Lue keskustelun säännöt.
Mitä varten lääkärit usein muuttuvat ihan oudoiksi jos selviää että potilaalla on psykiatrian hoitotaustaa?
04.01.2016 |
Olen nähnyt tämän niin monet kerrat ja niin monen ammattilaisen tekemänä, on ollut vanhaa konkaria ja nuorta untuvikkoa mutta hädin tuskin lähtevät edes hoitamaan tällaista ihmistä jolla sattuu olemaan yksi vaivainen teksti psykiatrian alalta... Ärsyttävää. Ja itse olen kanssa siis sairaalassa töissä, en potilas. Eikä mulla ole psykan lehtiä itsellä ;)
Kommentit (47)
Kummallisia vihjailuja mun mielenterveydestä ;) Mut olen itse siirtynyt psykiatrian puolelta somaattiselle, siksi ehkä katselen noita potilaita erilaisin silmin ja huomaan sellaista mitä toinen mielenterveyspuolelta kokemattomampi ei huomaa. Siis nimenomaan lääkäreiden käytöksessä, joidenkuiden hoitajienkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt tyhmänä kysyn, mutta siis näkeekö hoitava lääkäri Suomessa potilaiden koko hoitohistorian?
Kyllä samasta potilastietojärjestelmästä näkee koko sairaanhoitopiirin alueella millä erikoisaloilla potilasta on hoidettu. Eri asia sitten on, käykö kurkkimassa niitä muita tekstejä. Terveyskeskukset ovat usein eri potilastietojärjestelmässä, joten sinne tieto ei lävähdä silmille automaattisesti vaan se täytyy osata varta vasten katsoa. ap
Ja arveletko, että lääkärillä on aikaa selailla eri erikoisalojen tietoja pelkkää uteliaisuuttaan. Tuohon sanon kyllä, että ei todellakaan ole aikaa.
Kyynisyyttä, paineiden purkamista, karskia huumoria? Ehkä sellaisen piikkiin menisi tuollainen käytös?
Lääkärit ovat aika vanhanaikaisia ja ennakkoluuloisia. Pahempi oli ennen, kun suurin osa lääkäreistä tuli ylemmästä luokasta. Nykyisin lääkäreitä tulee kaikista yhteiskuntaluokista.
Potilaan uskottavuus laskee, jos taustalla on psyykkisiä ongelmia.
Vielä 70-luvulla halveksittiin äitejä jotka synnyttivät aviottomia lapsia, näiden alapuolella olivat vangit ja psyykkisesti sairaat.
Tämä ei mitenkään liity ap:n kysymykseen, mutta kerron kuitenkin. Ystäväni äiti, nykyisin noin 76-vuotias, eläkkeellä oleva naistentautien lääkäri muistaa omasta harjoittelustaan sen että miespuolinen lääkäri ja naispuolinen olivat todella KOVAKOURAISIA ja häijyjä jos odottavan naisen lapsella ei ollut isää. Naiselle piti ikään kuin antaa rangaistus synnistä vielä gynekologin pöydälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia vihjailuja mun mielenterveydestä ;) Mut olen itse siirtynyt psykiatrian puolelta somaattiselle, siksi ehkä katselen noita potilaita erilaisin silmin ja huomaan sellaista mitä toinen mielenterveyspuolelta kokemattomampi ei huomaa. Siis nimenomaan lääkäreiden käytöksessä, joidenkuiden hoitajienkin. ap
Hah, sinä itse katselet noita potilaita erilaisin silmin! Miksi, miksi? Katselet heitä siis mt-potilaina toisella erikoisalalla. Näetkö heidät heti mt-potilaina, vai mistä tiedät, että ovat sairastaneet joskus esim masennuksen? Vai katsotko, että syövät psykoosilääkettä? Tarkistahan nyt itse hieman omia asenteitasi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta haluan sanoa oman kokemusken viime kesältä. Elikkäs mulle puhkesi pölyallergia ja jouduin käymään lääkärissä ja testeissä että saan reseptin jne. toi viime kesäinen kerta oli mun eka kerta lääkärissä yli 5 vuoteen ja edellisen kerran olin käyttänyt terveyspalveluja 18v:nä masennuksen takia.
No se lääkäri kirjoitti siinä sinne potilashistoriaan/omakantaan sitä lausuntoa ja sieltä jostain huomasi myös sen mun masennuksen.. Lausunnossa luki ihan normaalisti kaikki allergiandiagnoosista mutta siinä oli myös kohta jossa luki "23v nuori jolla masennustausta" että sekin piti siihen laittaa.. tajusin jo tuolloin että olen tavallaan leimaantunut masentuneeksi ja en varmaan koskaan enää voi asioida lääkärissä ettei sitä masennusta oteta esiin.
Ymmärrän kyllä koska onhan masennus vakava sairaus, mutta jos joskus vaikka selkä menee huonoksi ja joutuu sen takia jäymään lekurilla niin mua ei varmaan oteta tosissaan kosa selkäkipu menee masennuksen piikkiin kun masennukseenhan saattaa liittyä kipuja.
Suoraan sanoen: musta on ihan sama, mitä joku lääkäri omassa rajoittuneisuudessaan musta ajattelee. Siinähän ajattelee. Tapaamme muutaman minuutin ajan, hän ei tiedä minusta mitään muuta kuin muutamia lauseita joistan papereista ja sen mitä omilla silmillään näkee ja korvillaan kuulee sen hetken, kun tapaamme. Jos hän muodostaa vahvan kuvan minusta niiden perusteella ja se kuva on negatiivinen siksi, että mielenterveyteni on jossain välissä elämääni horjunut, niin se kertoo siitä lääkäristä myös aika paljon. En alkaisi pelätä jonkun Herra Lääkärin mielipidettä itsestäni yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia vihjailuja mun mielenterveydestä ;) Mut olen itse siirtynyt psykiatrian puolelta somaattiselle, siksi ehkä katselen noita potilaita erilaisin silmin ja huomaan sellaista mitä toinen mielenterveyspuolelta kokemattomampi ei huomaa. Siis nimenomaan lääkäreiden käytöksessä, joidenkuiden hoitajienkin. ap
Hah, sinä itse katselet noita potilaita erilaisin silmin! Miksi, miksi? Katselet heitä siis mt-potilaina toisella erikoisalalla. Näetkö heidät heti mt-potilaina, vai mistä tiedät, että ovat sairastaneet joskus esim masennuksen? Vai katsotko, että syövät psykoosilääkettä? Tarkistahan nyt itse hieman omia asenteitasi ;)
Ei, en katso noin vaan ihmettelen että mitä varten tähän piti tuokin asia sotkea, kun sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Verrataan vaikka just toi umpparijuttu tai vastaava. En hoida heitä mt-potilaina, mutta huomaan lääkärin käytöksessä muutoksen kun vertaa ei-mielenterveyspotilaaseen vaikka olisi samasta vaivasta kyse kummallakin. ap
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta haluan sanoa oman kokemusken viime kesältä. Elikkäs mulle puhkesi pölyallergia ja jouduin käymään lääkärissä ja testeissä että saan reseptin jne. toi viime kesäinen kerta oli mun eka kerta lääkärissä yli 5 vuoteen ja edellisen kerran olin käyttänyt terveyspalveluja 18v:nä masennuksen takia.
No se lääkäri kirjoitti siinä sinne potilashistoriaan/omakantaan sitä lausuntoa ja sieltä jostain huomasi myös sen mun masennuksen.. Lausunnossa luki ihan normaalisti kaikki allergiandiagnoosista mutta siinä oli myös kohta jossa luki "23v nuori jolla masennustausta" että sekin piti siihen laittaa.. tajusin jo tuolloin että olen tavallaan leimaantunut masentuneeksi ja en varmaan koskaan enää voi asioida lääkärissä ettei sitä masennusta oteta esiin.
Ymmärrän kyllä koska onhan masennus vakava sairaus, mutta jos joskus vaikka selkä menee huonoksi ja joutuu sen takia jäymään lekurilla niin mua ei varmaan oteta tosissaan kosa selkäkipu menee masennuksen piikkiin kun masennukseenhan saattaa liittyä kipuja.
Juurikin näin! Tätä nimenomaan tarkoitin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen: musta on ihan sama, mitä joku lääkäri omassa rajoittuneisuudessaan musta ajattelee. Siinähän ajattelee. Tapaamme muutaman minuutin ajan, hän ei tiedä minusta mitään muuta kuin muutamia lauseita joistan papereista ja sen mitä omilla silmillään näkee ja korvillaan kuulee sen hetken, kun tapaamme. Jos hän muodostaa vahvan kuvan minusta niiden perusteella ja se kuva on negatiivinen siksi, että mielenterveyteni on jossain välissä elämääni horjunut, niin se kertoo siitä lääkäristä myös aika paljon. En alkaisi pelätä jonkun Herra Lääkärin mielipidettä itsestäni yhtään.
Mut mietipä sitä jos sun somaattinen vaivasi jää hoitamatta sen takia että sitä pidetään psyykkisenä vain siksi että olet monta vuotta sitten ollut psyk. hoidossa vaikkapa masennuksen vuoksi? ap
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit ovat aika vanhanaikaisia ja ennakkoluuloisia. Pahempi oli ennen, kun suurin osa lääkäreistä tuli ylemmästä luokasta. Nykyisin lääkäreitä tulee kaikista yhteiskuntaluokista.
Potilaan uskottavuus laskee, jos taustalla on psyykkisiä ongelmia.
Vielä 70-luvulla halveksittiin äitejä jotka synnyttivät aviottomia lapsia, näiden alapuolella olivat vangit ja psyykkisesti sairaat.
Tämä ei mitenkään liity ap:n kysymykseen, mutta kerron kuitenkin. Ystäväni äiti, nykyisin noin 76-vuotias, eläkkeellä oleva naistentautien lääkäri muistaa omasta harjoittelustaan sen että miespuolinen lääkäri ja naispuolinen olivat todella KOVAKOURAISIA ja häijyjä jos odottavan naisen lapsella ei ollut isää. Naiselle piti ikään kuin antaa rangaistus synnistä vielä gynekologin pöydälläkin.
Mulle oli miespuoleinen lääkäri kovakourainen vielä 2000-luvulla. Tämä Saksassa kylläkin, mutta tuli kyllä sellainen olo, että halusi nähdä että kärsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit ovat aika vanhanaikaisia ja ennakkoluuloisia. Pahempi oli ennen, kun suurin osa lääkäreistä tuli ylemmästä luokasta. Nykyisin lääkäreitä tulee kaikista yhteiskuntaluokista.
Potilaan uskottavuus laskee, jos taustalla on psyykkisiä ongelmia.
Vielä 70-luvulla halveksittiin äitejä jotka synnyttivät aviottomia lapsia, näiden alapuolella olivat vangit ja psyykkisesti sairaat.
Tämä ei mitenkään liity ap:n kysymykseen, mutta kerron kuitenkin. Ystäväni äiti, nykyisin noin 76-vuotias, eläkkeellä oleva naistentautien lääkäri muistaa omasta harjoittelustaan sen että miespuolinen lääkäri ja naispuolinen olivat todella KOVAKOURAISIA ja häijyjä jos odottavan naisen lapsella ei ollut isää. Naiselle piti ikään kuin antaa rangaistus synnistä vielä gynekologin pöydälläkin.
Koko terveysala ja sairaalamaailma on muuttunut täysin siitä 70-luvusta ja tämän voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, sillä valmistuin sairaanhoitajaksi -70-luvun alussa. En tiedä, mihin tuo ensimmäinen lauseesi perustuu "lääkärit ovat aika vanhanaikaisia ja ennakkoluuloisia". Ko toteamus tuntuu aika erikoiselta.
Terveydenhoitajat neuvolassa menevät myös oudoksi, kun kuulevat että perheellä on lastensuojeluasiakkuus. Meillä syynä oli lapsi itse, eli vanhimmalla lapsella oli asperger, tourette ja erittäin voimakkaita käytösoireita. Kun menin nuorimman kanssa neuvolaan ja asia jostain oli heille paljastunut, minua kohdeltiin kuin alkoholistia tai psyykkisesti sairasta (lastensuojelumerkinnässä ei näy syytä asiakkuudelle). Koko ajan kyseltiin jaksamisesta hyvin oudoillakin tavoilla (kuulenko ääniä ym), ja paasattiin alkoholin ja kannabiksen vaaroista (en käytä ollenkaan kumpaakaan). Minusta oltiin yhteyttä lastensuojeluun ja yritettiin udella lisätietoja. Lastensuojelu ei kertonut mitään, mutta yritti rauhoitella th:a. Sain loppujen lopuksi tarpeekseni ja lakkasin käyttämästä neuvolassa. Käytin nuorinta yksityisellä lastenlääkärillä loppujen terveystarkastusten ajan. Vanhimman sosiaalityöntekijä oli tyrmistynyt ja antoi täyden tuen neuvolalakolle (lapsihan edelleen säännöllisesti tutkittiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit ovat aika vanhanaikaisia ja ennakkoluuloisia. Pahempi oli ennen, kun suurin osa lääkäreistä tuli ylemmästä luokasta. Nykyisin lääkäreitä tulee kaikista yhteiskuntaluokista.
Potilaan uskottavuus laskee, jos taustalla on psyykkisiä ongelmia.
Vielä 70-luvulla halveksittiin äitejä jotka synnyttivät aviottomia lapsia, näiden alapuolella olivat vangit ja psyykkisesti sairaat.
Tämä ei mitenkään liity ap:n kysymykseen, mutta kerron kuitenkin. Ystäväni äiti, nykyisin noin 76-vuotias, eläkkeellä oleva naistentautien lääkäri muistaa omasta harjoittelustaan sen että miespuolinen lääkäri ja naispuolinen olivat todella KOVAKOURAISIA ja häijyjä jos odottavan naisen lapsella ei ollut isää. Naiselle piti ikään kuin antaa rangaistus synnistä vielä gynekologin pöydälläkin.
Koko terveysala ja sairaalamaailma on muuttunut täysin siitä 70-luvusta ja tämän voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, sillä valmistuin sairaanhoitajaksi -70-luvun alussa. En tiedä, mihin tuo ensimmäinen lauseesi perustuu "lääkärit ovat aika vanhanaikaisia ja ennakkoluuloisia". Ko toteamus tuntuu aika erikoiselta.
Jotenkin vaan tuntuu että lääkärit eivät 'näe'. Eivät ymmärrä ihmisten ongelmia, koska tulevat niin erilaisesta maailmasta. Aivan tuoreet, sanotaan viimeisen kymmenen vuoden aikana valmistuneet ovat jo hieman erilaisia.
Lääkärit ovat mielestäni arvomaailmaltaan erilaisia kuin esimerkiksi sairaanhoitajat, biokemistit. Kauniisti sanottuna, vähän vanhanaikaisia.
Asiaan. Erikoislääkärit näkevät ihmisestä vain sen oman erikoisalansa ongelmat. Jos löydät hyvän yleislääkärin, se on lottovoitto. Lääkäreillä on kiire erikoistua, koska silloin saa paremman palkan, varmemman työpaikan ja/tai pääsee nopeasti dosentiksi. Ihmisiä pompotellaan lääkäriltä toiselle, kun kukaan ei oikein ymmärrä tai näe sitä kokonaisuutta. Ei kuunnella potilasta, ei ole aikaa tai halua. Ei haluta ottaa kantaa.
Mitä ylempänä hierarkiassa sairaalassa olet, sitä tärkeämpää on tilastot. Tehdyt toimenpiteet tilastoissa ja siitä saadut rahat ovat tärkeämpiä kuin parannettu potilas.
Aloittelevalle erikoislääkärille tärkeintä on saada työkokemusta ja päästä ammatissa eteenpäin.
Psykiatristen potilaiden hoitoonpääsy on Suomessa ala-arvoista. Psykiatrinen diagnoosi kyllä pelottaa lääkäreitä, aivan kuten ap totesi. Mikä on minusta todella hämmentävää vielä vuonna 2016. Esimerkiksi jo Tanskassa ja Ruotsissa, asiat ovat paremmin.
Terveydenhuolto tosiaan on muuttunut 70-luvulta. 80-luvulla potilaalla ei ollut mitään oikeuksia.
Miksi missään ei ole screenshoteilla näytetty lääkärin perusnäkymiä ja tarkempia näkymiä? En löytänyt edes hauilla ppt-esityksiä. Nyt joku viranomainen, lääkäri, terveydenhoitaja tai kuka vaan joka viranomaisena pääsee Kantaan, vastatkaa tai välittäkää tämä kysymys sellaiselle joka kykenee vastaamaan.
Asiasta on ollut jo niin monta keskustelua, että luulisi jonkun lääkärin huomanneen ja julkaisseen. Se työ on lähtökohtaisesti julkista työtä, viranomaisen pitää vastata kysymyksiin. Screenshoteilla kuka tahansa vastaa hyvin äkkiä. Minkä näkymän lääkäri näkee potilaasta perusnäkymässä? Miltä psyk.välilehti näyttää jos sellainen on ja jos sellaista ei ole?
Ja ihan itse ap:n kysymykseen. Onko kyse siitä, että psyk. asiakkuus muuttaa lääkäreiden suhtautumista vai lääkäreiden suhtautumisesta potilaisiin ylipäätään?
Potilastietojärjestelmässä jos menee psykiatrisen potilaan tietoihin, niin tausta alkaa vilkkumaan punaisella. Järjestelmässä on myös sireeni, joka varoittaa psykiatrisista potilaista.
Teppis kirjoitti:
Potilastietojärjestelmässä jos menee psykiatrisen potilaan tietoihin, niin tausta alkaa vilkkumaan punaisella. Järjestelmässä on myös sireeni, joka varoittaa psykiatrisista potilaista.
Onhan vapaamuurarien ja muiden salaseurojenkin rituaaleista liikkunut kaikenlaista legendaa. Joku on ne ensin kuvitellut ja kertonut eteenpäin. Samalla tavalla tuollaisen lääkärien viestimen sisältö voi muuttua jonkun mielessä möröksi. Kun möröltä ottaa pimeän viitan pois, se jättää paljon vähemmän tilaa mielikuvitukselle.
Teppis kirjoitti:
Potilastietojärjestelmässä jos menee psykiatrisen potilaan tietoihin, niin tausta alkaa vilkkumaan punaisella. Järjestelmässä on myös sireeni, joka varoittaa psykiatrisista potilaista.
Höh, kaikillahan se alkaa. Se on joku tietoturvajuttu vaan.
Miksi minä en ole mokomaa ilmiötä huomannut, vaikka hoitohistoriaa on kertynyt eri psykiatreilta vuosien ajan ja ollut kahdella nimekkäällä hoitolaitoksellakin potilaana..? Tämä kaikki siis tapahtunut nuorempana, viimeiseen neljään-viiteen vuoteen en ammattiapua ole tarvinnut.
Lisäksi asun nykyisin pikkupaikkakunnalla, ja minulla on kaksi lasta. Ei ole sossuista kertaakaan kukaan soitellu. Neuvolasta kyselevät jaksamista vähän tarkemmin, mutta mitäpä se minua haittaa kun huolen aihetta ei ole. Taitaa nyt aplla olla vähän lääkkeet sekaisin kun kuvittelee kaikkien lääkärien reagoivan nykyisiin tai entisiin mt-potilaisiin "oudosti"...