Luetellaan "ennen vanhaan" asioita
Mulla tuli esim. mieleen vanhan systeemin netti, joka oli sidoksissa lankapuhelimeen. Eli jos halusi soittaa jonnekkin ja joku oli netissä, kuului aina sama rätisevä ja korkeä ääni. Tyypillisin huuto oli " kuka on netissä mun pitää soittaa"
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teille tulee mieleen :)
Kommentit (544)
Puuta uitettiin nippuina pitkin vesistöjä. Hinaajan vetämä tukkilautta olikin sisävesillä mitä tavallisin näky.
Puita uitetaan edelleenkin. Tavallinen näky vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Auton merkin tunnisti kaukaa kun kaikki oli eri näköisiä
Muutaman jopa äänestä.
Vierailija kirjoitti:
Puuta uitettiin nippuina pitkin vesistöjä. Hinaajan vetämä tukkilautta olikin sisävesillä mitä tavallisin näky.
Puita uitetaan edelleenkin. Tavallinen näky vieläkin.
Missä vesistössä uitetaan? Itse asuin Joensuussa, ja lapsuudessani joella oli aina tukkilautta, milloin se ei ollut jäässä. Nyttemmin siellä käydessäni en muista kertaakaan nähneeni. Pyhäselältä hävinneet myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelanaihurilla kuunneltiin musiikkia ..
Mikrofooni radion eteen kun nauhoitettiin radiosta kelanauhalleTytötkö noin tekivät? Kyllä pojat osasivat ottaa musiikin ASA-radiosta Philips-magnetofoniin ihan oikealla DIN-johdolla.
Niin jos sattui olemaan se johto. Kyllä me kollitkin äänitettiin mikillä, silloin piti seinäkellokin pysäyttää, ettei tullut tikitystä nauhalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut nettiä eikä edes lankapuhelimia, vaan käveltiin kaupalle tai huoltoasemalle (noin 3 km) soittamaan, jos oli jotain välttämätöntä asiaa.
Pikkukylässä oli pankkikonttori ja postitoimisto, mutta kaupassa ei ollut kylmätiskiä, vaan pilaantuvat elintarvikkeet säilytettiin kellarissa, josta kaupantäti ne pyynnöstä nouti. Kaupassa ei ollut myöskään kassakonetta, vaan täti laski hinnat kynällä puotipaperin kulmaan.
Paperiset laskut maksettiin pankin konttoriin, eikä niistä mennyt mitään ylimääräistä maksua. Isällä oli shekkivihko, jolla hän maksoi ostokset.
Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa.
Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa, vaan käytiin ulkohuussissa navetan takana, ja vesi kannettiin joesta ämpärillä.
Ei ollut myöskään sähköjä, radio toimi patterilla ja iltaisin hämärän tullessa sytytettiin Tilley-kaasulamppu. Joskus Tilleyn sukka meni rikki ja sitten istuttiin kynttilänvalossa, kunnes saatiin hankituksi uusi sukka.
Herran tähden, miten vanha oikein olet? Minä olen syntynyt vuonna 1953, enkä muista aikaa ettei olisi ollut lankapuhelinta tai sisävessaa, sähköistä nyt puhumattakaan.
Olen maalla lapsuuteni ja Nuoruuteni viettänyt.
Mummolassani ei ollut sisävessaa 1980-luvulla. Ulkohuussi oli navetan päädyssä, ja se oli jotenkin pelottava kun sinne johti ainakin pikkupojan silmissä erittäin korkeat portaat. Olen syntynyt vuonna 1981.
Mummo lisätienestejä saadakseen kengitti hevosia 14-vuotiaana.
Nykyään siihen tarvitaan koulutus ja tietämystä jalan virheellisistä asennoista.
Kissanpennut hukutettiin.
Äitini ei saanut uimaopetusta, joten oppi uimaan vasta nelikymppisenä.
60-luvulla mentiin todella nuorena naimisiin, ja myös lapset tehtiin nuorena, tai ainakin aloitettiin se puuha nuorena. Äitini oli 25-vuotias saadessaan esikoisensa eli minut, eli siis ihan ikäloppuna, kun vertaa siihen mitä luokkakavereilla oli. Yli kolmikymppinen ensisynnyttäjä oli harvinaisuus, alle kaksikymppinen ihan tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton merkin tunnisti kaukaa kun kaikki oli eri näköisiä
Muutaman jopa äänestä.
Angliassa oli Z-mallinen takalasi, ja se sanoin käynnistettäessä zizizizizinggg. Wartburg taas päästeli putputput pröt prut.
Vierailija kirjoitti:
Hesarin henkilökohtaista osastolla oli päiväkahvi-ilmoituksia. Nimimerkki pannukuumana.
ja samalla palstalla Hesari kieltäytyi julkasemasta homojen kontakti -ilmoituksia kai vielä 90 -luvullakin
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat vanhoja paljon aikaisemmin. Kolmekymppiset olivat sellaisia kuin 40-50-vuotiaat nyt. Nelikymppiset olivat jo selvästi kunnolla keski-ikäisiä, vähän samanlaisia kuin n. 60-vuotiaat nyt.
80-vuotiaiksi elivät vain harvat, satavuotiaaksi ehkä muutama vuodessa koko maassa.
Mummolaan tuli sisävessa 1970-80 lukujen vaihteessa. Siihen asti käytiin piharakennuksessa jossa oli huussi ja sauna. Tämä Lahdessa ja kaupunkialueella vanhassa rintamamiestalossa.
Vierailija kirjoitti:
Puuta uitettiin nippuina pitkin vesistöjä. Hinaajan vetämä tukkilautta olikin sisävesillä mitä tavallisin näky.
Puita uitetaan edelleenkin. Tavallinen näky vieläkin.
Puita toki uitetaan, mutta ei missään nimessä niin tavallinen näky kuin vielä 60-luvulla. Itse en ole tukinuittoa nähnyt enää vuosikymmeniin. Omalla paikkakunnallani se loppui 70-luvun alussa. No nyt ei ole enää sellutehdastakaan. Taitaa nykyään tukinuitto keskittyä lähinnä Saimaalle ja ylipäätään Vuoksen vesistöön, liekö sitä enää muualla juurikaan käytetään.
Vierailija kirjoitti:
-yläasteella oli valinnainen oppiainen nimeltä konekirjoitus (valkkasin kun siitä ei tullut läksyä)
-samoin oli yläkoulussa tasoryhmät, suppea, keski ja laaja
-mummoni kun oli lapsi heillä keitettiin saippua itse, kauppaan jos lähti niin ensin mentiin veneellä 10km ja sitten tietä pitkin toiset 10km
-kahvi keitettiin poroista pannussa
-jos halusit syödä kanaa, menit kanalaan ja teurastit kanan, suolistit ja poistit sulat
-kioskilta sai pennin irtokarkkeja, oli juhlaa kun oli 20 penniä jolla ostaa karkkia
Viiden pennin tikkari maksoi viisi penniä, markalla sai niin paljon, että tuntui etteivät ne eivät loppuisi ikinä.
Vierailija kirjoitti:
-80-luku: Kotona oli lankapuhelin, jossa mutsi tietenkin juorusi aina sukulaisten kanssa tuntitolkulla. Muutenkin tuli harvoin soitettua, ennemmin lähdettiin kaverin kotiovelle kysymään tuleeko se ulos. Ulkona sitten hypittiin hyppistä, twistiä tai puhuttiin pojista, ja talvella mentiin pulkka- tai liukurimäkeen. Siis vielä Yläasteaikanakin. Lukiota kohden alettiin jo käymään kahvilassa kaverien kanssa. Telkkareita oli vaan yksi, ja sitä katottiin koko perhe. Yleisimmät arkiruoat kotona oli makaronilaatikko, maksalaatikko, peruna ja yksinkertainen jauhelihakastike, hernekeitto jne, juomana maito tai joskus mehu. Mitään itämaista ei ollut paitsi yhdessä pk-seudun ensimmäisistä kiinalalaisista ravintoloista, jossa käytiin ehkä kerran vuodessa. Eksoottisin juttu taisi olla pizza, ja nimenomaan Saarioisten läpäreet.
-90-luku: Jos halusi kuunnella musiikkia ulkona, vaikka reissussa, piti ottaa joko kasettisoitin kuulokkeilla (walkman) mukaan, tai sitten ison porukan kanssa otettiin mankka, kasettiradio-soitin. Sen sai toimimaan miljoonalla paristolla ja se söikin niitä huippuvauhtia. Ravintoloihin pääsi aika helposti alaikäisenä ja monet väärensi paperiset henkkarit itse. Jatkoille tuntemattomien kanssa lähtiessä ei tarvinnut koskaan miettiä, että joku olisi yrittänyt tehdä jotain pahaa (vai kävikö itellä vaan hyvä tuuri). Tv-videot muuttui lähes pelkiksi tanssikoregrafioiksi ja tissit ja perseet ilmaantuivat. Pikkuhiljaa kaikki muukin muuttui jotenkin seksuaaliseksi ja tietynlainen viattomuus katosi. Vielä 90-luvun puoliväliin pk-seudun baareissa oli sikäli vapautunut fiilis, että kaikki oli samalla viivalla ja kuka vaan jutteli kenen tahansa kanssa. Sitten meno jotenkin muuttui, tuli jotain jenkkihapatus-vip-tyyppisiä baareja, joissa oli omat klikkinsä. Ekan kännykän sain kaverilta halvalla (Nokian banaani) vasta -99. Kännyköitä oli ollut jo vuoden pari yleisesti näkyvillä, ja aluksi suurin osa ärsyyntyi ja pyöritteli silmiään, kun joku kailotti vaikka bussissa. Kännykkä toimi pitkään 2000-luvullekin vielä ihan vaan puhelimena, jota ei ollut tarpeen räplätä kokoajan.
Kuuntelen edelleen kasetteja tuolla Walkmanilla, jonka ostin ehkä vuonna 1996. Uusi mankka on haussa, koska edellinen lopetti toimimisen. Ekan kännykän, Nokian 2110, sain serkultani muistaakseni myös vuonna 1999. 1981 syntynyt.
Moni ei käyttänyt alkoholia lainkaan. Varsinkaan naiset. Arkikäyttöä ei ollut, siis ruoan kanssa juomista kotona.
Vieraita kieliä ei osattu. Paitsi koulutetut kaupunkilaiset.
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla mentiin todella nuorena naimisiin, ja myös lapset tehtiin nuorena, tai ainakin aloitettiin se puuha nuorena. Äitini oli 25-vuotias saadessaan esikoisensa eli minut, eli siis ihan ikäloppuna, kun vertaa siihen mitä luokkakavereilla oli. Yli kolmikymppinen ensisynnyttäjä oli harvinaisuus, alle kaksikymppinen ihan tavallista.
Eikös yli kolmikymppistä ensisynnyttäjää pidetty riskisynnyttäjänä vielä 70-luvullakin?
Ainakin maaseudulla avioton lapsi oli koko suvun häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-yläasteella oli valinnainen oppiainen nimeltä konekirjoitus (valkkasin kun siitä ei tullut läksyä)
-samoin oli yläkoulussa tasoryhmät, suppea, keski ja laaja
-mummoni kun oli lapsi heillä keitettiin saippua itse, kauppaan jos lähti niin ensin mentiin veneellä 10km ja sitten tietä pitkin toiset 10km
-kahvi keitettiin poroista pannussa
-jos halusit syödä kanaa, menit kanalaan ja teurastit kanan, suolistit ja poistit sulat
-kioskilta sai pennin irtokarkkeja, oli juhlaa kun oli 20 penniä jolla ostaa karkkia
90-luvun puolivälissä oli vielä. Moni otti silloinkin tuosta syystä sen.
Minulla oli valinnaisena aineena tuo konekirjoitus. Oli siitä hyötyäkin, nytkin kirjoitan sieltä opitulla kymmensormijärjestelmällä tätä viestiä. 1981 syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei käyttänyt alkoholia lainkaan. Varsinkaan naiset. Arkikäyttöä ei ollut, siis ruoan kanssa juomista kotona.
Toisaalta jotain keskiolutta ei edes pidetty alkoholijuomana. Muistan 70-luvun Seura-lehdestä artikkelin silloisesta painonnoston maailmanennätysmies Kalevi Lahdenrannasta. Siinä kehuttiin, kuinka Lahdenrannoilla ei käytetä alkoholia ollenkaan. Kalevi tosin saattaa harjoituksen jälkeen juoda pullon tai kaksi keskiolutta janoon.
Se pussimaito maistui hirveältä. Mitähän siitäkin muovista maitoon mahtoikaan liueta. Varmaan on yksi syy, miksen tykkää maidosta vieläkään.
Kesällä syötiin talkkunaa. Talvella kaikilla oli potkukelkat
Olen iloinen että tabuluonteisuus on sinulle sitä mitä kuvailet. Hlökohtaisesti elän toisessa maailmassa, jossa se on jotain paljon sairaampaa ja surullisempaa