Luetellaan ikisinkkujen tyypillisimpiä piirteitä.

Samoja piirteitä kuin psrisuhteellisilla.

Toisilla on parempi tuuri kuin toisilla olipa sitten suhteessa tai ei.

Olen tavannut aivan kamalissa suhteissa eläviä puolet ajasta todella itseriittoisia ihmisiä, mutta myös sinkkuja. Samoin kuin todella miellyttäviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisilla naisilla on paha tapa koittaa tehdä mieheen vaikutus älykkyydellään. Esim. eräässä illanvietossa eräs ystäväni koitti tehdä ihastukseensa vaikutuksen olemalla mahdollisimman viiltävän sarkastinen, haastava, jopa vähän vittuileva tätä miestä kohtaan. Tivasi koko ajan mieheltä perusteluja mielipiteisiinsä ja koitti jotenkin voittaa tämän. Ystäväni ei ehkä hiffannut, miten pelottavaa sellainen on. 

Oonkohan tämä minä :D 

Olen just tuollainen, tosin en tarkoituksella vittuile, korkeintaan hyväntahtoisesti provosoin enkä pyri "voittamaan" keskustelua vaan viemään sitä eteenpäin. 

Ihailen itse älyä ja keskustelutaitoa miehessä, enkä aina tule ajatelleeksi että miehet eivät välttämättä ihaile samaa piirrettä naisessa. Toisaalta en voisi ihastua mieheen, jonka kanssa en voi keskustella värikkäästikin, joten on hyvä että säikytän sellaiset pois. Jotkut miehet kyllä innostuvatkin kun naisesta löytyy vähän haastetta.

Tunnen kolme ikisinkkuna. Heistä kukaan ei ole koskaan seurustellut vakavasti. Ikää on 27, 35 ja 39. Kaikki haluaisivat .

Kaksi ensimmäistä on neuroottisia tapojensa orjia. Heille urheilu menee kaiken edelle. He haluavat tehdä kaiken aina omalla tavallaan, eivätkä ole spontaaneja kuin rajoitetusti. Ovat todella itsenäisiä ja halveksivat hieman "miestä tarvitsevia naisia". Muutot ja kaikki hoituu kyllä tyttöporukalla! Ovat itsepäisiä ja hankalia ihmissuhteissa, tavallaan vähän kuin uhmakkaita "minä itse!"-lapsia.

Sitten tämä kolmas.. Ylipainoa 20kg, mielettömät odotukset mieheltä ja parisuhteelta. Jakelee parisuhdeneuvoja muille. Ajattelu on todella mustavalkoista. Takertuu pikkuasioihin ja on myös melko itsekäs tapaus omalla tavallaan.

Tuo itsekkyys yhdistää näitä kaikkia, saattavat siis olla anteliaita, mutta heillä ei välttämättä ole hienotunteisuutta ja ovat myös impulsiivisia. Jotenkin "hankalia" ja liiankin periksiantamattomia. Ehkä miehet haluavat vähän pehmeyttä ja kilttiyttä.

Itserakkaus, kriittisyys, kyynisyys

Liika lihavuus

Akateemisilla sinkkunaisilla: Kalenteri täytetään kaiken maailman kissanristiäisillä ja taidenäyttelyillä aamusta iltaan.

Kun tielle osuukin treffit tai kiintoisa mies, on illat sovittu jo täyteen kuukauden päähän ja kaikki potentiaalinen spontaanius jää jonkun kulttuuritapahtuman tai jumpan jalkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin joillakin koulutetuilla sinkkunaisilla sellainen itsepärjäämisen imago. Mies kun yleensä haluaa kokea olevansa tarvittu ja tällainen nainen näyttää ulospäin siltä, että pärjää niin hyvin itsekseen ettei miestä tarvitsekaan. Vaihtaa vaikkapa auton renkaat itse ja jos mies tarjoutuu avaamaan oven tai kantamaan painavan laukun niin nainen sanoo iloisesti saavansa asian hoidettua itsekin eikä tajua, että se ei edistä parisuhteen muodostumista. Joskus sitä voisi heittäytyä vähän autettavaksikin eikä se maailmaa kaada tai tule jotain avuttoman säälittävän tapauksen mainetta. Päin vastoin, hyvälle miehelle tuottaa iloa kun voi auttaa naista (olla tarpeellinen) ja sitä kautta rohkaistuu tutustumaan paremmin.

 

Tässä ainakin joitain omia ja joitakin lähipiirin kokemuksia sinkkuudesta. Itse hölläsin itsepärjäämisestä ja nyt olenkin onnellisesti naimisissa hyvän miehen kanssa.

Minä taas pidän miehistä, joiden itsetunto ei nuupahda omillaan pärjäävän naisen seurassa. Onko sinulla niin likinäköinen mies, ettei hän huomaa sinun heittäytyvän tahallasi avuttomaksi hänen edessään?

Taisit muuten paljastaa alkuperäisen syyn sille, miksi niin monet miehet ja naiset pitävät renkaiden vaihtoa ja painavien esineiden siirtelemistä niin isoina Miesten Töinä, että naiset joutuvat kokkaamaan, pyykkäämään ja puunaamaan satoja tunteja vuodessa yksien renkaanvaihtojen korvaamiseksi.

Omia piirteitä:

- En osaa panostaa orastaviin suhteisiin. Koska olen pärjännyt jo 10 vuotta yksin, ei ole sellaista sisäistä pakkoa päästä suhteeseen kun tietää että pärjää ilmankin. Jos mies on samanlainen, suhde kuivuu kokoon.

- Oman tilan tarve. On vaikea viettää tarpeeksi aikaa yhdessä että tutustuisi kunnolla. Aamulla alkaa ahdistaa jos mies on luonani. Omat harrastukset sellaista yksin möllöttämistä, en tiedä mitä miehen kanssa pitäisi tehdä yhteisen yön jälkeen. Suhteen alkuvaihe ei syvene.

- Tuo pärjääminen itse. Olen kuunnellut paljon miesten valitusta siitä miten heitä ahdistaa heissä avuttomina roikkuvat naiset. Nuorempana sitten päätin, että minun kanssani kenellekään ei tarvitse tulla sellaista oloa, että on jotenkin velvollinen minua auttamaan ja minusta olisi heille vaivaa. Päätös on pitänyt, mutta ehkä se ei ollutkaan kovin hyvä päätös.

- Olen vähän boheemi, todella itsenäinen ja kaiketi vähän kummallisista asioista kiinnostunut (uskonnot, filosofia jne.)

Itse arvioisin, että nämä ovat suurimmat syyt, en sitten tiedä mitä kaverini tai miehet sanoisivat. Ulkonäkö riittää saamaan helposti noita suhteenalkuja, mutta ne eivät johda mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Omia piirteitä:

- En osaa panostaa orastaviin suhteisiin. Koska olen pärjännyt jo 10 vuotta yksin, ei ole sellaista sisäistä pakkoa päästä suhteeseen kun tietää että pärjää ilmankin. Jos mies on samanlainen, suhde kuivuu kokoon.

- Oman tilan tarve. On vaikea viettää tarpeeksi aikaa yhdessä että tutustuisi kunnolla. Aamulla alkaa ahdistaa jos mies on luonani. Omat harrastukset sellaista yksin möllöttämistä, en tiedä mitä miehen kanssa pitäisi tehdä yhteisen yön jälkeen. Suhteen alkuvaihe ei syvene.

- Tuo pärjääminen itse. Olen kuunnellut paljon miesten valitusta siitä miten heitä ahdistaa heissä avuttomina roikkuvat naiset. Nuorempana sitten päätin, että minun kanssani kenellekään ei tarvitse tulla sellaista oloa, että on jotenkin velvollinen minua auttamaan ja minusta olisi heille vaivaa. Päätös on pitänyt, mutta ehkä se ei ollutkaan kovin hyvä päätös.

- Olen vähän boheemi, todella itsenäinen ja kaiketi vähän kummallisista asioista kiinnostunut (uskonnot, filosofia jne.)

Itse arvioisin, että nämä ovat suurimmat syyt, en sitten tiedä mitä kaverini tai miehet sanoisivat. Ulkonäkö riittää saamaan helposti noita suhteenalkuja, mutta ne eivät johda mihinkään.

Juuri näin. Minäkin olen ajatellut että olisin hyvää seuraa kun osaan itsekin hoitaa  asiani, mutta en kai sitten.

Toisaalta tulisi paha mieli,  jos sitten kun olisin heikko ja tarvitseva, mies kääntäisikin sen niin että olen tyypillinen valittava ämmä: puhuisi musta kavereilleen niin (tosin en siitä saisi välttämättä tietää) tai tekisi sen tiettäväksi olemalla nyrpeä ja torjuva. Meillä en esim. lapsena saanut isältä mitään apua, joten on tässä sellaistakin taustaa. On vaikea luottaa...

Ja lisäksi juuri tuo että en osaa täysillä lähteä heti mukaan. Päinvastoin kuin yleensä puhutaan, niin käytännössä naiset taitaa tehdä enemmän että suhde saadaan alkuun. Naisen siis tulee jahdata miestä, antaa TODELLA selviä merkkejä että nyt aletaan oleen. Ja kun itse on vähän sellainen varovaisempi, niin ei mitään koskaan pääse syntymään. Pitäisi tavata mies joka olisi ainakin alussa se varmempi ja aktiivisempi osapuoli.

Olen 42v pitkä sinkkumies. Useita suhteita taustalla. Aina välillä on joku säätö meneillään, sitten taas välillä on kylmempi jakso. Olenko halunnut sellaisen elämän, jossa suhteet vaihtuvat? En. Mutta olen alkanut hyväksyä sen. Tämä ei ole elämä jonka valitsin, mutta tämä on elämä jonka sain. Olen jokaisessa vakavammassa suhteessani ollut sitä mieltä, että tässä ollaan pysyvästi.

Nähdäkseni en voi oikeasti vaikuttaa siihen tapaanko Sen Oikean, jos sellaista on olemassakaan.

Tinderissä ja muilla treffipalstoilla on paljon naisia, joilla ei tosiasiallisesti ole aikaa parisuhteelle tai syvemmälle tutustumiselle. Kalenteri on täytetty menoilla. Elämä täytetty lapsilla, koirilla ja harrastuksilla joista yksi on deittisaiteilla pyöriminen - vaikka ihmisen kohtaaminen monia tuntuukin pelottavan. Juttelin eräänkin naisen kanssa pari kuukautta netissä ja vihdoin saimme aikaan pikaiset lounastreffit. Viestintämme tyrehtyi aika lailla siihen. Omalta puoleltani siksi, että käytetty aika vs tutustumisen tulokset eivät vain kohtaa. Sieltä löytyy kyllä sitten aina joku toinen jonka käydä samaa tanssia, mahdollisesti tavaten nopeamminkin. Ensin ei ole yhtään, sitten on jo monta kärkkymässä, kunnes taas ei ole yhtään.

Nykyisyys on tehnyt toisistamme itsellisempiä, irrallisempia - ja ikävä kyllä kyvyttömämpiä yhteisen elämän yhteistyöhön. Ihmiskontakti on hiipunut alle 100 merkkiin ja kommunikaation sävyt mitä oudompiin emojeihin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on varmaan niitä kavereita, jotka eivät löydä sitä oikeaa ja jokainen on varmaan huomannut sellaisia piirteitä näissä ihmisissä, joka edesauttaa sinkkuna pysymiseen. Minä aloitan:

- liian analysoiva (takertuu kaikkiin pikkuseikkoihin ja näkee niissä jotain "piiloviestintää"

- neuroottisuus (esim. ylisiisti, ylihuolehtiva)

- rutiinit tärkeitä (ei uskalla heittäytyä elämän vietäväksi)

- kaikkititäväisyys (varsinkin miessinkuilla)

Saa jatkaa!!

Onko muuta ? minä sain jo täydet pistee, saako nyt pillua ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia piirteitä:

- En osaa panostaa orastaviin suhteisiin. Koska olen pärjännyt jo 10 vuotta yksin, ei ole sellaista sisäistä pakkoa päästä suhteeseen kun tietää että pärjää ilmankin. Jos mies on samanlainen, suhde kuivuu kokoon.

- Oman tilan tarve. On vaikea viettää tarpeeksi aikaa yhdessä että tutustuisi kunnolla. Aamulla alkaa ahdistaa jos mies on luonani. Omat harrastukset sellaista yksin möllöttämistä, en tiedä mitä miehen kanssa pitäisi tehdä yhteisen yön jälkeen. Suhteen alkuvaihe ei syvene.

- Tuo pärjääminen itse. Olen kuunnellut paljon miesten valitusta siitä miten heitä ahdistaa heissä avuttomina roikkuvat naiset. Nuorempana sitten päätin, että minun kanssani kenellekään ei tarvitse tulla sellaista oloa, että on jotenkin velvollinen minua auttamaan ja minusta olisi heille vaivaa. Päätös on pitänyt, mutta ehkä se ei ollutkaan kovin hyvä päätös.

- Olen vähän boheemi, todella itsenäinen ja kaiketi vähän kummallisista asioista kiinnostunut (uskonnot, filosofia jne.)

Itse arvioisin, että nämä ovat suurimmat syyt, en sitten tiedä mitä kaverini tai miehet sanoisivat. Ulkonäkö riittää saamaan helposti noita suhteenalkuja, mutta ne eivät johda mihinkään.

 

Juuri näin. Minäkin olen ajatellut että olisin hyvää seuraa kun osaan itsekin hoitaa  asiani, mutta en kai sitten.

Toisaalta tulisi paha mieli,  jos sitten kun olisin heikko ja tarvitseva, mies kääntäisikin sen niin että olen tyypillinen valittava ämmä: puhuisi musta kavereilleen niin (tosin en siitä saisi välttämättä tietää) tai tekisi sen tiettäväksi olemalla nyrpeä ja torjuva. Meillä en esim. lapsena saanut isältä mitään apua, joten on tässä sellaistakin taustaa. On vaikea luottaa...

Ja lisäksi juuri tuo että en osaa täysillä lähteä heti mukaan. Päinvastoin kuin yleensä puhutaan, niin käytännössä naiset taitaa tehdä enemmän että suhde saadaan alkuun. Naisen siis tulee jahdata miestä, antaa TODELLA selviä merkkejä että nyt aletaan oleen. Ja kun itse on vähän sellainen varovaisempi, niin ei mitään koskaan pääse syntymään. Pitäisi tavata mies joka olisi ainakin alussa se varmempi ja aktiivisempi osapuoli.

Minulla sama, inhottaa ajatus siitä että mies luulisi velvollisuudekseen auttaa minua ja valittaisi sitten muille. Naisillehan ei voi mitään sanoa suoraan, kun naiset ovat sokerista ja menevät rikki. Otan kyllä apua vastaan jos tarjotaan, mutta teen tiettäväksi että ei ole pakko.

Kasvatus kyllä myös sellainen, että itse pärjättävä ja vaivoiksi ei saa olla.

Kavereiden suhteet näyttää olevan sellaisia, että nainen "tuli ja vei". Ilmeisesti naisen tulisi tosiaan olla se päättäväinen ja aktiivisempi osapuoli. Sitäkin olen varonut, koska tuostakin miehet puhuvat valittavaan ja negatiiviseen sävyyn, ihan kuin heille ei olisi annettu vaihtoehtoja. Vaikka vähän vitsejähän nuo ovat varmaan olleet, olen silti ajatellut että minun kanssani ollaan omasta halusta, en pakota ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on varmaan niitä kavereita, jotka eivät löydä sitä oikeaa ja jokainen on varmaan huomannut sellaisia piirteitä näissä ihmisissä, joka edesauttaa sinkkuna pysymiseen. Minä aloitan:

- liian analysoiva (takertuu kaikkiin pikkuseikkoihin ja näkee niissä jotain "piiloviestintää"

- neuroottisuus (esim. ylisiisti, ylihuolehtiva)

- rutiinit tärkeitä (ei uskalla heittäytyä elämän vietäväksi)

- kaikkititäväisyys (varsinkin miessinkuilla)

Saa jatkaa!!

Mä en tunne kun kaksi ikisinkkua, molemmat miehiä, kumpikin tällä hetkellä yli 10v sinkkuna jotain kuukauden säätöjä lukuunottamatta. Eikä yksikään mainitsemistasi kohdista päde kumpaankaan. Rupesin oikein pohtimaan asiaa, yhteistä heille on liiallinen heittäytyminen elämän vietäväksi, runsas baareilu (no toisaalta, mikäs siinä poikamiehenä mennessä), sarkastinen huumorintaju ja komea naama. Että piparia piisaa kyllä, siitä ei ole kyse.

Toinen näistä miehistä on paras ystäväni, ja olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeasti toivoton romantikko. Odottaa Sitä Oikeaa, joka vie jalat alta.

Kyllä fiksut naiset kiertää nämä kuppakullit kaukaa.

Tällä palstalla aina, jos mainitaan miehen olevan komea ja naisia riittävän, on se heti kuppakulli/ pukki/ tautipesäke. Jotenkin naurattaa. Ihan kuin kondomia ei olis keksitty, JA, mikä tärkeintä; kyllä mieskin osaa sanoa seksille ei. Luultavasti tuonkin tekstin on kirjoittanut kateellinen mies.

Bonuksena vielä se, että naiset juoksee kyllä komeiden ja hauskojen miesten perässä, se on niin nähty. Eivät todellakaan kierrä kaukaa, päin vastoin. Samahan se on kauniilla naisilla miesten kanssa.

-ohis

Kyllä vaan toi vanhempien luona asuminen sopii stereotyyppiseen aikamiesikisinkkuun, niin harvinaisesta ilmiöstä kuin Suomessa kyse onkin. Itekin tiedän/tunnen useampia tällaisia. Toki kaikki eivät sellaisia ole, mutta yleistykseen sopii mainiosti. Muita yhteisiä piirteitä:

-huomattavan epätoivoinen, takertuva ihastuja, jonka pakko yrittää päästä suhteeseen. tästä syystä saattaa ottaa esim. asiakaspalvelijan tai työkaverin hänelle osoittaman normaalin ystävällisyyden kiinnostuksen osoituksena

-mielenterveysongelmia, mikä lisää näitä todellisuuden vastaisia kuvitelmia ja niihin liittyviä ylilyöntejä esim. tunnepuolella

-ei urheile, joten lösähtänyt läski kroppa, harrastus videopelit ja tietokone

-ei mikään kouluttautunut ja/tai menestynyt uramies

Naisilla vastaavia piirteitä liika(kin) itsenäisyys ja ulkonäkö, joka saattaa kokonaisuutena olla melko hyvä, mutta silti joku huomattavan iso yksittäinen virhe siinä löytyy. En siis väitä, että nämä olisivat syitä sinkkuudelle.

Minä myös luulen, että yksi syy monien sinkkuuteen on ihan tuo ajan puute. Jotain Tinderiä on helppo selailla iltasella, mutta sitten kun pitäisi alkaa sopimaan treffejä ja tapailua, aikaa ei enää löydykään. Parisuhteen muodostaminen ei onnistukaan kuin irtokarkkien poiminta tiskiin.

Itse yritin yhtä kiinnostavaa naista: ekaan tilaisuuteen se ei ehtinyt, yksiin juhliin se ilmoittautui aveciksi mutta perui sitten kun tuli toinen meno. Kolmannen kerran päästiin samaan aikaan paikalle, mutta jatkoilla se räpläsi koko illan kännykkää ja sitten sillä oli kiire jo jonnekin. (Joko siis kaverit pommittivat viesteillä, tai sitten sillä oli joku toinen jätkä kierrossa). Minä otin tuon vahvana signaalina, että ok, ei sitten kiinnosta. Jälkikäteen se tuntui kuitenkin useaan kertaan ihmettelevän miksi menetin mielenkiinnon enkä tehnyt enempää aloitteita. Minä olen niin vanhanaikanainen että oletan, että jos nainen on kiinnostunut minusta, niin se tekee myös työtä järjestääkseen aikaa tapaamisille. En ala juoksemaan kenenkään perässä.

Kaveripiirissäni ikisinkkumiehissä yhteinen piirre on jokin sellainen haihattelu. Ollaan vuosikaudet deittipalstoilla ja seurustellaan muutamia kuukausia. Kuitenkaan sen seurustelunkaan ajaksi ei deittipalstoja voi jättää, koska niihin on totuttu ja ne ovat iso elämänsisältö. Ja ainahan sieltä voi löytyä parempi. Ei siis malteta tutustua yhteen ihmiseen kerrallaan ja varmaan nainenkin vaistoaa, ettei mies ole kovin innostunut.

Sitten on tietenkin näitä vinkuvia rasisteja ja laasaslaisia, joista ei tarvitse varmaan puhua koska kaikki tietävät miksi he ovat ikisinkkuja.

Naisissa enemmän se, että luovutaan toivosta. Paneudutaan työhön ja harrastuksiin. Baarissa heistä näkee, etteivät he ole etsimässä mitään. Takana usein isoja pettymyksiä, joten miehet joko pelotellaan pois tai asetetaan johonkin testiin, jonka jälkeen voi sitten huokaista helpotuksesta että paskiainenhan se tuokin oli ja onneksi ei siihen tarvinnut sekaantua.

Kyllä vuonna 2016 nainen SAA on ihan yhtä itsenäinen ja pärjäävä kuin mieskin. Jos miehen itsetunto ei sitä kestä, en häntä haluakaan.

Olenpa itse avannut oven miehelle ja tarjoutunut esim. kantamaan miehen ostoksia autoonsa, kun kasseja ja laatikoita oli kuin muulilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia piirteitä:

- En osaa panostaa orastaviin suhteisiin. Koska olen pärjännyt jo 10 vuotta yksin, ei ole sellaista sisäistä pakkoa päästä suhteeseen kun tietää että pärjää ilmankin. Jos mies on samanlainen, suhde kuivuu kokoon.

- Oman tilan tarve. On vaikea viettää tarpeeksi aikaa yhdessä että tutustuisi kunnolla. Aamulla alkaa ahdistaa jos mies on luonani. Omat harrastukset sellaista yksin möllöttämistä, en tiedä mitä miehen kanssa pitäisi tehdä yhteisen yön jälkeen. Suhteen alkuvaihe ei syvene.

- Tuo pärjääminen itse. Olen kuunnellut paljon miesten valitusta siitä miten heitä ahdistaa heissä avuttomina roikkuvat naiset. Nuorempana sitten päätin, että minun kanssani kenellekään ei tarvitse tulla sellaista oloa, että on jotenkin velvollinen minua auttamaan ja minusta olisi heille vaivaa. Päätös on pitänyt, mutta ehkä se ei ollutkaan kovin hyvä päätös.

- Olen vähän boheemi, todella itsenäinen ja kaiketi vähän kummallisista asioista kiinnostunut (uskonnot, filosofia jne.)

Itse arvioisin, että nämä ovat suurimmat syyt, en sitten tiedä mitä kaverini tai miehet sanoisivat. Ulkonäkö riittää saamaan helposti noita suhteenalkuja, mutta ne eivät johda mihinkään.

 

Juuri näin. Minäkin olen ajatellut että olisin hyvää seuraa kun osaan itsekin hoitaa  asiani, mutta en kai sitten.

Toisaalta tulisi paha mieli,  jos sitten kun olisin heikko ja tarvitseva, mies kääntäisikin sen niin että olen tyypillinen valittava ämmä: puhuisi musta kavereilleen niin (tosin en siitä saisi välttämättä tietää) tai tekisi sen tiettäväksi olemalla nyrpeä ja torjuva. Meillä en esim. lapsena saanut isältä mitään apua, joten on tässä sellaistakin taustaa. On vaikea luottaa...

Ja lisäksi juuri tuo että en osaa täysillä lähteä heti mukaan. Päinvastoin kuin yleensä puhutaan, niin käytännössä naiset taitaa tehdä enemmän että suhde saadaan alkuun. Naisen siis tulee jahdata miestä, antaa TODELLA selviä merkkejä että nyt aletaan oleen. Ja kun itse on vähän sellainen varovaisempi, niin ei mitään koskaan pääse syntymään. Pitäisi tavata mies joka olisi ainakin alussa se varmempi ja aktiivisempi osapuoli.

Minulla sama, inhottaa ajatus siitä että mies luulisi velvollisuudekseen auttaa minua ja valittaisi sitten muille. Naisillehan ei voi mitään sanoa suoraan, kun naiset ovat sokerista ja menevät rikki. Otan kyllä apua vastaan jos tarjotaan, mutta teen tiettäväksi että ei ole pakko.

Kasvatus kyllä myös sellainen, että itse pärjättävä ja vaivoiksi ei saa olla.

Kavereiden suhteet näyttää olevan sellaisia, että nainen "tuli ja vei". Ilmeisesti naisen tulisi tosiaan olla se päättäväinen ja aktiivisempi osapuoli. Sitäkin olen varonut, koska tuostakin miehet puhuvat valittavaan ja negatiiviseen sävyyn, ihan kuin heille ei olisi annettu vaihtoehtoja. Vaikka vähän vitsejähän nuo ovat varmaan olleet, olen silti ajatellut että minun kanssani ollaan omasta halusta, en pakota ketään. 

 

Samiksii ollaan :) En halua olla miehen puheissa sen ball and chain, mutta toisaalta voi olla että nuo asetelmat on vaan osa elämää, joka pitää kestää. Jos siis haluaa että se elämä "menee eteenpäin". Mullahan se ei mene. Voi olla ettäsellainen miehen puolelta tuleva suuri ihastuminen/rakastuminen on vaan fantasiaa ja munkin pitäisi alkaa jahtaamaan jotakin miestä. En tiedä pystynkö, kun olen arka tyrkyttämään seuraani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vuonna 2016 nainen SAA on ihan yhtä itsenäinen ja pärjäävä kuin mieskin. Jos miehen itsetunto ei sitä kestä, en häntä haluakaan.

Olenpa itse avannut oven miehelle ja tarjoutunut esim. kantamaan miehen ostoksia autoonsa, kun kasseja ja laatikoita oli kuin muulilla.

En usko, tässä monikaan tarkoitetti itsenäisyydellä mitään fyysistä käytännön auttamista silloin kun toinen ihminen, olkoonkin mies, sitä tarvitsee. Enemmän kyse lienee henkisestä puolesta, ei "tarvita" ketään tai päästetä toista lähelle. 

Naisissa äly ja vahvuus

Miehissä se että on 1) katkera ja vihainen naisille

                                   2) jakanut munaansa jo koko kaupungille ja kaikki tietää sen huor*n maineen ja kiertää kaukaa