Luetellaan ikisinkkujen tyypillisimpiä piirteitä.
Kaikilla on varmaan niitä kavereita, jotka eivät löydä sitä oikeaa ja jokainen on varmaan huomannut sellaisia piirteitä näissä ihmisissä, joka edesauttaa sinkkuna pysymiseen. Minä aloitan:
- liian analysoiva (takertuu kaikkiin pikkuseikkoihin ja näkee niissä jotain "piiloviestintää"
- neuroottisuus (esim. ylisiisti, ylihuolehtiva)
- rutiinit tärkeitä (ei uskalla heittäytyä elämän vietäväksi)
- kaikkititäväisyys (varsinkin miessinkuilla)
Saa jatkaa!!
Kommentit (192)
Asuu vanhemmillaan vielä 30-vuotiaanakin.
Vierailija kirjoitti:
- pieni muna.
- ruma
- läski
-Kyllä (en tosin ole kenellekään päässyt esittelemään)
-Subjektiivista, mutta tässä tilanteessa todennäköistä
-Ei. Pelkällä kropalla ei kumppania saa.
Mä en tunne kuin kaksi ja tässä molempia yhdistävät piirteet: työnarkomania, epämiellyttävä ulkonäkö jollain tapaa (kasvot, ylipaino), rutiineihin takertuminen, pakonomaiset toimintatavat joissain asioissa ja itsekkyys eli kyvyttömyys millään tapaa ottaa huomioon toisia ihmisiä.
Ihanaa yleistämistä. Olen kyllä huomannut vain pariutuneissa mammoissa tuota ylisiisteysneuroosia, paskan analysointia, rutiineja ja kaikkitietävyyttä. Itse olen sinkkuna siksi, että en vain luota miehiin. Olen nähnyt liian paljon pettämistä parisuhteessa ja ollessani tietämättäni toisena naisena. T: Vanha piika
Se, että vaaditaan kumppanilta täydellisyyttä, vaikka itse oltaisiin kaukana siitä. Kärjistettynä esim., että ikisinkku on itse huomattavan ylipainoinen, mutta deitti hylätään sen takia, että hänellä on pieni pömppis.
Akateemisilla naisilla on paha tapa koittaa tehdä mieheen vaikutus älykkyydellään. Esim. eräässä illanvietossa eräs ystäväni koitti tehdä ihastukseensa vaikutuksen olemalla mahdollisimman viiltävän sarkastinen, haastava, jopa vähän vittuileva tätä miestä kohtaan. Tivasi koko ajan mieheltä perusteluja mielipiteisiinsä ja koitti jotenkin voittaa tämän. Ystäväni ei ehkä hiffannut, miten pelottavaa sellainen on.
-lemmikki on elämän keskipiste
-sekaantuu varattuihin/muuten "vääriin" miehiin
-jää roikkumaan menneeseen tai haaveilee jostain saavuttamattomasta tyyliin Johnny Depp
-tanttamaistuu, alkaa vanhemmiten pukeutua (design)kaapuihin ja pyöriä kulttuuritapahtumissa toisten kaltaistensa kanssa paksusankaisissa silmälaseissa
-tukka lyhenee ja vaatekoko kasvaa tai toisaalta tarkkailee painoaan neuroottisesti ja sortuu kaiken maailman suolihuuhteluihin tavoitellesssaan parempaa minuutta
Mitä itse olen huomannut:
Mies: aina töissä tai työtön
Nainen: nariseva ääni ja kuiva naama
tavallisia, kivoja, rauhallisia..
Epävarma, huono itsetunto, häpeää itseään, ujo. Nämä kaikki itsellä kun olin sinkku. Ja näin jälkeenpäin ei ollut mitään syytä ajatella itsestään niin pahasti.
- negatiivisuus; näkee aina vain asioiden nurjat puolet ja muutenkin valittaa kaikesta
- ei pääse yli 10 vuotta sitten päättyneestä suhteesta; vatvoo vieläkin sanomisia/tekemisiä
- marttyyriasenne ja itsesääli
- ei hyväksy, että lähipiirissä muut menevät eteenpäin elämässään, ei osaa iloita esim. kihlauksista, naimisiinmenoista, vauvoista
- lemmikki tärkeintä maailmassa
- junnaaminen paikoillaan työelämässä, vaikka saattaisi olla mahdollisuuksia etenemiseen, pelkää muutosta
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa yleistämistä. Olen kyllä huomannut vain pariutuneissa mammoissa tuota ylisiisteysneuroosia, paskan analysointia, rutiineja ja kaikkitietävyyttä. Itse olen sinkkuna siksi, että en vain luota miehiin. Olen nähnyt liian paljon pettämistä parisuhteessa ja ollessani tietämättäni toisena naisena. T: Vanha piika
Naiset katkeroituvat miehistä, koska sekaantuvat eriasteisiin jännämiehiin.
Sitten nämä naiset yleistävät kokemuksensa kaikkiin miehiin. Vain pieni osa miehistä on "jänniä" ja hässii ympäriinsä - tai edes yrittää. Eikä se ole edes ulkonäkö- tai statuskysymys, vaan riippuu miehen luonteesta.
Naisten kapeasta miesmausta 'kärsii' paitsi miehet, myös naiset itse. Jättäkää nyt ihmeessä jännämiehet jännänaisille: Esko Eerikäinen Martinalle jne :D
Eivät rakasta itseään tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on varmaan niitä kavereita, jotka eivät löydä sitä oikeaa ja jokainen on varmaan huomannut sellaisia piirteitä näissä ihmisissä, joka edesauttaa sinkkuna pysymiseen. Minä aloitan:
- liian analysoiva (takertuu kaikkiin pikkuseikkoihin ja näkee niissä jotain "piiloviestintää"
- neuroottisuus (esim. ylisiisti, ylihuolehtiva)
- rutiinit tärkeitä (ei uskalla heittäytyä elämän vietäväksi)
- kaikkititäväisyys (varsinkin miessinkuilla)
Saa jatkaa!!
Nämä kuvaa yhtä mun naimisiin menevää tuttua enemmän.
Sosiaalisten taitojen puute. Työkaveri tällainen ja on ikisinkku. Nauraa vähän oudoille jutuille ja muka-sarkastista läppää heittää mutta ei osaa sitä ja saa vain väärinymmärrystä ja pahaa mieltä ympärilleen.
Kyvyttömyys syviin tunteisiin. Pelko jätetyksi tulemisesta. Täydellisen puolison etsiminen. Pelko tulevaisuudesta.
En ole enää ikisinkku, mutta olin hyvin pitkään. Syynä se, että en kaivannut vakituista suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Eivät rakasta itseään tarpeeksi.
Omassa lähipiirissä on tällainen ihminen. FIksu, ulkoisesti puoleensavetävä ja sydämellinen. Mutta pitää itseään huonona ja kelpaamattomana, ja niin pitävät ne kumppanitkin joita hän joskus tapailee. Ikää 40 eikä yhtään kunnon suhdetta siis takana. Surettaa hänen puolestaan, minun tukeni ja arvostukseni ei selkeästi vaikuta vähääkään. :/
Ystäväpiirini ikisinkuilta löytyviä piirteitä
Miehet:
- huono itsetunto
- reilusti ylipainoa
- työttömyys/työnarkomania
- suuri alkoholinkulutus
Naiset:
- liian hyväuskoisia/sinisilmäisiä
- ihastuvat vääränlaisiin miehiin, tavalliset hyvät miehet ei kiinnosta, vaan aina pitää saada paha poika, ja jokainen tietää miten siinä käy ;-)
- liian kovat kriteerit millainen miehen tulee olla niin ulkonäöltään, töiltään jne.
- pieni muna.
- ruma
- läski