Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen tuo väsynyt vaimo-ketjun ap, oivalsin eilen jotain.
17.01.2016 |
Moikka kaikki,
Olen siis tuon väsynyt vaimo-ketjun ap. Tulin katsomaan, onko aloittamani keskustelu vielä hengissä ja pääsisin lukemaan teidän kokemuksianne. Suu loksahti auki, kun löysin yli tuhat peukkua. Oikeasti aika järkyttävää. Tajusin, että mä en ihan oikeasti ole yksin näiden tunteideni kanssa, en ole ainoa jolla on toivoton olo.Luin tekstini uudelleen ja sekin vaivasi. Valtavasti kirjoitusvirheitä, suttuista tekstiä, nimikin meni väärin. Olin kyllä todella tunnekuohussa.. Nyt ketju on lukittu syystä jota en tiedä, ilmeisesti täällä ei saa mainita nimiä ketjuissa, rikoin jotain palstan sääntöä vastaan (?). Viestejä on niin paljon, etten millään kerkeä lukemaan niitä mutta aion todellakin.
Halusin vain tulla kertomaan tänne, että perjantaina oikeasti itkin väsymykstä ja pahasta olosta ennen nukkumaanmenoa. Se on todella harvinaista, en yleensä "itke tunteitani." Lauantaina sitten pidettiin tyttöjen kanssa sairaspäivää ja meillä oli tyttöjen kurjasta olosta huolimatta todella mukavaa. Oli kivaa ja rentoa, käytiin jopa mäkkärin luukulla ja pienempi oli onnensa kukkuloilla. Tuleekohan sitä koskaan enää riemuitsemaan niin puhtaasti mistään kun tyttöni oli siitä purilaisesta :D Lapset on kyllä niin rakkaita.
Kuitenkin niin.. Tähän tilanteeseen palaten.
Olen kokenut syvää uupumusta n. vuoden. Sitä ennenkin tietysti, mutta erityisesti tänä syksynä asia on jotenkin konkretisoitunut. Tuntuu, että teen aina, menen aina, suoritan aina. Hoidan, järjestän, korjaan, siivoan. Työ ei lopu ikinä eikä tilanne parane ikinä. Miehellä on ollut töissä rankempaa tänä syksynä, mutta hänellä on silti useana päivänä lyhyemmät työajat kuin minulla. Meillä on hyvin erillainen työnkuva ja koulutus (minä korkeammin koulutettu) ja välillä tuntuu, että hän väheksyy jopa työtäni. Mies valittaa hyvin usein väsymystä töistä päästyään. Tämä näkyy esim. siinä, että tekee harvemmin kuin minä ruoat koko perheelle kotiin päästyään. Ja vaikka tekisi, tiedän kaaoksen olevan vastassa kun pääsen kotiin. Jostain syystä onnistuu sotkemaan ihan tolkuttoman paljon, jättäen kaiken levälleen ihan kaapinovista lähtien kun itse kokkaa.Kuitenkin huomattavasti useammin se on minun työni käydä töiden jälkeen kaupassa ja tehdä ruoka, vaikka menisikin pidempään. Tällöin mies vaan antaa lapsille hirveästi välipalaa pitääkseen heidät käynnissä mun tuloa odotellessa. Homma ei siis mene niin, että me sovittaisiin kokkausvuorot ja tilanne pyörisi sen mukaan. Yritettiin sitä, mies valitti niin paljon, etten jaksanut. Useimmiten mies vaan ilmoittaa viestillä, että tänään kokkaan hän kokkaa, muina päivinä se on itsestään selvyytenä minun osani.
Se on aina selkeästi palvelus. Iso palvelus, josta pitää kiittää ja tehdä numero. Mies myös selkeästi vaatii kiitosta ruoast, saatttaa kysellä ärsyttävän lapsellisella tavalla onko hyvää ja ei todellakaan ikinä putsaisi jälkiään, koska on niin hirveän uupunut.
Tässä ei nyt ole kyse pelkästään tosta kokkaamisesta, vaan koko kuvasta. Tavallaan homma menee niin, että minä olen se ns. itsestään selvä kokkaaja. Se pääkokkaaja ja pääsiivoaja ja ja päälastenhoitaja ja pääkodinhoitaja ja sitten miehen tehdessä satunnaisia kotitöitä hän tekee minulle "palveluksen" koska "osallistuu."
Tuntuu, että olen äiti, jolle mieheni sitten suorittaa näitä asioita välillä kiukutellen ja koko ajan kehuja odottaen. Vaikka hän itse syö ja elää perheessämme, on silti vastuu minulla näiden asioiden pyörimisestä. Imuroiminen saattaa olla niin iso numero, että oikeasti voisi luulla miehen odottavan viikkorahaa palkkioksi (vaikka siis minä olisin hoitanut KAIKEN muun koko päivän ajan. Teen muutenkin leijonanosan kaikesta siivoamisesta.). Hänellä itsellään ei tunnu olevan mitään paloa hypätä avukseni tähän rooliin. Olen yrittänyt keskustella, homma pyörii täydellistä kehää, useimmiten keskutelun jälkeen mulla on pahempi olo kuin ennen sitä. Hommat menee aina, siis AINA samaa kaavaa. Tässä on ne pääpiirteittäin, yrittää asiaa lähestyä miltä kantilta tahansa:
-.sullahan toi homma pyörii niin hyvin, sä oot parempi tässä ja tässä (ilmeisesti esim. pyykkikoneen täyttämisessä tai kaatuneen maitolasin siivoamisessa voi olla isoja tasoeroja. Tämä oli mulle uutta ennenkuin mieheni tapasin) niin hoida sä tää, sulta sujuu niin hyvin toi (lisää kotityö tähän) ja suunnittelu, etten viitstinyt tunkea väliin sotkemaanja blaa blaa (eli siis kehumalla tehtävien sysimistä minulle.)
-Mies laiskottelemalla ja hutaisemalla työntää tehtävät minulle. Siis tekee tahalleen niin puolitiehen, että tietää mun tulevan perässä ja hoitavan loppuun koska se asia on vaan pakko tehdä. Joskus en jaksa edes pyytää jonkun tehtävän tekemistä, vaikka sitä imurointia, kun tiedän, että makuuhuone on täynnä villakoiria senkin jälkeen (esim. sängyn alta ei yksinkertaisesti voi siirtää paria matkalaukkua, että sen oikeasti voisi imuroida, liinavaatteita ei voi vaan tunkea valtavassa, viikkaamattomassa kasassa sinne kaappiin jos haluaa ottaa seuraavalla kerralla vetämättä kaikkea alas). Tästä puhuttaessa mies on pari kertaa myöntänyt tekevänsä niin tarkoituksella. Usein kuitenkin näistä asioista puhuessa syyttää minua nipottamisesta, liian tarkan jäljen vaatimisesta eli juuri siitä "täydellisyyden tavoittelusta". Omituista on se, että pystyy tähän täydellisyyteen tarvittaessa. Esim. jos pyydän silittämään jonkun työvaatteeni aamulla hänen vaatteidensa mukana, tulee minun vaatteeni lähes alkuperäisessä kunnossa takaisin, hänen työvaatteensa ovat moitteettomat. Eli usein teen sen uudestaan itse.
-Tai sitten on kolmas ja tuntuu, että yleisin vaihtoehto, eli jättää vaan tekemättä.
Jättää vaan pukematta, jättää vaan pesemättä, jättää vaan sopimatta. Jos odotan miehen sopivan lapselle ajan johonkin palveluun, odotan loppuelämäni. Pyykit on vaan helppo ja mukava jättää viikkokausiksi pyörimään ja kasaantumaan. Asia tai tavara jonka on luvannut hoitaa jaa vaan pyörimään määrittelemättömäksi ajaksi. Jos huomautan asiasta, nalkutan. En anna hänen tehdä omalla tavallaan. Ilmeisesti esim. se, että kasaa pyykkikoriin kuukauden ajan petivaatteita, muttei vain yksinkertaisesti pese niitä on omalla tavalla hoitamista. Mulle on vaan helpompi ottaa itse se puhelin käteen ja tehdä asia. On kuitenkin oikeasti surullista, miten tiedän, etten voi luottaa miehen sanaan. Hän kyllä sanoo joojoo. Toi joojookin loukkaa mua. Mies on taas teini, joka huutaa törpölle mutsilleen et joojoo ihan kohta. Mut mä vaan oon se äiti, eikä murrosikä tule ikinä menemään ohi.
-kaiken tämän taustalla on se, että kotitöistä puhuessa mies aina tuo esiin sen, kuinka minun pitäisi olla "kiitollinen", että mulla on se osallistuva aviomies. Miten "se ei oo mikään itsestään selvyys, että mä kokkaan ja teen tätä ja tuota", miten hänen lapsuudenkodissaan ja miehen kavereiden kotona asiat on ihan toisin ja hän on selkeästi tekevin ja osallistuvin koko porukasta. Just tuota kiitosta ja ihailua kaipaa kovasti työstään (erona artikkeliin, että osaa kyllä vaatia. Itse kokee sen olevan niin, että puurtaa ilman kiitosta). Musta tuntuu helvetin vaikealta antaa sitä kiitosta, kun mulle kiitosta ei tarjoilla. Kukaan ei kiitä siitä, että hei kiitti kun pidät koko meidän perheen pystyssä. Muutenkin tuntuu, että mies vähän naureskelee tai vähättelee tekemääni työtä. Tai, että liiottellen.
Sitten kun mies tuli viikolla keskeyttämään mun hampaiden pesun ja näyttämään sitä väestöliiton parisuhdeterapeutin artikkelia, naama vakavana ja ääni asiallisena, tuntui että voisin oikeasti huutaa ääneen. En huutanut kylläkään, osasin sano vaan typerästi, että "oikeasti, oletko tossisasi?". Siinä oli kaikki ne mitä mies kokee saavansa, eli vähättelyä, en "anna tehdä omalla tavallaan", nipotan ja vaadin täydellisyyksiä, olen kireä jne.
Oon miettinyt nyt tän viikonlopun asiaa. Olen yrittänyt ajatella asiaa miehen kannalta, asettua hänen rooliinsa, nähdä oman käytökseni hänen silmillään. Onko ongelman ydin sitten kuitenkin minussa? Onko kodin rauhan ja miehen hyvän mielen avain kuitenkin minun asenteeni? Ratkeaisiko kaikki tämä, jos vain muuttaisin asennettani? Pitäisikö minun vaan joustaa ja sinnitellä? Pitäisikö mun vaan hyväksyä, että naiset nyt vaan hoitaa kodin ja sukupuolierot eivät muutu, vaikka tienaisinkin enemmän kuin mieheni? Että naisille nyt kotityöt vaan on mukavempia ja helpompia tehdä syystä x, ja se näkyy esim siinä, miten yh-isät kärsii kokee kaikista perhemuodoista itsensä tyytymättömimpinä tai miksi yksin jäävät miesvanhukset ovat niin kädettömiä ja hukassa.
Asiaa siis pohdiskelin ja päädyin eilen siihen päätökseen, että jos annan itselleni ja meille kaksi vuotta aikaa muuttua. Jos tilanne ei muutu eikä oloni helpotu, otan avioeron.
Yksi syy siihen, miksi koen niin oli se, kuinka mukava ja helppo olo mulla oli esim. eilen kun oltiin vaan kolmistaan. Toinen oli se, miten ehdottoman pitelemättä mies hyppäsi siihen kaltoinkohdellun ja kärsivän aviomiehen osaan. Hän ei sanonut edes, että mitä mieltä olet tästä, katsos tätä jne. Vaan aloitti keskustelun: "Tässä ois vähän näist mitä mä oon aina sanonu, mitä mieltä oot?" Mä näin oikeasti punasta, kun ajattelin asiaa.
Mä en tiedä. Olen umpikujassa. Ajattelin, että alan pitämään listaa tekemästäni ja miehen tekemästä. Ehkä, jos sen näkee selkeästi silmiensä alla niin asia jotenkin konkretisoituisi ja kirkastuisi hänelle.
Anteeksi superpitkä avautuminen. Mies on pian tulossa kotiin ja ei yhtään huvittaisi edes nähdä häntä. Katsotaan miten asia etenee. Kaksi asiaa kuitenkin tiedän. Ensimmäinen on se, että teen nyt kahta työtä. En tule jaksamaan tätä loputtomiin. Mennään oikeasti mun kapasiteetin rajoilla.
Toinen on se, että hyvä ystäväni sanoi avioliitostaan näin: "Me ollaan joukkue, joka tähtää yhdessä voittoon. Me ei olla kilpailussa keskenämme, vaan toistemme suurimmat tukijat."
Tulin surulliseksi, koska en koe yhtään noin. Koen, että olen juuri se äitihahmo joka hoitaa pesuettaan. Nyt pitää mennä, sori jos on liian pitkä viesti. Luen mielelläni teidän kokemuksianne, saattaa vastailu vaan kestää kun pääsen vaihtelevasti.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Mä eroisin tollaisesta miehestä, oikeasti.
Tuollaisia miehiä on paljon. Itse teen ja en jaksa mäkättää ja tapella asiasta. Siinä ajassa hoituu homma.
Tiedän paljon naisia jotka tekee yksin kotityöt ja ne ei koskaan edes valita. En vaan ymmärrä.
Minä kyllä teen mutta kyllä valitankin.
Tähän soppaan sitten kaksi teiniä joiden kanssa saa myös tapella et ne nostaa persiinsä ylös ja siivoisivat edes huoneensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tämä "mies-muuttui-täysin-avioliiton/lasten-myötä"-teoria. Ja kovin suosittu.
Mietittäväksi jää kuitekin...1) miksi aina miehet muuttuvat - eivät naiset?,...2) miksi miehet muuttuvat aina huonompaan suuntaan - ei koskaan parempaan?,...3) kaikki miehet eivät kuitenkaan muutu - miksi nämä muuttuvat miehet osuvat vain osalle naisia?
Naiset muuttuvat. Kuka tahansa silmiään käyttävä näkee miten naiset muuttuvat: lapsi tekee äidin.
Lapsi tekisi isänkin jos miehet käyttäisivät puolet vanhempainvapaista. Mutta kun eivät välttämättä käytä: tällä tavalla saaadaan aikaan tilanne jossa naisesta kasvaa vastuullinen aikuinen ja perheenäiti, ja mies osallistuu sen verran kuin nyt omaa kiinnostusta on.
Joistakuista tulee isiä, toiset taantuvat teineiksi jotka eivät jaksa kun mutsi nalkuttaa.
Omakaan mies ei ole kovin siisti eikä osallistuva mutta laåsi hankittiin yhdessä ja häntä rakastaa vilpittömästi ja on hoitanut aina. Nyt jo koululainen. Ihmettelen joskus sitä, kun yhtäkkiä lapsen saannn jälkeen mies paljastuu käskyttäväksi mulkuksi, joka ei hoida lasta eikä kotia. Eikö pariskunnat puhu mistään tärkeistä tulevaisuuden asioista, kuten lapsen hoidosta ym ennen lastenhankintaa? Jos ukko on bilettävä sika ennen lasta, tuskin yhtäkkiä muuttuu prinssiksi. Yhden lapsen tein ja se riittää, eli olen myös oman osani kokenut uhrautumista kotitöissä enkä olisi useampaa lasta jaksanut. Nykyään osaan ottaa aikani, kun vain haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Aika huonosti olet alkuperäisen artikkelin lukenut ja väität olevasi koulutettu nainen. Luepas uudelleen ja ajatuksella.
Huom! Vastaanotolla käyneistä tuhansista pariskunnista oli kyse. Ja heidän ongelmistaan, ei sinun ongelmista!
Pitäisi osata erotella yksittäinen = Sinä ;ja ao. tapaukset ;= vastaanotolla käyneet.
Ei siitä jutusta tarvitse suuttua, sillä eihän se koskekaan sinua. Toki saa, jos haluaa...
Ei HV:n pariterapiavastaanotolla ole voinut käydä tuhansia pariskuntia edes sen 7 vuoden aikana jolloin hän sanoi ilmiön huomanneensa. Terapeuttien vastaanottokapasiteetti on jotain aivan muuta. Ja kysehän on nimenomaan siitä että pariterapiaan tulevat suomalaiset miehet edustavat huonosti kaikkia suomalaisia miehiä. Ja erityisen huonosti kaikkia suomalaisia miehieä edustavat ne (yleensä korkeasti koulutetut) miehet, joiden aloitteesta pari hakeutuu terapiaan, koska yleensä nainen on se jonka aloitteesta vastaanotolle mennään. HV nimenomaan itse yleistää lausunnoissaan, sen huomaa jokainen joka osaa lukea.
Paitsi , että on nähnyt työssään tuhansia pariskuntia, josta puhuu.
Edelleenkään ei ole yleistänyt. Lue vielä kerran uudestaan:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Siinä poistetussa ketjussa oli monien kokemuksia noista parisuhdeterapioista.
Jokainen kertoi, että siellä heti alussa säälittiin miestä ja painostettiin naista jatkamaan kaikkien töiden tekemistä....
Eli toi on niiden yhteinen linja, painostaa se nainen vain jatkamaan reikänä ja kodinkoneena, kannattaa miettiä kaksi kertaa suostuuko väsyneenä menemään terapiaan miehen kanssa.
Ei varmasti ole mukava tilanne joutua painostettavaksi puolisekaisin väsymyksestä.
Anonyymien kirjoittajien viestien todistusarvo = 0
Heli Vaarasen kirjoittaman jutun todistusarvo = 100,koska nauhat/muistiinpanot löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Aika huonosti olet alkuperäisen artikkelin lukenut ja väität olevasi koulutettu nainen. Luepas uudelleen ja ajatuksella.
Huom! Vastaanotolla käyneistä tuhansista pariskunnista oli kyse. Ja heidän ongelmistaan, ei sinun ongelmista!
Pitäisi osata erotella yksittäinen = Sinä ;ja ao. tapaukset ;= vastaanotolla käyneet.
Ei siitä jutusta tarvitse suuttua, sillä eihän se koskekaan sinua. Toki saa, jos haluaa...
Ei HV:n pariterapiavastaanotolla ole voinut käydä tuhansia pariskuntia edes sen 7 vuoden aikana jolloin hän sanoi ilmiön huomanneensa. Terapeuttien vastaanottokapasiteetti on jotain aivan muuta. Ja kysehän on nimenomaan siitä että pariterapiaan tulevat suomalaiset miehet edustavat huonosti kaikkia suomalaisia miehiä. Ja erityisen huonosti kaikkia suomalaisia miehieä edustavat ne (yleensä korkeasti koulutetut) miehet, joiden aloitteesta pari hakeutuu terapiaan, koska yleensä nainen on se jonka aloitteesta vastaanotolle mennään. HV nimenomaan itse yleistää lausunnoissaan, sen huomaa jokainen joka osaa lukea.
Vuodessa 500 istuntoa x 7 = 3500 = tuhansia.
Myös voi olla muidenkin terapeuttien kokemuksia lisänä.
Istuntoihin osallistuneiden miesten koulutus ja status ei ole tiedossa.
Edelleenkään, ei Heli yleistänyt näkemyksiään jokaista pariskuntaa koskevaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap:lle ja muille väsyneille myös!
Miehet ovat kuin koiranpentuja, tarvitsevat jatkuvaa kiitosta ja palkitsemista pienistäkin (oikeista) teoista ja edistysaskelista. Muuten ei ole mitään motivaatiota edes yrittää mitään. Tähän minä ainakin olen alistunut ja toteutan sitä suhteessani. Tuntuuhan se hölmöltä, mutta toimii toistaiseksi...
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap:lle ja muille väsyneille myös!
Miehet ovat kuin koiranpentuja, tarvitsevat jatkuvaa kiitosta ja palkitsemista pienistäkin (oikeista) teoista ja edistysaskelista. Muuten ei ole mitään motivaatiota edes yrittää mitään. Tähän minä ainakin olen alistunut ja toteutan sitä suhteessani. Tuntuuhan se hölmöltä, mutta toimii toistaiseksi...
Siinähän sitä tuli taas, juuri sitä Vaaralan mainostamaa miesten vähättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Aika huonosti olet alkuperäisen artikkelin lukenut ja väität olevasi koulutettu nainen. Luepas uudelleen ja ajatuksella.
Huom! Vastaanotolla käyneistä tuhansista pariskunnista oli kyse. Ja heidän ongelmistaan, ei sinun ongelmista!
Pitäisi osata erotella yksittäinen = Sinä ;ja ao. tapaukset ;= vastaanotolla käyneet.
Ei siitä jutusta tarvitse suuttua, sillä eihän se koskekaan sinua. Toki saa, jos haluaa...
Ei HV:n pariterapiavastaanotolla ole voinut käydä tuhansia pariskuntia edes sen 7 vuoden aikana jolloin hän sanoi ilmiön huomanneensa. Terapeuttien vastaanottokapasiteetti on jotain aivan muuta. Ja kysehän on nimenomaan siitä että pariterapiaan tulevat suomalaiset miehet edustavat huonosti kaikkia suomalaisia miehiä. Ja erityisen huonosti kaikkia suomalaisia miehieä edustavat ne (yleensä korkeasti koulutetut) miehet, joiden aloitteesta pari hakeutuu terapiaan, koska yleensä nainen on se jonka aloitteesta vastaanotolle mennään. HV nimenomaan itse yleistää lausunnoissaan, sen huomaa jokainen joka osaa lukea.
Vuodessa 500 istuntoa x 7 = 3500 = tuhansia.
Myös voi olla muidenkin terapeuttien kokemuksia lisänä.
Istuntoihin osallistuneiden miesten koulutus ja status ei ole tiedossa.
Edelleenkään, ei Heli yleistänyt näkemyksiään jokaista pariskuntaa koskevaksi.
Et voi oikeesti olla noin tyhmä. Ihanko tosissasi kuvittelet, että kukin pariskunta käy terapiassa vain sen yhden kerran? Eiköhän niitä tapaamisia ole saman parin kanssa useita, kymmeniäkin, joten pareja ei kyllä tuommoista määrää kerry, ei edes Heli Vaaraselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Aika huonosti olet alkuperäisen artikkelin lukenut ja väität olevasi koulutettu nainen. Luepas uudelleen ja ajatuksella.
Huom! Vastaanotolla käyneistä tuhansista pariskunnista oli kyse. Ja heidän ongelmistaan, ei sinun ongelmista!
Pitäisi osata erotella yksittäinen = Sinä ;ja ao. tapaukset ;= vastaanotolla käyneet.
Ei siitä jutusta tarvitse suuttua, sillä eihän se koskekaan sinua. Toki saa, jos haluaa...
Ei HV:n pariterapiavastaanotolla ole voinut käydä tuhansia pariskuntia edes sen 7 vuoden aikana jolloin hän sanoi ilmiön huomanneensa. Terapeuttien vastaanottokapasiteetti on jotain aivan muuta. Ja kysehän on nimenomaan siitä että pariterapiaan tulevat suomalaiset miehet edustavat huonosti kaikkia suomalaisia miehiä. Ja erityisen huonosti kaikkia suomalaisia miehieä edustavat ne (yleensä korkeasti koulutetut) miehet, joiden aloitteesta pari hakeutuu terapiaan, koska yleensä nainen on se jonka aloitteesta vastaanotolle mennään. HV nimenomaan itse yleistää lausunnoissaan, sen huomaa jokainen joka osaa lukea.
Vuodessa 500 istuntoa x 7 = 3500 = tuhansia.
Myös voi olla muidenkin terapeuttien kokemuksia lisänä.
Istuntoihin osallistuneiden miesten koulutus ja status ei ole tiedossa.
Edelleenkään, ei Heli yleistänyt näkemyksiään jokaista pariskuntaa koskevaksi.
Et voi oikeesti olla noin tyhmä. Ihanko tosissasi kuvittelet, että kukin pariskunta käy terapiassa vain sen yhden kerran? Eiköhän niitä tapaamisia ole saman parin kanssa useita, kymmeniäkin, joten pareja ei kyllä tuommoista määrää kerry, ei edes Heli Vaaraselle.
Tosiaan. Aika ammattitaidoton terapeutti, jos suoltaa vuosittain 500 paria - liukuhihnatyötä eikä mitää terapian suuntaistakaan. Joku järki noihin kommentteihin hei, vaikka kuinka tekisi mieli trollata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siksi niin moni suuttui tuosta Vaaralan havannoista, kun sitä näkee koko vastuun ulkoistettavan naisille.
Et jos sä vaan olisit kivempi ja mukavempi, niin ei olisi ongelmia. Ei niin, että ongelmien taustalla saattaisi olla jotain.
Eihän siinö mitään uutta ollut. Maailman vanhimpia stereotypioita on se, ettei akka tyydy mihinkään.
Miten selitätte sen, että koko elämänsä miehen palvelemiseen pyhittäneillä ja mukavilla naisilla ei ole yhtään sen helpompaa kuin meillä muillakaan? Esimerkkinä voisin mainita nimeltä oman äitini, jonka avioliitosta ei taatusti ongelmia puuttunut!.
En kyllä oikein tajua tätä kohua. Luin nuo Vaarasen jutut ja nähdäkseni avainkohdat olivat suurinpiirtein:
- miesten kokema väheksyntä parisuhteissa lisääntynyt viime vuosina
- asenneilmapiiri erityisesti 3-4-kymppisten koulutettujen naisten keskuudessa miehiä kohtaan aiempaa väheksyvämpi
Miksi noista on saatu tällainen metakka aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen tämä "mies-muuttui-täysin-avioliiton/lasten-myötä"-teoria. Ja kovin suosittu.
Mietittäväksi jää kuitekin...1) miksi aina miehet muuttuvat - eivät naiset?,...2) miksi miehet muuttuvat aina huonompaan suuntaan - ei koskaan parempaan?,...3) kaikki miehet eivät kuitenkaan muutu - miksi nämä muuttuvat miehet osuvat vain osalle naisia?[/quote]
Koska lasten syntymän myötä työtä tulee todella paljon lisää ja sitä ei voi jättää hoitamatta. Vanhemman pitää ymmärtää tämä ja kantaa vastuunsa = muuttaa toimintatapojaan tarvittavalla tavalla. Aina se ikävä kyllä suju. Joten molempien vanhempien pitäisi muuttua tähän suuntaan, aina se ei vaan suju. Useimmiten se minunkin kokemukseni on nainen, joka ottaa päävastuun perheen arjen sujumisesta ja lasten hoidosta, ja ikävä kyllä osa miehistä jää/heittäytyy kakaraksi ja odottaa, että 'joku muu' hoitaa ne heidän mielestään ikävät asiat. Luojan kiitos muunkinlaisia miehiä on.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea ap:n itsesäälissä rypemistä eli en tiedä millaista keskustelua ovat asiasta käyneet, mutta veikkaan ettei kovin kummoista. Mikä siinä kommunikoissa on niin vaikeaa. Ja nuo et yhtäkkiä läväytetään erot silmille tsi koeajat (josta toinen ei edes tiedä??) on tosi paskamaisia temppuja. Siinä vetästään matto jalkojen alta. Puhukaa, puhukaa, puhukaa! Ei täällä vaan sille miehelle.
Miten puhut, kun toinen kokee nalkutukseksi ja arvosteluksi kaiken, mikä ei ole kehua ja ylistystä, ja alkaa suoranaisen arjen haitanteon murjottamalla, osoittamalla mieltä ja kiukuttelemalla myös lapsille. Jo valmiiksi loppuun väsyneenä sellaiseen ei vain riitä enää jaksaminen.
Minäkin läksin tuollaisen "miehen" luota. Ap olisi voinut puhua minun näppikseltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tulipa virheitä. Siis:
Koska lasten syntymän myötä työtä tulee todella paljon lisää ja sitä ei voi jättää hoitamatta. Vanhemman pitää ymmärtää tämä ja kantaa vastuunsa = muuttaa toimintatapojaan tarvittavalla tavalla. Joten molempien vanhempien pitäisi muuttua tähän suuntaan, aina se ei vaan suju. Useimmiten se minunkin kokemukseni mukaan on nainen, joka ottaa päävastuun perheen arjen sujumisesta ja lasten hoidosta, ja ikävä kyllä osa miehistä jää/heittäytyy kakaraksi ja odottaa, että 'joku muu' hoitaa ne heidän mielestään ikävät asiat. Luojan kiitos muunkinlaisia miehiä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Vaarasellahan on ollut selkeä mielipide. Se on se, että nainen on syyllinen.
Vaarasella on mielipide myöskin tuohon kotityöasiaan. Se on tämä:"”Silloin [lapsen syntyessä] naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo."
Väestöliiton omien tutkimusten valossa on aika kyseenalaista, onko tuo täydellisen siisti miehen mielipide liiottelusta ja omasta sluibaamisestaan. He kun tuppaavat tekemään reilusti vähemmän kotitöitä.
Btw, luin tutkimuksen jonka mukaan Vaaranen EI suosittele kotitöiden jakamista tasan, vaan "se tekee jolta luontaisesti onnistuu."
Annat vähän kyseenalaisen kuvan Vaarasen sanomisista. Mikäli juin itse saman jutun (ei se minun lukemani kyllä tutkimus ollut), niin mielestäni Vaaranen tarkoitti sitä, ettei ole mitenkään erityisen tärkeää tehdä yhtä paljon kaikkea, vaan niitä hommia kannattaa jakaa mieltymysten mukaan. Mikä on minusta ihan hyvä neuvo. En minäkään ole imuriin koskenut aikoihin kuin vahingossa, imurointi on tässä talossa "miesten työ". Samoin lakanapyykki, tämä pätkä vihaa lakanoiden taittelua. Vaatehuolto taas on pitkälti minun heiniäni, paitsi silitys. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Vaarasellahan on ollut selkeä mielipide. Se on se, että nainen on syyllinen.
Vaarasella on mielipide myöskin tuohon kotityöasiaan. Se on tämä:"”Silloin [lapsen syntyessä] naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo."
Väestöliiton omien tutkimusten valossa on aika kyseenalaista, onko tuo täydellisen siisti miehen mielipide liiottelusta ja omasta sluibaamisestaan. He kun tuppaavat tekemään reilusti vähemmän kotitöitä.
Btw, luin tutkimuksen jonka mukaan Vaaranen EI suosittele kotitöiden jakamista tasan, vaan "se tekee jolta luontaisesti onnistuu."
Annat vähän kyseenalaisen kuvan Vaarasen sanomisista. Mikäli juin itse saman jutun (ei se minun lukemani kyllä tutkimus ollut), niin mielestäni Vaaranen tarkoitti sitä, ettei ole mitenkään erityisen tärkeää tehdä yhtä paljon kaikkea, vaan niitä hommia kannattaa jakaa mieltymysten mukaan. Mikä on minusta ihan hyvä neuvo. En minäkään ole imuriin koskenut aikoihin kuin vahingossa, imurointi on tässä talossa "miesten työ". Samoin lakanapyykki, tämä pätkä vihaa lakanoiden taittelua. Vaatehuolto taas on pitkälti minun heiniäni, paitsi silitys. Jne.
No tuo onnistuu, jos molemmilla on mieltymyksiä. Miten toimisit, jos miestäsi ei mikään homma miellyttäisi eikä hän näin ollen niitä sitten tekisikään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Aika huonosti olet alkuperäisen artikkelin lukenut ja väität olevasi koulutettu nainen. Luepas uudelleen ja ajatuksella.
Huom! Vastaanotolla käyneistä tuhansista pariskunnista oli kyse. Ja heidän ongelmistaan, ei sinun ongelmista!
Pitäisi osata erotella yksittäinen = Sinä ;ja ao. tapaukset ;= vastaanotolla käyneet.
Ei siitä jutusta tarvitse suuttua, sillä eihän se koskekaan sinua. Toki saa, jos haluaa...
Ei HV:n pariterapiavastaanotolla ole voinut käydä tuhansia pariskuntia edes sen 7 vuoden aikana jolloin hän sanoi ilmiön huomanneensa. Terapeuttien vastaanottokapasiteetti on jotain aivan muuta. Ja kysehän on nimenomaan siitä että pariterapiaan tulevat suomalaiset miehet edustavat huonosti kaikkia suomalaisia miehiä. Ja erityisen huonosti kaikkia suomalaisia miehieä edustavat ne (yleensä korkeasti koulutetut) miehet, joiden aloitteesta pari hakeutuu terapiaan, koska yleensä nainen on se jonka aloitteesta vastaanotolle mennään. HV nimenomaan itse yleistää lausunnoissaan, sen huomaa jokainen joka osaa lukea.
Vuodessa 500 istuntoa x 7 = 3500 = tuhansia.
Myös voi olla muidenkin terapeuttien kokemuksia lisänä.
Istuntoihin osallistuneiden miesten koulutus ja status ei ole tiedossa.
Edelleenkään, ei Heli yleistänyt näkemyksiään jokaista pariskuntaa koskevaksi.
Et voi oikeesti olla noin tyhmä. Ihanko tosissasi kuvittelet, että kukin pariskunta käy terapiassa vain sen yhden kerran? Eiköhän niitä tapaamisia ole saman parin kanssa useita, kymmeniäkin, joten pareja ei kyllä tuommoista määrää kerry, ei edes Heli Vaaraselle.
Tosiaan. Aika ammattitaidoton terapeutti, jos suoltaa vuosittain 500 paria - liukuhihnatyötä eikä mitää terapian suuntaistakaan. Joku järki noihin kommentteihin hei, vaikka kuinka tekisi mieli trollata.
Puusilmä ei sitten huomaa, että terapeutteja on muitakin kin Heli. Vaikkapa kymmenen hänen lisäkseen.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä oikein tajua tätä kohua. Luin nuo Vaarasen jutut ja nähdäkseni avainkohdat olivat suurinpiirtein:
- miesten kokema väheksyntä parisuhteissa lisääntynyt viime vuosina
- asenneilmapiiri erityisesti 3-4-kymppisten koulutettujen naisten keskuudessa miehiä kohtaan aiempaa väheksyvämpi
Miksi noista on saatu tällainen metakka aikaan?
Jotkin sivistyneet ja koulutetut eivät halua tunnistaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiivistettynä:
1) Naiset tekevät selkeästi eniten kotitöitä
2) Naiset hakevat selkeästi useammin avioeroa kuin miehet
3) Naiset listaavat toiseksi suurimmaksi syykseen Suomessa hakea eroa arvostuksen puutteen.Onko näitä asioita mahdoton laskea yksi plus yksi? Miksi väestöliiton parisuhdeterapeutti antaa julkisuuteen lausuntoja, missä kertoo olevansa huolissaan miesten hiljaisesta puurtamisesta ja kiitoksetta jättämisestä ja väheksymisestä? Miksi Vaaranen osoittelee sormella koulutettujen naisten suuntaan? Miksi sen syypään on oltava nainen?
Uskon kyllö hyvin, että Vaaranen on oikeassa siinä, että (koulutettujen) naisten puolisot kokevat olevansa hiljaisia puurtajia (mitä koulutetumpi nainen, sitä useammin vaatii miestä tekemöän osansa elämässään huushollissa. Itse uskon tämän liittyvän vahvasti itsetuntoon), mutta kaikkien tutkimusten valossa miehet eivät tee lähellekkään samaa kuin naiset.
Olisiko siis mahdollista, että yksinkertaisesti Vaarasen miehet saavat maistaa naiseutta ensimmäisinä miehinä historiassa? Erona siis se, että heistä huolestutaan kovin ja Suomen suurimman ja arvostetuimman perhe-elämää tutkivan laitoksen arvostettu parisuhdeterapeutti antaa lausunnon missä kertoo "olevansa huolissaan miehiä (sinkku-ja parisuhteessa olevia) väheksyvästä ilmapiiristä."Miten voikaan olla että Väestöliiton asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät kykene näihin samoihin, sangen ilmeisiin, johtopäätöksiin?? Onko kyse jostakin tietoisesta agendasta, miesten nuoleskelusta, tosiasioiden häivytyksestä, näennäisistä sovintoyrityksistä (Suomi-Neuvostoliitto)?
Hyvä Heli Vaaranen, sinulta odotetaan täällä tuhansien koulutettujen ja hyvin väsyneiden naisten voimin vastauksia ja vastuunottoa lausunnoistasi.
Vaarasellahan on ollut selkeä mielipide. Se on se, että nainen on syyllinen.
Vaarasella on mielipide myöskin tuohon kotityöasiaan. Se on tämä:"”Silloin [lapsen syntyessä] naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo."
Väestöliiton omien tutkimusten valossa on aika kyseenalaista, onko tuo täydellisen siisti miehen mielipide liiottelusta ja omasta sluibaamisestaan. He kun tuppaavat tekemään reilusti vähemmän kotitöitä.
Btw, luin tutkimuksen jonka mukaan Vaaranen EI suosittele kotitöiden jakamista tasan, vaan "se tekee jolta luontaisesti onnistuu."
Annat vähän kyseenalaisen kuvan Vaarasen sanomisista. Mikäli juin itse saman jutun (ei se minun lukemani kyllä tutkimus ollut), niin mielestäni Vaaranen tarkoitti sitä, ettei ole mitenkään erityisen tärkeää tehdä yhtä paljon kaikkea, vaan niitä hommia kannattaa jakaa mieltymysten mukaan. Mikä on minusta ihan hyvä neuvo. En minäkään ole imuriin koskenut aikoihin kuin vahingossa, imurointi on tässä talossa "miesten työ". Samoin lakanapyykki, tämä pätkä vihaa lakanoiden taittelua. Vaatehuolto taas on pitkälti minun heiniäni, paitsi silitys. Jne.
No tuo onnistuu, jos molemmilla on mieltymyksiä. Miten toimisit, jos miestäsi ei mikään homma miellyttäisi eikä hän näin ollen niitä sitten tekisikään?
Ehkä mieltymys on huono sana, ei tuo mieskään imuroinnista erityisesti pidä, mutta pitää joistakin muista kotitöistä vielä vähemmän, kuten en minäkään pidä pyykkäämisestä mutta teen sitä mieluummin kuin vaikka imuroin. Eikä tässä mitään minuuttejakaan lasketa, pääasia että hommat hoituu.
Jos mies ei tekisi mitään, niin mies saisi lähteä jos ei homma keskustelemalla korjautuisi.
Alue: Aihe vapaa
Ja sitten kun sitä naisen "nalkutusta" on ignoroitu ja pilkattu vuosikausia, miehelle tulee ero täytenä yllätyksenä. "Kun meillä oli kaikki niin hyvin, ei se ikinä sanonu että oli tyytymätön..."