Ahdistaako ketään muuta kodin rähjäisyys?

Ei ole kiiltokuvakotia meillä :-)

Kalustus on kohtalaisen ok ja " sisustaakin" yritän, mutta väliaikainen vuokra-asunto on silti väliaikainen vuokra-asunto. Ihastuttavat harmaat muovimatot, muovipintainen kylppäri ja kulunut keittiö, tulevat ensimmäisinä mieleen. Ehkä sitten joskus...

esim. uuden sohvan päällä on tällä hetkellä irtopäälinen joka otetaan pois, vaan kun vieraita tulee. Muuten sohva olisi varmaan puolessa vuodessa mennyt pilalle, kun 4 pientä siinä rapuilee .Keittiö on ainoa paikka jossa syödään. Lapset eivät saa kuljetella juomia ja ruokia ympäriinsä taloa, ja muutenkin kaikki huonekalut ovat ostettu vartavasten kestämään kovaa kulutusta ja iskuja. Ei tule heti jälkiä kun pojat ajelee olohuoneen pöydällä autojen kanssa.

vuokraluukku.Seitkytluvun harmaat muovimatot.Hailut likaiset harmaat tapetit. Liian vähän säilytystilaa.Lisänä koiran ja lapsen tuoma nuhjuisuus.Ja haaveissa lähitulevaisuudessa oma koti niin ei raaski tuhlata rahaa tän rähjän sisustamiseen.

Juuri tänä aamuna selailin sisustuslehteä ja manasin miten rähjäiseksi oma koti on mennyt.



Meillä on jo " pitkä" yhteiselo takana, joten kaikki huonekalut, kodinkoneet yms. alkavat vedellä viimeisiään. Matotkin ovat ihan kamalia! Uudet verhot olisi aika ostaa.



Aikoinani minulla oli aikaa ommella verhoja ja muutenkin sisustaa, mutta nyt tuntuu ettei energia enää töiden jälkeen riitä muuhun kuin perussiivoukseen, ruuanlaittoon ja pyykinpesuun.



Ja rahatkin menevät lasten harrastuksiin, vaatteisiin tms. ennemmin kuin kodin sisustukseen..



Aamulla juuri päätin että hiihtolomareissu saa olla vähänaikaan ainoa " rahareikä" , seuraavaksi sijoitamme kotiin!!

Ahdistaa keskeneräinen remontti ja vanhat huonekalut.

Lisäksi ahdistaa se, että lapsen leluja on joka paikassa.

Sekin ahdistaa, että lattialla on villakoiria ja pöydän alla ruokaa.

Myös se ahdistaa, että kaapit ovat liian täynnä eli sen vuoksi ovat ihan epäsiistit.



Ahdistaa, kun en jaksa siivota ollenkaan, koska olen flunssassa!



Se onkin ihana tunne, kun joskus on siistiä... silloin saa vaan olla ja nauttia =)

meillä on kaapit, lipastot, tuoleja, pöytiä sun muita melkein kaikki 50-100 vuotta vanhoja, taatusti siis " rähjäisiä ja kuluneita" , enkä vaihtaisi niitä uusiin huonekaluihin mistään hinnasta.

ikkunat paskaset, pölyä joka paikassa, ovet täynnä käden jälkiä, kaapit sekasin, huonekalut vanhoja ja kuluneita jne.

Inhoan TILA ja INNO ohjelmia, koska ahdistus vain kasvaa niitä katsoessa.

Annahan pääsen töihin hoitovapaalta, niin alan heti uudistaMAAN KOTIA. Kevät siivouksen vois tehdä, jos jostain sais inspiraation.

ja sisustushalukkuutta riittäisi mutta kun tuo rahanyörit on yksinhuoltajana niin tiukassa eli tyydyttävä on olemassa oleviin...



isä

likaiset ikkunat ja lattiat kyllä väliin ahdistaa.

Meillä nimittäin ei ole rähjäistä, kotimme on täysin remontoitu muutamia vuosia sitten. Superhienosti emme tosin ole sisustaneet vaan kohtuuhinnalla ja ennemminkin kodikkaasti kuin tyylikkäästi ja pieniä elämisen jälkiä toki näkyy kun pikkutaapero jyrää autoillaan pitkin lautalattioita ja kolhii seiniä ja kaapinovia, mutta näistä en ota stressiä. Sen sijaan paikka olisi kyllä kuin pommin jäljiltä, jos en siivoaisi ahkerasti eli ahdistun, jos pinnoilla pölyä, rasvaa, roskia ym. tahmaa. Yksi suosikkiällötyksistäni on keittiön tiskiallas, jota ei ole puhdistettu tiskauksen jäljiltä eli vaikka on näennäisen tyhjä ja puhdas, pinnassa on kuitenkin ällö limainen likakerros. Tiskialtaan ja kaikkien muidenkin pintojen pitää kiiltää! Siksi riehun rätti kädessä säännöllisesti monta kertaa viikossa ja vähintään joka ilta laitan kaikki tavarat tarkasti paikoilleen. Ja jos joku nyt miettii, onko minulla mitään muuta elämää kuin siivoaminen, niin voin kertoa, että kyllä on. :)

Vierailija:

meillä on kaapit, lipastot, tuoleja, pöytiä sun muita melkein kaikki 50-100 vuotta vanhoja, taatusti siis " rähjäisiä ja kuluneita" , enkä vaihtaisi niitä uusiin huonekaluihin mistään hinnasta.

Tässä juuri yksi syy, miksi en enää ikinä aio hankkia meille mitään lastulevypaskoja. Onneksi niistä aikoinaan hankituista olen päässyt jo suurimmaksi osaksi eroon...

asutaan kaupungin kerrostalossa -85 rakennettu, lattiat on huonossa kunnossa, tapetit pitäis vaihtaa, repsottavat (edellisen asukkaan jäljiltä) joka huoneessa, keittiön kaapit (valkoinen pinta) rapisee ja ovet turvonneet, kaapista mukiritilä putosi ja suihkussa tuli korihylly tavaroineen alas.... mikään ei ahdista ku huonot pinnat... remppaa toivotonta saada. Viime syksynä oli kuntotarkastus ja 10 vuotis remonttisuunnitelmaa tekivät, eli remontista ei toivoakaan.. olaankin katseltu jo omaa taloa jonka sais laittaa sellaiseksi kun haluaa...

Meillä on lähestulkoon kaikki kalusteet ilmaiseksi saatuna jostain, ja sen kyllä näkee. Sohvat ovat sinällään ihan kunnossa mutta yököttävät muuten. Puolentoista vuoden päästä pitäisi olla oma talo valmiina, sisustetaan sitä sittten...

Tilaa 52 neliötä, tällä hetkellä kolmelle, mutta neljäs syntyy pian. Remonttia pitäisi tehdä: Kylppäri leviää käsiin, keittiönkaapit aivan kamalat, parketista tarttuu tikkuja jalkoihin. Rahaa ei ole, eikä aikaa minkään remontin miettimiseen. Kaikki kaapit ja nurkat täynnä roinaa, jota pitäisi viedä kaatopaikalle, mutta ei raaski, kun " niitä voi vielä joskus tarvita" .



Kylppäriremontti ainakin pitäisi saada tehtyä, mutta en tajua miten noiden lasten kanssa selviää viikkotolkulla ilman vessaa ja suihkua. Ja hintakin on aivan järkyttävä.