omasta sluibaamisestaan. He kun tuppaavat tekemään reilusti vähemmän kotitöitä.
Btw, luin tutkimuksen jonka mukaan Vaaranen EI suosittele kotitöiden jakamista tasan, vaan "se tekee jolta luontaisesti onnistuu."
Siis mikä tämä väestöliitto on? Olen ollut siinä luulossa että kyseessä on jokin viranomaisten valistus- ja ohjaustarkoituksiin perustettu organisaatio, tyyliin THL. Mutta jos siellä on tämän tasoisia tutkijoita niin mitä ihmettä?? "Se tekee jolta luonnistuu" Siis mitä?? Verovaroinko kustannamme tällaista soopaa?
"Kotityöt ovat iso riidanaihe mutta Vaaranen ei suosittele jakamaan kotitöitä täysin tasan.
– Yleensä puolisot taipuvat niihin kotitöihin missä ovat vahvempia. Tällainen harmoninen työnjako tuottaa enemmän hyvää mieltä kuin tasajako. Tasajako saa aikaan enemmän riitoja."
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/kotityot-raha-ja-seksi-na…
Joo, ja uupuneen naisen, joka pahimmassa tapauksessa menee psykoosiin väsymyksestä ja tappaa itsensä/lapsensa.
Mutta mitäpä siitä, kunhan miehellä on laiskanpulskea elämä palvelijan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Vaarasellahan on ollut selkeä mielipide. Se on se, että nainen on syyllinen.
Vaarasella on mielipide myöskin tuohon kotityöasiaan. Se on tämä:"”Silloin [lapsen syntyessä] naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo."
Väestöliiton omien tutkimusten valossa on aika kyseenalaista, onko tuo täydellisen siisti miehen mielipide liiottelusta ja omasta sluibaamisestaan. He kun tuppaavat tekemään reilusti vähemmän kotitöitä.
Btw, luin tutkimuksen jonka mukaan Vaaranen EI suosittele kotitöiden jakamista tasan, vaan "se tekee jolta luontaisesti onnistuu."
Siis mikä tämä väestöliitto on? Olen ollut siinä luulossa että kyseessä on jokin viranomaisten valistus- ja ohjaustarkoituksiin perustettu organisaatio, tyyliin THL. Mutta jos siellä on tämän tasoisia tutkijoita niin mitä ihmettä?? "Se tekee jolta luonnistuu" Siis mitä?? Verovaroinko kustannamme tällaista soopaa?
Äärettomän surullisia nämä Väestöliiton ja erityisesti Heli Vaarasen ulostulot. Tekee mieli kysyä mitä v***a nämä asiantuntijat oikein ajattelevat ja mihin heidän näkemyksensä pohjautuvat? Näistä aiheista on paljon oikeaa tutkimustietoa (joka ei siis perustu harhaiseen otantaan, esim. pariterapiaa itse hakeviin akateemisesti koulutettuihin miehiin), joka viettää aivan erilaisiin johtopäätöksiin. Tulee tunne että Vaarasella on tarve kosiskella miehiä älyllisesti epärehellisillä lausunnoillaan. Kaipaako Vaaranen takaisin 1950-luvulle, oliko naisen asema silloin "oikeampi" kuin nykyisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas se huomattiin. Jos jollain tavalla ajetaan valkoisen miehen asemaa kotimaassaan, saa se femakot korskumaan takajaloilleen ja vaatimaan miehille lisää alistamista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Aika huonosti olet alkuperäisen artikkelin lukenut ja väität olevasi koulutettu nainen. Luepas uudelleen ja ajatuksella.
Huom! Vastaanotolla käyneistä tuhansista pariskunnista oli kyse. Ja heidän ongelmistaan, ei sinun ongelmista!
Pitäisi osata erotella yksittäinen = Sinä ;ja ao. tapaukset ;= vastaanotolla käyneet.
Ei siitä jutusta tarvitse suuttua, sillä eihän se koskekaan sinua. Toki saa, jos haluaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Vaarasellahan on ollut selkeä mielipide. Se on se, että nainen on syyllinen.
Vaarasella on mielipide myöskin tuohon kotityöasiaan. Se on tämä:"”Silloin [lapsen syntyessä] naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo."
Väestöliiton omien tutkimusten valossa on aika kyseenalaista, onko tuo täydellisen siisti miehen mielipide liiottelusta ja omasta sluibaamisestaan. He kun tuppaavat tekemään reilusti vähemmän kotitöitä.
Btw, luin tutkimuksen jonka mukaan Vaaranen EI suosittele kotitöiden jakamista tasan, vaan "se tekee jolta luontaisesti onnistuu."
Siis mikä tämä väestöliitto on? Olen ollut siinä luulossa että kyseessä on jokin viranomaisten valistus- ja ohjaustarkoituksiin perustettu organisaatio, tyyliin THL. Mutta jos siellä on tämän tasoisia tutkijoita niin mitä ihmettä?? "Se tekee jolta luonnistuu" Siis mitä?? Verovaroinko kustannamme tällaista soopaa?
Äärettomän surullisia nämä Väestöliiton ja erityisesti Heli Vaarasen ulostulot. Tekee mieli kysyä mitä v***a nämä asiantuntijat oikein ajattelevat ja mihin heidän näkemyksensä pohjautuvat? Näistä aiheista on paljon oikeaa tutkimustietoa (joka ei siis perustu harhaiseen otantaan, esim. pariterapiaa itse hakeviin akateemisesti koulutettuihin miehiin), joka viettää aivan erilaisiin johtopäätöksiin. Tulee tunne että Vaarasella on tarve kosiskella miehiä älyllisesti epärehellisillä lausunnoillaan. Kaipaako Vaaranen takaisin 1950-luvulle, oliko naisen asema silloin "oikeampi" kuin nykyisin?
Lue se saatanan juttu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Aika huonosti olet alkuperäisen artikkelin lukenut ja väität olevasi koulutettu nainen. Luepas uudelleen ja ajatuksella.
Huom! Vastaanotolla käyneistä tuhansista pariskunnista oli kyse. Ja heidän ongelmistaan, ei sinun ongelmista!
Pitäisi osata erotella yksittäinen = Sinä ;ja ao. tapaukset ;= vastaanotolla käyneet.
Ei siitä jutusta tarvitse suuttua, sillä eihän se koskekaan sinua. Toki saa, jos haluaa...
Ei HV:n pariterapiavastaanotolla ole voinut käydä tuhansia pariskuntia edes sen 7 vuoden aikana jolloin hän sanoi ilmiön huomanneensa. Terapeuttien vastaanottokapasiteetti on jotain aivan muuta. Ja kysehän on nimenomaan siitä että pariterapiaan tulevat suomalaiset miehet edustavat huonosti kaikkia suomalaisia miehiä. Ja erityisen huonosti kaikkia suomalaisia miehieä edustavat ne (yleensä korkeasti koulutetut) miehet, joiden aloitteesta pari hakeutuu terapiaan, koska yleensä nainen on se jonka aloitteesta vastaanotolle mennään. HV nimenomaan itse yleistää lausunnoissaan, sen huomaa jokainen joka osaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Olemme mieheni kanssa seuranneet keskustelua Vaarasen nostettua asian esille. Minä myönnän nalkuttavani ja valittavani miehelleni liian usein. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos en olisi valittanut miehelleni, hän ei olisi tällä hetkellä yhtä osallistuva vanhempi tai tekisi kotitöitä niin paljoa kuin tällä hetkellä tekee. Lasten synnyttä hänellä on ollut taipumusta vetäytyä kuoreensa ja antaa minun hoitaa lapsia, koska se käy minulta "luonnostaan". Hän oli kanssani samaa mieltä, että jos en olisi valittanut ja suoranaisesti pakottanut, hän ei olisi itse vapaaehtoisesti muuttunut yhtä osallistuvaksi isäksi kuin mitä tällä hetkellä on. Edelleen joudun esimerkiksi päiväkotiaamuisin suorastaan välillä käskemään tehdä jotain tai hän vain istuu rauhassa aamupalapöydässä. Kai se on taito sekin, että osaa olla itsekäs.
Tietyllä tapaa on surullista, että joutuu valittamaan omalle miehelleen ennen kuin hän kasvaa vastuulliseen vanhemmuuteen. Toisaalta välillä itsellänikin on ollut pitkiä väsymyskausia, jolloin en ole jaksanut oikein tehdä mitään. Silloin osat ovat kääntyneet toisin päin ja mies on nalkuttanut. On ihan luonnollista, että kun itse on väsynyt ja odottaisi enemmän tukea puolisolta, paha mieli purkautuu johonkin. Olemme ratkaisseet mieheni kanssa tämän niin, että viimeistään illalla valittajaosapuoli pyytää oma-aloitteisesti anteeksi tai joskus jopa heti.
Näin. OLisko tässä mallia muillekin? Syntyykö muutos pelkällä nalkutuksella vai syntyisikö se helpommin toista lähestymällä, myöntämällä oman pahan olon purkautuminen toiseen? Syyttely ja vähättely vetää molemmat puolustusbunkkereihin, sieltä ei muutosta aikaansaada.
Hesarin jutun kommenttiketjusta eniten mieleeni jäi tämä kommentti:
"Kirjoitan taas anonyyminä miehenä jotain sellaista mitä luullakseni harva nainen kehtaa sanoa ääneen vaikka tiedostaisikin, useimmat miehet eivät tiedosta, ja ne meistä jotka tiedostavat, harvoin tohtivat puhua ääneen avoimesti omilla nimillään ja kasvoilleen tuttaviensa kanssa - monestakin syystä.
Naiset puhuvat meistä miehistä usein vähättelevästi ja alentuvasti, se on totta. Miksi? Ilkeyttäänkö? Ei. Vaan siksi että meiltä miehiltä jää usein (yleensä) aikuistuminen pahasti kesken. Keskenkasvuisesta itsekeskeisestä omiin etuoikeuksiinsa tottuneesta nillittävästä henkisestä rääpäleestä tulee helposti puhuneeksi vähätellen ja alentuvasti.
Ongelma ei ole että naiset ovat päättäväisiä ja ottavat toisinaan - useinkin - kodin johtoonsa. Ongelma on se että meistä miehistä ei yleensä ole vastuunkantajiksi, ja syy tähän on paradoksaalisesti meidän etuoikeutettu asemamme. Kehdosta hautaan lähes kaikki on meille miehille vähän helpompaa - meitä kuunnellaan ja uskotaan enemmän kuin yhtä hyvin asiansa perustelevaa ja yhtä hyvin asiantuntevaa naista, meille annetaan anteeksi huonompaa käytöstä koulussa, ja meiltä odotetaan paljon vähemmän sosiaalisten taitojen saralle, aggressiivisuuskin on meille lähestulkoon hyve, naiselle suuri häpeä. Kun osa naisistakin sisäistää näkemänsä misogynian "normaaliksi", me miehet saamme oikeutuksen sokeutua etuoikeuksillemme, ja näin porskutamme eteenpäin yhteiskunnassa joka päästää puolet populaatiosta menestymään vaikka moni aikuistumisen ja ihmisenä olemisen taito on jäänyt oppimatta.
Tämän artikkelin kaltaiset jutut ovat osoituksia juuri mainitsemastani sisäistetystä misogyniasta. Ongelma ei ole se, että naiset ovat päättäväisiä henkisesti keskenkasvuisten miesrääpäleidensä kanssa, ongelma on se että yhteiskunnan patriarkaaliset valtarakenteet ja yleinen misogyniä mahdollistavat miehille menestyksen ilman henkistä aikuistumista ja kasvattaa miehiä joita harva nainen voi aidosti arvostaa."
Vaarala on kyllä vahvasti ehdolla Vuoden trolli 2016-pystin pokkaajaksi. Muutamalla huolimattomasti muotoillulla kommentilla on mobilisoitu valtava ammattiloukkaantujien armeija, joista osa selvästi ei ole edes ajatuksella kyseisiä kommentteja lukenut. Kunniamaininnan voi antaa tälle "väsyneelle äidille" joka niin nimimerkillä kuin ilman koittaa parhaansa mukaan pitää bileitä pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeita tilanteita...Homma muuttuu vasta siinä vaiheessa kun nainen on ns. nalkissa. Kun ei se yksinhuoltajaksi lähteminenkään ole tietenkään helppoa, ei todellakaan. Ainoaksi ratkaisuksi näkisin pitkän tähtäimen asennekasvatuksen kotona. Poikalapset tekemään yhtä paljon kotitöitä kuin tyttölapset heti siitä 1v iästä lähtien. Ja ne tuoreet isät kotiin! Äiti töihin kun lapsi on 3-6kk ikäinen ja isä siinä vaiheessa hoitamaan lasta ja kotihommia vähintään puoleksi vuodeksi. Lapset rohkeasti isän vastuulle! Ei pidä ajatella vain rahaa (iskä tienaa enemmän joten siksi äiti jää kotiin), kyllä perheen säilyminen perheenä on arvokkaampaa kuin se muutama tonni/muutama kymppitonni mikä rahassa hävitään.
Muuten ehkä ok, mutta meillä ainakin minä imetin lapseni yli 1v asti. Isällä ei niitä rintoja ole antaa sille 3kk vauvalle ja miksi ihmeessä sille antaisi korviketta, kun rinnoissa on ihan aitoa tavaraa. Pumppaamalla ei minulta ainakaan tullut koko työpäivän tarpeiksi asti vaan vain yhden kauppakerran ajaksi, kun yhdisti useat pumppaukset. Enkä muutenkaan haluaisi aktivoida maidontuotantoa meijerimäiseksi ja pumpata liikaa koko ajan. Sitten pitäisi pumpata viikonloppunakin, koska liikatuotantoon tottuneet rinnat tursuaisivat maitoa.
Muuten kannatan isien osallistumista, mutta pitäisi ottaa huomioon imetys, joka monissa perheissä myös onnistuu ihan hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.