Lue keskustelun säännöt.
Lähinnä vituttaa kun alkaa kelvata vasta kolmikymppisenä naisille
06.01.2016 |
Mun elämä noin pähkinänkuoressa: nuorena olin ujo, kouluun keskittyvä, ei missään nimessä "suosittu tyyppi" ... en kelvannut naisille (yrityksestä ei jäänyt kiinni). Nyt kolmikymppisenä minulla on ikäisekseni todella hyvät tulot ja ura jolla voi päästä todella pitkälle. Arvatkaapa mitä: naiset ovat NYT alkaneet kiinnostua.
En koe muuttuneeni ihmisenä yhtään, samanlainen tuppisuu olen nyt kuin ennenkin. Suunnilleen samannäköinen, pari ryppyä tosin vähemmän. Vaatteeni olivat kyllä halvempia aiemmin. Lisäksi mulla on nykyään itse asiassa entistä vähemmän sosiaalista elämää, kun ne vähäiset lukioystävyydet ovat hiljalleen hiipuneet ja yliopistossa pysyin pitkälti erossa opiskelijabileistä, missä niitä ystävyyssuhteita kai yleensä syntyi. Nyt tuntuu että saisin vaikka millaisen naisen, sellaisenkin joilta sain useasti ivaa kymmenen vuotta sitten. Mutta olenko mä kuitenkin vain pelkkä narri?
Haluan välittämiseen ja kunnioitukseen perustuvan parisuhteen. Eipä tunnu kovin helpolta löytää sellaista. Mistä ihmeestä tiedän kuka nainen on kiinnostunut minusta, eikä hae miestä sen perusteella, kuka on valmis perustamaan perheen ja/tai kenellä on iso palkkapussi? Mistä sen voi tietää? En olisi aiemmin uskonut että tämä parinvalinta on tällaista, ennen kuin olen omin silmin nähnyt. Enpä jäänyt paljosta paitsi aiemminkaan, kun naisen löytäminen oli todella vaikeaa ja vuosikausiin ei ollut oikeastaan muuta actionia kuin pari muutaman viikon tapailua (joissa ei varmaan kumpikaan osapuoli ollut edes etäisesti ihastunut).
Ihan turha väittää että minun persoonani on muka nyt yhtäkkiä kovin kiinnostava. Ei se ole edelleenkään naisten mieleen. Mutta ehkä joukossa on joku joka haluaa juuri minut? Mistä helvetistä hänet voi tunnistaa?
Kommentit (130)
Kyllä on taas nähty päiväunia.Minua ei ainakaan nuorena naisena kiinnostaisi pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas nähty päiväunia.Minua ei ainakaan nuorena naisena kiinnostaisi pätkääkään.
Mitä sinä tiedät muiden ihmisten "päiväunista" tai todellisuuksista? Se, että sinua ei kiinnosta ei tarkoita että ketään muuta ei kiinnosta. Olen lisäksi lähes varma, että jopa sinäkin olet joskus observoinnut tai ainakin kuullut ikäeroista parisuhteissa. Eivät ne mitään harvinaisuuksia ole.
Vierailija kirjoitti:
Ite olin muutama vuosi samassa tilanteessa ja kyllä se meni siihen että tuli harrastettua seksiä yli sadan naisen kanssa muutaman vuoden aikana. Pitäähän se kokeilla ettei tarvitse katua. Ei siinä paljoa menneisyys paina, kun heräät parhaimmillaan monta kertaa viikossa monen eri kuuman kissan vierestä.
Jep jep. Sitten kun kohdalle osuu se oikea nainen, jonka kanssa halauisitkin vakavamman parisuhteen, niin hän varmaan arvostaakin tosi paljon menneisyyttäsi miespolkupyöränä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite olin muutama vuosi samassa tilanteessa ja kyllä se meni siihen että tuli harrastettua seksiä yli sadan naisen kanssa muutaman vuoden aikana. Pitäähän se kokeilla ettei tarvitse katua. Ei siinä paljoa menneisyys paina, kun heräät parhaimmillaan monta kertaa viikossa monen eri kuuman kissan vierestä.
Jep jep. Sitten kun kohdalle osuu se oikea nainen, jonka kanssa halauisitkin vakavamman parisuhteen, niin hän varmaan arvostaakin tosi paljon menneisyyttäsi miespolkupyöränä.
Tekee kuten lutkailleet naiset ja ei kerro menneisyydestään mitään.
suosittelen, että harkitset kaltaistasi miestä ja unohdat naiset kokonaan.
miehen kanssa kannattaa sopia heti omaisuudesta jne.
naiset ovat vain rahojesi perässä ja kaikki mitä he voivat tarjota nyt katoaa muutaman vuoden kuluessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vatuttaahan se.
Ja ketjuhullu se vaan nostelee 10v vanhoja ketjujaan.
En viitsinyt lukea. Oletko tosissasi , että kirjoitat vauvapalstalle tuollaisen hehtaarialoituksen? Puhutko muutenkin liikaa?
Mulle kävi noin neljänkympin korvilla avioeron jälkeen siten, että yhtäkkiä alkoi pyörimään 20-40 -vuotiaita kiinnostuneita naisia ympärillä enemmän kuin koskaan. Ollessani itse 20-30 -vuotias naiset pitivät sanojensa mukaan minua "hyvännäköisenä", mutta nelikymppisenä "komeana" ja "charmikkaana". Ymmärsin asian myös niin, että nelikymppisenä naisia viehätti elämänkokemuksen mukanaan tuoma itsevarmuus, aktiivinen elämäntyyli ja toki myös se, että en ollut kenestäkään riippuvainen taloudellisesti.
Tietyllä tavalla oli tuossa elämäntilanteessa imartelevaa, että huomattavasti nuoremmat ja kuvankauniit naiset osoittivat suorastaan ylenpalttista kiinnostusta ja tunnustan "sortuneeni" nimenomaan itseäni huomattavasti nuorempien naisten seuraan. Avioeron jälkeen olin hieman "hukassa" ja jotenkin oli ehkä myös tarve pönkittää itsetuntoa seksi- ja seurustelusuhteilla nuorten naisten kanssa. No, olihan siinäkin oma juttunsa kun seksielämä oli yhtäkkiä taas hyvinkin virkeää ja sai tuntea olevansa haluttu naisten parissa enemmän kuin koskaan aiemmin.
Tein sellaisen virheen (jälkikäteen ajatellen), että ryhdyin pitkään seurustelusuhteeseen ja avoliittoon nuoren naisen kanssa. Hän oli ehkä kypsä ikäisekseen, mutta kyllä muutamassa vuodessa tuli ilmi, että haimme hieman eri asioita elämältä. Seksielämä meillä toimi aina varsin hyvin, mutta se ei ihan riitä. Hänellä - kuten varmasti suurimmalla osalla nuorista - oli menossa itsensä etsimisprosessi, yliopistokoulutus kesken, työura vasta edessä. Suhde päättyi lopulta eroon juurikin siitä syystä, että hän oli vasta rakentamassa omaa elämäänsä, eikä itsevarmuuskaan ollut ihan kohdillaan.
Nyt olen taas onnellinen omanikäiseni ja itsevarman naisen kanssa, enkä haluaisi tätä tunnetta vaihtaa pois.
M46