Lue keskustelun säännöt.
Miespuolinen ystäväni purki mieltään liitostaan
11.01.2016 |
Vaimonsa on kotona puolivuotiaan vauvan ja kaksivuotiaan kanssa.
Asunto on kuin pommin jäljiltä hänen tullessaan töissä ja vaatimusten lista loputon: siivoa, laita ruoka, vahdi lapsia... MIes tekee vaativaa työtä, jossa joutuu työajoissakin paljon joustamaan.
Yritin nyt sovittelevasti olla, mutta sisäisesti kiehuin. Kyllä naisen työpäivään kuuluu pitää koti säädyllisessä kunnossa ja huolehtia ruuasta. Miksi miehen pitää tehdä hänelle kaikki kuuluva, kun rättiväsyneenä ja stressaantuneena tulee kotiin. Ei yhtä kaljaa saa korkata ja lukea vaikka lehteä tai katsoa telkkaria hetken, kun jo alkaa käskytys.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Minä aikanani jäin kotiin kun saimme lapsia. Sovimme, että minä teen kotityöt ja mies käy töissä. Toimii vielä 20 vuoden jälkeenkin.
Mutta kun ei se näille "minä-minä-minä" -toteuttajatyypeille enää kelpaa.
Miehen pitää useissa perheissä vain hoitaa ihan kaikki. Kas, pienet kodin nikkarointityöt ovat miehen vastuulla, auto on miehen vastuulla (hyvä jos vaimo osaa tankata), ja ylipäänsä kaikki kodintyöt ovat miehen vastuulla sen lisäksi, että toki maksaa leijonanosan koko perheen budjetista.
Ja auta armias, jos tulee parempia kylävieraita. Silloin miehen pitää muuntautua huippukokiksi. Mitä vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo työssä raataminen kyllä kuulostaa vähän liioittelulta, kun harvemmin enää jokilauttaa vedetään tai vallihautaa kaivetaan. Tehokeinona kerran voi käyttää, mutta ei sitten enempää, kiitos.
Henkisesti todella vaativa työ, ei niinkään fyysisesti.
Oletin, että tämä nykyajan työelämään suhteutettuna ymmäretään. Palsta kuitenkin yllättää.... että ojankaivuu on siten sitä raskasta sinulle?
Luuletko, etteivät tämän palstan naiset ymmärrä? Minullakin on pienet lapset ja käyn vaativassa työssä. Mieskin on ex, joten hänestä ei apuja ole.
Sinulla taas ei ole mitään kokemusta pikkulapsiperheen ja vaativan työn yhdistämisestä.
Mistä niin päättelet?
-ap
No niin paljastuihan se mitä varten tämäkin ketju on aloitettu. Tuosta kommentista 34. Palsta on kyllä nykyään kuin jokin likaviemäri. Tai jonkun / joidenkin mielenterveydeltään järkkyneiden alhaisimpien tuntojen purkukanava. Eikö noita saa mitenkään estettyä? Veikkaan että nuo sairaan mielen tuotokset ketjuun kuin ketjuun eivät tule kovin monesta osoitteesta.
Vierailija kirjoitti:
: D
Täällä on ihan hulluja vastailemassa. Ilmeisesti potevat huonoa omaatuntoa siitä, että kasvattavat itse persettä kotona muka kotiäiteinä eivätkä tee siellä mitään muuta kuin kirjoittelevat tänne. Kalikka tuntui kalahtavan kyllä todella moneen muiduun, jotka nyt murhanhimoisen raivon vallassa huutaa ap:lle. Ei näitä kyllä tosiaan aina ymmärrä. Hei kotihuorat, menkää edes päiväksi töihin, niin tiedätte, miten raskasta se on!
Olen nyt sairauslomalla, mutta olen aina ollut töissä paitsi äitiyslomat ja toisen lapsen jälkeen hoitovapaalla jonkin aikaa. Ja kyllä töissä on helpompaa.
Sinä sen sijaan et ole ollut kahden noin pienen lapsen kanssa kotona, se on aivan varma.
Pieni esimerkiksi.
Tuttavapariskunnalla on vauva ja isä välillä marisee, kun ei ole siivottu.
No äiti lähti ensimmäisen kerran koko päiväksi viikonloppuna omiin menoihin ja isä jäi vauvan ja aikuisen veljensä kanssa kotiin.
Huusholli oli saatu yhden päivän aikana kaaokseen. Yhtään mitään ei oltu saatu aikaiseksi, kaikki astiat ja vauvan ruokapurkit ja käytetyt vaipat puhumattakaan leluista oli pitkin pöytiä ja lattioita.
Äiti tullessaan kysäisi miksei oltu siivottu:) Ei ole kuulemma enää mies huomautellut.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa selvästi, ettei sulla ole lapsia. Ainakaan noin pienellä ikäerolla. Voin kertoa, että itselläni on suurinpiirtein samanikäiset lapset ja rankkaa on ollut. Kotityöt kuuluvat mielestäni kuitenkin molemmille. Äiti tekee lastenhoidon ohella sen, mitä päivän aikana ehtii. Loput tehdään yhdessä illalla. Jos se äiti raukka ei koskaan pääse tuulettumaan, niin kärtyinenhän siitä tulee. Mitä jos ehdottaisit ystävällesi, että toimisit lastenhoitajana sillä välin, kun he hoitavat parisuhdettaan vaikka hotellissa?
Itse asiassa kuukautta pienemmällä on kaksi ensimmäistä. Sitten vähän toinen sarja kuuden vuoden jälkeen kahden vuoden eroilla.
Ihan liikaa nyt päättelette.
"Huomaa selvästi"... Mistä huomaa? Olen hoitanut osani asianmukaisesti. Siihen osaani katson, että se joka käy palkkatyössä tietyssä elämänvaiheessa on oikeutettu myös lepohetkeen kotioloissa.
Ihan väärin ajateltu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yritit sovitteleva olla? Kun joku kaveri tulee valittamaan jostain, niin silloin kuuluu aina vahvistaa tätä tilaa ja myötäelää mukana. Sellainen on oikea kaveri.
Olen täysin eri mieltä!
Aito ystävä tuo esiin näkökulmia vastapuolenkin edestä. Näin keskustelu voi olla hedelmällistä. Kun omat harminaiheensa voi tuoda esiin ilman tunteentäyteistä purkausta toiselta puolelta, se jo helpottaa.
Olenkin suosittu ystävä juuri tästä syystä. Tämä mies ei suinkaan ole ainoa.
-ap
MInkähän takia luulet, että miehet purkavat ahdistuneisuuttaan perhetilanteeseensa aina lapsettomalle naiselle?
Olkapääksi eivät kelpaa edes miespuoliset kaverit, joilla on lapsia. Johtuisko siitä, että ne, joilla on lapsia ymmärtävät molempien puolet asiasta selvemmin. Lapseton nainen taas aina haksahtaa hellästi lohduttamaan "hirviövaimon" puolisoa.
En lukenut koko ketjua mutta olen tavallaan ap:n (tai siis tilittäjän) puolella. Meillä se olen minä joka käy töissä ja silti tekee kotona leijonan osan.
Tosin teen osa-aikatyötä (n. 6h/päivä). Mies kotona lasten kanssa (2- ja 4-vuotiaat), tai sitten vien lapset aamupäiväksi kerhoon ja lähden välillä töistä viemaan kotiin klo 12 jotta mies saa nukkua (tai siis saa nukkua joka tapauksessa koska kerhottomina aamuina lähden töihin vasta klo 12 jälkeen).
Ei se ukko siellä kotona yleensä mitään saa aikaiseksi. Eli mä hoidan tiskit, pyykit ja ruoanlaitot lähes aina itse. Myös kaupassa käyn monesti itse, lasten kylvettämiset ja hampaanpesut ja nää - mun heiniä kaikki.
Kyllä se mies sit semmoset miehiset jutut hoitelee, jos ja kun kotona pitää jotain korjata ja sit kun on joku joulusiivous / kevätsiivous niin se saattaa parissa päivässä siivota koko talon järjestelmällisesti, mikä sit taas ei ole mun heiniä yhtään.
Kyllä välillä ärsyttää kun tuun töistä 17-19 välillä niin tiedän että tiskivuori odottaa ja jotain ruokaa pitäis taas taikoa koko köörille, puhumattakaan täysistä pyykkikoreista ja kasasta puhdasta pyykkiä joita en tosiaan jaksa joka päivä itse hoitaa. Kyllä se ne pyykit ripustaa ja ruoanlaitossa auttaa jos komennan, mutta haaveilen kyllä välillä että olis vaikka ruoka valmiina kun tuun kotiin tai herranjestas se vasta jotain ois jos tiskit ois tiskattu! (Inhoaa tiskaamista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aikanani jäin kotiin kun saimme lapsia. Sovimme, että minä teen kotityöt ja mies käy töissä. Toimii vielä 20 vuoden jälkeenkin.
Mutta kun ei se näille "minä-minä-minä" -toteuttajatyypeille enää kelpaa.
Miehen pitää useissa perheissä vain hoitaa ihan kaikki. Kas, pienet kodin nikkarointityöt ovat miehen vastuulla, auto on miehen vastuulla (hyvä jos vaimo osaa tankata), ja ylipäänsä kaikki kodintyöt ovat miehen vastuulla sen lisäksi, että toki maksaa leijonanosan koko perheen budjetista.
Ja auta armias, jos tulee parempia kylävieraita. Silloin miehen pitää muuntautua huippukokiksi. Mitä vielä?
En ole vielä eläissäni yhtään perhettä tavannut jossa mies hoitaisi KAIKKI kotityöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yritit sovitteleva olla? Kun joku kaveri tulee valittamaan jostain, niin silloin kuuluu aina vahvistaa tätä tilaa ja myötäelää mukana. Sellainen on oikea kaveri.
Olen täysin eri mieltä!
Aito ystävä tuo esiin näkökulmia vastapuolenkin edestä. Näin keskustelu voi olla hedelmällistä. Kun omat harminaiheensa voi tuoda esiin ilman tunteentäyteistä purkausta toiselta puolelta, se jo helpottaa.
Olenkin suosittu ystävä juuri tästä syystä. Tämä mies ei suinkaan ole ainoa.
-ap
MInkähän takia luulet, että miehet purkavat ahdistuneisuuttaan perhetilanteeseensa aina lapsettomalle naiselle?
Olkapääksi eivät kelpaa edes miespuoliset kaverit, joilla on lapsia. Johtuisko siitä, että ne, joilla on lapsia ymmärtävät molempien puolet asiasta selvemmin. Lapseton nainen taas aina haksahtaa hellästi lohduttamaan "hirviövaimon" puolisoa.
Lapseton?
Minulla on neljä lasta. Ehkä mielikuvitus kiitää rationaalisuuden edelle nyt.
Miksi päättelet jotain tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se haluaa panna sua.
Mulle kerran mies tilitti kun vaimo on niin kamala, väkisin raahasi alttarille ja nyt haluaa lapsia. Yhyy. Olisipa vaimo niinkuin sinä. Yhyy.
En kyllä jaksanut kuunnella.
Yhyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aikanani jäin kotiin kun saimme lapsia. Sovimme, että minä teen kotityöt ja mies käy töissä. Toimii vielä 20 vuoden jälkeenkin.
Mutta kun ei se näille "minä-minä-minä" -toteuttajatyypeille enää kelpaa.
Miehen pitää useissa perheissä vain hoitaa ihan kaikki. Kas, pienet kodin nikkarointityöt ovat miehen vastuulla, auto on miehen vastuulla (hyvä jos vaimo osaa tankata), ja ylipäänsä kaikki kodintyöt ovat miehen vastuulla sen lisäksi, että toki maksaa leijonanosan koko perheen budjetista.
Ja auta armias, jos tulee parempia kylävieraita. Silloin miehen pitää muuntautua huippukokiksi. Mitä vielä?
En ole vielä eläissäni yhtään perhettä tavannut jossa mies hoitaisi KAIKKI kotityöt.
No kai sitä jonkin mukin jokainen tiskaa kotona ollessaan. Mutta kyse on siitä, että illan suussa monet perustyöt jäävät miehen harteille oman työpäivänsä jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aikanani jäin kotiin kun saimme lapsia. Sovimme, että minä teen kotityöt ja mies käy töissä. Toimii vielä 20 vuoden jälkeenkin.
Mutta kun ei se näille "minä-minä-minä" -toteuttajatyypeille enää kelpaa.
Miehen pitää useissa perheissä vain hoitaa ihan kaikki. Kas, pienet kodin nikkarointityöt ovat miehen vastuulla, auto on miehen vastuulla (hyvä jos vaimo osaa tankata), ja ylipäänsä kaikki kodintyöt ovat miehen vastuulla sen lisäksi, että toki maksaa leijonanosan koko perheen budjetista.
Ja auta armias, jos tulee parempia kylävieraita. Silloin miehen pitää muuntautua huippukokiksi. Mitä vielä?
Niinhän tuo saattaa nykyään olla. No minä tykkään olla kotona, hoitaa kodin, siivota, laittaa ruokaa ja leipoa. Olen kyllä huomannut, että osa ystävistä pitää minua jonkin asteisena luuserina, kun en käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aikanani jäin kotiin kun saimme lapsia. Sovimme, että minä teen kotityöt ja mies käy töissä. Toimii vielä 20 vuoden jälkeenkin.
Mutta kun ei se näille "minä-minä-minä" -toteuttajatyypeille enää kelpaa.
Miehen pitää useissa perheissä vain hoitaa ihan kaikki. Kas, pienet kodin nikkarointityöt ovat miehen vastuulla, auto on miehen vastuulla (hyvä jos vaimo osaa tankata), ja ylipäänsä kaikki kodintyöt ovat miehen vastuulla sen lisäksi, että toki maksaa leijonanosan koko perheen budjetista.
Ja auta armias, jos tulee parempia kylävieraita. Silloin miehen pitää muuntautua huippukokiksi. Mitä vielä?
Varmaan tällaisia on, en tunne tosin yhtäkään. Aika monet miehet vaihdattavat renkaatkin autoon liikkeessä, eikä uusia autoja itse paljoa voi korjata.
Ja nikkarointia on useimmiten vain satunnaisesti. Remonttiin olen aina itsekin osallistunut ja niin on kaikki tuntemani naiset jos sitä on itse tehty.
Olen laskenut että ajallisesti silitän miehen paitoja enemmän kuin hän kuluttaa aikaa auton huoltamiseen.
Ja kotitöitä on silittämisen lisäksi melkoinen joukko kaikenlaista päivittäistä tai ainakin viikottaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa selvästi, ettei sulla ole lapsia. Ainakaan noin pienellä ikäerolla. Voin kertoa, että itselläni on suurinpiirtein samanikäiset lapset ja rankkaa on ollut. Kotityöt kuuluvat mielestäni kuitenkin molemmille. Äiti tekee lastenhoidon ohella sen, mitä päivän aikana ehtii. Loput tehdään yhdessä illalla. Jos se äiti raukka ei koskaan pääse tuulettumaan, niin kärtyinenhän siitä tulee. Mitä jos ehdottaisit ystävällesi, että toimisit lastenhoitajana sillä välin, kun he hoitavat parisuhdettaan vaikka hotellissa?
Itse asiassa kuukautta pienemmällä on kaksi ensimmäistä. Sitten vähän toinen sarja kuuden vuoden jälkeen kahden vuoden eroilla.
Ihan liikaa nyt päättelette.
"Huomaa selvästi"... Mistä huomaa? Olen hoitanut osani asianmukaisesti. Siihen osaani katson, että se joka käy palkkatyössä tietyssä elämänvaiheessa on oikeutettu myös lepohetkeen kotioloissa.
Ihan väärin ajateltu?
Ja höpöhöpö. Tämä "omien lapsien" ilmestyminen juttuun ei nyt ole millään tavoin uskottavaa. Mielikuvituslapset eivät tee susta yhtään uskottavampaa.
Vierailija kirjoitti:
: D
Täällä on ihan hulluja vastailemassa. Ilmeisesti potevat huonoa omaatuntoa siitä, että kasvattavat itse persettä kotona muka kotiäiteinä eivätkä tee siellä mitään muuta kuin kirjoittelevat tänne. Kalikka tuntui kalahtavan kyllä todella moneen muiduun, jotka nyt murhanhimoisen raivon vallassa huutaa ap:lle. Ei näitä kyllä tosiaan aina ymmärrä. Hei kotihuorat, menkää edes päiväksi töihin, niin tiedätte, miten raskasta se on!
Ei sun provo oikein ota tulta alleen, tämäkin on nyt aivan liian läpinäkyvä trollaus. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo työssä raataminen kyllä kuulostaa vähän liioittelulta, kun harvemmin enää jokilauttaa vedetään tai vallihautaa kaivetaan. Tehokeinona kerran voi käyttää, mutta ei sitten enempää, kiitos.
Henkisesti todella vaativa työ, ei niinkään fyysisesti.
Oletin, että tämä nykyajan työelämään suhteutettuna ymmäretään. Palsta kuitenkin yllättää.... että ojankaivuu on siten sitä raskasta sinulle?
Mullakin on henkisesti vaativa työ, vaatii paljon aivoilta. Siksipä tykkään siivota ja tehdä ruokaa, parasta aivolepoa, ja näkee heti kädenjäljet, toisin kuin töissä. Tosin silti meillä siivotaan vain kerran viikossa, mitä nyt iltaharjoitusten. Mieheltä vaadin vain että leikkii ja tekee kehittäviä juttuja lapsen kanssa päivisin. Huomattavasti tärkeämpää tukea lapsen kehitystä kuin pitää koti kliinisenä.
T: yhden lapsen työssäkäyvä äiti, jonka mies on kotona lapsen kanssa.
oletko varma, että ystäväsi kertoi kaiken? Jospa oli paha päivä ja tuli liioiteltua ja muuteltua, kun ollaan vaan laiskoja. En siis väitä, että näin on, tää on vaan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta olen tavallaan ap:n (tai siis tilittäjän) puolella. Meillä se olen minä joka käy töissä ja silti tekee kotona leijonan osan.
Tosin teen osa-aikatyötä (n. 6h/päivä). Mies kotona lasten kanssa (2- ja 4-vuotiaat), tai sitten vien lapset aamupäiväksi kerhoon ja lähden välillä töistä viemaan kotiin klo 12 jotta mies saa nukkua (tai siis saa nukkua joka tapauksessa koska kerhottomina aamuina lähden töihin vasta klo 12 jälkeen).
Ei se ukko siellä kotona yleensä mitään saa aikaiseksi. Eli mä hoidan tiskit, pyykit ja ruoanlaitot lähes aina itse. Myös kaupassa käyn monesti itse, lasten kylvettämiset ja hampaanpesut ja nää - mun heiniä kaikki.
Kyllä se mies sit semmoset miehiset jutut hoitelee, jos ja kun kotona pitää jotain korjata ja sit kun on joku joulusiivous / kevätsiivous niin se saattaa parissa päivässä siivota koko talon järjestelmällisesti, mikä sit taas ei ole mun heiniä yhtään.
Kyllä välillä ärsyttää kun tuun töistä 17-19 välillä niin tiedän että tiskivuori odottaa ja jotain ruokaa pitäis taas taikoa koko köörille, puhumattakaan täysistä pyykkikoreista ja kasasta puhdasta pyykkiä joita en tosiaan jaksa joka päivä itse hoitaa. Kyllä se ne pyykit ripustaa ja ruoanlaitossa auttaa jos komennan, mutta haaveilen kyllä välillä että olis vaikka ruoka valmiina kun tuun kotiin tai herranjestas se vasta jotain ois jos tiskit ois tiskattu! (Inhoaa tiskaamista)
No mutta sun tilannehan on Aivan Eri Asia ja sun koti-isämies on joka palstamaman mielestä Sankari-Isä, joten kotityöt kuuluu ilman muuta sulle omien töidesi lisäksi!
Meillä minä teen parhaani töissä ja puoliso sillä aikaa parhaansa kotona. Loput tehdään yhdessä.
Huomaa selvästi, ettei sulla ole lapsia. Ainakaan noin pienellä ikäerolla. Voin kertoa, että itselläni on suurinpiirtein samanikäiset lapset ja rankkaa on ollut. Kotityöt kuuluvat mielestäni kuitenkin molemmille. Äiti tekee lastenhoidon ohella sen, mitä päivän aikana ehtii. Loput tehdään yhdessä illalla. Jos se äiti raukka ei koskaan pääse tuulettumaan, niin kärtyinenhän siitä tulee. Mitä jos ehdottaisit ystävällesi, että toimisit lastenhoitajana sillä välin, kun he hoitavat parisuhdettaan vaikka hotellissa?