Lue keskustelun säännöt.
Te naiset, jotka saatte miehiltä lahjoja
08.01.2016 |
Onko teillä joku salainen ase siihen, että miehet antavat teille lahjoja ja huomioivat vaikkapa merkkipäivinä? Tai miten toimitte, että joku mies tarjoaa teille vaikka illallisen treffi-iltana tai vie syömään tms?
Haluaisin oikeasti tietää. Yksi tuttuni on saanut mieheltään jopa lahjaksi auton, toinen on päässyt monelle ulkomaanmatkalle miehen tarjoamana. Yleistä näyttää olevan se, että jos mies pyytää naista treffeille, hän maksaa naisen ruuankin. Minulle kukaan mies ei ole koskaan tarjonnut mitään, ei edes oma mies.
Taas tulee kohta Valentinen päivä ja pelkään, että joudun pettymään, niin kuin viime vuonnakin. Ja sen jälkeen on kohta syntymäpäiväni. En saanut lahjaa joulunakaan. Itse olen antanut miehelle lahjoja kuitenkin. En nyt kaipaa niitä vastauksia, että arjessa huomioiminen on tärkeää, koska minusta ne ovat ihan eri asioita. Tuntuu, että en olisi kovin arvokas nainen, ikäänkuin en ansaitsisi sellaista huomiota, mitä muut naiset saavat miehiltään.
En elä miehen kustannuksella vaan päinvastoin olen raha-asioissa itsenäinen ja työssäkäyvä mieheni asuu puoli-ilmaiseksi minun luonani. Teen kotityöt ja seksiä on joka päivä ja monipuolisesti, miten mies haluaa. Yritän pysyä kauniina jne. En ymmärrä, mitä muuta voisin tehdä, että olisin yhtä arvokas nainen kuin nuo, jotka saavat huomionosoituksia miehiltä. Toivoisin oikeasti vinkkejä.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Minä olen koko yhdessäolomme aikana (5v) saanut monta matkaa, paria hienompaa korua, kihlasormus (joka nyt ei ole lahja :D ) kaksi Chanelin laukkua, kirjoja, aina tarjonnut ravintolakäynnit ja lahjakortteja esim. hierontaan, vartalohoitoihin jne. Matkat ovat olleet ylivoimaisesti parhaita lahjoja. En ole käyttäytynyt mitenkään erikoisesti, ollut vain oma itseni. Toki nautin myös tehdä hänelle asioita esim. ruokaa ja antaa hierontaa, ja vaan yhteistä aikaa. Olen muuten aika itsenäinen nainen, mutta toki nautin siitä kun mieheni huomioi minua sellaisilla lahjoilla joista pidän. Ulkonäöltäni olen kai ihan perusnätti, en mikään silmiinpistävä kaunotar ja kunnostani pidän hyvää huolta urheilemalla säännöllisesti.
Toki riippuu paljon miehesi varallisuudesta mitä pystyy tarjoamaan sinulle, mutta kyllä mielestäni rakkaimpaan ihmiseen pitäisi olla valmis panostamaan ilman erikseen sanomista.
Oletko yhtä löyhin kukkaronnyörein muistanut miestäsi? :3
En, koska varallisuudessamme on aika suuri ero. Itse tienaan kuussa noin keskivertopalkan verran. Toki olen muutaman kylpyläreissun kustantanut vuosien aikana, sekä vaatteita ostan hänelle suht usein. Mieheni arvostaa kuitenkin yhteistä aikaa materiaa enemmän. Kuten minäkin.
Eli olisit ollut tyytyväinen jos hänkin olisi kustantanut vain muutaman kylpyläreissun vuosien aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa sen näkee miten mies huomio esim maksaako treffeillä. Itse en ole ikinä koskaan maksanut treffeillä ja jos olisin joutunut maksamaan niin olisivat olleet viimeiset treffit. Ehkä miehelläsi ei ole rahaa lahjoihin jos pitää puoli ilmaiseksi asua toisen luona. Ei pahalla mutta kannattaa ihan alussa kylmästi valikoida jos haluaa miehen kenellä on rahaa viedä matkoille ja ostella lahjoja.
Minä taas olen kuullut, että miehille on melkoinen turn-off jos nainen ei tee koskaan elettäkään maksaakseen. Eli vaikka antaisi miehen maksaa, ei pitäisi pitää sitä itsestäänselvyytenä.
Mutta varmaan toisilla miehillä on varaa kranttuilla, ja toisten pitää pitää kiinni siitä naisesta joka on treffeille suostunut.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies maksaa omat menonsa, mutta tosiaan asuu luonani ja noi yhteiset ruokakauppareissut menevät aina noin. Hän on eronnut parikin kertaa ja maksaa elareita useasta lapsesta, mihin menee iso osa tuloistaan. Vaikka kyllä hän töissä on ihannormaalisti. Mutta ei ollut tarkoitus analysoida tätä, kiinnosti vain tuo huomioimispuoli, että millaisia ne naiset ovat, jotka saavat niitä lahjoja.
No kuules ap. Sinäkin voisit olla sellainen nainen joka saa lahjoja, mutta et tuon miehen kanssa. Kuviohan vaikuttaa siltä, että elareiden ja ties minkä kulutusluottojen takia hänellä ei, työpaikasta huolimatta, ole varaa asua yksin. Sinä tulit siinä kohtaa mukaan kuvioihin ja et olisi ollut sinä, niin joku nainen jonka luo voi muuttaa. Mutta tuolta mieheltä et tule lahjoja saamaan vaikka tekisit mitä. Että unohda ne lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa sen näkee miten mies huomio esim maksaako treffeillä. Itse en ole ikinä koskaan maksanut treffeillä ja jos olisin joutunut maksamaan niin olisivat olleet viimeiset treffit. Ehkä miehelläsi ei ole rahaa lahjoihin jos pitää puoli ilmaiseksi asua toisen luona. Ei pahalla mutta kannattaa ihan alussa kylmästi valikoida jos haluaa miehen kenellä on rahaa viedä matkoille ja ostella lahjoja.
Ei millään pahalla mutta trollolol!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Minä olen koko yhdessäolomme aikana (5v) saanut monta matkaa, paria hienompaa korua, kihlasormus (joka nyt ei ole lahja :D ) kaksi Chanelin laukkua, kirjoja, aina tarjonnut ravintolakäynnit ja lahjakortteja esim. hierontaan, vartalohoitoihin jne. Matkat ovat olleet ylivoimaisesti parhaita lahjoja. En ole käyttäytynyt mitenkään erikoisesti, ollut vain oma itseni. Toki nautin myös tehdä hänelle asioita esim. ruokaa ja antaa hierontaa, ja vaan yhteistä aikaa. Olen muuten aika itsenäinen nainen, mutta toki nautin siitä kun mieheni huomioi minua sellaisilla lahjoilla joista pidän. Ulkonäöltäni olen kai ihan perusnätti, en mikään silmiinpistävä kaunotar ja kunnostani pidän hyvää huolta urheilemalla säännöllisesti.
Toki riippuu paljon miehesi varallisuudesta mitä pystyy tarjoamaan sinulle, mutta kyllä mielestäni rakkaimpaan ihmiseen pitäisi olla valmis panostamaan ilman erikseen sanomista.
Oletko yhtä löyhin kukkaronnyörein muistanut miestäsi? :3
Miksei tästä kommentista täällä tykätä? :DDDDDDDDDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa mielenkiintoista, jos vaihdettaisiin tarinan sukupuolia.
Ap olisi nelikymppinen kohtuullisesti toimeentuleva mies, joka tapailisi useaa lasta elättävää yh-äitiä. Ap lastaisi viikonlopun ostoskärryyn kaikenlaisia herkkuja ja sitten ihmettelisi, kun nainen ei maksa puolia.
Ja sitten ap valittaisi kun nainen ei edes lahjoilla muistaisi.
Vierailija kirjoitti:
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
Meillä mies maksoi kaksi sormusta, mutta sai vain yhden ;) ja siis ihan oma-aloitteisesti kosi, eikä alkanut vaatimaan sormusrahaa ensin eikä jälkeen, ei kai muuta kuvitellutkaan. Vähän ohi asian, mutta tuli tästä mieleen, että tasa-arvo parisuhteessa voi toteutua muutenkin, kuin että kaikki laitetaan pilkulleen tasan, niin kotityöt kuin raha-asiat. Jokainen pari määrittelee itse, mikä on heidän suhteessaan tärkeää, kuinka elämät sovitetaan yhteen niin että kumpikin on tyytyväinen. Vaatii vain asioista puhumista, eli omien toivomusten esittämistä, ilman että niistä tulee vaatimuksia. Meillä esim. mies ostaa kivoja lahjoja, kun tietää miten paljon niistä ilahdun. Minä taas kokkailen ja leivon mielelläni, koska mies on siitä onnellinen (ei siis välitä itse lahjoista).
Olisitko ollut tyytyväinen siihen että olisit maksanut molempien sormukset ja mies olisi vastaavasti tehnyt sinun eteesi jotain mihin ei raha liity?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan suunnilleen yhtä varakkaita ja rahat on yhteiset (omat tilit), joten en välttämättä halua lahjoja. Olisi sama kuin ostaisi itse itselleen niistä yhteisistä rahoista. Mutta huomioimista arvostan. Mies saattaa esim. ehdottaa, että lähdetään lomalle minulle tärkeään paikkaan, vaikka itse lomailisi mieluummin toisaalla. Tiedän, että exänsä kanssa lähti lomalle vain, jos menivät minne mies halusi. Kyse on ainoastaan siitä, että minua mies tosissaan rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Minä olen koko yhdessäolomme aikana (5v) saanut monta matkaa, paria hienompaa korua, kihlasormus (joka nyt ei ole lahja :D ) kaksi Chanelin laukkua, kirjoja, aina tarjonnut ravintolakäynnit ja lahjakortteja esim. hierontaan, vartalohoitoihin jne. Matkat ovat olleet ylivoimaisesti parhaita lahjoja. En ole käyttäytynyt mitenkään erikoisesti, ollut vain oma itseni. Toki nautin myös tehdä hänelle asioita esim. ruokaa ja antaa hierontaa, ja vaan yhteistä aikaa. Olen muuten aika itsenäinen nainen, mutta toki nautin siitä kun mieheni huomioi minua sellaisilla lahjoilla joista pidän. Ulkonäöltäni olen kai ihan perusnätti, en mikään silmiinpistävä kaunotar ja kunnostani pidän hyvää huolta urheilemalla säännöllisesti.
Toki riippuu paljon miehesi varallisuudesta mitä pystyy tarjoamaan sinulle, mutta kyllä mielestäni rakkaimpaan ihmiseen pitäisi olla valmis panostamaan ilman erikseen sanomista.
Olen ihan kateudesta vihreä. Toi on kyllä jo todella hienosti!
Miten sun arvion mukaan, jos ulkopuolinen arvioisi teitä kriittisesti, niin pitäisikö hän sinua naisena tasokkaampana yksilönä naisten joukossa, kuin miten tasokas mies olisi miesten joukossa? Siis tarkoitan, että onko tuossa miehellä kompensointia, että hän yrittää pitää kiinni paremmasta naisesta kuin minkä uskoisi uudelleen enää saavansa.
Mun mies taitaa pitää itseään tasokkaampana kuin mua, vaikka sille ei ole mielestäni mitään perusteita. Ajattelin, että ehkä mies katsoo, ettei tarvitse antaa lahjoja, että saisi koska vain paremman naisen. On myös hieman henkistä väkivaltaa ja sellaista kritisointia ja nujertamista silloin tällöin. Ehkä se on tavallaan vallankäyttöä, että ei anna lahjoja. Siksi ehkä minusta tuntuu, että en ole tarpeeksi hyvä, jotta saisin lahjoja tai jotta mies huomioisi ja veisi ravintolaan. Ehkä siksi tosiaan tuntuu, että minussa on vikaa ja pitäisi olla parempi ja osoittaa paremmin oma arvonsa naisena ja olla vaateliaampi.
APsun pitaa itse arvostaa itseasi enemman. Ala osta miehelle enaa mitaan, osta itsellesi ja tee itsellesi kivat synttarit: mene ystavan kanssa ravintolaan syomaan ja kay kauneushoitolassa/vaateotoksilla/mista pidat. Jos suhteessa toinen alistaa toista ja on selkeasti ilkea niin miksi jaada kynnysmatoks makaamaan? Hanki itsellesi ja vaan itsellesi jos mies ei kykene vastavuoroisuuteen.
Joo, tein noin viimeksi. Menin yksin syömään. Mies suuttui mielettömästi, oli varma että petin jonkun miehen kanssa. Onneksi sattui paikalle yksi ulkopuolinen tuttu, joka näki minut siellä yksin.
OK, no voisitko tosiaan listata ne hyvät asiat miehessä/suhteessa. Kiinnostaa tosiaan...alan tosin jo epäillä että tää on provo :)
Hyvät puolet, itsevarma, komea, seksikäs, sai aluksi mut tuntemaan itseni ihanaksi ja rakastetuksi. Ainoa mies, jonka kanssa olen koskaan seurustellut, olon ihan myyty kun niin ihana mies halusi mut. Kukaan mies ei aikaisemmin tuntunut olevan musta vakavasti kiinnostunut. Tämä on vaan kääntynyt ajan mittaan hieman toisin päin, nyt tunnen että mun pitää yrittää olla parempi kuin olen.
Eli tiivistettynä hyvä pano. Mikään noista ominaisuuksista ei ole hirveän tärkeä pitkässä suhteessa, sen sijaan kaikki pitkässä suhteessa tähdelliset ominaisuudet jäi puuttumaan. Mainitsemasi hyvät puolet tekevät miehestä hyvän yhden yön panon, ei hyvää kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa sen näkee miten mies huomio esim maksaako treffeillä. Itse en ole ikinä koskaan maksanut treffeillä ja jos olisin joutunut maksamaan niin olisivat olleet viimeiset treffit. Ehkä miehelläsi ei ole rahaa lahjoihin jos pitää puoli ilmaiseksi asua toisen luona. Ei pahalla mutta kannattaa ihan alussa kylmästi valikoida jos haluaa miehen kenellä on rahaa viedä matkoille ja ostella lahjoja.
Minä taas olen kuullut, että miehille on melkoinen turn-off jos nainen ei tee koskaan elettäkään maksaakseen. Eli vaikka antaisi miehen maksaa, ei pitäisi pitää sitä itsestäänselvyytenä.
Mutta varmaan toisilla miehillä on varaa kranttuilla, ja toisten pitää pitää kiinni siitä naisesta joka on treffeille suostunut.
Omassa kokemuksessa ei ole koskaan ollut miehelle mitenkään turn off että en ole edes tarjoutunut maksamaan sillä mies on aina ollut se osapuoli joka on treffeille pyytänyt. Jos tämä (mikä on minulle normaalia) olisi ollut miehelle erikoista niin silloin olisin heti tästä nähnyt että törmää mies ei ole minua varten!
tl; dr: ap:n miehellä ei ole rahaa ja vaikka olisikin, niin ei sitä ap:n hyväksi käyttäisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
Meillä mies maksoi kaksi sormusta, mutta sai vain yhden ;) ja siis ihan oma-aloitteisesti kosi, eikä alkanut vaatimaan sormusrahaa ensin eikä jälkeen, ei kai muuta kuvitellutkaan. Vähän ohi asian, mutta tuli tästä mieleen, että tasa-arvo parisuhteessa voi toteutua muutenkin, kuin että kaikki laitetaan pilkulleen tasan, niin kotityöt kuin raha-asiat. Jokainen pari määrittelee itse, mikä on heidän suhteessaan tärkeää, kuinka elämät sovitetaan yhteen niin että kumpikin on tyytyväinen. Vaatii vain asioista puhumista, eli omien toivomusten esittämistä, ilman että niistä tulee vaatimuksia. Meillä esim. mies ostaa kivoja lahjoja, kun tietää miten paljon niistä ilahdun. Minä taas kokkailen ja leivon mielelläni, koska mies on siitä onnellinen (ei siis välitä itse lahjoista).
Olisitko ollut tyytyväinen siihen että olisit maksanut molempien sormukset ja mies olisi vastaavasti tehnyt sinun eteesi jotain mihin ei raha liity?
Hyvä kysymys. Siinä tilanteessa käytäntö (rahatilanne) saneli ehdot, koska itse olin opiskelija, mies töissä. Jos roolit olisivat olleet toisin päin, olisin voinut maksaa molempien sormukset, sillä mies ja yhteinen elämämme on kyllä kaikin tavoin tärkeämpää kuin rahat ja niiden käyttäminen vain itseä varten. Olen kyllä maksanut yhteisiä hankintoja osittain/kokonaan myöhemmin ja mies auttaa myös kotitöissä säännöllisesti, eli parisuhteemme roolijaossa on joustavuutta. Toimimme tilanteen mukaan, niin että olemme yhdessä tyytyväisiä. Tärkeintä on varmaan kuitenkin selvittää mikä on toiselle tärkeää. Luulin itse aluksi, että mies tykkäisi myös lahjoista (koska itse niistä pidän) ja jouduinkin pettymään kun miehen reagointi lahjoihin, niin kalliisiin kuin halpoihin, oli vaisua. Asioista puhumalla olen tullut tietoiseksi siitä, että hän ei välitä rahalla hankituista lahjoista, vaan pitää erilaisesta hemmottelusta, kuten jalkahieronnasta, hyvästä ruoasta jne.
Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa, toinen avioliitto yli 10v ja toinen seurustelusuhde. Sain lahjoja molemmilta miehiltä jo alkuvaiheessa ja vuosien varrella. Kauniita eleitä miehiltä. Nykyään olen sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa, mistä tuo johtuu. Persoonakysymys, tietysti, vaikka kyllähän lahjan antaja näyttää niillä myös arvostustaan saajaa kohtaan.
Minä olen aina saanut paljon lahjoja sekä nykyiseltä, että entisiltä miehiltä. Koruja, matkoja, ravintolailtoja yms. Nykyinen, eli mies, jonka kanssa menin naimisiin on myös ostanut minulle tuon mainitsemasi auton. Tänä vuonna hän tiedusteli, olisiko aika ostaa jo uusi, kun edellinen on pari vuotta vanha. Kieltäydyin, koska autossani ei ole mitään vikaa ja tykkään siitä. Toisaalta tiedän, että todennäköisesti saan uuden joka tapauksessa jossakin vaiheessa. Järjestän myös itse miehelleni pitkin vuotta isompia ja pienempiä yllätyksiä. Saatan varata vaikka romanttisen viikonloppumatkan, käydä ostamassa liput leffaan, joka häntä kiinnostaa tai ihan vain arki-iltana leipoa hänen suosikkileivonnaisiaan.
Toki myös varallisuudella on väliä, mutta kyllä ihmiset, jotka nauttivat antaessaan lahjoja keksivät ihania yllätyksiä vähemmälläkin rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa sen näkee miten mies huomio esim maksaako treffeillä. Itse en ole ikinä koskaan maksanut treffeillä ja jos olisin joutunut maksamaan niin olisivat olleet viimeiset treffit. Ehkä miehelläsi ei ole rahaa lahjoihin jos pitää puoli ilmaiseksi asua toisen luona. Ei pahalla mutta kannattaa ihan alussa kylmästi valikoida jos haluaa miehen kenellä on rahaa viedä matkoille ja ostella lahjoja.
Minä taas olen kuullut, että miehille on melkoinen turn-off jos nainen ei tee koskaan elettäkään maksaakseen. Eli vaikka antaisi miehen maksaa, ei pitäisi pitää sitä itsestäänselvyytenä.
Mutta varmaan toisilla miehillä on varaa kranttuilla, ja toisten pitää pitää kiinni siitä naisesta joka on treffeille suostunut.
Omassa kokemuksessa ei ole koskaan ollut miehelle mitenkään turn off että en ole edes tarjoutunut maksamaan sillä mies on aina ollut se osapuoli joka on treffeille pyytänyt. Jos tämä (mikä on minulle normaalia) olisi ollut miehelle erikoista niin silloin olisin heti tästä nähnyt että törmää mies ei ole minua varten!
Meilläkin poika yritti maksaa ekoilla treffeillä jostain kumman syystä(?) molempien ruuat. Olin kyllä nuori niin kuin vieläkin mutten aivan rahaton lapsi. Ja poika oli se joka treffeille pyysi, mutta suostuin ihan ilmaiseksi seuraksi. Sain sen onneksi järkiinsä ja tälle tasa-arvon vuosituhannelle siirrettyä.
Ei pahalla mutta kannattaa ihan alussa kylmästi valikoida eikä tyytyä siihen lompakkoloiseen. Tiedän ihan varmuudella että muunlaisiakin on.
Jumankauta moni nainen saa näköjään kalliita lahjoja! Oletteko valinneet miehen vain sillä perusteella vai ovatko he muutenkin täydellisiä? Kai heissä on jotain isoja vikoja edes?
Mä inhoan tanttalaukkuja ja veritimantteja ja rannekelloja ja ylipäätään turhaa roinaa. Mutta olipa vaan ihana, kun mies oli tänään(kin) käynyt -26-asteisessa ulkovarastossa pilkkomassa mulle puut.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa mielenkiintoista, jos vaihdettaisiin tarinan sukupuolia.
Ap olisi nelikymppinen kohtuullisesti toimeentuleva mies, joka tapailisi useaa lasta elättävää yh-äitiä. Ap lastaisi viikonlopun ostoskärryyn kaikenlaisia herkkuja ja sitten ihmettelisi, kun nainen ei maksa puolia.
Ja sitten ap valittaisi kun nainen ei edes lahjoilla muistaisi.
Miksi tästäkään kommentista ei täällä tykätä? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa mielenkiintoista, jos vaihdettaisiin tarinan sukupuolia.
Ap olisi nelikymppinen kohtuullisesti toimeentuleva mies, joka tapailisi useaa lasta elättävää yh-äitiä. Ap lastaisi viikonlopun ostoskärryyn kaikenlaisia herkkuja ja sitten ihmettelisi, kun nainen ei maksa puolia.
Ja sitten ap valittaisi kun nainen ei edes lahjoilla muistaisi.
Miksi tästäkään kommentista ei täällä tykätä? ;)
Koska ainakaan minä en ymmärrä mitä se muuttaisi.
Enemmänhän tässä jo nyt puhutaan ap:n kummallisesta suhteesta, eikä lahjoista tai niiden rahallisesta arvosta. Jos mies on varakas, niin silloin voi toki törsätäkin enemmän, mutta ongelma on järjestelmällisesti kieltäytyy tekemästä MITÄÄN puolisonsa hyväksi muistamisen tai auttamisen saralla.