Miespuolinen ystäväni purki mieltään liitostaan
Vaimonsa on kotona puolivuotiaan vauvan ja kaksivuotiaan kanssa.
Asunto on kuin pommin jäljiltä hänen tullessaan töissä ja vaatimusten lista loputon: siivoa, laita ruoka, vahdi lapsia... MIes tekee vaativaa työtä, jossa joutuu työajoissakin paljon joustamaan.
Yritin nyt sovittelevasti olla, mutta sisäisesti kiehuin. Kyllä naisen työpäivään kuuluu pitää koti säädyllisessä kunnossa ja huolehtia ruuasta. Miksi miehen pitää tehdä hänelle kaikki kuuluva, kun rättiväsyneenä ja stressaantuneena tulee kotiin. Ei yhtä kaljaa saa korkata ja lukea vaikka lehteä tai katsoa telkkaria hetken, kun jo alkaa käskytys.
Kommentit (92)
Miksi yritit sovitteleva olla? Kun joku kaveri tulee valittamaan jostain, niin silloin kuuluu aina vahvistaa tätä tilaa ja myötäelää mukana. Sellainen on oikea kaveri.
Ai vaimo oikein käskee miestä vahtimaan lapsiaan. Huh, kehtaakin vielä vaatia, että mies osallistuisi omien lastensa hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää nämä, jotka menevät mukaan toisten tunteenpurkauksiin. Eikö teillä ole omaa elämää? Jos lähtee suuttumaan siitä, kun joku valittaa puolisosta/kavereista/työkavereista/ sukulaisista niin taatusti saa olla pahalla päällä koko loppuelämänsä.
Ap, ihmiset haluaa vaan purkaa tunteitaan. Ei ne halua sua siihen miksikään tuomariksi. Ihmiset on itse valinneet puolisonsa, ovat itse valinneet tuleeko lapsia vai ei. He elävät sitä elämää mikä on omien valintojen tulos. Heistä voi olla mukava valittaa, mut se, että joku ottaa sen valituksen tosissaan, on hirveän noloa. Silloinhan tälle valittajalle tulee tunne että häntä pidetään tahdottomana lapsena jolle vaan tapahtuu asioita ja joka oikeastaan tarvitsisi vähän holhoamista.
Näin juuri asia on. Nuorena ja lapsellisena joskus valitin miehestäni äidilleni. Mutta jos äiti sanoi jotakin negatiivista miehestäni , olinkin karvat pystyssä ärhäkkänä puolustamassa miestäni. Sitä vaan halusi purkaa joskus mieltään eikä ollenkaan tarkoittanut etteikö itse saisi asioitaan selvitetyksi.
Mutta mitä tulee itse asiaan, niin kahden noin pienen lapsen kanssa voi olla aika raskasta, ei saa nukuttua yms.
Ei ole hyvä että miehen ( tai miksei joskus naisenkin) tiukka urakehitys osuu juuri noihin muutamaan raskaaseen vuoteen. Siitä usein seuraa ongelmia jos työssä käyvällä vanhemmalla on juuri lasten vauvaiässä erityisen vaativaa töissä.
Tai ainakin sitten pitäisi hankkia ulkopuolista apua.
Kenen normaaleihin rutiineihin kuuluu työpäivän jälkeen kalja? Tulevan alkoholistin. Olisin ystävänä enemmän huolestunut tuosta "pikku yksityiskohdasta", kuin mahdollisesta epäjärjestyksestä ystävän kotona. Ehkäpä vaimo ei halua ukkonsa kaljottelevan päivittäin. Joka tapauksessa asia ei kuulu sulle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi yritit sovitteleva olla? Kun joku kaveri tulee valittamaan jostain, niin silloin kuuluu aina vahvistaa tätä tilaa ja myötäelää mukana. Sellainen on oikea kaveri.
Eli pitää olla valehtelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, en ole tämä mies, en ole mies ollenkaan...
Mutta te alapeukuttajat? Oletteko sitä mieltä, että kun mies on raatanut koko päivän vaativassa työssä, niin kotona odottaa seuraava työpäivä ilman muuta.
Tämä kaksivuotias on päiväkodissa osa-aikaisesti eli paljolti kyse on vauvan hoidosta. Vauva on ihan terve ja tavallinen. Eikö teistä tosiaan jonkinasteinen kodin kunnossapito kuulu tällöin äidin tehtäviin?
Ei, vaan olen sitä mieltä että on todella junttia mennä ja sekaantua toisten ihmisten asioihin. Ihmiset selvittää itse elämänsä ja huolehtii itse omista asioistaan. Ei siihen tarvita ulkopuolisia säätäjiä.
Miten sä edes jaksat miettiä toisten asioita näin perusteellisesti?
Ihan itse mies soitti eilen ja halusi tulla käymään. En ole aktiivisesti sekaantunut yhtään mihinkään.
-ap
Se pitää sua ihan höynäytettävänä.
Hyvä että miehellä on ap ystävänä. Kohta vaimoa ei enää tarvitakkaan. Saa sekin laiska siivelläeläjä ansaitsemansa opetuksen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, en ole tämä mies, en ole mies ollenkaan...
Mutta te alapeukuttajat? Oletteko sitä mieltä, että kun mies on raatanut koko päivän vaativassa työssä, niin kotona odottaa seuraava työpäivä ilman muuta.
Tämä kaksivuotias on päiväkodissa osa-aikaisesti eli paljolti kyse on vauvan hoidosta. Vauva on ihan terve ja tavallinen. Eikö teistä tosiaan jonkinasteinen kodin kunnossapito kuulu tällöin äidin tehtäviin?
Ei, vaan olen sitä mieltä että on todella junttia mennä ja sekaantua toisten ihmisten asioihin. Ihmiset selvittää itse elämänsä ja huolehtii itse omista asioistaan. Ei siihen tarvita ulkopuolisia säätäjiä.
Miten sä edes jaksat miettiä toisten asioita näin perusteellisesti?
Et ole koskaan ressukka kuullut sanaa empatia? Empatia on terve piirre terveessä ihmisessä. Googleta vaikka
, niin pieni mielesi avartuu
Et sinä empatiaa tunne vaan jotain paremmuuden tunnetta miehen vaimoon nähden.
Jos tuntisit todellista empatiaa, niin yrittäisit ymmärtää molemmat puolet ja tarjoutuisit todella vaikka auttamaa. Lastenvahdiksi jonkun kerran että pariskunta pääsisi tuulettumaan tai vaikka siivoamaan yhdessä tehokkaasti kun lapset ovat esim kanssasi ulkoilemassa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että miehellä on ap ystävänä. Kohta vaimoa ei enää tarvitakkaan. Saa sekin laiska siivelläeläjä ansaitsemansa opetuksen!
Terve ap!
Pikkulasten äitejähän neuvotaan nukkumaan päikkärit samalla kun lapsi nukkuu. Tai neuvottiin ainakin silloin, kun oma lapsi oli vauva. Se soi ei ole kodinhoitoaikaa.
Itse en olisi voinut kuvitella hankkiutuvani raskaaksi silloin, kun esikoinen oli parivuotias tai alle, koska hän oli silloin vielä niin vauvamainen minusta. Joten uskon, että tuokin äiti voi olla oikeasti liian väsynyt siivotakseen ja laittaakseen ruokaa. Voisivatko hankkia kotiapua?
Mulla oli aikaa siivoilla ja tehdä kotityöt, mutten aina viittinyt. Välillä oli kivaa ottaa torkut muksujen kanssa tai viihtyä ulkona koko päivä.
En vaatinut mieheltä duunin lisäksi mitään. Eikä hänkään laiskoista päivistä valittanut.
Mutta meidän perhe teki/tekeekin asiat kuten meille sopii. Eikä sotku haittaa, vaikkei paskaan hukutakaan.
Toisilla on erilaiset tarpeet ja vaatimukset ja lapsetkin on erilaisia.
Meidän mukulat oli tyytyväisiä jo pienestä ja nukkuvat yönsä. Kaikilla ei ole näin. Siksipä en uskaltais yleistää, että noin ja näin pitää tehdä muuallakin, vain siksi koska meillä asiat toimii näin.
: D
Täällä on ihan hulluja vastailemassa. Ilmeisesti potevat huonoa omaatuntoa siitä, että kasvattavat itse persettä kotona muka kotiäiteinä eivätkä tee siellä mitään muuta kuin kirjoittelevat tänne. Kalikka tuntui kalahtavan kyllä todella moneen muiduun, jotka nyt murhanhimoisen raivon vallassa huutaa ap:lle. Ei näitä kyllä tosiaan aina ymmärrä. Hei kotihuorat, menkää edes päiväksi töihin, niin tiedätte, miten raskasta se on!
Vierailija kirjoitti:
Tuo työssä raataminen kyllä kuulostaa vähän liioittelulta, kun harvemmin enää jokilauttaa vedetään tai vallihautaa kaivetaan. Tehokeinona kerran voi käyttää, mutta ei sitten enempää, kiitos.
Henkisesti todella vaativa työ, ei niinkään fyysisesti.
Oletin, että tämä nykyajan työelämään suhteutettuna ymmäretään. Palsta kuitenkin yllättää.... että ojankaivuu on siten sitä raskasta sinulle?
Vierailija kirjoitti:
: D
Täällä on ihan hulluja vastailemassa. Ilmeisesti potevat huonoa omaatuntoa siitä, että kasvattavat itse persettä kotona muka kotiäiteinä eivätkä tee siellä mitään muuta kuin kirjoittelevat tänne. Kalikka tuntui kalahtavan kyllä todella moneen muiduun, jotka nyt murhanhimoisen raivon vallassa huutaa ap:lle. Ei näitä kyllä tosiaan aina ymmärrä. Hei kotihuorat, menkää edes päiväksi töihin, niin tiedätte, miten raskasta se on!
Ainoa joka täällä "murhanhimoisen raivon vallassa huutaa" olet sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Miksi yritit sovitteleva olla? Kun joku kaveri tulee valittamaan jostain, niin silloin kuuluu aina vahvistaa tätä tilaa ja myötäelää mukana. Sellainen on oikea kaveri.
Olen täysin eri mieltä!
Aito ystävä tuo esiin näkökulmia vastapuolenkin edestä. Näin keskustelu voi olla hedelmällistä. Kun omat harminaiheensa voi tuoda esiin ilman tunteentäyteistä purkausta toiselta puolelta, se jo helpottaa.
Olenkin suosittu ystävä juuri tästä syystä. Tämä mies ei suinkaan ole ainoa.
-ap
Minä aikanani jäin kotiin kun saimme lapsia. Sovimme, että minä teen kotityöt ja mies käy töissä. Toimii vielä 20 vuoden jälkeenkin.
Tuo tilanne mistä mies on puhunut, on saattanut olla hetkellinen tilanne. Sen hetken v...tuksen kohde. Ei kerro niiden kotielämästä vielä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo työssä raataminen kyllä kuulostaa vähän liioittelulta, kun harvemmin enää jokilauttaa vedetään tai vallihautaa kaivetaan. Tehokeinona kerran voi käyttää, mutta ei sitten enempää, kiitos.
Henkisesti todella vaativa työ, ei niinkään fyysisesti.
Oletin, että tämä nykyajan työelämään suhteutettuna ymmäretään. Palsta kuitenkin yllättää.... että ojankaivuu on siten sitä raskasta sinulle?
Luuletko, etteivät tämän palstan naiset ymmärrä? Minullakin on pienet lapset ja käyn vaativassa työssä. Mieskin on ex, joten hänestä ei apuja ole.
Sinulla taas ei ole mitään kokemusta pikkulapsiperheen ja vaativan työn yhdistämisestä.
Ihan itse mies soitti eilen ja halusi tulla käymään. En ole aktiivisesti sekaantunut yhtään mihinkään.
-ap