Lue keskustelun säännöt.
Teimme päätöksen: lopetamme seksin!
16.01.2016 |
Vaimon vuosia jatkunut haluttomuus eskaloitui eilen; päätimme ettemme enää harrasta seksiä. Tilanne ei siis muutu seksin suhteen kummankaan osapuolen kannalta, mutta nyt minun ei tarvitse edes kuvitella saavani seksiä, eikä vaimon tarvitse pelätä enää minun vonkaamista. Näin ei synny kummallekaan meille paineita tään asian suhteen.
Saa nähdä mihin tämä päätös vie....
Kommentit (135)
Mua jotenkin niiiiin paljon surettaa, että niin paljon hyviä, luotettavia, seksuaalisesti aktiivisia ja kiinnostavia miehiä räytyy tuollaisissa suhteissa. Ymmärrän kyllä että perhe, en itsekään olisi eronnut aikanaan lasten takia, vaikka suhde takkuili, tosin syynä ei ollut seksittömyys.
Tällä hetkellä nautin elämästä NIIN PALJON, kun saan ihanaa, hyvää seksiä lähes päivittäin. Se on todellakin elämän suola.
T: n 37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n pitää iskeä vaimo uudelleen. Kosiskella, ihan samalla lailla kuin kosiskelisi naista vaikka baarissa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n pitää iskeä vaimo uudelleen. Kosiskella, ihan samalla lailla kuin kosiskelisi naista vaikka baarissa.
Veikkaan ap:n olevan perinteinen suomalainen löysäkulli, jolta ei moinen onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni voisi olla täällä ihan samalla tavalla narisemassa että hänellä on haluton mies. Mutta fakta on se että hän oli haluton lähes 20 vuotta, minkä jälkeen minäkin lakkasin yrittämästä ja joskus jopa aloin kieltäytyä seksistä, jonka jälkeen seksi loppui oikeastaan kokonaan. Tässä yhteiskunnassa miehen kuuluu haluta siksiä ja nainen vain valikoi milloin siihen suostuu.
Mutta seksi on vain yksi osa-alue parisuhteessa. On tässä paljon muuta hyvää, jonka vuoksi kannattaa olla yhdessä.
Meillä tilanne päinvastoin. Olen aina ollut meistä se aktiivisempi ja haluaisin 2-3x peräkkäin, miehelle riittää kertalaaki. Ei sentään minuuttimuna, yksi sessio kaikkineen kestää 1-1,5h. Aiemmin pidin huolen että rakastelimme kerran viikossa vähintään mutta nyt 20v jälkeen en enää jaksa kinuta. Miehellä on stressiä ja lääkitys joka heikentää libidoa, rakkauden tai himon puutetta sellaisenaan se ei ole. Hän edelleenkin pitää minua seksikkäänä ja haluttavana - ei vain muista aina haluta.
No, kun lakkasin vonkaamasta tuo viikon väli venyi 3-4 viikkoon. Lopulta aina muistutan että on taas mennyt aika pitkä aika jolloin hän on ihan yllättynyt.... Vielä kun mies ei ole mikään hali-pusityyppi olen todella ilman kaikkea läheisyyttä. Vain aamuisin käperrymme lusikkaan peiton alla ja päivisin vaihdamme muutaman halin tai pusun. Välttämättömät, ei enempää. Vaikka mies on mulle rakkainta maailmassa pelkään että jonain päivänä tämä puute satuttaa mua tosi pahasti. Haaveilen sylittelystä, paijailusta, ihon lämmöstä, hiuksien koskettelusta, seksistä jossa noustaan huipulle yhä uudelleen (tiedän että onnistuu, tämäkin on koettu), intohimosta.....
pari 50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tämäkin aloitus josta näkee ettei miehelle parisuhde edusta mitään muuta kuin seksiä!
Newsflash: Harvemmin mikään muu tekijä edes saa miehen "alistumaan" parisuhteeseen ja sen seurauksiin.
Olet siis sitä mieltä, että mies on parisuhteessa vain seksin takia? Ihme ajatuskuvio, sillä sinkulla olisi huomattavasti suurempi saalistureviiri ja sen pimpankannattimen voi valita paljon vapaammin kuin verkkareissa kotona piereskelevän BMI 35+ herkkuaviovaimon.
Toki sinkulla on isompi saalistusreviiri, mutta 20-30 vuotiaana keskimääräiselle jannulle on parempi varmistaa ns vakisaanti edes silloin tällöin kuin mennä joka viikonloppu/arki harhaantuneen epävarmuuden varassa. Kun jaksaisivat odottaa +30-vuotiaaksi asti, sitten olisi varaa valita sinkkuhaaremiinsa vaikka mitä...
Tämän kun ymmärrät niin ymmärrät myös miksi jepet ylipäätään suostuvat saman katon alle naisen kanssa. Nelikymppisenä sitten miehet puhisevat saunailloissaan "ttu kun ei ymmärtänyt ajoissa tuotakaan..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne käytännön kautta. Seksiä viimeksi 07/2009. Saunassa oleme käyneet yhdessä viimeksi joskus 10 vuotta sitten. Nukumme eri huoneissä ja vaimoon koskeminen ärsyttä häntä. Yöpaita on riisuttu seksin yhteydessä joskus viime vuostuhannella, esim lapsi satettiin alulle hieman yöpaidan helmaa nostamalla. Vaatteitta ei halua minun itseään näkevän.
Olen 44-vuotias perheenisä. Olen ylipainoinen mutta sairastumisen jälkeen alkanut syödä terveellisesti vhh-dieetillä ja paino on pudonnut ja en ole mielestäni enää lihava... Vaimo oli nuorena kaunis ja sopusuhtainen. Nyt ei, ja todella kipeä, masentunut ja hengenvaarallisen lihava. Hän oli lihava jo tavatessamme, mutta silti haluttava, rehevä. Hän toistelee rakastavansa minua, samoin minä häntä. Me emme ole kuitenkaan rakastelleet pitkään aikaan, olikohan se vuonna 2009. Ostamassamme kodissa olemme asuneet viisi vuotta, emme ole koskaan rakastelleet, kerran hyväilin häntä ja sormeilulla annoin hänelle orkun. Silloin vielä nukuimme samassa sängyssä, vaikka oikeastaan, kun meillä on niin sotkuista ja ahdasta niin pääosan avioliitostamme olemme nukkua lojuneet milloin missäkin kodissamme. Viime vuodet minä olohuoneessa, hän makuuhuoneessa.
Tyydytän itseni runkkaamalla ja pornolla. En ole pettänyt, koska olen aina ollut atmi. Olen kovassa puutteessa, varsinkin nyt. Avioliitossamme en ole koskaan saanut seksiä tarpeeksi. Kummallisinta on se, että silloin kun vaimoni on pyytänyt hellyyttä ja ilmeisesti yrittänyt sytyttää intohimoa välillemme, minä en lähde mukaan. Olen kylmä häntä kohtaan ja tiedän että se on väärin ja epäreilua. Masennuksessaan ja sairaana hän takuulla myös kärsii, mutta hänen seksuaalisuutensa on myös ongelmallinen, jotain ahdistelua menneisyydestä nuoruudessaan, mitä ei ole koskaan pystynyt minulle selittämään. Kieltää, ettei ole raiskattu mutta lääpitty. En usko. Jotain pahempaa.
Olen rakastunut työkaveriin, oikeastaan jo 10 vuoden ajan, mutta nyt vasta kertonut sen hänelle. Ei mitään vastakaikua, paitsi ehkä kollega on ylpeämpi itsestään ja nauttii seksistä paremmin aviomiehensä kanssa. Olen tosi puutteessa. Vuodenvaihde, tai oikeammin koko kulunut vuosi, olen ollut itsemurhan partaalla. Mitä minun pitää tehdä? Luin tämän ketjun ja yritin psyykata itseni ja lähestyin vaimoani, joka häärää keittiössä. Ei onnistunut. Kohta lähden johonkin nettideittipalveluun kuten Victoria Milaniin, makso mitä makso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta voin sanoa että tuo johtaa surulliseen tilanteeseen. Kun seksi loppuu, loppuu myös kaikki hellyys ja läheisyys ja sitten ei ole kivaa kellään. En muista milloin meillä on harrastettu seksiä, kädestä on pidetty kiinni hetken aikaa kesällä.
Eikä tästä tilanteesat ole mitään ulospääsyä enää kuin muutto erilleen, eli mieti nyt vielä kerran ennenkuin alatte tuollaiseen kokeiluun mikä ei voi päättyä kuin ikävästi.
Seksuaalisuus ei ole ainut joka pitää parisuhteen elossa mutta jos se kokonaan häviää, olette hetken päästä kuin kämppikset ja sitten se entinen läheisyyskin on mennyttä.
Olen siis tuollaisen tilanteen se "haluton nainen" jonka osa on myös aika mahdoton. En mielestäni ole kieltäytynyt seksistä, jos minä sitä ehdotan niin yleensä se ei miehelle ole käynyt koska on jo helpottanut oloaan. Viimeisimmät seksikerrat (silloin kun niitä siis vielä oli) olivat jyystöä niin kauan että mulla on lopulta paikat aivan arat ja kuivat.
Ongelmalliseksi asian tekee että haluaisin kyllä olla haluttu, läheisyyttä, halauksia ja seksiäkin. Mutta mistään ei vaan tule mitään.
Ehkä kyse on siitä että olen niin susiruma ettei mies enää innostu kanssani seksistä. Toisaalta ihmisten ilmoilla liikkuu mua isompiakin ihmisiä joilla ei heilläkään ole täydellinen vartalo, ja monilla on tästä huolimatta seksiä.
Eli kyllä minä haluaisin haluta ja olla haluttu, mutta kun ei niin mitä tehdä?
Ketju avasi kyynelkanavat.
Olemme parikymppinen muutaman hassun vuoden seurustellut pariskunta. Alkuun seksielämämme oli sanalla sanoen villiä, eikä mikään ollut pyhää. Välineitä ja leluja siellä täällä, saatoimme leikillämme pistää painiksi lattialla ja yhtäkkiä olimmekin naimassa vessanpönttöä irti paikoiltaan. Ajan myötä miehen halut hiipuivat kiihtyvää tahtia, niin että sain ehkä kerran kolmessa viikossa. Sitten tuli seksiin liittymättömien syiden vuoksi ero, joka oli minulle valtava shokki josta en edes uskonut selviäväni. Ratkesin ryyppäämään ja rilluttelin kesän laastarin kanssa teennäisessä ylitsepääsemisen harhassa ja hain surulleni täytettä siitä, mikä oli aiemmin puuttunut jo täysin. No, syksyllä jotenkin ajauduimme samaan asuntoon, rakastuimme uudelleen, purimme vanhat solmumme ja ymmärsimme, ettemme toimi erillämme ja että tämä on se, mitä kumpikin tahtoo loppuelämältään. Mies lupasi muun puhumisen lomassa, että seksiasia korjataan.
Mikään ei kuitenkaan muuttunut, kuivaa kuin olisi puristanut kivestä vettä, joten turhauduin ja lueskelin asiasta tosissani. Päädyin testosteroniartikkeliin. Kuinka ollakaan, miehen ystävällä oli kuuri päällä. Siispä mies otti yhteisestä päätöksestä "maistiaiset" (se on vaaratonta eikä hävittävääkään ollut). En edes odottanut tapahtuvaksi mitään, kunnes sitten naimme koko seuraavan päivän miehen aloitteista kuin emme ennen olisi saaneetkaan. Siitä on nyt neljä kuukautta. Neljä kuukautta ilman edes kunnon syliinottoa, syvää suudelmaa saati yhdyntää. Kun ei ole seksiä, myös läheisyys hiljalleen jää. Silloin parisuhteesta tulee enää pelkkä kaverusten kämppistely. Tätä mies ei ehkä vieläkään kunnolla käsitä.
Mies tuntee hirvittävää syyllisyyttä tyytyjän osastani. Kerroin, kuinka olen yrittänyt tietoisesti eri taktiikoin houkutella häntä hommiin: joskus vitsin varjolla, toisinaan sanomalla suoraan, olen yrittänyt myös tarjota pelkkää suuhoitoa hänelle, että seksuaalisuudesta tulisi edes jollakin tasolla normaalia tässä talossa. Mies vain torjuu yritykseni usein epävarmana kuinka reagoida loukkaamatta ja kertoo aina saman syyn: hän ei vain koskaan ole ollut pitkässä suhteessa seksuaalinen. Kun ei vaan kiinnosta. Mutta mielestäni kyse ei ole pelkästä seksistä, panemisesta. On kyse kahden ruumiin täydellisestä yhteensulavuudesta, äärimmäisestä hellyyden- ja rakkaudenosoituksesta. On kyse koko suhteestamme, sillä minä en aio heittää viriileimpiä nuoruusvuosiani ja suurinta nautintoani hukkaan, vaikka eroaminen elämänsä miehestä "pelkän seksin" vuoksi olisi mielestäni aivokuollutta hommaa. Avointa suhdetta en tahdo, sillä mies on ainoa jota himoitsen oikeasti. Vain hän tietää, mistä pidän.
Maanantaina soitamme terveyskeskukseen ja varaamme ajan testomittaukseen. Vaadin kuurin päälle heti ja vaikka siniset pillerit kylkeen - aion jumalauta saada munaa tuolta mieheltä vaikka se olisi viimeinen tekoni. Itsetuntoni on pirstaleina, tunnen olevani epähaluttava ja epäkelpo, mutta saatana, mä en ole mihinkään tässä parissa vuodessa rupsahtanut, en lihonut, pidän itseni nättinä, annan joka reikää ja osallistun takuulla, joten syy ei todellakaan myöskään miehen mielestä ole minussa. Jos tästä nyt jotain positiivista etsii, niin ei se varmasti juokse vieraissakaan, kun ei ole edes runkannut puoleen vuoteen. Ei vaan "tunnu siltä." Mutta uskotteko, että voi käydä kipeää, kun suuri rakkaus ei koskaan saa täyttymystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten seksi ja hellyys liittyvät toisiinsa:D itselleni seksi ei ole koskaan merkinnyt juuri mitään. On ollut hyviä suhteita, huonoja suhteita, hyvää seksiä ja huonoa seksiä. Seksi ei juurikaan kiinnosta, ei ole koskaan kiinnostanut, suuseksi mieheltä on kammottavaa, ihan sama kuinka "taitava" antaja on. Mieheni on samanlainen. Hierotaan usein toistemme hartioita, silitellään, suukotetaan ja kuljetaan jäsi kädessä, mutta seksiä on hyvin harvoin. Kumpikaan ei ole erityisen innostunut, sen verran nyt jaksettiin, että saatiin muksu alulle. Miksi osalle on niin vaikeaa ymmärtää, että hyvä parisuhde ei tarkoita kaikille samoja asioita?
Minä olen meillä se haluttomampi osapuoli, mieheni on kovin viriili vaikka meillä jo ikää onkin, ja reilut 30 vuotta yhteistä taivalta takana. Mieheni ymmärtää jollain tasolla häntä laimeamman kiinnostukseni seksiin, mutta en usko hänen tietävän, miten vähäinen halukkuuteni on oikeasti. Ja on aina ollut.
En tiedä, mistä haluttomuuteni johtuu. Olen yrittänyt herätellä libidoani erilaisin keinoin, mutta tuloksetta. No, rakastan miestäni ja hän minua, ja meillä on seksiä 2-3 kertaa viikossa. Ehkä vain kerran kuukaudessa tai kahdessa niin, että minäkin ihan oikeasti olen mukana, mutta sitä mieheni ei tiedä. Eikä hänen tarvitsekaan tietää. Ei ole mitään syytä, miksi pahoittaisin hänen mielensä asialla, joka ei millään tavalla ole hänen vikansa.
En mitenkään kärsi siitä, että harrastan seksiä vaikken sitä mitenkään kaipaa tai halua. Joskus tosin tunnen surua ja katkeruutta, koska jään paitsi jostain, mikä voisi oikeasti olla ihanaa. Mutta minkäs teet. Niillä korteilla on pelattava jotka on saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kummankaan tarvinu päättää, miehellä ei seiso ja minua ei huvita, ei mitään robleemaa ,sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Ketju avasi kyynelkanavat.
Olemme parikymppinen muutaman hassun vuoden seurustellut pariskunta. Alkuun seksielämämme oli sanalla sanoen villiä, eikä mikään ollut pyhää. Välineitä ja leluja siellä täällä, saatoimme leikillämme pistää painiksi lattialla ja yhtäkkiä olimmekin naimassa vessanpönttöä irti paikoiltaan. Ajan myötä miehen halut hiipuivat kiihtyvää tahtia, niin että sain ehkä kerran kolmessa viikossa. Sitten tuli seksiin liittymättömien syiden vuoksi ero, joka oli minulle valtava shokki josta en edes uskonut selviäväni. Ratkesin ryyppäämään ja rilluttelin kesän laastarin kanssa teennäisessä ylitsepääsemisen harhassa ja hain surulleni täytettä siitä, mikä oli aiemmin puuttunut jo täysin. No, syksyllä jotenkin ajauduimme samaan asuntoon, rakastuimme uudelleen, purimme vanhat solmumme ja ymmärsimme, ettemme toimi erillämme ja että tämä on se, mitä kumpikin tahtoo loppuelämältään. Mies lupasi muun puhumisen lomassa, että seksiasia korjataan.
Mikään ei kuitenkaan muuttunut, kuivaa kuin olisi puristanut kivestä vettä, joten turhauduin ja lueskelin asiasta tosissani. Päädyin testosteroniartikkeliin. Kuinka ollakaan, miehen ystävällä oli kuuri päällä. Siispä mies otti yhteisestä päätöksestä "maistiaiset" (se on vaaratonta eikä hävittävääkään ollut). En edes odottanut tapahtuvaksi mitään, kunnes sitten naimme koko seuraavan päivän miehen aloitteista kuin emme ennen olisi saaneetkaan. Siitä on nyt neljä kuukautta. Neljä kuukautta ilman edes kunnon syliinottoa, syvää suudelmaa saati yhdyntää. Kun ei ole seksiä, myös läheisyys hiljalleen jää. Silloin parisuhteesta tulee enää pelkkä kaverusten kämppistely. Tätä mies ei ehkä vieläkään kunnolla käsitä.
Mies tuntee hirvittävää syyllisyyttä tyytyjän osastani. Kerroin, kuinka olen yrittänyt tietoisesti eri taktiikoin houkutella häntä hommiin: joskus vitsin varjolla, toisinaan sanomalla suoraan, olen yrittänyt myös tarjota pelkkää suuhoitoa hänelle, että seksuaalisuudesta tulisi edes jollakin tasolla normaalia tässä talossa. Mies vain torjuu yritykseni usein epävarmana kuinka reagoida loukkaamatta ja kertoo aina saman syyn: hän ei vain koskaan ole ollut pitkässä suhteessa seksuaalinen. Kun ei vaan kiinnosta. Mutta mielestäni kyse ei ole pelkästä seksistä, panemisesta. On kyse kahden ruumiin täydellisestä yhteensulavuudesta, äärimmäisestä hellyyden- ja rakkaudenosoituksesta. On kyse koko suhteestamme, sillä minä en aio heittää viriileimpiä nuoruusvuosiani ja suurinta nautintoani hukkaan, vaikka eroaminen elämänsä miehestä "pelkän seksin" vuoksi olisi mielestäni aivokuollutta hommaa. Avointa suhdetta en tahdo, sillä mies on ainoa jota himoitsen oikeasti. Vain hän tietää, mistä pidän.
Maanantaina soitamme terveyskeskukseen ja varaamme ajan testomittaukseen. Vaadin kuurin päälle heti ja vaikka siniset pillerit kylkeen - aion jumalauta saada munaa tuolta mieheltä vaikka se olisi viimeinen tekoni. Itsetuntoni on pirstaleina, tunnen olevani epähaluttava ja epäkelpo, mutta saatana, mä en ole mihinkään tässä parissa vuodessa rupsahtanut, en lihonut, pidän itseni nättinä, annan joka reikää ja osallistun takuulla, joten syy ei todellakaan myöskään miehen mielestä ole minussa. Jos tästä nyt jotain positiivista etsii, niin ei se varmasti juokse vieraissakaan, kun ei ole edes runkannut puoleen vuoteen. Ei vaan "tunnu siltä." Mutta uskotteko, että voi käydä kipeää, kun suuri rakkaus ei koskaan saa täyttymystään.
KUULKAA SISKOT ILOUUTINEN. Kun kirjoitin tämän, näytin sen myös miehelle. Sain seksiä samana iltana. Sen jälkeen miehellä alkanut seistä ankarasti joka päivä kun vain tuleekin lähelleni tai jos makaillessa käteni koskettaa penistään huomaamatta. Sanoi itsekin, että muisti vasta hommiin ryhdyttyään mistä on jäänyt paitsi. Testotasot saattavat siis olla alhaalla mutta asiaan auttaa ainakin se, että yksinkertaisesti vain TEKEE SEN, vaikkei edes tekisi niin mieli. Mieskin innostui nimittäin ihan uudella tarmolla ja mukana oli sitä alkuaikojen kiihkeyttä, ei toki kestänyt kauan mutta kuitenkin. Tänään saan suuseksiä korvaukseksi. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten kaunista oli tuo ilosanoma myös miehille!
Rakastamani naisen torjunta minua kohtaan masentaa minua niin paljon, että aloin helliä vaimoani eilen ja pääsin sormeilemaankin, mutta hän vasta alkoi rentoutumaan... Äsken pussasin häntä ja hieroin niskaa ja olkapäitä, mikä eritoten kiihottaa häntä... Hän nauttii... Tänä yönä teen vaikka lapsen hänen kanssaan! Kun himo rakkaudessa on suuri niin vaimokulta on ihana vaikka olisikin lihava. Pysyypä poissa mielestä tuo toinen nainen, joka on kaunis kuin linnanneito.
Ei ilman seksiä voi elää. On tekopyhää "tehdä päätös"... toinen osapuoli kumminkin tarvitsee seksiä ja hakee sen vaikka VM:sta.
Alkaa ottamaan kupoliin tämä nykymeno! Aiemmin jos emäntä ei antanut, otii mies väkisin tai kävis sutaisemassa naapurin pirjoa. Nykyisin koko parisuhde on yhtä femakkotasa-arvoitkupotkuraivaria ja jos mies ei osapuilleen hoida töidensä lisäksi 80% perheen muista asioista täyttyy mammapalstat kiukuttelevista ja pihtaavista akoista! Toista se oli vielä 70-luvulla!