Lue keskustelun säännöt.
Te naiset, jotka saatte miehiltä lahjoja
08.01.2016 |
Onko teillä joku salainen ase siihen, että miehet antavat teille lahjoja ja huomioivat vaikkapa merkkipäivinä? Tai miten toimitte, että joku mies tarjoaa teille vaikka illallisen treffi-iltana tai vie syömään tms?
Haluaisin oikeasti tietää. Yksi tuttuni on saanut mieheltään jopa lahjaksi auton, toinen on päässyt monelle ulkomaanmatkalle miehen tarjoamana. Yleistä näyttää olevan se, että jos mies pyytää naista treffeille, hän maksaa naisen ruuankin. Minulle kukaan mies ei ole koskaan tarjonnut mitään, ei edes oma mies.
Taas tulee kohta Valentinen päivä ja pelkään, että joudun pettymään, niin kuin viime vuonnakin. Ja sen jälkeen on kohta syntymäpäiväni. En saanut lahjaa joulunakaan. Itse olen antanut miehelle lahjoja kuitenkin. En nyt kaipaa niitä vastauksia, että arjessa huomioiminen on tärkeää, koska minusta ne ovat ihan eri asioita. Tuntuu, että en olisi kovin arvokas nainen, ikäänkuin en ansaitsisi sellaista huomiota, mitä muut naiset saavat miehiltään.
En elä miehen kustannuksella vaan päinvastoin olen raha-asioissa itsenäinen ja työssäkäyvä mieheni asuu puoli-ilmaiseksi minun luonani. Teen kotityöt ja seksiä on joka päivä ja monipuolisesti, miten mies haluaa. Yritän pysyä kauniina jne. En ymmärrä, mitä muuta voisin tehdä, että olisin yhtä arvokas nainen kuin nuo, jotka saavat huomionosoituksia miehiltä. Toivoisin oikeasti vinkkejä.
Kommentit (125)
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
SInulla näyttää olevan vaikeuksia uskoa, että joku nainen voisi koskaan maksaa itse mitään. Väännetään nyt rautalangasta, että maksoin miehen sormuksen kokonaan, kun oli halvempi, ja puolet omastani, joka oli hieman kalliimpi, vaikka se ostettiin käytettynä toisin kuin miehen sormus uutena.
Annoin miehelle monta lahjaa joulunakin, hän ei antanut minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
. Olen se reilu, kunnollinen, luotettava naisystävä/puoliso, jonka kanssa rakennetaan arkea. En sellainen, jolle ostellaan lahjoja tai tehdään palveluksia.
Höm. Nämä ominaisuudet eivät kyllä ole mitenkään toisiaan poissulkevia. Nimimerkillä kunnollinen luotettava vaimo, joka saa mieheltään käsittämättömän ihania lahjoja synttäreinä, jouluna ja muuten vaan. Huomioimista on meillä arjessa puolin ja toisin joka päivä. Mies on huomaavainen perusluonteeltaan ja antelias. Itse olen myös. En ymmärrä teitä jotka tyydytte olemaan kaikin tavoin pihiluonteisten miehienne kanssa ja podette pahaa mieltä. Parisuhteen tarkoitus on IMHO tehdä toinen onnelliseksi ja saada itse kokea samaa.
Kuka potisi pahaa mieltä siitä, ettei saa toisen rahoja tai siitä, että voi kestävän tulevaisuuden mukaisesti itse ostaa itselleen täsmälleen sen verran ja sitä mitä tarvitsee.......?? o_0
Vierailija kirjoitti:
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
SInulla näyttää olevan vaikeuksia uskoa, että joku nainen voisi koskaan maksaa itse mitään. Väännetään nyt rautalangasta, että maksoin miehen sormuksen kokonaan, kun oli halvempi, ja puolet omastani, joka oli hieman kalliimpi, vaikka se ostettiin käytettynä toisin kuin miehen sormus uutena.
Annoin miehelle monta lahjaa joulunakin, hän ei antanut minulle.
Olen vain kyllästymiseen asti sivusta seurannut useamman muijan kohdalla kuinka he eivät voisi koskaan maksaa itse mitään ja samanlainen lahjahinku päällä kuin pienillä lapsilla. Jos haluaa näyttää että oikeasti välittää toisesta, ei siihen asiaan todellakaan tarvitse rahaa ja materiaa sekoittaa.
tuntuu jotenkin typerältä, että naiset odottavat jotain lahjoja vaikka voisivat tehdä töitä ja ostaa mitä vaan.
Joiltain amerikkalaisilta ja alistetuilta muslimeilta ymmärtäisin lahjoista kiihottumisen. Naiset tienaavat suomessa enemmän kuin miehet joten odottaisin jotain muuta kuin kalsareita ja suihkusaippuoita lahjaksi :P
Vierailija kirjoitti:
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
SInulla näyttää olevan vaikeuksia uskoa, että joku nainen voisi koskaan maksaa itse mitään. Väännetään nyt rautalangasta, että maksoin miehen sormuksen kokonaan, kun oli halvempi, ja puolet omastani, joka oli hieman kalliimpi, vaikka se ostettiin käytettynä toisin kuin miehen sormus uutena.
Annoin miehelle monta lahjaa joulunakin, hän ei antanut minulle.
Osoittaako mies mitenkään muuten arvostusta? Koska jos ei, niin kuulostaa kyllä kovin selkeästi siltä että on kanssasi vain siksi että on tottunut/se on helppoa, ei todellakaan siksi, että rakastaisi sinua :(. Todella noloa laittaa toinen maksamaan puolison sormus JA vielä puolet omastaan! Ei todellakaan romantiikan hiventäkään. Kyllä ne sormukset ostetaan joko toinen toiselle (mies naiselle ja nainen miehelle), tai sitten kosija maksaa molemmat. Ei noin, ei noin. Sinuna en olisi suostunut enää edes koko liittoon, vaikka ei se varmaan kyllä miehelle olisi ollut kuin olankohautuksen veroinen asia sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi ollut varaa kustantaa tyttöystävälle mitään parikymppisenä, mutta nyt hyvin tienaavana voin lahja naisia ja he pitävät herrasmiehenä vaikka olen sama paskiainen kuin 18 vuotiaana :D
Missä on se feministien kuuluisa kunnianhimo ansaita omat rahat ja joskus kustantaa miehillekin lahjoja ja illallisia?
Tuskin tällaiseen ketjuun feministit kirjoittelevat :D
Ja sinulta jäi huomaamatta, että esim. aloittajan mies elää naisen rahoilla, joten tuohon syyllistyvät sekä miehet että naiset.
Miksi kuvittelet että naiset pitävät sinua herrasmiehenä? Se on kohteliaisuus, joka sanotaan vanhoille herroille, joille ei oikein muuta kohteliasta enää voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
SInulla näyttää olevan vaikeuksia uskoa, että joku nainen voisi koskaan maksaa itse mitään. Väännetään nyt rautalangasta, että maksoin miehen sormuksen kokonaan, kun oli halvempi, ja puolet omastani, joka oli hieman kalliimpi, vaikka se ostettiin käytettynä toisin kuin miehen sormus uutena.
Annoin miehelle monta lahjaa joulunakin, hän ei antanut minulle.
Osoittaako mies mitenkään muuten arvostusta? Koska jos ei, niin kuulostaa kyllä kovin selkeästi siltä että on kanssasi vain siksi että on tottunut/se on helppoa, ei todellakaan siksi, että rakastaisi sinua :(. Todella noloa laittaa toinen maksamaan puolison sormus JA vielä puolet omastaan! Ei todellakaan romantiikan hiventäkään. Kyllä ne sormukset ostetaan joko toinen toiselle (mies naiselle ja nainen miehelle), tai sitten kosija maksaa molemmat. Ei noin, ei noin. Sinuna en olisi suostunut enää edes koko liittoon, vaikka ei se varmaan kyllä miehelle olisi ollut kuin olankohautuksen veroinen asia sekään.
Eli meni melkein ihan oikein? Eikös tää muija kosinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
SInulla näyttää olevan vaikeuksia uskoa, että joku nainen voisi koskaan maksaa itse mitään. Väännetään nyt rautalangasta, että maksoin miehen sormuksen kokonaan, kun oli halvempi, ja puolet omastani, joka oli hieman kalliimpi, vaikka se ostettiin käytettynä toisin kuin miehen sormus uutena.
Annoin miehelle monta lahjaa joulunakin, hän ei antanut minulle.
Osoittaako mies mitenkään muuten arvostusta? Koska jos ei, niin kuulostaa kyllä kovin selkeästi siltä että on kanssasi vain siksi että on tottunut/se on helppoa, ei todellakaan siksi, että rakastaisi sinua :(. Todella noloa laittaa toinen maksamaan puolison sormus JA vielä puolet omastaan! Ei todellakaan romantiikan hiventäkään. Kyllä ne sormukset ostetaan joko toinen toiselle (mies naiselle ja nainen miehelle), tai sitten kosija maksaa molemmat. Ei noin, ei noin. Sinuna en olisi suostunut enää edes koko liittoon, vaikka ei se varmaan kyllä miehelle olisi ollut kuin olankohautuksen veroinen asia sekään.
muiden tulisi suorittaa parisuhteensa kuten olet amerikkalaisesta tositelevisiosta oppinut :D .........
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
SInulla näyttää olevan vaikeuksia uskoa, että joku nainen voisi koskaan maksaa itse mitään. Väännetään nyt rautalangasta, että maksoin miehen sormuksen kokonaan, kun oli halvempi, ja puolet omastani, joka oli hieman kalliimpi, vaikka se ostettiin käytettynä toisin kuin miehen sormus uutena.
Annoin miehelle monta lahjaa joulunakin, hän ei antanut minulle.
Osoittaako mies mitenkään muuten arvostusta? Koska jos ei, niin kuulostaa kyllä kovin selkeästi siltä että on kanssasi vain siksi että on tottunut/se on helppoa, ei todellakaan siksi, että rakastaisi sinua :(. Todella noloa laittaa toinen maksamaan puolison sormus JA vielä puolet omastaan! Ei todellakaan romantiikan hiventäkään. Kyllä ne sormukset ostetaan joko toinen toiselle (mies naiselle ja nainen miehelle), tai sitten kosija maksaa molemmat. Ei noin, ei noin. Sinuna en olisi suostunut enää edes koko liittoon, vaikka ei se varmaan kyllä miehelle olisi ollut kuin olankohautuksen veroinen asia sekään.
KAIKISTA paras (helpoin, oikeudenmukaisin, yksinkertaisin) tapa olisi, että molemmat maksaisivat OMANSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
SInulla näyttää olevan vaikeuksia uskoa, että joku nainen voisi koskaan maksaa itse mitään. Väännetään nyt rautalangasta, että maksoin miehen sormuksen kokonaan, kun oli halvempi, ja puolet omastani, joka oli hieman kalliimpi, vaikka se ostettiin käytettynä toisin kuin miehen sormus uutena.
Annoin miehelle monta lahjaa joulunakin, hän ei antanut minulle.
Osoittaako mies mitenkään muuten arvostusta? Koska jos ei, niin kuulostaa kyllä kovin selkeästi siltä että on kanssasi vain siksi että on tottunut/se on helppoa, ei todellakaan siksi, että rakastaisi sinua :(. Todella noloa laittaa toinen maksamaan puolison sormus JA vielä puolet omastaan! Ei todellakaan romantiikan hiventäkään. Kyllä ne sormukset ostetaan joko toinen toiselle (mies naiselle ja nainen miehelle), tai sitten kosija maksaa molemmat. Ei noin, ei noin. Sinuna en olisi suostunut enää edes koko liittoon, vaikka ei se varmaan kyllä miehelle olisi ollut kuin olankohautuksen veroinen asia sekään.
Eli meni melkein ihan oikein? Eikös tää muija kosinut?
Ei, hehän sopivat yhdessä naimisiinmenosta.
Minä olen aina suhteissani saanut kalliita lahjoja. Outoa tässä on se, että en pidä lahjoja mitenkään tärkeänä itselleni. Minulle olisi aivan sama saanko lahjoja syntymäpäivänä tai jouluna. Puhumattakaan muuten vain ostetuista lahjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi ollut varaa kustantaa tyttöystävälle mitään parikymppisenä, mutta nyt hyvin tienaavana voin lahja naisia ja he pitävät herrasmiehenä vaikka olen sama paskiainen kuin 18 vuotiaana :D
Missä on se feministien kuuluisa kunnianhimo ansaita omat rahat ja joskus kustantaa miehillekin lahjoja ja illallisia?
Tuskin tällaiseen ketjuun feministit kirjoittelevat :D
Ja sinulta jäi huomaamatta, että esim. aloittajan mies elää naisen rahoilla, joten tuohon syyllistyvät sekä miehet että naiset.
Miksi kuvittelet että naiset pitävät sinua herrasmiehenä? Se on kohteliaisuus, joka sanotaan vanhoille herroille, joille ei oikein muuta kohteliasta enää voi sanoa.
minulle on ihan sama kuka maksaa kenelle mitä. Sitä vain pidän outona , että meidän rikkaiden muutaman kympin lahjoja arvostetaan niin paljon ja sitten ei ymmärretä ettei kaikilla ole siihen varaa elämäntilanteesta johtuen.
kyllähän ymmärrän , että herrsmies puhe voi olla vain kaunistelus mutta ei haittaa jos kuitenkin viihtyvät tälläisen 120kg hirviön vierellä aamuun asti :D
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
SInulla näyttää olevan vaikeuksia uskoa, että joku nainen voisi koskaan maksaa itse mitään. Väännetään nyt rautalangasta, että maksoin miehen sormuksen kokonaan, kun oli halvempi, ja puolet omastani, joka oli hieman kalliimpi, vaikka se ostettiin käytettynä toisin kuin miehen sormus uutena.
Annoin miehelle monta lahjaa joulunakin, hän ei antanut minulle.
Osoittaako mies mitenkään muuten arvostusta? Koska jos ei, niin kuulostaa kyllä kovin selkeästi siltä että on kanssasi vain siksi että on tottunut/se on helppoa, ei todellakaan siksi, että rakastaisi sinua :(. Todella noloa laittaa toinen maksamaan puolison sormus JA vielä puolet omastaan! Ei todellakaan romantiikan hiventäkään. Kyllä ne sormukset ostetaan joko toinen toiselle (mies naiselle ja nainen miehelle), tai sitten kosija maksaa molemmat. Ei noin, ei noin. Sinuna en olisi suostunut enää edes koko liittoon, vaikka ei se varmaan kyllä miehelle olisi ollut kuin olankohautuksen veroinen asia sekään.
Naisen sormus oli kalliimpi. Usein huvittaa näissä keskusteluissa se että nainen on jalosti valmis ostamaan miehelleen sen viiden kympin sileän kultasormuksen ja sitten ihmettelee miksi mies nikottelee 899 euron timantti-ihanuuden maksamisesta.
Muutenkin aika naurettavaa että romantiikka häiden alla tulisi siitä kuka maksaa sen sormuksensa. Kyllä minua olisi ihmetyttänyt jos mieheni olisi häiden alla alkanut vaatia että minä maksan sitten sormukset tai hän ei mene naimisiin ollenkaan kun ei ole euroiksi muutettua romantiikkaa ilmassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Tuo kuulostaa juurikin siltä että tulet kohdelluksi paremmin. Jos "naisellinen nainen" on yhtäkuin autettava lapsi joka ei saa itse ovea auki eikä tuolia alleen eikä voita ja sokeria kaupasta niin mieluumminhan olisi sitten jotain muuta. Ole onnellinen että olet miesten silmissä tasa-arvoinen ja -älyinen etkä se "heikompi sukupuoli" :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Tuo kuulostaa juurikin siltä että tulet kohdelluksi paremmin. Jos "naisellinen nainen" on yhtäkuin autettava lapsi joka ei saa itse ovea auki eikä tuolia alleen eikä voita ja sokeria kaupasta niin mieluumminhan olisi sitten jotain muuta. Ole onnellinen että olet miesten silmissä tasa-arvoinen ja -älyinen etkä se "heikompi sukupuoli" :)
Se ei ole pointti. Työelämässä naiset haluavat tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti. On eri asia haluta tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa. Varmasti miehetkin haluavat parisuhteessa saada tuntea itsensä Miehekkäiksi Miehiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
SInulla näyttää olevan vaikeuksia uskoa, että joku nainen voisi koskaan maksaa itse mitään. Väännetään nyt rautalangasta, että maksoin miehen sormuksen kokonaan, kun oli halvempi, ja puolet omastani, joka oli hieman kalliimpi, vaikka se ostettiin käytettynä toisin kuin miehen sormus uutena.
Annoin miehelle monta lahjaa joulunakin, hän ei antanut minulle.
Osoittaako mies mitenkään muuten arvostusta? Koska jos ei, niin kuulostaa kyllä kovin selkeästi siltä että on kanssasi vain siksi että on tottunut/se on helppoa, ei todellakaan siksi, että rakastaisi sinua :(. Todella noloa laittaa toinen maksamaan puolison sormus JA vielä puolet omastaan! Ei todellakaan romantiikan hiventäkään. Kyllä ne sormukset ostetaan joko toinen toiselle (mies naiselle ja nainen miehelle), tai sitten kosija maksaa molemmat. Ei noin, ei noin. Sinuna en olisi suostunut enää edes koko liittoon, vaikka ei se varmaan kyllä miehelle olisi ollut kuin olankohautuksen veroinen asia sekään.
Naisen sormus oli kalliimpi. Usein huvittaa näissä keskusteluissa se että nainen on jalosti valmis ostamaan miehelleen sen viiden kympin sileän kultasormuksen ja sitten ihmettelee miksi mies nikottelee 899 euron timantti-ihanuuden maksamisesta.
Muutenkin aika naurettavaa että romantiikka häiden alla tulisi siitä kuka maksaa sen sormuksensa. Kyllä minua olisi ihmetyttänyt jos mieheni olisi häiden alla alkanut vaatia että minä maksan sitten sormukset tai hän ei mene naimisiin ollenkaan kun ei ole euroiksi muutettua romantiikkaa ilmassa.
Näin juuri. Naiset kyllä muistavat ajaa tasa-arvoa, mutta vain valikoitujen asioiden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Tuo kuulostaa juurikin siltä että tulet kohdelluksi paremmin. Jos "naisellinen nainen" on yhtäkuin autettava lapsi joka ei saa itse ovea auki eikä tuolia alleen eikä voita ja sokeria kaupasta niin mieluumminhan olisi sitten jotain muuta. Ole onnellinen että olet miesten silmissä tasa-arvoinen ja -älyinen etkä se "heikompi sukupuoli" :)
Se ei ole pointti. Työelämässä naiset haluavat tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti. On eri asia haluta tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa. Varmasti miehetkin haluavat parisuhteessa saada tuntea itsensä Miehekkäiksi Miehiksi?
Ei niin pienintäkään käsitystä mitä tarkoittaa ja pitää sisällään "tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa" mutta itse henkilökohtaisesti olen tyytyväinen omaan tilanteeseeni, jossa minua ei parisuhteessa pidetä ja kohdella vammaisena tai jälkeenjääneenä sukupuoleni takia.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen kovin innokkaasti anta ymmärtää että vastaanottaa mielellään lahjoja ja arvokkaita sellaisia ja odottaa turkkea, merkkivaatteita, timantteja, koruja yms. niin mulle tulee kyllä mieleen, että tarkoituksena on vain hyötyä miehestä ja lypsää tätä niin kauan kuin mahdollista ja siirtyä sitten seuraavaan. Jos mies haluaa hirveästi ostella kalliita lahjoja, tulee ensivaiutelmaksi se, että sillä kompensoidaan jotain. Esim. reilusti vanhempi/rumempi mies, joka ei muuten niin kaunista naista saisi, korvaa asian rahalla.
Mitä pahaa tässä on, jos molemmat saavat haluamansa? Minulla on reilusti vanhempi mies, joka lahjoo minua ja ollaan siis oltu yhdessä jo vuosikymmenet. Mies saa nuoren ja kauniin naisen ja nainen turvallisen miehen ja paremman elintason. Rakastamme vieläpä toisiamme, joten en näe ongelmaa. Tämä on ollut huomattavasti parempi valinta minulle kuin joku ikäiseni tyhjätaskujantteri. Ja mieskin on todennut, että sai myötäni uuden elämän aikoinaan.
Millainen ihminen ei "ikinä suostuisi" maksamaan sormustaan puoliksi?
En ole tajunnut tätä koskaan.