Lue keskustelun säännöt.
Lähinnä vituttaa kun alkaa kelvata vasta kolmikymppisenä naisille
06.01.2016 |
Mun elämä noin pähkinänkuoressa: nuorena olin ujo, kouluun keskittyvä, ei missään nimessä "suosittu tyyppi" ... en kelvannut naisille (yrityksestä ei jäänyt kiinni). Nyt kolmikymppisenä minulla on ikäisekseni todella hyvät tulot ja ura jolla voi päästä todella pitkälle. Arvatkaapa mitä: naiset ovat NYT alkaneet kiinnostua.
En koe muuttuneeni ihmisenä yhtään, samanlainen tuppisuu olen nyt kuin ennenkin. Suunnilleen samannäköinen, pari ryppyä tosin vähemmän. Vaatteeni olivat kyllä halvempia aiemmin. Lisäksi mulla on nykyään itse asiassa entistä vähemmän sosiaalista elämää, kun ne vähäiset lukioystävyydet ovat hiljalleen hiipuneet ja yliopistossa pysyin pitkälti erossa opiskelijabileistä, missä niitä ystävyyssuhteita kai yleensä syntyi. Nyt tuntuu että saisin vaikka millaisen naisen, sellaisenkin joilta sain useasti ivaa kymmenen vuotta sitten. Mutta olenko mä kuitenkin vain pelkkä narri?
Haluan välittämiseen ja kunnioitukseen perustuvan parisuhteen. Eipä tunnu kovin helpolta löytää sellaista. Mistä ihmeestä tiedän kuka nainen on kiinnostunut minusta, eikä hae miestä sen perusteella, kuka on valmis perustamaan perheen ja/tai kenellä on iso palkkapussi? Mistä sen voi tietää? En olisi aiemmin uskonut että tämä parinvalinta on tällaista, ennen kuin olen omin silmin nähnyt. Enpä jäänyt paljosta paitsi aiemminkaan, kun naisen löytäminen oli todella vaikeaa ja vuosikausiin ei ollut oikeastaan muuta actionia kuin pari muutaman viikon tapailua (joissa ei varmaan kumpikaan osapuoli ollut edes etäisesti ihastunut).
Ihan turha väittää että minun persoonani on muka nyt yhtäkkiä kovin kiinnostava. Ei se ole edelleenkään naisten mieleen. Mutta ehkä joukossa on joku joka haluaa juuri minut? Mistä helvetistä hänet voi tunnistaa?
Kommentit (130)
Frozenswan kirjoitti:
Noh jos sä tapailet aikasi ja et ota itse puheeksi sitä että sulla on sitä ja tota ja tätä niin ehkä sen sitten huomaa onko aidosti kiinnostunut sinusta vai sun rahoista ? Ja aika moni 30 nainen on valmis perustamaan jo perheen eikä siinä mitään pahaa ole? Sillä kyllä yleensä se perhe perustetaan sellaisen ihmisen kanssa kenen kanssa haluaa vanheta ja rakentaa yhteistä kotia ja tulevaisuutta. Otat oman aikasi ja treffailet ja katsot onko sitä kipinää vai ei :) ja kyllä sen huomaa että jos nainen heti treffeillä pamauttaa että mitä autoa sä ajat ja onko sulla oma kämppä minkä omistat että ei välttämättä ole pelkästään sen rakkauden perässä.
Tottakai on naisia jolle se raha painaa enemmän ja toisille vähemmän . Itse kuulun niihin jotka ovat aina omaa uraansa luoneet ja omat rahansa tienanneet eikä siis ole ollut väliä vaikka mies olisi ollut p.a tai massi keisari. Meitä on moneen junaan niin älä lannistu :)
Minäkin tienaan omat rahani, mutta en ole koskaan jäänyt katselemaan miestä joka vaivihkaa arvioi, miten suhtaudun hänen rahoihinsa. Haluan miehen joka ei tarvitse erikseen todisteita siitä, että en ole hyväksikäyttäjä. Siinä saa sitten todistella jotakin loppuikänsä. Miehiäkin onneksi on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin täällä on jo sanottukin, ap vaikuttaa ihmiseltä joka on hieman "rikki". Katkeruus siitä, miksi ei nuorempana kelvannut heijastuu todella helposti myös mahdolliseen tulevaan ihmissuhteeseesi. Vinkki vinkkinen: kukaan nainen ei jaksa toimia menneisyyden traumojesi paskasaavina ja terapeuttina, eikä jaksa kuunnella epäilyjä tarkoitusperistään ("miks oot mun kanssa, oot kuitenki vaan mun rahojen perässä, ootte kuitenki kaikki naiset semmosia, miks muka nyt kelpaan sulle, nuorempana et ois kiinnostunu vaan varmasti hengasit vaan joidenki hunksien kanssa, naiset ootte te semmosia opportunisteja" jne. jne).
Mennyt on mennyttä, olisit tyytyväinen että nyt kiinnostuneita riittää. Haluatko nyt siis itse vakaan parisuhteen, vai sellaisen josta parikymppisenä olet jäänyt paitsi? (siis sellaisen parikymppisen hullaantuneen suhteen).
Eikö tämä ole vain luonnollista ja ymmärettävää?
Ilmeisesti ei, koska loppuviestissä halutaan täydellisesti olla välittämättä miehen kokemuksista eli tässä tapauksessa kokemattomuudesta ja vaaditaan täysin normaalia käyttäytymistä sekä tunne-elämää. Eihän sitä voi toista mitenkään ymmärtää, sillä onhan se nyt outoa, jos ei ole elänyt kuin keskivertoihminen ja ehkä jopa tuntee hienoista katkeruutta, pettymystä ja pelkoa tulevasta. Kaikki eivät voi elää mediaanielämää, mutta olisi kiva jos käyrän äärirajoilla asuvia edes hieman alusta yritettäisiin ymmärtää.
Kukaan ei ole elänyt kuin "keskivertoihminen", jokaisella on ollut omat haasteensa, pettymyksensä ja turhat toiveensa. Seurustelukumppanin puute parikymppisenä ei ole mikään loppuelämän trauman aihe joka pistää tunne-elämän ja terveen järjen niin pahasti sekaisin, että epäilee kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pelkiksi hyväksikäyttäjiksi. Tai jos pistää, muilla ei ole mitään velvollisuutta sitä ymmärtää.
Kyllä, olen tässä elämässä huomannut, että empatia on ns. katoava luonnonvara. Elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, joita ihmisiltä oletetaan ja joita ihmiset myös itse toivovat kokevansa. Samalla itseään verrataan omaan vertaisryhmään ja poikkeava yksilö huomataan yllättävänkin nopeasti. Tämä aiheuttaa lähes aina silmätikuksi joutumisen ja mahdollisesti epäilyä omasta riittävyydestään ihmisenä. Vahvemmat meistä hyppäävät tämän tunteen yli kuin Sergei Bubka konsanaan, mutta me heikommasta aineesta muovatut saatamme jäädä tunteidemme ja epäilyksiemme kanssa vellomaan tähän epävarmuuden kuplaan jopa loppuelämämme ajaksi. Emme omasta halustamme, vaan neuronipolkujen sekavuudesta johtuen.
Ja jos nyt puhutaan ketjun aloittajasta, niin olet päättänyt tehdä aikamoista kärjistystä tekstissäsi. Itse en löytänyt mitään puhumistasi asioista - ainoastaan pettymystä elämättömästä elämästä ja tästä juontavasta epäilyksen tunteesta.
Empatian puutteesta valittamisesta on tullut nettikeskusteluissa oikein muoti-ilmiö. Siihen vedoten yritetään vaatia kaikkia ymmärtämään loputtomasti, jos ihmisellä on koko elämänsä aikana ollut yksikin negatiivinen kokemus. Neuronipolkujen sekavuuteen vetoaminen on kyllä uutta.
Olet sitten karsinut kovalla kädellä asioita joita huomasit aloittajan tekstistä. Hän mm. kysyi neuvoja miten tunnistaa nainen joka ei ole vain rahan perässä. Oletuksena hänellä siis on, että muusta kiinnostunut nainen on harvinainen poikkeus. Tämä on syy, miksi aloittaja ei ole mikään houkutteleva kumppani yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle.
En seuraa muotia.
Lähinnä yrittäisin ymmärtää, jos ihmisellä on joku kokemus tai epäluulo, joka häntä selvästi vaivaa. Oli se sitten yksi tai moninainen (kuten tässä tapauksessa). Aloittaja on omien sanojensa mukaan täysin sama ihminen, mutta vain sosiaalinen status on aikojen myötä muuttunut. Joten ehkä hänen hypoteesilleen naisasioiden kohentumisen syistä olisi joko aika antaa luottamusta tai vaihtoehtoisesti kertoa syitä uskomuksen järjettömyydelle. Sitä paitsi monesti näistä uskomuksista on äärimmäisen vaikea päästä irti, eikä tällaista haluta useinkaan ymmärtää.
Ei naisia kiinnosta nimenomaan vain 30+ miehet. Mutta varakkaat miehet kyllä. Se on yhtä pinnallista kuin se, että miehet suosivat pariutumisessa nuoria kauniita naisia. Biologiaa biologiaa. Hyväksy se.
Ei siinä paljoa tarvi vaivihkaa arvioida että onko rahojen perässä sillä kuten sanoin kyllä ne gold diggerit tunnistaa yleensä heti ekalla treffeillä ja siinä ei ole mun mielestä mitään pahaa että jos on itse omat rahansa tienannut ja haluaa rakkautta eikä sitä että joku siinä free loadaa mukana ja on rinnalla vaan siksi koska on rahaa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et ole muuttunut, mutta ehkä naiset ovat, kun ikää on tullut lisää? Osaavat ehkä nyt arvostaa kilttiä ja rauhallista tuppisuuta, jonka kanssa voisi perustaa perheen. Ei se välttämättä liity palkkaasi mitenkään.
Arvostaa ja arvostaa... mä haluan että se nainen on muhun hulluna. Tuntuu että monilla kaltaisillani ne parisuhteet ovat intohimottomia ja seksittömiä. Ei paljoa nappaa, vaikka nainen "arvostaisi" jollain tasolla. Jos mä kiinnostun jostain naisesta, niin olen ihan sekaisin hänestä. En halua olla mikään turvallinen varapalkinto. Mä en vaan osta sitä että yllättäen juuri tässä iässä naisten halut muuttuvat. Ja huom. osa niistä naisista jotka on ollu mun perässä viime aikoina on paljon mua nuorempia.
ap
Sano vielä että olet insinööri. Sitten on varma että niin kuivakka luonne että siksi et saa naisia innostumaan. Nainen pitää osata ottaa. Katso kunnolla silmiin, puhu äläkä mumise. Pussaa niin että siinä on intohimoa. Naiset tykkää olla haluttuja. Älä ainakaan elävässä elämässä piipitä tuohon tapaan mitä kirjoitat. Miehellä pitää olla munaa enkä tarkoita kokoa. Sellaista asennetta että tässä on, tule ja nautit.
Se on vain itsestä kiinni saako naisen innostumaan. Jos et sitä tee itse niin joku toinen sen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin täällä on jo sanottukin, ap vaikuttaa ihmiseltä joka on hieman "rikki". Katkeruus siitä, miksi ei nuorempana kelvannut heijastuu todella helposti myös mahdolliseen tulevaan ihmissuhteeseesi. Vinkki vinkkinen: kukaan nainen ei jaksa toimia menneisyyden traumojesi paskasaavina ja terapeuttina, eikä jaksa kuunnella epäilyjä tarkoitusperistään ("miks oot mun kanssa, oot kuitenki vaan mun rahojen perässä, ootte kuitenki kaikki naiset semmosia, miks muka nyt kelpaan sulle, nuorempana et ois kiinnostunu vaan varmasti hengasit vaan joidenki hunksien kanssa, naiset ootte te semmosia opportunisteja" jne. jne).
Mennyt on mennyttä, olisit tyytyväinen että nyt kiinnostuneita riittää. Haluatko nyt siis itse vakaan parisuhteen, vai sellaisen josta parikymppisenä olet jäänyt paitsi? (siis sellaisen parikymppisen hullaantuneen suhteen).
Eikö tämä ole vain luonnollista ja ymmärettävää?
Ilmeisesti ei, koska loppuviestissä halutaan täydellisesti olla välittämättä miehen kokemuksista eli tässä tapauksessa kokemattomuudesta ja vaaditaan täysin normaalia käyttäytymistä sekä tunne-elämää. Eihän sitä voi toista mitenkään ymmärtää, sillä onhan se nyt outoa, jos ei ole elänyt kuin keskivertoihminen ja ehkä jopa tuntee hienoista katkeruutta, pettymystä ja pelkoa tulevasta. Kaikki eivät voi elää mediaanielämää, mutta olisi kiva jos käyrän äärirajoilla asuvia edes hieman alusta yritettäisiin ymmärtää.
Kukaan ei ole elänyt kuin "keskivertoihminen", jokaisella on ollut omat haasteensa, pettymyksensä ja turhat toiveensa. Seurustelukumppanin puute parikymppisenä ei ole mikään loppuelämän trauman aihe joka pistää tunne-elämän ja terveen järjen niin pahasti sekaisin, että epäilee kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pelkiksi hyväksikäyttäjiksi. Tai jos pistää, muilla ei ole mitään velvollisuutta sitä ymmärtää.
Kyllä, olen tässä elämässä huomannut, että empatia on ns. katoava luonnonvara. Elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, joita ihmisiltä oletetaan ja joita ihmiset myös itse toivovat kokevansa. Samalla itseään verrataan omaan vertaisryhmään ja poikkeava yksilö huomataan yllättävänkin nopeasti. Tämä aiheuttaa lähes aina silmätikuksi joutumisen ja mahdollisesti epäilyä omasta riittävyydestään ihmisenä. Vahvemmat meistä hyppäävät tämän tunteen yli kuin Sergei Bubka konsanaan, mutta me heikommasta aineesta muovatut saatamme jäädä tunteidemme ja epäilyksiemme kanssa vellomaan tähän epävarmuuden kuplaan jopa loppuelämämme ajaksi. Emme omasta halustamme, vaan neuronipolkujen sekavuudesta johtuen.
Ja jos nyt puhutaan ketjun aloittajasta, niin olet päättänyt tehdä aikamoista kärjistystä tekstissäsi. Itse en löytänyt mitään puhumistasi asioista - ainoastaan pettymystä elämättömästä elämästä ja tästä juontavasta epäilyksen tunteesta.
Empatian puutteesta valittamisesta on tullut nettikeskusteluissa oikein muoti-ilmiö. Siihen vedoten yritetään vaatia kaikkia ymmärtämään loputtomasti, jos ihmisellä on koko elämänsä aikana ollut yksikin negatiivinen kokemus. Neuronipolkujen sekavuuteen vetoaminen on kyllä uutta.
Olet sitten karsinut kovalla kädellä asioita joita huomasit aloittajan tekstistä. Hän mm. kysyi neuvoja miten tunnistaa nainen joka ei ole vain rahan perässä. Oletuksena hänellä siis on, että muusta kiinnostunut nainen on harvinainen poikkeus. Tämä on syy, miksi aloittaja ei ole mikään houkutteleva kumppani yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle.
En seuraa muotia.
Lähinnä yrittäisin ymmärtää, jos ihmisellä on joku kokemus tai epäluulo, joka häntä selvästi vaivaa. Oli se sitten yksi tai moninainen (kuten tässä tapauksessa). Aloittaja on omien sanojensa mukaan täysin sama ihminen, mutta vain sosiaalinen status on aikojen myötä muuttunut. Joten ehkä hänen hypoteesilleen naisasioiden kohentumisen syistä olisi joko aika antaa luottamusta tai vaihtoehtoisesti kertoa syitä uskomuksen järjettömyydelle. Sitä paitsi monesti näistä uskomuksista on äärimmäisen vaikea päästä irti, eikä tällaista haluta useinkaan ymmärtää.
Miten joku jaksaakin ladella noin paljon päivänselvyyksiä noin monimutkaiseen kieliasuun puettuna?
Et lainkaan kommentoinut sitä, että aloittaja olettaa naisten ilman muuta juoksevan hänen rahojensa perässä. Onko se sinusta normaalia, ajatella noin pahasti muista ihmisistä? Miksi muiden pitäisi ymmärtää sitä?
Frozenswan kirjoitti:
Ei siinä paljoa tarvi vaivihkaa arvioida että onko rahojen perässä sillä kuten sanoin kyllä ne gold diggerit tunnistaa yleensä heti ekalla treffeillä ja siinä ei ole mun mielestä mitään pahaa että jos on itse omat rahansa tienannut ja haluaa rakkautta eikä sitä että joku siinä free loadaa mukana ja on rinnalla vaan siksi koska on rahaa .
En tajua tästä mitään. Mitä kieltä tämä edes on? Pilkut ja pisteet ovat ilmaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin täällä on jo sanottukin, ap vaikuttaa ihmiseltä joka on hieman "rikki". Katkeruus siitä, miksi ei nuorempana kelvannut heijastuu todella helposti myös mahdolliseen tulevaan ihmissuhteeseesi. Vinkki vinkkinen: kukaan nainen ei jaksa toimia menneisyyden traumojesi paskasaavina ja terapeuttina, eikä jaksa kuunnella epäilyjä tarkoitusperistään ("miks oot mun kanssa, oot kuitenki vaan mun rahojen perässä, ootte kuitenki kaikki naiset semmosia, miks muka nyt kelpaan sulle, nuorempana et ois kiinnostunu vaan varmasti hengasit vaan joidenki hunksien kanssa, naiset ootte te semmosia opportunisteja" jne. jne).
Mennyt on mennyttä, olisit tyytyväinen että nyt kiinnostuneita riittää. Haluatko nyt siis itse vakaan parisuhteen, vai sellaisen josta parikymppisenä olet jäänyt paitsi? (siis sellaisen parikymppisen hullaantuneen suhteen).
Eikö tämä ole vain luonnollista ja ymmärettävää?
Ilmeisesti ei, koska loppuviestissä halutaan täydellisesti olla välittämättä miehen kokemuksista eli tässä tapauksessa kokemattomuudesta ja vaaditaan täysin normaalia käyttäytymistä sekä tunne-elämää. Eihän sitä voi toista mitenkään ymmärtää, sillä onhan se nyt outoa, jos ei ole elänyt kuin keskivertoihminen ja ehkä jopa tuntee hienoista katkeruutta, pettymystä ja pelkoa tulevasta. Kaikki eivät voi elää mediaanielämää, mutta olisi kiva jos käyrän äärirajoilla asuvia edes hieman alusta yritettäisiin ymmärtää.
Kukaan ei ole elänyt kuin "keskivertoihminen", jokaisella on ollut omat haasteensa, pettymyksensä ja turhat toiveensa. Seurustelukumppanin puute parikymppisenä ei ole mikään loppuelämän trauman aihe joka pistää tunne-elämän ja terveen järjen niin pahasti sekaisin, että epäilee kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pelkiksi hyväksikäyttäjiksi. Tai jos pistää, muilla ei ole mitään velvollisuutta sitä ymmärtää.
Kyllä, olen tässä elämässä huomannut, että empatia on ns. katoava luonnonvara. Elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, joita ihmisiltä oletetaan ja joita ihmiset myös itse toivovat kokevansa. Samalla itseään verrataan omaan vertaisryhmään ja poikkeava yksilö huomataan yllättävänkin nopeasti. Tämä aiheuttaa lähes aina silmätikuksi joutumisen ja mahdollisesti epäilyä omasta riittävyydestään ihmisenä. Vahvemmat meistä hyppäävät tämän tunteen yli kuin Sergei Bubka konsanaan, mutta me heikommasta aineesta muovatut saatamme jäädä tunteidemme ja epäilyksiemme kanssa vellomaan tähän epävarmuuden kuplaan jopa loppuelämämme ajaksi. Emme omasta halustamme, vaan neuronipolkujen sekavuudesta johtuen.
Ja jos nyt puhutaan ketjun aloittajasta, niin olet päättänyt tehdä aikamoista kärjistystä tekstissäsi. Itse en löytänyt mitään puhumistasi asioista - ainoastaan pettymystä elämättömästä elämästä ja tästä juontavasta epäilyksen tunteesta.
Empatian puutteesta valittamisesta on tullut nettikeskusteluissa oikein muoti-ilmiö. Siihen vedoten yritetään vaatia kaikkia ymmärtämään loputtomasti, jos ihmisellä on koko elämänsä aikana ollut yksikin negatiivinen kokemus. Neuronipolkujen sekavuuteen vetoaminen on kyllä uutta.
Olet sitten karsinut kovalla kädellä asioita joita huomasit aloittajan tekstistä. Hän mm. kysyi neuvoja miten tunnistaa nainen joka ei ole vain rahan perässä. Oletuksena hänellä siis on, että muusta kiinnostunut nainen on harvinainen poikkeus. Tämä on syy, miksi aloittaja ei ole mikään houkutteleva kumppani yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle.
En seuraa muotia.
Lähinnä yrittäisin ymmärtää, jos ihmisellä on joku kokemus tai epäluulo, joka häntä selvästi vaivaa. Oli se sitten yksi tai moninainen (kuten tässä tapauksessa). Aloittaja on omien sanojensa mukaan täysin sama ihminen, mutta vain sosiaalinen status on aikojen myötä muuttunut. Joten ehkä hänen hypoteesilleen naisasioiden kohentumisen syistä olisi joko aika antaa luottamusta tai vaihtoehtoisesti kertoa syitä uskomuksen järjettömyydelle. Sitä paitsi monesti näistä uskomuksista on äärimmäisen vaikea päästä irti, eikä tällaista haluta useinkaan ymmärtää.
Miten joku jaksaakin ladella noin paljon päivänselvyyksiä noin monimutkaiseen kieliasuun puettuna?
Et lainkaan kommentoinut sitä, että aloittaja olettaa naisten ilman muuta juoksevan hänen rahojensa perässä. Onko se sinusta normaalia, ajatella noin pahasti muista ihmisistä? Miksi muiden pitäisi ymmärtää sitä?
Ei tuohon nyt montaa sekuntia ajastani teenjuonnin lomassa kulunut.
Ehkä se on seuraus päättelyketjusta? Ainut tai suurin tilannemuuttuja on kohonnut monetäärinen status ja tästä vedetään sitten johtopäätökset. Varmasti tilanne ei ole noin mustavalkoinen, mutta hevostyyliset laput silmien sivussa elävälle se voi olla se ainoa selitys tilanteen muutokselle. Se on kuitenkin pohjimmiltaan epävarmuutta omasta riittävyydestä ja kyllä mä olen valmis ihmisten epävarmuutta hyvinkin pitkälle empatisoimaan. Raha ja taloudellinen riippumattomuus ovat eräitä listan kärkipäässä olevia parinvalintakriteerejä naisten puolella, joten ei olettamus aivan tuulesta temmattukaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin täällä on jo sanottukin, ap vaikuttaa ihmiseltä joka on hieman "rikki". Katkeruus siitä, miksi ei nuorempana kelvannut heijastuu todella helposti myös mahdolliseen tulevaan ihmissuhteeseesi. Vinkki vinkkinen: kukaan nainen ei jaksa toimia menneisyyden traumojesi paskasaavina ja terapeuttina, eikä jaksa kuunnella epäilyjä tarkoitusperistään ("miks oot mun kanssa, oot kuitenki vaan mun rahojen perässä, ootte kuitenki kaikki naiset semmosia, miks muka nyt kelpaan sulle, nuorempana et ois kiinnostunu vaan varmasti hengasit vaan joidenki hunksien kanssa, naiset ootte te semmosia opportunisteja" jne. jne).
Mennyt on mennyttä, olisit tyytyväinen että nyt kiinnostuneita riittää. Haluatko nyt siis itse vakaan parisuhteen, vai sellaisen josta parikymppisenä olet jäänyt paitsi? (siis sellaisen parikymppisen hullaantuneen suhteen).
Eikö tämä ole vain luonnollista ja ymmärettävää?
Ilmeisesti ei, koska loppuviestissä halutaan täydellisesti olla välittämättä miehen kokemuksista eli tässä tapauksessa kokemattomuudesta ja vaaditaan täysin normaalia käyttäytymistä sekä tunne-elämää. Eihän sitä voi toista mitenkään ymmärtää, sillä onhan se nyt outoa, jos ei ole elänyt kuin keskivertoihminen ja ehkä jopa tuntee hienoista katkeruutta, pettymystä ja pelkoa tulevasta. Kaikki eivät voi elää mediaanielämää, mutta olisi kiva jos käyrän äärirajoilla asuvia edes hieman alusta yritettäisiin ymmärtää.
Kukaan ei ole elänyt kuin "keskivertoihminen", jokaisella on ollut omat haasteensa, pettymyksensä ja turhat toiveensa. Seurustelukumppanin puute parikymppisenä ei ole mikään loppuelämän trauman aihe joka pistää tunne-elämän ja terveen järjen niin pahasti sekaisin, että epäilee kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pelkiksi hyväksikäyttäjiksi. Tai jos pistää, muilla ei ole mitään velvollisuutta sitä ymmärtää.
Kyllä, olen tässä elämässä huomannut, että empatia on ns. katoava luonnonvara. Elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, joita ihmisiltä oletetaan ja joita ihmiset myös itse toivovat kokevansa. Samalla itseään verrataan omaan vertaisryhmään ja poikkeava yksilö huomataan yllättävänkin nopeasti. Tämä aiheuttaa lähes aina silmätikuksi joutumisen ja mahdollisesti epäilyä omasta riittävyydestään ihmisenä. Vahvemmat meistä hyppäävät tämän tunteen yli kuin Sergei Bubka konsanaan, mutta me heikommasta aineesta muovatut saatamme jäädä tunteidemme ja epäilyksiemme kanssa vellomaan tähän epävarmuuden kuplaan jopa loppuelämämme ajaksi. Emme omasta halustamme, vaan neuronipolkujen sekavuudesta johtuen.
Ja jos nyt puhutaan ketjun aloittajasta, niin olet päättänyt tehdä aikamoista kärjistystä tekstissäsi. Itse en löytänyt mitään puhumistasi asioista - ainoastaan pettymystä elämättömästä elämästä ja tästä juontavasta epäilyksen tunteesta.
Empatian puutteesta valittamisesta on tullut nettikeskusteluissa oikein muoti-ilmiö. Siihen vedoten yritetään vaatia kaikkia ymmärtämään loputtomasti, jos ihmisellä on koko elämänsä aikana ollut yksikin negatiivinen kokemus. Neuronipolkujen sekavuuteen vetoaminen on kyllä uutta.
Olet sitten karsinut kovalla kädellä asioita joita huomasit aloittajan tekstistä. Hän mm. kysyi neuvoja miten tunnistaa nainen joka ei ole vain rahan perässä. Oletuksena hänellä siis on, että muusta kiinnostunut nainen on harvinainen poikkeus. Tämä on syy, miksi aloittaja ei ole mikään houkutteleva kumppani yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle.
En seuraa muotia.
Lähinnä yrittäisin ymmärtää, jos ihmisellä on joku kokemus tai epäluulo, joka häntä selvästi vaivaa. Oli se sitten yksi tai moninainen (kuten tässä tapauksessa). Aloittaja on omien sanojensa mukaan täysin sama ihminen, mutta vain sosiaalinen status on aikojen myötä muuttunut. Joten ehkä hänen hypoteesilleen naisasioiden kohentumisen syistä olisi joko aika antaa luottamusta tai vaihtoehtoisesti kertoa syitä uskomuksen järjettömyydelle. Sitä paitsi monesti näistä uskomuksista on äärimmäisen vaikea päästä irti, eikä tällaista haluta useinkaan ymmärtää.
Miten joku jaksaakin ladella noin paljon päivänselvyyksiä noin monimutkaiseen kieliasuun puettuna?
Et lainkaan kommentoinut sitä, että aloittaja olettaa naisten ilman muuta juoksevan hänen rahojensa perässä. Onko se sinusta normaalia, ajatella noin pahasti muista ihmisistä? Miksi muiden pitäisi ymmärtää sitä?
Ei tuohon nyt montaa sekuntia ajastani teenjuonnin lomassa kulunut.
Ehkä se on seuraus päättelyketjusta? Ainut tai suurin tilannemuuttuja on kohonnut monetäärinen status ja tästä vedetään sitten johtopäätökset. Varmasti tilanne ei ole noin mustavalkoinen, mutta hevostyyliset laput silmien sivussa elävälle se voi olla se ainoa selitys tilanteen muutokselle. Se on kuitenkin pohjimmiltaan epävarmuutta omasta riittävyydestä ja kyllä mä olen valmis ihmisten epävarmuutta hyvinkin pitkälle empatisoimaan. Raha ja taloudellinen riippumattomuus ovat eräitä listan kärkipäässä olevia parinvalintakriteerejä naisten puolella, joten ei olettamus aivan tuulesta temmattukaan ole.
Tuollainen määrä kapulakieltä ja ainut kohta missä on mitään keskusteluun liittyvää löytyy kommentin lopusta. Ja sekin pelkkää mutua ja toisten halventamista ilman kerta kaikkiaan mitään perusteluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein suhteet edes perustuvat kiinnostavaan persoonaan? Luulisi taustalla olevan kiinnostus myös saada seuraa, seksiä ja parempaa elämää (kaksistaan on varaa paljon parempaan elintasoon kuin yksin)?
Ööö aina? Miksi ihmeessä joku perustaisi perheen, tai edes harrastaisi seksi sellaisen kanssa jonka persoona ei kiinnosta pätkääkään??? Sehän olis sitten ihan sama vaikka kaikki ottaisivat vaan ensimmäisen vastaantulevan puolisokseen, miksi nähdä vaivaa laittautumalla ja menemällä baariin tai edes netin parinhakusivuille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin täällä on jo sanottukin, ap vaikuttaa ihmiseltä joka on hieman "rikki". Katkeruus siitä, miksi ei nuorempana kelvannut heijastuu todella helposti myös mahdolliseen tulevaan ihmissuhteeseesi. Vinkki vinkkinen: kukaan nainen ei jaksa toimia menneisyyden traumojesi paskasaavina ja terapeuttina, eikä jaksa kuunnella epäilyjä tarkoitusperistään ("miks oot mun kanssa, oot kuitenki vaan mun rahojen perässä, ootte kuitenki kaikki naiset semmosia, miks muka nyt kelpaan sulle, nuorempana et ois kiinnostunu vaan varmasti hengasit vaan joidenki hunksien kanssa, naiset ootte te semmosia opportunisteja" jne. jne).
Mennyt on mennyttä, olisit tyytyväinen että nyt kiinnostuneita riittää. Haluatko nyt siis itse vakaan parisuhteen, vai sellaisen josta parikymppisenä olet jäänyt paitsi? (siis sellaisen parikymppisen hullaantuneen suhteen).
Eikö tämä ole vain luonnollista ja ymmärettävää?
Ilmeisesti ei, koska loppuviestissä halutaan täydellisesti olla välittämättä miehen kokemuksista eli tässä tapauksessa kokemattomuudesta ja vaaditaan täysin normaalia käyttäytymistä sekä tunne-elämää. Eihän sitä voi toista mitenkään ymmärtää, sillä onhan se nyt outoa, jos ei ole elänyt kuin keskivertoihminen ja ehkä jopa tuntee hienoista katkeruutta, pettymystä ja pelkoa tulevasta. Kaikki eivät voi elää mediaanielämää, mutta olisi kiva jos käyrän äärirajoilla asuvia edes hieman alusta yritettäisiin ymmärtää.
Kukaan ei ole elänyt kuin "keskivertoihminen", jokaisella on ollut omat haasteensa, pettymyksensä ja turhat toiveensa. Seurustelukumppanin puute parikymppisenä ei ole mikään loppuelämän trauman aihe joka pistää tunne-elämän ja terveen järjen niin pahasti sekaisin, että epäilee kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pelkiksi hyväksikäyttäjiksi. Tai jos pistää, muilla ei ole mitään velvollisuutta sitä ymmärtää.
Kyllä, olen tässä elämässä huomannut, että empatia on ns. katoava luonnonvara. Elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, joita ihmisiltä oletetaan ja joita ihmiset myös itse toivovat kokevansa. Samalla itseään verrataan omaan vertaisryhmään ja poikkeava yksilö huomataan yllättävänkin nopeasti. Tämä aiheuttaa lähes aina silmätikuksi joutumisen ja mahdollisesti epäilyä omasta riittävyydestään ihmisenä. Vahvemmat meistä hyppäävät tämän tunteen yli kuin Sergei Bubka konsanaan, mutta me heikommasta aineesta muovatut saatamme jäädä tunteidemme ja epäilyksiemme kanssa vellomaan tähän epävarmuuden kuplaan jopa loppuelämämme ajaksi. Emme omasta halustamme, vaan neuronipolkujen sekavuudesta johtuen.
Ja jos nyt puhutaan ketjun aloittajasta, niin olet päättänyt tehdä aikamoista kärjistystä tekstissäsi. Itse en löytänyt mitään puhumistasi asioista - ainoastaan pettymystä elämättömästä elämästä ja tästä juontavasta epäilyksen tunteesta.
Empatian puutteesta valittamisesta on tullut nettikeskusteluissa oikein muoti-ilmiö. Siihen vedoten yritetään vaatia kaikkia ymmärtämään loputtomasti, jos ihmisellä on koko elämänsä aikana ollut yksikin negatiivinen kokemus. Neuronipolkujen sekavuuteen vetoaminen on kyllä uutta.
Olet sitten karsinut kovalla kädellä asioita joita huomasit aloittajan tekstistä. Hän mm. kysyi neuvoja miten tunnistaa nainen joka ei ole vain rahan perässä. Oletuksena hänellä siis on, että muusta kiinnostunut nainen on harvinainen poikkeus. Tämä on syy, miksi aloittaja ei ole mikään houkutteleva kumppani yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle.
En seuraa muotia.
Lähinnä yrittäisin ymmärtää, jos ihmisellä on joku kokemus tai epäluulo, joka häntä selvästi vaivaa. Oli se sitten yksi tai moninainen (kuten tässä tapauksessa). Aloittaja on omien sanojensa mukaan täysin sama ihminen, mutta vain sosiaalinen status on aikojen myötä muuttunut. Joten ehkä hänen hypoteesilleen naisasioiden kohentumisen syistä olisi joko aika antaa luottamusta tai vaihtoehtoisesti kertoa syitä uskomuksen järjettömyydelle. Sitä paitsi monesti näistä uskomuksista on äärimmäisen vaikea päästä irti, eikä tällaista haluta useinkaan ymmärtää.
Miten joku jaksaakin ladella noin paljon päivänselvyyksiä noin monimutkaiseen kieliasuun puettuna?
Et lainkaan kommentoinut sitä, että aloittaja olettaa naisten ilman muuta juoksevan hänen rahojensa perässä. Onko se sinusta normaalia, ajatella noin pahasti muista ihmisistä? Miksi muiden pitäisi ymmärtää sitä?
Ei tuohon nyt montaa sekuntia ajastani teenjuonnin lomassa kulunut.
Ehkä se on seuraus päättelyketjusta? Ainut tai suurin tilannemuuttuja on kohonnut monetäärinen status ja tästä vedetään sitten johtopäätökset. Varmasti tilanne ei ole noin mustavalkoinen, mutta hevostyyliset laput silmien sivussa elävälle se voi olla se ainoa selitys tilanteen muutokselle. Se on kuitenkin pohjimmiltaan epävarmuutta omasta riittävyydestä ja kyllä mä olen valmis ihmisten epävarmuutta hyvinkin pitkälle empatisoimaan. Raha ja taloudellinen riippumattomuus ovat eräitä listan kärkipäässä olevia parinvalintakriteerejä naisten puolella, joten ei olettamus aivan tuulesta temmattukaan ole.
Tuollainen määrä kapulakieltä ja ainut kohta missä on mitään keskusteluun liittyvää löytyy kommentin lopusta. Ja sekin pelkkää mutua ja toisten halventamista ilman kerta kaikkiaan mitään perusteluita.
Pidän itseäni mukavana ihmisenä, enkä pyri ketään halventamaan. Ehkä sinä olet vain parempi keskustelija, kun kykenet kommenttini perustelemattomana kökkönä muutamalla lauseella tuomitsemaan. Ei voi mitään. Parhaani yritin ja epäonnistuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin täällä on jo sanottukin, ap vaikuttaa ihmiseltä joka on hieman "rikki". Katkeruus siitä, miksi ei nuorempana kelvannut heijastuu todella helposti myös mahdolliseen tulevaan ihmissuhteeseesi. Vinkki vinkkinen: kukaan nainen ei jaksa toimia menneisyyden traumojesi paskasaavina ja terapeuttina, eikä jaksa kuunnella epäilyjä tarkoitusperistään ("miks oot mun kanssa, oot kuitenki vaan mun rahojen perässä, ootte kuitenki kaikki naiset semmosia, miks muka nyt kelpaan sulle, nuorempana et ois kiinnostunu vaan varmasti hengasit vaan joidenki hunksien kanssa, naiset ootte te semmosia opportunisteja" jne. jne).
Mennyt on mennyttä, olisit tyytyväinen että nyt kiinnostuneita riittää. Haluatko nyt siis itse vakaan parisuhteen, vai sellaisen josta parikymppisenä olet jäänyt paitsi? (siis sellaisen parikymppisen hullaantuneen suhteen).
Eikö tämä ole vain luonnollista ja ymmärettävää?
Ilmeisesti ei, koska loppuviestissä halutaan täydellisesti olla välittämättä miehen kokemuksista eli tässä tapauksessa kokemattomuudesta ja vaaditaan täysin normaalia käyttäytymistä sekä tunne-elämää. Eihän sitä voi toista mitenkään ymmärtää, sillä onhan se nyt outoa, jos ei ole elänyt kuin keskivertoihminen ja ehkä jopa tuntee hienoista katkeruutta, pettymystä ja pelkoa tulevasta. Kaikki eivät voi elää mediaanielämää, mutta olisi kiva jos käyrän äärirajoilla asuvia edes hieman alusta yritettäisiin ymmärtää.
Kukaan ei ole elänyt kuin "keskivertoihminen", jokaisella on ollut omat haasteensa, pettymyksensä ja turhat toiveensa. Seurustelukumppanin puute parikymppisenä ei ole mikään loppuelämän trauman aihe joka pistää tunne-elämän ja terveen järjen niin pahasti sekaisin, että epäilee kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pelkiksi hyväksikäyttäjiksi. Tai jos pistää, muilla ei ole mitään velvollisuutta sitä ymmärtää.
Kyllä, olen tässä elämässä huomannut, että empatia on ns. katoava luonnonvara. Elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, joita ihmisiltä oletetaan ja joita ihmiset myös itse toivovat kokevansa. Samalla itseään verrataan omaan vertaisryhmään ja poikkeava yksilö huomataan yllättävänkin nopeasti. Tämä aiheuttaa lähes aina silmätikuksi joutumisen ja mahdollisesti epäilyä omasta riittävyydestään ihmisenä. Vahvemmat meistä hyppäävät tämän tunteen yli kuin Sergei Bubka konsanaan, mutta me heikommasta aineesta muovatut saatamme jäädä tunteidemme ja epäilyksiemme kanssa vellomaan tähän epävarmuuden kuplaan jopa loppuelämämme ajaksi. Emme omasta halustamme, vaan neuronipolkujen sekavuudesta johtuen.
Ja jos nyt puhutaan ketjun aloittajasta, niin olet päättänyt tehdä aikamoista kärjistystä tekstissäsi. Itse en löytänyt mitään puhumistasi asioista - ainoastaan pettymystä elämättömästä elämästä ja tästä juontavasta epäilyksen tunteesta.
Empatian puutteesta valittamisesta on tullut nettikeskusteluissa oikein muoti-ilmiö. Siihen vedoten yritetään vaatia kaikkia ymmärtämään loputtomasti, jos ihmisellä on koko elämänsä aikana ollut yksikin negatiivinen kokemus. Neuronipolkujen sekavuuteen vetoaminen on kyllä uutta.
Olet sitten karsinut kovalla kädellä asioita joita huomasit aloittajan tekstistä. Hän mm. kysyi neuvoja miten tunnistaa nainen joka ei ole vain rahan perässä. Oletuksena hänellä siis on, että muusta kiinnostunut nainen on harvinainen poikkeus. Tämä on syy, miksi aloittaja ei ole mikään houkutteleva kumppani yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle.
En seuraa muotia.
Lähinnä yrittäisin ymmärtää, jos ihmisellä on joku kokemus tai epäluulo, joka häntä selvästi vaivaa. Oli se sitten yksi tai moninainen (kuten tässä tapauksessa). Aloittaja on omien sanojensa mukaan täysin sama ihminen, mutta vain sosiaalinen status on aikojen myötä muuttunut. Joten ehkä hänen hypoteesilleen naisasioiden kohentumisen syistä olisi joko aika antaa luottamusta tai vaihtoehtoisesti kertoa syitä uskomuksen järjettömyydelle. Sitä paitsi monesti näistä uskomuksista on äärimmäisen vaikea päästä irti, eikä tällaista haluta useinkaan ymmärtää.
Miten joku jaksaakin ladella noin paljon päivänselvyyksiä noin monimutkaiseen kieliasuun puettuna?
Et lainkaan kommentoinut sitä, että aloittaja olettaa naisten ilman muuta juoksevan hänen rahojensa perässä. Onko se sinusta normaalia, ajatella noin pahasti muista ihmisistä? Miksi muiden pitäisi ymmärtää sitä?
Ei tuohon nyt montaa sekuntia ajastani teenjuonnin lomassa kulunut.
Ehkä se on seuraus päättelyketjusta? Ainut tai suurin tilannemuuttuja on kohonnut monetäärinen status ja tästä vedetään sitten johtopäätökset. Varmasti tilanne ei ole noin mustavalkoinen, mutta hevostyyliset laput silmien sivussa elävälle se voi olla se ainoa selitys tilanteen muutokselle. Se on kuitenkin pohjimmiltaan epävarmuutta omasta riittävyydestä ja kyllä mä olen valmis ihmisten epävarmuutta hyvinkin pitkälle empatisoimaan. Raha ja taloudellinen riippumattomuus ovat eräitä listan kärkipäässä olevia parinvalintakriteerejä naisten puolella, joten ei olettamus aivan tuulesta temmattukaan ole.
Tuollainen määrä kapulakieltä ja ainut kohta missä on mitään keskusteluun liittyvää löytyy kommentin lopusta. Ja sekin pelkkää mutua ja toisten halventamista ilman kerta kaikkiaan mitään perusteluita.
Pidän itseäni mukavana ihmisenä, enkä pyri ketään halventamaan. Ehkä sinä olet vain parempi keskustelija, kun kykenet kommenttini perustelemattomana kökkönä muutamalla lauseella tuomitsemaan. Ei voi mitään. Parhaani yritin ja epäonnistuin.
No olet kyllä väärässä, et ole mikään mukava ihminen. Ja miksi ihmeessä alkaisin vatvoa loputtomiin terkoituksellisen sekavaa sössötystä, kun löydän helposti olennaisen typeristä harhautusyrityksistä huolimatta? Sitä kai tarkoitit epäonnistumisellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Frozenswan kirjoitti:
Ei siinä paljoa tarvi vaivihkaa arvioida että onko rahojen perässä sillä kuten sanoin kyllä ne gold diggerit tunnistaa yleensä heti ekalla treffeillä ja siinä ei ole mun mielestä mitään pahaa että jos on itse omat rahansa tienannut ja haluaa rakkautta eikä sitä että joku siinä free loadaa mukana ja on rinnalla vaan siksi koska on rahaa .
En tajua tästä mitään. Mitä kieltä tämä edes on? Pilkut ja pisteet ovat ilmaisia.
Taas joku kukkahattu mummeli huoh ....
Olen vasta 24, olen aina tykännyt nörttimiehistä, enkä koskaan ikäisistäni. Parikymppinen nörttimies on liian söpö ja velimäinen, tekee mieli silittää ja paijata, muttei todellakaan valita petikumppaniksi. 30+ nörttimies muutamalla juonteella ja aikuisemmalla käytöksellä on paljon seksikkäämpi. Siinä missä se nuorena komeahko meh-perusjäbä jo rupsahtaa, niin nörttimies alkaa kukoistaa. Tämä siis minun näkökantani, ei ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Kun tapasin mieheni hän oli köyhä tohtorikoulutettava, nyt hän on köyhä tutkija.
Toki on sitten niitä, ketkä haluaa vaan rahaa, mutta aika nopeasti ne narauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin täällä on jo sanottukin, ap vaikuttaa ihmiseltä joka on hieman "rikki". Katkeruus siitä, miksi ei nuorempana kelvannut heijastuu todella helposti myös mahdolliseen tulevaan ihmissuhteeseesi. Vinkki vinkkinen: kukaan nainen ei jaksa toimia menneisyyden traumojesi paskasaavina ja terapeuttina, eikä jaksa kuunnella epäilyjä tarkoitusperistään ("miks oot mun kanssa, oot kuitenki vaan mun rahojen perässä, ootte kuitenki kaikki naiset semmosia, miks muka nyt kelpaan sulle, nuorempana et ois kiinnostunu vaan varmasti hengasit vaan joidenki hunksien kanssa, naiset ootte te semmosia opportunisteja" jne. jne).
Mennyt on mennyttä, olisit tyytyväinen että nyt kiinnostuneita riittää. Haluatko nyt siis itse vakaan parisuhteen, vai sellaisen josta parikymppisenä olet jäänyt paitsi? (siis sellaisen parikymppisen hullaantuneen suhteen).
Eikö tämä ole vain luonnollista ja ymmärettävää?
Ilmeisesti ei, koska loppuviestissä halutaan täydellisesti olla välittämättä miehen kokemuksista eli tässä tapauksessa kokemattomuudesta ja vaaditaan täysin normaalia käyttäytymistä sekä tunne-elämää. Eihän sitä voi toista mitenkään ymmärtää, sillä onhan se nyt outoa, jos ei ole elänyt kuin keskivertoihminen ja ehkä jopa tuntee hienoista katkeruutta, pettymystä ja pelkoa tulevasta. Kaikki eivät voi elää mediaanielämää, mutta olisi kiva jos käyrän äärirajoilla asuvia edes hieman alusta yritettäisiin ymmärtää.
Kukaan ei ole elänyt kuin "keskivertoihminen", jokaisella on ollut omat haasteensa, pettymyksensä ja turhat toiveensa. Seurustelukumppanin puute parikymppisenä ei ole mikään loppuelämän trauman aihe joka pistää tunne-elämän ja terveen järjen niin pahasti sekaisin, että epäilee kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pelkiksi hyväksikäyttäjiksi. Tai jos pistää, muilla ei ole mitään velvollisuutta sitä ymmärtää.
Kyllä, olen tässä elämässä huomannut, että empatia on ns. katoava luonnonvara. Elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, joita ihmisiltä oletetaan ja joita ihmiset myös itse toivovat kokevansa. Samalla itseään verrataan omaan vertaisryhmään ja poikkeava yksilö huomataan yllättävänkin nopeasti. Tämä aiheuttaa lähes aina silmätikuksi joutumisen ja mahdollisesti epäilyä omasta riittävyydestään ihmisenä. Vahvemmat meistä hyppäävät tämän tunteen yli kuin Sergei Bubka konsanaan, mutta me heikommasta aineesta muovatut saatamme jäädä tunteidemme ja epäilyksiemme kanssa vellomaan tähän epävarmuuden kuplaan jopa loppuelämämme ajaksi. Emme omasta halustamme, vaan neuronipolkujen sekavuudesta johtuen.
Ja jos nyt puhutaan ketjun aloittajasta, niin olet päättänyt tehdä aikamoista kärjistystä tekstissäsi. Itse en löytänyt mitään puhumistasi asioista - ainoastaan pettymystä elämättömästä elämästä ja tästä juontavasta epäilyksen tunteesta.
Empatian puutteesta valittamisesta on tullut nettikeskusteluissa oikein muoti-ilmiö. Siihen vedoten yritetään vaatia kaikkia ymmärtämään loputtomasti, jos ihmisellä on koko elämänsä aikana ollut yksikin negatiivinen kokemus. Neuronipolkujen sekavuuteen vetoaminen on kyllä uutta.
Olet sitten karsinut kovalla kädellä asioita joita huomasit aloittajan tekstistä. Hän mm. kysyi neuvoja miten tunnistaa nainen joka ei ole vain rahan perässä. Oletuksena hänellä siis on, että muusta kiinnostunut nainen on harvinainen poikkeus. Tämä on syy, miksi aloittaja ei ole mikään houkutteleva kumppani yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle.
En seuraa muotia.
Lähinnä yrittäisin ymmärtää, jos ihmisellä on joku kokemus tai epäluulo, joka häntä selvästi vaivaa. Oli se sitten yksi tai moninainen (kuten tässä tapauksessa). Aloittaja on omien sanojensa mukaan täysin sama ihminen, mutta vain sosiaalinen status on aikojen myötä muuttunut. Joten ehkä hänen hypoteesilleen naisasioiden kohentumisen syistä olisi joko aika antaa luottamusta tai vaihtoehtoisesti kertoa syitä uskomuksen järjettömyydelle. Sitä paitsi monesti näistä uskomuksista on äärimmäisen vaikea päästä irti, eikä tällaista haluta useinkaan ymmärtää.
Miten joku jaksaakin ladella noin paljon päivänselvyyksiä noin monimutkaiseen kieliasuun puettuna?
Et lainkaan kommentoinut sitä, että aloittaja olettaa naisten ilman muuta juoksevan hänen rahojensa perässä. Onko se sinusta normaalia, ajatella noin pahasti muista ihmisistä? Miksi muiden pitäisi ymmärtää sitä?
Ei tuohon nyt montaa sekuntia ajastani teenjuonnin lomassa kulunut.
Ehkä se on seuraus päättelyketjusta? Ainut tai suurin tilannemuuttuja on kohonnut monetäärinen status ja tästä vedetään sitten johtopäätökset. Varmasti tilanne ei ole noin mustavalkoinen, mutta hevostyyliset laput silmien sivussa elävälle se voi olla se ainoa selitys tilanteen muutokselle. Se on kuitenkin pohjimmiltaan epävarmuutta omasta riittävyydestä ja kyllä mä olen valmis ihmisten epävarmuutta hyvinkin pitkälle empatisoimaan. Raha ja taloudellinen riippumattomuus ovat eräitä listan kärkipäässä olevia parinvalintakriteerejä naisten puolella, joten ei olettamus aivan tuulesta temmattukaan ole.
Tuollainen määrä kapulakieltä ja ainut kohta missä on mitään keskusteluun liittyvää löytyy kommentin lopusta. Ja sekin pelkkää mutua ja toisten halventamista ilman kerta kaikkiaan mitään perusteluita.
Pidän itseäni mukavana ihmisenä, enkä pyri ketään halventamaan. Ehkä sinä olet vain parempi keskustelija, kun kykenet kommenttini perustelemattomana kökkönä muutamalla lauseella tuomitsemaan. Ei voi mitään. Parhaani yritin ja epäonnistuin.
No olet kyllä väärässä, et ole mikään mukava ihminen. Ja miksi ihmeessä alkaisin vatvoa loputtomiin terkoituksellisen sekavaa sössötystä, kun löydän helposti olennaisen typeristä harhautusyrityksistä huolimatta? Sitä kai tarkoitit epäonnistumisellasi.
Kyllä, olet parempi ihminen.
Viet minua verbaaliakrobatiallasi väittelyn jalossa taidossa ainakin 100-0 ja kykysi löytää merkityksiä jopa sieltä missä niitä ei ole koskaan ollutkaan vetää vertoja jopa Einsteinin kehittämälle suhteellisuusteorialle. Sinut pitäisi palkita, mutta minä en sitä valitettavasti voi tehdä, sillä olen paha ihminen. Haluttomuuteni tuomita ihminen empatiaan kelpaamattomaksi on ilmiselvästi halua loukata jotain määrittelemätöntä ihmisryhmää. Ennen luulin keskustelevani, nyt tiedän loukkaavani. Tarkoituksellisesti ja tahattomasti. Kiitos tästä. Olen valaistunut. Kumarran sinua Vauva-palstan kruunaamaton hallitsija, oikeineläjä ja ihmiselon haastamaton tuntija. Kumartaisin uudestaan, mutta en uskalla saatanhan vahingossa loukata jotain.
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 24, olen aina tykännyt nörttimiehistä, enkä koskaan ikäisistäni. Parikymppinen nörttimies on liian söpö ja velimäinen, tekee mieli silittää ja paijata, muttei todellakaan valita petikumppaniksi. 30+ nörttimies muutamalla juonteella ja aikuisemmalla käytöksellä on paljon seksikkäämpi. Siinä missä se nuorena komeahko meh-perusjäbä jo rupsahtaa, niin nörttimies alkaa kukoistaa. Tämä siis minun näkökantani, ei ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Kun tapasin mieheni hän oli köyhä tohtorikoulutettava, nyt hän on köyhä tutkija.
Toki on sitten niitä, ketkä haluaa vaan rahaa, mutta aika nopeasti ne narauttaa.
Tämä varmasti kaikkia nörttimiehiä lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin täällä on jo sanottukin, ap vaikuttaa ihmiseltä joka on hieman "rikki". Katkeruus siitä, miksi ei nuorempana kelvannut heijastuu todella helposti myös mahdolliseen tulevaan ihmissuhteeseesi. Vinkki vinkkinen: kukaan nainen ei jaksa toimia menneisyyden traumojesi paskasaavina ja terapeuttina, eikä jaksa kuunnella epäilyjä tarkoitusperistään ("miks oot mun kanssa, oot kuitenki vaan mun rahojen perässä, ootte kuitenki kaikki naiset semmosia, miks muka nyt kelpaan sulle, nuorempana et ois kiinnostunu vaan varmasti hengasit vaan joidenki hunksien kanssa, naiset ootte te semmosia opportunisteja" jne. jne).
Mennyt on mennyttä, olisit tyytyväinen että nyt kiinnostuneita riittää. Haluatko nyt siis itse vakaan parisuhteen, vai sellaisen josta parikymppisenä olet jäänyt paitsi? (siis sellaisen parikymppisen hullaantuneen suhteen).
Eikö tämä ole vain luonnollista ja ymmärettävää?
Ilmeisesti ei, koska loppuviestissä halutaan täydellisesti olla välittämättä miehen kokemuksista eli tässä tapauksessa kokemattomuudesta ja vaaditaan täysin normaalia käyttäytymistä sekä tunne-elämää. Eihän sitä voi toista mitenkään ymmärtää, sillä onhan se nyt outoa, jos ei ole elänyt kuin keskivertoihminen ja ehkä jopa tuntee hienoista katkeruutta, pettymystä ja pelkoa tulevasta. Kaikki eivät voi elää mediaanielämää, mutta olisi kiva jos käyrän äärirajoilla asuvia edes hieman alusta yritettäisiin ymmärtää.
Kukaan ei ole elänyt kuin "keskivertoihminen", jokaisella on ollut omat haasteensa, pettymyksensä ja turhat toiveensa. Seurustelukumppanin puute parikymppisenä ei ole mikään loppuelämän trauman aihe joka pistää tunne-elämän ja terveen järjen niin pahasti sekaisin, että epäilee kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pelkiksi hyväksikäyttäjiksi. Tai jos pistää, muilla ei ole mitään velvollisuutta sitä ymmärtää.
Kyllä, olen tässä elämässä huomannut, että empatia on ns. katoava luonnonvara. Elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, joita ihmisiltä oletetaan ja joita ihmiset myös itse toivovat kokevansa. Samalla itseään verrataan omaan vertaisryhmään ja poikkeava yksilö huomataan yllättävänkin nopeasti. Tämä aiheuttaa lähes aina silmätikuksi joutumisen ja mahdollisesti epäilyä omasta riittävyydestään ihmisenä. Vahvemmat meistä hyppäävät tämän tunteen yli kuin Sergei Bubka konsanaan, mutta me heikommasta aineesta muovatut saatamme jäädä tunteidemme ja epäilyksiemme kanssa vellomaan tähän epävarmuuden kuplaan jopa loppuelämämme ajaksi. Emme omasta halustamme, vaan neuronipolkujen sekavuudesta johtuen.
Ja jos nyt puhutaan ketjun aloittajasta, niin olet päättänyt tehdä aikamoista kärjistystä tekstissäsi. Itse en löytänyt mitään puhumistasi asioista - ainoastaan pettymystä elämättömästä elämästä ja tästä juontavasta epäilyksen tunteesta.
Empatian puutteesta valittamisesta on tullut nettikeskusteluissa oikein muoti-ilmiö. Siihen vedoten yritetään vaatia kaikkia ymmärtämään loputtomasti, jos ihmisellä on koko elämänsä aikana ollut yksikin negatiivinen kokemus. Neuronipolkujen sekavuuteen vetoaminen on kyllä uutta.
Olet sitten karsinut kovalla kädellä asioita joita huomasit aloittajan tekstistä. Hän mm. kysyi neuvoja miten tunnistaa nainen joka ei ole vain rahan perässä. Oletuksena hänellä siis on, että muusta kiinnostunut nainen on harvinainen poikkeus. Tämä on syy, miksi aloittaja ei ole mikään houkutteleva kumppani yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle.
En seuraa muotia.
Lähinnä yrittäisin ymmärtää, jos ihmisellä on joku kokemus tai epäluulo, joka häntä selvästi vaivaa. Oli se sitten yksi tai moninainen (kuten tässä tapauksessa). Aloittaja on omien sanojensa mukaan täysin sama ihminen, mutta vain sosiaalinen status on aikojen myötä muuttunut. Joten ehkä hänen hypoteesilleen naisasioiden kohentumisen syistä olisi joko aika antaa luottamusta tai vaihtoehtoisesti kertoa syitä uskomuksen järjettömyydelle. Sitä paitsi monesti näistä uskomuksista on äärimmäisen vaikea päästä irti, eikä tällaista haluta useinkaan ymmärtää.
Miten joku jaksaakin ladella noin paljon päivänselvyyksiä noin monimutkaiseen kieliasuun puettuna?
Et lainkaan kommentoinut sitä, että aloittaja olettaa naisten ilman muuta juoksevan hänen rahojensa perässä. Onko se sinusta normaalia, ajatella noin pahasti muista ihmisistä? Miksi muiden pitäisi ymmärtää sitä?
Ei tuohon nyt montaa sekuntia ajastani teenjuonnin lomassa kulunut.
Ehkä se on seuraus päättelyketjusta? Ainut tai suurin tilannemuuttuja on kohonnut monetäärinen status ja tästä vedetään sitten johtopäätökset. Varmasti tilanne ei ole noin mustavalkoinen, mutta hevostyyliset laput silmien sivussa elävälle se voi olla se ainoa selitys tilanteen muutokselle. Se on kuitenkin pohjimmiltaan epävarmuutta omasta riittävyydestä ja kyllä mä olen valmis ihmisten epävarmuutta hyvinkin pitkälle empatisoimaan. Raha ja taloudellinen riippumattomuus ovat eräitä listan kärkipäässä olevia parinvalintakriteerejä naisten puolella, joten ei olettamus aivan tuulesta temmattukaan ole.
Tuollainen määrä kapulakieltä ja ainut kohta missä on mitään keskusteluun liittyvää löytyy kommentin lopusta. Ja sekin pelkkää mutua ja toisten halventamista ilman kerta kaikkiaan mitään perusteluita.
Pidän itseäni mukavana ihmisenä, enkä pyri ketään halventamaan. Ehkä sinä olet vain parempi keskustelija, kun kykenet kommenttini perustelemattomana kökkönä muutamalla lauseella tuomitsemaan. Ei voi mitään. Parhaani yritin ja epäonnistuin.
No olet kyllä väärässä, et ole mikään mukava ihminen. Ja miksi ihmeessä alkaisin vatvoa loputtomiin terkoituksellisen sekavaa sössötystä, kun löydän helposti olennaisen typeristä harhautusyrityksistä huolimatta? Sitä kai tarkoitit epäonnistumisellasi.
Kyllä, olet parempi ihminen.
Viet minua verbaaliakrobatiallasi väittelyn jalossa taidossa ainakin 100-0 ja kykysi löytää merkityksiä jopa sieltä missä niitä ei ole koskaan ollutkaan vetää vertoja jopa Einsteinin kehittämälle suhteellisuusteorialle. Sinut pitäisi palkita, mutta minä en sitä valitettavasti voi tehdä, sillä olen paha ihminen. Haluttomuuteni tuomita ihminen empatiaan kelpaamattomaksi on ilmiselvästi halua loukata jotain määrittelemätöntä ihmisryhmää. Ennen luulin keskustelevani, nyt tiedän loukkaavani. Tarkoituksellisesti ja tahattomasti. Kiitos tästä. Olen valaistunut. Kumarran sinua Vauva-palstan kruunaamaton hallitsija, oikeineläjä ja ihmiselon haastamaton tuntija. Kumartaisin uudestaan, mutta en uskalla saatanhan vahingossa loukata jotain.
Sinähän tässä yrität verbaaliakrobatialla päteä ja ilmeisesti kolahti arkaan paikkaan kun se ei toiminut. Ihan uteliaisuudesta kysyn, onko se joskus toiminut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 24, olen aina tykännyt nörttimiehistä, enkä koskaan ikäisistäni. Parikymppinen nörttimies on liian söpö ja velimäinen, tekee mieli silittää ja paijata, muttei todellakaan valita petikumppaniksi. 30+ nörttimies muutamalla juonteella ja aikuisemmalla käytöksellä on paljon seksikkäämpi. Siinä missä se nuorena komeahko meh-perusjäbä jo rupsahtaa, niin nörttimies alkaa kukoistaa. Tämä siis minun näkökantani, ei ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Kun tapasin mieheni hän oli köyhä tohtorikoulutettava, nyt hän on köyhä tutkija.
Toki on sitten niitä, ketkä haluaa vaan rahaa, mutta aika nopeasti ne narauttaa.Tämä varmasti kaikkia nörttimiehiä lohduttaa.
Ei nyt varmaan kaikkia, mutta ne, ketkä ovat riittävän sosiaalisia saamaan kaverinaisia nuorena voivat tyydyttäytyä siihen, että kolmikymppisinä saavat huomiona muutenkin kun söpönä kaveripoikana.
En mä aloittajan tilannetta niin epätoivoisena näkisi, jos vain kykenee asian ja omien epäluulojensa kanssa elämään.
Itsestäni esim. eivät naiset ole joitain ala-asteen limudiscoja lukuun ottamatta ole tytöt eivätkä naiset ole koskaan olleet koskaan kiinnostuneita. Eikä kyse ole siitä, että olisin aina ollut kauttaaltaan se sama ihminen. Nuoruuden hintelästä ujosta pojasta kasvoi aikanaan urheilullinen ja tietyissä asioissa kovan luottamuksen omaava mies. Hiljaista on silti ollut. Ehkä mussa on siis aina ollut joku ominaisuus, jolla onnistun naiset kuin kärpäset Raid-pullon edessä pois lentämään.
Johonkin ikään asti jaksoin vielä unelmoida, yrittää ja ottaa pettymyksiä vastaan. Sitten luovutin. Tajusin olevani täysin kelpaamaton parinmuodostukseen. Ei enää tietyssä iässä voi haaveilla ihastumisen huumasta, suudelman kihelmöivästä tunteesta tai vastaavasta. Jossain vaiheessa ihmiseltä odotetaan tiettyjä asioita, eikä realistirakastujan tilalla seisovaa sydänsilmäistä pikkupoikaa pidetä söpönä vaan lähinnä kulmakunnan friikkinä, joka olisi entisaikoina isketty torin keskelle jalkapuuhun markkinaväen naurettavaksi.
Ei kannata siis sulkea epätäydellistäkään onnea pois, sillä asiat voisivat olla vielä jonkin verran pahemminkin.