IVF / ICSI vko 11

ONNEA KYYTILÄISISTÄ!! Kuulostavat niin suurilta verrattuna meidän muiden alkioihin, kun sulla on noin pitkä tuo viljely. Onko se 5 päivää? Saako kysyä miksi viljelevät niin pitkään? Mainitsit, että aikasemminki on siirretty 14-solunen.



Nyt ollaan sit päästy kaikki piinistelemään! Miten se Caron tilanne on?? Mistä syystä te nyt päädyittekään inssiin IVF:n sijaan? Millanen aikataulu siinä nyt sit on? Mä oon tehny inssejä vaan kotikonstein, joten nää lääkkeelliset inssit on aivan hepreaa mulle :)



Mä jaksan hyvin. Eilen oli illalla menkkamaisia tuntemuksia ja maanantaina illalla meinas tulla migreeni päälle, joka mulla kyllä on ehdoton merkki siitä, että menkat tekee tuloaan. Tosin siinä tapauksessa mun migreenisärky kestää aina 3-5 päivää, mutta maanantain jälkeen ei oo ollu mitään vaivoja sen suhteen. Katotaan ny miten jatkossa...



Päivänjatkoja kaikille!



t, ippu, pp5

meille tehtiin pitkä viljely sen vuoksi,että hoidossamme käytetään alkiodiagnostiikkaa (PGD_hoito) eli jossa 4-soluisesta alkiosta otetaan yksi solu tutkittavaksi tietyn sairauden/sen kantajuuden poissulkemiseksi.Mieheni on erään poikkeavuuden KANTAJA,hänellä ei siis ole sairautta,mutta siirtyessään sikiöön se voisi aiheuttaa sairautta.

Että ei ihan helppoa..

Minulla täällä munasarjoja siis repii ja menkkatuntemukset jatkuu,yäk.

Kuka tietää mikä minn pp on kun tehtiin pitkä viljely ja testiin menen jo 31.3?Kai se on sitten pp5 vaikka eilen siirto?

Siirtopäivä on PP 0 ja siirrosta seuraava päivä on PP 1 huolimatta siitä kuinka pitkä viljely on takana ja minkälainen alkio siirretään :)



Vinkaten; Je_Ni 11+3



[color=red][b]NIIN JA IHAN HIRRRRRMUISESTI TEILLE JOKAISELLE PIINAILIJALLE ONNEA JA PLUSSASÄTEITÄ!!! ODOTTELEN TEITÄ TUOLLA NAAPURIPALSTALLA :)[/color][/b]

Satu-Marja: Kiitos rutistuksista!



Ippu: Niin meillä muutettiin ivf inssiin, koska vain yksi rakkula saatiin kasvamaan isoksi, eikä sitä alettu ronkkimaan pois. Ja koska siittiöissä ei niin paljon vikaa, niin yritetään nyt inssillä. Pesun jälkeen ruiskautettiin vikkeliä simppoja kohtuun n. 20 milj. Toivon, että yksi niistä olisi löytänyt tien oikeeseen paikkaan. Eli piikittelin ihan samaan malliin kuin lyhyessä ivf:ssä, kasvateltiin rakkuloita, mutta punktio jätettiin kokonaan väliin, ja siinä vaiheessa kun folli oli kypsä, niin pregnyl masuun ja seuraavana päivänä turautettiin simot sisään ja toivottiin parasta tai toivotaan edelleen. Siitä edespäin jatkuu käsittääkseni samaan malliin kuin ivf eli lugeja alaosastoon jne. (Aina ei lugeja inssissä kuitenkaan käytetä.)



Millonkas teillä muuten on testipäivät? (On jäänyt se yhteenveto matkanvarrelle...?) Mä en ole viittyny nyt tässä pinossa kirjotella, kun meillä ei sitä ivf:ää tehty...käyn kyllä kurkkimassa teidän vaiheitanne. :)





Caro pp5

Minun testipaivani on jo 31.3 eli 10 vrk siirrosta,viela on sinne pitka matka.Ajattelin,etta ellei kuukautiset ala,testailen paivaa ennen.

On taa kuulkaa kamalaa,ellette tienneet..Masua mourinut nyt kolmatta paivaa niin etta kuukautiset alkaisi milla hetkella hyvansa,mutta onneksi ei vuotoa kuitenkaan ole.Laskeskelin tuossa kalenterista etta nyt olisi juuri oikeiden kuukautisten aika,ellei hoitoa olisi tehty.Vaikuttaako se talla tavalla.ONKO TEILLA MUILLA KK KIPUJA.

Rinnat ovat lugeista tosi arat,jota edellisessa raskaudessa ei ollut.

Edellisessa pieleen menneessa icsissa joulukuussa kuukautiset alkoivat viikon kuluttua siirrosta,mutta en muista tallaista mahan mourintaa olleen.

Kuten ehka huomaatte,koneeni on rikki ja kaikki kysymysmerkit uupuvat seka lisaksi suomalaiset aat ja oot,esikoinen ravelsi tata nappaimistoa aamusta enka ole kauhean haka naissa, joten en tieda mita on painellut.Kirjoitettu teksti nayttaa aika hullulta,yritin laittaa tarkeimman kysymyksen siis isoilla kirjaimilla..

Mukavaa kevatpaivaa kaikille ja muistetaan etta eraan tutkimuksen mukaan keinohedelmoitykset onnistuvat parhaiten kevaalla!!

...testin tekemiseen. Juu Oliveriina, kyllä olen aivan tietoinen siitä, että luget tekevät rinnat aroiksi, onhan niitä tullut käytettyä jo muutamassa inseminaatiossa ja viime IVF:ssä. Tuloksetta.



Onhan tämä päivien kulumisen odottelu aikamoista, nyt meneillä pp8. Mutta olen kuitenkin aika erilaisella mielellä tässä IVF:ssä kuin vaikka viime keväänä. Luin päiväkirjaani siltä ajalta, ja olin kyllä niin pessimistinen alusta alkaen kuin ikinä voi olla. " Ei näistä voi tulla mitään, en mä ole raskaana, en varmasti ole" . Ja olin suorastaan helpottunut kun en tullut. Ihan kuin en olisi halunnutkaan tulla raskaaksi.



Syksystä lähtien olen käynyt terapiassa ja jätin hoidot kesken. Terapiassa todettiin jonkinlainen masennus, jota alettiin lääkitä tammikuusta. Mieli alkoi virota ja jostain päähäni tunki ajatus, että nyt jaksan ja haluan jatkaa hoitoja. Ja nyt olen jopa toiveikas. Uskallan toivoa ja uskoa, vaikka en tiedä lopputulosta. Mutta en enää hoe ittelleni, että en tule, ei näistä soluista ole mihinkään. Kyllä niistä voi tullakin. Olenhan kerran tullut raskaaksi, vaikka se menikin kesken aika alkuvaiheessa.



Että semmosia mietteitä tänään piinapäivänä 8. Piinausiloa kaikille ketjulaisille!

Moi kaikille!!



Nyt alkaa olla piinailu paremmalla puolella ainakin useimmalla meistä. Millaisilla fiiliksillä sitä ollaan? mulla on nyt muutamana päivänä ollut sellaisisa aaltoilevia menkkakipuja. Ne tulee yhtäkkiä, kestää pienen hetken ja sitten häviää. Eilen illalla mittasin lämmön ihan huvikseni, näytti 37.5´. oli kyllä muutenkin tosi viluinen olo ja nokka vuosi. siinäpä ne mun tuntemukset sitten olivatkin.

tulevasta viikonlopusta tuleekin sitten jännitysnäytelmä. jos nega niin vanhojen kaavojen mukaan menkat alkaisi lauantaina tai sunnuntaina. Tiedän jo itseni et tulen juoksemaan vessassa taas varmaan vartin välein:) onneksi on sentään vapaa viikonloppu niin saa rauhassa pelätä.



Mä olen kyllä täysin valmistautunut negaan, vaikka toki jossain takaraivolla on aina pieni toive plussasta. Veritesti mulla on tiistaina. kotona aattelin testata viimeistään silloin aamulla ellei vuoto ennen ala.



Millonkas teillä muilla olikaan virallinen testipäivä? entä oletteko aatelleet testata aikaisemmin?



Eipä muuta. Onnenpotkuja kaikille takamuksiin ja viikonloppuja!!

Anniwilma: kyllä mä aion testailla jo viikonloppuna. Luultavasti sorrun jo huomenna... Oireita ei ole ja negaa pelkään =(

... kun jännittää tää tilanne niin paljon. Aamuntähti, mullakin on ollut masennusta tässä hoitotaipaleen aikana. Vuosi sitten oli puolen vuoden hoitotauko, kun eivät suostuneet keskussairaalassa mua hoitamaan, huonon psyykkisen tilan vuoksi. Nyt on sitten koko ajan jännitys päällä, että jos alan voida huonommin niin hoitoihin tulee taas taukoa.



Kokosin tässä aikani kuluksi seuraavanlaista listaa:

Viralliset testauspäivät:



Anniwilma ti 28.3

Aamuntähti to 30.3

Empula pe 31.3

Ippu ?

Caro ?

Satu-Marja la 1.4



Ipun päivää en noin nopeasti löytänyt, ja mielestäni Caro voisi ilmoitella täälläkin, että miten kävi. Korjatkaa, jos listassa on virheitä tai siihen voi tehdä lisäyksiä.



Ja ne, jotka testailee jo tänä viikonloppuna: ilmoitelkaa tuloksista.



Mulla itselläni on pullat huonosti uunissa, kun mitään oireita ei oikein ole.



S-M

...vähän iskee depis tänään piinapäivänä 10. Mukava kun satu-marja jaoit myös kokemustasi alakulosta. Mä olin koko viikon aika toiveikas ja kehokin oli selvästi iloisen pingottunut. Mutta kyllä tää viikko on sattunutkin olemaan ihan helvetillinen niin töissä kuin kotonakin. Mun mieheni on töissä toisella paikkakunnalla ja nyt molempina viikonloppuina ollaan riidelty oikein rymisten. Mulle alkoi taas hiipiä niitä pessimistisiä ajatuksia takaraivoon, että ei tästä taida mitään tullakaan, eihän musta ole mihinkään. Ja itku pääsi, kun huomasin miten rintojen pinkeys hävisi taistelun tiimellyksessä.



No, eiköhän nää ole suuremmissa käsissä kuitenkin nää ihmisten vauvat, mutta silti olen täynnä murheellisia ajatuksia.



Rohkaiskaa piinisystävät vähäsen, jos jaksatte.

Olen jo melkein varma että kohta ne kuukautiset taas alkavat eikä minkäänmoista yritystä edes kiinnittyä.Ahdistaa ja raivostuttaa.Selässä juilii vieläkin ja nyt tuli tämä kuukautisia edeltävä päänsärkykin.Tänään pp 4.Miksi ihmistä pitää koetella näin??Eikö se vuoto voisi alkaa saman tien jos on alkaakseen.Turhaa toiveikkuutta pitää yllä tällainen vaan.. Hetken olin jo ajatellut että olen raskaana mutta äkkiä sitä taas palaa maanpinnalle.

Asiaa ei helpota se,että mies on jatkuvasti työmatkalla ja yksinäni saan täällä kärvistellä.

Ottakaa minulta tämä ajoittainen toiveikkuus päästä pois ja takokaa järkeä päähäni,etten taas putoa niin korkealta :( Mihin muualle sitä voisi ajatuksiaan suunnata,kun vessassa laukkomiseen ja paperin tarkastukseen,onko siinä verta vai ei..

Joten aamuntähti,et ole lainkaan yksin ajatustesi kanssa.Anteeksi,minusta ei ole nyt tsemppaajaksi kun itsekkin niin alamaissa,itkettää oikein tämä epäoikeudenmukaisuus.

unohtui tuosta edellisestä surkutteluviestistäni.

...mukavaa että meitä on muitakin. Mä olen todella romahtanut nyt. Rinnat ei ole enää yhtään pinkeät. Ja mitähän tää mahan juilinta mahtaa olla, eiköhän tää oo taas sitä samaa paskaa ku aina ennenkin.



Iloisiin kuulumisiin taas!

samaa p:tähän tämä täälläkin taitaa olla.Siivousinto iski,joka on täysin varma merkki että huomenna on kuukautisten alkamispäivä.Tekisi mieli lopettaa lugesteronit heti ja ottaa illalla vaikka muutama lasi punaviiniä pahimpaan v*tutukseen.Mutta kai se pienenpieni toivo jossain takaraivossa vielä on,ei siis alkoholia.Meille taitaa tulla tauko hoitoihin,aloitan uudessa työpaikassa 1.5,enkä voi heti alussa alkaa laukkomaan kokeissa.

Mun on ihan pakko kysyä teiltä muilta,miten teidän parisuhde kestää hoitojen aikana?Ja mitkä ovat parhaat keinot selvitä siitä hetkestä kun kuukautiset alkavat?Millä jaksaa eteenpäin kun tuntuu että koko maailma kaatuu päälle?

Empula, en ole vielä testannut. Maanantai-aamuna aikaisintaan ajattelin, silloin on sitten pp11. Viime hoidossa kun plussa tuli nii testasin just pp11 ja vahva viiva näkyi acon 10-testissä.



Vaikka satavarma olen että ei tarvi testailla. Eilisillasta lähtien on ollut menkkakipua ym. kaikkea sitä mitä on aina ennenkuin menkat alkaa. PERKELE!! Enää ei ole edes sitä pientä toivetta takaraivolla, vaan täysin varma olo siitä että nega tulee. Koko aikani kuluu kyttäämiseen että milloin vuoto alkaa. Ja viimeistään huomenna sitten alkaakin, ainakin aina ennen. on kyllä niin maahanlyöty olo, taas vaihteeksi. Jotenkin olin tämän hoidon alussa niin kovin luottavaisin mielin, koska kaksi edellistä hoitoa on plussan tuoneet. aattelin, että kolmas kerta toden sanoo ja nyt raskaus kestäisi loppuun saakka. ja paskat.



ja meidän yrityshän loppuu sitten tähän. viisi vuotta ja 6 ivf/isciä tähän meni. ja edelleen on syli tyhjä. on tämä elämä niin epäoikeudenmukaista!! pakkasessa meillä on yhteensä 4 alkiota, mut ne on kaikki jotain rääpäleitä. Pakko kai ne on ainakin sulattaa. Mut niiden varaan en edes aseta mitään toiveita, jos nyt edes sulatuksesta selviävät.



että tällaisella mielellä täällä pp 9. anteeksi, ei ollut mustakaan lohduttajaksi kun itse olen myös täysin romuna..

Niin kuin tämän päivän kirjoituksista voi lukea, nää hoidot on henkisesti niin rankkoja. Pitkät hormonihoitojaksot, rankka punktio ja siirto ja sitten tämä kahden viikon piinapenkki. Ja jos huonosti käy, kaikesta raskaasta ja kalliista on palkkana vaan verinen vuoto.



Multa tosiaan loppui voimat vuosi sitten jouluna. Lapsettomuutta oli takana kaksi vuotta, ja tutkimukset melkein tehty. Piti aloittaa inssit, kun lopetin nukkumisen kokonaan, ja olin sitten sairaalassa lepäämässä viisi viikkoa ja sairaslomalla reilut puoli vuotta. Aika, keskusteluterapia ja masennuslääkitys tekivät hyvää. Kesällä en tikutellut, vaan yritin nauttia lomasta (sairaslomasta) ja luonnosta. No sehän tuosta seurasi, että julkisella määräsivät hoitotauon. Inssit tehtiin vasta syksyllä syyskuusta lähtien.



Nyt olen voinut paremmin, mutta koko ajan on pelkona taas tuo huonounisuus. Tänäkin aamuna olen kukkunut jo kuudesta lähtien. Mikä taas on jo ihan normaalin nukkimisen rajoissa.



Nyt tytöt häntä pystyyn! Ei millään kaikilla voi olla negatiivinen raskaustesti. Kyllä niitä plussia tulee. Olikohan se nyt Anniwilma joka puhui viidestä vuodesta ja kuudesta IVF:stä. Olet jaksanut pitkän taipaleen, ja kaikki mahdollinen on varmasti tehty. Ymmärrän täydellisesti väsymyksesi ja epätoivosi. Jossain luki, että lapsettomuus on naisen elämän suurin suru. Olen mieltä, että kukaan muu ei voi ymmärtää näiden hoitojen rankkuutta kuin ihminen, joka on käynyt nämä läpi. Jonkin verran helpottaa, kun jakaa kokemukset kuitenkin lähimpien ystävien kanssa. Pieni myötätunto arkielämässä helpottaa ihmeesti eteenpäin.



Kyllä me tytöt selvitään tästäkin hoidosta. Meillä on niin hyvä ja voimia antava rinki. Edelleen *voimahalit*.



S-M

on kyllä huono päivä meillä kaikilla tänään.. Satu-marja on siinä ihan oikeassa, että hännät pystyyn! vielähän ei ole kukaan lopullista " tuomiota" saanut. Vaan vasta ensi viikko tuo tullessaan meille jokaiselle sen varman vastauksen.



Nämä depikset kuuluu onneksi asiaan. tämä on todellakin naisen suurin kriisi ja etenkin psyykkisesti todella rankka kokemus. tunteet vaihtelee suunnattoman epätoivon ja onnellisuuden välillä. Ainakin tähän asti olen aina suosta noussut, toivottavasti nousen vieläkin.

Ja se on täysin totta että tätä EI voi kukaan sellainen ymmärtää joka ei ole itse käynyt tätä läpi!



joku kyseli parisuhteesta. me ollaan kyllä käyty ukon kanssa sellainen koulu läpi tämän lapsettomuuden takia että on TÄYDELLINEN IHME että ollaan vielä yhdessä. Ensimmäiset kolme hoitoa ja niiden väliajat meni riidellessä, ja rajusti. Miehessä kun on vika, hän syytti itseään, masentui ja vetäytyi omiin oloihinsa. Minä taas haluaisin aina puhua kaikesta, niin raivostuin kun toinen on jatkuvasti mykkä ja tavallaan " juoksi karkuun" sekä mua että tätä yhteistä ongelmaamme.

Ja aina hoidon epäonnistuttua mies hylkäsi minut täysin eikä ollut lainkaan tukena eikä edes fyysisesti paikalla. minulla ei ollut lupa surra, vaan olisi täytynyt olla niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.



kolme hoitoa eli julkisen puolen hoidot kun oli päättyneet tuloksettomina, päätimme erota. Mies muutti pois ja laitoimme asuntomme myyntiin. Mutta jo muutaman vkon jälkeen aloimme kommunikoida toistemme kanssa, ja mieskin tuli ulos kuorestaan. Kävimme tunteja kestäviä puhelinkeskusteluja, sekä lopulta jo kasvokkain. Lopulta pääsimme sinuiksi itsemme ja toistemme kanssa ja päätimme jatkaa yhdessä. Erikseenkään kun ei hyvä ollut. Asunto vedettiin pois myynnistä ja päätimme jatkaa hoitoja yksityisellä.

teimme toisillemme selväksi mitä toisiltamme haluamme hoitoprosessin aikana sekä mahdollisen epäonnistumisen sattuessa.



ensimmäinen hoito kun sitten toi sen plussan, oli onnemme rajaton. mutta sitähän kesti vain tovin kun tuli keskenmeno. siitä selvittiin kun olimme ensimmäistä kertaa toistemme tukena, itkimme yhdessä ja purimme tuntojamme. Toi ensimmäinen keskenmeno lähensi meidät, olemme sen jälkeen olleet läheisemmät kuin koskaan ennen. Samoin meni toisen keskenmenon jälkeen. olemme jakaneet kaikki tuntemukset keskenämme ja olleet " TIIMI" . Ja hienosti on mennyt, aina ollaan valonpilkkuja löydetty tulevaisuudestamme.



Nyt pelottaa kyllä paljon, että mitä tapahtuu jos tämä hoito epäonnistuu. Sitten alkaakin matka kohti lapsettomuuden hyväksymistä, ja sitä että todellakin olemme kahden loppuelämämme.

viimeiset viisi vuotta kun on elämästä mennyt tähän lapsiprojektiin ja on ollut tavallaan selvää että vielä olemme perhe. Itsestäni tiedän ainakin että kivinen tie tulee olemaan edessä. Tunnetasolla en haluaisi hoitoja lopettaa ja edelleen haaveilen vauvasta. mutta faktat taas puhuvat sen puolesta että kaikki voitava on nyt tehty. Aika näyttää mitä tulee elämässä tapahtumaan.



ISOT HALAUKSET TEILLE KAIKILLE, KIITOS KUN OLETTE OLEMASSA!!

Mun virallinen testipäivä on 31.3. perjantai, mutta luultavasti en uskalla testata vielä sillon... tai oon aatellu oottaa sen viikonlopun yli ja tsekata jos menkat alkaa ennen maanantaiaamulle suunniteltua testiä niin sittenhän voi säästää rahat testin suhteen...



On alkanu pelottaan ajatus testaamisesta... pari edellistä kertaa taitaa kummitella taustalla.



Mulla on ollu kans suht oireetonta oloa mitä nyt maha on ollu turvoksissa, lievästi ummetusta ja välillä menkkamaisia tuntemuksia. Viime maanantaina oli koko illan pää kipee ja olin varma että migreenihän se sieltä tulee joka tietää myös menkkojen tuloa viikon sisään, mutta tiistaina ei ollu sit enää mitään särkyä.



Älkää ystävät heittäkö toivoa ennenku ootte tehneet testin. Mulle hoitaja muistutti VL:ssa lähtiessä että testin nega voi näyttää väärää tulosta ellei menkat oo alkanu mut plussa on aina varma plussa!



Tsempit kaikille!



t. Ippu + salamatkustajat, pp8

Mulla tänään lämmöt romahti. Aamulla oli 36,4 astetta. Ja vatsaa vihloo menkkamaisesti.



Lisäksi oltiin sukulaispojan synttäreillä, jossa yhdelläkin nuorella pariskunnalla oli pieni poika ja kaiksi pientä tyttöä. Pitää vissiin kohta alkaa rajoittaa sosiaalisia suhteita, kun tuntuu niin pahalta.



Tohon parisuhdekysymykseen vastaisin, että meillä suhde on lähentynyt ja lujittunut (kummastakaan ei ole löytynyt syytä). Molemmat toivotaan ihan hirveästi omaa lasta, ja jokaisen negan jälkeen ollaan suunnilleen sylikkäin itketty. Sitä en sitten tiedä, että kestääkö suhde lopullisen negatiivisen tuomion.



Noi keskenmenot on sitten asia erikseen. Niitä en ole kokenut. Anniwilmalla on ollut kyllä superrankkaa, kun on jo varovasti alkanut iloita plussatuloksesta ja kaikki on sitten romahtanut.



Täytyy alkaa kirjoitella paperille asoita mitä voi tehdä, kun negatulos pamahtaa tikkuun. Pari lasia oikein hyvää punkkua on kyllä ensimmäinen asia. Ja sit varmaan kevätlaihis.



Ottaa päästä. S-M

Tänään menkkakivut ovat vähentyneet huomattavasti.Eilen olin katsovani wc-paperissa jotain vaaleanpunaista ja tyhmyyksissäni otin vessapaperin ja tarkastelin sitä kirkkaassa valossa oikein,oliko vai ei.En päässyt tulokseen asiasta,mutta asiana hei,kuvitelkaa miten tolloa vain piinistelijä voi tehdä !? Punaista ei sen koommin ole näkynyt,jos se sitä oli.Rinnat ovat edelleen superarat lugeista,enkä voi edes vatsallaan nukkua.Eipä muuta.Piinis puolessa välissä.

Päivät ovat tolkuttoman pitkiä,aika mlkein pysähtyy välillä.

Kiitoksia Ipulle ainakin tsemppauksesta,hyvä että joku jaksaa kannustella meitä toivoansa menettämässä olleita..

Oliveriina ja anniwilma,mites testit?