Että menee hermot tuohon 7v tyttöön!!!!!

Meillä oli samanlaista kun tyttö oli 7v.

Järkkyä kaiken vastustamista ihan koko ajan.

Sitten se yhtäkkiä laantui ja nyt hän on ihanan 12v, oikein äidin kaveri ja fiksu mimmi.

Mutta joo, vielä 5v sitten en olisi uskonut - olin ihan varma, että tytöstä tulee vähintäänkin nuorisorikollinen. Mutta ei, se meni ohitse. 

Aikaa, aikaa, aikaa - ei siihen muu auta.

Hengitä syvään ja kestä - et sinä oikein muuta voi. Mutta - kuten moni muukin on jo todennut - se menee ohitse. :)

Vierailija kirjoitti:

Käytit siis lapseesi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vuoden äiti-palkinto, vai sittenkin LASU?

Olet kuvottava, samoin puolustelijasi.

Okei, eli mites tilanteessa mielestäsi pitäisi toimia? Antaa lapsen palelluttaa itsensä matkalla vai? Olla menemättä kouluun?

Vierailija kirjoitti:

Ihan on siis sinun tavat!

Mieti siis, miten sinut saadaan pakotettua tekemään jotain epämiellyttävää, niin sitten olet jäljillä.

Eikö lapsen tarvitse oppia että elämässä tarvii tehdä niitä epämiellyttäviäkin asioita, kuten herätä aamulla, mennä sinne kouluun/myöhemmin töihin jne. Se on sitä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Käytit siis lapseesi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vuoden äiti-palkinto, vai sittenkin LASU?

Olet kuvottava, samoin puolustelijasi.

Alapeukkuja satelee wt-mammoilta.

Jos kirjoittaisin, että mies heitti aikuisen naisen puolialasti ovesta ulos tulipalopakkaseen, saisin turvakodin yhteystietoja ja kehoituksia tekemään rikosilmoituksen ja jättämään sen sian.

Eikö?

Ymmärrän ap, mun samanikäinen poika on myös kauhea, ja siihen ei auta _mikään_. Ymmärtäväisyys, kärsivällisyys, tiukkuus - ihan sama. Ainainen vääntö ja ininä, vastustus ja huuto. Aivan sama, onko kyseessä joku kiva juttu vai tyhmä. Ja kun tuon ikäinen ei paljon enempää edes nuku kuin aikuinen, joskus on hauskuus kaukana.

Ainakin se uskaltaa muhun turvata kiukutellen :/ todellakin uskaltaa... ainoa mitä näen positiivisena, niin nää haasteet hioo meidät yhteen aika voimakkaasti väkisin. Vaikka kai helpon lapsen kans voisi positiivisessa ilmapiirissä hioutua 8-)

Vierailija kirjoitti:

Takuuvarma keino on lässyttäminen.

"Ymmärrän mitä tuskaa koet kasvamisestasi, ja siksi haluan toimia sinun kasvukumppaninansi näinä vaikeina aikoina. Anna tuskan tulla ja reflektoin sitä sinun kanssasi ja autan sinua ymmärtämään itseäsi kasvaessasi nuoreksi ja sitä kautta aikuiseksi naiseksi"

Kenet hyvänsä lapsen tai viimeistään teini-ikäisen saa tuonkaltaisella puheella niin raivoihinsa, että tottelee taatusti.

:DDD

Vierailija kirjoitti:

Niin rasittava vinkuiita ja EI:n kylväjä. Mikään ei käy, mikään ei toimi, mikään ei ole hyvin. Tappeli kouluun lähdön kanssa taas kerran. Istuu paikallaan ja kiukuttelee. Ei pue vaatteita kehoituksesta huolimatta. Pistin tytön vauhdilla ovesta ulos ulkovaatteet puoliksi päällä ja käskin kouluun. Johan tuli kiire pukea, kun ulkona vihmoi tuuli. Olen tyranni tai mitä vain, mutta en oikeasti jaksa enää tuota jatkuvaa silmille hyppimistä ja tyrannia, joka jartkuvalla kiukuttelullaan saa meidät raivon partaalle. Mitä tuolle voi tehdä? Ei auta uhkailu, ei kivojen juttujen poisotto. Ei arestit, ei kannustus. Ei helvetti soikoon mikään!!!!

Älä välitä, meillä 7.v poika ihan samanlainen:) Tosin kouluun lähtö sujuu aina kivasti, pukee siis lähes mukisematta ja lähtee kiltisti, mutta muuten on melkee yhtä taistelua muu aika kotona, kuten nyt kun oli joululoma, joka asiassa haraa vastaan, mutta varmasti helpottaa ajan kanssa.

Meillä alkanut pahin vanhempien uhmaaminen ja vastaansanominen ja kiukkuaminen helpottamaan nyt 2.luokan aikana.Ekaluokan syksyllä alkoi tyttö kiukutella kaikesta ja väittämään vastaan joka asiasta. Ei siihen mikään auta.Pitää vaan yrittää pitää omat hermot.

Miksi, oi miksi täytyy joka ikiseen ketjuun ängetä tämä vähä-älyinen "minäpä kommentoin oikein inhottavasti" -tyyppi? Kun ei ne ilkeilyt ole mitenkään hauskoja tai edes "nasevia", vaan tyyliä "haista v****".  Mitä järkeä on tuollaisia kommentteja laittaa oli keskustelun aihe mikä tahansa? Kannattaisi hankkia jotain hoitoa siihen pahaan oloonsa, ettei tarvitse oksentaa sitä täällä keskustelupalstoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytit siis lapseesi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vuoden äiti-palkinto, vai sittenkin LASU?

Olet kuvottava, samoin puolustelijasi.

 

Alapeukkuja satelee wt-mammoilta.

Jos kirjoittaisin, että mies heitti aikuisen naisen puolialasti ovesta ulos tulipalopakkaseen, saisin turvakodin yhteystietoja ja kehoituksia tekemään rikosilmoituksen ja jättämään sen sian.

Eikö?

Niinno, jos mistä tahansa kirjoittaisi yhtä dramaattisesti aikuisiin verraten, saisi saman kohtelun. 

"Mieheni laittoi minut rauhoittumaan nurkkaan istumaan moniksi minuuteiksi!" "Mieheni kielsi minulta television katsomisen!" "Mieheni pakotti minut suihkuun/nukkumaan".... Jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan on siis sinun tavat!

Mieti siis, miten sinut saadaan pakotettua tekemään jotain epämiellyttävää, niin sitten olet jäljillä.

 

Eikö lapsen tarvitse oppia että elämässä tarvii tehdä niitä epämiellyttäviäkin asioita, kuten herätä aamulla, mennä sinne kouluun/myöhemmin töihin jne. Se on sitä elämää.

Niinpä juuri pitäisikin. Miten siihen kasvatetaan ja kannustetaan, siitähän tässä on kysymys. Minusta aloittaja vois miettiä, mikä häneen toimisi vastaavassa tilanteessa ja toimia sitten niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan on siis sinun tavat!

Mieti siis, miten sinut saadaan pakotettua tekemään jotain epämiellyttävää, niin sitten olet jäljillä.

 

Eikö lapsen tarvitse oppia että elämässä tarvii tehdä niitä epämiellyttäviäkin asioita, kuten herätä aamulla, mennä sinne kouluun/myöhemmin töihin jne. Se on sitä elämää.

Niinpä juuri pitäisikin. Miten siihen kasvatetaan ja kannustetaan, siitähän tässä on kysymys. Minusta aloittaja vois miettiä, mikä häneen toimisi vastaavassa tilanteessa ja toimia sitten niin.

No eikös tuossa juuri ollut puhetta että se kannustaminen tai mikään muukaan ei oikein heillä auta? lapsi on kuitenkin lapsi joka kokeilee rajojaan, jotkut asiat on vaan pakko tehdä. Lapsi tuossa nyt kuitenkin ymmärsi että puettava on kunnolla jos aikoo kouluun kävellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi, oi miksi täytyy joka ikiseen ketjuun ängetä tämä vähä-älyinen "minäpä kommentoin oikein inhottavasti" -tyyppi? Kun ei ne ilkeilyt ole mitenkään hauskoja tai edes "nasevia", vaan tyyliä "haista v****".  Mitä järkeä on tuollaisia kommentteja laittaa oli keskustelun aihe mikä tahansa? Kannattaisi hankkia jotain hoitoa siihen pahaan oloonsa, ettei tarvitse oksentaa sitä täällä keskustelupalstoilla.

 

Lasten pahoinpitely on mielestäsi ok? Mene hoitoon.

Pahoinpitely? Ei nyt ihan kuitenkaan taida näin olla että äiti repi lapsen hiuksista pakkaseen ilman vaatteita vaikka näin tykkäät toitottaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytit siis lapseesi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vuoden äiti-palkinto, vai sittenkin LASU?

Olet kuvottava, samoin puolustelijasi.

 

Alapeukkuja satelee wt-mammoilta.

Jos kirjoittaisin, että mies heitti aikuisen naisen puolialasti ovesta ulos tulipalopakkaseen, saisin turvakodin yhteystietoja ja kehoituksia tekemään rikosilmoituksen ja jättämään sen sian.

Eikö?

 

Niinno, jos mistä tahansa kirjoittaisi yhtä dramaattisesti aikuisiin verraten, saisi saman kohtelun. 

 

"Mieheni laittoi minut rauhoittumaan nurkkaan istumaan moniksi minuuteiksi!" "Mieheni kielsi minulta television katsomisen!" "Mieheni pakotti minut suihkuun/nukkumaan".... Jne. 

Fyysinen ja henkinen väkivalta ( aloituksessa ) on hieman eri asia kuin nukkumaan meneminen tai television katsomisen rajoittaminen.

Saako miehesi käydä sinuun käsiksi tai harjoittaa henkistä väkivaltaa, etkä siitä laisinkaan ota itseesi?

Miellät sen vain kasvatukseksi ja perustelet sitä sillä että ehkä opit siitä jotain?

Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Olet kuvottava väkivallan puolustaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytit siis lapseesi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Vuoden äiti-palkinto, vai sittenkin LASU?

Olet kuvottava, samoin puolustelijasi.

 

Alapeukkuja satelee wt-mammoilta.

Jos kirjoittaisin, että mies heitti aikuisen naisen puolialasti ovesta ulos tulipalopakkaseen, saisin turvakodin yhteystietoja ja kehoituksia tekemään rikosilmoituksen ja jättämään sen sian.

Eikö?

 

Niinno, jos mistä tahansa kirjoittaisi yhtä dramaattisesti aikuisiin verraten, saisi saman kohtelun. 

 

"Mieheni laittoi minut rauhoittumaan nurkkaan istumaan moniksi minuuteiksi!" "Mieheni kielsi minulta television katsomisen!" "Mieheni pakotti minut suihkuun/nukkumaan".... Jne. 

 

Fyysinen ja henkinen väkivalta ( aloituksessa ) on hieman eri asia kuin nukkumaan meneminen tai television katsomisen rajoittaminen.

Saako miehesi käydä sinuun käsiksi tai harjoittaa henkistä väkivaltaa, etkä siitä laisinkaan ota itseesi?

Miellät sen vain kasvatukseksi ja perustelet sitä sillä että ehkä opit siitä jotain?

Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Olet kuvottava väkivallan puolustaja.

Selitätkö mikä tuossa on sitä väkivaltaa? Samalla logiikalla lasta ei missään iässä myös saisi fyysisesti rajoittaa menemästä vaaran paikkoihin koska se pelkkä koskeminenkin on väkivaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi, oi miksi täytyy joka ikiseen ketjuun ängetä tämä vähä-älyinen "minäpä kommentoin oikein inhottavasti" -tyyppi? Kun ei ne ilkeilyt ole mitenkään hauskoja tai edes "nasevia", vaan tyyliä "haista v****".  Mitä järkeä on tuollaisia kommentteja laittaa oli keskustelun aihe mikä tahansa? Kannattaisi hankkia jotain hoitoa siihen pahaan oloonsa, ettei tarvitse oksentaa sitä täällä keskustelupalstoilla.

 

Lasten pahoinpitely on mielestäsi ok? Mene hoitoon.

 

Pahoinpitely? Ei nyt ihan kuitenkaan taida näin olla että äiti repi lapsen hiuksista pakkaseen ilman vaatteita vaikka näin tykkäät toitottaa...

 

 

 

 

Kyllähän tuossa on käsiksi käyty, ja henkinen väkivalta on aina todella törkeää.

Teidän kaikkien ei olisi todellakaan tullut ikinä lisääntyä,

jos ette pysty muuten lastanne kasvattamaan kuin väkivalloin.

Mikä henkinen väkivalta tuossa tapahtui?

Entä jos lapsi ei suostu mitenkään pukemaan, saako häntä sitten edes pukea vai onko sekin nöyryyttävää henkistä ja fyysistä väkivaltaa? 

En itse ole lasta laittanut pakkaseen noin tms mutta on tämä minusta nyt aika kaukana väkivallan teosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hetki sitten naapurin tyttö lähti huutavana kouluun. Kuului valittavan jostain vaatteista, villasukista tms. :D

Mutta joo, en tiedä mikä auttaisi. Meillä vähän sama lapsella, joka asiasta valittaa ja jos ei mene mielensä mukaan on huuto armoton. Ärsyttää!

Jospa se oli tuo meidän vinkuiita ;) Mutta totta. Huutaa, huutaa ja huutaa. Koskaan vielä, ikinä, ei ole tyttö ollut yhtä kamala hirviö (hirviö on kyllä todella kuvaava sana). 2v uhma oli hyvin pientä tähän verrattuna. Olen jo päässäni miettinyt, että tyttö pitäisi säikäyttää jollain tavalla ja saada ymmärtämään oman käytöksen seuraus. Että ei voi oikeasti kiukutella ja sanoa vastaan koko ajan. Kamalin skenaario minulla on tällä hetkellä se, että palkkaan kaksi kaveriani (joita tyttö ei ole koskaan nähnyt) tulemaan meille ja hakemaan tyttöä koulukotiin. Kuulostaa hirveältä, mutta ehkä siinä noutotilanteessa tyttö tajuasi, että hei äiti oli tosissaan! En 99,9% todennäköisyydellä tuota tule tuota toteuttamaan. Kunhan mielessäni näitä ajatuksia maalailen.

 

ap

Sanot itsekin ettet aio toteuttaa suunitelmaasi mutta varoitan silti. Älä koskaan, ikinä, milloinkaan tee lapsellesi noin.  

Kun olin alle kouluikäinen, äitini kertoi lähettävänsä minut kiukuttelun vuoksi lastenkotiin ja traumatisoiduin siitä pahasti. Luulin kokonaisen päivän että minut tullaan hakemaan kotoa seuraavana aamuna, ja vaikkei se kuulosta kovin vakavalta, se oli lapselle pahinta mitä voi kuvitella. Nyt aikuisena mielenterveyspotilaana olen käynyt tapahtunutta läpi terapiassa, ja ymmärtänyt että tietynlainen tunnekylmyyteni ja kyvyttömyyteni luottaa toisiin ihmisiin on lähtöisin tuosta päivästä. Uskoin aivan tosissani että äitini lähettää minut lopullisesti pois kotoa koska olen niin paha ja kiukutteleva lapsi, ja päätin että ainoa mitä voin tehdä, on kestää sen näyttämättä kenellekään miten peloissani olen. Muistan vieläkin sen tunteen kun leikin muiden lasten kanssa pihalla ja uskoin olevani niin paha lapsi ettei minulla ole huomenna enää perhettä, mutta en uskaltanut kertoa siitä kenellekään. 

Kun seuraava päivä tuli, elämä jatkui ihan normaalisti, ja tajusin jossain vaiheessa ettei minua tullakaan hakemaan. Käytökseni ei silti muuttunut yhtään sen kiltimmäksi. Olinhan vasta lapsi, ja lapset kiukuttelevat ja hakevat rajojaan.

Onpa helpottava ketju! Ihan oikeasti ihana lukea näitä kirjoituksia vaikka toki aihe ei ole yhtään ihana. Meillä on 7-vuotias ekaluokkalainen poika, joka syksyllä alkoi vängätä vastaan joka ikisestä asiasta. Kaikki oli ei ja sää et mua määrää. Herrrrrrmot oli kireällä. Pikkuisen on jo helpottanut tässä. Helpotus lukea, että muissakin perheissä samaa tuon ikäisillä. Välillä on niin ihana ja välillä aivan kamala. Tsemppiä meille kaikille!

Uskomatonta entä järkiään kaikki lähtevät mukaan lapsen kiukutteluun, eli antavat samalla mitalla takaisin. Voi toimia hetken joskus.

Kuitenkin usein tän ikäinen lapsi hakee sillä uhmalla vain tärkeimpien ihmisten läheisyyttä ja hyväksyntää. 7- vuotias on vielä pieni jonka täytyy skarpata koulussa paljon.

Ottakaa lapsi syliin ja kuunnelkaa mikä on hätänä. Enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta entä järkiään kaikki lähtevät mukaan lapsen kiukutteluun, eli antavat samalla mitalla takaisin. Voi toimia hetken joskus.

Kuitenkin usein tän ikäinen lapsi hakee sillä uhmalla vain tärkeimpien ihmisten läheisyyttä ja hyväksyntää. 7- vuotias on vielä pieni jonka täytyy skarpata koulussa paljon.

Ottakaa lapsi syliin ja kuunnelkaa mikä on hätänä. Enemmän.

Ei yksi tälläinen tapahtuma poissulje sitä etteikö lasta syliteltäisi ja kuunneltaisi. 

Aamulla kun on kiire pukea ja lähteä, ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa tehdä sitä pitkää kuuntelu ja hellimiskaavaa, joskus on pakko myös toimia ja mennä kiireessäkin.