Luetellaan ikisinkkujen tyypillisimpiä piirteitä.

Pinnallisuus, teinimäisyys keski-ikäisenkin ajatusmaailmassa, naurettavat kriteerit puolisonhaussa. Ei osata oikeasti rakastaa, vaan laskelmoidaan ja etsitään kumppania ulkoisilla kriteereillä. Ja taso-ajattelu.

Olen 25 vuotias sinkkumies. En ole parisuhteessa koskaan ollut, enkä irtosuhteita harrastanut. Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa marraskuusta 2012 lähtien. Saan työmarkkinatukea, ja sen päälle 9 euroa per päivä, kun osallistun työtoimintaan.

Säästin rahat omilleen muuttamiseen kelan rahoista. Muutin omilleni kolmea kuukautta ennen 25v synttäreitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on se että suurin osa meistä on vältteleviä kiintymyssuhteissaan. Suomalaiset vaan on tällaisia: Välttelevä kiintymyssuhde

Välttelevillä on myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys toisista. Kielteinen käsitys muista estää luottamasta muiden apuun ja hyväksyntään silloinkin, kun niitä kipeästi tarvitsisi, mikä vähentää muiden tuen ja seuran etsimistä. Kielteinen käsitys muista kompensoituu korostuneen itsetuntona, haluna pärjätä yksin ja taipumuksena painottaa tiedollisten asioiden hallintaa. Avun pyytäminen ja heikkouden näyttäminen on hyvin vaikeaa. Päällepäin välttelevän itsetietoisuus saattaa näyttää hyvältä itsetunnolta, mutta

>>>myönteinen käsitys itsestä ei rakennu ihmissuhteissa saatuun hyvään palautteeseen vaan omien suoritusten kautta luotuun itsetuntoon.>>>

Terve itsetunto ei riipu mitenkään muista ihmisistä, päinvastoin. Kun ihmisellä on oikeasti hyvä itsetunto, muiden mielipiteet ja käsitykset hänestä valuvat kuin vesi hangen selästä.

Omiin saavutuksiin perustuva itsetunto ON hyvällä pohjalla - sehän perustuu omiin kokemuksiin ja tietoon siitä, että "minä pystyn tähän, olen ok". Järkevä, terve ihminen ei sen aijaan perusta muiden kehuista eikä haukuista. (Muiden hyväksyntää ja suitsutusta kerjäävät surkimukset ovat erikseen.)

Tuo ylläoleva mukatieteelliseltä kuulostava sepustus "välttelevästä kiintymyssuhteesta" on täyttä puluntuubaa. Selvästi se uppoaa av-yleisöön, joka koostuu suurelta osin tunteillareagoivasta, epärationaalisesta joukosta keskimääräistä vähä-älyisempiä ja kouluttamattomia mammoja.

Välttelevän kiintymystyylin omaavat uskovat turvaa hakiessaan tulevansa torjutuksi ja siksi he kieltävät kiintymyksen tarpeensa. Välttelevät pyrkivät elämään ilman toisten ihmisten rakkautta ja olemaan riippumattomia tunnetasolla toisista. He onnistuvat ylläpitämään myönteistä kuvaa itsestään etäännyttämällä itsensä toisista ja kieltämällä hylätyksi tulemisen haavoittavuuden. He pyrkivät autonomiaan ja kontrolliin ja ristiriitatilanteessa etäisyyteen. Välttelevän on vaikea hyväksyä suorituksissa epäonnistumista, koska se vie pohjan oman itsen varaan rakennetulta itsetunnolta. Työ ja harrastukset ovat keskeisiä heidän elämässään. Ajan myötä kiintymyksen tarpeiden kieltäminen automatisoituu ja kiintymyskäyttäytymisen aktivoituminen tukahtuu.

.

Tai olisikohan niin, että toiset kehittyvät riippumattomiksi, kun taas nämä toisissa ihmisissä emotionaalisesti roikkuvat riipat eivät pärjää omillaan, eivätkä koe olevansa edes kokonaisia ihmisiä ilman jotain toista. "Onko minua edes olemassa, jos kukaan ei näe minua?", he kysyvät itseltään.

Miehissä ujous naisten kanssa.

Ujo sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on varmaan niitä kavereita, jotka eivät löydä sitä oikeaa ja jokainen on varmaan huomannut sellaisia piirteitä näissä ihmisissä, joka edesauttaa sinkkuna pysymiseen. Minä aloitan:

- liian analysoiva (takertuu kaikkiin pikkuseikkoihin ja näkee niissä jotain "piiloviestintää"

- neuroottisuus (esim. ylisiisti, ylihuolehtiva)

- rutiinit tärkeitä (ei uskalla heittäytyä elämän vietäväksi)

- kaikkititäväisyys (varsinkin miessinkuilla)

Saa jatkaa!!

Mä en tunne kun kaksi ikisinkkua, molemmat miehiä, kumpikin tällä hetkellä yli 10v sinkkuna jotain kuukauden säätöjä lukuunottamatta. Eikä yksikään mainitsemistasi kohdista päde kumpaankaan. Rupesin oikein pohtimaan asiaa, yhteistä heille on liiallinen heittäytyminen elämän vietäväksi, runsas baareilu (no toisaalta, mikäs siinä poikamiehenä mennessä), sarkastinen huumorintaju ja komea naama. Että piparia piisaa kyllä, siitä ei ole kyse.

Toinen näistä miehistä on paras ystäväni, ja olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeasti toivoton romantikko. Odottaa Sitä Oikeaa, joka vie jalat alta.

Kyllä fiksut naiset kiertää nämä kuppakullit kaukaa.

Tällä palstalla aina, jos mainitaan miehen olevan komea ja naisia riittävän, on se heti kuppakulli/ pukki/ tautipesäke. Jotenkin naurattaa. Ihan kuin kondomia ei olis keksitty, JA, mikä tärkeintä; kyllä mieskin osaa sanoa seksille ei. Luultavasti tuonkin tekstin on kirjoittanut kateellinen mies.

Bonuksena vielä se, että naiset juoksee kyllä komeiden ja hauskojen miesten perässä, se on niin nähty. Eivät todellakaan kierrä kaukaa, päin vastoin. Samahan se on kauniilla naisilla miesten kanssa.

-ohis

Ihan uskottele itsellesi vaan, että naiset haluaa vakiintua sun kans, jos oot hor**llu pitkin kaupunkia, ja maineesi kiirinyt. Älä unta näe. Ei me suurin osa naisista mitään tyhmiä olla. Ei meillä sellasiin kehity tunteita kun tiedetään jo entuudestaa millanen oot. Kai sinä nyt sen ymmärrät, että naiset tykkää käyttää sunkaltasia hetkellisenä huvituksena mutta siihen se jääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Miehissä ujous naisten kanssa.

Ujo sinkkumies

Niin eli pitäisi olla just semmonen otan ja vien -tyylinen nainen kun mies ei mitenkään voi osoittaa kiinnostusta tai tehdä aloitteita.

Jos voin itseäni käyttää esimerkkinä, niin ulkoisesti en usko poikkeavani mitenkään massasta, ja tuntemattomat usein olettavat minun olevan perheellinen tai ainakin naimisissa/avoliitossa. Minulla on paljon harrastuksia, kohtuullisen haastava työ ja matkustan hyvin paljon itsekseni, mutta vaikea sanoa, onko se syy vai seuraus. En usko että ulkonäköni tai elämäntyylini on sinänsä aiheuttanut sinkkuuttani, toki sitä elämänsä sitten täyttää jollain muulla merkityksellisellä, jos perhettä ei ole. Jonkunlaisen uran uskon että olisin hankkinut joka tapauksessa, koska kannattaahan se jos kykyjä siihen on, vaikka olisi lapsiakin, ainakin suomen oloissa.

Muista asioista joita täällä on mainittu: en osaa vaatia itselleni hyvää kohtelua, ja vanhemmiten olen sen tunnistanut itsessäni. Suhtaudun siis suhteenpoikasiin nyttemmin alunperinkin sillä tavalla että pidetään kivaa, ja lopussa sattuu, mutta mitäs siitä. Valitsemani miehet ovat ehkä pienessä mittakaavassa ns jännämiehiä (ei mitään motoristirikollisia tai psykopaatteja kuitenkaan, vaan hieman sitoutumiskammoisia), ja jostain syystä hekin usein lähestyvät minua erityisen intensiivisesti. Mitä heidän edesottamuksistaan sittemmin tiedän, niin kohtelevat kyllä kaikkia naisia samalla tavalla ja ovat ihmissuhteissa varsin huonoja (mistä kärsivät myös itse), joten minä en yksinomaisesti ole aiheuttanut tätä käytöstä, vaan kyseessä on joku valikoitumisefekti. Vanhempani olivat todella huonoja ihmissuhteissaan, ja olen joutunut koirakouluttamaan heitä olemaan ihmisiksi ainakin minun suhteeni, jos eivät nyt sitten parisuhteissaan sitä olekaan. Olen siis ehkä liiankin ymmärtäväinen vaaran merkkien suhteen taustastani johtuen. En sanoisi että yritän "parantaa" ketään, mutta tunnistan liian hyvin sen, että joku pelkää hylkäämistä ja toisaalta kontrollointia (mistä usein miesten käytöksessä mielestäni on kyse) tai sitten projisoin tämän piirteen itsestäni heihin. Lähes kaikilla tapailemillani miehillä on ollut samalla tavalla dysfunktionaalinen perhe lapsuudessaan, ja heidän kiintymystyylinsä on hyvin epävarma.

Kotioloihin en kaipaa ketään seuraa sinänsä ja töiden jälkeen koen että olisin liian väsynyt paapomaan ketään (mitä naisilta tyypillisesti odotetaan) aika kuluu mainiosti lukiessa ja muissa epäsosiaalisissa harrasteissa, minulle riittäisi mainiosti, että viikonloppuisin ja lomilla voisin viettää laatuaikaa jonkun kanssa.

Joten joo, tavallaan tiedän mistä ikisinkkuuteni johtuu, mutta kukapa meistä täydellinen olisi. En oikein tiedä, mitä asialle voisi tehdä ja tässä vaiheessa en suunnattomasti siitä kärsikään. 

Täällä 41-vuotias nais-ikisinkku. Syy ikisinkkuuteen: en ole koskaan halunnut parisuhdetta enkä lapsia. Olen erakkoluonne, joka olen omistanut elämäni hengelliselle etsinnälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on varmaan niitä kavereita, jotka eivät löydä sitä oikeaa ja jokainen on varmaan huomannut sellaisia piirteitä näissä ihmisissä, joka edesauttaa sinkkuna pysymiseen. Minä aloitan:

- liian analysoiva (takertuu kaikkiin pikkuseikkoihin ja näkee niissä jotain "piiloviestintää"

- neuroottisuus (esim. ylisiisti, ylihuolehtiva)

- rutiinit tärkeitä (ei uskalla heittäytyä elämän vietäväksi)

- kaikkititäväisyys (varsinkin miessinkuilla)

Saa jatkaa!!

Mä en tunne kun kaksi ikisinkkua, molemmat miehiä, kumpikin tällä hetkellä yli 10v sinkkuna jotain kuukauden säätöjä lukuunottamatta. Eikä yksikään mainitsemistasi kohdista päde kumpaankaan. Rupesin oikein pohtimaan asiaa, yhteistä heille on liiallinen heittäytyminen elämän vietäväksi, runsas baareilu (no toisaalta, mikäs siinä poikamiehenä mennessä), sarkastinen huumorintaju ja komea naama. Että piparia piisaa kyllä, siitä ei ole kyse.

Toinen näistä miehistä on paras ystäväni, ja olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeasti toivoton romantikko. Odottaa Sitä Oikeaa, joka vie jalat alta.

Kyllä fiksut naiset kiertää nämä kuppakullit kaukaa.

Tällä palstalla aina, jos mainitaan miehen olevan komea ja naisia riittävän, on se heti kuppakulli/ pukki/ tautipesäke. Jotenkin naurattaa. Ihan kuin kondomia ei olis keksitty, JA, mikä tärkeintä; kyllä mieskin osaa sanoa seksille ei. Luultavasti tuonkin tekstin on kirjoittanut kateellinen mies.

Bonuksena vielä se, että naiset juoksee kyllä komeiden ja hauskojen miesten perässä, se on niin nähty. Eivät todellakaan kierrä kaukaa, päin vastoin. Samahan se on kauniilla naisilla miesten kanssa.

-ohis

Ihan uskottele itsellesi vaan, että naiset haluaa vakiintua sun kans, jos oot hor**llu pitkin kaupunkia, ja maineesi kiirinyt. Älä unta näe. Ei me suurin osa naisista mitään tyhmiä olla. Ei meillä sellasiin kehity tunteita kun tiedetään jo entuudestaa millanen oot. Kai sinä nyt sen ymmärrät, että naiset tykkää käyttää sunkaltasia hetkellisenä huvituksena mutta siihen se jääkin. 

Lue ketju: Kertoako totuus armeijakaverille ja huomaa kaksinaismoralismin määrä vauva-palstalla.

YO-kirjoitukset ja niiden L-arvosanat kerrotaan kyselemättä kaikille uudelleen ja taasen vielä uudelleen.

Asunnon arvoa pohditaan myös ääneen.

Vierailija kirjoitti:

- negatiivisuus; näkee aina vain asioiden nurjat puolet ja muutenkin valittaa kaikesta

- ei pääse yli 10 vuotta sitten päättyneestä suhteesta; vatvoo vieläkin sanomisia/tekemisiä

- marttyyriasenne ja itsesääli

- ei hyväksy, että lähipiirissä muut menevät eteenpäin elämässään, ei osaa iloita esim. kihlauksista, naimisiinmenoista, vauvoista

- lemmikki tärkeintä maailmassa

- junnaaminen paikoillaan työelämässä, vaikka saattaisi olla mahdollisuuksia etenemiseen, pelkää muutosta

Tästä tuli mieleen, että varmaan itsestäkin tuntuisi jokseenkin tuolta, jos olisin kymmenen vuoden onnellisen parisuhteen sijasta kokenut pettymyksiä ja yksinäisyyttä. Elämässä on muutakin kuin parisuhde, mutta ilman parisuhdetta sitä ei olisi niin helppo nähdä. 

t.30 v. nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisilla naisilla on paha tapa koittaa tehdä mieheen vaikutus älykkyydellään. Esim. eräässä illanvietossa eräs ystäväni koitti tehdä ihastukseensa vaikutuksen olemalla mahdollisimman viiltävän sarkastinen, haastava, jopa vähän vittuileva tätä miestä kohtaan. Tivasi koko ajan mieheltä perusteluja mielipiteisiinsä ja koitti jotenkin voittaa tämän. Ystäväni ei ehkä hiffannut, miten pelottavaa sellainen on. 

Oonkohan tämä minä :D 

Olen just tuollainen, tosin en tarkoituksella vittuile, korkeintaan hyväntahtoisesti provosoin enkä pyri "voittamaan" keskustelua vaan viemään sitä eteenpäin. 

Ihailen itse älyä ja keskustelutaitoa miehessä, enkä aina tule ajatelleeksi että miehet eivät välttämättä ihaile samaa piirrettä naisessa. Toisaalta en voisi ihastua mieheen, jonka kanssa en voi keskustella värikkäästikin, joten on hyvä että säikytän sellaiset pois. Jotkut miehet kyllä innostuvatkin kun naisesta löytyy vähän haastetta.

Juu, varmaan jotkut miehet tykkäävätkin haastavista naisista, mutta väittäisin, että suurin osa haluaa kuitenkin ihan tavallisen, kiltin naisen. Sellaisen, joka nauraa miehen jutuille ja katsoo ihaillen. Mä kysyin mun fiksulta DI mieheltä, että millaisia naisia on sinkkuaikoina kartellut, niin just kuulemma semmoisia, joilla turhan vahvat mielipiteet ja ovat hyökkääviä. 

Joustamattomuus omista tavoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisilla naisilla on paha tapa koittaa tehdä mieheen vaikutus älykkyydellään. Esim. eräässä illanvietossa eräs ystäväni koitti tehdä ihastukseensa vaikutuksen olemalla mahdollisimman viiltävän sarkastinen, haastava, jopa vähän vittuileva tätä miestä kohtaan. Tivasi koko ajan mieheltä perusteluja mielipiteisiinsä ja koitti jotenkin voittaa tämän. Ystäväni ei ehkä hiffannut, miten pelottavaa sellainen on. 

Oonkohan tämä minä :D 

Olen just tuollainen, tosin en tarkoituksella vittuile, korkeintaan hyväntahtoisesti provosoin enkä pyri "voittamaan" keskustelua vaan viemään sitä eteenpäin. 

Ihailen itse älyä ja keskustelutaitoa miehessä, enkä aina tule ajatelleeksi että miehet eivät välttämättä ihaile samaa piirrettä naisessa. Toisaalta en voisi ihastua mieheen, jonka kanssa en voi keskustella värikkäästikin, joten on hyvä että säikytän sellaiset pois. Jotkut miehet kyllä innostuvatkin kun naisesta löytyy vähän haastetta.

Juu, varmaan jotkut miehet tykkäävätkin haastavista naisista, mutta väittäisin, että suurin osa haluaa kuitenkin ihan tavallisen, kiltin naisen. Sellaisen, joka nauraa miehen jutuille ja katsoo ihaillen. Mä kysyin mun fiksulta DI mieheltä, että millaisia naisia on sinkkuaikoina kartellut, niin just kuulemma semmoisia, joilla turhan vahvat mielipiteet ja ovat hyökkääviä. 

Niin siis miehet haluaa epäaidon naisen. Ei kukaan nainen miestä ylöspäin katso saati tykkää sen huonoista jutuista. Mä ainakin sanon suoraan jos juttujen taso on per*eestä. Miehen on katsottava mua ylöspäin muuten en saa erektiota:D

Hmm. Omassa tuttavapiirissä on erilaisia ikisinkkuja. Yhdelle kelpaa kuka vaan hetkeksi, mutta kyllästyy enintään viikossa. Toinen kaukorakastuu jatkuvasti uusiin ihmisiin ihan järjettömällä volyymilla eikä kuitenkaan uskalla lähestyä ketään vaan haaveilee vaan kotona ja kertoo ihastuksesta jokaiselle joka suostuu kuuntelemaan. Kolmas nautiskelee viinin, suklaan ja juustojen kanssa kotonaan, on lihonut reilusti päälle satakiloiseksi ja ihmettelee miksi vapailla markkinoilla on vain huonoja miehiä. Hänen minimivaatimuksenaan on tumma ja komea, vähintään 190 cm menestyvä uramies, mieluiten bisnesmies ha haaveissa eliittikotirouvan ura. Kaikilla kolmella on ikää mittarissa yli 40 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisilla naisilla on paha tapa koittaa tehdä mieheen vaikutus älykkyydellään. Esim. eräässä illanvietossa eräs ystäväni koitti tehdä ihastukseensa vaikutuksen olemalla mahdollisimman viiltävän sarkastinen, haastava, jopa vähän vittuileva tätä miestä kohtaan. Tivasi koko ajan mieheltä perusteluja mielipiteisiinsä ja koitti jotenkin voittaa tämän. Ystäväni ei ehkä hiffannut, miten pelottavaa sellainen on. 

Oonkohan tämä minä :D 

Olen just tuollainen, tosin en tarkoituksella vittuile, korkeintaan hyväntahtoisesti provosoin enkä pyri "voittamaan" keskustelua vaan viemään sitä eteenpäin. 

Ihailen itse älyä ja keskustelutaitoa miehessä, enkä aina tule ajatelleeksi että miehet eivät välttämättä ihaile samaa piirrettä naisessa. Toisaalta en voisi ihastua mieheen, jonka kanssa en voi keskustella värikkäästikin, joten on hyvä että säikytän sellaiset pois. Jotkut miehet kyllä innostuvatkin kun naisesta löytyy vähän haastetta.

Juu, varmaan jotkut miehet tykkäävätkin haastavista naisista, mutta väittäisin, että suurin osa haluaa kuitenkin ihan tavallisen, kiltin naisen. Sellaisen, joka nauraa miehen jutuille ja katsoo ihaillen. Mä kysyin mun fiksulta DI mieheltä, että millaisia naisia on sinkkuaikoina kartellut, niin just kuulemma semmoisia, joilla turhan vahvat mielipiteet ja ovat hyökkääviä. 

Onneksi mä en halua suurinta osaa miehistä, vaan yksi riittää :)

Tunnen monta miesikisinkkua ja yhden naisen. Jos kyse siis tahtomattaan vielä sinkkuilevista.

Miehille yhteinen piirre on ujous ja nimenomaan ujous naisten suhteen. Ei uskalleta tehdä aloitteita koskaan, vaikka joku kiinnostaakin. Tässä nykyisessä kulttuurissa miehen aloite on kuitenkin seurustelun lähtöpiste valtaosassa tapauksista, joten jos kyky tuohon puuttuu on eteneminen vaikeaa. Muuten ovat sekalainen seurakunta, ns. kunnollisia työssäkäyviä ja hulttioita, ylipainoisia ja normaalivartaloisia, koulutettuja ja elämänkoululaisia.

Naispuolinen tapaus taas on luonteeltaan aivan täydellisen mahdoton. Hän kääntää keskustelun aina vastapuolen haukkumiseksi ja piiloveetuiluksi. Mikä tahansa keskustelunaihe päättyy nälvimiseen, lähes kenen tahansa kanssa. Hauskasti ko. nainen on kuitenkin ulkonäöllisesti sieltä paremmasta päästä, ei ehkä missi mutta kaukana edellä pelkkää ok-tasoa. Eli eipä ne naisetkaan ihan pelkällä ulkonäöllä pärjää.

itse olin 'ikisinkku' 20 vuotiaaksi asti. Sitten tapasin elämäni naisen.

N25

En tajunnut mistä ahdistuneisuus miehiin johtui. En uskaltanut päästää juttuja vakavaksi asti. Tykkäsin liikaa tehdä omia juttujani ja miehet olivat tiellä. Naiseni löydettyäni löysin myös tasapainon.

- 2+ koiraa

- kissa

- ratsastaa

- tyytyväinen yksinäisyyteen

Toki voi olla myös yhdistelmä näitä.

Mulla on 2 tällaista ikisinkkukaveria. Varsinkin toinen näistä aina kyselee mun aviomieheltä et mikä hänessä on vikana kun ei löydä ketään jne. Mies nyt hänelle ei oo suoraan sanonut asiaa mutta mulle puhunut et se on se epätoivo. Tää nainen aina haluaa heti paikalla sitoutua ja melkein muuttaa yhteen jne kaikkien miesten kanssa joita on tapaillut ja sitten ne miehet säikähtää ja lähtee menemään.