Lue keskustelun säännöt.
Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa
06.01.2016 |
Ja säännöt ovat seuraavat:
- Ei muiden haukkumista tai mollaamista
- Ei loukkaavia tai rasistisia nimityksiä
- Ei riitelyä tai jankkaamista
:)
Kommentit (686)
Vierailija kirjoitti:
Iltaisin sängyssä ennen nukahtamista kuvittelen, että laitan kädet jonkun kivan naisen ympärille ja hieron kasvoja pitkiin hiuksiin ja pussailen niskaa. Saisipa vielä joskus naisen samaan sänkyyn, edes nukkumaan yhdessä. Aika säälittävää, kun lukee sen kirjoitettuna :(
Kuulostat niin suloiselta. Me naiset rakastaisimme sitä, jos saisimme tuollaista kohtelua joltain. Löydät varmasti vielä jonkun kivan naisen kainaloosi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltaisin sängyssä ennen nukahtamista kuvittelen, että laitan kädet jonkun kivan naisen ympärille ja hieron kasvoja pitkiin hiuksiin ja pussailen niskaa. Saisipa vielä joskus naisen samaan sänkyyn, edes nukkumaan yhdessä. Aika säälittävää, kun lukee sen kirjoitettuna :(
Kuulostat niin suloiselta. Me naiset rakastaisimme sitä, jos saisimme tuollaista kohtelua joltain. Löydät varmasti vielä jonkun kivan naisen kainaloosi :)
Kiitos. Pitäisin paljon tuollaisen hellyyden antamisesta naiselle, mutta aika huonolta näyttää sen naisen löytymisen osalta.
Pari ihmistä vois mun puolesta tappaa ittensä.
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuuden/laihuuden tavoittelu on mielestäni yliarvostettua eikä edes kovin nättiä katseltavaa.. Pidän kauniimpana naisia, jotka harrastavat liikuntaa, ovat terveessä kunnossa siitä huolimatta, että tissiä, persettä ja reittä löytyy.
Miks tää on sellainen juttu, että sitä ei vois/uskaltais/haluais tunnustaa?
Oon katsonut netistä videoita, joissa naiset nai koirien kanssa. Oon runkannut niille, ja lauennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 23-vuotias, ja seurustelen ensimmäistä kertaa elämässäni vakavasti. Olen aivan älyttömän ihastunut tähän mieheen, ja luulen, että voisin jopa rakastua häneen. Toisaalta tunne on ihana, toisaalta minua pelottaa helvetisti. Mies on kaikin puolin ihana, älykäs. taitava ja huomaavainen... Mutta tämä on melkein liian hyvää ollakseen totta. Mitä jos hänestä paljastuukin jokin aivan kamala puoli, jonka kanssa en voisi elää? Ansaitsenko minä häntä? Entä jos kaikki meneekin pieleen? Ärsyttää olla tällainen vainoharhainen skeptikko.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni on hyväksikäyttänyt minua.
Tää ei ole sun häpeä, vaan veljesi. Tsemppiä elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen neitsyt, suutelematon, halaamaton, kädestä pitämätön luuseri. Kenellekään en sitä irl voi myöntää.
N21En ymmärrä minkä takia pidätte itseänne luusereina? Jos ei oo sattunut ketään vastaan nii miksi ihmeessä nää ois pitäny tehdä. Olen tietty iloinen että nää tuli kaikki kokeiltua teininä bileissä, mut emmä sano että te luusereita olisittte.. Just go for it, eikä siitä kellekkää tarvii sanoa!
No sehän siinä onkin, kun kaikki muut tosiaan koki ne asiat teininä kuten pitäisikin joten se kyllä antaa todellisen häpeän, nöyryytyksen ja luuserin tunteen itselleen, koska selvästi meissä on jotain vikaa kun näin ei tapahtunut.
Ja sitä ei auta yhtään, että jotkut ihmiset niin netissä kuin oikeassakin elämässä kertovat mielipiteitään yli 20-vuotiasta kokemattomista ihmisistä. Heidänkin mielestä me ollaan luusereita ja meissä on jotain pahasti vialla, että ollaan tähän tilanteeseen päädytty.T: joku näistä vastaajista
Minä olin neitsyt melkein 23-vuotiaaksi asti. 20-vuotiaana oli erään miehen kanssa tilanne, mutta se keskeytyi kun menin paniikkiin ja en pystynyt seksin harrastukseen.
Sitten lopulta olin kuukautta vaille 23 kun menetin neitsyyden itseäni vanhemmalle miehelle (14 vuotta). ei sekään mennyt kovin sujuvasti, mutta neitsyys tuli siis menetettyä ja ei siis seurusteltu, ihan muutaman illan juttu oli. Mies kyllä kyseli olenko neitsyt ja oli hyvin huomaavainen, ei mitenkään ajatellut huonoa siitä että olenko vieläkin neitsyt vai en. Valehtelin etten ole kun jotenkin häpesin sitä neitsyyttä niin vanhana.
En ole kyllä koskaan ollut juurikaan kiinnostunut seksistä. En oikein saa siitä mitään nautintoa ja seurustellessa on ollut "pakosta" harrastettava sitä miehen mieliksi. Olen sinkku nyt ja en kaipaa seksiä, mutta läheisyyttä kylläkin. Olisi ihana nukkua miehen kanssa ja suudella.
Ihan arvelu vain, en tiedä paljoa asiasta, mutta olisitko aseksuaali? Heitä on monenlaisia, ja jotkut ovat kuvauksesi kaltaisia, eivät halua seksiä, mutta kylläkin rakkautta, hellyyttä ja läheisyytta. Anteeksi, jos olen ymmärtänyt jotain väärin tai sanon väärin, ei ole ollut tarkoitus.
Aloin suunnittelemaan itsemurhaa sen takia, että (nyt entinen) psykologini sanoi mua saamattomaksi ja täysin toivottomaksi tapaukseksi, koska en ahdistukseni takia pystynyt tekemään yhtä juttua. En ole kertonut kenellekään. Ja onneksi en tappanut itseäni, nyt viisi vuotta myöhemmin tiedän, että mulla todellakin on toivoa parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lesbo ja muut naisista tykkäävät naiset ovat vähän pelottavia. Heidän torjuntansa sattuisi niin paljon, etten uskalla esim. osallistua Prideen tai tehdä mitään profiilia deittisivustolle tai millekään sen tyyliselle edes etsiäkseni kavereita. Mua ei myöskään ole ikinä edes suudeltu vaikka olen 23, ja mulla on erittäin vaikea sosiaalinen fobia, joten pelkään kovasti, että tulen olemaan yksin koko loppuelämäni. Kukaan tuskin haluaisi edes harrastaa seksiä kanssani, koska mulla on niin paljon gynekologisia vaivoja, joita ei voi parantaa. Tunnen itseni kuvottavaksi ja säälittäväksi.
Paljon kaikenlaista kuraa on mahtunut munkin elämäm varrelle, mutta sellaisia asioita joita en haluaisi myöntää...
Ihan ensiksi se, että olen nuorempana opiskeluaikoina käyttänyt huumeita ja vielä ns.kovia huumeita,ei mitään pilven polttelua. Tästä en aio hiiskua ikinä paitsi ehkä, EHKÄ joskus lapsilleni varoittavana esimerkkinä jos ovat vaarassa ajautua sille tielle.
Toinen on se että en ikinä kehtais myöntää kellekään minkälaista paskaa olen antanut miehelleni anteeksi suhteemme aikana. Ne asiat on sitä luokkaa että en olis ikinä kuvitellut pystyväni antamaan kellekään anteeksi mutta tässä sitä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen patologinen valehtelija. Täksi vuodeksi tein lupauksen että rankaisen itseäni jollain nöyryyttävällä tavalla jos vielä valehtelen, ja joka kerta aina mietin tarkkaan kaksi kertaamitä suustank päästän ja miksi! Vihaan ja häpeän tätä piirrettäni todella paljon vaikka en koskaan mitään vakavia mittasuhteita ole valehtelulle saanutkaan aikaiseksi. :( Tänä vuonna en ole onneksi valehdellut kertaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin elää mielummin "duunarielämää" kuin tätä keskiluokkaista/ylemmän keskiluokan elämää. Tuntuu, että perheestä toiseen kyse on kulissien ylläpidosta ja materialla on iso merkitys.
Tuntemillani duunareilla taas elämä tuntuu olevan aidosti paljon onnellisempaa.
Minulla aivan tasan sama. Kaikki lähipiirissäni olevat ovat vähintään keskiluokkaa, jolleivät ylempää keskiluokkaa. Materialla, rahalla ja statuksella on aivan valtava, mielestäni jopa vastenmielisen suuri merkitys kaikille - myös minulle. Vain mieheni tietää, että kaipaan usein jotain yksinkertaisempaa, aidompaa ja sitä kautta onnellisempaa, ns. tavan ihmisen duunarielämää, jossa ollaan onnellisia muustakin kuin ystäväpiirin kalleimpien korujen omistamisesta. Olen jopa rakentanut palikat tuossa vaihtoehtoiselämässä kohdilleen siten, että tietäisin missä talossa asuisin, minulla olisi koira, useampi lapsi (lapsien nimet ja sukupuolet jne.), millainen kukkapenkki, mitä harrastaisimme jne. Sitten kuitenkin herään todellisuuteen siinä, että oma kunnianhimoni johtaa siihen, etten kuitenkaan pystyisi olemaan onnellinen tuossa kuvitteellisessa elämässä. Enkä edes uskaltaisi vaihtaa, sillä aivan kaikki omasta perheestäni lähtien ajattelisivat minun epäonnistuneen/seonneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen oloni usein älyttömän yksinäiseksi. Vaikka minulla on ystäviä ja sosiaalista elämää, vastentahtoinen sinkkuus keski-iässä (minulla ei ole lapsiakaan) vie suuresti elämäniloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rakasta puolisoani enkä ole ikinä rakastanutkaan, olen hänen kanssaan vain tottumuksesta ja velvollisuudentunnosta.
Ööö tota noin, miksi sitten menit naimisiin. Ymmärrän, jos rakkaus on loppunut ja liitto on muuten ok, ettet eroa, mutta mennä naimisiin jos ei rakasta...?
Koska kävi vahinko ehkäisyn kanssa.
- 1
Vierailija kirjoitti:
Oon katsonut netistä videoita, joissa naiset nai koirien kanssa. Oon runkannut niille, ja lauennut.
Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen neitsyt, suutelematon, halaamaton, kädestä pitämätön luuseri. Kenellekään en sitä irl voi myöntää.
N21En ymmärrä minkä takia pidätte itseänne luusereina? Jos ei oo sattunut ketään vastaan nii miksi ihmeessä nää ois pitäny tehdä. Olen tietty iloinen että nää tuli kaikki kokeiltua teininä bileissä, mut emmä sano että te luusereita olisittte.. Just go for it, eikä siitä kellekkää tarvii sanoa!
No sehän siinä onkin, kun kaikki muut tosiaan koki ne asiat teininä kuten pitäisikin joten se kyllä antaa todellisen häpeän, nöyryytyksen ja luuserin tunteen itselleen, koska selvästi meissä on jotain vikaa kun näin ei tapahtunut.
Ja sitä ei auta yhtään, että jotkut ihmiset niin netissä kuin oikeassakin elämässä kertovat mielipiteitään yli 20-vuotiasta kokemattomista ihmisistä. Heidänkin mielestä me ollaan luusereita ja meissä on jotain pahasti vialla, että ollaan tähän tilanteeseen päädytty.T: joku näistä vastaajista
Kuule, ehjempi ihminen olisin ilman niitä varhaisia seksikokemuksia.
Niin. Fakta on, että kokeilut siirtyisivät ainakin 3-5 vuotta myöhempään ikään ilman ympäristön luomaa painetta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 25-vuotias ja edelleen neitsyt. Häpeän sitä niin paljon, että torjun välittömästi jokaisen miehen lähestymisyritykset tai treffipyynnöt etten vain ikinä joutuisi sitä myöntämään kenellekään.
'
Mmm mitä hävettävää tuossa on? Itse pitäisin sinua ''puhtaana'' ja todella kunnioitettavana henkilönä. Parempi neitsyt kuin 30 kertaa auki reväytetyt jalat eri miehille. Olisin hyvin otettu jos veisin jonkun naisen neitsyyden josta pidän.
24v mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 25-vuotias ja edelleen neitsyt. Häpeän sitä niin paljon, että torjun välittömästi jokaisen miehen lähestymisyritykset tai treffipyynnöt etten vain ikinä joutuisi sitä myöntämään kenellekään.
'
Mmm mitä hävettävää tuossa on? Itse pitäisin sinua ''puhtaana'' ja todella kunnioitettavana henkilönä. Parempi neitsyt kuin 30 kertaa auki reväytetyt jalat eri miehille. Olisin hyvin otettu jos veisin jonkun naisen neitsyyden josta pidän.
Olet varmaan itsekin säilyttänyt poikuutesi? Jos olet vieraillut itse niiden 30 naisen jalkovälissä, kommenttisi on törkeä.
Olen ulkoisesti kaunis ja erittäin huoliteltu. Käytökseni on usein viileää ja hillittyä, ja vain kaikkein lähimpien ihmisten kanssa uskallan olla oma itseni. Tiedostan tämän kaiken täysin, ja siihen on syynsä: teininä olin ylipainoinen ja pidin itseäni vuosia rumana ja ällöttävänä. Sain kuulla tästä myös koulukavereiltani, ja varsinkin pojat haukkuivat minua armottomasti. Lukioikäisenä aloin määrätietoisesti laihduttaa ja liikkua enemmän. Muutin pukeutumistyyliäni täysin, kasvatin hiukseni pitkiksi ja värjäsin ne vaaleiksi, ja opettelin meikkaamaan hyvin.
Sittemmin olen tiedostanut, että rakensin itselleni suojakuoren. Se on samalla ikään kuin "ähäkutti" niille, jotka vuosien ajan arvostelivat ulkonäköäni ja kaikkea, mitä tein. Kerran parikymppisenä eräs minua yläasteaikoina kiusanneista pojista tuli iskemään minua baarissa. Hänen tylysti torjumisensa oli minulle valtava nautinto.