"heippa"-lappu meidän taloyhtiön ilmoitustaululla hakatulle vaimolle:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko huutelijat miten kävi sille Sellon ampujan ex-tyttöystävälle? Sehän oli lähteny suhteesta.Kun kaikki tyhmät luulee että lähtemällä se kaikki järjestyy.

Sen siitä saa kun idootit ämmät valitsee itselleen surkeita miehiä, jotka hakkaa tai on väkivaltaisia. Varsinkin kun niitä kunnollisia miehiä on vaikka kuinka, mutta pakko saada se väkivaltainen paskakasa, koska se saa pöksyt kostumaan.

Harvoin se mies heti alkaa hakkaamaa. Yleensä vasta muutama kuukaude kuluttua millo o jo vaikeempi lähtee. Aluksi nämä miehet ovat todella ihania ja unelmia mutta sitten asiat muuttuu..

Vittu miten typerä ihminen. Siis ois itse soittanut poliisit. Joku saatanan kusipää tollasta kirjottaa...MIEHEN VIKAA ON KAIKKI TUOSSAKIN TAPAUKSESSA,JOTEN OLISI LAITTANUT ENNEMMINKIN :lopeta saatanan kusipää se vaimos hakkaaminen!!!

Parisuhdeväkivalta ei ole asianomistajarikos. Kun naapuri soittaa paikalle poliisit ja poliisit toteavat tilanteen homma lähtee pyörimään ja tekijälle tulee sanktiot. Ei se poliisin soittaminen mitään turhaa ole, eikä mielestäni edes kovin iso homma sille naapurille, vaikka joutuisi useamman kerran soittamaan. Lisäksi lapset saa apua, jos heitä on myös siellä perhehelvetissä jaloissa pyörimässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko huutelijat miten kävi sille Sellon ampujan ex-tyttöystävälle? Sehän oli lähteny suhteesta.Kun kaikki tyhmät luulee että lähtemällä se kaikki järjestyy.

Sen siitä saa kun idootit ämmät valitsee itselleen surkeita miehiä, jotka hakkaa tai on väkivaltaisia. Varsinkin kun niitä kunnollisia miehiä on vaikka kuinka, mutta pakko saada se väkivaltainen paskakasa, koska se saa pöksyt kostumaan.

Kunnolliset miehet ei syyllistä väkivallan uhria, joten sinä et ainakaan ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko huutelijat miten kävi sille Sellon ampujan ex-tyttöystävälle? Sehän oli lähteny suhteesta.Kun kaikki tyhmät luulee että lähtemällä se kaikki järjestyy.

Sen siitä saa kun idootit ämmät valitsee itselleen surkeita miehiä, jotka hakkaa tai on väkivaltaisia. Varsinkin kun niitä kunnollisia miehiä on vaikka kuinka, mutta pakko saada se väkivaltainen paskakasa, koska se saa pöksyt kostumaan.

Hei sinä täydellisyys siellä ruudun toisella puolen, tiesitkö etteivät meidänlaiset 'idiootit ämmät' välttämättä suhteen alussa tiedä minkälaiseen mieheen ovat sekaantumassa? Mun kohdalla suhde oli alussa pelkkää unelmaa mut pikkuhiljaa mies näytti itestään uusia ei niin kivoja puolia.. Joten haista sinä kuule paska!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki te jotka olette antaneet alapeukun kommenteille joissa ihmetellään tai paheksutaan miksi ko naapuri tai kuka tahansa joka on kuullut ja käsittänyt mitä tapahtuu: eikö ole kansalaisvalvollisuus hankkia apua pahoinpitelyn uhrille? Ja jos ei ole, eikö teidän oma sisäinen moraali ja lähimmäisestä välittäminen saa aitä aikaan? Kauhean kylmiä ja julmia ihmisiä näköjään voi olla.

Niin mutta tässähän on kyse vain naisesta. Eihän se niin haittaa. Senhän nämä viestit täällä kertovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko huutelijat miten kävi sille Sellon ampujan ex-tyttöystävälle? Sehän oli lähteny suhteesta.Kun kaikki tyhmät luulee että lähtemällä se kaikki järjestyy.

Sen siitä saa kun idootit ämmät valitsee itselleen surkeita miehiä, jotka hakkaa tai on väkivaltaisia. Varsinkin kun niitä kunnollisia miehiä on vaikka kuinka, mutta pakko saada se väkivaltainen paskakasa, koska se saa pöksyt kostumaan.

Kunnolliset miehet ei syyllistä väkivallan uhria, joten sinä et ainakaan ole sellainen.

Siinä olet oikeassa, en nimittäin ole mies, vaan nainen :)

Täällä myös entinen uhri. Mies jonka kanssa aloin seurustella oli alussa hurmaava ja mukava, todella täydellinen tapaus. Seurusteltiin puoli vuotta ja muutettiin sitten yhteen, kaikki kun meni niin hyvin ja haluttiin samoja asioita elämältä. Kaksion vuokra jaettua kahdella on halvempi kuin yksiön, niin oli molemmille taloudellisestikin järkevää. Noin kuukausi yhteenmuutosta mies muuttui täysin, alkoi vähättelemään, oli riidoissa aggressivinen ja sitten yhtenä iltana muuttui väkivaltaiseksi, jopa niin pahasti että kuristi minua kaulasta. Huusin apua, kun pääsin kuristusotteesta, huusin että tappaa minut ja luojan kiitos noin kymmenen minuuttin päästä poliisit olivat ovella. Kiitos naapurit! Soittakaa apua uhrille, AINA!

Erottiin sitten tuon episodin jälkeen ja voitte arvata että exä teki eron mahdollisimman hankalaksi kaikin mahdollisin tavoin. En sitten vienyt asiaa oikeuteen, koska se oli ainoa tapa päästä miehestä eroon. Yritin painostaa miestä hakeutumaan terapiaan, tuskin hakeutui. Itse menin ja siitä oli apua oman itsetunnon kohottajana ja auttoin myös paremman kumppanin löytämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Taas huomaa kuinka haukutaan ku o tyhmä ämmä ku jää miehen luo joka hakkaa. Ihan vaan teille tiedoksi siitä ei noin vaan lähdetä. Itsellä on ainakin pelko liian suuri. Mitä jos mieheni löytääkin minut ja hakkaa vielä pahemmin..

Mitä jos se hakkaa vielä pahemmin kun et lähde? Ei sinulla ole mitään turvallista vaihtoehtoa. Parisuhdeväkivalta on tappavinta juuri silloin kun yritetään erota, mutta toisaalta tappavaa se on muutenkin. Käytännössä sinun vaihtoehdot on odottaa kuolemaa vankina tai odottaa kuolemaa vapaana. Vapaudessa on se hyvä puoli, että välttämättä se ei tapakkaan sua. Parisuhteessa pysyessä ja väkivallan jatkuvasti muuttuessa raaemmaksi voit joka tapauksessa kuolla jo vaikka huomenna.

Huh, kylläpäs sydäntä kylmää näin julmat kommentit. Itsekin väkivaltaisessa suhteessa olen aikani ollut, kamalaa aikaa ja onneksi sain kerran naapurista apua. Vasta sitten kykenin lähtemään kauheasta suhteesta. Se oli elämäni vaikeinta aikaa. Onpas kiva tietää olevansa yleisen pilkan kohde. Heikko paska, joka on valinnut saada turpaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko huutelijat miten kävi sille Sellon ampujan ex-tyttöystävälle? Sehän oli lähteny suhteesta.Kun kaikki tyhmät luulee että lähtemällä se kaikki järjestyy.

Sen siitä saa kun idootit ämmät valitsee itselleen surkeita miehiä, jotka hakkaa tai on väkivaltaisia. Varsinkin kun niitä kunnollisia miehiä on vaikka kuinka, mutta pakko saada se väkivaltainen paskakasa, koska se saa pöksyt kostumaan.

Kunnolliset miehet ei syyllistä väkivallan uhria, joten sinä et ainakaan ole sellainen.

Siinä olet oikeassa, en nimittäin ole mies, vaan nainen :)

Luuletko oikeasti että tuo syyllistäminen auttaa jotakuta? Ajatteletko että haukunpas tässä näitä naisia idiooteiksi, nyt on päivän hyvä työ tehty?

Täällä kommentoitiin eilen Miss Helsingin pahoinpitelyä kahdella kirjaimella "WT" ja se sai helvetisti yläpeukkuja.

Vierailija kirjoitti:

Huh, kylläpäs sydäntä kylmää näin julmat kommentit. Itsekin väkivaltaisessa suhteessa olen aikani ollut, kamalaa aikaa ja onneksi sain kerran naapurista apua. Vasta sitten kykenin lähtemään kauheasta suhteesta. Se oli elämäni vaikeinta aikaa. Onpas kiva tietää olevansa yleisen pilkan kohde. Heikko paska, joka on valinnut saada turpaansa.

Mä olen itse sellaisen perheen lapsi, jossa äiti otti jatkuvasti turpaan.

Mulla ei ole sen takia mitään sympatiaa hakattuja aikuisia ihmisiä kohtaan, jotka jäävät siihen suhteeseen.

Me lapset oltiin oikeasti niitä, jotka ei päästy karkuun, ei mun äiti, joka valitsi itse päivästä toiseen jäädä.

Voi olla muillakin "julmilla" samanlaista taustaa ja se syynä niiden "julmuuteen".

Voi kun kaiken tietäisikin etukäteen.Väkivaltaisten miesten otsissa olisi isolla teksti:Varo, tulen hakkaamaan sinua.Eiköhän tässä elämässä me jokainen jouduta yllättymään jostain.Niin fiksua ihmistä en ole vielä tavannut joka olisi aina osannut ennakoida kaiken pahan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi nyt vittuillut mielummin sille hakkaajalle. Lyötyä on hyvä lyödä, kun ei tarvitse pelätä kostoa. Paitsi että hullu mies voi toki puolustaa vaimoaan muilta. 

Niinpä! Ei se uskalla vittuilla sille hakkaajalle, on helpompi vittuilla heikommalle. Sama juttu lievempänä meidän naapurustossa: jos lapset myökkää, niin mummelit valittaa siitä minulle, ei koskaan miehelleni (mies saa vaan maireita hymyjä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, kylläpäs sydäntä kylmää näin julmat kommentit. Itsekin väkivaltaisessa suhteessa olen aikani ollut, kamalaa aikaa ja onneksi sain kerran naapurista apua. Vasta sitten kykenin lähtemään kauheasta suhteesta. Se oli elämäni vaikeinta aikaa. Onpas kiva tietää olevansa yleisen pilkan kohde. Heikko paska, joka on valinnut saada turpaansa.

Mä olen itse sellaisen perheen lapsi, jossa äiti otti jatkuvasti turpaan.

Mulla ei ole sen takia mitään sympatiaa hakattuja aikuisia ihmisiä kohtaan, jotka jäävät siihen suhteeseen.

Me lapset oltiin oikeasti niitä, jotka ei päästy karkuun, ei mun äiti, joka valitsi itse päivästä toiseen jäädä.

Voi olla muillakin "julmilla" samanlaista taustaa ja se syynä niiden "julmuuteen".

Mutta ei äitisi ollut syyllinen saamaansa kohteluun. Ymmärrän, että kokemus on sinullekin ollut kamala, mutta kohdistat kyllä aika väärään ihmiseen katkeruutesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas huomaa kuinka haukutaan ku o tyhmä ämmä ku jää miehen luo joka hakkaa. Ihan vaan teille tiedoksi siitä ei noin vaan lähdetä. Itsellä on ainakin pelko liian suuri. Mitä jos mieheni löytääkin minut ja hakkaa vielä pahemmin..

Mitä jos se hakkaa vielä pahemmin kun et lähde? Ei sinulla ole mitään turvallista vaihtoehtoa. Parisuhdeväkivalta on tappavinta juuri silloin kun yritetään erota, mutta toisaalta tappavaa se on muutenkin. Käytännössä sinun vaihtoehdot on odottaa kuolemaa vankina tai odottaa kuolemaa vapaana. Vapaudessa on se hyvä puoli, että välttämättä se ei tapakkaan sua. Parisuhteessa pysyessä ja väkivallan jatkuvasti muuttuessa raaemmaksi voit joka tapauksessa kuolla jo vaikka huomenna.

Päätin joskus että lähden nyt en enää jaksa, mutta silti pelko oli liian kova enkä lähtenyt. Lähtö tuntuu koko ajan vaikeammalta. Olen miehen kanssa ollut kuitenkin 8 vuotta. Nytkin kun asiaa mietin että 8 vuotta väkivaltaisessa suhteessa olen ollut enkä silti lähde. Tunnen itsekkin oloni tyhmäksi, mutta kun en vaan uskalla. Mitä teen jos lähden.. Mihin muutan.. Mihin pääsen turvaan.. Eroa pyysin vuosi sitten mutta mies teki hyvin selväksi että minä en erosta päätä vaan hän. Suurin syy miksi haluaisin lähteä on tyttäreni takia. En halua että hän näkee koskaan miten hänen isänsä kohtelee minua. Silti pelkään liikaa.. Mitä jos mieheni viekin lapsen minulta. Pelkään ette saisi huoltajuutta.

mies löi minua ensimmäisen JA viimeisen kerran aikoinaan, juoksin naapurin ovikelloa soittamaan ja pyysin heitä soittamaan poliisit... vastaus: "me emme soita poliiseja, mutta jos haluat itse soittaa, tuossa on puhelin"

soitin sitten itse ne poliisit, mutta tässäkin tuli esille se, että naapurit eivät halunneet puuttua.

JA SAMANA ILTANA MINUT JA LAPSENI VIETIIN TURVAKOTIIN, JA KOSKAAN EMME ENÄÄ PALANNEET MIEHEN LUO.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, kylläpäs sydäntä kylmää näin julmat kommentit. Itsekin väkivaltaisessa suhteessa olen aikani ollut, kamalaa aikaa ja onneksi sain kerran naapurista apua. Vasta sitten kykenin lähtemään kauheasta suhteesta. Se oli elämäni vaikeinta aikaa. Onpas kiva tietää olevansa yleisen pilkan kohde. Heikko paska, joka on valinnut saada turpaansa.

Mä olen itse sellaisen perheen lapsi, jossa äiti otti jatkuvasti turpaan.

Mulla ei ole sen takia mitään sympatiaa hakattuja aikuisia ihmisiä kohtaan, jotka jäävät siihen suhteeseen.

Me lapset oltiin oikeasti niitä, jotka ei päästy karkuun, ei mun äiti, joka valitsi itse päivästä toiseen jäädä.

Voi olla muillakin "julmilla" samanlaista taustaa ja se syynä niiden "julmuuteen".

Mutta ei äitisi ollut syyllinen saamaansa kohteluun. Ymmärrän, että kokemus on sinullekin ollut kamala, mutta kohdistat kyllä aika väärään ihmiseen katkeruutesi.

Sulla ei ole mitään oikeutta tulla sanomaan mulle ja muille mun kaltaisille mitä meidän pitää ajatella ja tuntea.

Todellakin äitini oli syypää siihen ettei suojellut lapsiaan, täysin syyllinen ja epänormaali, sairas äiti, jolle lapset ei merkinneet mitään, vain oma olo ja oma kiihotus väkivaltaisesta miehestä, joka lopulta myös hakkasi meidät lapset henkihieveriin, äitini ei silloinkaan lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, kylläpäs sydäntä kylmää näin julmat kommentit. Itsekin väkivaltaisessa suhteessa olen aikani ollut, kamalaa aikaa ja onneksi sain kerran naapurista apua. Vasta sitten kykenin lähtemään kauheasta suhteesta. Se oli elämäni vaikeinta aikaa. Onpas kiva tietää olevansa yleisen pilkan kohde. Heikko paska, joka on valinnut saada turpaansa.

Mä olen itse sellaisen perheen lapsi, jossa äiti otti jatkuvasti turpaan.

Mulla ei ole sen takia mitään sympatiaa hakattuja aikuisia ihmisiä kohtaan, jotka jäävät siihen suhteeseen.

Me lapset oltiin oikeasti niitä, jotka ei päästy karkuun, ei mun äiti, joka valitsi itse päivästä toiseen jäädä.

Voi olla muillakin "julmilla" samanlaista taustaa ja se syynä niiden "julmuuteen".

Et voi tietää miten äitisi on tilanteen kokenut tai sitä onko hän uskonut että hänellä on mahdollisuus lähteä. Jos ei usko selviävänsä erosta hengissä, voi olla vaikea löytää rohkeutta siihen. Turvakodit on aika uusi asia. Vaimon raiskauskaan ei ole ollut pitkään edes rikos Suomessa. Eikä parisuhdeväkivalta ollut asianomistajarikos, vaan vaimo usein perui rikosilmoituksen kun mies uhkaili että muuten lähtee henki. Avioeroon piti olla syy ja jos ei ollut sitä rikosilmoitusta väkivallasta, olisi pitänyt olla joku muu syy, muuten eroa ei saanut.

Itselläni on samanlainen tausta. Isäni hakkasi äitiäni paljon. En yritä täysin ymmärtää äitiäni, käsitän sen että minä en voi tietää mitä hän on kokenut, miltä tuntuu pelätä kuolemaa niin paljon ettei uskalla lähteä. Ja vielä se että se on silloin ollut vaikeaa lainsäädännön kannaltakin. Katson tilannetta omasta perspektiivistäni ja sellaisena ihmisenä jonka itsetuntoa ei ole nujerrettu viikoittaisella väkivallalla. Sinun kannattaisi jutella äitisi kanssa. On varmaan raskasta tuokin kun tuntuu että äitisi on pettänyt teidät.