Lähinnä vituttaa kun alkaa kelvata vasta kolmikymppisenä naisille

Vierailija kirjoitti:

En alkanu koko ketjua lukee mut naisena voin kertoo sulle että parikymppisenä miesihanne on täysin eri kun kolmikymppisenä. Nuorena sitä katseli hyvännäköisiä alfauroita kun taas nykyään iskee enemmän mukavat ja järjellä varustetut miehet. Jos vastakkain on superhyvännäköinen, rikas ääliömies ja peruskivannaköinen mukava ja fiksu mies, jollei ole latin latia ylimääräistä niin silmääkään räpäyttämättä valitsisin jälkimmäisen.

No ei pidä paikkaansa, että olisi välttämättä eri miesihanne. Itse en ikinä ole tykännyt menevistä "alfauroksista". Miesmakuni on parikymppisestä tähän päivään (25) ollut rauhallinen, rehellinen, lojaali mies, jolla on korkeat moraaliarvot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinkuin täällä on jo sanottukin, ap vaikuttaa ihmiseltä joka on hieman "rikki". Katkeruus siitä, miksi ei nuorempana kelvannut heijastuu todella helposti myös mahdolliseen tulevaan ihmissuhteeseesi. Vinkki vinkkinen: kukaan nainen ei jaksa toimia menneisyyden traumojesi paskasaavina ja terapeuttina, eikä jaksa kuunnella epäilyjä tarkoitusperistään ("miks oot mun kanssa, oot kuitenki vaan mun rahojen perässä, ootte kuitenki kaikki naiset semmosia, miks muka nyt kelpaan sulle, nuorempana et ois kiinnostunu vaan varmasti hengasit vaan joidenki hunksien kanssa, naiset ootte te semmosia opportunisteja" jne. jne). 

Mennyt on mennyttä, olisit tyytyväinen että nyt kiinnostuneita riittää. Haluatko nyt siis itse vakaan parisuhteen, vai sellaisen josta parikymppisenä olet jäänyt paitsi? (siis sellaisen parikymppisen hullaantuneen suhteen).

Eikö tämä ole vain luonnollista ja ymmärettävää?

Ilmeisesti ei, koska loppuviestissä halutaan täydellisesti olla välittämättä miehen kokemuksista eli tässä tapauksessa kokemattomuudesta ja vaaditaan täysin normaalia käyttäytymistä sekä tunne-elämää. Eihän sitä voi toista mitenkään ymmärtää, sillä onhan se nyt outoa, jos ei ole elänyt kuin keskivertoihminen ja ehkä jopa tuntee hienoista katkeruutta, pettymystä ja pelkoa tulevasta. Kaikki eivät voi elää mediaanielämää, mutta olisi kiva jos käyrän äärirajoilla asuvia edes hieman alusta yritettäisiin ymmärtää.

Kukaan ei ole elänyt kuin "keskivertoihminen", jokaisella on ollut omat haasteensa, pettymyksensä ja turhat toiveensa. Seurustelukumppanin puute parikymppisenä ei ole mikään loppuelämän trauman aihe joka pistää tunne-elämän ja terveen järjen niin pahasti sekaisin, että epäilee kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pelkiksi hyväksikäyttäjiksi. Tai jos pistää, muilla ei ole mitään velvollisuutta sitä ymmärtää.

Kyllä, olen tässä elämässä huomannut, että empatia on ns. katoava luonnonvara. Elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, joita ihmisiltä oletetaan ja joita ihmiset myös itse toivovat kokevansa. Samalla itseään verrataan omaan vertaisryhmään ja poikkeava yksilö huomataan yllättävänkin nopeasti. Tämä aiheuttaa lähes aina silmätikuksi joutumisen ja mahdollisesti epäilyä omasta riittävyydestään ihmisenä. Vahvemmat meistä hyppäävät tämän tunteen yli kuin Sergei Bubka konsanaan, mutta me heikommasta aineesta muovatut saatamme jäädä tunteidemme ja epäilyksiemme kanssa vellomaan tähän epävarmuuden kuplaan jopa loppuelämämme ajaksi. Emme omasta halustamme, vaan neuronipolkujen sekavuudesta johtuen.

Ja jos nyt puhutaan ketjun aloittajasta, niin olet päättänyt tehdä aikamoista kärjistystä tekstissäsi. Itse en löytänyt mitään puhumistasi asioista - ainoastaan pettymystä elämättömästä elämästä ja tästä juontavasta epäilyksen tunteesta.

Empatian puutteesta valittamisesta on tullut nettikeskusteluissa oikein muoti-ilmiö. Siihen vedoten yritetään vaatia kaikkia ymmärtämään loputtomasti, jos ihmisellä on koko elämänsä aikana ollut yksikin negatiivinen kokemus. Neuronipolkujen sekavuuteen vetoaminen on kyllä uutta.

Olet sitten karsinut kovalla kädellä asioita joita huomasit aloittajan tekstistä. Hän mm. kysyi neuvoja miten tunnistaa nainen joka ei ole vain rahan perässä. Oletuksena hänellä siis on, että muusta kiinnostunut nainen on harvinainen poikkeus. Tämä on syy, miksi aloittaja ei ole mikään houkutteleva kumppani yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle.

En seuraa muotia.

Lähinnä yrittäisin ymmärtää, jos ihmisellä on joku kokemus tai epäluulo, joka häntä selvästi vaivaa. Oli se sitten yksi tai moninainen (kuten tässä tapauksessa). Aloittaja on omien sanojensa mukaan täysin sama ihminen, mutta vain sosiaalinen status on aikojen myötä muuttunut. Joten ehkä hänen hypoteesilleen naisasioiden kohentumisen syistä olisi joko aika antaa luottamusta tai vaihtoehtoisesti kertoa syitä uskomuksen järjettömyydelle. Sitä paitsi monesti näistä uskomuksista on äärimmäisen vaikea päästä irti, eikä tällaista haluta useinkaan ymmärtää.

Miten joku jaksaakin ladella noin paljon päivänselvyyksiä noin monimutkaiseen kieliasuun puettuna?

Et lainkaan kommentoinut sitä, että aloittaja olettaa naisten ilman muuta juoksevan hänen rahojensa perässä. Onko se sinusta normaalia, ajatella noin pahasti muista ihmisistä? Miksi muiden pitäisi ymmärtää sitä?

Ei tuohon nyt montaa sekuntia ajastani teenjuonnin lomassa kulunut.

Ehkä se on seuraus päättelyketjusta? Ainut tai suurin tilannemuuttuja on kohonnut monetäärinen status ja tästä vedetään sitten johtopäätökset. Varmasti tilanne ei ole noin mustavalkoinen, mutta hevostyyliset laput silmien sivussa elävälle se voi olla se ainoa selitys tilanteen muutokselle. Se on kuitenkin pohjimmiltaan epävarmuutta omasta riittävyydestä ja kyllä mä olen valmis ihmisten epävarmuutta hyvinkin pitkälle empatisoimaan. Raha ja taloudellinen riippumattomuus ovat eräitä listan kärkipäässä olevia parinvalintakriteerejä naisten puolella, joten ei olettamus aivan tuulesta temmattukaan ole.

Tuollainen määrä kapulakieltä ja ainut kohta missä on mitään keskusteluun liittyvää löytyy kommentin lopusta. Ja sekin pelkkää mutua ja toisten halventamista ilman kerta kaikkiaan mitään perusteluita.

Pidän itseäni mukavana ihmisenä, enkä pyri ketään halventamaan. Ehkä sinä olet vain parempi keskustelija, kun kykenet kommenttini perustelemattomana kökkönä muutamalla lauseella tuomitsemaan. Ei voi mitään. Parhaani yritin ja epäonnistuin.

No olet kyllä väärässä, et ole mikään mukava ihminen. Ja miksi ihmeessä alkaisin vatvoa loputtomiin terkoituksellisen sekavaa sössötystä, kun löydän helposti olennaisen typeristä harhautusyrityksistä huolimatta? Sitä kai tarkoitit epäonnistumisellasi.

Kyllä, olet parempi ihminen.

Viet minua verbaaliakrobatiallasi väittelyn jalossa taidossa ainakin 100-0 ja kykysi löytää merkityksiä jopa sieltä missä niitä ei ole koskaan ollutkaan vetää vertoja jopa Einsteinin kehittämälle suhteellisuusteorialle. Sinut pitäisi palkita, mutta minä en sitä valitettavasti voi tehdä, sillä olen paha ihminen. Haluttomuuteni tuomita ihminen empatiaan kelpaamattomaksi on ilmiselvästi halua loukata jotain määrittelemätöntä ihmisryhmää. Ennen luulin keskustelevani, nyt tiedän loukkaavani. Tarkoituksellisesti ja tahattomasti. Kiitos tästä. Olen valaistunut. Kumarran sinua Vauva-palstan kruunaamaton hallitsija, oikeineläjä ja ihmiselon haastamaton tuntija. Kumartaisin uudestaan, mutta en uskalla saatanhan vahingossa loukata jotain.

Sinähän tässä yrität verbaaliakrobatialla päteä ja ilmeisesti kolahti arkaan paikkaan kun se ei toiminut. Ihan uteliaisuudesta kysyn, onko se joskus toiminut?

Ehkä ne sanat olivat liian vaikeita sinulle, jos kokonaisuus jäi niiden varjoon. - ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinkuin täällä on jo sanottukin, ap vaikuttaa ihmiseltä joka on hieman "rikki". Katkeruus siitä, miksi ei nuorempana kelvannut heijastuu todella helposti myös mahdolliseen tulevaan ihmissuhteeseesi. Vinkki vinkkinen: kukaan nainen ei jaksa toimia menneisyyden traumojesi paskasaavina ja terapeuttina, eikä jaksa kuunnella epäilyjä tarkoitusperistään ("miks oot mun kanssa, oot kuitenki vaan mun rahojen perässä, ootte kuitenki kaikki naiset semmosia, miks muka nyt kelpaan sulle, nuorempana et ois kiinnostunu vaan varmasti hengasit vaan joidenki hunksien kanssa, naiset ootte te semmosia opportunisteja" jne. jne). 

Mennyt on mennyttä, olisit tyytyväinen että nyt kiinnostuneita riittää. Haluatko nyt siis itse vakaan parisuhteen, vai sellaisen josta parikymppisenä olet jäänyt paitsi? (siis sellaisen parikymppisen hullaantuneen suhteen).

Eikö tämä ole vain luonnollista ja ymmärettävää?

Ilmeisesti ei, koska loppuviestissä halutaan täydellisesti olla välittämättä miehen kokemuksista eli tässä tapauksessa kokemattomuudesta ja vaaditaan täysin normaalia käyttäytymistä sekä tunne-elämää. Eihän sitä voi toista mitenkään ymmärtää, sillä onhan se nyt outoa, jos ei ole elänyt kuin keskivertoihminen ja ehkä jopa tuntee hienoista katkeruutta, pettymystä ja pelkoa tulevasta. Kaikki eivät voi elää mediaanielämää, mutta olisi kiva jos käyrän äärirajoilla asuvia edes hieman alusta yritettäisiin ymmärtää.

Kukaan ei ole elänyt kuin "keskivertoihminen", jokaisella on ollut omat haasteensa, pettymyksensä ja turhat toiveensa. Seurustelukumppanin puute parikymppisenä ei ole mikään loppuelämän trauman aihe joka pistää tunne-elämän ja terveen järjen niin pahasti sekaisin, että epäilee kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pelkiksi hyväksikäyttäjiksi. Tai jos pistää, muilla ei ole mitään velvollisuutta sitä ymmärtää.

Kyllä, olen tässä elämässä huomannut, että empatia on ns. katoava luonnonvara. Elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, joita ihmisiltä oletetaan ja joita ihmiset myös itse toivovat kokevansa. Samalla itseään verrataan omaan vertaisryhmään ja poikkeava yksilö huomataan yllättävänkin nopeasti. Tämä aiheuttaa lähes aina silmätikuksi joutumisen ja mahdollisesti epäilyä omasta riittävyydestään ihmisenä. Vahvemmat meistä hyppäävät tämän tunteen yli kuin Sergei Bubka konsanaan, mutta me heikommasta aineesta muovatut saatamme jäädä tunteidemme ja epäilyksiemme kanssa vellomaan tähän epävarmuuden kuplaan jopa loppuelämämme ajaksi. Emme omasta halustamme, vaan neuronipolkujen sekavuudesta johtuen.

Ja jos nyt puhutaan ketjun aloittajasta, niin olet päättänyt tehdä aikamoista kärjistystä tekstissäsi. Itse en löytänyt mitään puhumistasi asioista - ainoastaan pettymystä elämättömästä elämästä ja tästä juontavasta epäilyksen tunteesta.

Empatian puutteesta valittamisesta on tullut nettikeskusteluissa oikein muoti-ilmiö. Siihen vedoten yritetään vaatia kaikkia ymmärtämään loputtomasti, jos ihmisellä on koko elämänsä aikana ollut yksikin negatiivinen kokemus. Neuronipolkujen sekavuuteen vetoaminen on kyllä uutta.

Olet sitten karsinut kovalla kädellä asioita joita huomasit aloittajan tekstistä. Hän mm. kysyi neuvoja miten tunnistaa nainen joka ei ole vain rahan perässä. Oletuksena hänellä siis on, että muusta kiinnostunut nainen on harvinainen poikkeus. Tämä on syy, miksi aloittaja ei ole mikään houkutteleva kumppani yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle.

En seuraa muotia.

Lähinnä yrittäisin ymmärtää, jos ihmisellä on joku kokemus tai epäluulo, joka häntä selvästi vaivaa. Oli se sitten yksi tai moninainen (kuten tässä tapauksessa). Aloittaja on omien sanojensa mukaan täysin sama ihminen, mutta vain sosiaalinen status on aikojen myötä muuttunut. Joten ehkä hänen hypoteesilleen naisasioiden kohentumisen syistä olisi joko aika antaa luottamusta tai vaihtoehtoisesti kertoa syitä uskomuksen järjettömyydelle. Sitä paitsi monesti näistä uskomuksista on äärimmäisen vaikea päästä irti, eikä tällaista haluta useinkaan ymmärtää.

Miten joku jaksaakin ladella noin paljon päivänselvyyksiä noin monimutkaiseen kieliasuun puettuna?

Et lainkaan kommentoinut sitä, että aloittaja olettaa naisten ilman muuta juoksevan hänen rahojensa perässä. Onko se sinusta normaalia, ajatella noin pahasti muista ihmisistä? Miksi muiden pitäisi ymmärtää sitä?

Ei tuohon nyt montaa sekuntia ajastani teenjuonnin lomassa kulunut.

Ehkä se on seuraus päättelyketjusta? Ainut tai suurin tilannemuuttuja on kohonnut monetäärinen status ja tästä vedetään sitten johtopäätökset. Varmasti tilanne ei ole noin mustavalkoinen, mutta hevostyyliset laput silmien sivussa elävälle se voi olla se ainoa selitys tilanteen muutokselle. Se on kuitenkin pohjimmiltaan epävarmuutta omasta riittävyydestä ja kyllä mä olen valmis ihmisten epävarmuutta hyvinkin pitkälle empatisoimaan. Raha ja taloudellinen riippumattomuus ovat eräitä listan kärkipäässä olevia parinvalintakriteerejä naisten puolella, joten ei olettamus aivan tuulesta temmattukaan ole.

Tuollainen määrä kapulakieltä ja ainut kohta missä on mitään keskusteluun liittyvää löytyy kommentin lopusta. Ja sekin pelkkää mutua ja toisten halventamista ilman kerta kaikkiaan mitään perusteluita.

Pidän itseäni mukavana ihmisenä, enkä pyri ketään halventamaan. Ehkä sinä olet vain parempi keskustelija, kun kykenet kommenttini perustelemattomana kökkönä muutamalla lauseella tuomitsemaan. Ei voi mitään. Parhaani yritin ja epäonnistuin.

No olet kyllä väärässä, et ole mikään mukava ihminen. Ja miksi ihmeessä alkaisin vatvoa loputtomiin terkoituksellisen sekavaa sössötystä, kun löydän helposti olennaisen typeristä harhautusyrityksistä huolimatta? Sitä kai tarkoitit epäonnistumisellasi.

Kyllä, olet parempi ihminen.

Viet minua verbaaliakrobatiallasi väittelyn jalossa taidossa ainakin 100-0 ja kykysi löytää merkityksiä jopa sieltä missä niitä ei ole koskaan ollutkaan vetää vertoja jopa Einsteinin kehittämälle suhteellisuusteorialle. Sinut pitäisi palkita, mutta minä en sitä valitettavasti voi tehdä, sillä olen paha ihminen. Haluttomuuteni tuomita ihminen empatiaan kelpaamattomaksi on ilmiselvästi halua loukata jotain määrittelemätöntä ihmisryhmää. Ennen luulin keskustelevani, nyt tiedän loukkaavani. Tarkoituksellisesti ja tahattomasti. Kiitos tästä. Olen valaistunut. Kumarran sinua Vauva-palstan kruunaamaton hallitsija, oikeineläjä ja ihmiselon haastamaton tuntija. Kumartaisin uudestaan, mutta en uskalla saatanhan vahingossa loukata jotain.

Sinähän tässä yrität verbaaliakrobatialla päteä ja ilmeisesti kolahti arkaan paikkaan kun se ei toiminut. Ihan uteliaisuudesta kysyn, onko se joskus toiminut?

No, kuka sen toimivuuden päättää? Itse olen joskus ollut tyytyväinen, joskus ehkä joku muukin. Kerran sain tällä palstalla 87 yläpeukkua. Ehkä tuon voi jo CV:n laittaa?

Olen aina kirjoittanut näin. Ehkä pitäisi muuttaa tyyliä? Tulisi ymmärretyksi, eikä pidettäisi epämukavana ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 24, olen aina tykännyt nörttimiehistä, enkä koskaan ikäisistäni. Parikymppinen nörttimies on liian söpö ja velimäinen, tekee mieli silittää ja paijata, muttei todellakaan valita petikumppaniksi. 30+ nörttimies muutamalla juonteella ja aikuisemmalla käytöksellä on paljon seksikkäämpi. Siinä missä se nuorena komeahko meh-perusjäbä jo rupsahtaa, niin nörttimies alkaa kukoistaa. Tämä siis minun näkökantani, ei ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Kun tapasin mieheni hän oli köyhä tohtorikoulutettava, nyt hän on köyhä tutkija.

Toki on sitten niitä, ketkä haluaa vaan rahaa, mutta aika nopeasti ne narauttaa.

Tämä varmasti kaikkia nörttimiehiä lohduttaa.

Ei nyt varmaan kaikkia, mutta ne, ketkä ovat riittävän sosiaalisia saamaan kaverinaisia nuorena voivat tyydyttäytyä siihen, että kolmikymppisinä saavat huomiona muutenkin kun söpönä kaveripoikana.

Huomio pitkän huomiovapaan ajan jälkeen varmasti lohduttaa, kyllä. Se että sinä päätät milloin nämä nörttipojat sinulle kelpaavat, tuskin lohduttaa ketään. Nyt kelpaat, nyt et. Ole onnellinen, että edes joskus kelpaat.

"Tämä varmasti kaikkia nörttimiehiä lohduttaa."

Mä väitän, ettei Suomessa oikeasti edes niin paljoa nörttipoikia/-miehiä ole sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen koko elämäni odottanut että törmäisin siihen tyyppiin, jonka kanssa voitaisiin hakata Super Marioa läpi, kiistellä mikä Zelda peleistä on paras, teemapukeutua pariskuntana esim. Star Warsin ensi-iltaan, hoitaa ulkoilut geokätkeilemällä, viettää viikonloppu esim. Hopeanuoli -maratonia katsellen jne. Eipä ole tällaista kävellyt vastaan vaikka matemaattiselta alalta tutkintonikin suoritin. Aina, kun olen tapaillut tyyppejä, jotka kuvailevat itseään "nörteiksi", niin olen joutunut pettymään ja toteamaan, ettei meiltä kuitenkaan löydy mitään yhteistä kiinnostuksenkohdetta, vaikka olen niin "nörttityttö" kuin vain olla ja voi.

Yhä sitä oikeaa omaa nörttiäni etsien siis jatkuu tie.

N28 

Ap:n ongelmahan on ihan sama kuin kauniilla nuorella naisella. Kaikki haluavat hulluna vaan pöksyihin, mutta kukaan ei ole kiinnostunut naisen persoonasta. Nyt ap:llä ulkonäön korvaa vain muut status asiat. Ap:llä on myös kehittynyt halveksunta naissukupuolta kohtaan näiden todellisten tai kuviteltujen nuoruuden aikaisten pakkien myötä, vähän samoin kuin nuorella ja kauniilla, miesten jatkuvien iskuyritysten kohteeksi joutuneella naisella yleensä syntyy miessukupuolta kohtaan. On nimittäin aika traumatisoivaa tajuta olevansa miehille vain seksiobjekti, ei persoona ja oikea ihminen. Niin että siinähän voisi olla ap:lle hyvä match. Jos siis sattuisi löytämään tällaisen nuoren, tai jo vähän vanhemman naisen, jolla olisi tällainen "kasvukokemus". Voisivat sitten parannella toistensa traumoja. Jos nimittäin ap ymmärtäisi, että niitä traumoja on myös miehet voineet aiheuttaa naisille, hieman kyllä epäilen.

Väittäisin että kaikkein eniten vaikuttaa se miten ihminen itsensä kantaa. Silloin kun itsellä menee hyvin, vetää vastakkaista sukupuolta puoleensa, silloin kun ei, ei kukaan kiinnostu. Paljon on itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

"Tämä varmasti kaikkia nörttimiehiä lohduttaa."

 

Mä väitän, ettei Suomessa oikeasti edes niin paljoa nörttipoikia/-miehiä ole sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen koko elämäni odottanut että törmäisin siihen tyyppiin, jonka kanssa voitaisiin hakata Super Marioa läpi, kiistellä mikä Zelda peleistä on paras, teemapukeutua pariskuntana esim. Star Warsin ensi-iltaan, hoitaa ulkoilut geokätkeilemällä, viettää viikonloppu esim. Hopeanuoli -maratonia katsellen jne. Eipä ole tällaista kävellyt vastaan vaikka matemaattiselta alalta tutkintonikin suoritin. Aina, kun olen tapaillut tyyppejä, jotka kuvailevat itseään "nörteiksi", niin olen joutunut pettymään ja toteamaan, ettei meiltä kuitenkaan löydy mitään yhteistä kiinnostuksenkohdetta, vaikka olen niin "nörttityttö" kuin vain olla ja voi.

Yhä sitä oikeaa omaa nörttiäni etsien siis jatkuu tie.

N28 

Etsit siis stereotyyppistä nörttiä. Itse pidän itseäni joissakin asioissa nörttinä, mutta mikä minut listastasi erottaa on ehdottomuuden puute. Olen useassakin minua kiehtovassa asiassa intohimoinen, mutta en lähes koskaan täysin omistautunut. Tämä näkyy myös nörttikuplan ulkopuolisissa harrastuksissa.

Esimerkiksi Star Wars (4-6) kiinnostanut aina, mutta en pidä niitä maailman parhaina elokuvina, enkä koe välttämättömänä saada lippuja ensi-iltaan.

pysy kaukana naisista. Ei parisuhde kannata! Nauti elämästäsi. Naiset ovat pettureita.

T: ukkomies

Monet naiset eivät kelpuuta sinua tuossakaan iässä, koska käytät alkeellista v-verbiä.

Käy vaikka jokin kurssi käytöstavoista, niin kiinnostus voi olla suurempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämä varmasti kaikkia nörttimiehiä lohduttaa."

 

Mä väitän, ettei Suomessa oikeasti edes niin paljoa nörttipoikia/-miehiä ole sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen koko elämäni odottanut että törmäisin siihen tyyppiin, jonka kanssa voitaisiin hakata Super Marioa läpi, kiistellä mikä Zelda peleistä on paras, teemapukeutua pariskuntana esim. Star Warsin ensi-iltaan, hoitaa ulkoilut geokätkeilemällä, viettää viikonloppu esim. Hopeanuoli -maratonia katsellen jne. Eipä ole tällaista kävellyt vastaan vaikka matemaattiselta alalta tutkintonikin suoritin. Aina, kun olen tapaillut tyyppejä, jotka kuvailevat itseään "nörteiksi", niin olen joutunut pettymään ja toteamaan, ettei meiltä kuitenkaan löydy mitään yhteistä kiinnostuksenkohdetta, vaikka olen niin "nörttityttö" kuin vain olla ja voi.

Yhä sitä oikeaa omaa nörttiäni etsien siis jatkuu tie.

N28 

Etsit siis stereotyyppistä nörttiä. Itse pidän itseäni joissakin asioissa nörttinä, mutta mikä minut listastasi erottaa on ehdottomuuden puute. Olen useassakin minua kiehtovassa asiassa intohimoinen, mutta en lähes koskaan täysin omistautunut. Tämä näkyy myös nörttikuplan ulkopuolisissa harrastuksissa.

Esimerkiksi Star Wars (4-6) kiinnostanut aina, mutta en pidä niitä maailman parhaina elokuvina, enkä koe välttämättömänä saada lippuja ensi-iltaan.

En ole ehdoton, mutta etsin ihmistä, joka jakaisi kanssani mielenkiinnonkohteitani. Ja kyllä: koska olen itse hyvin stereotyyppinen nörtti (ollut koko elämäni), niin toivoisin toisestakin löytyvän näitä piirteitä.

On minullakin nörttikuplan ulkopuolisia harrastuksia, mutta nämä myös klassisen nörtit asiat on niin lähellä sydäntä, että kaipaisin rinnalle ihmistä, jonka kanssa nauttia niistä. 

Missä asioissa sitten pidät itseäsi nörttinä? Kuten sanoin, niin tullut tapailtua useampaakin "nörtti"-miestä ja tullut todettua että ainoa nörttimäinen asia näissä on alavalinta (joku insinööriala) ja "kyllä mä käyn katsomassa Batmanit ja Star Warsit jne. mutten niihin intohimolla suhtaudu". Nämä asiat ei mielestäni tee kenestäkään millään tavoin nörttiä.

Aloittaja, oletko kiinnostunut vääränlaisista naisista? Jos samat naiset, jotka eivät sinusta ennen välittäneet, ovat nyt kiinnostuneet yhtäkkiä niin kyse on siitä.

Kauniita, mukavia ja persoonallisia naisia löytyy kyllä. Vapailta markkinoiltakin, myös 30-vuotiaana. :) Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 24, olen aina tykännyt nörttimiehistä, enkä koskaan ikäisistäni. Parikymppinen nörttimies on liian söpö ja velimäinen, tekee mieli silittää ja paijata, muttei todellakaan valita petikumppaniksi. 30+ nörttimies muutamalla juonteella ja aikuisemmalla käytöksellä on paljon seksikkäämpi. Siinä missä se nuorena komeahko meh-perusjäbä jo rupsahtaa, niin nörttimies alkaa kukoistaa. Tämä siis minun näkökantani, ei ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Kun tapasin mieheni hän oli köyhä tohtorikoulutettava, nyt hän on köyhä tutkija.

Toki on sitten niitä, ketkä haluaa vaan rahaa, mutta aika nopeasti ne narauttaa.

Tämä varmasti kaikkia nörttimiehiä lohduttaa.

Ei nyt varmaan kaikkia, mutta ne, ketkä ovat riittävän sosiaalisia saamaan kaverinaisia nuorena voivat tyydyttäytyä siihen, että kolmikymppisinä saavat huomiona muutenkin kun söpönä kaveripoikana.

Huomio pitkän huomiovapaan ajan jälkeen varmasti lohduttaa, kyllä. Se että sinä päätät milloin nämä nörttipojat sinulle kelpaavat, tuskin lohduttaa ketään. Nyt kelpaat, nyt et. Ole onnellinen, että edes joskus kelpaat.

Minä olen vain yksi yksilö ja monogaminen, eli juuri minun ihastuksen kohteeni eikä miespreferenssit eivät vaikuta useamman nörttimiehen elämään.

Ihan tiedoksi vaan, olin itse 'näkymätön' koko yläasteen ja lukion. Vasta opiskellessani miesvaltaisella alalla olen vasta saanut huomiota kuten ne näteimmät tytöt aiemmin. Siltikin tein aloitteen oman avomieheni kanssa. Kuuluuko minunkin olla nyt katkera siitä, että tätä jatkuu nyt ehkä muutaman vuoden ja sitten olenkin jo aivan liian rupsahtanut? Olisin mielestäni ollut typerä jos en olisi alkanut seurustella pari vuotta sitten, vaan olisin projisoinut aikaisempien poikien käytöksestä aiheutuneen katkeruuden kaikkiin myöhemmin tapaamiini miehiin.

Nainen_28v kirjoitti:

Väittäisin että kaikkein eniten vaikuttaa se miten ihminen itsensä kantaa. Silloin kun itsellä menee hyvin, vetää vastakkaista sukupuolta puoleensa, silloin kun ei, ei kukaan kiinnostu. Paljon on itsestä kiinni.

Vaikka mies päällä seisoisi, ei mies yleensä vedä vastakkaista sukupuolta puoleensa millään kiistattomalla ja suoralla tavalla.

Naisilla on eri juttu; kunhan teeskentelee iloista ja asettautuu näytille, voi kyllä saada seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Mun elämä noin pähkinänkuoressa: nuorena olin ujo, kouluun keskittyvä, ei missään nimessä "suosittu tyyppi" ... en kelvannut naisille (yrityksestä ei jäänyt kiinni). Nyt kolmikymppisenä minulla on ikäisekseni todella hyvät tulot ja ura jolla voi päästä todella pitkälle. Arvatkaapa mitä: naiset ovat NYT alkaneet kiinnostua.

En koe muuttuneeni ihmisenä yhtään, samanlainen tuppisuu olen nyt kuin ennenkin. Suunnilleen samannäköinen, pari ryppyä tosin vähemmän. Vaatteeni olivat kyllä halvempia aiemmin. Lisäksi mulla on nykyään itse asiassa entistä vähemmän sosiaalista elämää, kun ne vähäiset lukioystävyydet ovat hiljalleen hiipuneet ja yliopistossa pysyin pitkälti erossa opiskelijabileistä, missä niitä ystävyyssuhteita kai yleensä syntyi. Nyt tuntuu että saisin vaikka millaisen naisen, sellaisenkin joilta sain useasti ivaa kymmenen vuotta sitten. Mutta olenko mä kuitenkin vain pelkkä narri?

Haluan välittämiseen ja kunnioitukseen perustuvan parisuhteen. Eipä tunnu kovin helpolta löytää sellaista. Mistä ihmeestä tiedän kuka nainen on kiinnostunut minusta, eikä hae miestä sen perusteella, kuka on valmis perustamaan perheen ja/tai kenellä on iso palkkapussi? Mistä sen voi tietää? En olisi aiemmin uskonut että tämä parinvalinta on tällaista, ennen kuin olen omin silmin nähnyt. Enpä jäänyt paljosta paitsi aiemminkaan, kun naisen löytäminen oli todella vaikeaa ja vuosikausiin ei ollut oikeastaan muuta actionia kuin pari muutaman viikon tapailua (joissa ei varmaan kumpikaan osapuoli ollut edes etäisesti ihastunut).

Ihan turha väittää että minun persoonani on muka nyt yhtäkkiä kovin kiinnostava. Ei se ole edelleenkään naisten mieleen. Mutta ehkä joukossa on joku joka haluaa juuri minut? Mistä helvetistä hänet voi tunnistaa?

Tunnistat hänet siistä että hänellä myös pn poppeli, vitun homo oot kyllä. Mutta älä meitä naisia sekoita juttuihisi.

Vierailija kirjoitti:

"Tämä varmasti kaikkia nörttimiehiä lohduttaa."

 

Mä väitän, ettei Suomessa oikeasti edes niin paljoa nörttipoikia/-miehiä ole sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen koko elämäni odottanut että törmäisin siihen tyyppiin, jonka kanssa voitaisiin hakata Super Marioa läpi, kiistellä mikä Zelda peleistä on paras, teemapukeutua pariskuntana esim. Star Warsin ensi-iltaan, hoitaa ulkoilut geokätkeilemällä, viettää viikonloppu esim. Hopeanuoli -maratonia katsellen jne. Eipä ole tällaista kävellyt vastaan vaikka matemaattiselta alalta tutkintonikin suoritin. Aina, kun olen tapaillut tyyppejä, jotka kuvailevat itseään "nörteiksi", niin olen joutunut pettymään ja toteamaan, ettei meiltä kuitenkaan löydy mitään yhteistä kiinnostuksenkohdetta, vaikka olen niin "nörttityttö" kuin vain olla ja voi.

Yhä sitä oikeaa omaa nörttiäni etsien siis jatkuu tie.

N28 

Vaikka meitä "oikeita" sinkku nörttejä ei olisikaan hirveesti ni kyll silti meitä on. ;) Hopeanuoli maratoni! nyt tiedän mitä teen loppuloman. :D Ginga densetsu weed taitaa kyll täl kertaa jäädä katsomatta.

M28

Älä välitä ap käännä ikäsi eduksesi. Musta on mahtavaa kun semmoset +20 naiset vilkuilee ja niitä on helpo lähestyä ja jututtaa. Samanikäisenä ollessa ei olisi onnistunut. Tarjonta on aika runsasta. Käy kiinni vaan. +20 tavara on ihanan tiukkaa ja perseen selluvapaita.

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä ap käännä ikäsi eduksesi. Musta on mahtavaa kun semmoset +20 naiset vilkuilee ja niitä on helpo lähestyä ja jututtaa. Samanikäisenä ollessa ei olisi onnistunut. Tarjonta on aika runsasta. Käy kiinni vaan. +20 tavara on ihanan tiukkaa ja perseen selluvapaita.

perseet*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkanu koko ketjua lukee mut naisena voin kertoo sulle että parikymppisenä miesihanne on täysin eri kun kolmikymppisenä. Nuorena sitä katseli hyvännäköisiä alfauroita kun taas nykyään iskee enemmän mukavat ja järjellä varustetut miehet. Jos vastakkain on superhyvännäköinen, rikas ääliömies ja peruskivannaköinen mukava ja fiksu mies, jollei ole latin latia ylimääräistä niin silmääkään räpäyttämättä valitsisin jälkimmäisen.

Toivottavasti sillä kolmekymppisenä naisille kelpaavana on sen verran munaa, että käyttää tilannetta hyödyksi, kun parikymppisenä on saanut tyytyä omaan hanskaan.

 

Sitten saattaa vain jäädä pelkkä luu käteen, jos uhraa ainoat valttinsa kostotarkoituksessa ja leimautuu kusipäiseksi playeriksi.

Aika paljon saisi pyörittää naisia, että maine kovin kauas leviäisi ja laajentaa reviiriä, jos kertyy mainetta.

chains of 5 people?

Ite olin muutama vuosi samassa tilanteessa ja kyllä se meni siihen että tuli harrastettua seksiä yli sadan naisen kanssa muutaman vuoden aikana. Pitäähän se kokeilla ettei tarvitse katua. Ei siinä paljoa menneisyys paina, kun heräät parhaimmillaan monta kertaa viikossa monen eri kuuman kissan vierestä.