Olen tuo väsynyt vaimo-ketjun ap, oivalsin eilen jotain.
Moikka kaikki,
Olen siis tuon väsynyt vaimo-ketjun ap. Tulin katsomaan, onko aloittamani keskustelu vielä hengissä ja pääsisin lukemaan teidän kokemuksianne. Suu loksahti auki, kun löysin yli tuhat peukkua. Oikeasti aika järkyttävää. Tajusin, että mä en ihan oikeasti ole yksin näiden tunteideni kanssa, en ole ainoa jolla on toivoton olo.Luin tekstini uudelleen ja sekin vaivasi. Valtavasti kirjoitusvirheitä, suttuista tekstiä, nimikin meni väärin. Olin kyllä todella tunnekuohussa.. Nyt ketju on lukittu syystä jota en tiedä, ilmeisesti täällä ei saa mainita nimiä ketjuissa, rikoin jotain palstan sääntöä vastaan (?). Viestejä on niin paljon, etten millään kerkeä lukemaan niitä mutta aion todellakin.
Halusin vain tulla kertomaan tänne, että perjantaina oikeasti itkin väsymykstä ja pahasta olosta ennen nukkumaanmenoa. Se on todella harvinaista, en yleensä "itke tunteitani." Lauantaina sitten pidettiin tyttöjen kanssa sairaspäivää ja meillä oli tyttöjen kurjasta olosta huolimatta todella mukavaa. Oli kivaa ja rentoa, käytiin jopa mäkkärin luukulla ja pienempi oli onnensa kukkuloilla. Tuleekohan sitä koskaan enää riemuitsemaan niin puhtaasti mistään kun tyttöni oli siitä purilaisesta :D Lapset on kyllä niin rakkaita.
Kuitenkin niin.. Tähän tilanteeseen palaten.
Olen kokenut syvää uupumusta n. vuoden. Sitä ennenkin tietysti, mutta erityisesti tänä syksynä asia on jotenkin konkretisoitunut. Tuntuu, että teen aina, menen aina, suoritan aina. Hoidan, järjestän, korjaan, siivoan. Työ ei lopu ikinä eikä tilanne parane ikinä. Miehellä on ollut töissä rankempaa tänä syksynä, mutta hänellä on silti useana päivänä lyhyemmät työajat kuin minulla. Meillä on hyvin erillainen työnkuva ja koulutus (minä korkeammin koulutettu) ja välillä tuntuu, että hän väheksyy jopa työtäni. Mies valittaa hyvin usein väsymystä töistä päästyään. Tämä näkyy esim. siinä, että tekee harvemmin kuin minä ruoat koko perheelle kotiin päästyään. Ja vaikka tekisi, tiedän kaaoksen olevan vastassa kun pääsen kotiin. Jostain syystä onnistuu sotkemaan ihan tolkuttoman paljon, jättäen kaiken levälleen ihan kaapinovista lähtien kun itse kokkaa.Kuitenkin huomattavasti useammin se on minun työni käydä töiden jälkeen kaupassa ja tehdä ruoka, vaikka menisikin pidempään. Tällöin mies vaan antaa lapsille hirveästi välipalaa pitääkseen heidät käynnissä mun tuloa odotellessa. Homma ei siis mene niin, että me sovittaisiin kokkausvuorot ja tilanne pyörisi sen mukaan. Yritettiin sitä, mies valitti niin paljon, etten jaksanut. Useimmiten mies vaan ilmoittaa viestillä, että tänään kokkaan hän kokkaa, muina päivinä se on itsestään selvyytenä minun osani.
Se on aina selkeästi palvelus. Iso palvelus, josta pitää kiittää ja tehdä numero. Mies myös selkeästi vaatii kiitosta ruoast, saatttaa kysellä ärsyttävän lapsellisella tavalla onko hyvää ja ei todellakaan ikinä putsaisi jälkiään, koska on niin hirveän uupunut.
Tässä ei nyt ole kyse pelkästään tosta kokkaamisesta, vaan koko kuvasta. Tavallaan homma menee niin, että minä olen se ns. itsestään selvä kokkaaja. Se pääkokkaaja ja pääsiivoaja ja ja päälastenhoitaja ja pääkodinhoitaja ja sitten miehen tehdessä satunnaisia kotitöitä hän tekee minulle "palveluksen" koska "osallistuu."
Tuntuu, että olen äiti, jolle mieheni sitten suorittaa näitä asioita välillä kiukutellen ja koko ajan kehuja odottaen. Vaikka hän itse syö ja elää perheessämme, on silti vastuu minulla näiden asioiden pyörimisestä. Imuroiminen saattaa olla niin iso numero, että oikeasti voisi luulla miehen odottavan viikkorahaa palkkioksi (vaikka siis minä olisin hoitanut KAIKEN muun koko päivän ajan. Teen muutenkin leijonanosan kaikesta siivoamisesta.). Hänellä itsellään ei tunnu olevan mitään paloa hypätä avukseni tähän rooliin. Olen yrittänyt keskustella, homma pyörii täydellistä kehää, useimmiten keskutelun jälkeen mulla on pahempi olo kuin ennen sitä. Hommat menee aina, siis AINA samaa kaavaa. Tässä on ne pääpiirteittäin, yrittää asiaa lähestyä miltä kantilta tahansa:
-.sullahan toi homma pyörii niin hyvin, sä oot parempi tässä ja tässä (ilmeisesti esim. pyykkikoneen täyttämisessä tai kaatuneen maitolasin siivoamisessa voi olla isoja tasoeroja. Tämä oli mulle uutta ennenkuin mieheni tapasin) niin hoida sä tää, sulta sujuu niin hyvin toi (lisää kotityö tähän) ja suunnittelu, etten viitstinyt tunkea väliin sotkemaanja blaa blaa (eli siis kehumalla tehtävien sysimistä minulle.)
-Mies laiskottelemalla ja hutaisemalla työntää tehtävät minulle. Siis tekee tahalleen niin puolitiehen, että tietää mun tulevan perässä ja hoitavan loppuun koska se asia on vaan pakko tehdä. Joskus en jaksa edes pyytää jonkun tehtävän tekemistä, vaikka sitä imurointia, kun tiedän, että makuuhuone on täynnä villakoiria senkin jälkeen (esim. sängyn alta ei yksinkertaisesti voi siirtää paria matkalaukkua, että sen oikeasti voisi imuroida, liinavaatteita ei voi vaan tunkea valtavassa, viikkaamattomassa kasassa sinne kaappiin jos haluaa ottaa seuraavalla kerralla vetämättä kaikkea alas). Tästä puhuttaessa mies on pari kertaa myöntänyt tekevänsä niin tarkoituksella. Usein kuitenkin näistä asioista puhuessa syyttää minua nipottamisesta, liian tarkan jäljen vaatimisesta eli juuri siitä "täydellisyyden tavoittelusta". Omituista on se, että pystyy tähän täydellisyyteen tarvittaessa. Esim. jos pyydän silittämään jonkun työvaatteeni aamulla hänen vaatteidensa mukana, tulee minun vaatteeni lähes alkuperäisessä kunnossa takaisin, hänen työvaatteensa ovat moitteettomat. Eli usein teen sen uudestaan itse.
-Tai sitten on kolmas ja tuntuu, että yleisin vaihtoehto, eli jättää vaan tekemättä.
Jättää vaan pukematta, jättää vaan pesemättä, jättää vaan sopimatta. Jos odotan miehen sopivan lapselle ajan johonkin palveluun, odotan loppuelämäni. Pyykit on vaan helppo ja mukava jättää viikkokausiksi pyörimään ja kasaantumaan. Asia tai tavara jonka on luvannut hoitaa jaa vaan pyörimään määrittelemättömäksi ajaksi. Jos huomautan asiasta, nalkutan. En anna hänen tehdä omalla tavallaan. Ilmeisesti esim. se, että kasaa pyykkikoriin kuukauden ajan petivaatteita, muttei vain yksinkertaisesti pese niitä on omalla tavalla hoitamista. Mulle on vaan helpompi ottaa itse se puhelin käteen ja tehdä asia. On kuitenkin oikeasti surullista, miten tiedän, etten voi luottaa miehen sanaan. Hän kyllä sanoo joojoo. Toi joojookin loukkaa mua. Mies on taas teini, joka huutaa törpölle mutsilleen et joojoo ihan kohta. Mut mä vaan oon se äiti, eikä murrosikä tule ikinä menemään ohi.
-kaiken tämän taustalla on se, että kotitöistä puhuessa mies aina tuo esiin sen, kuinka minun pitäisi olla "kiitollinen", että mulla on se osallistuva aviomies. Miten "se ei oo mikään itsestään selvyys, että mä kokkaan ja teen tätä ja tuota", miten hänen lapsuudenkodissaan ja miehen kavereiden kotona asiat on ihan toisin ja hän on selkeästi tekevin ja osallistuvin koko porukasta. Just tuota kiitosta ja ihailua kaipaa kovasti työstään (erona artikkeliin, että osaa kyllä vaatia. Itse kokee sen olevan niin, että puurtaa ilman kiitosta). Musta tuntuu helvetin vaikealta antaa sitä kiitosta, kun mulle kiitosta ei tarjoilla. Kukaan ei kiitä siitä, että hei kiitti kun pidät koko meidän perheen pystyssä. Muutenkin tuntuu, että mies vähän naureskelee tai vähättelee tekemääni työtä. Tai, että liiottellen.
Sitten kun mies tuli viikolla keskeyttämään mun hampaiden pesun ja näyttämään sitä väestöliiton parisuhdeterapeutin artikkelia, naama vakavana ja ääni asiallisena, tuntui että voisin oikeasti huutaa ääneen. En huutanut kylläkään, osasin sano vaan typerästi, että "oikeasti, oletko tossisasi?". Siinä oli kaikki ne mitä mies kokee saavansa, eli vähättelyä, en "anna tehdä omalla tavallaan", nipotan ja vaadin täydellisyyksiä, olen kireä jne.
Oon miettinyt nyt tän viikonlopun asiaa. Olen yrittänyt ajatella asiaa miehen kannalta, asettua hänen rooliinsa, nähdä oman käytökseni hänen silmillään. Onko ongelman ydin sitten kuitenkin minussa? Onko kodin rauhan ja miehen hyvän mielen avain kuitenkin minun asenteeni? Ratkeaisiko kaikki tämä, jos vain muuttaisin asennettani? Pitäisikö minun vaan joustaa ja sinnitellä? Pitäisikö mun vaan hyväksyä, että naiset nyt vaan hoitaa kodin ja sukupuolierot eivät muutu, vaikka tienaisinkin enemmän kuin mieheni? Että naisille nyt kotityöt vaan on mukavempia ja helpompia tehdä syystä x, ja se näkyy esim siinä, miten yh-isät kärsii kokee kaikista perhemuodoista itsensä tyytymättömimpinä tai miksi yksin jäävät miesvanhukset ovat niin kädettömiä ja hukassa.
Asiaa siis pohdiskelin ja päädyin eilen siihen päätökseen, että jos annan itselleni ja meille kaksi vuotta aikaa muuttua. Jos tilanne ei muutu eikä oloni helpotu, otan avioeron.
Yksi syy siihen, miksi koen niin oli se, kuinka mukava ja helppo olo mulla oli esim. eilen kun oltiin vaan kolmistaan. Toinen oli se, miten ehdottoman pitelemättä mies hyppäsi siihen kaltoinkohdellun ja kärsivän aviomiehen osaan. Hän ei sanonut edes, että mitä mieltä olet tästä, katsos tätä jne. Vaan aloitti keskustelun: "Tässä ois vähän näist mitä mä oon aina sanonu, mitä mieltä oot?" Mä näin oikeasti punasta, kun ajattelin asiaa.
Mä en tiedä. Olen umpikujassa. Ajattelin, että alan pitämään listaa tekemästäni ja miehen tekemästä. Ehkä, jos sen näkee selkeästi silmiensä alla niin asia jotenkin konkretisoituisi ja kirkastuisi hänelle.
Anteeksi superpitkä avautuminen. Mies on pian tulossa kotiin ja ei yhtään huvittaisi edes nähdä häntä. Katsotaan miten asia etenee. Kaksi asiaa kuitenkin tiedän. Ensimmäinen on se, että teen nyt kahta työtä. En tule jaksamaan tätä loputtomiin. Mennään oikeasti mun kapasiteetin rajoilla.
Toinen on se, että hyvä ystäväni sanoi avioliitostaan näin: "Me ollaan joukkue, joka tähtää yhdessä voittoon. Me ei olla kilpailussa keskenämme, vaan toistemme suurimmat tukijat."
Tulin surulliseksi, koska en koe yhtään noin. Koen, että olen juuri se äitihahmo joka hoitaa pesuettaan. Nyt pitää mennä, sori jos on liian pitkä viesti. Luen mielelläni teidän kokemuksianne, saattaa vastailu vaan kestää kun pääsen vaihtelevasti.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Aika huonosti olet alkuperäisen artikkelin lukenut ja väität olevasi koulutettu nainen. Luepas uudelleen ja ajatuksella.
Huom! Vastaanotolla käyneistä tuhansista pariskunnista oli kyse. Ja heidän ongelmistaan, ei sinun ongelmista!
Pitäisi osata erotella yksittäinen = Sinä ;ja ao. tapaukset ;= vastaanotolla käyneet.
Ei siitä jutusta tarvitse suuttua, sillä eihän se koskekaan sinua. Toki saa, jos haluaa...
Ei HV:n pariterapiavastaanotolla ole voinut käydä tuhansia pariskuntia edes sen 7 vuoden aikana jolloin hän sanoi ilmiön huomanneensa. Terapeuttien vastaanottokapasiteetti on jotain aivan muuta. Ja kysehän on nimenomaan siitä että pariterapiaan tulevat suomalaiset miehet edustavat huonosti kaikkia suomalaisia miehiä. Ja erityisen huonosti kaikkia suomalaisia miehieä edustavat ne (yleensä korkeasti koulutetut) miehet, joiden aloitteesta pari hakeutuu terapiaan, koska yleensä nainen on se jonka aloitteesta vastaanotolle mennään. HV nimenomaan itse yleistää lausunnoissaan, sen huomaa jokainen joka osaa lukea.
Vuodessa 500 istuntoa x 7 = 3500 = tuhansia.
Myös voi olla muidenkin terapeuttien kokemuksia lisänä.
Istuntoihin osallistuneiden miesten koulutus ja status ei ole tiedossa.
Edelleenkään, ei Heli yleistänyt näkemyksiään jokaista pariskuntaa koskevaksi.
Et voi oikeesti olla noin tyhmä. Ihanko tosissasi kuvittelet, että kukin pariskunta käy terapiassa vain sen yhden kerran? Eiköhän niitä tapaamisia ole saman parin kanssa useita, kymmeniäkin, joten pareja ei kyllä tuommoista määrää kerry, ei edes Heli Vaaraselle.
Tosiaan. Aika ammattitaidoton terapeutti, jos suoltaa vuosittain 500 paria - liukuhihnatyötä eikä mitää terapian suuntaistakaan. Joku järki noihin kommentteihin hei, vaikka kuinka tekisi mieli trollata.
Puusilmä ei sitten huomaa, että terapeutteja on muitakin kin Heli. Vaikkapa kymmenen hänen lisäkseen.
"Vuodessa 500 istuntoa x 7 = 3500 = tuhansia.
Myös voi olla muidenkin terapeuttien kokemuksia lisänä."
Miksi sitten tämmöinen ilmaisu, jos tarkoitat sekä Vaarasen että kymmenien muiden terapeuttien kokemuksia? Ja jos Vaaranen on käynyt läpimuiden terapeuttien istunnoista nauhoitteet ja muut dokumentit, niin minä kyllä haluaisin tietää, meneekö ihan ammattietiikan mukaan. Olin kuvitellut, että terapiadokumentit ovat luottamuksellisia, mutta ilmeisesti sitten eivät ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Aika huonosti olet alkuperäisen artikkelin lukenut ja väität olevasi koulutettu nainen. Luepas uudelleen ja ajatuksella.
Huom! Vastaanotolla käyneistä tuhansista pariskunnista oli kyse. Ja heidän ongelmistaan, ei sinun ongelmista!
Pitäisi osata erotella yksittäinen = Sinä ;ja ao. tapaukset ;= vastaanotolla käyneet.
Ei siitä jutusta tarvitse suuttua, sillä eihän se koskekaan sinua. Toki saa, jos haluaa...
Ei HV:n pariterapiavastaanotolla ole voinut käydä tuhansia pariskuntia edes sen 7 vuoden aikana jolloin hän sanoi ilmiön huomanneensa. Terapeuttien vastaanottokapasiteetti on jotain aivan muuta. Ja kysehän on nimenomaan siitä että pariterapiaan tulevat suomalaiset miehet edustavat huonosti kaikkia suomalaisia miehiä. Ja erityisen huonosti kaikkia suomalaisia miehieä edustavat ne (yleensä korkeasti koulutetut) miehet, joiden aloitteesta pari hakeutuu terapiaan, koska yleensä nainen on se jonka aloitteesta vastaanotolle mennään. HV nimenomaan itse yleistää lausunnoissaan, sen huomaa jokainen joka osaa lukea.
Vuodessa 500 istuntoa x 7 = 3500 = tuhansia.
Myös voi olla muidenkin terapeuttien kokemuksia lisänä.
Istuntoihin osallistuneiden miesten koulutus ja status ei ole tiedossa.
Edelleenkään, ei Heli yleistänyt näkemyksiään jokaista pariskuntaa koskevaksi.
Et voi oikeesti olla noin tyhmä. Ihanko tosissasi kuvittelet, että kukin pariskunta käy terapiassa vain sen yhden kerran? Eiköhän niitä tapaamisia ole saman parin kanssa useita, kymmeniäkin, joten pareja ei kyllä tuommoista määrää kerry, ei edes Heli Vaaraselle.
Tosiaan. Aika ammattitaidoton terapeutti, jos suoltaa vuosittain 500 paria - liukuhihnatyötä eikä mitää terapian suuntaistakaan. Joku järki noihin kommentteihin hei, vaikka kuinka tekisi mieli trollata.
Puusilmä ei sitten huomaa, että terapeutteja on muitakin kin Heli. Vaikkapa kymmenen hänen lisäkseen.
"Vuodesta 2008 Heli Vaaranen on toiminut Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtajana, Väestöliiton Perheklinikan johtajana ja psykoterapeuttina sekä Väestöliiton parisuhdesivuston vastaavana päätoimittajana. Hän on mm. Väestöliiton johtoryhmän jäsen ja kansainvälisen ICCFR-järjestön hallituksen jäsen."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Heli_Vaaranen
"Pariterapian pituus määräytyy käsiteltävien asioiden luonteen, asetettujen tavoitteiden ja työskentelyn sujuvuuden sekä työskentelytavan perusteella. Monesti käyntijaksot vaihtelevat muutamasta käyntikerrasta noin kymmeneen käyntikertaan. "
Mitä luulet, kuinkahan montaa kymmentä paria Vaaranen terapoi vuosittain noiden muiden puuhiensa lisäksi?
"Pariterapeutilla on vaitiolovelvollisuus."
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/palvelut/etsi_parisuhdepalveluja/m…
Niin niiden muiden, kymmenien terapeuttien kokemukset, mitenhän se sopii tuohon vaitiolovelvollisuuspykälään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Aika huonosti olet alkuperäisen artikkelin lukenut ja väität olevasi koulutettu nainen. Luepas uudelleen ja ajatuksella.
Huom! Vastaanotolla käyneistä tuhansista pariskunnista oli kyse. Ja heidän ongelmistaan, ei sinun ongelmista!
Pitäisi osata erotella yksittäinen = Sinä ;ja ao. tapaukset ;= vastaanotolla käyneet.
Ei siitä jutusta tarvitse suuttua, sillä eihän se koskekaan sinua. Toki saa, jos haluaa...
Ei HV:n pariterapiavastaanotolla ole voinut käydä tuhansia pariskuntia edes sen 7 vuoden aikana jolloin hän sanoi ilmiön huomanneensa. Terapeuttien vastaanottokapasiteetti on jotain aivan muuta. Ja kysehän on nimenomaan siitä että pariterapiaan tulevat suomalaiset miehet edustavat huonosti kaikkia suomalaisia miehiä. Ja erityisen huonosti kaikkia suomalaisia miehieä edustavat ne (yleensä korkeasti koulutetut) miehet, joiden aloitteesta pari hakeutuu terapiaan, koska yleensä nainen on se jonka aloitteesta vastaanotolle mennään. HV nimenomaan itse yleistää lausunnoissaan, sen huomaa jokainen joka osaa lukea.
Vuodessa 500 istuntoa x 7 = 3500 = tuhansia.
Myös voi olla muidenkin terapeuttien kokemuksia lisänä.
Istuntoihin osallistuneiden miesten koulutus ja status ei ole tiedossa.
Edelleenkään, ei Heli yleistänyt näkemyksiään jokaista pariskuntaa koskevaksi.
Et voi oikeesti olla noin tyhmä. Ihanko tosissasi kuvittelet, että kukin pariskunta käy terapiassa vain sen yhden kerran? Eiköhän niitä tapaamisia ole saman parin kanssa useita, kymmeniäkin, joten pareja ei kyllä tuommoista määrää kerry, ei edes Heli Vaaraselle.
Tosiaan. Aika ammattitaidoton terapeutti, jos suoltaa vuosittain 500 paria - liukuhihnatyötä eikä mitää terapian suuntaistakaan. Joku järki noihin kommentteihin hei, vaikka kuinka tekisi mieli trollata.
Puusilmä ei sitten huomaa, että terapeutteja on muitakin kin Heli. Vaikkapa kymmenen hänen lisäkseen.
"Vuodesta 2008 Heli Vaaranen on toiminut Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtajana, Väestöliiton Perheklinikan johtajana ja psykoterapeuttina sekä Väestöliiton parisuhdesivuston vastaavana päätoimittajana. Hän on mm. Väestöliiton johtoryhmän jäsen ja kansainvälisen ICCFR-järjestön hallituksen jäsen."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Heli_Vaaranen"Pariterapian pituus määräytyy käsiteltävien asioiden luonteen, asetettujen tavoitteiden ja työskentelyn sujuvuuden sekä työskentelytavan perusteella. Monesti käyntijaksot vaihtelevat muutamasta käyntikerrasta noin kymmeneen käyntikertaan. "
Mitä luulet, kuinkahan montaa kymmentä paria Vaaranen terapoi vuosittain noiden muiden puuhiensa lisäksi?
"Pariterapeutilla on vaitiolovelvollisuus."
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/palvelut/etsi_parisuhdepalveluja/m…
Niin niiden muiden, kymmenien terapeuttien kokemukset, mitenhän se sopii tuohon vaitiolovelvollisuuspykälään?
Eiköhän ne potilastiedot tutkimustarkoituksiin ole saatavilla. Ainakin lääketieteen tutkimukseen voi hakea viranomaiselta luvan jolla pääsee potilasrekistereihin tutkimustarkoituksessa käsiksi ellei potilas ole erikseen käyttöä kieltänyt.
Jos niiden miesten kanssa noin vaikeaa on, että itkua riittää sivukaupalla niin eikö kannattaisi jo mennä omia menojaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Aika huonosti olet alkuperäisen artikkelin lukenut ja väität olevasi koulutettu nainen. Luepas uudelleen ja ajatuksella.
Huom! Vastaanotolla käyneistä tuhansista pariskunnista oli kyse. Ja heidän ongelmistaan, ei sinun ongelmista!
Pitäisi osata erotella yksittäinen = Sinä ;ja ao. tapaukset ;= vastaanotolla käyneet.
Ei siitä jutusta tarvitse suuttua, sillä eihän se koskekaan sinua. Toki saa, jos haluaa...
Ei HV:n pariterapiavastaanotolla ole voinut käydä tuhansia pariskuntia edes sen 7 vuoden aikana jolloin hän sanoi ilmiön huomanneensa. Terapeuttien vastaanottokapasiteetti on jotain aivan muuta. Ja kysehän on nimenomaan siitä että pariterapiaan tulevat suomalaiset miehet edustavat huonosti kaikkia suomalaisia miehiä. Ja erityisen huonosti kaikkia suomalaisia miehieä edustavat ne (yleensä korkeasti koulutetut) miehet, joiden aloitteesta pari hakeutuu terapiaan, koska yleensä nainen on se jonka aloitteesta vastaanotolle mennään. HV nimenomaan itse yleistää lausunnoissaan, sen huomaa jokainen joka osaa lukea.
Vuodessa 500 istuntoa x 7 = 3500 = tuhansia.
Myös voi olla muidenkin terapeuttien kokemuksia lisänä.
Istuntoihin osallistuneiden miesten koulutus ja status ei ole tiedossa.
Edelleenkään, ei Heli yleistänyt näkemyksiään jokaista pariskuntaa koskevaksi.
Et voi oikeesti olla noin tyhmä. Ihanko tosissasi kuvittelet, että kukin pariskunta käy terapiassa vain sen yhden kerran? Eiköhän niitä tapaamisia ole saman parin kanssa useita, kymmeniäkin, joten pareja ei kyllä tuommoista määrää kerry, ei edes Heli Vaaraselle.
Tosiaan. Aika ammattitaidoton terapeutti, jos suoltaa vuosittain 500 paria - liukuhihnatyötä eikä mitää terapian suuntaistakaan. Joku järki noihin kommentteihin hei, vaikka kuinka tekisi mieli trollata.
Puusilmä ei sitten huomaa, että terapeutteja on muitakin kin Heli. Vaikkapa kymmenen hänen lisäkseen.
"Vuodesta 2008 Heli Vaaranen on toiminut Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtajana, Väestöliiton Perheklinikan johtajana ja psykoterapeuttina sekä Väestöliiton parisuhdesivuston vastaavana päätoimittajana. Hän on mm. Väestöliiton johtoryhmän jäsen ja kansainvälisen ICCFR-järjestön hallituksen jäsen."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Heli_Vaaranen"Pariterapian pituus määräytyy käsiteltävien asioiden luonteen, asetettujen tavoitteiden ja työskentelyn sujuvuuden sekä työskentelytavan perusteella. Monesti käyntijaksot vaihtelevat muutamasta käyntikerrasta noin kymmeneen käyntikertaan. "
Mitä luulet, kuinkahan montaa kymmentä paria Vaaranen terapoi vuosittain noiden muiden puuhiensa lisäksi?
"Pariterapeutilla on vaitiolovelvollisuus."
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/palvelut/etsi_parisuhdepalveluja/m…
Niin niiden muiden, kymmenien terapeuttien kokemukset, mitenhän se sopii tuohon vaitiolovelvollisuuspykälään?Eiköhän ne potilastiedot tutkimustarkoituksiin ole saatavilla. Ainakin lääketieteen tutkimukseen voi hakea viranomaiselta luvan jolla pääsee potilasrekistereihin tutkimustarkoituksessa käsiksi ellei potilas ole erikseen käyttöä kieltänyt.
Niin oliko tämä tieteellinen tutkimus vai Hesarissa julkaistu mielipidekirjoitus? Jos pohjaa johonkin oikeaan tieteelliseen tutkimukseen, niin linkkiä kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Jos niiden miesten kanssa noin vaikeaa on, että itkua riittää sivukaupalla niin eikö kannattaisi jo mennä omia menojaan?
No niinhän ne naiset tekevätkin, ja sitten miehet ja Vaaranen syyttävät naisia itsekkäiksi luovuttajiksi.
Täällä amatöörit ovat päättäneet, että Heli Vaaranen ei voi olla oikeassa.
Syykin on selvä:
- Tehnyt nuorena mallintöitä
- Saanut miesten suosioon
- Patriarkaati salajuoni (naisvihan muiluttamana)
Tässä tärkeimmät.
Ai niin. Yks unohtu. Yhden mamman kokemus on relevantimpi, kuin tuhansista pareista tehdyt havainnot.
Vierailija kirjoitti:
Täällä amatöörit ovat päättäneet, että Heli Vaaranen ei voi olla oikeassa.
Syykin on selvä:
- Tehnyt nuorena mallintöitä
- Saanut miesten suosioon
- Patriarkaati salajuoni (naisvihan muiluttamana)
Tässä tärkeimmät.
Ai niin. Yks unohtu. Yhden mamman kokemus on relevantimpi, kuin tuhansista pareista tehdyt havainnot.
Ai yksi mamma vaan...
Edelleenkin kiinnostaisi, mistä nämä tuhannet parit tulevat ja millä luvilla heidän tietojaan on tutkiskeltu?
Vain yksi kysymys: oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa ja paatoksestasi erota jos asiaan ei tule muutosta? Vai oletatko etta miehesi tietaa milta sinusta tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä amatöörit ovat päättäneet, että Heli Vaaranen ei voi olla oikeassa.
Syykin on selvä:
- Tehnyt nuorena mallintöitä
- Saanut miesten suosioon
- Patriarkaati salajuoni (naisvihan muiluttamana)
Tässä tärkeimmät.
Ai niin. Yks unohtu. Yhden mamman kokemus on relevantimpi, kuin tuhansista pareista tehdyt havainnot.
Ai yksi mamma vaan...
Edelleenkin kiinnostaisi, mistä nämä tuhannet parit tulevat ja millä luvilla heidän tietojaan on tutkiskeltu?
En tiedä. Täällä on muitakin keskustelijoita.
Mä olin lukenut tän keskustelun ensin ja sitten vasta Vaaralan haastattelun. Nyt kyllä näköjään kalikka on kalahtanut pahan kerran. Tässä ketjussa puhutaan ihan puuta heinää Vaaralan sanomisista. Jos teillä on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, niin kuunnelkaa tv-haastattelu. Eihän sitä tunnista edes samaksi asiaksi, mitä täällä puhutaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap:lle ja muille väsyneille myös!
Miehet ovat kuin koiranpentuja, tarvitsevat jatkuvaa kiitosta ja palkitsemista pienistäkin (oikeista) teoista ja edistysaskelista. Muuten ei ole mitään motivaatiota edes yrittää mitään. Tähän minä ainakin olen alistunut ja toteutan sitä suhteessani. Tuntuuhan se hölmöltä, mutta toimii toistaiseksi...
Siinähän sitä tuli taas, juuri sitä Vaaralan mainostamaa miesten vähättelyä.
Saahan sitä ihminen totuudestakin loukkaantua. Saattaapi olla joskus terveellistä.
Se yks joulukortti-kommentti on tämän ketjun symboli. Jos mies edes joskus oma-aloitteisesti ostais ne, kirjoittais ja postittais? Ei herranjumala, jos se on TYÖ ja vielä vastenmielinen työ, niin älkää hyvät ihmiset lähettäkö niitä joulukortteja. Eiköhän se riitä, jos hoidetaan ne pyykit ja ruoat ja sen sellaiset, ja nekin voi hoitaa monella tavalla. Myös miehen tapa voi olla oikea. Ylipäätään jos nalkuttaminen ei toimi, niin uskotteko ihan tosissaan, että enempi nalkuttaminen toimii paremmin?
Heli Vaaranen toimi "poliittisesti epäkorrektisti" ja sai vihat päälleen.
Näin käy, jos kirjoittaa naisista jotain kielteistä näköalapaikalta.
Mutta hyvä kun näistäkin puhutaan. Eikä aihe varmasti jää unohduksiin!
Kiitos aloittajalle, kun jaksat kirjoittaa noinkin pitkään ja hyvin perustellusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä amatöörit ovat päättäneet, että Heli Vaaranen ei voi olla oikeassa.
Syykin on selvä:
- Tehnyt nuorena mallintöitä
- Saanut miesten suosioon
- Patriarkaati salajuoni (naisvihan muiluttamana)
Tässä tärkeimmät.
Ai niin. Yks unohtu. Yhden mamman kokemus on relevantimpi, kuin tuhansista pareista tehdyt havainnot.
Ai yksi mamma vaan...
Edelleenkin kiinnostaisi, mistä nämä tuhannet parit tulevat ja millä luvilla heidän tietojaan on tutkiskeltu?
Jos parit ovat antaneet kirjallisen luvan, että esim. toinen terapeutti voi tarkastella ja/tai konsultoida
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lukenut tän keskustelun ensin ja sitten vasta Vaaralan haastattelun. Nyt kyllä näköjään kalikka on kalahtanut pahan kerran. Tässä ketjussa puhutaan ihan puuta heinää Vaaralan sanomisista. Jos teillä on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, niin kuunnelkaa tv-haastattelu. Eihän sitä tunnista edes samaksi asiaksi, mitä täällä puhutaan!
Miten sinä ymmärrät esimerkiksi sen, että miehet kärsivät naisten täydellisyydentavoittelusta? Tämä on siellä haastattelun loppupuolella.
Huomaatko, että hän puhuu nimenomaan tietystä valikoidusta joukosta: oma-aloitteisesti terapiaan hakeutuneista miehistä.
Kuinka moni nainen hakee neuvontaa ja terapiaa samasta syystä, eli mies vaatii naista pitämään kotia yhtä siistinä ja huolehtimaan niin lapsista ja miehestä samalla tavalla kuin miehen äiti aikanaan?
Pitäsköhän meidänkin lähteä hakemaan apua samasta paikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lukenut tän keskustelun ensin ja sitten vasta Vaaralan haastattelun. Nyt kyllä näköjään kalikka on kalahtanut pahan kerran. Tässä ketjussa puhutaan ihan puuta heinää Vaaralan sanomisista. Jos teillä on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, niin kuunnelkaa tv-haastattelu. Eihän sitä tunnista edes samaksi asiaksi, mitä täällä puhutaan!
Miten sinä ymmärrät esimerkiksi sen, että miehet kärsivät naisten täydellisyydentavoittelusta? Tämä on siellä haastattelun loppupuolella.
Huomaatko, että hän puhuu nimenomaan tietystä valikoidusta joukosta: oma-aloitteisesti terapiaan hakeutuneista miehistä.
Kuinka moni nainen hakee neuvontaa ja terapiaa samasta syystä, eli mies vaatii naista pitämään kotia yhtä siistinä ja huolehtimaan niin lapsista ja miehestä samalla tavalla kuin miehen äiti aikanaan?
Pitäsköhän meidänkin lähteä hakemaan apua samasta paikasta.
Miehillä on ollut vaikeaa naisensa kanssa, siksi hakivat apua.
Varmaan parisuhdeterapiassa käydään paljon myös naisten aloitteesta, erinäisistä syistä. Tuosta siisteyssyystäkin.
Kysykää Heliltä?
Uuttahan tässä tuntuu olevan se, että nyt on miehet tulleet esiin koloistaan.
Ja sitä tuntuu olevan vaikea hyväksyä. Ikäänkuin miehet olisivat aina tyytyväisiä, tai hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lukenut tän keskustelun ensin ja sitten vasta Vaaralan haastattelun. Nyt kyllä näköjään kalikka on kalahtanut pahan kerran. Tässä ketjussa puhutaan ihan puuta heinää Vaaralan sanomisista. Jos teillä on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, niin kuunnelkaa tv-haastattelu. Eihän sitä tunnista edes samaksi asiaksi, mitä täällä puhutaan!
Miten sinä ymmärrät esimerkiksi sen, että miehet kärsivät naisten täydellisyydentavoittelusta? Tämä on siellä haastattelun loppupuolella.
Huomaatko, että hän puhuu nimenomaan tietystä valikoidusta joukosta: oma-aloitteisesti terapiaan hakeutuneista miehistä.
Kuinka moni nainen hakee neuvontaa ja terapiaa samasta syystä, eli mies vaatii naista pitämään kotia yhtä siistinä ja huolehtimaan niin lapsista ja miehestä samalla tavalla kuin miehen äiti aikanaan?
Pitäsköhän meidänkin lähteä hakemaan apua samasta paikasta.
Sehän tässä metakassa onkin surkuhupaisaa. Miksei niiden miesten ongelmista saisi puhua ääneen, jos ei joka käänteessä muista terottaa, että on myös joukko naisia jotka kärsivät saamattomista miehistään?
Eivät nuo ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja eikä näiden jälkimmäisten naisten ole mitään syytä vetää hernettä nenään siitä, että näiden miestenkin ongelmista puhutaan, varsinkin kun ilmeisesti on kyse viime aikoina yleistyneestä eli siis verrattain uudesta ilmiöstä.
Miehenä, jolla on ollut kaksi kontrollointiin ja täydellisyydentavoitteluun taipuvaista kumppania, tuntuu tosi väsyttävältä, kun oma kokemukseni jatkuvasti hienovaraisesti kyseenalaistetaan tai jopa suoraan syytetään valehtelusta, koska joku toinen mies on saamaton nahjus. Siinä mielessä tämä Vaarasen ulostulo oli mielestäni todella tervetullut, vaikka nyt onkin saanut lukea tuutin täydeltä sitä samaa kyseenalaistamista ja mitätöintiä tältäkin palstalta.
Teroitan nyt vielä: nämä minun kokemukseni eivät mitenkään mitätöi kenenkään saamattomasta puolisosta kärsivän naisen (tai miehenkään) kokemuksia. Sen tosiasian myöntäminen, että osa naisista tosiaan on tarpeettoman kontrollinhaluisia, ei tarkoita että kaikki naiset olisivat ja ainakaan minä en myöskään sellaista käsitystä Vaarasen kirjoituksesta ja haastattelusta saanut.
Terapiaistunnot:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/palvelut/etsi_parisuhdepalveluja/m…