Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa
Ja säännöt ovat seuraavat:
- Ei muiden haukkumista tai mollaamista
- Ei loukkaavia tai rasistisia nimityksiä
- Ei riitelyä tai jankkaamista
:)
Kommentit (686)
Olen tehnyt lapsen huonoon suhteeseen miehen painostuksesta. Ja nyt vaikea ero tiedossa, mies uhkailee lapsen viemisestä, vainoamisesta, kaiken hankaloittamisesta, aina itsemurhaan, jos eroan.
Vierailija kirjoitti:
Olen patologinen valehtelija. Täksi vuodeksi tein lupauksen että rankaisen itseäni jollain nöyryyttävällä tavalla jos vielä valehtelen, ja joka kerta aina mietin tarkkaan kaksi kertaamitä suustank päästän ja miksi! Vihaan ja häpeän tätä piirrettäni todella paljon vaikka en koskaan mitään vakavia mittasuhteita ole valehtelulle saanutkaan aikaiseksi. :( Tänä vuonna en ole onneksi valehdellut kertaakaan.
Täällä toinen.
Kaikki alkoi viattomista valkosista valheista nuorempana, joilla pelastin itseni tukalista tilanteista. Nykyään en välttämättä edes huomaa valehtelevani, vasta keskustelun loputtua huomaan mitä olen sanonut. Pelkään sitä päivää, kun joskus jään kiinni valheistani.
:( kirjoitti:
Minulla on hieman alipainoa, mutta en ole silti tyytyväinen vartalooni. Olen hyvin tarkka miltä näytän ja kuinka paljon painan, mutta ei ole motiivia mennä lenkille enkä jaksa. En enää syö kunnolla eikä minulla ole enää energiaa niin paljon kun oli ennen.
Näen monet ihmiset lihavina vaikka hekin olsisivat alipainoisia vähän en enää tiedä miltä kuuluu näyttää että olisi normaalipainoinen
Raaka vihannes ym. Saat siita tarpeelisen ravinnon.Omenat,banaanit.Et muuta tarvitsekaan.Ole huoleti.Paras ravinto.
Te jotka ette ole suudelleet, seurustelleet tms. Olitte miehiä tai naisia!
Oma mieheni oli tavatessamme teidän tilanteessanne ja olin hänen ensimmäisensä kaikessa ja nyt meillä on perhe ja olemme olleet yhdessä jo yli vuosikymmenen. Ja tapasimme töissä ja iskin häneen silmäni heti, enkä ollut ainoa^^ uskoa tulevaan vain älkääkä hävetkö
Vierailija kirjoitti:
Lukio on parempi ku amis
No ei kyllä ole. 3 vuotta elämästäni meni ihan hukkaan, lukiosta on ollut enemmän harmia kuin hyötyä. Valmistuin lukiosta 3 vuotta sitten ja olen edelleen ilman töitä tai opiskelupaikkaa...
Minulla on ollut 13-vuotiaasta asti bulimia. Olen nyt 28. Voisin lopettaa jos haluaisin ja olenkin monia kuukausia ollut oksentelematta, mutta en oikeastaan halua päästä tästä eroon. Rakastan herkkujen syömistä ja oksentelun avulla pysyn hoikkana. Terveyteenkään tällä ei ole ollut vaikutusta (hampaissa 0 reikää tänä aikana!). En ole tätä kertonut kenellekään, edes miehelleni 7-vuotisen avioliittoni aikana.
Miehelläni on erektiohäiriöitä, eikä seksistä tule enää mitään. Olemme +/- 35 vuotiaita.
Inhoan yli kaiken mustia miehiä, koska iskevät aina silmänsä muhun ja tulevat ahdistelemaan. Hyi h***etti! Eniten ketuttaa, että luulevat kauniin, nuoren naisen olevan oikeasti niin epätoivoinen että kiinnostuisi noin rumista ja tyhmistä ukoista. En koskisi pitkällä tikullakaan ja kierrän HYVIN kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alle 25-vuotias nainen ja minulla on ollut suunnilleen ikäni verran seksikumppaneita. Määrä ahdistaa minua suunnattomasti enkä ikinä voisi kertoa kellekään, paitsi ehkä jollekin samassa tilanteessa olevalle. Määrä johtuu siitä että käytin teini-iässä seksiä itsetuhon välineenä (mm. päihteiden ja viiltelyn ohella). Jos seksikumppaneideni määrä perustuisi siihen mitä tämänhetkinen minä olisi valinnut, luku olisi neljä. Tuon luvun sanon myös muille (esim tyttöjenilloissa jos tulee puheeksi) ja toivon että jos valehtelen tarpeeksi itselleni ja muille alan lopulta uskoa siihen.
En missään nimessä tuomitse naisia joilla on ollut monta kumppania siksi että tykkäävät seksistä, vaan omalla kohdallani määrä tuntuu pahalta siksi että olin ns. vailla täyttä ymmärrystä eli nuori ja mieleltäni epätasapainoinen.
Kylläpä helpotti tämän tunnustaminen jo nyt vaikka saankin ehkä alapeukkuja. Jos joku on ollut samassa tilanteessa tai on jotain lohduttavaa sanottavaa niin se merkitsisi minulle paljon.
Mä kärsin yläasteella siitä kun kukaan poika ei tykännyt musta, kaikki mun kaverit seurustelivat milloin kenenkin kanssa, ja mua välteltiin kun ruttoa. Olin amiksessa kun eka jätkä osoitti kiinnostusta ja seurusteltiin hetki, kun erottiin olin sängyssä kokenut ja huomasin, että seksiä antamalla saa miehiä. Joten jaoin itseäni kaikille kiinnostuneille. Ja niitä olikin paljon. En myöskään kehtaa kertoa kellekään oikeata lukua,mutta enää en myöskään stressaa sillä.
Kerro jotain uutta amisnaisista, tämähän me jo tiedetään.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on erektiohäiriöitä, eikä seksistä tule enää mitään. Olemme +/- 35 vuotiaita.
Samaan suuntaan menossa :( Kannattaa tarkistaa testosteronitasot.
Olen täysin hetero, olen seurustellut 6 vuotta miehen kanssa, jota pidän komeana ja seksikkäänä. Mielestäni kuitenkin alaston nainen on paljon kiihottavampi kuin alaston mies. Alaston mies on lähinnä huvittava. Minua ällöttää ajatuskin seksistä toisen naisen kanssa, mutta naiset vaan ovat yleisesti ottaen mielestäni miehiä seksikkäämpiä.
Olin yhdessä pieni pippelisen miehen kanssa,ja teeskentelin että nautin yhdynnästä hänen kanssaan. En nauttinut kun eihän se edes tuntunut.
Haluan ihan älyttömästi naapurin vanhaa, kaljua ja lihavaa miestä. Kiihotun hänestä ja jos vain uskaltaisin, niin yrittäisin tutustua paremmin. En ole kertonut tästä kenellekään. Ikäeroa meillä on vajaa 40 vuotta, joten tuskin ikinä mitään tapahtuisi.. :(
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut 13-vuotiaasta asti bulimia. Olen nyt 28. Voisin lopettaa jos haluaisin ja olenkin monia kuukausia ollut oksentelematta, mutta en oikeastaan halua päästä tästä eroon. Rakastan herkkujen syömistä ja oksentelun avulla pysyn hoikkana. Terveyteenkään tällä ei ole ollut vaikutusta (hampaissa 0 reikää tänä aikana!). En ole tätä kertonut kenellekään, edes miehelleni 7-vuotisen avioliittoni aikana.
Mulla on vähän sama. Lisäksi pidän suorastaan tyhmänä ihmisiä, jotka potevat huonoa omatuntoa mässäilyistään mutta eivät silti oksenna, varsinkin ylipainoisia. Onhan sekin sairasta ettei pysty yhtään säätelemään mitä suuhunsa laittaa, niin miksei valitsisi kahdesta pahasta sitä joka pitää hoikkana.
En ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin itseäni. Enkä rakasta.
Jos katselen pornoa, se on melkein aina miesten välistä homopornoa. Ja nainen siis olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 25-vuotias ja edelleen neitsyt. Häpeän sitä niin paljon, että torjun välittömästi jokaisen miehen lähestymisyritykset tai treffipyynnöt etten vain ikinä joutuisi sitä myöntämään kenellekään.
22-vuotias samassa veneessä oleva täällä. Häpeän myös älyttömän paljon sitä, etten ole koskaan suudellut ketään, enkä kehtaa edes ajatella tilannetta jossa joutuisin tämän jollekin miehelle paljastamaan.
Ihanko totta? En uskonut, että kukaan olisi samassa tilanteessa kanssani. Olen vuosikausia luullut olevani joku yksinäinen friikki.
T: edellinen
Pakko vastata! Olen 22 ja minun kaveriporukasta löytyy 2 neitsytmiestä. Toinen 23 ja toinen 22. Ovat ihan tavallisia nuoria miehiä, toinen mielestäni oikein hyvännäköinenkin. Ei vaan naistenkaato kiinnosta, eikä lyhyet parisuhteet nuorempana ole koskaan edenneet tähän asti. Nyt ovat sinkkuja.
He eivät ole ainoita, joiden tiedän olevan neitsyitä, tuttuja on myös muutamia. Oma poikaystäväni elää maailmassa, jossa neitsyys menetetään n.20 vuotiaana, ja pettyi kovasti kun 18 vuotiaana en ollut enää neitsyt. Kyllä oikeasti harmittaa että menin sen jo 15 kesäisenä "menettämään".
Tuo on sata kertaa hienompi homma kuin 22 vuotiaalla naisella mieletön määrä kumppaneita (en silti tuomitse heitäkään huom.)
Olen usein huoliteltu, sievä ja hyvässä korkeakoulussa opiskeleva nainen. Yksin ollessani laitan toisinaan räkää suuhuni. Kuvottavaa, tiedän. Pitäisi päästä eroon.
Te kaikki suuteloimattomat,voisitte harjoitella toistenne kanssa😚