Lue keskustelun säännöt.
Että menee hermot tuohon 7v tyttöön!!!!!
07.01.2016 |
Niin rasittava vinkuiita ja EI:n kylväjä. Mikään ei käy, mikään ei toimi, mikään ei ole hyvin. Tappeli kouluun lähdön kanssa taas kerran. Istuu paikallaan ja kiukuttelee. Ei pue vaatteita kehoituksesta huolimatta. Pistin tytön vauhdilla ovesta ulos ulkovaatteet puoliksi päällä ja käskin kouluun. Johan tuli kiire pukea, kun ulkona vihmoi tuuli. Olen tyranni tai mitä vain, mutta en oikeasti jaksa enää tuota jatkuvaa silmille hyppimistä ja tyrannia, joka jartkuvalla kiukuttelullaan saa meidät raivon partaalle. Mitä tuolle voi tehdä? Ei auta uhkailu, ei kivojen juttujen poisotto. Ei arestit, ei kannustus. Ei helvetti soikoon mikään!!!!
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt nyt, ap!! Nyt sinun on otettava rauhallisesti!
Jos et ole provo, niin sinun tilanteessasi pätee seuraava:
Ota järki käteesi. Sinä olet aikuinen siinä tilanteessa. Sinun on kestettävä lapsesi kiukut ilman että sinulta menee pinna ja ilman että siitä syystä sitten teet huonoja ratkaisuja siinä tilanteessa.
Lapsesi heittäminen ulos oli tosi huono ratkaisu. Sellainen toiminta on lapsen hylkäämistä ja pettämistä. Big no no! Kun lapsi kiukuttelee ja kun hänellä siis on huono olo, niin hänen täytyy pystyä luottamaan siihen että sinä aikuisena selvität sen tilanteen lapselle turvallisella tavalla.
Se mikä sinun aina pitäisi muistaa on, että kukaan lapsi ei kiukuttele huvikseen, vaan aina löytyy joku (lapselle) vakava ja tärkeä syy sieltä pohjalta.
Voisin kirjoittaa asiasta hyvinkin paljon enemmän, mutta lopetanpa tähän.
Haluaisin kehottaa sinua todella miettimään rooliasi vanhempana, ja miettimään sitä millä tavalla sinulla on vanhempana velvollisuus toimia esim kertomassasi tilanteessa. Sinä olet joka tilanteessa aikuinen, lapsesi on joka tilanteessa - juuri - lapsi, ja täysin riippuvainen sinun kapasiteetistäsi vanhempana.
Ihmettelen itsekin Ap:n käytöstä, miksei saata lasta kouluun kun en vasta 7-vuotias!! Yhdessä lähtisivät aamulla liikenteeeseen, hänen tulisi äitinä auttaa lastaan.
Ei kaikkia lapsia passata pilalle himassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se kuuden vuoden uhma ole myrskyvaroitus neljän-kuuden vuoden kuluttua alkavasta murkkuiästä? Ovat jokseenkin samanlaisia käytökseltään.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsellasi jotain liikuntaharrastusta, jossa olisi pakko tottua kuriin ja siihen, että kun aikuinen sanoo, niin tehdään?
Tuonko takia nykylapsilla on kalenteri täynnä harrastuksia? Ei osata itse kasvattaa lasta tottelemaan aikuista?
Kauppojen edessä tulokset näkyvät hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä hetki sitten naapurin tyttö lähti huutavana kouluun. Kuului valittavan jostain vaatteista, villasukista tms. :D
Mutta joo, en tiedä mikä auttaisi. Meillä vähän sama lapsella, joka asiasta valittaa ja jos ei mene mielensä mukaan on huuto armoton. Ärsyttää!
Jospa se oli tuo meidän vinkuiita ;) Mutta totta. Huutaa, huutaa ja huutaa. Koskaan vielä, ikinä, ei ole tyttö ollut yhtä kamala hirviö (hirviö on kyllä todella kuvaava sana). 2v uhma oli hyvin pientä tähän verrattuna. Olen jo päässäni miettinyt, että tyttö pitäisi säikäyttää jollain tavalla ja saada ymmärtämään oman käytöksen seuraus. Että ei voi oikeasti kiukutella ja sanoa vastaan koko ajan. Kamalin skenaario minulla on tällä hetkellä se, että palkkaan kaksi kaveriani (joita tyttö ei ole koskaan nähnyt) tulemaan meille ja hakemaan tyttöä koulukotiin. Kuulostaa hirveältä, mutta ehkä siinä noutotilanteessa tyttö tajuasi, että hei äiti oli tosissaan! En 99,9% todennäköisyydellä tuota tule tuota toteuttamaan. Kunhan mielessäni näitä ajatuksia maalailen.
ap
Sanot itsekin ettet aio toteuttaa suunitelmaasi mutta varoitan silti. Älä koskaan, ikinä, milloinkaan tee lapsellesi noin.
Kun olin alle kouluikäinen, äitini kertoi lähettävänsä minut kiukuttelun vuoksi lastenkotiin ja traumatisoiduin siitä pahasti. Luulin kokonaisen päivän että minut tullaan hakemaan kotoa seuraavana aamuna, ja vaikkei se kuulosta kovin vakavalta, se oli lapselle pahinta mitä voi kuvitella. Nyt aikuisena mielenterveyspotilaana olen käynyt tapahtunutta läpi terapiassa, ja ymmärtänyt että tietynlainen tunnekylmyyteni ja kyvyttömyyteni luottaa toisiin ihmisiin on lähtöisin tuosta päivästä. Uskoin aivan tosissani että äitini lähettää minut lopullisesti pois kotoa koska olen niin paha ja kiukutteleva lapsi, ja päätin että ainoa mitä voin tehdä, on kestää sen näyttämättä kenellekään miten peloissani olen. Muistan vieläkin sen tunteen kun leikin muiden lasten kanssa pihalla ja uskoin olevani niin paha lapsi ettei minulla ole huomenna enää perhettä, mutta en uskaltanut kertoa siitä kenellekään.
Kun seuraava päivä tuli, elämä jatkui ihan normaalisti, ja tajusin jossain vaiheessa ettei minua tullakaan hakemaan. Käytökseni ei silti muuttunut yhtään sen kiltimmäksi. Olinhan vasta lapsi, ja lapset kiukuttelevat ja hakevat rajojaan.
Ovatkohan tämän alapeukuttajat niitä, jotka ovat itse käyttäneet lasten- tai koulukodilla uhkailua kasvatuskeinona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhmaan ei auta kuin aika. Lohdutuksen sana: Oma tyttäreni täyttää 15, eikä ole koskaan, edes pahimmissa murroiän myrskyissä ollut niin kamala kuin kuusivuotiaana. Itsekkyydessä vellovaa teiniä voi käskeä ottamaan pään pois takapuolestaan, mutta tuon ikäinen on kuin kivireki. En mene, en tee, ei huvita. Ihmettelen edelleen sitä, ettei missään varoiteta kaudesta etukäteen.
Näin on. Ystäväni kertoi lapsensa päivähoitajan sanoneen (ihan hyväntahtoisesti) että 6-vuotias tyttölapsi on ehkä pahinta mitä maa päällään kantaa. Totta puhui, hirviö asui meilläkin aikanaan, mutta muutti sittemmin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen joskus ottaa vastuu venkoilustaan ja siis anna myöhästyä koulusta. Pikkukoululaisille opettaja on vielä auktoriteetti enemmän jopa kuin omat vanhemmat. Lapsen myöhästymistä varmasti opettaja kommentoi lapselle itselleen suoraan, ja jos tämä untuu koululaisesta tarpeeksi ikävälle, motivoi tämä saapumaan koululle ajoissa. Toimi meillä.
meidän 7 v myöhästyy lähes joka päivä koulusta eikä opettajan sanomiset haittaa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt nyt, ap!! Nyt sinun on otettava rauhallisesti!
Jos et ole provo, niin sinun tilanteessasi pätee seuraava:
Ota järki käteesi. Sinä olet aikuinen siinä tilanteessa. Sinun on kestettävä lapsesi kiukut ilman että sinulta menee pinna ja ilman että siitä syystä sitten teet huonoja ratkaisuja siinä tilanteessa.
Lapsesi heittäminen ulos oli tosi huono ratkaisu. Sellainen toiminta on lapsen hylkäämistä ja pettämistä. Big no no! Kun lapsi kiukuttelee ja kun hänellä siis on huono olo, niin hänen täytyy pystyä luottamaan siihen että sinä aikuisena selvität sen tilanteen lapselle turvallisella tavalla.
Se mikä sinun aina pitäisi muistaa on, että kukaan lapsi ei kiukuttele huvikseen, vaan aina löytyy joku (lapselle) vakava ja tärkeä syy sieltä pohjalta.
Voisin kirjoittaa asiasta hyvinkin paljon enemmän, mutta lopetanpa tähän.
Haluaisin kehottaa sinua todella miettimään rooliasi vanhempana, ja miettimään sitä millä tavalla sinulla on vanhempana velvollisuus toimia esim kertomassasi tilanteessa. Sinä olet joka tilanteessa aikuinen, lapsesi on joka tilanteessa - juuri - lapsi, ja täysin riippuvainen sinun kapasiteetistäsi vanhempana.
Ihmettelen itsekin Ap:n käytöstä, miksei saata lasta kouluun kun en vasta 7-vuotias!! Yhdessä lähtisivät aamulla liikenteeeseen, hänen tulisi äitinä auttaa lastaan.
pitäiskö taaperot ja vauvat repiä aamukuudelta ylös ja kävelemään lähes 5 km matkaa 30 asteen pakkaseen? Saa kyllä 7 v mennä itekseen. Muutenkin valvon pienimmän kanssa yöt. Koulu alkaa kasilta eli kävelemään täytyy lähteä puoli seitsemän viimeistään.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se on eri asia jos mies laittaisi vaimonsa nurkkaan kuin vanhempi lapsensa.
Mies voi lähteä kävelemään ja laittaa oven kiinni.Samoin nainen voi jättää miehensä jos ei halua enää katsella.
Mutta vanhempi on vastuussa tekemästään ja vastuussa siitä, että on johdonmukainen, jos jotain kieltää tai uhkaa, niin se pidetään. Minkään ikäinen ihminen, ei lapsikaan, voi oppia siihen, että omia tunteita tunnetaan muiden kustannuksella pidemmän päälle. Koko perheen elämää ei pyöritetä niin, että yksi saa oppia siihen, että hänen huutaminen määrittää perheen olemista. jos puhe ei auta ja keskustelu, että tunteet kerrotaan puhamalla, on ok laittaa lapsi nurkkaan ja pitää siellä, tai huutaa samalla tavalla hänen korvaansa.
Lapsi ei ole viaton vaan moni lapsi oppii kiusaamisen ja ilkeyden paljon ennen kouluikää. Nykyään tuosta vain lapset tappavat tiosiaan koulun jälkeen ym kun on opittu, että omat tunteet ovat ainoa, mikä merkitsee, ja vanhemmat eivät laita selviä rajoja. Niskaperseote ja nurkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt nyt, ap!! Nyt sinun on otettava rauhallisesti!
Jos et ole provo, niin sinun tilanteessasi pätee seuraava:
Ota järki käteesi. Sinä olet aikuinen siinä tilanteessa. Sinun on kestettävä lapsesi kiukut ilman että sinulta menee pinna ja ilman että siitä syystä sitten teet huonoja ratkaisuja siinä tilanteessa.
Lapsesi heittäminen ulos oli tosi huono ratkaisu. Sellainen toiminta on lapsen hylkäämistä ja pettämistä. Big no no! Kun lapsi kiukuttelee ja kun hänellä siis on huono olo, niin hänen täytyy pystyä luottamaan siihen että sinä aikuisena selvität sen tilanteen lapselle turvallisella tavalla.
Se mikä sinun aina pitäisi muistaa on, että kukaan lapsi ei kiukuttele huvikseen, vaan aina löytyy joku (lapselle) vakava ja tärkeä syy sieltä pohjalta.
Voisin kirjoittaa asiasta hyvinkin paljon enemmän, mutta lopetanpa tähän.
Haluaisin kehottaa sinua todella miettimään rooliasi vanhempana, ja miettimään sitä millä tavalla sinulla on vanhempana velvollisuus toimia esim kertomassasi tilanteessa. Sinä olet joka tilanteessa aikuinen, lapsesi on joka tilanteessa - juuri - lapsi, ja täysin riippuvainen sinun kapasiteetistäsi vanhempana.
Ihmettelen itsekin Ap:n käytöstä, miksei saata lasta kouluun kun en vasta 7-vuotias!! Yhdessä lähtisivät aamulla liikenteeeseen, hänen tulisi äitinä auttaa lastaan.
pitäiskö taaperot ja vauvat repiä aamukuudelta ylös ja kävelemään lähes 5 km matkaa 30 asteen pakkaseen? Saa kyllä 7 v mennä itekseen. Muutenkin valvon pienimmän kanssa yöt. Koulu alkaa kasilta eli kävelemään täytyy lähteä puoli seitsemän viimeistään.
ohis
Hui kamala! Eikö teillä ole koulululjetusta tms? Kun eikös se kilometriraja mene alakoululaisilla 3km?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pitäisi varoittaa etukäteen? Ja miksi?
No ihan vaikka neuvolassa, että osaa varautua ikäkausikriisiin siinäkin kohtaa, eikä vain kolmevuotiaana ja murkkuiässä...? Tosin vielä vuosituhannen vaihteessa ei osattu kertoa edes raskauden aikana vältettävistä ruoka-aineista (Tampereella, ei Perähikiällä).
Onneksi neuvolassa annetaan MLL:on esitteitä. Niistä bongasin asian ja tieto onneksi vähän edes helpotti oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin rasittava vinkuiita ja EI:n kylväjä. Mikään ei käy, mikään ei toimi, mikään ei ole hyvin. Tappeli kouluun lähdön kanssa taas kerran. Istuu paikallaan ja kiukuttelee. Ei pue vaatteita kehoituksesta huolimatta. Pistin tytön vauhdilla ovesta ulos ulkovaatteet puoliksi päällä ja käskin kouluun. Johan tuli kiire pukea, kun ulkona vihmoi tuuli. Olen tyranni tai mitä vain, mutta en oikeasti jaksa enää tuota jatkuvaa silmille hyppimistä ja tyrannia, joka jartkuvalla kiukuttelullaan saa meidät raivon partaalle. Mitä tuolle voi tehdä? Ei auta uhkailu, ei kivojen juttujen poisotto. Ei arestit, ei kannustus. Ei helvetti soikoon mikään!!!!
Tämmöstä se on, kun vanhempi on aggressiivinen
Lasta ei tarvitse noin kohdella. Siitä johtuu se kiukutteluun n
Huono äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt nyt, ap!! Nyt sinun on otettava rauhallisesti!
Jos et ole provo, niin sinun tilanteessasi pätee seuraava:
Ota järki käteesi. Sinä olet aikuinen siinä tilanteessa. Sinun on kestettävä lapsesi kiukut ilman että sinulta menee pinna ja ilman että siitä syystä sitten teet huonoja ratkaisuja siinä tilanteessa.
Lapsesi heittäminen ulos oli tosi huono ratkaisu. Sellainen toiminta on lapsen hylkäämistä ja pettämistä. Big no no! Kun lapsi kiukuttelee ja kun hänellä siis on huono olo, niin hänen täytyy pystyä luottamaan siihen että sinä aikuisena selvität sen tilanteen lapselle turvallisella tavalla.
Se mikä sinun aina pitäisi muistaa on, että kukaan lapsi ei kiukuttele huvikseen, vaan aina löytyy joku (lapselle) vakava ja tärkeä syy sieltä pohjalta.
Voisin kirjoittaa asiasta hyvinkin paljon enemmän, mutta lopetanpa tähän.
Haluaisin kehottaa sinua todella miettimään rooliasi vanhempana, ja miettimään sitä millä tavalla sinulla on vanhempana velvollisuus toimia esim kertomassasi tilanteessa. Sinä olet joka tilanteessa aikuinen, lapsesi on joka tilanteessa - juuri - lapsi, ja täysin riippuvainen sinun kapasiteetistäsi vanhempana.
Ihmettelen itsekin Ap:n käytöstä, miksei saata lasta kouluun kun en vasta 7-vuotias!! Yhdessä lähtisivät aamulla liikenteeeseen, hänen tulisi äitinä auttaa lastaan.
pitäiskö taaperot ja vauvat repiä aamukuudelta ylös ja kävelemään lähes 5 km matkaa 30 asteen pakkaseen? Saa kyllä 7 v mennä itekseen. Muutenkin valvon pienimmän kanssa yöt. Koulu alkaa kasilta eli kävelemään täytyy lähteä puoli seitsemän viimeistään.
ohis
Huh
Puoli seitsemältä yksin kävelemään
Häpeä!
Vierailija kirjoitti:
ap;han on ihan sika!
Ei helvetti, 7-vuotias -30 pakkaseen kävelemään 5km.
täi vittu vaikka ei olisi pakkastaan, saatana mikä olio. Äidiksi sinua ei ainakaan voi kutsua.
Ap taitaa olla trolli. Joku joka hakee itselleen oikeutusta, sukulaisten lapset olivat lähes teinejä ja isoja ihmisiä tuossa iässä, lähe aikuisia, itselle haetaan aina vain loputonta empatiaa kun aina on vaikeampaa kuin muilla. Ei halutakaan laittaa rajoja, niin voi baroni mynchausenina palstailla. Sama tyyli kuin monissa voivotteluketjuissa.
Vierailija kirjoitti:
ap;han on ihan sika!
Ei helvetti, 7-vuotias -30 pakkaseen kävelemään 5km.
täi vittu vaikka ei olisi pakkastaan, saatana mikä olio. Äidiksi sinua ei ainakaan voi kutsua.
ei tuo 5km kävely ollut AP:n kirjoittama. Luultavasti vain joku trolli :)
Työskentelen 9v pojan kanssa. Tältä puuttunut täysin auktoriteetti ja kasvatus pienenä, eikä sen vuoksi asu enää kotona. Parasta mitä voit tehdä ap on pysyä tiukkana, vaikka tuntuisi ikävältä. 9-vuotiaan käytös seuraavaa: kaikkien pitää totella, jos ei mene niin kuin haluaa, alkaa kiukutella. Huutaa täyttä kurkkua, potkii, lyö, rikkoo tavarat. Uhkaa karata, hypätä autosta, saattaa juosta tielle. Pidättää hengitystä, uhkailee muita lapsia väkivallalla, puree ja raapii opettajaa. Lapsella ei tutkimuksista (niitä on todella tehty) ole diagnoosia tai sairautta, ainoastaan rajattomuus ja auktoriteetin puute, jätetty täysin kasvattamatta. Nyt sijaisperhe ja moniammatillinen tiimi yrittää korjata mitä korjattavissa on ennen koulukotia tai nuorisovankilaa. Struktuuri päivissä todella tiukka, kaikki kiva vedetty tiukille, rangaistuksista pidetään kiinni, jotta ymmärtäisi tulevan seuraamuksia. Kouluun vaikka kannetaan, muutenkin aikuiset päättävät ja lapsi tottelee, ei toisin päin. Tsemppiä ap, pidä rajoista kiinni niin tulevaisuus on varmasti helpompi:)
Jollain trollilla jäänyt näköjään levy päälle, keksii pahoinpitely- ja koulumatkajuttuja keskustellen niistä itsensä kanssa :D Kiva..
Tsemppiä ap!
Nyt muistuu mieleeni oma pikkuveljeni mikä oli aivan samanlainen 6-7 vuotiaana sen jälkeen kun koulu alkoi. Tyyppi hoki "älä selitä" joka väliin vaikka ei tajunnut edes mitä tarkoitti, ei korjannut jälkiään ja lällätteli. Me isommat sisarukset olimme enemmän helisemässä sen kanssa kuin aikuiset, eli jostain syystä uhma kohdistui meihin. Me olimme vain pari vuotta vanhempia kuin veljemme, joten ratkaisimme joskus sisareni kanssa pahimmat eiettelyt joskus nyrkein, koska mikään muu ei siihen paukapäähän tehonnut. "Laita ulko-ovi kiinni kun menet ulos."
"En laita"
"Vie kissa takaisin sisälle. Mä olen nyt menossa kauppaan/harrastukseen enkä ehdi tehdä sitä ja muutenkin pyörit siinä"
"En vie"
"Jos kusit vessanpytyn reunan yli, pyyhi jälkesi"
En pyyhi"
Joka asiaan vai en, ei ja ei kiinnosta. Lpulta tukasta vetäen vein jätkän pyyhkimään vessanreunukset ja sisareni kanssa laitoimme tyyppiä runtuun että se pelleily loppuu jopa koulussa, koska muuten me sisarukset jouduimme hankaluuksiin. Tyyppi heitteli sielläkin vaatteensa pitkin käytäviä ja opettajat ratkaisivat asian - ei suinkaan soittamalla kotiin - vaan valittamalla meille ja laittamalla meidät korjaamaan veljen jäljet. Yllätys yllätys, kun myöhemmin täytimme ad/hd lappuja jo aikuistuneen veljemme kanssa, äidillämme oli aivan erilaiset käsitykset tyypin lapsuuden luonteesta kuin meillä sisaruksilla. Jostain syystä äiti ei koskaan puuttunut veljen venkoiluihin vaan antoi sen touhuta aivan vapaasti. Miksi, en vieläkään tiedä. Sen sijaan multa, perheen vanhimmalta odotettiin aina tosi aikuismaista käytöstä.