"heippa"-lappu meidän taloyhtiön ilmoitustaululla hakatulle vaimolle:

Soittaisin poliisit jos naapurista kuuluisi yllättäen väkivallan ääniä. Soittaisin toisenkin ja varmaan kolmannen kerran, mutta kyllä sen jälkeen soittelu loppuisi. Eiköhän tuon lapun kirjoittaja ole nähnyt niiden poliisien tuolla vierailevan riittävän usein. Jossain vaiheessa vaan alkaa tympiä, itsellä huomenna työpäivä ja yhdet älypäät vaan möykkää.

En kyllä tuota lapun kirjoittajaa syyllistä yhtään. Toiveena tuossa varmaan on, että se suhteen fyysisesti vahvempi osapuoli tajuaa, että naapurit tietävät hänen hakkaavan kumppaniaan -ja ovat suht ärsyyntyneitä siihen.

Mäkin olen sairaan katkera äidilleni, joka antoi faijan hakata itseään ja meitä lapsia, jatkuvasti, koko meidän kotona-asumisikämme. Kysyin äidiltä lapsena, nuorena ja aikuisena, voi miksi, miksei äiti ottanut ja lähte

nyt. Äidillä oli tasan kaksi syytä, hänet oli kasvatettu niin että kun on papin edessä aamenen sanonut, erota ei voi ja toisaalta faija uhkasi tulla ja tappaa, jos äiti olisi jättänyt.

No, faija pelkäsi kyllä vankilaa, todennäköisesti ei olisi tappanut. Köyhiä oltiin kyllä, mutta perheen elätti äiti eikä isä, joten elintaso olisi erossa vain noussut. Mutta ei, faija hakkasi, alisti ja nöyryytti, meistä lapsista tuli surkeita, ahdistuneita, moniongelmaisia, kukin omalla tavallaan. Kärsittiin lapsuus, nuoruutta ei oikeastaan ollut eikä tässä aikuisuudessakaan montaa ilonhetkeä ole ollut - eikä sellaisia meistä kukaan odotakaan. Joo, olen v...n katkera, vaikka äitini onkin ihmisenä kiltti, niin silti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta nolata jo muutenkin lytätty ihminen noin.

Nyt sitä vasta hävettääkin, vaikka varmasti on tiennyt, että meteli kuuluu ja silti naapurit ei auta.

Oletko sinä ikinä auttanut miehensä hakkaamaksi joutunutta naista? Kerro meillekin, miten kävi.

Minä kerron oman kokemukseni. Järjestettiin tavaroitten haku ja uusi asunto ym. ja kuinka sitten kävikään...

Olo oli turhautunut, loukkaantunut ja suorastaan hävetti sitten jälkeen päin, kun niin ihanaa liittoa menivät  ulkopuoliset sotkemaan, ja nyt ei enää olla oikeastaan edes puheväleissä.

Ei hakkaajalle uskalleta sanoa yhtään mitään, jos ei satu olemaan hyviä taustajoukkoja.

Itseasiassa olen. Otin hiekkalaatikkokaverini viiden lapsen kanssa meille karkuun suojaan mieheltä. Se oli hakannut naista ja yhtä lapsistakin, koska tuo oli tullut väliin.

Tulihan se jätkäkin ovelle huutamaan ja uhkasi tulla oven läpi.

Poliisit tulivat ja veivät pienen metsäjuoksun jälkeen jätkän talteen. Sitten tää perhe lähti naisen vanhempien luokse, josta ne nopeella tahdilla siirrettiin turvatalokierrokselle. Koska tulihan se jätkä appelaan putkareissun jälkeen...

Sitten alkoikin parin vuoden karkumatka. Muuttoa muuton perään. Enää sitten mullekaan enää ilmoitellut missä menevät, kun se jätkähän tuli meille taas uhittelemaan.

Viisi vuotta myöhemmin meidän tiet löytyivät uudestaan. He ovat asettuneet lasten kanssa hyvän matkan päähän, heille kuuluu hyvää. Tuo mies ei ole heidän kuvioissaan ollenkaan mukana. Lapset eivät tapaa isäänsä.

Jonkun tuomion se tyyppi sai, sittemmin on hieman rauhoittunut. Asuu täälläpäin, kun satunnaisesti törmään. Murahtelee, kun näkee mut. Uusi nainen sillä näyttää olevan kierroksessa..

Nykyään todellakin herkästi puutun, jos näen ja kuulen asioita. Pentuna en puuttunut, kun äidin mies hakkasi. Äiti uhkasi aina sossulla, kun sanoin soittavani poliisit. Lapset viedään kodistaan ja pahantekijä hetkeksi putkaan.

On tässä toinenkin tapaus, siinä menin ovelle. Olin hetken aikaa kuunnellut sitä heittelyä ja huutoa. Ovikelloon vastasi mies kamoissaan, huusi kuin hyeena, en kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Hän oli ilmaa.

Otin naista kädestä ja sanoin, että tuutko mukaan? poliisikin on tulossa. Jätkä yritti repiä naistan jäämään ja huutoa piisaas, heitteli jotain huonekalun kappeleita meitä päin.. Siellä oli hurjan näköistä, varmaan kaikki irtain oli tuhannen päreenä.. Poliisi vei jätkän, lanssi naisen. Nämä oli yhtä kurjerrusta keskenään sitten seuraavalla viikolla. Ei ne mua mistään syyttäneet, tää mieskin tuli kaljalaatikon kanssa oven suuhun kerran, että juodaanpa rauhanmaljat ja tutustutaan. Ei hän niin paha ole. Ei kiitos. Oli niitä tappeluita vielä jonkin verran ja aina piipahdin oviaukossa, että nyt saatana riittää. Mulla oli joku voima siinä, että aina sillä hetkellä se loppui. Joskus se mimmi tuli meille yöksikin jo ajoissa. Mies kävi huutelemassa oven takana ja paukuttamassa mun ovea. Tappouhkauksiakin tuli. Selvinpäin hyvin säyseä jätkä. Sellainen pieni mies, jolla suuret luulot.

Mä muutin sieltä pois, etten tiedä miten heidän "romanssinsa" sitten jatkui.

Mä en kuuntele yhtäkään tappelua puuttumatta. En todellakaan. Mä olen myös ravintolassa puuttunut. Yhdessä kahakassa murtui nenä. En pystyisi elämään sen kanssa, että joku kuolisi, enkä tehnyt mitään. Siinä on aina se vaara, että itselle käy jotain. Nähtävästi mä olen sen riskin valmis ottamaan. Ei sitä sillä sekunnilla tule ajateltua, kun jalat menee jo ja päässä ajatus NYT LOPPU!

Oot ihana ihminen ja sun kaltaisia pitäisi olla enemmänkin.

Minä oon aina miettinyt sitä kun kaikki parisuhdeväkivallan uhrit sanoo että ei se niin helppoa ole lähteä kun saa pelätä henkensä edestä ja omanarvontunto on murskattu kappaleiksi. Kun jostainhan se ALKAA. Ensin on ehkä saanut osakseen henkistä väkivaltaa. On haukkumista, mitätöintiä, kontrollointia. Eikö sen jo pitäisi sanoa että tämä ei ole oikein, minä lähden?

Okei, henkinen väkivalta lisääntyy vähitellen, eikä sitä välttämättä huomaakaan kuinka se on mennyt pahemmaksi. Mutta fyysisen väkivallan alkamisen kyllä huomaa. Kun puoliso ekan kerran tarttuu kiinni, pitäisi viimeistään tajuta. Mutta ei, kuunnellaan seuraavana päivänä anteeksipyynnöt ja rakkauden luritukset jotka tulee ruusupuskan takaa. Seuraavalla kerralla on jo tönäisy lattialle, taas anteeksipyynnöt. Kolmannella kerralla tuleekin jo avokämmenellä poskelle, ilman kukkapuskaa ja anteeksipyyntöjä.

Mitä ihmettä naiset ajattelee???? Minä väitän että kaikki, joka ainoa parisuhdeväkivallasta kärsivä kyllä tietää missä mennään alusta asti, mutta jostain syystä uskoo ansaitsevansa sen kaiken. Miksi? Mitä siellä päässä liikkuu?

Hyvä lähestymistapa. Kun naapureita ei nää välttämättä eye to eye ja jos menee koputtelemaan voi saada itse pesarista. Kiitos esimerkistä. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Sinun kannattaisi jutella äitisi kanssa. On varmaan raskasta tuokin kun tuntuu että äitisi on pettänyt teidät.

Ihan oikeasti.

Luuletko ettei noista olla aikoinaan juteltu? Luuletko ettei äitini tiedä näitä asioita? Luuletko, että tuollaisella ihmisellä kiinnostaa muuta kuin oma olo?

Ja ihan vain tiedoksi, että kaksi sisaruksistani on tehnyt itsemurhan, mieti minkä takia.

Isäsi takia todennäköisemmin kuin äitisi takia. Äitisi vaikuttaa klassiselta narsistin uhrilta, narsisti on murtanut hänen itsetuntonsa ja oikeastaan koko minuutensa täysin. Miksi et syytä pahoinpidellyttä isääsi, vaan narsistin murtamaa äitiäsi mielummin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Sinun kannattaisi jutella äitisi kanssa. On varmaan raskasta tuokin kun tuntuu että äitisi on pettänyt teidät.

Ihan oikeasti.

Luuletko ettei noista olla aikoinaan juteltu? Luuletko ettei äitini tiedä näitä asioita? Luuletko, että tuollaisella ihmisellä kiinnostaa muuta kuin oma olo?

Ja ihan vain tiedoksi, että kaksi sisaruksistani on tehnyt itsemurhan, mieti minkä takia.

Lisään tähän viestiin vielä, että todella sairas tämä äitimyytin ihannointi, joka tässäkin ketjussa tulee esille.

Äiti on aina uhri ja yritti parhaansa jne. ja voi, voi, lastenkin pitää ymmärtää ja ymmärtää ja ymmärtää sitä ihan raukkaa pikkuäitiä.

Kiitos teille, jotka tiedätte mistä on kyse, kun nainen jää hakattavaksi, eikä suojele edes lapsiaan, arvostan, että olette sanoneet mielipiteenne tässä ketjussa ja peränneet myös niiden "pyhimysäitien/naisten" vastuuta aikuisina ihmisinä.

Teidänlaiset ihmiset oli ainoita, jotka auttoi minua ja sisaruksiani aikoinaan, kun tässäkin ketjussa äitimyytin sokaisemat määkivät lampaat vaativat äidille anteeksiantoa ja ymmärrystä.

Tällä viestillä paljastit itsesi trolliksi ja vieläpä palstan "rakastetuksi" miesvihan vinkujaksi.

Numerolle 84.Niin-mitä siellä naisen päässä liikkuu joka jää väkivaltaiseen suhteeseen (muu kuin pelko).Luulen että monesti (ei välttämättä aina) sellanen nainen on jo valmiiksi jotenkin sisältä rikki.Itsellä siis tällanen kokemus että jo lapsena jouduin elämään sellasissa olosuhteissa että sietokyky paskan suhteen on korkea.Ja vaikka kyky sietää vaikeita asioita on periaatteessa hyvä taito niin tässähän se kääntyy täysin itseään vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, kylläpäs sydäntä kylmää näin julmat kommentit. Itsekin väkivaltaisessa suhteessa olen aikani ollut, kamalaa aikaa ja onneksi sain kerran naapurista apua. Vasta sitten kykenin lähtemään kauheasta suhteesta. Se oli elämäni vaikeinta aikaa. Onpas kiva tietää olevansa yleisen pilkan kohde. Heikko paska, joka on valinnut saada turpaansa.

Mä olen itse sellaisen perheen lapsi, jossa äiti otti jatkuvasti turpaan.

Mulla ei ole sen takia mitään sympatiaa hakattuja aikuisia ihmisiä kohtaan, jotka jäävät siihen suhteeseen.

Me lapset oltiin oikeasti niitä, jotka ei päästy karkuun, ei mun äiti, joka valitsi itse päivästä toiseen jäädä.

Voi olla muillakin "julmilla" samanlaista taustaa ja se syynä niiden "julmuuteen".

Mutta ei äitisi ollut syyllinen saamaansa kohteluun. Ymmärrän, että kokemus on sinullekin ollut kamala, mutta kohdistat kyllä aika väärään ihmiseen katkeruutesi.

Kuka sitten? Minäkö, joka olin syntynyt ennen äidin ja hänen miehensä avioliittoa? Vaiko mummoni, joka "pakotti" tyttärensä naimisiin sen miehen kanssa?

Oikeasti jo 1960-luvulla naisella oli muitakin mahdollisuuksia kuin jäädä miehen pahoinpideltäväksi. Mutta minunkin äitini teki oman valintansa.

En  minä missään tapauksessa vähättele miehen syyllisyyttä, mutta joku varmaan haluaisi jatkaa keskustelua aiheesta " alkoholismi on sairaus", sillä väkivalta liittyy usein alkoholinkäyttöön. 

Olet niin vihasi sokaisema, ettet tajua, että pääsyypää on AINA PAHOINPTELIJÄ. Kohdista vihasi häneen, eli isääsi. Ei ollut äitisi syy, että isäsi oli millainen oli. Vaan isäsi oma päätös oli hakata vaimo ja lapset.

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa soitin poliisit. Enää en jaksa ja ostin korvatulpat. Onneksi muutenkin pelaan kuulokkeet päässä öisin aika myöhään niin ääliöiden meininki ei haittaa niin paljoa

Rikot lakia. Onko kivaa olla rikollinen?

PS. Lain mukaan ihmisellä on velvollisuus auttaa hädässä olevaa, muuten saa itse tuomion mm. heitteillejätöstä ja joissain tapauksissa kuolemantuottamuksesta.

Olisit pimpottanut ja kysynyt, että tarvitseeko mies apua hakkaamisessa

Vierailija kirjoitti:

Ois voinut kyllä kiltimmin ja rohkaisevammin kirjottaa jo muutenkin varmaan täysin riekaleina olevalle naiselle joka ei uskalla hakea apua:( vittuuntunut naapuri voi mennä pimpottamaan ovikelloa huudon kuuluessa tai soittaa poliisit

Juuri näin. Muita mahdollisuuksiahan ei ole, koska perheväkäivallasta kärsivä nainen ei uskalla hakea apua.

Poliisille soitto joka kerta ja se nainen pitää saada turvaan sieltä.

Naisia hakkaavat miehet pitäisi kuohita.

M53

Paljon taas haukutaan naista, joka on väkivaltaisen miehen kanssa paskassa suhteessa, mutta eipä haukuta taaskaan sitä väkivaltaista miestä. Itsellänikin on ollut suhde väkivaltaiseen mieheen. Alussa mies oli todella ujo, hiljainen, vähän kavereita, seurassa meni yleensä ihan lukkoon. Viihtyi kotona ja netin ääressä paljon, vetosi sääliin kun alettiin seurustella. Oli kokematon ja koki että naiset karttavat hänenlaisiaan, piti itseään erittäin kilttinä ja kunnollisena miehenä. 

Suhteessa hänestä tuli koko ajan omistushaluisempi, lopulta sairaalloisen omistushaluinen, vainoharhainen kyttääjä ja mustasukkainen. Oli mustasukkainen jopa siitä, kun kävin vierailemassa mummuni luona sairaalassa, kyseli että oliko siellä hyvännäköisiä mieslääkäreitä yms. 

Väkivalta tuli pikkuhiljaa mukaan kuvioihin. Mies sai hirveitä raivareita jos olin poistunut yksin kotoa (oli siis aivan supisuomalainen mies). Aina kun hän löi minua hän löi myös itseään ja uhkasi että jos ilmoitan johonkin, niin kertoo minun aloittaneen. Samaan aikaan kun hän aloitti väkivaltaisen käytöksen, hän liittyi kaikenlaisiin järjestöihin, joissa tarjottiin tukea parisuhdeväkivaltaa kokeneille miehille. Hän sanoi, että yllytän käytökselläni häntä pahoinpitelemään itseään ja se on tasan sama asia, kuin jos pahoinpitelisin häntä suoraan.

Hänestä eroon pääseminen kesti vuosia ja niiden vuosien aikana hän meinasi saada minut hengiltä. Asuin jo muualla, mutta hän vainosi minua monta vuotta. 

Oikeasti: päällepäin et tiedä suhteen alussa, onko kyseessä väkivaltainen mies. Kiltti ja kunnollinen ujo nörtti saattaakin paljastua ajan myötä väkivaltaiseksi sairaalloisen mustasukkaiseksi kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta nolata jo muutenkin lytätty ihminen noin.

Nyt sitä vasta hävettääkin, vaikka varmasti on tiennyt, että meteli kuuluu ja silti naapurit ei auta.

Oletko sinä ikinä auttanut miehensä hakkaamaksi joutunutta naista? Kerro meillekin, miten kävi.

Minä kerron oman kokemukseni. Järjestettiin tavaroitten haku ja uusi asunto ym. ja kuinka sitten kävikään...

Olo oli turhautunut, loukkaantunut ja suorastaan hävetti sitten jälkeen päin, kun niin ihanaa liittoa menivät  ulkopuoliset sotkemaan, ja nyt ei enää olla oikeastaan edes puheväleissä.

Ei hakkaajalle uskalleta sanoa yhtään mitään, jos ei satu olemaan hyviä taustajoukkoja.

Itseasiassa olen. Otin hiekkalaatikkokaverini viiden lapsen kanssa meille karkuun suojaan mieheltä. Se oli hakannut naista ja yhtä lapsistakin, koska tuo oli tullut väliin.

Tulihan se jätkäkin ovelle huutamaan ja uhkasi tulla oven läpi.

Poliisit tulivat ja veivät pienen metsäjuoksun jälkeen jätkän talteen. Sitten tää perhe lähti naisen vanhempien luokse, josta ne nopeella tahdilla siirrettiin turvatalokierrokselle. Koska tulihan se jätkä appelaan putkareissun jälkeen...

Sitten alkoikin parin vuoden karkumatka. Muuttoa muuton perään. Enää sitten mullekaan enää ilmoitellut missä menevät, kun se jätkähän tuli meille taas uhittelemaan.

Viisi vuotta myöhemmin meidän tiet löytyivät uudestaan. He ovat asettuneet lasten kanssa hyvän matkan päähän, heille kuuluu hyvää. Tuo mies ei ole heidän kuvioissaan ollenkaan mukana. Lapset eivät tapaa isäänsä.

Jonkun tuomion se tyyppi sai, sittemmin on hieman rauhoittunut. Asuu täälläpäin, kun satunnaisesti törmään. Murahtelee, kun näkee mut. Uusi nainen sillä näyttää olevan kierroksessa..

Nykyään todellakin herkästi puutun, jos näen ja kuulen asioita. Pentuna en puuttunut, kun äidin mies hakkasi. Äiti uhkasi aina sossulla, kun sanoin soittavani poliisit. Lapset viedään kodistaan ja pahantekijä hetkeksi putkaan.

On tässä toinenkin tapaus, siinä menin ovelle. Olin hetken aikaa kuunnellut sitä heittelyä ja huutoa. Ovikelloon vastasi mies kamoissaan, huusi kuin hyeena, en kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Hän oli ilmaa.

Otin naista kädestä ja sanoin, että tuutko mukaan? poliisikin on tulossa. Jätkä yritti repiä naistan jäämään ja huutoa piisaas, heitteli jotain huonekalun kappeleita meitä päin.. Siellä oli hurjan näköistä, varmaan kaikki irtain oli tuhannen päreenä.. Poliisi vei jätkän, lanssi naisen. Nämä oli yhtä kurjerrusta keskenään sitten seuraavalla viikolla. Ei ne mua mistään syyttäneet, tää mieskin tuli kaljalaatikon kanssa oven suuhun kerran, että juodaanpa rauhanmaljat ja tutustutaan. Ei hän niin paha ole. Ei kiitos. Oli niitä tappeluita vielä jonkin verran ja aina piipahdin oviaukossa, että nyt saatana riittää. Mulla oli joku voima siinä, että aina sillä hetkellä se loppui. Joskus se mimmi tuli meille yöksikin jo ajoissa. Mies kävi huutelemassa oven takana ja paukuttamassa mun ovea. Tappouhkauksiakin tuli. Selvinpäin hyvin säyseä jätkä. Sellainen pieni mies, jolla suuret luulot.

Mä muutin sieltä pois, etten tiedä miten heidän "romanssinsa" sitten jatkui.

Mä en kuuntele yhtäkään tappelua puuttumatta. En todellakaan. Mä olen myös ravintolassa puuttunut. Yhdessä kahakassa murtui nenä. En pystyisi elämään sen kanssa, että joku kuolisi, enkä tehnyt mitään. Siinä on aina se vaara, että itselle käy jotain. Nähtävästi mä olen sen riskin valmis ottamaan. Ei sitä sillä sekunnilla tule ajateltua, kun jalat menee jo ja päässä ajatus NYT LOPPU!

Tosielämän supersankari. Vau! Sä olet mahtava! Mä olen ihan sanaton ihastuksesta, valitettavasti koska itse en uskaltaisi. Olisinpa enemmän kaltaisesi.

(Onneksi ei ole tullut vastaan tilannetta että olisi pitänyt mennä rauhoittelemaan, mut en uskalla edes musiikista sanoa kun pelkään että tulevat päälle. Kotona oli perheväkivaltaa, äiti lähti kun olin neljä ja itse olin väkivaltaisessa suhteessa vajaa 2 vuotta, ilman lapsia. Jäänyt järkyttävä väkivallan pelko, vaikka puolustautuakin osaan)

Käsittämätöntä väliinpitämättömyyttä. En hyväksy väkivaltaa, ja jos kuulisin itse tuollaista, poliisit soittaisin 110% varmuudella. Menee kylmät väreet selkäpiitä pitkin. Minua kiusattiin koulussa, tiedän miltä lyönti ja potku tuntuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa soitin poliisit. Enää en jaksa ja ostin korvatulpat. Onneksi muutenkin pelaan kuulokkeet päässä öisin aika myöhään niin ääliöiden meininki ei haittaa niin paljoa

Rikot lakia. Onko kivaa olla rikollinen?

PS. Lain mukaan ihmisellä on velvollisuus auttaa hädässä olevaa, muuten saa itse tuomion mm. heitteillejätöstä ja joissain tapauksissa kuolemantuottamuksesta.

aina voi sanoa olleensa kuulokkeet korvilla, ei ole kuullut mitään, kun naista on tapettu.

Tuossa tilanteessa naapurin tulee soittaa poliisit. Täysin välinpitämätöntä jättää niin tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Sinun kannattaisi jutella äitisi kanssa. On varmaan raskasta tuokin kun tuntuu että äitisi on pettänyt teidät.

Ihan oikeasti.

Luuletko ettei noista olla aikoinaan juteltu? Luuletko ettei äitini tiedä näitä asioita? Luuletko, että tuollaisella ihmisellä kiinnostaa muuta kuin oma olo?

Ja ihan vain tiedoksi, että kaksi sisaruksistani on tehnyt itsemurhan, mieti minkä takia.

Isäsi takia todennäköisemmin kuin äitisi takia. Äitisi vaikuttaa klassiselta narsistin uhrilta, narsisti on murtanut hänen itsetuntonsa ja oikeastaan koko minuutensa täysin. Miksi et syytä pahoinpidellyttä isääsi, vaan narsistin murtamaa äitiäsi mielummin?

Huvittavaa, arvaatko miksi?

Äitini on se, jolla on ihan oikea narsistinen persoonallisuushäiriö diagnoosi....olin siis tuo, jonka viestiä lainasit. Joillakin teistä on pakkomielle saada siitä hakatusta naisesta viaton uhri, vaikka se nainen on AIKUINEN ja lapset ovat LAPSIA. Toistelkaa sitä vielä, jos se auttaisi teitä tajuamaan mitä tarkoittaa AIKUINEN ja LAPSI.

Isäni on mielisairas, väkivaltainen ihminen, jonka syytä se hakkaaminen oli, mutta äitini oli sen mahdollistaja, samanlainen ihminen, joka esim. myy lapsensa pedofiilille.

Te, jotka ihmetelette miksi tässä ei haukuta niitä miehiä, niin se johtuu siitä, että on itsestäänselvää sen miehen olevan sairas paska, mutta te yritätte tehdä niistä naisista viattomia uhreja, mitä ne ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Sinun kannattaisi jutella äitisi kanssa. On varmaan raskasta tuokin kun tuntuu että äitisi on pettänyt teidät.

Ihan oikeasti.

Luuletko ettei noista olla aikoinaan juteltu? Luuletko ettei äitini tiedä näitä asioita? Luuletko, että tuollaisella ihmisellä kiinnostaa muuta kuin oma olo?

Ja ihan vain tiedoksi, että kaksi sisaruksistani on tehnyt itsemurhan, mieti minkä takia.

Isäsi takia todennäköisemmin kuin äitisi takia. Äitisi vaikuttaa klassiselta narsistin uhrilta, narsisti on murtanut hänen itsetuntonsa ja oikeastaan koko minuutensa täysin. Miksi et syytä pahoinpidellyttä isääsi, vaan narsistin murtamaa äitiäsi mielummin?

Huvittavaa, arvaatko miksi?

Äitini on se, jolla on ihan oikea narsistinen persoonallisuushäiriö diagnoosi....olin siis tuo, jonka viestiä lainasit. Joillakin teistä on pakkomielle saada siitä hakatusta naisesta viaton uhri, vaikka se nainen on AIKUINEN ja lapset ovat LAPSIA. Toistelkaa sitä vielä, jos se auttaisi teitä tajuamaan mitä tarkoittaa AIKUINEN ja LAPSI.

Isäni on mielisairas, väkivaltainen ihminen, jonka syytä se hakkaaminen oli, mutta äitini oli sen mahdollistaja, samanlainen ihminen, joka esim. myy lapsensa pedofiilille.

Te, jotka ihmetelette miksi tässä ei haukuta niitä miehiä, niin se johtuu siitä, että on itsestäänselvää sen miehen olevan sairas paska, mutta te yritätte tehdä niistä naisista viattomia uhreja, mitä ne ei ole.

Sanotko oikeasti, että kaikki parisuhdeväkivaltaa kokevat naiset ovat sen ansainneet? Omassa parisuhteessani ainakin kaikkeni yritin, ettei minuun olisi tarvinnut käsiksi käydä. Läsnäoloni riitti. Sen tajuttuani pääsin vasta lähtemään. Silti se oli hyvin vaikeaa, väkivallan uhrin mieli on syövytetty sillä kaikella paskalla ja hän todellakin luulee itse ansainneensa ja aiheuttaneensa sen.

Niin ja sen vielä lisään, että lähtöä edesauttoi ajatus siitä, ettei halua tulevia lapsiaan väkivallalle altistaa.

Heippa lapun laatija kuvaa suomalasen junttiuden syvintä olemusta. Täysin munatonta toimintaa. Siis on häirinnyt enemmän naisen kivunhuudot kuin itse tilanne? Tämä ei taida edes olla provo, sen moneen tu ollaiseen kyynikköön on tullut törmättyä.