Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?

Koska rasvanen ruoka on hyvää ja liikunta perseestä. Itepä kiloni kannan joten terveisiä vaan sinne porvooseen :)

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole koskaan ollut normaalipainoinen. Minut lihotettiin jo lapsena. Pullukasta lapsesta kasvoi ensin pullukka teini ja samaa rataa pullukaksi aikuiseksi. Nimim. koko elämä yläkäyrällä.

LIhavien lasten vanhemmat - lukekaa tämä edelläoleva viesti tarkasti ja ajatuksella!! Haluatteko todella olla vastuussa lastenne menetetystä tulevaisuudesta ja terveydestä!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat mitalin :)

Mistä hyvästä? En koe tekeväni mitään erityistä. Tämän vuoksi juuri ihmettelenkin, miksi joillekin tämä tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta!

Miten sulle voi oikeesti tulla yllätyksenä, et tämäkin on hyvin yksilökohtaista? Jotkut pysyy hoikkina vaikka söis mitä ja toiset lihovat aivan käsittämättömän helposti. Saman perheen sisältäkin löytyy näitä tapauksia!

Myös vanheneminen vaikuttaa todella eri tavoin ihmiseen, lihavat voi laihtua ja toisinpäin vaikka olis sinne keski-ikäisyyteen asti ollut aina suht saman kokoinen. Lääkityksetkin vaikuttaa niin, että ihmiselle voi kertyä huomattavasti painoa lyhyessä ajassa.

Tietysti täytyy muistaa, et ei se tosiaan mitään rakettitiedettä pysyä ok painossa, et ei tosiaan sairaalloista ylipainoa voi millään luonnostaa raskaalla ruumiinrakenteella selitellä, mut kyllä se oikeesti voi olla toisille helpompaa ku toiselle pysyä sopivassa painossa. Ei syytä ylimielisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Samalla voisi kysyä 

miksi joillekin yliopistoon pääseminen on niin vaikeaa?

miksi joillekin tv:n katsomisen vähentäminen on niin vaikeaa?

miksi joillekin säästäminen on niin vaikeaa?

Me ihmiset ollaan erilaisia ja se miten hallitsemme elämäämme on aika yksilöllistä. Joku voi myös onnistuneesti päästä yliopistoon ja opiskella kurinalaisesti mutta samalla painaa 100 kg. Se itsehillintä vaihtelee elämän eri osa-alueilla. Joku taas voi painaa 50 kg ja tuhlata joka kuukausi koko tilinsä. 

Mutta tuskin mikään edellä maintisemistasi saa sellaista näkyvyyttä mediassa, tai ihmisten taloudellista ja ajallista satsausta, kun laihduttaminen. Valtava bisness sekä laihdutustuotteiden valmistajille, että liikuntasaleille. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole koskaan ollut normaalipainoinen. Minut lihotettiin jo lapsena. Pullukasta lapsesta kasvoi ensin pullukka teini ja samaa rataa pullukaksi aikuiseksi. Nimim. koko elämä yläkäyrällä.

LIhavien lasten vanhemmat - lukekaa tämä edelläoleva viesti tarkasti ja ajatuksella!! Haluatteko todella olla vastuussa lastenne menetetystä tulevaisuudesta ja terveydestä!!!!!!!!

Kyllä, juuri näin. Näin todella lihavan pariskunnan lapsensa kanssa ja ajattelin et voi lapsiparkaa.. Kun lapsia hankkii, täytyy nähdä vähän vaivaa siinä että toimii esimerkkinä tälle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen nelikymppinen. Minäkin painan saman verran kuin 17-vuotiaana. Minäkin olen lihonut raskauksissani aina parikymmentä kiloa ja laihtunut ne kilot vauvavuoden aikana. Minäkin herkuttelen välllä.

Mutta arvaas mitä. Minä pystyn keksimään lukuisia syitä, miksi painonhallinta voi olla joillekin ihmisille hankalaa ja jopa ymmärtämään niitä syitä.

Ymmärrystä sulle!

Kerro toki meillekin!

Ne mainitut henkiset syyt, suru, ahmimiskäyttäytyminen tai vääristynyt kehonkuva. Stressi ja esim. vuorotyö voivat vaikuttaa hormonaalisesti lihomiseen. Aineenvaihdunta on eri ihmisillä erilainen. Ne sairaudet ja lääkitykset voivat olla ihan totta. Ja jotkut voivat jopa priorisoida elämänsä siten että se oma painonhallinta ei olekaan prioriteettilistalla ykkösenä.

Ihan mahdotonta kuvitella? No onhan sulla toivon mukaan vielä vuosikymmeniä elämää aikaa funtsia asiaa.

Tutkijat löysivät tärkeän lihavuusgeenin

http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2014031318120109_lh.shtml

http://www.diabetesfoorumi.fi/ajankohtaista/lihavuusgeeni-piinaa-osaa-v…

Niin, mitäpä, jos lakkaisitte ihmettelemästä muiden ihmisten yli- ja alipainoa.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

Miten voi muka olla niin vaikeaa? Otat yhden karkin ja pistät loput kaappiin. Näin minä teen!

Vierailija kirjoitti:

Samalla voisi kysyä 

miksi joillekin yliopistoon pääseminen on niin vaikeaa?

miksi joillekin tv:n katsomisen vähentäminen on niin vaikeaa?

miksi joillekin säästäminen on niin vaikeaa?

Me ihmiset ollaan erilaisia ja se miten hallitsemme elämäämme on aika yksilöllistä. Joku voi myös onnistuneesti päästä yliopistoon ja opiskella kurinalaisesti mutta samalla painaa 100 kg. Se itsehillintä vaihtelee elämän eri osa-alueilla. Joku taas voi painaa 50 kg ja tuhlata joka kuukausi koko tilinsä. 

Koska ylipaino on terveysriski ja se tulee kustantamaan meille kaikille terveydellisten ongelmien muodossa. Se, et joku katsoo tv:tä tai ei päässyt yliopistoon, ei luultavasti tule.

Samoin säälittää lapset, jotka ei saa mitään mahdollisuutta terveelliseen elämään. Suklaata voidaan verrata huumausaineisiin riippuvuudeltaan silloin ku se hyödyttää ylipainoista, halutaan myötätuntoa ja ymmärrystä. Silti päihteiden väärinkäyttäjiltä tulee ottaa lapset pois. Onko se suklaa siis huumetta vai ei?

Jaa aloittaja vetäiseekin pakonomaisesti pussin karkkia kerralla. On se jänskää, miten kaikilla painovouhottajilla on itsellään ongelmia ruokasuhteensa kanssa. Tuskin se aihe muuten niin paljon kiinnostaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole koskaan ollut normaalipainoinen. Minut lihotettiin jo lapsena. Pullukasta lapsesta kasvoi ensin pullukka teini ja samaa rataa pullukaksi aikuiseksi. Nimim. koko elämä yläkäyrällä.

LIhavien lasten vanhemmat - lukekaa tämä edelläoleva viesti tarkasti ja ajatuksella!! Haluatteko todella olla vastuussa lastenne menetetystä tulevaisuudesta ja terveydestä!!!!!!!!

Olen muuten aina ollut terve. Jos ei paria lapsena sairastettua korvatulehdusta lasketa. En ole koskaan ollut mikään läski, vaan lievän ylipainon alarajalla ja normaalipainon ylärajalla. Kuitenkin ulkonäöltäni sen verran massiivinen, että en mene kategoriaan normaalipainoinen tai hoikka. Vaatekoko teinistä alkaen ollut koko L-XL eli 40-42 (jopa 44 hetkittäin). Kai se 38 menisi päälle, mutta en tykkää tiukoista vaatteista.

Valitettavasti nykyään on ruoan vaikutus varmaan terveyteen unohdettu ja liikuntaa ei juuri ole tai sitten se on vain hyötyliikuntaa..tilastollinen faktahat on että suomessa ylipainoisia on 45% mielestäni turha vedota ajan puutteeseen tai lapsuuden pyöreyteen tai hitaaseen aineenvaihduntaan mutta kukin tavallaan

Pysyn alipainoisena vaikka syön kaksi lämmintä ruokaa (lounas yleensä grillillä tai pizzeriassa) teen normaalia kotiruokaa punaisesta lihasta, kermasta, voista ja perunasta. Iltaisin vielä sipsiä/jäätelöä/karkkia niin paljon kun tekee mieli. Viikonloppuna n. 20 annosta alkoholia ja rapularuuaksi hese tai kebab. Painonnostoa n. Kerta viikkoon. Työkseni sitten teen metsähommia ja karjanhoitoa. Kyllä se on se kulutus eikä ruoka. Aina olen ollut alipainoinen "ikiliikkuja" joka menee koko ajan. Mahdollistaa kyllä tämän elämäntyylin

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti nykyään on ruoan vaikutus varmaan terveyteen unohdettu ja liikuntaa ei juuri ole tai sitten se on vain hyötyliikuntaa..tilastollinen faktahat on että suomessa ylipainoisia on 45% mielestäni turha vedota ajan puutteeseen tai lapsuuden pyöreyteen tai hitaaseen aineenvaihduntaan mutta kukin tavallaan

Joo, en kyllä vähättelis hyötyliikuntaa ollenkaan. Johan sen todettiin tutkimuksissakin erittäin tehokkaksi liikkumisen muodoksi vaikka ehkä ei ole tarpeeksi trendikästä sulle. Minä käytän hyötyliikuntaa aina kaikkeen kun se on mahdollista. Vielä painot sidotaan jalkoihin ja/tai käsiin samalla, ni todella hyvää liikuntaa tulee harrastettua ja monipuolista!

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Miksi ihmeessä ostat sitä suklaata? Ja syötkö todella joka päivä suklaalevyn? Siihenhän menee ihan tolkuttomasti rahaa! Jos suklaalevy maksaa n.2e, niin sulla menee vuodessa 730e pelkkään suklaaseen.

No ihan vain tiedoksi aloittajan pähkäilyyn. Normaali ruualla voi lihoa, ihan pelkällä kaurapuurolla ja jos sitä syö yli kulutuksen ja todellakin on ihmisiä, jotka voivat ylensyödä terveellistä ruokaa ja siten lihoa.

Ylensyönti ei ole terveellistä ja vois olla verrattavissa alkoholismiin tai tupakkaan eli riippuvuuteen ja tunnesyömiseen. Arvostan ihmistä, joka kärsii ylensyömisestä yhtä paljon arvostan ihmistä, joka on super timmi. Jos siis ihmisen arvostamisessa oisi asetettuna vain nämä kriteerit, koska molemmat ihmiset ovat yhtä arvokkaita.

Mun mielestä on jäänyt pahasti, jollekkin tietylle tasolle jos arvostus ei luontaisesti arvosta kumpaakin esimerkkiä. Ja kyllä olen ylensyöjä ja normaalipainoinen ja sitä lääkärikin ihmettelee ja varmaan siksi en saa hoitoa. Jos en olis ylensyöjä olisin varmaan sitten super laiha, koska aineenvaihdunta on ilmeisemmin nopea. Nää asiat ei ole aina Päätös päästä irti sairaudesta, jos esim. ajattelet niin et tiedä mitä ks. sairaus on.

En sitä yhtään vähättele mutta vain hyötyliikunta ei yksinään riitä pitämään terveyttä yllä ja jos vielä syö miten sattuu niin en yhtään ihmettele että ylipainoa alkaa kertymään

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Tietysti pienempi ihminen tarvitsee vähemmän energiaa, sehän on ihan luonnollista. Syöväthän pikkulapsetkin vähemmän kuin isot! Ja varmasti parimetrinen hoikka mies voi syödä enemmän, kuin minä. 

ap