Lue keskustelun säännöt.
Ehtiikö päiväkodin 21 lapsen lapsiryhmässä oikeasti tekemään muuta kuin säilömään ja pitämään lapsia hengissä?
13.01.2016 |
Miten 2 tai parhaassa tapauksessa 3 aikuista ehtii ja pystyy ohjaamaan 21:n 3-5-vuotiaan toverisuhteita, estämään tönimistä ja satuttamista, osallistumaan leikkiin sekä perushoitamaan, kasvattamaan ja vielä opettamaankin lapsia? Erityislapsille pitäisi olla kuntouttavaa toimintaa, pienet tarvitsevat apua vessassa käyntiin ja pukemiseen, pitäisi olla musiikkia, liikuntaa, kädentaitoja ja ties mitä. Sitten vielä pitää yhteyttä vanhempiin ja terapeutteihin, tehdä kirjauksia ja osallistua kokouksiin ja koulutuksiin ja lisäksi siivota tiloja lasten jäljiltä - vajaan 8 tunnin työajalla. Miten se onnistuu? Jo parinkin pienen lapsen kanssa tuntuu uloslähdöt olevan hankalia, entä jos olisi 12 pientä puettavaa?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Ranskassa mennään kouluun 4-vuotiaana, 20 lapsen ryhmä ja yksi opettaja on monessa muussakin maassa ihan normaalia. Luulisin kyllä että paremmin oppii asioita siinä suomalaisessa päiväkotiryhmässä, jossa on kolme ohjaajaa... Ja oikeasti olen sitä mieltä että pari avustajaa siihenkin lisäksi vielä ainakin tarvittaisiin.
Jep. Ylellä oli just joku uutinen, jossa sivulauseessa kerrottiin Ranskan menosta ja siitä, kuinka lapset oppivat nopeasti käteviä ryhmässä selvi... anteeksi toimeen tulemisen taitoja. Esimerkkinä leipäpalojen piilotus taskuun, kun toiset etuilevat eikä aina saa syödäkseen, kun pitää jo pienenä pärjätä yksin; aikuisia kun ei ole mailla halmeilla. Sellaista tänne!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskaa ja Suomea ei voi kasvatusasioissa verrata keskenään. Ranskassa lapsi saa ympäri korvia heti huonosta käytöksestä, Suomessa ei kuulu normaaliin kasvatustapaan. Tästä syystä Ranskassa 4-vuotiaat lapset varmaan osaavatkin istua koulussa rauhassa, Suomessa pääpaino on leikin varjolla oppimista. En kannata missään nimessä väkivaltaa kasvatuksessa, mutta ehkä Suomessakin olisi päiväkodeissa ja kouluissa hieman helpompaa, jos lapsille saisi pitää jonkinlaista kuria. Nykyään ainoa sallittu kasvatusmuoto on keskusteleminen. Muistan omien lasten 2-4-vuotiaana olleet uhmat. Ihan sama kuinka paljon yritti keskustellen opettaa, ei mennyt mikään jakeluun. Meillä sitten päädyttiinkin käyttämään rangaistuksia (esim. jäähypenkki) kasvatuksessa. Joku minut tästäkin kivittää...
Aika monet päiväkodit aukeavat jo kuuden jälkeen aamulla ja ovat auki puoli kuuteen illalla. Se tarkoittaa, että tiimeissä iltavuoro tulee töihin vasta yhdeksän jälkeen, joinain päivinä koko kolmen tiimi on kasassa vasta hieman ennen kymmentä. Se tarkoittaa, että ennen iltavuorolaien saapumista töihin paikalla on vain kaksi aikuista eikä mitään pienryhmiä voi toteuttaa. Eli pahimmillaan aktiivista pienryhmäaikaa on päivässä kaksi tuntia, kahdentoista maissahan ollaan jo lepohuoneessa. Kaksi tuntia, josta osa voi kulua koulutuksiin, sairaspoissaoloihin, asap-hoidettaviin asioihin, esim. yhteistyöhön vanhempien/terapeuttien tms. kanssa ja myös siihen, että joudutaan sijaistamaan oman päiväkodin jossain muussaryhmässä, josta voi puuttua henkilökuntaa, eikä ole voitu/ehditty ottaa sijaista -nythän on monessa kunnassa sijaiskielto ensimmäiselle sairaspäivälle. Kyllä siinä on kasvatushenkilökunnnalla on tekemistä, että saadaan homma toimimaan. Ja tosiaan jos ryhmässä on 3-4-vuotiaita, kyllä ne perushoidon tilanteetkin voivat olla aika työläitä, kun lapset eivät osaa/halua mennä oma-aloitteisesti vessaan, pukeminen ei kiinnosta eikä osata pukea, ei edes sukkaa jalkaan tai välikerrastopukua päälle. En usko, että jos homma tökkii, kyse olisi pelkästään ammattitaidosta tai organisointikyvyttömyydestä, vaan että kaksi aikuista (sitähän se on monta tuntia päivässä) vaan on liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Aika monet päiväkodit aukeavat jo kuuden jälkeen aamulla ja ovat auki puoli kuuteen illalla. Se tarkoittaa, että tiimeissä iltavuoro tulee töihin vasta yhdeksän jälkeen, joinain päivinä koko kolmen tiimi on kasassa vasta hieman ennen kymmentä. Se tarkoittaa, että ennen iltavuorolaien saapumista töihin paikalla on vain kaksi aikuista eikä mitään pienryhmiä voi toteuttaa. Eli pahimmillaan aktiivista pienryhmäaikaa on päivässä kaksi tuntia, kahdentoista maissahan ollaan jo lepohuoneessa. Kaksi tuntia, josta osa voi kulua koulutuksiin, sairaspoissaoloihin, asap-hoidettaviin asioihin, esim. yhteistyöhön vanhempien/terapeuttien tms. kanssa ja myös siihen, että joudutaan sijaistamaan oman päiväkodin jossain muussaryhmässä, josta voi puuttua henkilökuntaa, eikä ole voitu/ehditty ottaa sijaista -nythän on monessa kunnassa sijaiskielto ensimmäiselle sairaspäivälle. Kyllä siinä on kasvatushenkilökunnnalla on tekemistä, että saadaan homma toimimaan. Ja tosiaan jos ryhmässä on 3-4-vuotiaita, kyllä ne perushoidon tilanteetkin voivat olla aika työläitä, kun lapset eivät osaa/halua mennä oma-aloitteisesti vessaan, pukeminen ei kiinnosta eikä osata pukea, ei edes sukkaa jalkaan tai välikerrastopukua päälle. En usko, että jos homma tökkii, kyse olisi pelkästään ammattitaidosta tai organisointikyvyttömyydestä, vaan että kaksi aikuista (sitähän se on monta tuntia päivässä) vaan on liian vähän.
Tuo pienryhmätoiminta on pitkälti järjestelykysymys. Kahdenkin työntekijän kesken lapset pystyy jakamaan pienempiin porukoihin. Ja ohjattua toimintaa voi järjestää myös päiväuniaikaan niiden kanssa, jotka eivät nuku.
Ja jos ei 3-4-vuotias osaa pukea sukkaa jalkaan tai välipukua, niin olisi korkea aika joko opetella, tai olla yhteydessä eltoon. Juuri olin pukemisapuna pienten ryhmässä, jossa puolet ryhmästä - kaikki alle kolmevuotiaita - osasi pukea kenkiä vaille kaiken itse.
Mun mielestä ongelma on nimenomaan iltapäivissä kun aamuvuorolainen lähtee. Iltavuorolainen klo9 töihin ja ylimenevät minuutit otetaan aamuvuoroista pois niin pienryhmän toteutumisessa ei ongelmaa. Mutta sitten välipala, vessatus ja ulkoilu on kahden aikuisen voimin todellakin räpiköimistä! Suuren osan lapsista on pärjättävä ilman apua leikkihuoneessa kun puetaan ulos. Toisen aikuisen on suht. pian puettava itsekin ulos ettei valmiille lapsille tule liikaa odottelua. Yksi aikuinen jää sisälle tuskailemaan loppujen kanssa. Joku lapsi ei halua pukea, jotkut riitelevät ja tönivät toisiaan leikkihuoneessa, vanhempia tulee hakemaan lapsia ja heille pitäisi joku sanakin vaihtaa, lapaset on hukassa, kenen kengät kun ei ole nimiä missään, joku lapsista vetää veteläksi kun ei halua ulos, joku itkee ettei halua laittaa villasukkia kun ne puristaa... lista on loputon. Ei tämä ehkä olekaan unelma-ammattini ja mietin kyllä kahdesti jos joskus saan lapsen, että laitanko päiväkotiin hoitoon. T.lto (pitkä koulutus ja palkkakin on paska)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 21 lasta ryhmässä 3-5v.
Ja hyvin pärjätään. Kerran vkossa 1h ryhmä suunnittelua. Pienryhmä toiminta alkaa heti aamupalan jälkeen. Tai oikeastaan jo aamupalalla koska pöydät ryhmittäin eri huoneissa. Kaikki siirtymiset pienryhmissä. Iltapäivällä kun 2 työntekijää niin ryhmä kahtia ja taas tehdään pienryhmissä.
Askarellaan ja aina saavat henk.koht. apua esim saksilla leikkaamiseen. Koska pienryhmät.
En ymmärrä miten jossain homma ei toimi
Ei kait 11 lasta ole enää pienryhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienryhmätoiminta auttaa paljon. Silloin ei yhden aikuisen vastuulla ole "kuin" 7 lasta. Hälinää ei synny, kun esim. vessaan ja pukemaan siirrytään näissä pienryhmissä. Suurin osa tuon ikäisistä ei enää tarvitse muuta apua pukeutumisessa, kuin ehkä hihat hanskojen päälle ja lahkeet + renksut kenkien päälle, eli ei se pukeminenkaan mikään mahdoton tehtävä ole. Hyvin harvalla 3-5-vuotiaalla on enää vaippa, eli vessassa tarvitsevat apua vain pyyhkimisessä ja käsienpesun muistamiseen/jaksamiseen.
Muutenkin kun toiminnan ja leikkien ajaksi jaetaan lapset pienempiin ryhmiin, pysyy homma hallinnassa suhteellisen hyvin. Esimerkiksi yksi ryhmä on jumpalla, yksi lukee satua ja yksi ryhmä on "pöytähommissa", eli piirtää/muovailee/värittää/pelaa pelejä. Pelien pelaaminen yhdessä aikuisen kanssa on usein hyvää kuntouttavaa toimintaa erityislapselle, oli sitten kyse keskittymisestä, hahmottamisesta, tai kielen kehityksestä ja sitä varten ei tarvitse vetäytyä kahden kesken havainnoidakseen ja tukeakseen lapsen kehitystä.
Toki aamulla ja iltapäivällä, kun työntekijöitä ei ole kuin kaksi, täytyy luovia, että tilanne pysyy rauhallisena. Aikuisella on tässä iso rooli. Lapset käyttäytyvät ihan eri tavalla riippuen siitä, istuuko aikuinen tietokoneella, tai juttelemassa toisen aikuisen kanssa, vai istuuko hän lasten kanssa leikkimään, pelaamaan, tai vaikka muovailemaan.
Kolme aikuista on ryhmässä 9.30-13.00.
Riippuu kuule ihan talosta tuokin. Meillä esim. eka tulee klo 7 töihin, kukaan ei siis lähde klo 13.
Ja tuossa 11 määrässä hyvällä säkällä kaksi erityislasta joilla ei diagnoosia mutta ongelmia käytöksessä.. Mutta hyvä jos teillä toimii, taitaa olla kilttejä lapsia teidän ryhmässä jos ei mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tuossa 11 määrässä hyvällä säkällä kaksi erityislasta joilla ei diagnoosia mutta ongelmia käytöksessä.. Mutta hyvä jos teillä toimii, taitaa olla kilttejä lapsia teidän ryhmässä jos ei mitään ongelmia.
Muutama uhma tapaus juu mutta ei sen vakavempaa. Joudun toki ohjaamaan ja muistuttamaan pukemaan mutta sehän on mun työtä. Ja kun oppii tuntemaan lapset, oppii myös tunnistamaan riskitekijät ja ennaltaehkäsy toimii.
Uskon enempi siihen että nyk. hoitajat ja opettajat ovat laiskoja. Ei jakseta edes yrittää(mikä heijastuu lapsiin)
"Pöytätehtävissä" varmaan saakin pidettyä 11 lasta "hanskassa", jos pitää istua tuoleilla iltapäivä ennen välipalaa (ja sen aikana), mutta leikkiessä onkin sitten hankalampaa. Ainakin jos lapset leikkivät eri leikkejä ja vähän eri paikoissa, siitä lähtee ääntä ja tulee helposti tönimistä yms. Silloin 11 lasta per aikuinen on jo aika paljon, etenkin jos pitäisi pystyä tukemaan leikki- ja vuorovaikutustaitoja vertaisryhmässä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienryhmätoiminta auttaa paljon. Silloin ei yhden aikuisen vastuulla ole "kuin" 7 lasta. Hälinää ei synny, kun esim. vessaan ja pukemaan siirrytään näissä pienryhmissä. Suurin osa tuon ikäisistä ei enää tarvitse muuta apua pukeutumisessa, kuin ehkä hihat hanskojen päälle ja lahkeet + renksut kenkien päälle, eli ei se pukeminenkaan mikään mahdoton tehtävä ole. Hyvin harvalla 3-5-vuotiaalla on enää vaippa, eli vessassa tarvitsevat apua vain pyyhkimisessä ja käsienpesun muistamiseen/jaksamiseen.
Muutenkin kun toiminnan ja leikkien ajaksi jaetaan lapset pienempiin ryhmiin, pysyy homma hallinnassa suhteellisen hyvin. Esimerkiksi yksi ryhmä on jumpalla, yksi lukee satua ja yksi ryhmä on "pöytähommissa", eli piirtää/muovailee/värittää/pelaa pelejä. Pelien pelaaminen yhdessä aikuisen kanssa on usein hyvää kuntouttavaa toimintaa erityislapselle, oli sitten kyse keskittymisestä, hahmottamisesta, tai kielen kehityksestä ja sitä varten ei tarvitse vetäytyä kahden kesken havainnoidakseen ja tukeakseen lapsen kehitystä.
Toki aamulla ja iltapäivällä, kun työntekijöitä ei ole kuin kaksi, täytyy luovia, että tilanne pysyy rauhallisena. Aikuisella on tässä iso rooli. Lapset käyttäytyvät ihan eri tavalla riippuen siitä, istuuko aikuinen tietokoneella, tai juttelemassa toisen aikuisen kanssa, vai istuuko hän lasten kanssa leikkimään, pelaamaan, tai vaikka muovailemaan.
Kolme aikuista on ryhmässä 9.30-13.00.
Riippuu kuule ihan talosta tuokin. Meillä esim. eka tulee klo 7 töihin, kukaan ei siis lähde klo 13.
Kyllä on huonosti suunnitellut työvuorot jos vika tulee töihin klo 9.30 ja eka lähtee jo klo 13!
Äärivuorot usein on porrastettuja (3eri aamuvuoroa ja 3 eri iltavuoroa) eka aamu&eka ilta ja vika aamu&vika ilta
Kyllä aika pitkälle on kiinni myös lapsiryhmästä: paljonko on pieniä kolmivuotiaita/taitavia isoja, millaisia oman toiminnan ohjauksen valmiuksia ja itsesäätelytaitoja lapsilla on, onko "villejä" lapsia, erityistä tukea tarvitsevia lapsia (vaikkakaan ei ole diagnoosia ja ryhmäkokopienennystä), lapsia joilla on heikko suomen kielen ymmärrys jne. Jotkut ryhmät ovat vaativampia kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Pöytätehtävissä" varmaan saakin pidettyä 11 lasta "hanskassa", jos pitää istua tuoleilla iltapäivä ennen välipalaa (ja sen aikana), mutta leikkiessä onkin sitten hankalampaa. Ainakin jos lapset leikkivät eri leikkejä ja vähän eri paikoissa, siitä lähtee ääntä ja tulee helposti tönimistä yms. Silloin 11 lasta per aikuinen on jo aika paljon, etenkin jos pitäisi pystyä tukemaan leikki- ja vuorovaikutustaitoja vertaisryhmässä jne.
Okeij. Näitten tekstien mukaan meidän ryhmän lapset on super kilttejä.
En ole ikinä nähnyt ryhmätilaa missä ei olisi selkeästi rajattu eri leikeille alueita tai olisi lisähuonetta. Lapsia voi myös opettaa leikkimään ilman huutoa. Järjestelykysymyksiä.
Ja mitä tuohon leikin tukemiseen tulee, aikuinen voi valita sellaisen leikkipaikan mistä näkee hyvin ympärilleen
Olisi kiva tietää perustelut alapeukuille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet päiväkodit aukeavat jo kuuden jälkeen aamulla ja ovat auki puoli kuuteen illalla. Se tarkoittaa, että tiimeissä iltavuoro tulee töihin vasta yhdeksän jälkeen, joinain päivinä koko kolmen tiimi on kasassa vasta hieman ennen kymmentä. Se tarkoittaa, että ennen iltavuorolaien saapumista töihin paikalla on vain kaksi aikuista eikä mitään pienryhmiä voi toteuttaa. Eli pahimmillaan aktiivista pienryhmäaikaa on päivässä kaksi tuntia, kahdentoista maissahan ollaan jo lepohuoneessa. Kaksi tuntia, josta osa voi kulua koulutuksiin, sairaspoissaoloihin, asap-hoidettaviin asioihin, esim. yhteistyöhön vanhempien/terapeuttien tms. kanssa ja myös siihen, että joudutaan sijaistamaan oman päiväkodin jossain muussaryhmässä, josta voi puuttua henkilökuntaa, eikä ole voitu/ehditty ottaa sijaista -nythän on monessa kunnassa sijaiskielto ensimmäiselle sairaspäivälle. Kyllä siinä on kasvatushenkilökunnnalla on tekemistä, että saadaan homma toimimaan. Ja tosiaan jos ryhmässä on 3-4-vuotiaita, kyllä ne perushoidon tilanteetkin voivat olla aika työläitä, kun lapset eivät osaa/halua mennä oma-aloitteisesti vessaan, pukeminen ei kiinnosta eikä osata pukea, ei edes sukkaa jalkaan tai välikerrastopukua päälle. En usko, että jos homma tökkii, kyse olisi pelkästään ammattitaidosta tai organisointikyvyttömyydestä, vaan että kaksi aikuista (sitähän se on monta tuntia päivässä) vaan on liian vähän.
Tuo pienryhmätoiminta on pitkälti järjestelykysymys. Kahdenkin työntekijän kesken lapset pystyy jakamaan pienempiin porukoihin. Ja ohjattua toimintaa voi järjestää myös päiväuniaikaan niiden kanssa, jotka eivät nuku.
Ja jos ei 3-4-vuotias osaa pukea sukkaa jalkaan tai välipukua, niin olisi korkea aika joko opetella, tai olla yhteydessä eltoon. Juuri olin pukemisapuna pienten ryhmässä, jossa puolet ryhmästä - kaikki alle kolmevuotiaita - osasi pukea kenkiä vaille kaiken itse.
Niin, lasten kanssa on harjoiteltu 4kk pukemista. Mutta kun syksyllä työt alkaa ja yhdeksän lasta kahdestatoista on uusia niin aika alusta aloitetaan. Ryhmään saattaa tulla kolmevuotias jolla vaipat ja joka on tottunut että hänet puetaan lattialla selällään. Ihan joka syksy näitä on. Siinä lähdetään ihan alusta alkaen harjoittelemaan. Jos tammikuussa osaa pukea itse niin voin kertoa että työtä on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienryhmätoiminta auttaa paljon. Silloin ei yhden aikuisen vastuulla ole "kuin" 7 lasta. Hälinää ei synny, kun esim. vessaan ja pukemaan siirrytään näissä pienryhmissä. Suurin osa tuon ikäisistä ei enää tarvitse muuta apua pukeutumisessa, kuin ehkä hihat hanskojen päälle ja lahkeet + renksut kenkien päälle, eli ei se pukeminenkaan mikään mahdoton tehtävä ole. Hyvin harvalla 3-5-vuotiaalla on enää vaippa, eli vessassa tarvitsevat apua vain pyyhkimisessä ja käsienpesun muistamiseen/jaksamiseen.
Muutenkin kun toiminnan ja leikkien ajaksi jaetaan lapset pienempiin ryhmiin, pysyy homma hallinnassa suhteellisen hyvin. Esimerkiksi yksi ryhmä on jumpalla, yksi lukee satua ja yksi ryhmä on "pöytähommissa", eli piirtää/muovailee/värittää/pelaa pelejä. Pelien pelaaminen yhdessä aikuisen kanssa on usein hyvää kuntouttavaa toimintaa erityislapselle, oli sitten kyse keskittymisestä, hahmottamisesta, tai kielen kehityksestä ja sitä varten ei tarvitse vetäytyä kahden kesken havainnoidakseen ja tukeakseen lapsen kehitystä.
Toki aamulla ja iltapäivällä, kun työntekijöitä ei ole kuin kaksi, täytyy luovia, että tilanne pysyy rauhallisena. Aikuisella on tässä iso rooli. Lapset käyttäytyvät ihan eri tavalla riippuen siitä, istuuko aikuinen tietokoneella, tai juttelemassa toisen aikuisen kanssa, vai istuuko hän lasten kanssa leikkimään, pelaamaan, tai vaikka muovailemaan.
Kolme aikuista on ryhmässä 9.30-13.00.
Riippuu kuule ihan talosta tuokin. Meillä esim. eka tulee klo 7 töihin, kukaan ei siis lähde klo 13.
Kyllä on huonosti suunnitellut työvuorot jos vika tulee töihin klo 9.30 ja eka lähtee jo klo 13!
Äärivuorot usein on porrastettuja (3eri aamuvuoroa ja 3 eri iltavuoroa) eka aamu&eka ilta ja vika aamu&vika ilta
Kerro miten suunnitellaan työvuorot paremmiksi kun päiväkoti on auki 6-18? Me emme ole vielä keksineet ja olisin todella kiitollinen jos jossain löydetty keino tähän ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet päiväkodit aukeavat jo kuuden jälkeen aamulla ja ovat auki puoli kuuteen illalla. Se tarkoittaa, että tiimeissä iltavuoro tulee töihin vasta yhdeksän jälkeen, joinain päivinä koko kolmen tiimi on kasassa vasta hieman ennen kymmentä. Se tarkoittaa, että ennen iltavuorolaien saapumista töihin paikalla on vain kaksi aikuista eikä mitään pienryhmiä voi toteuttaa. Eli pahimmillaan aktiivista pienryhmäaikaa on päivässä kaksi tuntia, kahdentoista maissahan ollaan jo lepohuoneessa. Kaksi tuntia, josta osa voi kulua koulutuksiin, sairaspoissaoloihin, asap-hoidettaviin asioihin, esim. yhteistyöhön vanhempien/terapeuttien tms. kanssa ja myös siihen, että joudutaan sijaistamaan oman päiväkodin jossain muussaryhmässä, josta voi puuttua henkilökuntaa, eikä ole voitu/ehditty ottaa sijaista -nythän on monessa kunnassa sijaiskielto ensimmäiselle sairaspäivälle. Kyllä siinä on kasvatushenkilökunnnalla on tekemistä, että saadaan homma toimimaan. Ja tosiaan jos ryhmässä on 3-4-vuotiaita, kyllä ne perushoidon tilanteetkin voivat olla aika työläitä, kun lapset eivät osaa/halua mennä oma-aloitteisesti vessaan, pukeminen ei kiinnosta eikä osata pukea, ei edes sukkaa jalkaan tai välikerrastopukua päälle. En usko, että jos homma tökkii, kyse olisi pelkästään ammattitaidosta tai organisointikyvyttömyydestä, vaan että kaksi aikuista (sitähän se on monta tuntia päivässä) vaan on liian vähän.
Tuo pienryhmätoiminta on pitkälti järjestelykysymys. Kahdenkin työntekijän kesken lapset pystyy jakamaan pienempiin porukoihin. Ja ohjattua toimintaa voi järjestää myös päiväuniaikaan niiden kanssa, jotka eivät nuku.
Ja jos ei 3-4-vuotias osaa pukea sukkaa jalkaan tai välipukua, niin olisi korkea aika joko opetella, tai olla yhteydessä eltoon. Juuri olin pukemisapuna pienten ryhmässä, jossa puolet ryhmästä - kaikki alle kolmevuotiaita - osasi pukea kenkiä vaille kaiken itse.
Niin, lasten kanssa on harjoiteltu 4kk pukemista. Mutta kun syksyllä työt alkaa ja yhdeksän lasta kahdestatoista on uusia niin aika alusta aloitetaan. Ryhmään saattaa tulla kolmevuotias jolla vaipat ja joka on tottunut että hänet puetaan lattialla selällään. Ihan joka syksy näitä on. Siinä lähdetään ihan alusta alkaen harjoittelemaan. Jos tammikuussa osaa pukea itse niin voin kertoa että työtä on tehty.
Miten vanhemmat saa lapsista tuollaisia? Omalla lapsella niin kova hinku tehdä asioita itse, että automaattisesti pikku hiljaa oppii onatoimiseksi, kun antaa opetella ja vähän ohjaa.
Meillä ongelman tuottaa se, että ollaan pieni päiväkoti, ja lapsia on alle vuoden ikäisestä kuusivuotiaaseen. Työntekijöitä vain kolme, joten työvuorojen riittävyys on ongelma, kun suurin osa lapsista on päiväkodissa 7.30-16.20. Ja, kun ryhmässä on myös niitä ihan pieniä, asettaa se omat vaikeutensa koko porukan hallintaan.
Ne päiväkodissa kasvaneet lapset kuitenkin saattavat olla sen päiväkodittoman lapsen koulutovereita, hyvine ja huonoine ominaisuuksineen.
Ainiin, voihan lapsen tietysti pitää kotikoulussa, ja eristää muista lapsista.