"heippa"-lappu meidän taloyhtiön ilmoitustaululla hakatulle vaimolle:

Vierailija kirjoitti:

Perusmeininkiä. Joko se lähtee sieltä itse tai jalat edellä, normaali itseään arvostava ihminen ei toista kertaa katsoisi. Suomessa ei kukaan jää heitteille ellei halua, joten kaikki lässytykset, miksi ei voi lähteä ovat tekosyitä.

Suurimmassa osassa tapauksia ehkä onkin näin, mutta ei päde silloin kun kyseessä on erittäin häiriintynyt ja älykäs narsisti. Silloin käytössä on myös henkinen väkivalta. Sillä pystyy jopa ( kauhea sana muttta..) tuhoamaan toisen ihmisen mielen, minuuden. Kiristyskeinot voivat olla mitä julmimpia. Tilannetta voi verrata pitkäkestoiseen kiduttamiseen. Että äläpäs vetele mutkia suoriksi tuolla tavoin, kun et selvästikään aivan täysin tiedä mistä puhut! 

Vierailija kirjoitti:

[Sinun kannattaisi jutella äitisi kanssa. On varmaan raskasta tuokin kun tuntuu että äitisi on pettänyt teidät.

Ihan oikeasti.

Luuletko ettei noista olla aikoinaan juteltu? Luuletko ettei äitini tiedä näitä asioita? Luuletko, että tuollaisella ihmisellä kiinnostaa muuta kuin oma olo?

Ja ihan vain tiedoksi, että kaksi sisaruksistani on tehnyt itsemurhan, mieti minkä takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas huomaa kuinka haukutaan ku o tyhmä ämmä ku jää miehen luo joka hakkaa. Ihan vaan teille tiedoksi siitä ei noin vaan lähdetä. Itsellä on ainakin pelko liian suuri. Mitä jos mieheni löytääkin minut ja hakkaa vielä pahemmin..

Mitä jos se hakkaa vielä pahemmin kun et lähde? Ei sinulla ole mitään turvallista vaihtoehtoa. Parisuhdeväkivalta on tappavinta juuri silloin kun yritetään erota, mutta toisaalta tappavaa se on muutenkin. Käytännössä sinun vaihtoehdot on odottaa kuolemaa vankina tai odottaa kuolemaa vapaana. Vapaudessa on se hyvä puoli, että välttämättä se ei tapakkaan sua. Parisuhteessa pysyessä ja väkivallan jatkuvasti muuttuessa raaemmaksi voit joka tapauksessa kuolla jo vaikka huomenna.

Päätin joskus että lähden nyt en enää jaksa, mutta silti pelko oli liian kova enkä lähtenyt. Lähtö tuntuu koko ajan vaikeammalta. Olen miehen kanssa ollut kuitenkin 8 vuotta. Nytkin kun asiaa mietin että 8 vuotta väkivaltaisessa suhteessa olen ollut enkä silti lähde. Tunnen itsekkin oloni tyhmäksi, mutta kun en vaan uskalla. Mitä teen jos lähden.. Mihin muutan.. Mihin pääsen turvaan.. Eroa pyysin vuosi sitten mutta mies teki hyvin selväksi että minä en erosta päätä vaan hän. Suurin syy miksi haluaisin lähteä on tyttäreni takia. En halua että hän näkee koskaan miten hänen isänsä kohtelee minua. Silti pelkään liikaa.. Mitä jos mieheni viekin lapsen minulta. Pelkään ette saisi huoltajuutta.

Sinua autetaan. Sinulle löydetään asunto, saat rahallista tukea, saat hyvin todennäköisesti yksinhuoltajuuden. Otat yhteyttä turvakotiin, sosiaalipäivystykseen tai naistenlinjalle tai muuhun auttavaan puhelimeen. Tätä varten siellä on ihmiset vastaamassa puhelimeen. Sinua neuvotaan miten teet ja minne menet. 8 vuotta on parempi kuin 30 vuotta. Oma äitini kesti tuota 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, kylläpäs sydäntä kylmää näin julmat kommentit. Itsekin väkivaltaisessa suhteessa olen aikani ollut, kamalaa aikaa ja onneksi sain kerran naapurista apua. Vasta sitten kykenin lähtemään kauheasta suhteesta. Se oli elämäni vaikeinta aikaa. Onpas kiva tietää olevansa yleisen pilkan kohde. Heikko paska, joka on valinnut saada turpaansa.

Mä olen itse sellaisen perheen lapsi, jossa äiti otti jatkuvasti turpaan.

Mulla ei ole sen takia mitään sympatiaa hakattuja aikuisia ihmisiä kohtaan, jotka jäävät siihen suhteeseen.

Me lapset oltiin oikeasti niitä, jotka ei päästy karkuun, ei mun äiti, joka valitsi itse päivästä toiseen jäädä.

Voi olla muillakin "julmilla" samanlaista taustaa ja se syynä niiden "julmuuteen".

Mutta ei äitisi ollut syyllinen saamaansa kohteluun. Ymmärrän, että kokemus on sinullekin ollut kamala, mutta kohdistat kyllä aika väärään ihmiseen katkeruutesi.

Sulla ei ole mitään oikeutta tulla sanomaan mulle ja muille mun kaltaisille mitä meidän pitää ajatella ja tuntea.

Todellakin äitini oli syypää siihen ettei suojellut lapsiaan, täysin syyllinen ja epänormaali, sairas äiti, jolle lapset ei merkinneet mitään, vain oma olo ja oma kiihotus väkivaltaisesta miehestä, joka lopulta myös hakkasi meidät lapset henkihieveriin, äitini ei silloinkaan lähtenyt.

Hei no 58, näinkin voi käydä jos jää, väkivalta siirtyy lapsiinkin. Joka tapauksessa lapset joutuvat kärsimään vanhempien väkivallasta, lapset vaistoavat äidin pelon. Haluatko tuollaisen parisuhdemallin opettaa lapsellesi? Lähteminen on paljon helpompaa kuin miltä se tuntuu, päätös on vaikein. Nimim. vaikeasta suhteesta lähtenyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Sinun kannattaisi jutella äitisi kanssa. On varmaan raskasta tuokin kun tuntuu että äitisi on pettänyt teidät.

Ihan oikeasti.

Luuletko ettei noista olla aikoinaan juteltu? Luuletko ettei äitini tiedä näitä asioita? Luuletko, että tuollaisella ihmisellä kiinnostaa muuta kuin oma olo?

Ja ihan vain tiedoksi, että kaksi sisaruksistani on tehnyt itsemurhan, mieti minkä takia.

Lisään tähän viestiin vielä, että todella sairas tämä äitimyytin ihannointi, joka tässäkin ketjussa tulee esille.

Äiti on aina uhri ja yritti parhaansa jne. ja voi, voi, lastenkin pitää ymmärtää ja ymmärtää ja ymmärtää sitä ihan raukkaa pikkuäitiä.

Kiitos teille, jotka tiedätte mistä on kyse, kun nainen jää hakattavaksi, eikä suojele edes lapsiaan, arvostan, että olette sanoneet mielipiteenne tässä ketjussa ja peränneet myös niiden "pyhimysäitien/naisten" vastuuta aikuisina ihmisinä.

Teidänlaiset ihmiset oli ainoita, jotka auttoi minua ja sisaruksiani aikoinaan, kun tässäkin ketjussa äitimyytin sokaisemat määkivät lampaat vaativat äidille anteeksiantoa ja ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Sinun kannattaisi jutella äitisi kanssa. On varmaan raskasta tuokin kun tuntuu että äitisi on pettänyt teidät.

Ihan oikeasti.

Luuletko ettei noista olla aikoinaan juteltu? Luuletko ettei äitini tiedä näitä asioita? Luuletko, että tuollaisella ihmisellä kiinnostaa muuta kuin oma olo?

Ja ihan vain tiedoksi, että kaksi sisaruksistani on tehnyt itsemurhan, mieti minkä takia.

Lähinnä nyt mietin että sinä voisit pyytää äitiäsi kertomaan miksi. Mutta ymmärrän kyllä ettei kaikissa perheissä tule mitään henkeviä keskusteluja. Ei omassanikaan. Olen pahoillani siskojesi puolesta. Oletko itse saanut apua?

Sairasta nolata jo muutenkin lytätty ihminen noin.

Nyt sitä vasta hävettääkin, vaikka varmasti on tiennyt, että meteli kuuluu ja silti naapurit ei auta.

Kuinka monta kertaa ne naapurit ovat jo poliisin sinne soittaneet? Ei ole kivaa kuunnella naapurien tappelua, mutta ei ole kivaa sekään, jos talossa ravaa yhtenään poliisit.

Oikeasti, jos haluaa tehdä itsemurhan miehen avulla, sitä ei kannata tehdä kerrostalossa.

Vierailija kirjoitti:

Sairasta nolata jo muutenkin lytätty ihminen noin.

Nyt sitä vasta hävettääkin, vaikka varmasti on tiennyt, että meteli kuuluu ja silti naapurit ei auta.

sietääkin hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Sinun kannattaisi jutella äitisi kanssa. On varmaan raskasta tuokin kun tuntuu että äitisi on pettänyt teidät.

Ihan oikeasti.

Luuletko ettei noista olla aikoinaan juteltu? Luuletko ettei äitini tiedä näitä asioita? Luuletko, että tuollaisella ihmisellä kiinnostaa muuta kuin oma olo?

Ja ihan vain tiedoksi, että kaksi sisaruksistani on tehnyt itsemurhan, mieti minkä takia.

Lisään tähän viestiin vielä, että todella sairas tämä äitimyytin ihannointi, joka tässäkin ketjussa tulee esille.

Äiti on aina uhri ja yritti parhaansa jne. ja voi, voi, lastenkin pitää ymmärtää ja ymmärtää ja ymmärtää sitä ihan raukkaa pikkuäitiä.

Kiitos teille, jotka tiedätte mistä on kyse, kun nainen jää hakattavaksi, eikä suojele edes lapsiaan, arvostan, että olette sanoneet mielipiteenne tässä ketjussa ja peränneet myös niiden "pyhimysäitien/naisten" vastuuta aikuisina ihmisinä.

Teidänlaiset ihmiset oli ainoita, jotka auttoi minua ja sisaruksiani aikoinaan, kun tässäkin ketjussa äitimyytin sokaisemat määkivät lampaat vaativat äidille anteeksiantoa ja ymmärrystä.

En minäkään pidä äitiäni minään pyhimyksenä. Hän alkoholisoitui ja oli täysin välinpitämätön vuosikausia meitä lapsia kohtaan. Mutta on kuitenkin jotenkin helpottavaa ymmärtää niitä motiiveja ja syitä ja seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Sairasta nolata jo muutenkin lytätty ihminen noin.

Nyt sitä vasta hävettääkin, vaikka varmasti on tiennyt, että meteli kuuluu ja silti naapurit ei auta.

Oletko sinä ikinä auttanut miehensä hakkaamaksi joutunutta naista? Kerro meillekin, miten kävi.

Minä kerron oman kokemukseni. Järjestettiin tavaroitten haku ja uusi asunto ym. ja kuinka sitten kävikään...

Olo oli turhautunut, loukkaantunut ja suorastaan hävetti sitten jälkeen päin, kun niin ihanaa liittoa menivät  ulkopuoliset sotkemaan, ja nyt ei enää olla oikeastaan edes puheväleissä.

Ei hakkaajalle uskalleta sanoa yhtään mitään, jos ei satu olemaan hyviä taustajoukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, kylläpäs sydäntä kylmää näin julmat kommentit. Itsekin väkivaltaisessa suhteessa olen aikani ollut, kamalaa aikaa ja onneksi sain kerran naapurista apua. Vasta sitten kykenin lähtemään kauheasta suhteesta. Se oli elämäni vaikeinta aikaa. Onpas kiva tietää olevansa yleisen pilkan kohde. Heikko paska, joka on valinnut saada turpaansa.

Mä olen itse sellaisen perheen lapsi, jossa äiti otti jatkuvasti turpaan.

Mulla ei ole sen takia mitään sympatiaa hakattuja aikuisia ihmisiä kohtaan, jotka jäävät siihen suhteeseen.

Me lapset oltiin oikeasti niitä, jotka ei päästy karkuun, ei mun äiti, joka valitsi itse päivästä toiseen jäädä.

Voi olla muillakin "julmilla" samanlaista taustaa ja se syynä niiden "julmuuteen".

Mutta ei äitisi ollut syyllinen saamaansa kohteluun. Ymmärrän, että kokemus on sinullekin ollut kamala, mutta kohdistat kyllä aika väärään ihmiseen katkeruutesi.

Kuka sitten? Minäkö, joka olin syntynyt ennen äidin ja hänen miehensä avioliittoa? Vaiko mummoni, joka "pakotti" tyttärensä naimisiin sen miehen kanssa?

Oikeasti jo 1960-luvulla naisella oli muitakin mahdollisuuksia kuin jäädä miehen pahoinpideltäväksi. Mutta minunkin äitini teki oman valintansa.

En  minä missään tapauksessa vähättele miehen syyllisyyttä, mutta joku varmaan haluaisi jatkaa keskustelua aiheesta " alkoholismi on sairaus", sillä väkivalta liittyy usein alkoholinkäyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Sinun kannattaisi jutella äitisi kanssa. On varmaan raskasta tuokin kun tuntuu että äitisi on pettänyt teidät.

Ihan oikeasti.

Luuletko ettei noista olla aikoinaan juteltu? Luuletko ettei äitini tiedä näitä asioita? Luuletko, että tuollaisella ihmisellä kiinnostaa muuta kuin oma olo?

Ja ihan vain tiedoksi, että kaksi sisaruksistani on tehnyt itsemurhan, mieti minkä takia.

Lisään tähän viestiin vielä, että todella sairas tämä äitimyytin ihannointi, joka tässäkin ketjussa tulee esille.

Äiti on aina uhri ja yritti parhaansa jne. ja voi, voi, lastenkin pitää ymmärtää ja ymmärtää ja ymmärtää sitä ihan raukkaa pikkuäitiä.

Kiitos teille, jotka tiedätte mistä on kyse, kun nainen jää hakattavaksi, eikä suojele edes lapsiaan, arvostan, että olette sanoneet mielipiteenne tässä ketjussa ja peränneet myös niiden "pyhimysäitien/naisten" vastuuta aikuisina ihmisinä.

Teidänlaiset ihmiset oli ainoita, jotka auttoi minua ja sisaruksiani aikoinaan, kun tässäkin ketjussa äitimyytin sokaisemat määkivät lampaat vaativat äidille anteeksiantoa ja ymmärrystä.

Tuskin koskaan täysin voi antaa anteeksi jos vanhempi ei ole suojellut lastaan väkivallalta, vieläpä kotona, toisen vanhemman iskuilta. Itse nuorena näin ja tuin tällaisen perheen lasta, äiti ja tytär lähtivät karkuun juoppoa isää. Tyttö onneton ihastui myöhemmin vääränlaisiin miehiin, juoppoihin ja väkivaltaisiin ja sai vuorostaan turpaan itse. Ehkä sen historian katseleminen tuolta kantilta voi auttaa itseä. Millaisissa oloissa kasvoi nainen joka ei kyennyt aikuisena puolustamaan lapsiaan eikä itseään? Miten vältän etten itse toista historiaa? Sinä olet selvinnyt etkä selvästikään toista historiaa, todella hienoa!

Vierailija kirjoitti:

Sairasta nolata jo muutenkin lytätty ihminen noin.

Nyt sitä vasta hävettääkin, vaikka varmasti on tiennyt, että meteli kuuluu ja silti naapurit ei auta.

No maassa makavaa on helppo potkia, itseään heikommalle vittuilla jne. Ne naapurit pelkää sitä väkivaltaista miestä, joka sen metelin oikeasti aiheuttaa. Jos sille käy valittamaan, niin siltä voipi saada pataan. Siispä puretaan oma kiukku jo valmiiksi lannistettuun ja heikennettyyn uhriin.

Olisikin hienoa, jos naapuri soittaisi ovikelloa ja sanoisi hakkaajalle, että nyt prkl loppuu se vaimon huudattaminen, joko hommaat nyrkkeilysäkin jota hakata tai sitten sut heivataan ulos täältä. Mutta niin taitaa tapahtua vain leffoissa.

Vittuilisi hakkaajalle tai soittaisi edes poliisit.

Vierailija kirjoitti:

Miten jos naapuri itse soittaisi?

Heippa-lappuja kyllä kirjoitetaan, mutta apua ei mennä antamaan kun ihmistä pahoinpidellään.

Pari kertaa soitin poliisit. Enää en jaksa ja ostin korvatulpat. Onneksi muutenkin pelaan kuulokkeet päässä öisin aika myöhään niin ääliöiden meininki ei haittaa niin paljoa

Vierailija kirjoitti:

"arvoisa naapuri!

mikäli aiot edelleenkin jatkossa öisin nauttia miehesi tarjoilemasta parisuhdeväkivallasta, tee se hiljaa, älä huuda. tai hae apua teille p. 112!!!

t.väsynyt ja vittuuntunut naapuri"

sekä linkki väestöliiton sivustolle,jossa on eri puhelinnumeroita parisuhdeväkivaltaa varten.

Karma on narttu sulle myös. Käy kiertään pikku lenkin ja tulee korkojen kera kotiin. Soita sille naiselle poliisi ja auta sitä. Idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa soitin poliisit. Enää en jaksa ja ostin korvatulpat. Onneksi muutenkin pelaan kuulokkeet päässä öisin aika myöhään niin ääliöiden meininki ei haittaa niin paljoa

Mene röihin naistenvihaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta nolata jo muutenkin lytätty ihminen noin.

Nyt sitä vasta hävettääkin, vaikka varmasti on tiennyt, että meteli kuuluu ja silti naapurit ei auta.

Oletko sinä ikinä auttanut miehensä hakkaamaksi joutunutta naista? Kerro meillekin, miten kävi.

Minä kerron oman kokemukseni. Järjestettiin tavaroitten haku ja uusi asunto ym. ja kuinka sitten kävikään...

Olo oli turhautunut, loukkaantunut ja suorastaan hävetti sitten jälkeen päin, kun niin ihanaa liittoa menivät  ulkopuoliset sotkemaan, ja nyt ei enää olla oikeastaan edes puheväleissä.

Ei hakkaajalle uskalleta sanoa yhtään mitään, jos ei satu olemaan hyviä taustajoukkoja.

Itseasiassa olen. Otin hiekkalaatikkokaverini viiden lapsen kanssa meille karkuun suojaan mieheltä. Se oli hakannut naista ja yhtä lapsistakin, koska tuo oli tullut väliin.

Tulihan se jätkäkin ovelle huutamaan ja uhkasi tulla oven läpi.

Poliisit tulivat ja veivät pienen metsäjuoksun jälkeen jätkän talteen. Sitten tää perhe lähti naisen vanhempien luokse, josta ne nopeella tahdilla siirrettiin turvatalokierrokselle. Koska tulihan se jätkä appelaan putkareissun jälkeen...

Sitten alkoikin parin vuoden karkumatka. Muuttoa muuton perään. Enää sitten mullekaan enää ilmoitellut missä menevät, kun se jätkähän tuli meille taas uhittelemaan.

Viisi vuotta myöhemmin meidän tiet löytyivät uudestaan. He ovat asettuneet lasten kanssa hyvän matkan päähän, heille kuuluu hyvää. Tuo mies ei ole heidän kuvioissaan ollenkaan mukana. Lapset eivät tapaa isäänsä.

Jonkun tuomion se tyyppi sai, sittemmin on hieman rauhoittunut. Asuu täälläpäin, kun satunnaisesti törmään. Murahtelee, kun näkee mut. Uusi nainen sillä näyttää olevan kierroksessa..

Nykyään todellakin herkästi puutun, jos näen ja kuulen asioita. Pentuna en puuttunut, kun äidin mies hakkasi. Äiti uhkasi aina sossulla, kun sanoin soittavani poliisit. Lapset viedään kodistaan ja pahantekijä hetkeksi putkaan.

On tässä toinenkin tapaus, siinä menin ovelle. Olin hetken aikaa kuunnellut sitä heittelyä ja huutoa. Ovikelloon vastasi mies kamoissaan, huusi kuin hyeena, en kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Hän oli ilmaa.

Otin naista kädestä ja sanoin, että tuutko mukaan? poliisikin on tulossa. Jätkä yritti repiä naistan jäämään ja huutoa piisaas, heitteli jotain huonekalun kappeleita meitä päin.. Siellä oli hurjan näköistä, varmaan kaikki irtain oli tuhannen päreenä.. Poliisi vei jätkän, lanssi naisen. Nämä oli yhtä kurjerrusta keskenään sitten seuraavalla viikolla. Ei ne mua mistään syyttäneet, tää mieskin tuli kaljalaatikon kanssa oven suuhun kerran, että juodaanpa rauhanmaljat ja tutustutaan. Ei hän niin paha ole. Ei kiitos. Oli niitä tappeluita vielä jonkin verran ja aina piipahdin oviaukossa, että nyt saatana riittää. Mulla oli joku voima siinä, että aina sillä hetkellä se loppui. Joskus se mimmi tuli meille yöksikin jo ajoissa. Mies kävi huutelemassa oven takana ja paukuttamassa mun ovea. Tappouhkauksiakin tuli. Selvinpäin hyvin säyseä jätkä. Sellainen pieni mies, jolla suuret luulot.

Mä muutin sieltä pois, etten tiedä miten heidän "romanssinsa" sitten jatkui.

Mä en kuuntele yhtäkään tappelua puuttumatta. En todellakaan. Mä olen myös ravintolassa puuttunut. Yhdessä kahakassa murtui nenä. En pystyisi elämään sen kanssa, että joku kuolisi, enkä tehnyt mitään. Siinä on aina se vaara, että itselle käy jotain. Nähtävästi mä olen sen riskin valmis ottamaan. Ei sitä sillä sekunnilla tule ajateltua, kun jalat menee jo ja päässä ajatus NYT LOPPU!