Lue keskustelun säännöt.
Te naiset, jotka saatte miehiltä lahjoja
08.01.2016 |
Onko teillä joku salainen ase siihen, että miehet antavat teille lahjoja ja huomioivat vaikkapa merkkipäivinä? Tai miten toimitte, että joku mies tarjoaa teille vaikka illallisen treffi-iltana tai vie syömään tms?
Haluaisin oikeasti tietää. Yksi tuttuni on saanut mieheltään jopa lahjaksi auton, toinen on päässyt monelle ulkomaanmatkalle miehen tarjoamana. Yleistä näyttää olevan se, että jos mies pyytää naista treffeille, hän maksaa naisen ruuankin. Minulle kukaan mies ei ole koskaan tarjonnut mitään, ei edes oma mies.
Taas tulee kohta Valentinen päivä ja pelkään, että joudun pettymään, niin kuin viime vuonnakin. Ja sen jälkeen on kohta syntymäpäiväni. En saanut lahjaa joulunakaan. Itse olen antanut miehelle lahjoja kuitenkin. En nyt kaipaa niitä vastauksia, että arjessa huomioiminen on tärkeää, koska minusta ne ovat ihan eri asioita. Tuntuu, että en olisi kovin arvokas nainen, ikäänkuin en ansaitsisi sellaista huomiota, mitä muut naiset saavat miehiltään.
En elä miehen kustannuksella vaan päinvastoin olen raha-asioissa itsenäinen ja työssäkäyvä mieheni asuu puoli-ilmaiseksi minun luonani. Teen kotityöt ja seksiä on joka päivä ja monipuolisesti, miten mies haluaa. Yritän pysyä kauniina jne. En ymmärrä, mitä muuta voisin tehdä, että olisin yhtä arvokas nainen kuin nuo, jotka saavat huomionosoituksia miehiltä. Toivoisin oikeasti vinkkejä.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Tuo kuulostaa juurikin siltä että tulet kohdelluksi paremmin. Jos "naisellinen nainen" on yhtäkuin autettava lapsi joka ei saa itse ovea auki eikä tuolia alleen eikä voita ja sokeria kaupasta niin mieluumminhan olisi sitten jotain muuta. Ole onnellinen että olet miesten silmissä tasa-arvoinen ja -älyinen etkä se "heikompi sukupuoli" :)
Se ei ole pointti. Työelämässä naiset haluavat tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti. On eri asia haluta tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa. Varmasti miehetkin haluavat parisuhteessa saada tuntea itsensä Miehekkäiksi Miehiksi?
en halua tuntea itseäni miehekkääksi mieheksi jos se tarkoittaa, että tuhlaan palkkani naisen haluamiin turhuuksiin vaikka tämä tienaa saman kuin minä ja voisi ostaa ne itsekkin
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Tuo kuulostaa juurikin siltä että tulet kohdelluksi paremmin. Jos "naisellinen nainen" on yhtäkuin autettava lapsi joka ei saa itse ovea auki eikä tuolia alleen eikä voita ja sokeria kaupasta niin mieluumminhan olisi sitten jotain muuta. Ole onnellinen että olet miesten silmissä tasa-arvoinen ja -älyinen etkä se "heikompi sukupuoli" :)
Se ei ole pointti. Työelämässä naiset haluavat tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti. On eri asia haluta tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa. Varmasti miehetkin haluavat parisuhteessa saada tuntea itsensä Miehekkäiksi Miehiksi?
en halua tuntea itseäni miehekkääksi mieheksi jos se tarkoittaa, että tuhlaan palkkani naisen haluamiin turhuuksiin vaikka tämä tienaa saman kuin minä ja voisi ostaa ne itsekkin
Sun palkka onkin sitten pieni, jos kaksi euroa maksava ruusu vaikkapa Valentinen päivänä kaataa taloutesi. Tässä ketjussa ei ole kyse taloudellisesta hyötymisestä vaan huomioimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Tuo kuulostaa juurikin siltä että tulet kohdelluksi paremmin. Jos "naisellinen nainen" on yhtäkuin autettava lapsi joka ei saa itse ovea auki eikä tuolia alleen eikä voita ja sokeria kaupasta niin mieluumminhan olisi sitten jotain muuta. Ole onnellinen että olet miesten silmissä tasa-arvoinen ja -älyinen etkä se "heikompi sukupuoli" :)
Se ei ole pointti. Työelämässä naiset haluavat tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti. On eri asia haluta tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa. Varmasti miehetkin haluavat parisuhteessa saada tuntea itsensä Miehekkäiksi Miehiksi?
en halua tuntea itseäni miehekkääksi mieheksi jos se tarkoittaa, että tuhlaan palkkani naisen haluamiin turhuuksiin vaikka tämä tienaa saman kuin minä ja voisi ostaa ne itsekkin
Sun palkka onkin sitten pieni, jos kaksi euroa maksava ruusu vaikkapa Valentinen päivänä kaataa taloutesi. Tässä ketjussa ei ole kyse taloudellisesta hyötymisestä vaan huomioimisesta.
Miksi siihen huomioimiseen tarvitaan ruusu eikä halaus riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Tuo kuulostaa juurikin siltä että tulet kohdelluksi paremmin. Jos "naisellinen nainen" on yhtäkuin autettava lapsi joka ei saa itse ovea auki eikä tuolia alleen eikä voita ja sokeria kaupasta niin mieluumminhan olisi sitten jotain muuta. Ole onnellinen että olet miesten silmissä tasa-arvoinen ja -älyinen etkä se "heikompi sukupuoli" :)
Se ei ole pointti. Työelämässä naiset haluavat tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti. On eri asia haluta tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa. Varmasti miehetkin haluavat parisuhteessa saada tuntea itsensä Miehekkäiksi Miehiksi?
en halua tuntea itseäni miehekkääksi mieheksi jos se tarkoittaa, että tuhlaan palkkani naisen haluamiin turhuuksiin vaikka tämä tienaa saman kuin minä ja voisi ostaa ne itsekkin
Sun palkka onkin sitten pieni, jos kaksi euroa maksava ruusu vaikkapa Valentinen päivänä kaataa taloutesi. Tässä ketjussa ei ole kyse taloudellisesta hyötymisestä vaan huomioimisesta.
ystävän päivä suomessa ja naiset saa itkupotkuraivarin jos pitää ystävänä vaikka on enemmän.... ei naisille mikään riitä eli on parempi olla ostamatta mitään ja kun rutina alkaa niin vaihtaa nuorempaan/nöyrempään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Tuo kuulostaa juurikin siltä että tulet kohdelluksi paremmin. Jos "naisellinen nainen" on yhtäkuin autettava lapsi joka ei saa itse ovea auki eikä tuolia alleen eikä voita ja sokeria kaupasta niin mieluumminhan olisi sitten jotain muuta. Ole onnellinen että olet miesten silmissä tasa-arvoinen ja -älyinen etkä se "heikompi sukupuoli" :)
Se ei ole pointti. Työelämässä naiset haluavat tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti. On eri asia haluta tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa. Varmasti miehetkin haluavat parisuhteessa saada tuntea itsensä Miehekkäiksi Miehiksi?
en halua tuntea itseäni miehekkääksi mieheksi jos se tarkoittaa, että tuhlaan palkkani naisen haluamiin turhuuksiin vaikka tämä tienaa saman kuin minä ja voisi ostaa ne itsekkin
Sun palkka onkin sitten pieni, jos kaksi euroa maksava ruusu vaikkapa Valentinen päivänä kaataa taloutesi. Tässä ketjussa ei ole kyse taloudellisesta hyötymisestä vaan huomioimisesta.
Miksi siihen huomioimiseen tarvitaan ruusu eikä halaus riitä?
Esimerkiksi Valentinen päivää seuraa kuukauden päästä Kansainvälinen suihinottopäivä, jonka on tarkoitus olla vastine miesten huomioimiseksi, kun ovat ensin huomioineet naisia. Eli se sitten varmaan riittää silloin miehelle vaan halaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä kokoinen timatti on lompakkoloisen mielestä kyllin suuri?
Pitää opetella suhtautumaan kylmänviileästi varmaan. Miehelle on tulossa synttärit pyöreitä vuosia. Ajattelin jättää lahjan ostamatta ja onnittelen vain halauksella, kun ei hänkään minua muista merkkipäivinä. Tämä aiheuttaa jo nyt valtavaa stressiä ja syyllisyyttä, kun olen tottunut huomioimaan muita ihmisiä, siis olen se ihminen, joka lähettää joka vuosi joulukortit ja kalenterissa on kaikkien sukulaisten ja tuttujen synttärit ja nimpparit, jotta muistan varmasti onnitella jne. Musta tosin tuntuu, että mies saattaa jopa suuttua, jos ei saa lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä kokoinen timatti on lompakkoloisen mielestä kyllin suuri?
Mun sormus maksoi vähän päälle 20.000 euroa, on ostettu antwerpenista, ihan sopiva mulle.
En kerro karaatteja tai kirkkautta, ettei kukaan irl tunnista mua av-palstailijaksi.
Harmittaako sulla, kun sulla ei ole mitään avuja, joilla saada varakas mies, susta huokuu katkeruus ja kateus kauas, se on vähän säälittävää. Ihan vain tiedoksi, että mikään määrä köyhän häpäisyä ei kiinnosta varakkaita, olet mitätön, ulvamies :)
Mä sain seurusteluaikoina, mutta harvoin osuu maut yksiin esim koruissa jne. Nykyään yhteiset rahat ja itse ostan itselleni sen mitä tarvitsen. Parempi niin, ei tule virhehankintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä kokoinen timatti on lompakkoloisen mielestä kyllin suuri?
Mun sormus maksoi vähän päälle 20.000 euroa, on ostettu antwerpenista, ihan sopiva mulle.
En kerro karaatteja tai kirkkautta, ettei kukaan irl tunnista mua av-palstailijaksi.
Harmittaako sulla, kun sulla ei ole mitään avuja, joilla saada varakas mies, susta huokuu katkeruus ja kateus kauas, se on vähän säälittävää. Ihan vain tiedoksi, että mikään määrä köyhän häpäisyä ei kiinnosta varakkaita, olet mitätön, ulvamies :)
EN tiedä kenelle tämä oli tarkoitettu, tuolle "lompakkoloismiehelle" vai minulle (ap). Vastaan kuitenkin, että olen kateellinen niille naisille, joita heidän miehensä muistavat lahjoilla tai romanttisilla yllätyksillä. Haluaisin kokea sellaista itsekin ja koen olevani huonompi kuin ne muut naiset, joilla on sellainen mies. En tarvitse kalliita lahjoja vaan huomioimista
Sinulla ilmeisesti on sellaisia naisellisia avuja, kun olet saanut jopa noin hienon lahjan. Voitko neuvoa mitä minun pitäisi tehdä, jotta pääsisin edes sadasosaan siitä, missä sinä olet nyt, millainen minun kannattaisi olla ja miten toimia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä kokoinen timatti on lompakkoloisen mielestä kyllin suuri?
Mun sormus maksoi vähän päälle 20.000 euroa, on ostettu antwerpenista, ihan sopiva mulle.
En kerro karaatteja tai kirkkautta, ettei kukaan irl tunnista mua av-palstailijaksi.
Harmittaako sulla, kun sulla ei ole mitään avuja, joilla saada varakas mies, susta huokuu katkeruus ja kateus kauas, se on vähän säälittävää. Ihan vain tiedoksi, että mikään määrä köyhän häpäisyä ei kiinnosta varakkaita, olet mitätön, ulvamies :)
EN tiedä kenelle tämä oli tarkoitettu, tuolle "lompakkoloismiehelle" vai minulle (ap). Vastaan kuitenkin, että olen kateellinen niille naisille, joita heidän miehensä muistavat lahjoilla tai romanttisilla yllätyksillä. Haluaisin kokea sellaista itsekin ja koen olevani huonompi kuin ne muut naiset, joilla on sellainen mies. En tarvitse kalliita lahjoja vaan huomioimista
Sinulla ilmeisesti on sellaisia naisellisia avuja, kun olet saanut jopa noin hienon lahjan. Voitko neuvoa mitä minun pitäisi tehdä, jotta pääsisin edes sadasosaan siitä, missä sinä olet nyt, millainen minun kannattaisi olla ja miten toimia?
Oli siis tarkoitettu lompakkolois/vulvamiehelle tuo, koska se taas surullisen katkerana kyseli millaisia timantteja naiset on saaneet; se kun on sen oma suurin unelma.
En tiedä naisellisista avuista, mutta kannattaa vaatia aina parasta, ja uskoa siihen, että sä olet arvokas, koska sä olet, oikeasti. En osaa selittää kovin tätä ajatusta, mutta se on tuon ydin.
Ja eihän se tee susta huonompaa, että sulla on mies, joka ei huomioi, vaan se tekee susta naisen, jolla on huono mies. Huomaatko eron? Sulla on viallinen mies, mutta puhut silti itsestäsi jotenkin viallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap,
Minä olen koko yhdessäolomme aikana (5v) saanut monta matkaa, paria hienompaa korua, kihlasormus (joka nyt ei ole lahja :D ) kaksi Chanelin laukkua, kirjoja, aina tarjonnut ravintolakäynnit ja lahjakortteja esim. hierontaan, vartalohoitoihin jne. Matkat ovat olleet ylivoimaisesti parhaita lahjoja. En ole käyttäytynyt mitenkään erikoisesti, ollut vain oma itseni. Toki nautin myös tehdä hänelle asioita esim. ruokaa ja antaa hierontaa, ja vaan yhteistä aikaa. Olen muuten aika itsenäinen nainen, mutta toki nautin siitä kun mieheni huomioi minua sellaisilla lahjoilla joista pidän. Ulkonäöltäni olen kai ihan perusnätti, en mikään silmiinpistävä kaunotar ja kunnostani pidän hyvää huolta urheilemalla säännöllisesti.
Toki riippuu paljon miehesi varallisuudesta mitä pystyy tarjoamaan sinulle, mutta kyllä mielestäni rakkaimpaan ihmiseen pitäisi olla valmis panostamaan ilman erikseen sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Minä olen koko yhdessäolomme aikana (5v) saanut monta matkaa, paria hienompaa korua, kihlasormus (joka nyt ei ole lahja :D ) kaksi Chanelin laukkua, kirjoja, aina tarjonnut ravintolakäynnit ja lahjakortteja esim. hierontaan, vartalohoitoihin jne. Matkat ovat olleet ylivoimaisesti parhaita lahjoja. En ole käyttäytynyt mitenkään erikoisesti, ollut vain oma itseni. Toki nautin myös tehdä hänelle asioita esim. ruokaa ja antaa hierontaa, ja vaan yhteistä aikaa. Olen muuten aika itsenäinen nainen, mutta toki nautin siitä kun mieheni huomioi minua sellaisilla lahjoilla joista pidän. Ulkonäöltäni olen kai ihan perusnätti, en mikään silmiinpistävä kaunotar ja kunnostani pidän hyvää huolta urheilemalla säännöllisesti.
Toki riippuu paljon miehesi varallisuudesta mitä pystyy tarjoamaan sinulle, mutta kyllä mielestäni rakkaimpaan ihmiseen pitäisi olla valmis panostamaan ilman erikseen sanomista.
Olen ihan kateudesta vihreä. Toi on kyllä jo todella hienosti!
Miten sun arvion mukaan, jos ulkopuolinen arvioisi teitä kriittisesti, niin pitäisikö hän sinua naisena tasokkaampana yksilönä naisten joukossa, kuin miten tasokas mies olisi miesten joukossa? Siis tarkoitan, että onko tuossa miehellä kompensointia, että hän yrittää pitää kiinni paremmasta naisesta kuin minkä uskoisi uudelleen enää saavansa.
Mun mies taitaa pitää itseään tasokkaampana kuin mua, vaikka sille ei ole mielestäni mitään perusteita. Ajattelin, että ehkä mies katsoo, ettei tarvitse antaa lahjoja, että saisi koska vain paremman naisen. On myös hieman henkistä väkivaltaa ja sellaista kritisointia ja nujertamista silloin tällöin. Ehkä se on tavallaan vallankäyttöä, että ei anna lahjoja. Siksi ehkä minusta tuntuu, että en ole tarpeeksi hyvä, jotta saisin lahjoja tai jotta mies huomioisi ja veisi ravintolaan. Ehkä siksi tosiaan tuntuu, että minussa on vikaa ja pitäisi olla parempi ja osoittaa paremmin oma arvonsa naisena ja olla vaateliaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään ap:n tilanteesta: mies ei huomioi, hyötyy sinusta monin tavoin taloudellisesti jne. Eipä sulla tuossa tunnu olevan paljoa menetettävääkään. Sanot olleesi sinkku pitkään ja ilmeisesti ajattelet että tämä on parempaa kuin yksinolo. Ehkä kannattaa miettiä mikä siinä on parempaa, onko sitä hyvää oikeasti niin paljon että kannattaa olla miehen suhteen noin varovainen. En väitä että pitää laittaa suhde nyt heti poikki, mutta voithan alkaa olla vaativampi ja katsoa miten mies reagoi.
Jätät todellakin sen lahjan ostamatta miehelle ja sitten annat hänen maistaa omaa lääkettään jos suuttuu: syytät lapselliseksi materialistiksi. Et siis suoraan syytä vaan ihmettelet miten aikuinen ihminen voikin suuttua paketin puuttumisesta ja korostat ettei sellaisen pitäisi olla tärkeää. Ja jos on joku meno niin vaadit että sut haetaan, jos julkisilla tuleminen on vähänkin hankalaa. Jos mies siitä kuittailee niin ihmettelet eikä häntä yhtään kiinnosta sun turvallisuus ym. Ravintolassa jätät lompakon kotiin. Ja et siis tietenkään enää itse kutsu miestä mihinkään. Jos menot loppuu, niin sitten loppuu. Käytä rahasi itseesi mieluummin.
Ja jos tämän jälkeen suhde kuihtuu, niin mieti nyt tarkkaan mitä oikein menetit. Kohtele itse itseäsi paremmin, joko yksin, tämän miehen kanssa tai jonkun sopivamman miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Tuo kuulostaa juurikin siltä että tulet kohdelluksi paremmin. Jos "naisellinen nainen" on yhtäkuin autettava lapsi joka ei saa itse ovea auki eikä tuolia alleen eikä voita ja sokeria kaupasta niin mieluumminhan olisi sitten jotain muuta. Ole onnellinen että olet miesten silmissä tasa-arvoinen ja -älyinen etkä se "heikompi sukupuoli" :)
Se ei ole pointti. Työelämässä naiset haluavat tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti. On eri asia haluta tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa. Varmasti miehetkin haluavat parisuhteessa saada tuntea itsensä Miehekkäiksi Miehiksi?
en halua tuntea itseäni miehekkääksi mieheksi jos se tarkoittaa, että tuhlaan palkkani naisen haluamiin turhuuksiin vaikka tämä tienaa saman kuin minä ja voisi ostaa ne itsekkin
Sun palkka onkin sitten pieni, jos kaksi euroa maksava ruusu vaikkapa Valentinen päivänä kaataa taloutesi. Tässä ketjussa ei ole kyse taloudellisesta hyötymisestä vaan huomioimisesta.
Miksi siihen huomioimiseen tarvitaan ruusu eikä halaus riitä?
Esimerkiksi Valentinen päivää seuraa kuukauden päästä Kansainvälinen suihinottopäivä, jonka on tarkoitus olla vastine miesten huomioimiseksi, kun ovat ensin huomioineet naisia. Eli se sitten varmaan riittää silloin miehelle vaan halaus?
No olen naispuolinen joka laittoi tuon halausviestin ja aina mennyt ohi kummatkin naurettavat päivät. En ole itse tarvinnut jonkun kalenteriin merkitsemiä päiviä siihen että tekisin jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Minä olen koko yhdessäolomme aikana (5v) saanut monta matkaa, paria hienompaa korua, kihlasormus (joka nyt ei ole lahja :D ) kaksi Chanelin laukkua, kirjoja, aina tarjonnut ravintolakäynnit ja lahjakortteja esim. hierontaan, vartalohoitoihin jne. Matkat ovat olleet ylivoimaisesti parhaita lahjoja. En ole käyttäytynyt mitenkään erikoisesti, ollut vain oma itseni. Toki nautin myös tehdä hänelle asioita esim. ruokaa ja antaa hierontaa, ja vaan yhteistä aikaa. Olen muuten aika itsenäinen nainen, mutta toki nautin siitä kun mieheni huomioi minua sellaisilla lahjoilla joista pidän. Ulkonäöltäni olen kai ihan perusnätti, en mikään silmiinpistävä kaunotar ja kunnostani pidän hyvää huolta urheilemalla säännöllisesti.
Toki riippuu paljon miehesi varallisuudesta mitä pystyy tarjoamaan sinulle, mutta kyllä mielestäni rakkaimpaan ihmiseen pitäisi olla valmis panostamaan ilman erikseen sanomista.
Olen ihan kateudesta vihreä. Toi on kyllä jo todella hienosti!
Miten sun arvion mukaan, jos ulkopuolinen arvioisi teitä kriittisesti, niin pitäisikö hän sinua naisena tasokkaampana yksilönä naisten joukossa, kuin miten tasokas mies olisi miesten joukossa? Siis tarkoitan, että onko tuossa miehellä kompensointia, että hän yrittää pitää kiinni paremmasta naisesta kuin minkä uskoisi uudelleen enää saavansa.
Mun mies taitaa pitää itseään tasokkaampana kuin mua, vaikka sille ei ole mielestäni mitään perusteita. Ajattelin, että ehkä mies katsoo, ettei tarvitse antaa lahjoja, että saisi koska vain paremman naisen. On myös hieman henkistä väkivaltaa ja sellaista kritisointia ja nujertamista silloin tällöin. Ehkä se on tavallaan vallankäyttöä, että ei anna lahjoja. Siksi ehkä minusta tuntuu, että en ole tarpeeksi hyvä, jotta saisin lahjoja tai jotta mies huomioisi ja veisi ravintolaan. Ehkä siksi tosiaan tuntuu, että minussa on vikaa ja pitäisi olla parempi ja osoittaa paremmin oma arvonsa naisena ja olla vaateliaampi.
APsun pitaa itse arvostaa itseasi enemman. Ala osta miehelle enaa mitaan, osta itsellesi ja tee itsellesi kivat synttarit: mene ystavan kanssa ravintolaan syomaan ja kay kauneushoitolassa/vaateotoksilla/mista pidat. Jos suhteessa toinen alistaa toista ja on selkeasti ilkea niin miksi jaada kynnysmatoks makaamaan? Hanki itsellesi ja vaan itsellesi jos mies ei kykene vastavuoroisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Pitää opetella suhtautumaan kylmänviileästi varmaan. Miehelle on tulossa synttärit pyöreitä vuosia. Ajattelin jättää lahjan ostamatta ja onnittelen vain halauksella, kun ei hänkään minua muista merkkipäivinä. Tämä aiheuttaa jo nyt valtavaa stressiä ja syyllisyyttä, kun olen tottunut huomioimaan muita ihmisiä, siis olen se ihminen, joka lähettää joka vuosi joulukortit ja kalenterissa on kaikkien sukulaisten ja tuttujen synttärit ja nimpparit, jotta muistan varmasti onnitella jne. Musta tosin tuntuu, että mies saattaa jopa suuttua, jos ei saa lahjaa.
No hyvähän se on tässä vaiheessa selvittää onko vielä niin lapsellinen että sellaisesta suuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään ap:n tilanteesta: mies ei huomioi, hyötyy sinusta monin tavoin taloudellisesti jne. Eipä sulla tuossa tunnu olevan paljoa menetettävääkään. Sanot olleesi sinkku pitkään ja ilmeisesti ajattelet että tämä on parempaa kuin yksinolo. Ehkä kannattaa miettiä mikä siinä on parempaa, onko sitä hyvää oikeasti niin paljon että kannattaa olla miehen suhteen noin varovainen. En väitä että pitää laittaa suhde nyt heti poikki, mutta voithan alkaa olla vaativampi ja katsoa miten mies reagoi.
Jätät todellakin sen lahjan ostamatta miehelle ja sitten annat hänen maistaa omaa lääkettään jos suuttuu: syytät lapselliseksi materialistiksi. Et siis suoraan syytä vaan ihmettelet miten aikuinen ihminen voikin suuttua paketin puuttumisesta ja korostat ettei sellaisen pitäisi olla tärkeää. Ja jos on joku meno niin vaadit että sut haetaan, jos julkisilla tuleminen on vähänkin hankalaa. Jos mies siitä kuittailee niin ihmettelet eikä häntä yhtään kiinnosta sun turvallisuus ym. Ravintolassa jätät lompakon kotiin. Ja et siis tietenkään enää itse kutsu miestä mihinkään. Jos menot loppuu, niin sitten loppuu. Käytä rahasi itseesi mieluummin.
Ja jos tämän jälkeen suhde kuihtuu, niin mieti nyt tarkkaan mitä oikein menetit. Kohtele itse itseäsi paremmin, joko yksin, tämän miehen kanssa tai jonkun sopivamman miehen kanssa.
Jatkan vielä: nyt myöhempien viestiesi perusteella näyttää siltä että muistamattomuus on vain jäävuoren huippu. Ei selvästi arvosta sua, voi olla että tarvitsee herätyksen että havahtuu arvostamaan (ja silloinkin sun on elettävä sen tiedon kanssa että miehesi on toope, joka ei itekseen ymmärrä mitään tärkeää ;) ja voi olla ns. herätys saa hänet lyttäämään sua entistä pahemmin. Mutta sekin on arvokas tieto. Etenet sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Minä olen koko yhdessäolomme aikana (5v) saanut monta matkaa, paria hienompaa korua, kihlasormus (joka nyt ei ole lahja :D ) kaksi Chanelin laukkua, kirjoja, aina tarjonnut ravintolakäynnit ja lahjakortteja esim. hierontaan, vartalohoitoihin jne. Matkat ovat olleet ylivoimaisesti parhaita lahjoja. En ole käyttäytynyt mitenkään erikoisesti, ollut vain oma itseni. Toki nautin myös tehdä hänelle asioita esim. ruokaa ja antaa hierontaa, ja vaan yhteistä aikaa. Olen muuten aika itsenäinen nainen, mutta toki nautin siitä kun mieheni huomioi minua sellaisilla lahjoilla joista pidän. Ulkonäöltäni olen kai ihan perusnätti, en mikään silmiinpistävä kaunotar ja kunnostani pidän hyvää huolta urheilemalla säännöllisesti.
Toki riippuu paljon miehesi varallisuudesta mitä pystyy tarjoamaan sinulle, mutta kyllä mielestäni rakkaimpaan ihmiseen pitäisi olla valmis panostamaan ilman erikseen sanomista.
Olen ihan kateudesta vihreä. Toi on kyllä jo todella hienosti!
Miten sun arvion mukaan, jos ulkopuolinen arvioisi teitä kriittisesti, niin pitäisikö hän sinua naisena tasokkaampana yksilönä naisten joukossa, kuin miten tasokas mies olisi miesten joukossa? Siis tarkoitan, että onko tuossa miehellä kompensointia, että hän yrittää pitää kiinni paremmasta naisesta kuin minkä uskoisi uudelleen enää saavansa.
Mun mies taitaa pitää itseään tasokkaampana kuin mua, vaikka sille ei ole mielestäni mitään perusteita. Ajattelin, että ehkä mies katsoo, ettei tarvitse antaa lahjoja, että saisi koska vain paremman naisen. On myös hieman henkistä väkivaltaa ja sellaista kritisointia ja nujertamista silloin tällöin. Ehkä se on tavallaan vallankäyttöä, että ei anna lahjoja. Siksi ehkä minusta tuntuu, että en ole tarpeeksi hyvä, jotta saisin lahjoja tai jotta mies huomioisi ja veisi ravintolaan. Ehkä siksi tosiaan tuntuu, että minussa on vikaa ja pitäisi olla parempi ja osoittaa paremmin oma arvonsa naisena ja olla vaateliaampi.
En ihan rehellisesti osaa arvioida mitään "tasoja", koska mielestäni ihmisen tasokkuus koostuu monesta tekijästä kuten koulutuksesta, siitä miten kohtelet muita ihmisiä, ulkonäöstä/terveydestä huolehtiminen jne. Mutta tuo mikä särähtää korvaan on se, että miehesi nujertaa sinua. Sitä en hyväksyisi vaikka saisin sata Chanelin laukkua. Ja jos oikeasti haluat hienoja lahjoja kehotankin etsimään sellaisen ihmisen, joka arvostaa sinua, niin siten tulet myös huomaamaan että sinuun panostetaan!
en halua tuntea itseäni miehekkääksi mieheksi jos se tarkoittaa, että tuhlaan palkkani naisen haluamiin turhuuksiin vaikka tämä tienaa saman kuin minä ja voisi ostaa ne itsekkin