IVF / ICSI vko 11

Negaa, negaa ja negaa..Ei onnistunut ei ja mieli on melko maassa. Kaikki asiat vie vauvaaan ja kaikki itkettää. Eilen luulin näkeväni häivähdyksen toisesta viivasta, kun tikkua katsoi oikeassa valossa (noloa)...tänään ei kuitenkaan mitään... Se siitä.... Ei vauvaa meille tänä vuonna =(

Pakko käydä joka päivä katsomassa pino, vaikka on tämä puhelinmodeemi. Ja välillä parikin kertaa päivässä.



*Lohtuhalit* Oliveriina. Ymmärrän tunteesi.



S-M

*halit*,hengessä ja kärsimyksessä mukana.

Näin tämä joukko alkaa pian purkautua,toivottavasti moni plussaa.

Kuten satu-marja,minäkin olen ihan koukussa tähän palstaan.

Tänään pp6,vasta.Vuotoa ei vieläkään,viimeksi vuoto alkoi pp6-7,en tarkkaan muista muuta kuin että se oli joulupäivä..

Masussa nipistelee kyllä ja uusi " oire" on huimaus,jota ollut nyt kolmatta päivää.Mutta kuten tiedämme,kaikki on psykosomaattista ja luultavimmin johtuu ihan jostain muusta.

Täällä sitä tunteet näyttää vaihtelevan laidasta laitaan. Voimia naiset! Tuli negaa tai plussaa, niin täältä varmasti löytyy tukea ja myötätuntoa.



((((Oliveriina)))) Jaksuja kohti uusia tuulia!



Mulla testipäivä on kai 2.4. eli pp16. Aion kyllä testailla jo aikaisemmin, koska en tosiaan malta enää noin montaa päivää pitää tikkuja kaapissa. Mulla luget käytössä ja kokoajan tuntuu, että täti tullut kylään, kun ne mömmöt tosiaan valuu. Tisut arkana täällä ollaan, mutta muita oireita ei oikeastaan ole. Lämpö on vähän koholla normaaliin verrattuna, mutta tiedä sitten mitä meinaa.



Jännittään alkaa jo!



Caro pp10

Testauspäivät:

Anniwilma ti 28.3

Aamuntähti to 30.3

Empula pe 31.3

Ippu pe 31.3

Satu-Marja la 1.4

Caro su 2.4



Anniwilma! Laita sitten viestiä, että miten kävi testin kanssa.



Peukutukset!!!!!!!



S-M

Kirjoitelkaas vointejanne,mihin kaikki on kadonnut..?!

Empulaa pyörryttää edelleen aika lailla,vilunväreitä menee ja toivo raskaudesta alkaa vallata mieltä.Hullulle ei mitään voi.. ;)

Tänään pp7,testiin 3 päivää.

Menkkakipuilua vielä,mutta vähentynyt minimiin.Olisinko rohkea ja testaisin jo pp9 eli torstaina?

Miten satu-marja ja aamuntähti?

moi vaan!

kirjoitin taannoin tuonne vko 10-pinoon, mut nyt tarkemmin laskettuna osuu punktio ja mahdollinen siirto vkolle 11.

Eli ensin taustoista; minä olen vuosimallia -75 ja ukkoni -76.

Lapsettomuutta on takana jo reilut 4.5 vuotta ja hoitohistoriakin on pitkä, yhteensä 5 hoitoa ja 1 pas.

3xivf/icsi -> kaikista puhdas nega

4. icsi -> +, km rv 5, pas -> nega

5. icsi -> +, km rv 7.

nyt siis aloitellaan kuudetta hoitoa, ja todennäköisestsi myös viimeistä. Vika on miehen siittiöissä. Itseltäni on oikea munatorvi poistettu, mutta muuten kaikki ok. Hoidossa ollaan Tampereen AVA:lla, kotoisin ollaan muualta kuin tampereelta..

Jarrupiikin eli progrenin pistin viime to 9.2. Hiukan on sivuvaikutuksia havaittavissa; väsymystä, vatsakipua- ja turvotusta. nyt odottelen kuukautisia alkavaksi, pitäis alkaa tän vkon aikana ellei piikki pidennä kiertoa. Sit 0-ultraan meen kierron 3-10 pvä, ja mikäli siinä on kaikki ok niin piakkoin saan sitten varmaan luvan aloittaa gonalit. Eli kasvattelen muniksia gonal-F 300/pvä. sama annos oli myös viimeksi, silloin saatiin yht. 14 rakkulaa joissa 12 oli munasolu. tosin kato kävi rajusti sit hedelmöitys- ja jakautumisvaiheessa..

mut lopettelen, palataan!!

Kiva saada seuraa tänne!

Sinä tunnut olevan jo " vanha konkari" näissä hommissa... turhan monta hoitoa oot joutunu jo läpi kahlaamaan. Oot onneksi saanu jo pari kertaa raskauden käyntiinkin, vaikka keskenmeno onkin sitte suureksi harmiksi ja suruksi tullu. Toivotaan, että nyt tulee se lopullinen tärppi!



Me ollaan ukon kans hoidossa Treen VL:ssa mut asustellaan vähän kauempana täällä länsirannikolla. Sinä oot päässy jo tavallaan alottamaan hoidon kun oot jarruilla alotellu. Minä pääsen alotteleen vasta parin viikon päästä kunhan vuoto tulee. Mulle on ultrat suunniteltu tehtäväksi täällä kotipaikkakunnalla ja saan soittaa tulokset sit VL:oon, ultrat n. 7 ja 9 piikityspäivien jälkeen.

Mä tulisin kanssa tähän pinoon. Mulla suunnitelmien mukaan punktio viikolla 11, jos ne tällä kertaa sattuisi pitämään.



Meillä yritystä vuodesta -04. Mulla pco ja insseihin on yritetty clomeilla ja menogonilla. Ei olla koskaan sinne asti päästy. Nyt 2/06 yritettii ekaa ivf:ää pitkän kaavan mukaan, procren ja puregon, mutta se keskeytettiin :( koska follit ei kasvaneet kunnolla. Tosin annoksetkin oli tosi pienet, mutta lääkäri päätti, että ei yritetä enää puregonilla. Nyt sitten tarkoitus aloittaa uusi ivf ja tällä kertaa menopurilla, koska tuo menogon aikoinaan sai rakkulat kasvamaan. Kyllä tässä on itteään saanu tsempata oikein kunnolla, kun tuntuu, ettei koskaan päästä loppuun asti.



Nyt siis odotellaan, että pääsen napsimaan teroluteja (vuoto ei ilman niitä tule) ja sitten kp2 aloitetaan menopur 150 IU/päivä ja olikohan kp9 eka ultra.





Caro78 (lyhyt) menopur kp2, uä 9.3.

jep, aikamoinen " konkari" olen hoidoissa, valitettavasti. Itse hoidot olen kokenut aina suht helpoiksi, eli ei ole ollut suurempia sivuvaikutuksia tai ongelmia lääkkeistä. Psyykkinen puoli onkin ollut koetuksella sitäkin enemmän, kun on joko täysin epäonnistunut tai sitten tullut keskenmenot. Jollain tasolla siihenkin on tavallaan " turtunut" , ja jaksaa aina enemmin tai myöhemmin suunnata katseen eteenpäin. Kahdesta viimeistä hoidosta kun on plussat tullut, niin ne on kannustaneet jatkamaan aina vaan eteenpäin. Mutta nyt ollaan kyllä sillä mielellä, että jos menee pieleen niin viimeiseksi yritykseksi jää. Vaikka eihän sitä tiedä miltä sitten tuntuu... No mut toivottavasti ei tarvi tuntua, vaan tulisi vihdoin " pysyvä plussa" . Historian takia ei ole odotukset lainkaan korkealla, vaan ehkä liiankin realistiset ellei jopa pessimistisetkin..

Meillä on sama juttu, että AVA hoitaa meidät puhelimitse, punktiota ja siirtoa lukuunottamatta koska tampereelle on matkaa noin 120 km.

eli ultrissa käyn aina täällä kotipaikkakunnalla, sitten soitan tiedot klinikalle ja sieltä antavat jatko-ohjeet. reseptit ym. kulkee myös postin välityksellä.

Tällaista tänään, menkkoja odottelen että pääsisin varaaman ultra-aikaa. perjantaina olisi " virallinen" päivä kun niiden täytyisi alkaa, tosin ainakin aina ennen on progren viivästyttänyt niitä muutamalla päivällä.

kuullaan!!

Hyvä (tai no... hyvä ja hyvä...) että meidän pino kasvaa ja saadaan tukea toinen toisiltamme!

Joo, en voi ees kuvitella miten noista keskenmenoista selviää henkisesti. Siinä on varmasti jo ehtiny iloita ensinnäkin plussasta testissä ja sitte ajatukset on jo siirtyneet tulevaan vauvaan, joka masussa asustaa...

Tavallaan nolottaa sun kokemusten jälkeen todeta, että omat negatestit on ottaneet mulla kans suht koville. No, ensimmäisen kans oli kyllä tosin jo siirtohetkestä lähtien lähes 100%:n varmaa ettei se onnistu (oli raasu vain 2-soluinen ja osin monitumainen, en ymmärrä miksi siirsivät...jälkiviisaana voin nyt tuonkin sanoa...). Tää toinen yritys sen sijaan oli paljo parempi lähtökohdiltaan ja sain 2 asukkia mukaan siirrossa. Tän toisen jälkeen ihmetytti monta päivää se kun tein 2 negatestiä eikä menkkoja vaan alkanu kuuluun vaikka Lugetki olin jättäny pois. Sitte huomasin, että se johtui myös Estradot -laastareista et menkat oli myöhässä. Kun ne alko, iski lopullinen suru epäonnistuneesta hoidosta.



Aina (no, siis 2 kertaa...) oon noussu sen ansiosta ylös surusta, että on miehen kans sovittu seuraava hoitokerta. Siksi nyt pelottaakin etukäteen alkaa valmistautumaan myös siihen hetkeen, että joskus voi olla lopullisen päätöksen tekeminen hoitojen lopettamisesta edessä.



Onneksi en oo vielä siinä tilanteessa vaikka ikäni (38) puolesta ehkä oisinkin ;D

Yhtään ei tarvitse olla nolona et on negat ottaneet koville. Mulla ainakin meni niin et just ensimmäiset pari epäonnistumista ottivatkin kaikkein kovimmille, koska silloin eli vielä jossain " possunpunaisessa haavemaailmassa" kuvitellen et tottakai hoidolla onnistuu ja saamme pian vauvan. Mutta kun ei se sit niin mennytkään, niin jotenkin sen jälkeen ei oo juuri muuta odottanutkaan kun epäonnistumista, ja on ajatellut et just näinhän sen pitikin taas mennä.. se on varmaan tuo itsesuojeluvaisto kun alkaa puhumaan järkeä:) Ja myös mulla on aina auttanut hirveesti just se kun ollaan päätetty että yritetään vielä. nyt pelottaakin se, että jos ei tämä onnistu niin miten pystyy tekemään sen lopettamispäätöksen, ja jatkamaan elämää siitä eteenpäin... Ja kun nuo kaksi keskenmenoakin vielä kummittelee takaraivolla et me saatiin " melkein" vauva.. No tää niin loputonta vuoritorataa ja tunteiden myllerrystä ilosta suruun.

Mutta nyt täytyy alkaa valmistautua töihin.

Tervehdys Ippu67 ja anniwilma! Kovinpa vaikuttaa hiljaiselta meidän pino tai siis, että meitä on näin vähän. No, jos hoidot pääsisi kunnolla käyntiin, nii varmasti joku tähänkin pinoon eksyy...parempi tietysti, että ei tarvitsisi hoitoja ollenkaan.



Minä nappaan huomenna ekan terolutin ja 10 päivää pitäisi niitä ottaa ja siitä sitten parin päivän päästä vuoto ja sitten tositoimet taas vauhtiin. Nyt pitää pitää lippu korkealla ja alkaa munimaan, että päästäisiin tällä kertaa punktioon ja siirtoon asti! Tietysti negat ja keskenmenot on tosi kauheita ja surullisia, mutta kyllä tämäkin alkaa olemaan, kun ei koskaan vielä olla päästy edes piinistelemään. Hope, että nyt sitten olisi meidän ensimmäinen kerta.



...ja kisoja jännäämään :)

En tiedä mut kun iltapäivällä eilen yritin nostaa uusimman viestin ensimmäiseksi (eli Caron klo 15.00 viestin) niin kone ilmotti koko ajan ettei onnistu... että on tapahtunu joku virhe tai jotain. No, jospa tää nyt alkais taas toimimaan.



Juu, ikävää on tosiaan myös se jos ei oo päässy ees piinailemaan vielä. Kenenkään suruja ei voi verrata keskenään eikä oo tarkotus niillä kilpaillakkaan. Meistä jokainen kokee tottakai omat asiat " isoimmaksi" jne., vaikka toki ymmärretäänkin toistenkin murheita.



Hiljasta tosiaan on pinossa. Ite en oikeestaan osaa vielä niin paljoo kirjotella (vaikka näköjään joka päivä täällä viesti multa onkin :) ), koska mun hoito alkaa kerta rysäyksellä menkkojen alettua ja siihen on vielä pari viikkoo aikaa.

eli olen yövuorossa, ja nyt niin rauhallista että ajattelin kuluttaa hieman aikaa näin:)

Caro! Olen pahoillani jos koit kirjoitukseni niin että jotenkin vähättelin sun kokemuksia. Se ei todellakaan ollut tarkoitus, vaan kertoa omia taustoja, kokemuksia ja ajatuksia. Lapsettomuus ja hoidot ja kaikki niiden mukanaan tuomat asiat on todella rankkoja ja sellaisia että niitä ei soisi pahimmalle vihamiehellekään.. Eikä niitä vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä voi mitenkään luokitella tai laittaa ns. pahemmuusjärjestykseen. Me kanssasisaret sen ymmärrämme täysin millaista tuskien taivalta kukin tarpoo.



omat kuulumiset.. Menkat alkoi tänään eli vain onneksi 2 päivää myöhässä. Huomenna täytyy soitella sitä ultra-aikaa, mielellään tulevan viikon lopulle tai viimeistään sitten maanantaille. Eli armonaika on lopussa, noin viikon päästä pääsee varmaan pistelemään ja siitä se urakka sitten taas alkaa..

Kaikki sormet ja varpaat ja muutkin jäsenet ristiin että tämä tuleva urakka olisi viimeinen meille kaikille ja vihdoin saatais tuntea se " kyllä kannatti" -olo!!

Jatkan töitäni, nukkukaa hyvin!

niin piikitysurakka alkaa lähestyä hitaasti, mutta varmasti. Terokuuri on noin puolessa välissä ja sitten odotellaan menkat ja eikun piikitteleen (luultavasti eka piikki 2.3.). Lääkkeet tosin vielä hakematta...



Anniwilma: Ei, ei, en tosiaan ymmärtänyt viesteistäsi, että vähättelisit mua...ei, ei. Ei tarvitse olla pahoillaan. Itse taisin kirjoittaa jotenkin niin, että siitä viestittyi tunnelma, että olisin jotenkin ärtynyt. En ole. Jokainen hoito, joka päättyy negaan tai keskeytyy jo ennen hoidon loppumista tai alkanut raskaus keskeytyy, on surullista.



Mulla toiveet nyt korkealla tulevan hoidon suhteen....meidän on PAKKO päästä se loppuun asti!! Kyllä vetää hiljaseksi, jos taas joudutaan keskeyttään, kun on päästy hyvään vauhtiin. Ähh...ei saa edes ajatella tuollaista vaihtoehtoa tässä vaiheessa.



Tsemppiä! Kohta on meidän vuoro :)



-C-

Olipa hyvä, että olitte ehtiny käydä keskustelemassa täällä niin oli tuo pino sopivasti suht ylhäällä :) Minä jo pelkäsin, että menee hetki ennenku löydän sen joltain sivulta...



Niin se lähestyy uhkaavasti meitä kaikkia tuo hoidon aloitus! Alan jo pikku hiljaa olla vähän kärsimätön kun aika matelee niin hitaasti. Kävin lauantaina hakemassa apteekista lääkkeet... onneksi saadaan KELA-korvausta, koska loppusumma migreenipillerit mukaan lukien teki vajaat 1200 euroo! Eli siis maksettavaksi jäi 616 ja risat.

toivotan mukavan aurinkoista päivänjatkoa!

nyt ollaan sit taas yksi askel lähempänä, ultra on ensi maanantaina. Ja jos hyvin käy niin gonalit alotan ehkä jo tiistaina eli vkon päästä, HUI!...



Mulla tämä hoito on ns. ilmainen hoito, koska klinikalla oltiin niin armeliaita että kirjoittivat reseptit heti joulukuussa keskenmenon jälkeen kun oltiin päätetty että vieläkin halutaan jatkaa. Itse niitä kylläkin kinusin nopesti koska oli lääkekatto täysi. eli kävin sit jo viime vuoden puolella hakemassa lääkesäkin apteekista. Oli kyl mukavaa kun sai ilmaseksi vaikka kuitissa luki yli 2600 euroa:) Lugesteronejahan ei kela enää korvaa, mut onneksi ne nyt ei maksa juuri mitään verrattuna näihin kaikkiin piikkeihin.



Tällä erää viimeiseen yövuoroon tarvis tänään vielä mennä. Yövuoroissa sen kyllä huomaa et miten paljon tää progreni väsyttää. Valvominen on ihan täyttä tuskaa ja väkisin mennä nukkua istualtaankin. Normaalisti mulla on valvominen todella helppoa. Maha alkaa myös olla aika lailla turvonnut, ja outoja tuskaisia hikikohtauksia tulee aina välillä. no, ne helpottuu sit onneksi ensi viikosta alkaen.



Mitä teillä muuten icsi maksaa, ippuhan ainakin on myös yksityisellä. Meillä 1685 euroa (sis. alkionkuoren avauksen) +miehen osuus tulee erillisellä laskulla 165 euroa. Nämä siis menee ava-klinikalle, päälle tietysti myös ultrat täällä porissa ja matkat tampereelle.



Vielä on meidän pino aika hiljainen, mutta vilkastuu taatusti sitten kun meistä kaikki pääsee tositoimiin ja alkaa olemaan kerrottavaa.

Palataan!