Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pikalähtö Helsinkiin töiden perässä! Asuinalueista arvioita
10.01.2016 |
Miehen työn perässä siis lähdetään. Omalla koulutuksellani uskon saavani töitä myös Helsingistä. Tällä hetkellä asumme Oulussa ja meillä ei juurikaan ole kontakteja etelään. Kumpikin on alun perin vielä pohjoisemmasta kotoisin kuin Oulu. Yliopistolla olemme tutustuneet.
Olemme katselleet äkkipäätä alueita Haagasta ja Munkkivuoresta. Rahallinen kipuraja menee näissä neliöhinnoissa. Meillä on kolme lasta, 2, 5, ja 7-vuotiaat. Vanhin on siis ensimmäisellä luokalla, joten hyvä koulu olisi tärkeä.
Heitelkää ihan mitä vain, koska emme tunne juuri Helsinkiä, niin ei tarvitse tod. olla tämä länsisuunta. Siellä ilmeisen kallista verrattuna esim. itään.
Kommentit (331)
Junaradan varteen Espooseen tai Vantaalle. Esimerkiksi Leppävaara, Kauklahti ihan ok, tai Vantaalla Kivistö, Myyrmäki, Tikkurila.
Helsingistä Munkkivuori/niemi, Haaga, Oulunkylä, Pukinmäki, Malminkartano (mutta ei ihan aseman seutu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joopa kirjoitti:
En tiedä onko kukaan sanonut jo tätä.
Mutta itse tekisin näin että mies muuttaisin ensin yksinään vuokralle helsinkiin, tulisi vkl kotiin ouluun.
Antaisin 7-vuotiaan käydä rauhassa ekaluokkansa loppuun samassa koulussa.
Ja lapset saisi olla kevätkauden tutussa pk:ssa.
Koko kevään katselisin uutta asuntoa helsingistä, laittaisin lapsille hoitopaikkahakemukset niin että elokuussa taas alkaisi hoito, kesän aikana saisi rauhassa tutustua uuteen hoitopaikkaan ja uuteen kaupunkiin ja kotiin.
Turha sotkea nyt koko kevättä siihen että lapset yrittää sopeutua moneen muutokseen samalla kun te molemmat käytte töissä
Katselisin myös itse koko kevään oman alan työpaikkaa Helsingistä.
On se aika pitkä ja kallis matka joka viikonloppu matkustaa Helsingistä Ouluun ja takaisin. Unetkin jää aika vähiin kun perjantaina yöjunassa painaa Ouluun, la-su - yön hoitaa aviollisia velvollisuuksiaan ja seuraavana yönä painaa takaisin Helsinkiin töihin. Voipi töissä sitten maanantaiaamuna hieman haukotuttaa. Lentäen käy tietysti nopeammin, ja jää unillekin aikaa, mutta tulee vielä enemmän hintoihinsa.
joopa kirjoitti:
En tiedä onko kukaan sanonut jo tätä.
Mutta itse tekisin näin että mies muuttaisin ensin yksinään vuokralle helsinkiin, tulisi vkl kotiin ouluun.
Antaisin 7-vuotiaan käydä rauhassa ekaluokkansa loppuun samassa koulussa.
Ja lapset saisi olla kevätkauden tutussa pk:ssa.
Koko kevään katselisin uutta asuntoa helsingistä, laittaisin lapsille hoitopaikkahakemukset niin että elokuussa taas alkaisi hoito, kesän aikana saisi rauhassa tutustua uuteen hoitopaikkaan ja uuteen kaupunkiin ja kotiin.
Turha sotkea nyt koko kevättä siihen että lapset yrittää sopeutua moneen muutokseen samalla kun te molemmat käytte töissä
Katselisin myös itse koko kevään oman alan työpaikkaa Helsingistä.
Tämä puhuu järkeä. Ketjussa on puhuttu koko ajan miehen työpaikasta Töölössä. Mutta entäs sitten naisen työpaikka? Sitä ei vielä ole, ja se saattaa löytyä ihan toiselta suunnalta. Ja koulut ja päivähoitopaikat jostain kolmannelta suunnalta. Kannattaa siis selvitellä tuo työpaikka, asunto, koulu/päiväkoti - pyhä kolminaisuus rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli niin yllätyksenä!
Mies ei edes ollut kertonut minulle, että on hakenut uutta työtä. Ilmeisesti ei itsekään luottanut siihen, että sen saisi. Nyt kuitenkin jo helmikuun alusta aloittaisi.
Kai on parasta tehdä niin, että mies vuokraa ensin yksiön (nekin kauheissa hinnoissa) ja katsellaan rauhallisesti tätä asiaa. Aikamoinen elämänmuutos edessä! Olen sellainen liiankin takertuva vallitseviin olosuhteisiin. Lapsilla leikkikaverit täällä, minulla ja miehelläni ystäväpiiri täällä. Nyt sitten yhtäkkiä tempaistaan ihan toiseen ympäristöön... En kuitenkaan halua olla esteenä mieheni uralle. Työ on sellainen, että siinä uramahdollisuudet ovat huikeat. Yritän tolkuttaa itselleni, että lähteväthän ihmiset ties minne Saudi-Arabiaan tai ainakin Berliiniin milloin minkäkin haasteen perässä.
Silti jotenkin kauhea olo tästä.
Jos teillä on ekaluokkalainen juuri syksyllä aloittanut koulun, niin en kyllä mitenkään ymmärrä, miten olette muuttamassa nyt Helsinkiin. Etenkin, jos miehelläsi jo on olemassaoleva työpaikka. Ei tulisi itselläni mieleenkään riistää lapsia tuolla tavoin ympäristöstään, etenkin kun kyse on vain yhdestä työpaikasta. Olisitteko parin vuoden päästä muuttamassa takaisin? Kauheaa lapsille.
Ei ole kauheaa! Aivan normaalia elämää, paitsi tietenkin sinulla, joka olet asunut koko elämäsi yhdessä paikassa.
Vierailija kirjoitti:
joopa kirjoitti:
En tiedä onko kukaan sanonut jo tätä.
Mutta itse tekisin näin että mies muuttaisin ensin yksinään vuokralle helsinkiin, tulisi vkl kotiin ouluun.
Antaisin 7-vuotiaan käydä rauhassa ekaluokkansa loppuun samassa koulussa.
Ja lapset saisi olla kevätkauden tutussa pk:ssa.
Koko kevään katselisin uutta asuntoa helsingistä, laittaisin lapsille hoitopaikkahakemukset niin että elokuussa taas alkaisi hoito, kesän aikana saisi rauhassa tutustua uuteen hoitopaikkaan ja uuteen kaupunkiin ja kotiin.
Turha sotkea nyt koko kevättä siihen että lapset yrittää sopeutua moneen muutokseen samalla kun te molemmat käytte töissä
Katselisin myös itse koko kevään oman alan työpaikkaa Helsingistä.
Tämä puhuu järkeä. Ketjussa on puhuttu koko ajan miehen työpaikasta Töölössä. Mutta entäs sitten naisen työpaikka? Sitä ei vielä ole, ja se saattaa löytyä ihan toiselta suunnalta. Ja koulut ja päivähoitopaikat jostain kolmannelta suunnalta. Kannattaa siis selvitellä tuo työpaikka, asunto, koulu/päiväkoti - pyhä kolminaisuus rauhassa.
Juuri näin. Jos perheen äiti kerran hakee terveydenhoidon opetustehtäviin, niin kannattaa kartoittaa noiden oppilaitosten sijainnit. Töölöön pääsee helposti mistä vain julkisilla eli en keskittyisi siihen vaan asuinpaikka kannattaa olla sellainen, jossa on lähellä koulu, päiväkoti, kauppa - helppo arki siis ja äidin työpaikkaan sujuva reitti julkisilla tai omalla autolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin aikanaan maalta Helsinkiin muuttaneena sanoisin, että vuokratkaa ensin asunto vaikka sieltä Munkasta ja tutustukaa itse alueisiin. Jokainen painottaa eri asioita, niin toisten neuvoilla voi mennä metsään. Olen itse asunut ns. huonolla alueella luonnonkauniin lenkkipolun ja uimarannan vieressä ja "hyvällä alueella" missä en viihtynyt yhtään.
Etu-Töölössä olevan työpaikan kannalta kannattaa ajatella metron tai ratikkalinjojen varrella olevia alueita (esim. ratikat 4, 7A&B, 9 ja 10 + busseja). Metrolla Kamppiin ja siitä bussilla/ ratikalla/ jalan loppumatka. Jos päädytte Munkkaan tai Meilahteen tai muuten hyvien yhteyksien päähän, ette välttis tarvitse autoa ollenkaan, ette ainakaan arkena. Ketjun ekalla sivulla oli jo hyviä ehdotuksia, en lähde niitä toistelemaan. Mm. Arabianrannassa on hitaksia. Vanha, "oikea" Herttoniemi on ihanaa seutua, mutta taitaa nykyään olla aika kallis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli niin yllätyksenä!
Mies ei edes ollut kertonut minulle, että on hakenut uutta työtä. Ilmeisesti ei itsekään luottanut siihen, että sen saisi. Nyt kuitenkin jo helmikuun alusta aloittaisi.
Kai on parasta tehdä niin, että mies vuokraa ensin yksiön (nekin kauheissa hinnoissa) ja katsellaan rauhallisesti tätä asiaa. Aikamoinen elämänmuutos edessä! Olen sellainen liiankin takertuva vallitseviin olosuhteisiin. Lapsilla leikkikaverit täällä, minulla ja miehelläni ystäväpiiri täällä. Nyt sitten yhtäkkiä tempaistaan ihan toiseen ympäristöön... En kuitenkaan halua olla esteenä mieheni uralle. Työ on sellainen, että siinä uramahdollisuudet ovat huikeat. Yritän tolkuttaa itselleni, että lähteväthän ihmiset ties minne Saudi-Arabiaan tai ainakin Berliiniin milloin minkäkin haasteen perässä.
Silti jotenkin kauhea olo tästä.
Jos teillä on ekaluokkalainen juuri syksyllä aloittanut koulun, niin en kyllä mitenkään ymmärrä, miten olette muuttamassa nyt Helsinkiin. Etenkin, jos miehelläsi jo on olemassaoleva työpaikka. Ei tulisi itselläni mieleenkään riistää lapsia tuolla tavoin ympäristöstään, etenkin kun kyse on vain yhdestä työpaikasta. Olisitteko parin vuoden päästä muuttamassa takaisin? Kauheaa lapsille.
Ihan samaa ajattelin. Jos olisi pakko muuttaa Helsinkiin, koska muuta työtä ei ole, niin sitten ymmärtäisin lähdön Oulusta. Mutta teillä on molemmilla työpaikat, omakotitalo ja olette kotoisinkin sieltä päin. Ihan hirmuinen elintason ja elämisen tason lasku.
Kyllähän tämä mietityttää nyt ja paljon!
Kummallakin on siis työpaikka! Isovanhemmatkin jäävät sitten satojen kilometrien päähän. Hyvin läheiset välit on tähän mennessä olleet varsinkin mieheni puolelta.
Mutta älä nyt noin sano, että "kauheaa lapsille". Lapset ottavat vastaan hyvin paljon asioita siten kuin ne esitetään. Jos meuhkaan ja vouhkaan, itken ja huudan, niin takuusti ovat huolissaan. Jos esitämme tämän toisessa valossa: mahdollisuuksia, uusia kavereita jne., niin lopputulema ei ole välttämättä tämä.
Monet opiskelukaverini ovat lähteneet kuka minnekin! Miksi ihmisen pitäisi asua tasan jossain kunnassa vain siksi, että siellä on sattunut saamaan lapsen? Entä jos muuttaa kilometrin päähän? Johan siinä päiväkotikavereiden välit halvaantuvat?
Edelleen kuitenkin ymmärrän nämä näkökannat, jotka totisesti minuakin nyt ajatteluttavat.
Miettikää oikeasti vielä koko muuttoa. Itse asuin yli 20 vuotta Helsingissä useassa eri kaupunginosassa kunnes noin vuosi sitten muutin Tampereelle, enkä mistään hinnasta enää muuttaisi takaisin Helsinkiin.
Olen edelleen vuoden jälkeenkin ihmeissäni siitä kuinka paljon parempaa elämä on täällä kuin pääkaupungissa. Ihmiset rennompia, asunnot isompia ja edullisempia, vähemmän ruuhkia, kaikki "lähellä" jne. En oikeasti ollut edes tyytymätön Helsingissä mihinkään muuhun kuin asumisen hintatasoon, muutin hyvän työtarjouksen perässä. Voin valehtelematta sanoa elämänlaatuni nousseen huimasti.
Teillä on Oulussa omakotitalo ilmeisen hyvällä sijainnilla, läheiset ja turvaverkko, työpaikat ja käsitykseni mukaan ok taloustilanne. Kannattaako tosissaan vaihtaa tuuliseen ja loskaiseen Helsinkiin, jossa saatte nykyisen talonne hinnalla maksimissaan surkean kolmion tai todella pienen neliön alueelta, josta matkustatte ruuhkassa päivittäin 30-45 min täyteen ammutuissa busseissa/ratikoissa/metrossa/lähijunissa elämäänsä tympiintyneiden työmatkalaisten, narkkien, juoppojen, sekakäyttäjien, somali- ja arabijengien puserruksessa?
Tampere rules :). Muuttaisin itsekin sinne mielelläni. Vähän kuin Suomen Berliini, enkä piruile. Se rentous juuri, ja tehdasmiljööt upeasti hyödynnetty kaupunkikuvassa. Paremman puutteessa tyydyn vierailemaan siellä pari kertaa vuodessa.
Joo, mutta kun se työ oli Helsingissä...
Noilla spekseillä kallistuisin Viikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäki haluaisin ap kuulla sun perustelut sille, että miksi haluat ehdottomasti muuttaa Helsinkiin ja miksi ei Espoo/Vantaa tai muut kehyskunnat hyvien yhteyksien päässä käy?
ap täällä!
Ei olekaan mitään perustelujua. Ollaan tosiaan sellaisia maalaisjuntteja, että vain jotenkin miellän koko pääkaupunkiseudun Helsinkinä. Näinhän se tosiaan ei ole. Siksi tyhmänä jankutan Helsingistä, vaikka varmasti hyvien yhteyksien päässä on paljon alueita juuri Vantaan ja Espoon puolella.
Oikotien hakuunkin laitoin vain Helsingin näin äkkipäätä.
Vierailija kirjoitti:
Viikistä on aika tuskaisaa kulkea mihinkään, varsinkaan Töölöön. Kulkuyhteydet töihin ovat kaiken a ja o, koska jos niitä ei harkitse tarkkaan, saattaa ajautua kuluttamaan päivässä kolmisen tuntia pelkkään kulkemiseen vs. vajaan tunnin kulkemiset ja enemmän aikaa perheen kanssa. Ei paljon lämmitä uusikaan asunto, jos kaiken vapaa-aikansa viettää busseissa. Mieluummin vähän "ei-edustavampi" kasaritalo vaikka Malminkartanosta ja lyhyet työmatkat ja enemmän aikaa tehdä muutakin kuin töitä+ töihin kulkemista.
Nyt puhuu tosihesalaistunut. Eli fillari alle? Tulee hoideltua kuntoilut siinä sivussa. Ite kuljen vastaavan matkan fillarilla päivittäin. JUU myös talvella. ;) Tosin äkkiäkös ap kaupunkilaistuu ja kulkee yhdenkin pysäkinvälin julkisilla, koska onhan se nyt fiksumpaa hytistä pysäkillä 10min kuin reippailla 3min...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäki haluaisin ap kuulla sun perustelut sille, että miksi haluat ehdottomasti muuttaa Helsinkiin ja miksi ei Espoo/Vantaa tai muut kehyskunnat hyvien yhteyksien päässä käy?
ap täällä!
Ei olekaan mitään perustelujua. Ollaan tosiaan sellaisia maalaisjuntteja, että vain jotenkin miellän koko pääkaupunkiseudun Helsinkinä. Näinhän se tosiaan ei ole. Siksi tyhmänä jankutan Helsingistä, vaikka varmasti hyvien yhteyksien päässä on paljon alueita juuri Vantaan ja Espoon puolella.
Oikotien hakuunkin laitoin vain Helsingin näin äkkipäätä.
Ja kuten täällä on kerrottu, Töölö on hyvien julkisten yhteyksien päässä lähes joka paikasta. "Kaikki tiet vievät Roomaan". Omalla autolla harva tulee keskustaan, koska ilmaisia parkkipaikkoja ei yleensä ole.
Vierailija kirjoitti:
Junaradan varteen Espooseen tai Vantaalle. Esimerkiksi Leppävaara, Kauklahti ihan ok, tai Vantaalla Kivistö, Myyrmäki, Tikkurila.
Helsingistä Munkkivuori/niemi, Haaga, Oulunkylä, Pukinmäki, Malminkartano (mutta ei ihan aseman seutu).
En suosittele Pukinmäkeä, Tikkurilaa tai Myyrmäkeä lapsiperheelle. Kauklahti todella kaukana kaikesta. Lisäisin listaan Suutarilan (ei Tapulia), Puistola, Siltamäki, Tapanila- Töyrynummi, Tammisto, Kartanonkoski. En suosittele Itä-Vantaata tai Itä-Helsinkiä, vaikka kivoja alueita niissäkin on kivojen alueiden ympäristö ihan jotain muuta. Ei se pieni alue karun alueen sisällä paljoa lämmitä, hyvän läpileikkauksen Helsinki- Vantaa alueista saa kun matkustaan bussilla 560 :) Aika paljon muuttuu maisema luonnonläheisemmäksi kun tullaan idästä koillis- Helsinkiin päin. Vuosaareessa esim. on kyllä meri,. mutta muuten täyteen rakennettu isoja kerrostaloja ja luontoon täytyy erikseen lähteä sieltä kerrostalojen ja betonin keskeltä, ellei asu rivarialueella meren rannalla mutta ap budjetti sopii paremmin kerrostaloon. Viikki jne on enemmän peltoa, vaikka luonnonsuojelualuetta onkin, itse en ihan niin laakeasta maisemasta pidä.Mieti, millaista luontoa haluat?Metsää, merta, peltoa?Halutako moderinille kerrostaloalueelle Arabianrannan jne tyyliin vai enemmän pientaloaluelle ja pienkerrostalotyyppiseen paikkaan?
Suosittelen myös asumisoikeusasuntoa ratkaisuksi, silloin näkee mikä alue olisi sopiva ja mieluinen kun ostaa omistusasunnon. Kun jos samantien ostaa, ei sitä välttämättä saa samalla hinnalla kaupaksi kun ja jos haluaa toiselle alueelle, ei ne asuntojen hinnat ikuisesti nouse tässä talouden tilanteessa. Ja miksi ette muuttaisi ensin vaikka ihan vuokralle? Olen itse muuttanut kaksi kertaa ulkomaille, palannut kaksi kertaa Suomeen ja Suomessa muuttanut viisi kertaa enkä kyllä heti olisi omistusasuntoa tuntemattomalta paikkakunnalta. Helsingissä on ihan tavallista asua vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muualta tulleille usein pk-seutu=Helsinki, eli ei välttämättä tarkoita pelkkää Helsinkiä vaikka siitä puhuukin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Länsi-Vantaan alueisiin. Myyrmäen keskustaan en itse muuttaisi, mutta aivan sen lähellä on paljon hyviä asuinalueita, esim. Kaivoksela, Silvola, Vapaala ja Hämeenkylä. Kaivokselasta ja Silvolan läheltä menee busseja kaupunkiin Hämeenlinnanväylää ja Vapaalasta ja Hämeenkylästä Vihdintietä pitkin. Myös Viherkumpu on aivan ihanan idyllinen asuinalue, tosin sieltä ei kai monia busseja kulje.
Länsi-Vantaalla asunnot ovat edullisempia kuin Helsingissä ja elämä paljon rauhallisempaa kuin Helsingin keskustassa. Tosin, kuten muutamat muutkin täällä sanovat, en voi millään suositella tänne muuttoa jos teillä on siellä elämä mallillaan, täällä oikeasti on paljon kalliimpaa, elämä kiireisempää ja ihmisetkään eivät yhtä mukavia kuin muualla. Ei ole myöskään liioiteltua sanoa että maahanmuutto jo nyt, mutta varsinkin jatkossa tulee tekemään elämän täällä suomalaisille aika ikäväksi. Itse lähtisin saman tien pois jos vain suinkin olisi mahdollista.
Muuttakaa Espooseen tai Kauniasiin. Hyviä paikkoja :)
Munkkivuorikin ok.
Aurinkolahti! Ehdoton paikka, on palvelut ja ihanat ulkoilumaastot. Me tykätään täysillä!
Oletteko katsoneet Hitas-asuntojen myynti-ilmoituksia, niistäkin voi tärpätä. Hitaskoti.fi
Vierailija kirjoitti:
Mites hinnat nykyään Pohjois-Haagassa tai Huopalahdessa? E-Haaga kovin arvokasta nykyään.
Joku tyrkytti Malminkartanoa. Jos välttämättä sille suunnalle, niin hieman alueen ulkopuolella on esim. Maununneva, Kaarela, Hakuninmaa. Kannattaa Espoossa huomioida, että autolla liikkuessa Länsiväylä tukkoinen. Sen uloimmalla laidalla on esim. Laurinlahti ja Latokaski, jonne 300 000 e pääsisi, tosin kolme makkaria - ei välttämättä. Eikö kaksi lasta voisi jakaa huonetta?
Pohjois-haagassa ja huopalahdessa ovat jo hinnat nousseet sellaisiksi että 300 tuhannella ei saa oikein 3h makkaria. Hyvä jos saa edes parin makkarin remonttikuntoisen asunnon. Alueiden asunnot ovat lisäksi täydessä remonttikunnossa jos ovat hieman alle 300 tuhatta 3 makuuhuoneen asunnolle.
Huopalahtihan on alue jossa hinnat ovat nousseet kai suhteellisesti nopeiten viimevuosina. Samoin pohjois-haagan hinnat ovat nousseet nopeasti. Eli jos haluaa suuren asunnon saman radan varresta, niin Kannelmäki on Malminkartano ovat seuraavia osoitteita. Malminkartano yleisesti ottaen ihan nätti lähiö ja yleisilmeeltään siistimpi kuin Kannelmäki. Kannelmäen rakennuskanta ei niinkään hivele omaa silmää, vaikka siellä on kyllä hyviäkin rakennuksia vanhalla puolella ja uudisrakentamista. Tuntuu että ne parhaat eivät useinkaan tule Kannelmäessä myyntiin.
Alue: Aihe vapaa
Sivuhuomautus: muutin 160 neliön omakotitalosta 32 neliön kaksioon. Reilu vuosi tästä neliöitä oli 46 ja nykyisin 6-henkiseksi kasvanut perheemme asuu 80 neliöisessä kolmiossa, eikä tee tiukkaa.
Ei kaikki hingu tilan perässä tai löydä autuutta omakotitaloasumisesta. Hyvää elämää voi olla myös siellä pienehkössä ja kompaktissa kerrostaloasunnossa. Etenkin jos alue on keskeinen ja hyvä. ;)
Just eilen kävin siskoni luona ja katselin, että periaatteessa mahtuisimme reilun 50 neliön kaksioonkin: vanhemmilla olohuoneessa vuodesohva, pieni kehto siihen viereen ja kolme lasta makuuhuoneen puolella kerrossängyssä.
Tuollaiseen ratkaisuun ei ole toistaiseksi tarvetta, kunhan oli rohkaisevaa tajuta, että jos kohdalle osuisi esimerkiksi työttömyys tai pitkäaikaissairaus, jolloin downshiftaaminen olisi osa selviytymystrategiaa, pärjäisimme kyllä huomattavasti pienemmässä ja halvemmassa asunnossa.
Onnea ja tsemppiä ap:n perheelle elämän isoihin muutoksiin! :)
P.S Itse ap:n tilanteessa etsisin hyvältä alueelta vuokra-asunnon ja omakotitalosta saatavilla rahoilla ostaisin kantakaupungista pienen sijoitusasunnon, jonka arvo (toivottavasti) nousee vuosi vuodelta.
Esimerkiksi v. 2010 temppeliaukiolla myytiin pieni yksiö 150 000 eurolla ja nyt samasta asunnosta voisi pyytää 200 000 e.
Ystäväpariskunta osti Etu-Töölöstä remontoitavan pikkukolmion 250 000 eurolla ja nykyisin näistä reilu 50 neliöisistä kolmioista pyydetään 320-350 000 e.
Kun sijoitusasunto on kartuttanut lisää omaisuutta, ostaisin asunnosta saatavilla rahoilla lopulta isomman perheasunnon oman perheen käyttöön. Tänä aikana olisi jo selvää, missä päin sitä haluaisi omistusasuntonsa sijaitsevan ja kasvanut omaisuus antaisi lisää liikkumavaraa valintoihin.