Että menee hermot tuohon 7v tyttöön!!!!!

Meillä hetki sitten naapurin tyttö lähti huutavana kouluun. Kuului valittavan jostain vaatteista, villasukista tms. :D

Mutta joo, en tiedä mikä auttaisi. Meillä vähän sama lapsella, joka asiasta valittaa ja jos ei mene mielensä mukaan on huuto armoton. Ärsyttää!

No jos uhkailee niin pitää toteuttaa. Mielestäni teit oikein jos oli sopivat vaatteet puettaviksi vaikka sotten siinä ulkona

Uhmaan ei auta kuin aika. Lohdutuksen sana: Oma tyttäreni täyttää 15, eikä ole koskaan, edes pahimmissa murroiän myrskyissä ollut niin kamala kuin kuusivuotiaana. Itsekkyydessä vellovaa teiniä voi käskeä ottamaan pään pois takapuolestaan, mutta tuon ikäinen on kuin kivireki. En mene, en tee, ei huvita. Ihmettelen edelleen sitä, ettei missään varoiteta kaudesta etukäteen.

Missä pitäisi varoittaa etukäteen? Ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä hetki sitten naapurin tyttö lähti huutavana kouluun. Kuului valittavan jostain vaatteista, villasukista tms. :D

Mutta joo, en tiedä mikä auttaisi. Meillä vähän sama lapsella, joka asiasta valittaa ja jos ei mene mielensä mukaan on huuto armoton. Ärsyttää!

Jospa se oli tuo meidän vinkuiita ;) Mutta totta. Huutaa, huutaa ja huutaa. Koskaan vielä, ikinä, ei ole tyttö ollut yhtä kamala hirviö (hirviö on kyllä todella kuvaava sana). 2v uhma oli hyvin pientä tähän verrattuna. Olen jo päässäni miettinyt, että tyttö pitäisi säikäyttää jollain tavalla ja saada ymmärtämään oman käytöksen seuraus. Että ei voi oikeasti kiukutella ja sanoa vastaan koko ajan. Kamalin skenaario minulla on tällä hetkellä se, että palkkaan kaksi kaveriani (joita tyttö ei ole koskaan nähnyt) tulemaan meille ja hakemaan tyttöä koulukotiin. Kuulostaa hirveältä, mutta ehkä siinä noutotilanteessa tyttö tajuasi, että hei äiti oli tosissaan! En 99,9% todennäköisyydellä tuota tule tuota toteuttamaan. Kunhan mielessäni näitä ajatuksia maalailen.

ap

Voi kiitos sulle nro. 4

Meillä neiti kohta täyttää seitsemän ja on aika lailla "sekaisin". On kuitenkin peruluonne kiltti, että sen kanssa pärjää, mutta rasittavaa koko perheelle. En tiennyt, että tässä iässä tulee joku uhma.

Vierailija kirjoitti:

Missä pitäisi varoittaa etukäteen? Ja miksi?

No ihan vaikka neuvolassa, että osaa varautua ikäkausikriisiin siinäkin kohtaa, eikä  vain kolmevuotiaana ja murkkuiässä...? Tosin vielä vuosituhannen vaihteessa ei osattu kertoa edes raskauden aikana vältettävistä ruoka-aineista (Tampereella, ei Perähikiällä). 

Vierailija kirjoitti:

Voi kiitos sulle nro. 4

Meillä neiti kohta täyttää seitsemän ja on aika lailla "sekaisin". On kuitenkin peruluonne kiltti, että sen kanssa pärjää, mutta rasittavaa koko perheelle. En tiennyt, että tässä iässä tulee joku uhma.

Pitkää pinnaa...kyllä sieltä jälleen löytyy se tuttu lapsi, kun pahin menee ohi. En tiedä ovatko pojat jotenkin helpompia, mutta kaikki tuntemani tyttölasten äidit ovat myöntäneet tuon vaiheen olevan erityisen hankala - ja tullee yllätyksenä. Itse olin muutaman kerran kylpyhuoneessa lukkojen takana itkemässä, kun tuntui, etten jaksa. Siitä kiukkupussista tuli kuitenkin ihan perusaurinkoinen ja edes satunnainen teinimurjotus ei haittaa :)

4

Ap, ovatko rangaistukset, uhkailut ja alistaminen oikea tai ainoa keinosi? Oletko  kokeillut myönteisempää lähestymistä ymmärtävämmän ja oikeasti rakastavamman keskustelun kautta? Tutki myös itseäsi.

Anna lapsen joskus ottaa vastuu venkoilustaan ja siis anna myöhästyä koulusta. Pikkukoululaisille opettaja on vielä auktoriteetti enemmän jopa kuin omat vanhemmat. Lapsen myöhästymistä varmasti opettaja kommentoi lapselle itselleen suoraan, ja jos tämä untuu koululaisesta tarpeeksi ikävälle, motivoi tämä saapumaan koululle ajoissa. Toimi meillä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kiitos sulle nro. 4

Meillä neiti kohta täyttää seitsemän ja on aika lailla "sekaisin". On kuitenkin peruluonne kiltti, että sen kanssa pärjää, mutta rasittavaa koko perheelle. En tiennyt, että tässä iässä tulee joku uhma.

Jospa menisitte kirjastoon ja lainaisitte lapsen kehitystä koskevan kirjan. Se on ainakin varma että huutaminen lapselle aiheuttaa enemmän uhmaa. Yksikään lapsi ei uhmaile ilkeyttään, vaan takana on aina syy, kehityksen kulmapiste tai se että vanhemmat eivät ole antaneet tarpeeksi huomiota eivätkä ole kuunnelleet (siis ei kuulleet) lasta.

Vierailija kirjoitti:

Uhmaan ei auta kuin aika. Lohdutuksen sana: Oma tyttäreni täyttää 15, eikä ole koskaan, edes pahimmissa murroiän myrskyissä ollut niin kamala kuin kuusivuotiaana. Itsekkyydessä vellovaa teiniä voi käskeä ottamaan pään pois takapuolestaan, mutta tuon ikäinen on kuin kivireki. En mene, en tee, ei huvita. Ihmettelen edelleen sitä, ettei missään varoiteta kaudesta etukäteen.

Samaa mieltä, oikeesti murrosikäinen on paljon helpompi. Omani 11 ja 14v. Ah niin ihana on tuo 14v. poika, siis nykyään.

Takuuvarma keino on lässyttäminen.

"Ymmärrän mitä tuskaa koet kasvamisestasi, ja siksi haluan toimia sinun kasvukumppaninansi näinä vaikeina aikoina. Anna tuskan tulla ja reflektoin sitä sinun kanssasi ja autan sinua ymmärtämään itseäsi kasvaessasi nuoreksi ja sitä kautta aikuiseksi naiseksi"

Kenet hyvänsä lapsen tai viimeistään teini-ikäisen saa tuonkaltaisella puheella niin raivoihinsa, että tottelee taatusti.

 Siis nr 7 ei ole ap :)

Mutta kriisissä olevan pikkutytön äiti myös.

Oikeasti ei ole missään tullut vastaan, että tämä ikä voi olla haastava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kiitos sulle nro. 4

Meillä neiti kohta täyttää seitsemän ja on aika lailla "sekaisin". On kuitenkin peruluonne kiltti, että sen kanssa pärjää, mutta rasittavaa koko perheelle. En tiennyt, että tässä iässä tulee joku uhma.

Pitkää pinnaa...kyllä sieltä jälleen löytyy se tuttu lapsi, kun pahin menee ohi. En tiedä ovatko pojat jotenkin helpompia, mutta kaikki tuntemani tyttölasten äidit ovat myöntäneet tuon vaiheen olevan erityisen hankala - ja tullee yllätyksenä. Itse olin muutaman kerran kylpyhuoneessa lukkojen takana itkemässä, kun tuntui, etten jaksa. Siitä kiukkupussista tuli kuitenkin ihan perusaurinkoinen ja edes satunnainen teinimurjotus ei haittaa :)

 

4

Ei ole pojat helpompia. Enemmän temperamentti kysymys. Meillä pojat raivosi oikein kunnolla. Aika auttaa.

Ap alkaako tyttäresi nimi M:llä?:D

Oi voi. Kuten jo aloitusviestissä sanoin, on kokeiltu kaikki. Ei auta kivat mökkilomat tai kylpyläreissut, ei leffaillat, ei positiivinen kannustus. Eikä vastapainona ne rangaistukset. Kaikesta löytyy jotain negatiivista, huonoa. Mikään ei ole hyvin. Vaikka tyttö saisi itse päättää, mitä tehdään, niin aina joku asia siinä menee huonosti. Hyvänä esimerkkinä vaikka vaatteet. Olin erehtynyt ostamaan muka vääränlaiset hanskat, joita hän ei saanut haluamalla tavallaan käteen. Okei, otin tytön mukaan ja lähdimme ostamaan uusia hanskoja, jotka tyttö sai itse valita. Tyttö sovitti monia hanskoja ja päätyi tietynlaisiin. Ne ostettiin, vieläpä kaksin kappalein. Niin eikös ne olleet sittenkin huonot, kun niitä piti pukea. Eli lopputulos aina itkua ja raivoa. Kaikesta huolimatta. Mökkireissu meni päin peetä, koska tyttö ei tehnyt muuta, kuin kiukutteli. Oli järjestetty kaikkea kivaa tekemistä pulkkamäestä kylpylään ja mieleisiä herkkuruokia. Ei! Kaikki meni taas tappeluksi. Jopa mieleisen legopaketin kokoaminen oli yhtä kiukkua! Eli olemme yrittäneet. Kerro nyt ihmeessä, mitä pitäisi tehdä toisin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Oi voi. Kuten jo aloitusviestissä sanoin, on kokeiltu kaikki. Ei auta kivat mökkilomat tai kylpyläreissut, ei leffaillat, ei positiivinen kannustus. Eikä vastapainona ne rangaistukset. Kaikesta löytyy jotain negatiivista, huonoa. Mikään ei ole hyvin. Vaikka tyttö saisi itse päättää, mitä tehdään, niin aina joku asia siinä menee huonosti. Hyvänä esimerkkinä vaikka vaatteet. Olin erehtynyt ostamaan muka vääränlaiset hanskat, joita hän ei saanut haluamalla tavallaan käteen. Okei, otin tytön mukaan ja lähdimme ostamaan uusia hanskoja, jotka tyttö sai itse valita. Tyttö sovitti monia hanskoja ja päätyi tietynlaisiin. Ne ostettiin, vieläpä kaksin kappalein. Niin eikös ne olleet sittenkin huonot, kun niitä piti pukea. Eli lopputulos aina itkua ja raivoa. Kaikesta huolimatta. Mökkireissu meni päin peetä, koska tyttö ei tehnyt muuta, kuin kiukutteli. Oli järjestetty kaikkea kivaa tekemistä pulkkamäestä kylpylään ja mieleisiä herkkuruokia. Ei! Kaikki meni taas tappeluksi. Jopa mieleisen legopaketin kokoaminen oli yhtä kiukkua! Eli olemme yrittäneet. Kerro nyt ihmeessä, mitä pitäisi tehdä toisin?

ap

Ja tämä oli nro. 10 osoitettu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Niin rasittava vinkuiita ja EI:n kylväjä. Mikään ei käy, mikään ei toimi, mikään ei ole hyvin. Tappeli kouluun lähdön kanssa taas kerran. Istuu paikallaan ja kiukuttelee. Ei pue vaatteita kehoituksesta huolimatta. Pistin tytön vauhdilla ovesta ulos ulkovaatteet puoliksi päällä ja käskin kouluun. Johan tuli kiire pukea, kun ulkona vihmoi tuuli. Olen tyranni tai mitä vain, mutta en oikeasti jaksa enää tuota jatkuvaa silmille hyppimistä ja tyrannia, joka jartkuvalla kiukuttelullaan saa meidät raivon partaalle. Mitä tuolle voi tehdä? Ei auta uhkailu, ei kivojen juttujen poisotto. Ei arestit, ei kannustus. Ei helvetti soikoon mikään!!!!

Sinun kopiosi pienoiskoossa. Enjoy! Sekä perimä että ympäristö omaa tekoasi.

Lienee jo kova tarve aviomiehelle tuossa kohtaa. Kannattaa pistää lappu kaupan seinälle.