Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan ikisinkkujen tyypillisimpiä piirteitä.
03.01.2016 |
Kaikilla on varmaan niitä kavereita, jotka eivät löydä sitä oikeaa ja jokainen on varmaan huomannut sellaisia piirteitä näissä ihmisissä, joka edesauttaa sinkkuna pysymiseen. Minä aloitan:
- liian analysoiva (takertuu kaikkiin pikkuseikkoihin ja näkee niissä jotain "piiloviestintää"
- neuroottisuus (esim. ylisiisti, ylihuolehtiva)
- rutiinit tärkeitä (ei uskalla heittäytyä elämän vietäväksi)
- kaikkititäväisyys (varsinkin miessinkuilla)
Saa jatkaa!!
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lihava
asuu 40v. äitinsä kanssa
hikinen
ruma
ei huolehdi ulkonäöstään
rumat vaatteet
No jos äiti on 40v, niin ei tuo sinkku vielä kovin vanha ole, eli ei juuri voi luokitella ikisinkuksi.
Mies on n.40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa yleistämistä. Olen kyllä huomannut vain pariutuneissa mammoissa tuota ylisiisteysneuroosia, paskan analysointia, rutiineja ja kaikkitietävyyttä. Itse olen sinkkuna siksi, että en vain luota miehiin. Olen nähnyt liian paljon pettämistä parisuhteessa ja ollessani tietämättäni toisena naisena. T: Vanha piika
Naiset katkeroituvat miehistä, koska sekaantuvat eriasteisiin jännämiehiin.
Sitten nämä naiset yleistävät kokemuksensa kaikkiin miehiin. Vain pieni osa miehistä on "jänniä" ja hässii ympäriinsä - tai edes yrittää. Eikä se ole edes ulkonäkö- tai statuskysymys, vaan riippuu miehen luonteesta.
Naisten kapeasta miesmausta 'kärsii' paitsi miehet, myös naiset itse. Jättäkää nyt ihmeessä jännämiehet jännänaisille: Esko Eerikäinen Martinalle jne :D
Mistä ei-jännämiehen sitten tunnistaa? Itse olen lähestynyt/lämmennyt vain huomaavaisille, ujon vaatimattomille ja fiksuille miehille, mielenkiinnonkohteina yleensä kirjallisuus, elokuvat, videopelit, sarjikset yms. ja aina olen tullut petetyksi tai kusetetuksi jollain tapaa.
T. Eri kuin äskeinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- negatiivisuus; näkee aina vain asioiden nurjat puolet ja muutenkin valittaa kaikesta
- ei pääse yli 10 vuotta sitten päättyneestä suhteesta; vatvoo vieläkin sanomisia/tekemisiä
- marttyyriasenne ja itsesääli
- ei hyväksy, että lähipiirissä muut menevät eteenpäin elämässään, ei osaa iloita esim. kihlauksista, naimisiinmenoista, vauvoista
- lemmikki tärkeintä maailmassa
- junnaaminen paikoillaan työelämässä, vaikka saattaisi olla mahdollisuuksia etenemiseen, pelkää muutosta
Ehkä näin, mutta toisaalta voi miettiä mikä on syy ja mikä on seuraus. Jatkuvat pettymykset tuskin tuovat parasta esiin kenestäkään. Vaikka pitäisi tietenkin aina yrittää olla positiivinen ja uskoa tulevaisuuteen, niin se on vaikeaa jos on paljon huonoja kokemuksia. Miksi sitten osalla ihmisistä niitä huonoja kokemuksia kertyy nuoresta asti enemmän, sitä en tiedä, mutta kukaan ei huomioideni mukaan ole immuuni.
On ihmisiä, joilla on ensin mennyt kaikki ns. putkeen: kavereita, kiva ulkonäkö, seurustelut, työt, talot ym. He saattavat kuitenkin romahtaa ensimmäisestä vastoinkäymisestä ja seota ihan täysin. Sellainen pettymystä kestämään oppinut sitten yrittää pakertaa eteen päin rutiiniensa ja lemmikkinsä kanssa ja sitä on helppo tietenkin pilkata. Mutta todellisia asiantuntijoita ovat vain ne, jotka ovat vaikeuksista huolimatta saaneet elämänsä suunnan käännettyä.
Jatkanpa vielä omaa kommenttiani: Joskus ne, joilla kaikki on elämässä käynyt kovin helposti, ottavat siitä kaiken kunnian itselleen. Saa toki olla ylpeä jos hoitanut asiansa mallikkaasti ja käyttänyt järkeä elämässään, mutta moni asia on myös sattumaa/onnea. Jos sen myöntää, on suurempi kynnys pilkata muita. Asia erikseen ovat tässä tapauksessa sitten ne, jotka roikkuvat parisuhteessa vain tavan tai hyödyn takia ja enemmän tai vähemmän tietoisesti edellyttävät sitä muiltakin.
KORJAUS:
lihava(85kg+)
n.40v. asuu äitinsä kanssa
hikinen
ruma
ei huolehdi ulkonäöstään
rumat vaatteet
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos nämä ikisinkut yksinkertaisesti vain nauttivat yksinolostaan ja vapaudestaan. Sekös sitten yh-äitejä ja perhehelvetissä eläviä kismittää.
Haha, kommentistasi päätellen kyllä nyt taitaa harmittaa ihan siellä päässä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa tuntemani sinkku on vihervassarimädättäjä, joka omistaa seksintappaja Kånken-repun.
Erakkoluonne on tosiaan yksi aliarvioitu tekijä.
Itse olen aivan "rikki" sosiaalisen työpäivän jälkeen. En oikeasti kestäisi ketään naista enää sen jälkeen.
Suomalaiset ylipäätään ovat keskimääräistä ihmiskammoisempaa väkeä. Näkeehän sen kun vertaa mamuihin, jotka viettävät aikaa kauheissa laumoissa ja hirveä meteli päällä koko ajan. Kukaan suomalainen ei jaksaisi sellaista. Meille on ominaista vetäytyminen omiin oloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- negatiivisuus; näkee aina vain asioiden nurjat puolet ja muutenkin valittaa kaikesta
- ei pääse yli 10 vuotta sitten päättyneestä suhteesta; vatvoo vieläkin sanomisia/tekemisiä
- marttyyriasenne ja itsesääli
- ei hyväksy, että lähipiirissä muut menevät eteenpäin elämässään, ei osaa iloita esim. kihlauksista, naimisiinmenoista, vauvoista
- lemmikki tärkeintä maailmassa
- junnaaminen paikoillaan työelämässä, vaikka saattaisi olla mahdollisuuksia etenemiseen, pelkää muutosta
Tunnistan itseni monesta kohdasta :) ikävä kyllä. Yksin ollessani ajattelin, etten ikinä löydä ketään. Nyt parisuhteessa, edelleen monet menneet asiat vaivaa, olen mustasukkainen, joinakin hetkinä olen varma että jään yksin elämässä, enkä ymmärrä, mitä mies näkee minussa... Terapia aloitettu, jospa tämä tästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät edes halua parisuhdetta. Inhottaa kun aina etsitään vikoja ja syitä miksi joku on sinkku eikä koskaan löydä ketään. Kaikki eivät tosiaan halua asua parisuhteessa ja viihtyvät yksinkin.
No lähinnä tämä ketju olikin tarkoitettu avuksi niille sinkuille, jotka EIVÄT halua olla yksin. Harva varmaan kehtaa sanoa sinkkuystävälleen, joka itkee yksinäisyyttään, että "kuule sä olet liian analysoiva ja neuroottinen, ettei kukaan jaksa tuollaista naista". Itselläni kolme ystävätärtä, jotka jatkuvasti pohtivat syytä yksinäisyydelleen, eikä minulla ainakaan ole sydäntä sanoa faktoja. Ap
Outo lähestymistapa auttaa tuo pilkkaaminen. Miksi kukaan haluaisi sun apuas? Ja miksi luulet noin hyvin tietäväsi syyn kenenkään sinkkuudelle? Se, että olet vierestä seurannut ja päästäsi kehittänyt syyn ei riitä. Ei kovinkaan luotettavaa eikä faktoiksi laskettavia nämä sun syyt välttämättä. Parisuhde ei tee kenestäkään asiantuntijaa näissä asioissa.
No minun sinkkuystäväni ovat pyytäneet moneen kertaan apua sinkkuuteensa. Itse asiassa en itse ole huomannut heissä mitään vikaa, koska olemme naiskavereita. Mieheni on vain tutustunut tässä vuosien varrella näiden sinkkujen seurustelukumppaneihin ja hänelle on kerrottu, että nämä naiset ovat mm. ahdistavuuteen asti analysoivia, ylisiistejä yms. Ymmärtääkseni nämä miehet ovat yrittäneet avata eroon johtaneita syitä, mutta nämä naiset, eivät osaa muuttaa itsessään sitä, millä miehet karkoittaa. Ajattelin vain nostaa tällaisen ketjun, jos joku haluaisi apua yksinäisyyteen. Olenhan itsekin parisuhteessa ja saan palautetta kumppaniltani, mitkä ovat ärsyttäviä piirteitäni jne. Tottakai yritän kehittää itseäni muille ihmisille mieluisampaan suuntaan. Oletan, että sinkutkin haluavat palautetta (näin rivien välistä).Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-lemmikki on elämän keskipiste
-sekaantuu varattuihin/muuten "vääriin" miehiin
-jää roikkumaan menneeseen tai haaveilee jostain saavuttamattomasta tyyliin Johnny Depp
-tanttamaistuu, alkaa vanhemmiten pukeutua (design)kaapuihin ja pyöriä kulttuuritapahtumissa toisten kaltaistensa kanssa paksusankaisissa silmälaseissa
-tukka lyhenee ja vaatekoko kasvaa tai toisaalta tarkkailee painoaan neuroottisesti ja sortuu kaiken maailman suolihuuhteluihin tavoitellesssaan parempaa minuutta
Tässä luetellaan seurauksia, ei syitä. Miten se ikisinkun loppuelämä pitäisi viettää, että siitä ei saisi sanottua jotain ilkeää?
Vierailija kirjoitti:
KORJAUS:
lihava(85kg+)
n.40v. asuu äitinsä kanssa
hikinen
ruma
ei huolehdi ulkonäöstään
rumat vaatteet
Miksi keksit tuollaista? Mikä agenda? Miesviha?
Nyky-Suomessa on ihan helvetin vähän äitinsä kanssa asuvia 40v miehiä. Todennäköisyys, että sinä tuntisit sellaisen, on äärimmäisen pieni. Noihin muihin adjektiiveihin en ota edes kantaa. Pyydän vain postaamaan oman kuvasi - olisi mielenkiintoista nähdä minkä näköisellä ihmisellä on varaa puhua muista noin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos nämä ikisinkut yksinkertaisesti vain nauttivat yksinolostaan ja vapaudestaan. Sekös sitten yh-äitejä ja perhehelvetissä eläviä kismittää.
Haha, kommentistasi päätellen kyllä nyt taitaa harmittaa ihan siellä päässä :D
Onkohan tällä palstalla paljonkin yllä olevan vastaajan kaltaisia ihmisiä, jotka on aivan älyttömän v-mäisiä, typeriä ja inhottavia? Ainakin kommenteissaan, luultavasti myös tosielämässä. Ja kaikkia mukanokkelia tölväisyjä koristaa vielä tuo lapsellinen nauruhymiö.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on varmaan niitä kavereita, jotka eivät löydä sitä oikeaa ja jokainen on varmaan huomannut sellaisia piirteitä näissä ihmisissä, joka edesauttaa sinkkuna pysymiseen. Minä aloitan:
- liian analysoiva (takertuu kaikkiin pikkuseikkoihin ja näkee niissä jotain "piiloviestintää"
- neuroottisuus (esim. ylisiisti, ylihuolehtiva)
- rutiinit tärkeitä (ei uskalla heittäytyä elämän vietäväksi)
- kaikkititäväisyys (varsinkin miessinkuilla)
Saa jatkaa!!
Hyvä ap! Nuo piirteet ovat tosiaan monia tuntemiani ikiksiä yhdistävä tekijä.
Selvä ero on ikisten ja esim. eronneiden sinkkujen välillä. (Joskin nuo piirteet ovat myös voineet edesauttaa eroa.) Olen myös sitä mieltä, että harvoin ikisinkuksi jääminen johtuu 'vain' huonosta tuurista, tai ettei ole tavannut sopivaa. Mitä pidmpään elää sinkkuna (tai eronneena sinkkuna), sitä huonommin enää sopeutuu parisuhteeseen.
Vanhemmille (iki)sinkuille suosittelen omien asuntojen pitämistä ja seurustelua sieltä käsin. Saa pitää omat rutiininsa ja omituiset tapansa, eikä kukaan sotke systeemeitä. :))
T. sinkku minäkin, Jumalan armosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- negatiivisuus; näkee aina vain asioiden nurjat puolet ja muutenkin valittaa kaikesta
- ei pääse yli 10 vuotta sitten päättyneestä suhteesta; vatvoo vieläkin sanomisia/tekemisiä
- marttyyriasenne ja itsesääli
- ei hyväksy, että lähipiirissä muut menevät eteenpäin elämässään, ei osaa iloita esim. kihlauksista, naimisiinmenoista, vauvoista
- lemmikki tärkeintä maailmassa
- junnaaminen paikoillaan työelämässä, vaikka saattaisi olla mahdollisuuksia etenemiseen, pelkää muutosta
Ei täytä ikisinkun määritelmää, jos ollut suhteessa. On niitäkin, joilla avioliitto kariutunut ja sen jälkeen vuosikymmeniä yksin. Onko hän ikisinkku? Ei.
Minä ja tuttavapiirini
-älykkäitä, nörtähtäviä, tunnollisia
-esim. tohtoreita, dosentteja, uraa yliopistolla, kausia ulkomailla, kirjoittavat artikkeleita, lukevat paljon
-kiinnostuneita filosofiasta, luonnontieteistä, scifistä
-eivät rikkaita
-eivät syty bimboista
Yhdellä oli just tuossa suhteenpoikasta, kun samanlainen tutkijanainen päätti palata jo pari kertaa poikki pistämäänsä suhteeseen jännäpojan kanssa. Sääli katsoa kun hyvät miehet menevät hukkaan...
Ei haluta suhdetta vaan halutaan tietty suhde. Eli puolison pitää olla lentäjä, appiukon lakimies, anopin lääkäri, kälyjen pankkiireita, ihailtuja lastenkirjailijoita, start up - kuninkaita, ja niin pois päin...
Ei tunnisteta mahdollisuutta suhteeseen. Suhde ei voi alkaa jonkun toiselta vuosikurssilta olevan istuessa ensin viereesi luennolla ja sitten seuraavalla viikolla vielä ruokalassa. Tai kaverin kaverin tullessa juttelemaan kuntosalilla niitä näitä, kun olet kerrankin yksin treenamassa etkä kaveriporukkasi ympäröimänä. Suhde voi alkaa vain oikeaoppisten jenkkideittien (ja somehehkutuksen) tai täydellisen yhden yön seksin jälkeen.
-liika itsehillintä ja analysointi (tilaisuus menee ohi)
-liika kiltteys, epävarmuus ja ujous (ei kosketa tai suutele kun voisi ja tilaisuus menee taas ohi)
-vääränlainen tunne-elämä (liian herkkä tai haavoittuvainen alkuvaiheessa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on varmaan niitä kavereita, jotka eivät löydä sitä oikeaa ja jokainen on varmaan huomannut sellaisia piirteitä näissä ihmisissä, joka edesauttaa sinkkuna pysymiseen. Minä aloitan:
- liian analysoiva (takertuu kaikkiin pikkuseikkoihin ja näkee niissä jotain "piiloviestintää"
- neuroottisuus (esim. ylisiisti, ylihuolehtiva)
- rutiinit tärkeitä (ei uskalla heittäytyä elämän vietäväksi)
- kaikkititäväisyys (varsinkin miessinkuilla)
Saa jatkaa!!Mä en tunne kun kaksi ikisinkkua, molemmat miehiä, kumpikin tällä hetkellä yli 10v sinkkuna jotain kuukauden säätöjä lukuunottamatta. Eikä yksikään mainitsemistasi kohdista päde kumpaankaan. Rupesin oikein pohtimaan asiaa, yhteistä heille on liiallinen heittäytyminen elämän vietäväksi, runsas baareilu (no toisaalta, mikäs siinä poikamiehenä mennessä), sarkastinen huumorintaju ja komea naama. Että piparia piisaa kyllä, siitä ei ole kyse.
Toinen näistä miehistä on paras ystäväni, ja olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeasti toivoton romantikko. Odottaa Sitä Oikeaa, joka vie jalat alta.
Romantikko on väärä sana kuvaamaan miestä, joka odottaa missinaista viemään jalat alta.
Häh? Kuka puhui mitään mistään "missinaisesta"? Ihan oma kuvitelmasi tuo. Ei kaikki miehet tuijota pelkästään ulkonäköä, ihan niin kuin ei kaikki naisetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyvyttömyys syviin tunteisiin. Pelko jätetyksi tulemisesta. Täydellisen puolison etsiminen. Pelko tulevaisuudesta.
Ensimmäiseen EI todellakaan. Syviä ovat tunteet, herkkätunteisia ihmisiä, joskus ns liian kilttejä, eivätkä osaa pitää puoliaan.
Hyvin sanottu.