Luetellaan ikisinkkujen tyypillisimpiä piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- ei pääse yli 10 vuotta sitten päättyneestä suhteesta

Mikä ikisinkku on sellainen, jolla on ollut suhde, vai ovatko ikisinkkuja kaikki, jotka eivät pääse naimisiin? Sitten varmaan avoliitossa kahdettakymmenettä vuotta elävät av-mammatkin ovat ikisinkkuja.

Niinpä. Mitäs jos ensin määriteltäisiin termi josta puhutaan?

Onko sinkku naimaton vai seurustelematon? Lapseton? Entä jos takana on seurusteluja, esim. lapseton 40-vuotias joka on seurustellut 18-22, 26-30 ja 31-35 vuotiaana. Mennyt kerran kihloihinkin.

Onko _iki_sinkku jos ei tahdo naimisiin eikä avoliittoon, vaikka jonkinlaista parisuhdetta kaipaakin?

Vierailija kirjoitti:

Naisissa äly ja vahvuus

Miehissä se että on 1) katkera ja vihainen naisille

                                   2) jakanut munaansa jo koko kaupungille ja kaikki tietää sen huor*n maineen ja kiertää kaukaa

Kuullostaa "naisasialta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vuonna 2016 nainen SAA on ihan yhtä itsenäinen ja pärjäävä kuin mieskin. Jos miehen itsetunto ei sitä kestä, en häntä haluakaan.

Olenpa itse avannut oven miehelle ja tarjoutunut esim. kantamaan miehen ostoksia autoonsa, kun kasseja ja laatikoita oli kuin muulilla.

En usko, tässä monikaan tarkoitetti itsenäisyydellä mitään fyysistä käytännön auttamista silloin kun toinen ihminen, olkoonkin mies, sitä tarvitsee. Enemmän kyse lienee henkisestä puolesta, ei "tarvita" ketään tai päästetä toista lähelle. 

Toisaalta, kuinka pian uuden ihmisen kanssa voi edes alkaa olla kovin henkisesti tarvitseva. Minäkin periaatteessa voisin olla taas seuraavan kerran kun yksi läheiseni on vaikeuksissa ja mun pitää ratkoa asiaa. Tätä on jatkunut kauan ja alan olla väsynyt, auttaa silti pitää, ei kaikkia voi hylätä siksi että niillä on ongelmia. Mutta miten pian voisin esim. jollekin nettimiehelle alkaa tästä kertomaan? Kuinka valmiita miehet oikeasti ovat tällaiseen tukijan rooliin. Kyllähän parisuhdeoppaissa väitetään että se näin on, mutta tosiaan esim lapsena perheen miehet oli sellaisia hermoheikkoja, ei niitä saanut millään ongelmilla häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisissa äly ja vahvuus

Miehissä se että on 1) katkera ja vihainen naisille

                                   2) jakanut munaansa jo koko kaupungille ja kaikki tietää sen huor*n maineen ja kiertää kaukaa

Kuullostaa "naisasialta"

Se sana on "kuulostaa".

tukeeko teidän miehet teitä? pyrkiikö ne tosiaan ratkaisemaan teidän ongelmat jos vaikka töissä tai vanhempien kanssa on jotain? ihanko oikeesti? millaisia miehiä ne on, jotka näin tekee - sellasia tunteellisia "nössö"miehiä vai tekeekö ihan perinteisen miehekkäätkin miehet näin? (joo, miestyypit on tässä kärjistetty pahemman kerran, mutta varmasti ymmärrätte mitä ajan takaa). en saata uskoa että se on miehille luontaista, mutta valistakaa jos olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisissa äly ja vahvuus

Miehissä se että on 1) katkera ja vihainen naisille

                                   2) jakanut munaansa jo koko kaupungille ja kaikki tietää sen huor*n maineen ja kiertää kaukaa

Kuullostaa "naisasialta"

Se sana on "kuulostaa".

Kuulostaa ei kuullosta niin vakuuttavalta, otahan oppia ilmaisutaidoistani

up

Ongelmana on se että suurin osa meistä on vältteleviä kiintymyssuhteissaan. Suomalaiset vaan on tällaisia: Välttelevä kiintymyssuhde

Välttelevillä on myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys toisista. Kielteinen käsitys muista estää luottamasta muiden apuun ja hyväksyntään silloinkin, kun niitä kipeästi tarvitsisi, mikä vähentää muiden tuen ja seuran etsimistä. Kielteinen käsitys muista kompensoituu korostuneen itsetuntona, haluna pärjätä yksin ja taipumuksena painottaa tiedollisten asioiden hallintaa. Avun pyytäminen ja heikkouden näyttäminen on hyvin vaikeaa. Päällepäin välttelevän itsetietoisuus saattaa näyttää hyvältä itsetunnolta, mutta myönteinen käsitys itsestä ei rakennu ihmissuhteissa saatuun hyvään palautteeseen vaan omien suoritusten kautta luotuun itsetuntoon.

Välttelevän kiintymystyylin omaavat uskovat turvaa hakiessaan tulevansa torjutuksi ja siksi he kieltävät kiintymyksen tarpeensa. Välttelevät pyrkivät elämään ilman toisten ihmisten rakkautta ja olemaan riippumattomia tunnetasolla toisista. He onnistuvat ylläpitämään myönteistä kuvaa itsestään etäännyttämällä itsensä toisista ja kieltämällä hylätyksi tulemisen haavoittavuuden. He pyrkivät autonomiaan ja kontrolliin ja ristiriitatilanteessa etäisyyteen. Välttelevän on vaikea hyväksyä suorituksissa epäonnistumista, koska se vie pohjan oman itsen varaan rakennetulta itsetunnolta. Työ ja harrastukset ovat keskeisiä heidän elämässään. Ajan myötä kiintymyksen tarpeiden kieltäminen automatisoituu ja kiintymyskäyttäytymisen aktivoituminen tukahtuu.

Välttelevällä on taipumus vähätellä kielteisiä kokemuksiaan ja tunteitaan ja niiden merkitystä kehitykselleen. Hänelle voi olla vaikeaa kritisoida vanhempiaan ja tai palauttaa mieleen ahdistavia lapsuudenkokemuksia. Välttelevästi kiintyneellä aikuisella on sisään rakennettu vaatimus vahvuudesta, normaaliudesta ja itsenäisyydestä. Lapsuuttaan hän voi kuvata vaikkapa sanomalla, että ”se oli ihan normaalia”.

Mitä enemmän tätä vauva.fi:tä lukee niin sen vastenmielisemmiltä te naiset vaikutatte. Sori vaan.

Vauvaviha.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on se että suurin osa meistä on vältteleviä kiintymyssuhteissaan. Suomalaiset vaan on tällaisia: Välttelevä kiintymyssuhde

Välttelevillä on myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys toisista. Kielteinen käsitys muista estää luottamasta muiden apuun ja hyväksyntään silloinkin, kun niitä kipeästi tarvitsisi, mikä vähentää muiden tuen ja seuran etsimistä. Kielteinen käsitys muista kompensoituu korostuneen itsetuntona, haluna pärjätä yksin ja taipumuksena painottaa tiedollisten asioiden hallintaa. Avun pyytäminen ja heikkouden näyttäminen on hyvin vaikeaa. Päällepäin välttelevän itsetietoisuus saattaa näyttää hyvältä itsetunnolta, mutta myönteinen käsitys itsestä ei rakennu ihmissuhteissa saatuun hyvään palautteeseen vaan omien suoritusten kautta luotuun itsetuntoon.

Välttelevän kiintymystyylin omaavat uskovat turvaa hakiessaan tulevansa torjutuksi ja siksi he kieltävät kiintymyksen tarpeensa. Välttelevät pyrkivät elämään ilman toisten ihmisten rakkautta ja olemaan riippumattomia tunnetasolla toisista. He onnistuvat ylläpitämään myönteistä kuvaa itsestään etäännyttämällä itsensä toisista ja kieltämällä hylätyksi tulemisen haavoittavuuden. He pyrkivät autonomiaan ja kontrolliin ja ristiriitatilanteessa etäisyyteen. Välttelevän on vaikea hyväksyä suorituksissa epäonnistumista, koska se vie pohjan oman itsen varaan rakennetulta itsetunnolta. Työ ja harrastukset ovat keskeisiä heidän elämässään. Ajan myötä kiintymyksen tarpeiden kieltäminen automatisoituu ja kiintymyskäyttäytymisen aktivoituminen tukahtuu.

Välttelevällä on taipumus vähätellä kielteisiä kokemuksiaan ja tunteitaan ja niiden merkitystä kehitykselleen. Hänelle voi olla vaikeaa kritisoida vanhempiaan ja tai palauttaa mieleen ahdistavia lapsuudenkokemuksia. Välttelevästi kiintyneellä aikuisella on sisään rakennettu vaatimus vahvuudesta, normaaliudesta ja itsenäisyydestä. Lapsuuttaan hän voi kuvata vaikkapa sanomalla, että ”se oli ihan normaalia”.

Tämä on varmaan yksi ihmistyyppi, sellainen stoalainen puurtaja, joka on niin solmussa että ei edes kaipaa mitään. Mutta uskoisin, että moni tiedostaa tarpeensa olla läheinen. Se ei vaan ole niin helppoa, sillä ei maailma ole täynnä hyviä ja luotettavia, auttamishaluisia ihmisiä. Kaikki melko tervepäiset ihmiset on jossain määrin varovaisia, ne on ihan oman sortin tyypit jotka on heti läheisiä kaikkien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tätä vauva.fi:tä lukee niin sen vastenmielisemmiltä te naiset vaikutatte. Sori vaan.

Täh, tässä ketjussahan on ollut hyvää pohdintaa, ihmiset (sekä naiset että miehet) ovat olleen aika tietoisia omista motiiveistaan ja vaikeuksistaankin.. Mistä kommenteista oikein loukkaannuit?

Pitkissä liitoissa elävät asia erikseen, mutta kun seuraan esim. töissä ja muutenkin niitä naisia, joilla on aina joku suhdeviritys, niin yhteistä on se että nämä naiset eivät ns. odota sitä oikeaa. He flirttaavat kaikille vähänkin kiinnostuneille ja jopa niille jotka eivät niin kovin kiinnostuneilta vaikuta. Se on numbers game, heität verkkoja jatkuvasti ja joku sitten tarttuu aina vaihtelevaksi ajaksi. Ja naisen nimenomaan täytyy tehdä itsestään helposti lähestyttävä (jopa tyrkky) että se mies tajuaa tehdä minkäänlaista aloitetta. Tarvittaessa nainen tekee kaikki aloitteet. Näin siis kun on kyse "tavallisista" ihmisistä. Sitten on varmaan oma maailmansa, missä parikymppiset saa tinderissä ja instassa kehuja ja aloitteita miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät edes halua parisuhdetta. Inhottaa kun aina etsitään vikoja ja syitä miksi joku on sinkku eikä koskaan löydä ketään. Kaikki eivät tosiaan halua asua parisuhteessa ja viihtyvät yksinkin.

Miksi nämä kaksi ovat mielestäsi ristiriidassa? Voi sitä elää yksin parisuhteessakin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tätä vauva.fi:tä lukee niin sen vastenmielisemmiltä te naiset vaikutatte. Sori vaan.

Minullekin naisten mielen typeryys ja tylyys ovat tulleet yllätyksinä, pidin suominaisia aiemmin korkeammassa arvossa. Tuntuisi hyvin kuormittavalta olla tällaisten naisten kanssa koko ajan kuten jotkut miehet ilmeisesti joutuvat olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tätä vauva.fi:tä lukee niin sen vastenmielisemmiltä te naiset vaikutatte. Sori vaan.

Minullekin naisten mielen typeryys ja tylyys ovat tulleet yllätyksinä, pidin suominaisia aiemmin korkeammassa arvossa. Tuntuisi hyvin kuormittavalta olla tällaisten naisten kanssa koko ajan kuten jotkut miehet ilmeisesti joutuvat olemaan.

Eikä esimerkkejä tässäkään.....

Mies:

Lyhyt

Tai

Liian monen naisen makuun (joista siis itsekin pitää)

Tai

Ihan saatanan ruma

Tai

Ei huoli ketään

Nainen:

Läski

Tai

Liian monen miehen makuun (joista siis itsekin pitää)

Tai

Ihan saatanan ruma

Tai

Ei huoli ketään

Ehkä nämä tämän ketjun kommentteihin pettyneet (miehet?) ovat järkyttyneitä siitä että naisilla, joiden pitäisi olla tunteellisempi sukupuoli, on vaikeuksia rakastua? Että osa ei sen takia ala suhteisiin ja osa on suhteessa, vaikka ei rakasta. Vaikka sukupuolten välillä on kiistattomia eroja, on paljon asioita joissa olemme samankaltaisia. Ja näyttäisi siltä, että syvien ja merkityksellisten ihmissuhteiden luominen ei ole mikään itsestäänselvyys kummallekaan sukupuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin esimerkkejä liiasta analysoinnista, jos joku voisi antaa!

Lisäksi vinkkejä kuinka tulla rennommaksi ja huumorintajuisemmaksi.

Apua!

nainen xx vuotta

Parisuhdetta ei nähdä ystävyyden piiriin kuuluvana, kaveruuden jatkeena, vaan pidetään sitä jonain omana erillisenä ihme pyhänä saarekkeenaan. Voi olla että kauniilla ja rohkeilla on omat lainalaisuutensa suhteissaan, mutta meillä muilla se on niin, että ensin kaveriksi ja siitä sitten vähän enemmän. En tiedä yhtäkään naista jolla on miespuolisia kavereita, ja joka olisi sinkku vastentahtoisesti. Ja sama toisinpäinkin. Jos sulla on naispuolisia kavereita, on sulla pian oma nainenkin. t. mies

Siinäpä esimerkki miehestä joka ei liiemmin päätään rassaa ja vaivaa ajattelemisella. Tämä on siis esimerkki liian vähäisestä analysoimisesta.

Se Ensitreffien Tanja.