Lue keskustelun säännöt.
Että menee hermot tuohon 7v tyttöön!!!!!
07.01.2016 |
Niin rasittava vinkuiita ja EI:n kylväjä. Mikään ei käy, mikään ei toimi, mikään ei ole hyvin. Tappeli kouluun lähdön kanssa taas kerran. Istuu paikallaan ja kiukuttelee. Ei pue vaatteita kehoituksesta huolimatta. Pistin tytön vauhdilla ovesta ulos ulkovaatteet puoliksi päällä ja käskin kouluun. Johan tuli kiire pukea, kun ulkona vihmoi tuuli. Olen tyranni tai mitä vain, mutta en oikeasti jaksa enää tuota jatkuvaa silmille hyppimistä ja tyrannia, joka jartkuvalla kiukuttelullaan saa meidät raivon partaalle. Mitä tuolle voi tehdä? Ei auta uhkailu, ei kivojen juttujen poisotto. Ei arestit, ei kannustus. Ei helvetti soikoon mikään!!!!
Kommentit (94)
Voi hitto kun alko pelottaa tää ketju. Meillä on 5,5v tyttö ja reilu 2v poika. Pojalla tällä hetkellä ihan helvetillinen uhma meneillään, tyttö on oikein leppoisa ja ihana. Mutta kohta sitten vissiin alkaa täällä ton isommankin uhmaaminen uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka ne vinkuiitat ja -iivarit on kasvattanut? Aivan, mammapa hyvinkin! Odottakaapa murkkuikää, niin sitten olettekin helisemässä.
Meillä on nyt yhtäaikaa uhmainen eskarilainen, aggressiivisessa uhmaiässä oleva 3-vuotias ja vastasyntynyt vauva. Ai että. En muuten suosittele kolmen vuoden ikäeroa. Ainakaan kahta kertaa.
Mutta neljän, viiden vuoden päästä on varmaan hetken helpompaa, sitä aikaa odotellessa! :)
7-vuotias ymmärtää jo puhetta. Oletteko vakavasti keskustelleet asioista tytön kanssa? Meillä ekaluokkalainen ymmärsi kyllä, kun hänelle selitti, että
1. kiukuttelulla ei saa tahtoaan läpi (meillä ei todellakaan saanut, tästä pidin kiinni)
2. kiukuttelu vain lisää kaikkien pahaa mieltä ja pahentaa ongelmaa, ei ratkaise mitään
3. jos kiukun taustalla on jokin ongelma (vaikka huonot hanskat), niin ongelma voidaan ratkaista rauhallisesti keskustelemalla
4. jos kiukun takana on yleisempi huono olo, siihenkin auttaa jutteleminen. Usein näissäkin tilanteissa taustalta löytyi jokin ongelma, joka voitiin ratkaista.
Kiireisiin aamuihin keskustelut sopivat huonosti, mutta joskus meillä auttoi lupaus, että asia käydään läpi iltapäivällä.
Itse olen sitä mieltä, että tiukka johdonmukaisuus kohdan 1 osalta on avain koko ongelmaan. Jos lapsi saa tahtonsa läpi kiukuttelemalla, kiukusta tulee lapselle kätevä kiristyskeino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta entä järkiään kaikki lähtevät mukaan lapsen kiukutteluun, eli antavat samalla mitalla takaisin. Voi toimia hetken joskus.
Kuitenkin usein tän ikäinen lapsi hakee sillä uhmalla vain tärkeimpien ihmisten läheisyyttä ja hyväksyntää. 7- vuotias on vielä pieni jonka täytyy skarpata koulussa paljon.
Ottakaa lapsi syliin ja kuunnelkaa mikä on hätänä. Enemmän.
Ei yksi tälläinen tapahtuma poissulje sitä etteikö lasta syliteltäisi ja kuunneltaisi.
Aamulla kun on kiire pukea ja lähteä, ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa tehdä sitä pitkää kuuntelu ja hellimiskaavaa, joskus on pakko myös toimia ja mennä kiireessäkin.
Luepas tekstisi uudelleen ja mieti mikä voisi olla ratkaisu ongelmaasi! Juuri niin, herätkää aijemmin että on AIKAA. Vältätte nämä kiireiset lähdöt jossa lapsi ei yksinkertaisesti pysy mukana. Ihan oikeasti. Tsemppiä!
En ole aloittaja. Kuitenkin, vaikka kuinka olisi aikaa, jos lapsella on hankala aamu niin kiire siinä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku täällä kirjoitti, että en saa ääneen lapselle uhkauksia ladella, että joku tulee hakemaan lapsen pois. Joo, en ole sanonut. Kuten kirjoitin, päässäni olen tuota asiaa vain miettinyt, enkä ole ajatellut asiaa toteuttaa. Ja kyllä, kiireessä ei ehdi sylitellä tai aina niin johdonmukaisesti toimia. Sen varmasti tietää jokainen vanhempi. Ja parhaamme yritetään, vai mitä?
ap
Vierailija kirjoitti:
7-vuotias ymmärtää jo puhetta. Oletteko vakavasti keskustelleet asioista tytön kanssa? Meillä ekaluokkalainen ymmärsi kyllä, kun hänelle selitti, että
1. kiukuttelulla ei saa tahtoaan läpi (meillä ei todellakaan saanut, tästä pidin kiinni)
2. kiukuttelu vain lisää kaikkien pahaa mieltä ja pahentaa ongelmaa, ei ratkaise mitään
3. jos kiukun taustalla on jokin ongelma (vaikka huonot hanskat), niin ongelma voidaan ratkaista rauhallisesti keskustelemalla
4. jos kiukun takana on yleisempi huono olo, siihenkin auttaa jutteleminen. Usein näissäkin tilanteissa taustalta löytyi jokin ongelma, joka voitiin ratkaista.
Kiireisiin aamuihin keskustelut sopivat huonosti, mutta joskus meillä auttoi lupaus, että asia käydään läpi iltapäivällä.
Itse olen sitä mieltä, että tiukka johdonmukaisuus kohdan 1 osalta on avain koko ongelmaan. Jos lapsi saa tahtonsa läpi kiukuttelemalla, kiukusta tulee lapselle kätevä kiristyskeino.
Olet ihan oikeassa noista numeroimistasi kohdista, toimin itsekin noin. Mutta. Temperamentillakin on merkitystä. Lapsi joka on herkästi kiihtyvä, voimakastahtoinen ja voimakkaasti tunteva, ei välttämättä pelkästään kohta 1 auta, vaan lisäksi tarvitaan aikuiselta kosolti kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Että ei mene kiukkuun mukaan ja jaksaa rauhoittaa lapsen ja vasta sitten sanoa että näin menetellään ja miksi.
Meillä lapsi ei ole koskaan saanut kiukuttelulla mitään läpi (keskustelemalla ja perustelemalla kylläkin), mutta ei se silti ole estänyt tai vähentänyt kiukunpuuskia. Voin vain kuvitella että ulkopuolisesta näyttää varmasti siltä että "tuo kiukutteleva tenava on varmasti saanut aina tahtonsa lävitse", mikä ei todellakaan ole totta. Olen myös huomannut että kun pahin kiukku on päällä, silloin on turha mennä selittämään yhtään mitään, paras vain yrittää rauhoittaa lapsi ja sitten kun on hieman rauhoittunut, niin pystyy paremmin ottamaan vastaan sanallista ohjausta. Mutta "ihana" kuulla että muidenkin lapset kiukuttelee tuossa iässä, joskus tuntuu että meidän lapsi on ainoa tuittupää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytit siis lapseesi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vuoden äiti-palkinto, vai sittenkin LASU?
Olet kuvottava, samoin puolustelijasi.
Alapeukkuja satelee wt-mammoilta.
Jos kirjoittaisin, että mies heitti aikuisen naisen puolialasti ovesta ulos tulipalopakkaseen, saisin turvakodin yhteystietoja ja kehoituksia tekemään rikosilmoituksen ja jättämään sen sian.
Eikö?
Niinno, jos mistä tahansa kirjoittaisi yhtä dramaattisesti aikuisiin verraten, saisi saman kohtelun.
"Mieheni laittoi minut rauhoittumaan nurkkaan istumaan moniksi minuuteiksi!" "Mieheni kielsi minulta television katsomisen!" "Mieheni pakotti minut suihkuun/nukkumaan".... Jne.
Jeps 😂. Mies pakotti minut syömään ruokaa. Mies haukkui likaiseksi ja käski suihkuun. Mies pakottaa pukemaan tietyt vaatteet ulos. Mies määrää minulle kotiintuloajat ja jos myöhästyn niistä, rankaisee. Loputon lista...
Mut kaitpa ok jos aikuinen käyttäytyisi samalla tavalla kuin lapsi. Mä en hitto millään nousisi aamulla töihin. En kävis ikinä suihkussa. En tekisi mitään kotitöitä - jättäisin kaiken kuin koira paskan. Pelaisin vaan koko päivän. Välillä kävisin sotkemassa koko kämpän. Loppuajan huutaisin, valittaisin, vaatisin ja haukkuisin kaikkia. Mut ei, mulle ei sais sanoa asioista koska niin mieleni pahoittaisin. Ja heti naapurit soittais turvakotiin pelastamaan mut, jos vaikka mies huutais mulle. Niih. Ihan verrattavissa siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytit siis lapseesi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vuoden äiti-palkinto, vai sittenkin LASU?
Olet kuvottava, samoin puolustelijasi.
Alapeukkuja satelee wt-mammoilta.
Jos kirjoittaisin, että mies heitti aikuisen naisen puolialasti ovesta ulos tulipalopakkaseen, saisin turvakodin yhteystietoja ja kehoituksia tekemään rikosilmoituksen ja jättämään sen sian.
Eikö?
Niinno, jos mistä tahansa kirjoittaisi yhtä dramaattisesti aikuisiin verraten, saisi saman kohtelun.
"Mieheni laittoi minut rauhoittumaan nurkkaan istumaan moniksi minuuteiksi!" "Mieheni kielsi minulta television katsomisen!" "Mieheni pakotti minut suihkuun/nukkumaan".... Jne.
Jeps 😂. Mies pakotti minut syömään ruokaa. Mies haukkui likaiseksi ja käski suihkuun. Mies pakottaa pukemaan tietyt vaatteet ulos. Mies määrää minulle kotiintuloajat ja jos myöhästyn niistä, rankaisee. Loputon lista...
Mut kaitpa ok jos aikuinen käyttäytyisi samalla tavalla kuin lapsi. Mä en hitto millään nousisi aamulla töihin. En kävis ikinä suihkussa. En tekisi mitään kotitöitä - jättäisin kaiken kuin koira paskan. Pelaisin vaan koko päivän. Välillä kävisin sotkemassa koko kämpän. Loppuajan huutaisin, valittaisin, vaatisin ja haukkuisin kaikkia. Mut ei, mulle ei sais sanoa asioista koska niin mieleni pahoittaisin. Ja heti naapurit soittais turvakotiin pelastamaan mut, jos vaikka mies huutais mulle. Niih. Ihan verrattavissa siis.
Joo. Esimerkiksi aamulla en olisi halunnut laittaa paksuja sukkahousuja, mutta mies pakotti. Sanoi että muka palellun kun on ulkona -28 astetta. Pyh, eihän tuo ole vielä mitään. Pipo ja hanskatkin olisi pitänyt pukea. Mies sanoi että ottaa läppärin takavarikkoon jos en pue. Mälsää. Huusin ihan kunnolla että mies on aivan tylsä ja tyhmä possu. Siihen mies sanoi että nyt vilahti läppäri takavarikkoon. En ala. Miten mä nyt sitten pääsen av:lle? Kostoksi pukkasin aamupuurolautasen pöydältä lattialle. Siivotkoon sitten sitä. Typerä natsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä alkaa lisäksi raivoaminen. Tavaroiden nakkelu ja karsea huutaminen. Jospa menee ohi tämäkin vaihe. Minun hermoni eivät tätä kestä. Luojan kiitos että en olekaan asian kanssa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä alkaa lisäksi raivoaminen. Tavaroiden nakkelu ja karsea huutaminen. Jospa menee ohi tämäkin vaihe. Minun hermoni eivät tätä kestä. Luojan kiitos että en olekaan asian kanssa yksin.
Tuttua... Meilläkin juuri eilen 6 v tyttö veti raivarit kun suihkussa piti käydä. Yritti raapia ja heitellä tavaroilla ja ties mitä. Hetken rauhoituttuaan tuli käytöksestään sitten paha mieli ja itketti, juteltiin sitten asia läpi. Kovin on ailahtelevaista näillä pienillä, jospa se ei ikuisuutta kestäisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kiitos sulle nro. 4
Meillä neiti kohta täyttää seitsemän ja on aika lailla "sekaisin". On kuitenkin peruluonne kiltti, että sen kanssa pärjää, mutta rasittavaa koko perheelle. En tiennyt, että tässä iässä tulee joku uhma.
Jospa menisitte kirjastoon ja lainaisitte lapsen kehitystä koskevan kirjan. Se on ainakin varma että huutaminen lapselle aiheuttaa enemmän uhmaa. Yksikään lapsi ei uhmaile ilkeyttään, vaan takana on aina syy, kehityksen kulmapiste tai se että vanhemmat eivät ole antaneet tarpeeksi huomiota eivätkä ole kuunnelleet (siis ei kuulleet) lasta.
No tämähän oli nyt varsinaista lässytystä.
Kyllä vaan ne ekaluokkaliset ja joskus vielä tokaluokkaisetkin ovat sangen hankalia tapauksia.
Sinulle ylläoleva kommentoija tiedoksi, että suurin osa lapsista reagoi noin koulun aloittaessaan. Sinua viisaammat asiantuntijat selittävät sen sillä, että se on lapsen elämän suurin irtiotto vanhemmista ja kodista.Ja se on aivan luonnollista sekä myös toivottavaa, kehityksen kannalta.
Miksi pitää aina joka asiassa jonkun hangata täällä vastaan. Jokaisella äidillä on oikeus tuntemuksiinsa ja hoitaa perheen asiat itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Sympatiat täysin ap:n puolella hän tuntee oman lapsensa parhaiten ja piste. Olisi kiva nähdä nämä "täydelliset" äidit täällä kenen ei koskaan tarvitse komentaa lasta koskemisesta puhumattakaan. Lapsen persoonallisuus ei todellakaan periydy yksinomaan äidiltä joten jos lapsi temppuilee ei ole äidin syy sillä lapsella on oma tahto ja oma persoonallisuus! Joskus maailman ihanimmilla vanhemmilla voi olla kamala riiviö lapsi kun taas hyvinkin holttomat vanhemmat voivat saada kiltin ja fiksun lapsen. Oikeasti jos teillä ei ole mitään hyvää sanottavaa olkaa hiljaa. Tämä ei ole mikään psykiatrinen vastaanotto missä puretaan omaa ahdistusta ja henkistä pahaaoloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta, kirjoituksesi perusteella tyttö on tullut vain äitiinsä!
Lapsilla niin erilaiset luonteet, että vaikka kasvatat samanlailla toisten kanssa helpompaa. Itselläni on kolme poikaa, joista vanhin hankalin. Hänen kanssaan on saanut vääntää ihan kaikesta. Vaatteet oli rumia ja kiristäviä, lomareissut tyhmiä, joululahjat huonoja jne... Keskimmäinen on kauhean kiltti, häntä ei periaatteessa tarvi edes kasvattaa. Koulu on kivaa, kaverit on kivoja ja kaikki uusi otetaan innolla vastaan. Olen ollut jopa huolissani hänen tasaisuudestaan ja kiltteydestään. Eli luonne ratkaisee todella paljon lapsen käyttäytymisessä ja välillä tosiaan ärsyttää nämä äidit, jotka sattuvat omistamaan vain sen kiltin kullannupun.
Nyt nyt, ap!! Nyt sinun on otettava rauhallisesti!
Jos et ole provo, niin sinun tilanteessasi pätee seuraava:
Ota järki käteesi. Sinä olet aikuinen siinä tilanteessa. Sinun on kestettävä lapsesi kiukut ilman että sinulta menee pinna ja ilman että siitä syystä sitten teet huonoja ratkaisuja siinä tilanteessa.
Lapsesi heittäminen ulos oli tosi huono ratkaisu. Sellainen toiminta on lapsen hylkäämistä ja pettämistä. Big no no! Kun lapsi kiukuttelee ja kun hänellä siis on huono olo, niin hänen täytyy pystyä luottamaan siihen että sinä aikuisena selvität sen tilanteen lapselle turvallisella tavalla.
Se mikä sinun aina pitäisi muistaa on, että kukaan lapsi ei kiukuttele huvikseen, vaan aina löytyy joku (lapselle) vakava ja tärkeä syy sieltä pohjalta.
Voisin kirjoittaa asiasta hyvinkin paljon enemmän, mutta lopetanpa tähän.
Haluaisin kehottaa sinua todella miettimään rooliasi vanhempana, ja miettimään sitä millä tavalla sinulla on vanhempana velvollisuus toimia esim kertomassasi tilanteessa. Sinä olet joka tilanteessa aikuinen, lapsesi on joka tilanteessa - juuri - lapsi, ja täysin riippuvainen sinun kapasiteetistäsi vanhempana.
Nyt sanot täräkästi että tsoo tsoo neiti hyvä! Ja heristät sormeasi!
Sinun pitäisi olla aikuinen eikä kiukutella samalla tavalla. Saata tyttösi kouluun ja osallistu hänen elämäänsä, ole läsnä - aivan varmasti kiukuttelu vähenee. Sinun täytyy aikuisena, vanhempana ja huoltajana osata luoda suhde lapseesi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt nyt, ap!! Nyt sinun on otettava rauhallisesti!
Jos et ole provo, niin sinun tilanteessasi pätee seuraava:
Ota järki käteesi. Sinä olet aikuinen siinä tilanteessa. Sinun on kestettävä lapsesi kiukut ilman että sinulta menee pinna ja ilman että siitä syystä sitten teet huonoja ratkaisuja siinä tilanteessa.
Lapsesi heittäminen ulos oli tosi huono ratkaisu. Sellainen toiminta on lapsen hylkäämistä ja pettämistä. Big no no! Kun lapsi kiukuttelee ja kun hänellä siis on huono olo, niin hänen täytyy pystyä luottamaan siihen että sinä aikuisena selvität sen tilanteen lapselle turvallisella tavalla.
Se mikä sinun aina pitäisi muistaa on, että kukaan lapsi ei kiukuttele huvikseen, vaan aina löytyy joku (lapselle) vakava ja tärkeä syy sieltä pohjalta.
Voisin kirjoittaa asiasta hyvinkin paljon enemmän, mutta lopetanpa tähän.
Haluaisin kehottaa sinua todella miettimään rooliasi vanhempana, ja miettimään sitä millä tavalla sinulla on vanhempana velvollisuus toimia esim kertomassasi tilanteessa. Sinä olet joka tilanteessa aikuinen, lapsesi on joka tilanteessa - juuri - lapsi, ja täysin riippuvainen sinun kapasiteetistäsi vanhempana.
Ihmettelen itsekin Ap:n käytöstä, miksei saata lasta kouluun kun en vasta 7-vuotias!! Yhdessä lähtisivät aamulla liikenteeeseen, hänen tulisi äitinä auttaa lastaan.
Luepas tekstisi uudelleen ja mieti mikä voisi olla ratkaisu ongelmaasi! Juuri niin, herätkää aijemmin että on AIKAA. Vältätte nämä kiireiset lähdöt jossa lapsi ei yksinkertaisesti pysy mukana. Ihan oikeasti. Tsemppiä!