Lue keskustelun säännöt.
Ehtiikö päiväkodin 21 lapsen lapsiryhmässä oikeasti tekemään muuta kuin säilömään ja pitämään lapsia hengissä?
13.01.2016 |
Miten 2 tai parhaassa tapauksessa 3 aikuista ehtii ja pystyy ohjaamaan 21:n 3-5-vuotiaan toverisuhteita, estämään tönimistä ja satuttamista, osallistumaan leikkiin sekä perushoitamaan, kasvattamaan ja vielä opettamaankin lapsia? Erityislapsille pitäisi olla kuntouttavaa toimintaa, pienet tarvitsevat apua vessassa käyntiin ja pukemiseen, pitäisi olla musiikkia, liikuntaa, kädentaitoja ja ties mitä. Sitten vielä pitää yhteyttä vanhempiin ja terapeutteihin, tehdä kirjauksia ja osallistua kokouksiin ja koulutuksiin ja lisäksi siivota tiloja lasten jäljiltä - vajaan 8 tunnin työajalla. Miten se onnistuu? Jo parinkin pienen lapsen kanssa tuntuu uloslähdöt olevan hankalia, entä jos olisi 12 pientä puettavaa?
Kommentit (79)
Ehtii vähän riipaisemaan sieltä täältä, mutta hallittu kokonaisuus on haavetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaan ehdi. Mutta vanhemmilla on parempi mieli kun eivät mieti näitä.
Huh. Onneksi oma mukula on vuoropäiväkodissa (ei tosin koskaan yötä) jossa on maks 8 lasta kerrallaan ja kaksi aikuista.
Eloonjäämis kamppailua ovat kaikki ne päivät kun kaikki lapset ovat paikalla. Valitettavasti.
Ja sitten se on kuitenkin niin suurta eriarvoisuutta että osalta lapsista rajataan oikeutta tähän hullunmyllyyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtahan niitä lapsia on siellä 24. Ja parhaillaan sieltä on se yksi työntekijä sainulla ja sijaista ei saa palkata lyhyen sainun ajaksi.
Niin ja johtaja käskee hymyilemään vaan vanhemmille ja jos se lapsi tai pari on hävinnyt/karannyt päivän aikana ei siitä saa vahemmille kertoa. Siis jos lapset on olleet vain hetken hukassa vaikka viereisessä metsäsä tai parkiksella tms. Ja heidät sieltä henkilökunts itse löytää.
Tähän saa mammolta miljoona vastausta siitä miten ei ainakaan heidän päiväkodissaa ole tuollaista vaan kaikki paljon paremmin.
Itse olen kuitenkin sijaisuuksia tehnyt parin vuoden aikana 22 eri päiväkodissa ja meno on ollut tuollaista jokapaikassa.
Vain ja ainoastaan lasten säilöntä paikkoja missä henkilökunta epätoivoisesti yrittää pitää lapset edes hengissä ja välillä edes jotain askartelua ja retkeä järjestää.
Ja en siis moiti sinänsä henkilökuntaa. 99% heistä tekee parhaansa, mutta kun ne resurssit ei vaan kaikkeen riitä.
Kerran minut on laitettu sijaiseksi alle 3v. Ryhmääb missä oli 12 lasta ja minänyksin ainuisena n. 3 tunnin ajan. Vootte vain kuvitella millaista hoitoa siinä lapsille vok antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohtahan niitä lapsia on siellä 24. Ja parhaillaan sieltä on se yksi työntekijä sainulla ja sijaista ei saa palkata lyhyen sainun ajaksi.
Niin ja johtaja käskee hymyilemään vaan vanhemmille ja jos se lapsi tai pari on hävinnyt/karannyt päivän aikana ei siitä saa vahemmille kertoa. Siis jos lapset on olleet vain hetken hukassa vaikka viereisessä metsäsä tai parkiksella tms. Ja heidät sieltä henkilökunts itse löytää.
Tähän saa mammolta miljoona vastausta siitä miten ei ainakaan heidän päiväkodissaa ole tuollaista vaan kaikki paljon paremmin.
Itse olen kuitenkin sijaisuuksia tehnyt parin vuoden aikana 22 eri päiväkodissa ja meno on ollut tuollaista jokapaikassa.
Vain ja ainoastaan lasten säilöntä paikkoja missä henkilökunta epätoivoisesti yrittää pitää lapset edes hengissä ja välillä edes jotain askartelua ja retkeä järjestää.
Ja en siis moiti sinänsä henkilökuntaa. 99% heistä tekee parhaansa, mutta kun ne resurssit ei vaan kaikkeen riitä.
Kerran minut on laitettu sijaiseksi alle 3v. Ryhmääb missä oli 12 lasta ja minänyksin ainuisena n. 3 tunnin ajan. Vootte vain kuvitella millaista hoitoa siinä lapsille vok antaa.
Sainulla=saikulla ja anteeksi muutama muukin virhe, en oikolukenut tekstiä ennen lähetystä.
Pienryhmätoiminta auttaa paljon. Silloin ei yhden aikuisen vastuulla ole "kuin" 7 lasta. Hälinää ei synny, kun esim. vessaan ja pukemaan siirrytään näissä pienryhmissä. Suurin osa tuon ikäisistä ei enää tarvitse muuta apua pukeutumisessa, kuin ehkä hihat hanskojen päälle ja lahkeet + renksut kenkien päälle, eli ei se pukeminenkaan mikään mahdoton tehtävä ole. Hyvin harvalla 3-5-vuotiaalla on enää vaippa, eli vessassa tarvitsevat apua vain pyyhkimisessä ja käsienpesun muistamiseen/jaksamiseen.
Muutenkin kun toiminnan ja leikkien ajaksi jaetaan lapset pienempiin ryhmiin, pysyy homma hallinnassa suhteellisen hyvin. Esimerkiksi yksi ryhmä on jumpalla, yksi lukee satua ja yksi ryhmä on "pöytähommissa", eli piirtää/muovailee/värittää/pelaa pelejä. Pelien pelaaminen yhdessä aikuisen kanssa on usein hyvää kuntouttavaa toimintaa erityislapselle, oli sitten kyse keskittymisestä, hahmottamisesta, tai kielen kehityksestä ja sitä varten ei tarvitse vetäytyä kahden kesken havainnoidakseen ja tukeakseen lapsen kehitystä.
Toki aamulla ja iltapäivällä, kun työntekijöitä ei ole kuin kaksi, täytyy luovia, että tilanne pysyy rauhallisena. Aikuisella on tässä iso rooli. Lapset käyttäytyvät ihan eri tavalla riippuen siitä, istuuko aikuinen tietokoneella, tai juttelemassa toisen aikuisen kanssa, vai istuuko hän lasten kanssa leikkimään, pelaamaan, tai vaikka muovailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös vuorohoidossa ja harvoin on paljon lapsia samaan aikaan.
Ei kerkee mut sehän on esimakua tulevasta.Koulussa sitä vasta joutuukin itse pärjäämään, onpahan tullut sitten jo opeteltua pärjäämään oman onnen nojassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienryhmätoiminta auttaa paljon. Silloin ei yhden aikuisen vastuulla ole "kuin" 7 lasta. Hälinää ei synny, kun esim. vessaan ja pukemaan siirrytään näissä pienryhmissä. Suurin osa tuon ikäisistä ei enää tarvitse muuta apua pukeutumisessa, kuin ehkä hihat hanskojen päälle ja lahkeet + renksut kenkien päälle, eli ei se pukeminenkaan mikään mahdoton tehtävä ole. Hyvin harvalla 3-5-vuotiaalla on enää vaippa, eli vessassa tarvitsevat apua vain pyyhkimisessä ja käsienpesun muistamiseen/jaksamiseen.
Muutenkin kun toiminnan ja leikkien ajaksi jaetaan lapset pienempiin ryhmiin, pysyy homma hallinnassa suhteellisen hyvin. Esimerkiksi yksi ryhmä on jumpalla, yksi lukee satua ja yksi ryhmä on "pöytähommissa", eli piirtää/muovailee/värittää/pelaa pelejä. Pelien pelaaminen yhdessä aikuisen kanssa on usein hyvää kuntouttavaa toimintaa erityislapselle, oli sitten kyse keskittymisestä, hahmottamisesta, tai kielen kehityksestä ja sitä varten ei tarvitse vetäytyä kahden kesken havainnoidakseen ja tukeakseen lapsen kehitystä.
Toki aamulla ja iltapäivällä, kun työntekijöitä ei ole kuin kaksi, täytyy luovia, että tilanne pysyy rauhallisena. Aikuisella on tässä iso rooli. Lapset käyttäytyvät ihan eri tavalla riippuen siitä, istuuko aikuinen tietokoneella, tai juttelemassa toisen aikuisen kanssa, vai istuuko hän lasten kanssa leikkimään, pelaamaan, tai vaikka muovailemaan.
Juuri näin. Jos henkilökunta on osaavaa ja tilat sopivat, ei synny ongelmaa.
Joku elämäänsä turhautunut kotiäiti taas yrittää täällä kiillottaa kruunuaan. Väitän että ne lapset voi tarhassa paremmin kuin jonkun äitiyttä himosuorittavan imbesillin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan ehdi. Mutta vanhemmilla on parempi mieli kun eivät mieti näitä.
Ootko töissä pk:ssa vai onko oma lapsesi myös tuollaisessa keskitysleirissä kaiket päivät?
Jos on hyvä tiimi ja helpot lapset, niin ehtii jotain opetuksellista tehdä ja isompia teemoja myös pienryhmissä, tämä riippuu kovasti lapsiryhmästä, ja siitä miten tiimissä autetaan toista ja annetaan aikaa suunnittelulle. Ongelmana on myös nimittäin että suunnittelutunnit tehdään nykyään siellä lasten kanssa samassa tilassa. Käytännössä aina niin että suunnittelusi keskeytetään, mikäli sinulle ei anneta mahdollisuutta siirtyä syrjempään. Jos niitä kaverisuhteita ja sosiaalisia suhteita haluaa vahvistaa, ja kehittää vaikkapa motorisia taitoja tai opettaa ihan konkreettisesti jotain jne. niin kyllä sen toiminnan täytyy lähes aina olla ennalta suunniteltua.
Jos ryhmässä on erityislapsia tai tuen tarpeessa olevia, niin kuin lähes joka ryhmässä nykyään on, niin tilanne on juurikin tuo että toiminta pelkkää hengissä selviytymistä ja usein energia kuluu myös väkivallan ehkäisyyn. Välillä tuntuu, että muu maailma elää ihan eri elämää kuin päiväkoti, eikä tiedosteta minkälaisia aikapommeja siellä kasvaa. Lähellekkään kaikkia ongelmallisia tapauksia ei myöskään arvioida kuin vasta eskarivuonna niin että heille saadaan oma avustaja ryhmään. Jatko-opinnot lienevät edessä uuden lain myötä, niin kuin monella muullakin vastavalmistuneella lastentarhanopettajalla. Monissa päiväkodeissa on nykyään pula pätevistä esikouluopettajistakin, enkä yhtään ihmettele miksi.
Ei olis kannattanut porvareita äänestää! Ryhmien kokoa kasvatetaan nyt entisestään :(
Mut, hei, vois olla paljon huonompi, Virossa on yhdellä opetajalla päiväkodissa 18 (!!!) lasta. Ihan perussettiä,
Vierailija kirjoitti:
Kohtahan niitä lapsia on siellä 24. Ja parhaillaan sieltä on se yksi työntekijä sainulla ja sijaista ei saa palkata lyhyen sainun ajaksi.
Niin ja johtaja käskee hymyilemään vaan vanhemmille ja jos se lapsi tai pari on hävinnyt/karannyt päivän aikana ei siitä saa vahemmille kertoa. Siis jos lapset on olleet vain hetken hukassa vaikka viereisessä metsäsä tai parkiksella tms. Ja heidät sieltä henkilökunts itse löytää.
Tähän saa mammolta miljoona vastausta siitä miten ei ainakaan heidän päiväkodissaa ole tuollaista vaan kaikki paljon paremmin.
Itse olen kuitenkin sijaisuuksia tehnyt parin vuoden aikana 22 eri päiväkodissa ja meno on ollut tuollaista jokapaikassa.
Vain ja ainoastaan lasten säilöntä paikkoja missä henkilökunta epätoivoisesti yrittää pitää lapset edes hengissä ja välillä edes jotain askartelua ja retkeä järjestää.
Ja en siis moiti sinänsä henkilökuntaa. 99% heistä tekee parhaansa, mutta kun ne resurssit ei vaan kaikkeen riitä.
Kerran minut on laitettu sijaiseksi alle 3v. Ryhmääb missä oli 12 lasta ja minänyksin ainuisena n. 3 tunnin ajan. Vootte vain kuvitella millaista hoitoa siinä lapsille vok antaa.
Anteeksi nyt, mutta vuosia päiväkodissa työskennelleenä on pakko epäillä, että aika reippaasti on käytetty värityskynää tässä jutussa. Ei todellakaan ole tavallista, että lapsia menee hukkaan metsäretkillä! Ja jos näin sattuu käymään, on kyse huonosti organisoidusta toiminnasta ja tilanne käydään varmasti läpi vanhempien kanssa - osaavathan ne lapset itsekin kertoa siitä. Ihan turhaan lietsot paniikkia ja yrität esittää päiväkodit kauheampana paikkana kuin ne ovatkaan.
Oikein hyvin ehtii, kiitos kysymästä! Riippuu siitä viitsiikö ne aikuiset tehdä työnsä kunnolla ja sitoutua siihen mitä ovat tekemässä! Kunnollinen suunnittelu ja pienryhmät helpottaa sekä työnjako. Jos vaan istutaa perse homeessa ja valitetaan kun on raskasta, niin varmasti tulee lapsista "säilöttyjä"
Niin joo ja monikaan ei ymmärrä, että kuinka paljon se vaikuttaa siihen päiväkodin arkeen että a.) hoitajilla ei ole suunnittelutunteja lainkaan ja b.) opettajillakin on niitä vain 3, joista yksi menee tiimipalaveriin. Eli esim. pahimmillaan sinulla on esiopetusryhmä, jonka viikon ohjelma pitää suunnittella noiden 2 tunnin aikana, ja tässä ryhmässä saattaa olla myös erityisen tuen lapsia, joille pitää suunnittella erityispedagogiikkaa käyttäen opetus. Tuona suunnitteluaikana sinun pitää myös valmistautua eri palavereihin mitä on eri yhteistyötahojen kanssa (näitä on paljon, jos ryhmässä on esim. kaksikin erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia). Opetustilanteessa (jos olet yksin) tällaisessa ryhmässä voi mennä tunnista puolet siihen että saat lapset kutakuinkin rauhoittumaan. Kohta joku tulee sanomaan, että kyllä ryhmiä pienennetään jos on tällaisia lapsia useampi, mutta ongelmana onkin se että nämä lapset saattavat saada "paperit kohdilleen" vasta esiopetusvuoden keväällä jolloin koko ura on pian ohi päiväkodissa ja sitten koulussa on mahdollista tarjota sitä pienempää ryhmää (kun paras hyöty olisi ollut jo varhaiskasvatuksessa). Siinä voi miettiä miten ne Matti ja Maija Meikäläiset jaksavat esim. jumppia, opetusta ja ohjattuja /vapaata leikkejä, kun aina on väkivallan uhka lähellä, tai opettajan kaikki energia ja aika menee kahden lapsen aisoissa pitämiseen. Tämä ryhmäkoon muutos yhdistettynä siihen että erityislapset ovat integroituna normaaliryhmiin on aivan järjetöntä. Jo nyt tekee tiukkaa! Mutta harvalle on se päiväkodin arki tuttua, ja niille joille on, niin eivät paremmasta tiedä.
16
Minuakin kiinnostaa tämä.