Miten saisin mun terveyden takaisin?
Itseasiassa miten saisin mun elämän takas?
Tilanne on tällänen: Olen nuori nainen joka sairastaa ärtyneen suolen oireyhtymää, kaljuuntumista, mielenterveysongelmia, unettomuutta, hormonaalisia ongelmia, virtsarakon ongelmia, peräaukon ongelmia...
15-vuotiaaks asti sain olla täysin terve, mutta sitä ennen jouduin kestämään 2v ajan erittäin vaikeaa elämäntilannetta joka aiheutti minulle vahvaa stressiä ja reagoin sillon stressiin aina vatsalla, 2v ajan kärsin lähes joka päivä vatsakivuista ja sitten minulle puhkesi tuo ärtyneen suolen oireyhtymä.
Se mullisti elämäni täysin. Sosiaalinen elämä sai jäädä siihen ja sitten alkoi vaikeat masennuskaudet.
Juoksin monia eri lääkäreitä läpi saadakseni sairauteeni parannuksen, turhaan. Lääkärit vaan sanovat että mun pitää opetella elämään vaivani kanssa ja kirjottivat lääkkeitä joista ei ollut paljoakaan hyötyä. Masennukseni syveni entisestään.
Kun lääkäreistä ei ollut apua, löysin vaihtoehtoiset hoitomuodot. Niistä sain ärtyneeseen suoleeni pientä parannusta ja en ole antanut toivon vielä hiipua siitä, että jonain päivänä minä voisin olla täysin terve, kiitos vaihtoehtoisten hoitomuotojen...
Luulin että sen 2v vaikean elämäntilanteen jälkeen alkaisi paremmat ajat ja kun olin sairastunut halusin itsekin tehdä elämääni muutoksen parempaan suuntaan! Aloin syömään terveellisemmin, harrastamaan kunnolla liikuntaa... Mut sit tuli eteen lisää vielä vaikeita, vaikeita, vaikeita stressitilanteita ja suunnatonta ahdistusta ja surullisuutta että se imi musta viimesetkin voimat ja sairaudet lisääntyivät askel askeleelta.
Tällä hetkellä helvetillisimmät vaivat on unettomuus ja kaljuuntuminen. Huonosti nukutun yön jälkeen on niin paha olo ja kaljuuntuminen taas hävettää todella paljon naisena. Unilääkkeitä olen myös syönyt ja monia muitakin eri mielialalääkkeitä ja voin sanoa että niistä menee vaan nuppi ja elämä entistä enemmän sekaisin.
Musta tuntuu etten mä enää kohta jaksa 6v taistelun jälkeen joka ei ole vieläkään ylittänyt maaliviivaa haaveilla siitä että minusta tulisi jonain päivänä vielä terve, kaunis ja elämäni olisi vapaata ja onnellista.
Pelkään että en elä enää kauaa ja olen katkera siitä, koska olisin tahtonut elää aivan tavallista elämää, ehkä toiset on vaan tarkoitettu nuorina enkeleiksi ja taivaassa taas olisin kaunis, terve, onnellinen ja juoksentelisin pilvien päällä käsikädessä tärkeiden ihmisten kanssa jotka ovat lähteneet jo tästä todellisuudesta pois. En ymmärrä enää tätä miksi joudun elämään näin helvetillisessä painajaisessa, mikä selitys tähän kaikkeen on että mulle on tapahtunu näin paljon pahoja asioita, missä on oikeus ja kohtuus!? Jos musta tulee kunnolla kalju, psyykeeni sietokyky on ylitetty. Mulla ei ole enää edes perhettä. Multa on elämänhalu menny. Kiitos että sain avautua, tämän tekstin muodossa jätän tänne maailmaan edes jotain muistoja itsestäni ja haluan vaan sanoa että huolehtikaa itestänne ja toisistanne, älkää tehkö niitä virheitä mitä mä tein, koska sitä kautta mä sain paljon paskaa niskaani muilta ihmisiltä, menetin terveyteni ja tässä sitä nyt ollaan, epätoivoisessa tilanteessa.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä keskustelua katsoo niin näkee ihmisten yltiö positiivisen ajatusmaailman. Ihmiset yrittää viimeseen saakka välttää kuolemaa ja jopa pelkää sitä tai sit asiat vaan ollu aina liian hyvin, eikä voi tajuta pään sisällä tällästä tuskan määrää kun koko elämä menny päin helvettiä. On ihan okei, tuntea että sietokyky on jossain vaiheessa ylitetty ja ei siinä tarvitse enää väkisin räpiköidä hymyssä suin. :))))) Kuolema on myös kaunis asia jos elämä on mennyt täysin pieleen tai muut ovat pilanneet sulta sen, ehkä heitäkin kohtaa jossain vaiheessa rangaistus siitä, se on ainut lohtu ja tärkeintä on että olet yrittänyt ja antanut kaikkesi, mutta niissä mitoissa mikä sopii sinulle itsellesi. Mäkin joskus pelkäsin kuolemaa, mut sillon olin se naiivi lapsi, joka ei tiennyt mitään tälläsestä tuskasta... Mut sit kun kokee liian paljon vastoinkäymisiä, liian moni ihminen kohtelee sua kuin paskaa, sä alat näkemään että kuolema voi olla jopa parempi asia kuin eläminen. Mä oon myös niin itsepäinen, että ns. rampana en pysty elämään enää onnellista elämää, tiedän itse mihin pystyn ja se on mun päätös, oletan muiden kunnioittavan sitä. Toivo elää tervehtymisestä viimeseen saakka ja että olisin joskus vielä se sama ihminen mitä olin ennen kaikkia sairauksiani!
Siitä vaan sitte. Mutta tätähän et tosin otsikossa kysynyt.
Mutta kaiken kaikkiaan, minusta tuo ajatus on oikein hyvä. Mitäs täällä kyselet jos kerran sulla ratkaisu jo on.
Ap, mä oon kuullut aika vastaavan tarinan aikaisemminkin. Tiesitkö, että mielenterveyden ongelmat ja ärtynyt suoli liittyvät usein yhteen? Ovat tavallaan samaa sairautta.
Oletko nuori? Elämä saattaa vielä tasaantua, se vaan ottaa aikansa.
Tämä toinen tarina, jonka tunnen on hyvin vastaava. Stressiä ja ongelmia varhaisteininä... Siitä alamäki, ärtynyt suoli, masennus, ahdistus, jumissa elämässä. Teitä on enemmänkin saman kokeneita, koita etsiä vertaistukea?
Muuta en osaa neuvoa, kuin että yritä vaan jatkaa eteenpäin. Ne ongelmat kyllä menee ohi, ja vielä koittaa parempi päivä. Hae terapiaan jos voit. Elämä kantaa sinuakin!
Ja kun ajattelet toisia, niin älä kuvittele heidän elävän täydellistä elämää. Ei kukaan elä. Kaikilla on oma taakkansa.
Vierailija kirjoitti:
tärkeintä on että olet yrittänyt ja antanut kaikkesi, mutta niissä mitoissa mikä sopii sinulle itsellesi
Eli kuten arvasinkin, viljat ja maitotuotteet ne vaan maistuu niin hyviltä. ;)
Sairaudelle ei useinkaan voi mitään. Lapsellisuudelle, kypsymättömyydelle, kiukuttelulle ja uhriutumiselle voi.
PS. Libraxiakin on tullu vedettyä, vittumainen kolmiolääke, en vedä näitä mömmöjä enää!!!