Lue keskustelun säännöt.
Lähinnä vituttaa kun alkaa kelvata vasta kolmikymppisenä naisille
06.01.2016 |
Mun elämä noin pähkinänkuoressa: nuorena olin ujo, kouluun keskittyvä, ei missään nimessä "suosittu tyyppi" ... en kelvannut naisille (yrityksestä ei jäänyt kiinni). Nyt kolmikymppisenä minulla on ikäisekseni todella hyvät tulot ja ura jolla voi päästä todella pitkälle. Arvatkaapa mitä: naiset ovat NYT alkaneet kiinnostua.
En koe muuttuneeni ihmisenä yhtään, samanlainen tuppisuu olen nyt kuin ennenkin. Suunnilleen samannäköinen, pari ryppyä tosin vähemmän. Vaatteeni olivat kyllä halvempia aiemmin. Lisäksi mulla on nykyään itse asiassa entistä vähemmän sosiaalista elämää, kun ne vähäiset lukioystävyydet ovat hiljalleen hiipuneet ja yliopistossa pysyin pitkälti erossa opiskelijabileistä, missä niitä ystävyyssuhteita kai yleensä syntyi. Nyt tuntuu että saisin vaikka millaisen naisen, sellaisenkin joilta sain useasti ivaa kymmenen vuotta sitten. Mutta olenko mä kuitenkin vain pelkkä narri?
Haluan välittämiseen ja kunnioitukseen perustuvan parisuhteen. Eipä tunnu kovin helpolta löytää sellaista. Mistä ihmeestä tiedän kuka nainen on kiinnostunut minusta, eikä hae miestä sen perusteella, kuka on valmis perustamaan perheen ja/tai kenellä on iso palkkapussi? Mistä sen voi tietää? En olisi aiemmin uskonut että tämä parinvalinta on tällaista, ennen kuin olen omin silmin nähnyt. Enpä jäänyt paljosta paitsi aiemminkaan, kun naisen löytäminen oli todella vaikeaa ja vuosikausiin ei ollut oikeastaan muuta actionia kuin pari muutaman viikon tapailua (joissa ei varmaan kumpikaan osapuoli ollut edes etäisesti ihastunut).
Ihan turha väittää että minun persoonani on muka nyt yhtäkkiä kovin kiinnostava. Ei se ole edelleenkään naisten mieleen. Mutta ehkä joukossa on joku joka haluaa juuri minut? Mistä helvetistä hänet voi tunnistaa?
Kommentit (130)
Jos aloittaja tulkitsee että naiset ovat hänen rahojensa perässä, koska hän itse ei ole muuttunut lainkaan, mitä syytä on olettaa että joku olisi aidosti kiinnotunut? Kun ei ole ollut ennenkään? Tai jos naista kiinnostaa vain perheen perustaminen? Aika moni haluaa kuitenkin perheen ja kun miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon, moni joutuu tyytymään kumppaniin josta ei oikeasti välitä. Aikaa etsimiseen ei ole loputtomasti.
Minulle on tärkeää tienata itse omat rahani. Olen ollut treffeillä miesten kanssa, joista huomasi melko pian että he ovat erittäin huolissaan siitä, että nainen yrittää hyötyä heistä taloudellisesti. Eivät sanoneet siitä mitään ja luulivat kai että sitä ei tajua. Ei tullut mielenkään jäädä todistelemaan heille että en ole heidän rahojensa perässä, vaan tapailut jäivät siihen. En halua olla ihmisen kanssa joka olettaa muiden olevan hyväksikäyttäjiä, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Ihan sama, millaiset kovat kokemukset ovat taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tässä mitään outoa ole. Kaikki nuoret tytönhupakot näkevät ruusunpunaisia päiväunia harvalukuisista alfauroksista. Kun heidät on rengastettu, alkaa suurta massaa kiinnostaa myös tällaiset tavalliset miehet. Vielä kun naisten biologinen kello alkaa tikittää yhä äänekkäämmin, niin ei ihmekään jos tavallisillakin jannuilla alkaa olla vientiä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä mitään outoa ole. Kaikki nuoret tytönhupakot näkevät ruusunpunaisia päiväunia harvalukuisista alfauroksista. Kun heidät on rengastettu, alkaa suurta massaa kiinnostaa myös tällaiset tavalliset miehet. Vielä kun naisten biologinen kello alkaa tikittää yhä äänekkäämmin, niin ei ihmekään jos tavallisillakin jannuilla alkaa olla vientiä.
Ei se tee tytöstä "hupakkoa" jos etsii parasta mahdollista miestä.
On aika monella miehelläkin tavoitteena kaataa sata naista ennen kuin täyttävät 30. Hyvällä tuurilla saavat ehkä kolme. Sitten luovutaan noista ruusunpunaisista prinssihaaveista ja aletaan ajatella perheen perustamista.
Off topiciksi menee, mutta tällaisina hetkinä olen niin kiitollinen siitä, että löysimme toisimme nuorina ja ollaan oltu siitä asti yhdessä, vaikka sitähän pidetään nykyään niiiin vanhanaikaisena ja et se on ihan "out". Nyt jos pitäis kolmekymppisinä alkaa selviytymään treffailuviidakossa ja kyynisenä miettiä toisen motiiveja.... En tykkäis. Me saatiin kasvaa ja kehittyä yhdessä. Meillä ei ollut mitään kummempaa tarjottavaa, pelkkiä unelmia. Monet on toteutuneet ja jotkut on vielä vaiheessa.
Mut olen kyllä huomannut et munkin mies on alkanu olemaan nykyään selvästi enemmän catch naisten mielestä ku ennen... Ehkä se on se iän tuoma kypsyys ja varmuus? Ja varmasti myös varakkuus ja hyvä asema. Ap, mitä teet työksesi?
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä mitään outoa ole. Kaikki nuoret tytönhupakot näkevät ruusunpunaisia päiväunia harvalukuisista alfauroksista. Kun heidät on rengastettu, alkaa suurta massaa kiinnostaa myös tällaiset tavalliset miehet. Vielä kun naisten biologinen kello alkaa tikittää yhä äänekkäämmin, niin ei ihmekään jos tavallisillakin jannuilla alkaa olla vientiä.
No nyt tuli aikamoista yleistämistä "tytönhupakoista", kyllä ihmisiä on monenlaisia. Myös nuorissa naisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisessa lauseessasi on vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä mitään outoa ole. Kaikki nuoret tytönhupakot näkevät ruusunpunaisia päiväunia harvalukuisista alfauroksista. Kun heidät on rengastettu, alkaa suurta massaa kiinnostaa myös tällaiset tavalliset miehet. Vielä kun naisten biologinen kello alkaa tikittää yhä äänekkäämmin, niin ei ihmekään jos tavallisillakin jannuilla alkaa olla vientiä.
No nyt tuli aikamoista yleistämistä "tytönhupakoista", kyllä ihmisiä on monenlaisia. Myös nuorissa naisissa.
Yleisellä tasollahan minä puhunkin. Aina on toki poikkeuksia, mutta kyllä tämä selittää AP:n kokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sinä AP kuulostat vähän turhan kyyniseltä. Ok, ehkä koet tulleesi nuorena väärin kohdelluksi, mutta - yllätys, yllätys - niin tuntevat monet muutkin miehet ja naiset. Parikymppisen ja sitä nuorempana ihmiset ovat harvemmin kovin kypsiä ihmisuhderintamalla, ja kyllä moni nainenkin on saanut siipeensä siilä saralla. Kysymys on siitä, antaako aiempien kokemusten määritellä identiteettinsä myös tulevaisuudessa. Mielestäni sinulla on nyt asiat hyvin, jos olet kouluttautunut fiksuun ammattiin ja elämässäsi ovat asiat tolallaan. Miksi pidät huonona sitä, että kolmikymppiset naiset harkitsevat perheen perustamista, ja sinä olet siinä kuviossa mukana jopa potentiaalisena kumppanina ja isäkanditaattina? Epäilet, että se johtuisi taloudellisista seikoista, mutta voin itse ko. ikäluokan (jo perheen perustaneena) naisena kertoa, että kyllä ne muut seikat painavat parinvalinnassa enemmän. Esim. oletko vastuuntuntoinen, luotettava, huomioonottava, ystävällinen jne. (kuten oma puolisoni on). Naiset etsivät tositarkoituksella kumppania loppuelämäkseen, ihmistä, jonka kanssa on hyvä olla - ei siinä haeta ensisijaisesti mitään teinihullaantumista, jollaista tunnut kaipailevan. Aikuistet naiset tietävät jo, etteivät hullaantumisihastuksen tunteet kestä, ei niiden pohjalta kukaan kypsä ihminen lähde solmimaan vakavaa parisuhdetta. Ymmärrätkö?
Ap, haluat hullaantumista, mutta se alkuhuuma ei kestä ikuisesti! Sitten pitää alkaa arvostamaan muitakin asioita suhteessa. Intohimo voi säilyä ja se yleensä pidemmässä suhteessa käy läpi monenlaisia erilaisia vaiheita, mutta ei sitä alkuhuuman tunnetta täysin takaisin saa. Sitä on kyllä kivaa muistella. Alkuhuuman tehtävä on saada ihminen sitoutumaan toiseen, eikä siitä mitään tulis että ihminen eläis jatkuvasti sellaisessa tilassa, sehän on tietynlainen huumaustila. Moni elämän osa-alue kärsii, jos elää jatkuvasti sellaisessa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ihan ku sä etsisit tarkoituksella jotain tiettyä vastausta nyt... Et kovin avoimin mielin suhtaudu eri näkemyksiin. Olet tainut jo päättää miten tämä keskustelu päättyy... Naiset ja raha, sekö se nyt on tämän aloituksen tarkoitus?
Ap on kehittänyt naisettomina vuosinaan ikävän asenteen, jolla muunlaisia naisia ei oikein saa. Aito rakkaus ei innostu kyynisyydestä. Oma mieheni oli sanoinkuvaamattoman ujo nuorena, masentunutkin ja opiskeli myöskin täysin miesvaltaisella alalla. Kolmikymppisenä alkoi pikkasen päästä kuorestaan ja onnistui ekan tyttöystävänkin saamaan. Harjottelua ne ekat suhteet ovat varmaan aina. Nyt mies on nelikymppinen perheenisä, onnelliselta tuo vaikuttaa. En siis ole se eka tyttis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En alkanu koko ketjua lukee mut naisena voin kertoo sulle että parikymppisenä miesihanne on täysin eri kun kolmikymppisenä. Nuorena sitä katseli hyvännäköisiä alfauroita kun taas nykyään iskee enemmän mukavat ja järjellä varustetut miehet. Jos vastakkain on superhyvännäköinen, rikas ääliömies ja peruskivannaköinen mukava ja fiksu mies, jollei ole latin latia ylimääräistä niin silmääkään räpäyttämättä valitsisin jälkimmäisen.
Vierailija kirjoitti:
En alkanu koko ketjua lukee mut naisena voin kertoo sulle että parikymppisenä miesihanne on täysin eri kun kolmikymppisenä. Nuorena sitä katseli hyvännäköisiä alfauroita kun taas nykyään iskee enemmän mukavat ja järjellä varustetut miehet. Jos vastakkain on superhyvännäköinen, rikas ääliömies ja peruskivannaköinen mukava ja fiksu mies, jollei ole latin latia ylimääräistä niin silmääkään räpäyttämättä valitsisin jälkimmäisen.
Toivottavasti sillä kolmekymppisenä naisille kelpaavana on sen verran munaa, että käyttää tilannetta hyödyksi, kun parikymppisenä on saanut tyytyä omaan hanskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin lisää miehen kiinnostavuutta kolmikymppisenä ettei ole entisiä lapsia ja jotain eksää pyörimässä niiden varjolla kuvioissa.
Tavallaan ymmärrän AP:n tilannetta. Minä olin nuorena seinäruusu ja hiirulainen, en koskaan saanut huomiota miehiltä. Vähemmästäkin kyynistyy ja kun on vielä luonteeltaan hiljaisemman puoleinen introvertti, voi seuran löytäminen olla todella vaikeaa. Olin itse nuorena aina miesten seurassa todella itsetietoinen ja hermostunut, en tiennyt mistä niiden kanssa oikein voisi puhua. Epävarmuuteni ja huono itsetuntoni heijastui käytökseeni ja sai sulkeutumaan kuoreeni. Ei mikään ihme, että olin täysin sokea sille jos joku olisi vaikka ollutkin kiinnostunut, en uskonut kenekään kiinnostuvan hissukkatytöstä.
Nyt 27-vuotiaana olen itsevarmempi ja uskallan olla rohkeasti oma itseni, olen siis hyväksynyt olevani hiljaisempi ja vetäytyvä luonne enkä väkisin saa itsestäni taiottua ekstroverttia ja karismaattista pulputtajaa. AP on ehkä iän myötä myös tullut enemmän sinuiksi itsensä kanssa ja se on voinut tavallaan "avata" hänet myös muille ihmisille, vaikka perusluonne ei ole mihinkään kadonnut. Se, että hyväksyy itsensä tekee sinusta myös helpommin lähestyttävän.
Myönnettäköön, että kukkaron paksuus kiehtoo joitakin naisia, mutta suurin osa kuitenkin etsii vain luotettavaa elämänkumppania. Ja kyllä minusta alussa pitääkin toiseen hullaantua ja jos AP huomaa naisen olevan hyvin vähän kiinnostunut hänestä itsestään, ei kannata suhdetta jatkaa. Kyllä minä hullaannuin tuohon minun poikaystävääni, vaikka onkin "perus insinööriluonne", kiltti tietokonenörtti eikä mikään naistenmies, mutta meidän luonteet osuvat yhteen. Meillä on hauskaa yhdessä ja molemmat tajutaan miltä tuntuu, kun ei ollut teini-iässä kova menemään vaan istui kotona lukemassa. Onhan se pitkälti myös tuuriakin että sattuu löytymään hyvä tyyppi, mutta olennainen osa sitä on, että pitää silmät auki ja suhtautuu ennakkoluulottomasti toiseen.
Baareista tuskin elämän naista löytyy, nykyään todella moni löytää omanlaista seuraa netistä tai harrastuksen parista. Itsekin löysin oman nörttimieheni netin ihmemaasta, tuskin olisimme "tavallisessa opiskelijaelämässä" ikinä kohdanneet, opiskelimmekin hyvin erilaista alaa (itse naisvaltainen humanisti, mies luki kovaa tekniikan alaa). Joten AP, suhtaudu vain ennakkoluulottomasti ihmisiin ja kohtaa jokainen yksilönä, voit yllättyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkanu koko ketjua lukee mut naisena voin kertoo sulle että parikymppisenä miesihanne on täysin eri kun kolmikymppisenä. Nuorena sitä katseli hyvännäköisiä alfauroita kun taas nykyään iskee enemmän mukavat ja järjellä varustetut miehet. Jos vastakkain on superhyvännäköinen, rikas ääliömies ja peruskivannaköinen mukava ja fiksu mies, jollei ole latin latia ylimääräistä niin silmääkään räpäyttämättä valitsisin jälkimmäisen.
Toivottavasti sillä kolmekymppisenä naisille kelpaavana on sen verran munaa, että käyttää tilannetta hyödyksi, kun parikymppisenä on saanut tyytyä omaan hanskaan.
Sitten saattaa vain jäädä pelkkä luu käteen, jos uhraa ainoat valttinsa kostotarkoituksessa ja leimautuu kusipäiseksi playeriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkanu koko ketjua lukee mut naisena voin kertoo sulle että parikymppisenä miesihanne on täysin eri kun kolmikymppisenä. Nuorena sitä katseli hyvännäköisiä alfauroita kun taas nykyään iskee enemmän mukavat ja järjellä varustetut miehet. Jos vastakkain on superhyvännäköinen, rikas ääliömies ja peruskivannaköinen mukava ja fiksu mies, jollei ole latin latia ylimääräistä niin silmääkään räpäyttämättä valitsisin jälkimmäisen.
Toivottavasti sillä kolmekymppisenä naisille kelpaavana on sen verran munaa, että käyttää tilannetta hyödyksi, kun parikymppisenä on saanut tyytyä omaan hanskaan.
Sitten saattaa vain jäädä pelkkä luu käteen, jos uhraa ainoat valttinsa kostotarkoituksessa ja leimautuu kusipäiseksi playeriksi.
Aika paljon saisi pyörittää naisia, että maine kovin kauas leviäisi ja laajentaa reviiriä, jos kertyy mainetta.
Kuulostat vähän rikkinäiseltä...vituttaa, että kelpaat? Kannattaa hoitaa omat traumat pois ennen parisuhdetta...toisella puolella on ehkä ihan pahaa-aavistamaton, vilpitön ihminen.
Minä olen 27-vuotias nainen. Minua on aina (teini-iän jälkeen, olin ujo teini) kehuttu kivaksi, kauniiksi ja hauskaksi. Valmistun pian hyvään ammattiin eli kai voisi fiksuksikin sanoa. Mutta kukaan mies ei ole kiinnostunut parisuhteesta kanssani. Olen tapaillut vanhempia, nuorempia ja omanikäisiä. Minulla taitaa ongelma olla se, että en halua lapsia ja minulla on koira. Jotkut kiinnostavat miehet ovat olleet allergisia koirille.
No, kevyitä seksisuhteita on ollut ja toisen ihmisen läheisyys tuntuu hyvältä vaikka vakavampaa en onnistu saamaan. Otan nyt siitä ilon irti :) onhan minulla hyviä ystäviä onneksi.
Ei sitä kai kaikkea voi saada. Tiedän tunteen kun toivoisi että joku ihastuisi koska itse herkästi ihastun ja se tunne kun saa ihastukselta viestiä on ihana :) olisi ihanaa jos herättäisin samanlaista tunnettetta miehessä josta olen kiinnostunut, mutta ei. Mikä hitto sitä aamoria vaivaa kun pamauttaa nuolensa vain toisen pyllyyn? Se on ilmeisesti joku sadisti :D siis varmasti onkin kun ihmisiä nuolilla ampuu.
Niinhän me kaikki parikymppiset miehet ollaan.
Ikisinkkumies