Luetellaan "ennen vanhaan" asioita

Pienet maatilat ja maito kuljetettiin tonkissa tien varteen maitolaiturille odottamaan maitoautoa.

Grandfarter kirjoitti:

käyttäjä-8072 kirjoitti:

Grandfarter kirjoitti:

Kyllä meidänkin kirkonkylällä oli yksityinen kioski, joka myi "luotetuille" alaikäisille tupakkaa vielä 2000-luvullakin. Eli jos oli tutut vanhemmat jotka kioskinpitäjä tiesi tupakoiviksi, heidän lapsilleen myytiin. Ainakin joissakin tapauksissa nämä kessut menivät aivan muualle kuin isille.

Ei kai tämä mikään iso uutinen ole, että Suomesta löytyy rikollisesti toimivia kioskeja, huoltoasemia, kauppoja ja ravintoloita? Ainahan näitä on ollut, mutta ei se nyt todellakaan mikään sääntö ole ollut, että näin on toimittu, vaan onneksi sentään ainoastaan poikkeus.

Se on ihan yksi hailee, kuinka hyvin myyjä tietää kenelle ne tupakka, tai alkoholituotteet tuotteet menevät. Laki on täysin yksiselitteinen tässä asiassa. Alkoholissa myyntikiellot ovat olleet jo aiemmin, mutta tupakassa kiellot tulivat 1977 ja sen jälkeen myyntikielto alle 16 vuotiaille oli täysin ehdoton. Sanktio tuli satavarmasti, vaikka olisi kuinka toteen näytetty, että natiainen vei tupakka-askin isälleen. Jokaikinen kauppa ja kioski on vuoden 1977 jälkeen rikkonut lakia, myydessään tupakkaa alle 16 vuotiaille ja vuodesta 1995 alle 18 vuotiaille. Siis rikkomus on ollut aivan samanlainen, kuin myydessään alkoholituotteita alle 18 vuotiaille.

Totta. En tiedä minkälaiset sanktiot olisi kiinni jäämisestä seuranneet mutta melkoisen riskin on kioskikauppias varmasti ottanut myydessään alaikäisille.

Meidän kauppiaan ratkaisu oli se, että hän sujautti lapselle myymänsä tupakka-askin ruskeaan paperipussiin. Se sitten kiikutettiin isälle ja äidille.

Ennen vanhaan kunnan miehet aurasivat pihaanajot auki.

Mustavalkoinen TV ja isot kovaääniset stereot kasetti soittimet vinyylilevyt. Sitä ennen kelanauhurit ja gramofoonit. Ravintoloissa oli jukeboxit iskelmiä ( YLE Areena sarjat tankki täyteen näkyy jukebox ). Jotkut varasteli kovasti stereoita lähiöissä ja kovaäänisiä.

Maitoa haettiin kaupasta 3 litran kannussa sitten tuli maito lasipullot ja muovimaito.

Grandfarter kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs sen kamman nimi oli, sen pitkävartisen, joka piti olla kaikilla farkkujen takataskussa?

Ei pitäisi kysyä hullulta tuommoisia. Nyt se pyörii mielessäni ties kuinka monetta päivää, on ihan kielen päällä mutta ei tule ulos. Jotenkin muistelisin nimestä tulleen mieleen undulaatin.

Jos ei ole tällä välillä tullut mieleen, niin se oli ondulaattorikampa.

Mustavalkoinen TV ja isot kovaääniset stereot kasetti soittimet vinyylilevyt. Sitä ennen kelanauhurit ja gramofoonit. Ravintoloissa oli jukeboxit iskelmiä ( YLE Areena sarjat tankki täyteen näkyy jukebox ). Jotkut varasteli kovasti stereoita lähiöissä ja kovaäänisiä.

Busseissa on ollut rahastajilla oma koppi edessä ja istuin.

Matkatoimistot ja siellä niiden matkalehtien selailu. Matkatoimisto virkailijoilta kyseltiin tietoja eri maiden kohteista; tuntui jännittävältä; ihan kuin olisi ollut jo matkalla. Kotona jatkettiin ko lehtien selaamista; haaveiltiin oppaan ammatista ja kreikkalaisten tanssien- kursseillakin oli kysyntää.

Silloin, kun olin jo täysiikäinen n. 18.v.. Tarvitsin rahaa johonkin, vaikka illanviettoa varten, niin ei tarvinnut kuin mennä pankkiin ja sieltä sain rahaa ja aina maksoin sovitusti takaisin. En ymmärrä vieläkään tai en muista miten se olikin niin helppoo. No, toisaalta , maksoin lainan aina takaisin. En ollut edes töissä vaan tytöttömyysavustusta sain. Vuosi oli n. 1981.

Nykyään taitaa olla nuo pikavipit ...

Isoveljeni asui 1980-luvun puolivälissä naisystävänsä kanssa yhdessä vaikka eivät olleet keskenään naimisissa ja siitä ei saanut kertoa 1920-luvulla syntyneelle isoäidille, koska hänestä se oli syntiä että nainen ja mies eivät olleet naimisissa keskenään vaikka asuivat yhdessä kuin pariskunta. Vanhemmat pelkäsivät, että minä kerron asiasta isoäidille joka olisi sitten ollut surullinen ja pettynyt, että oli kasvattanut tyttärensä niin huonosti, että tämä antaa poikansa elää avoliitossa, mutta ei minulle voinut oikein sanoakaan että siitä ei saa mummolle kertoa, koska silloin olisin voinut hyvinkin sanoa sen hänelle. Mummolle sitten sanottiin aina, että veli on muka käymässä tuon naisen luona tai sitten veli oli meillä kotona kun mummo tuli kylään. Olin itse silloin vielä alle kouluikäinen, aika paljon veljiäni nuorempi. Nykyään ei monikaan pitäisi tuota syntinä vai pitääkö? Siis että ihmiset elävät avoparina. Silloin myös pidettiin selvästi itsestäänselvyytenä, että ihminen on hetero, homoista ja lesboista ei puhuttu mitään. Ei ainakaan meille lapsille, koska sehän oli väärin että joku on muuta kuin hetero. Lapsia peloteltiin namusedistä, sanottiin että vierailta ihmisiltä ei saa ottaa karkkia tai lähteä vieraan ihmisen kyytiin. Sitä ei kuitenkaan kerrottu, että mitä se namusetä oikeasti tarkoittaa. Hän vain oli jonkinlainen paha mies, jonka mukaan ei saa lähteä ja joka vaanii lapsia. Vaikka pedofiili ei aina houkuttele lasta karkilla tai ole edes aina mies.

Ennenvanhaa jos halusit pankista rahaa, niin tilin saldo kirjattiin pieneen vihkoon.

Ennen vanhaan taivaskanavilla luettiin ääneen internet osoitteita. Piitkiä rimpsuja tyyliin dabljuu dabljuu dabljuu sii en bii sii dot..

Ennen vanhaan pankkikortin pystyi ajamaan miinukselle. Tapahtumat kirjautui tilille viiveellä niin miinuksellehan se opiskelijalla usein meni. Saldoa ja tapahtumia pystyi kuuntelemaan puhelinpalvelusta ja oli tympeä kuulla se dramaattinen tililläsi on miiinus xx euroa. Painotus sillä miinus sanalla, hehe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nettiä eikä edes lankapuhelimia, vaan käveltiin kaupalle tai huoltoasemalle (noin 3 km) soittamaan, jos oli jotain välttämätöntä asiaa.

Pikkukylässä oli pankkikonttori ja postitoimisto, mutta kaupassa ei ollut kylmätiskiä, vaan pilaantuvat elintarvikkeet säilytettiin kellarissa, josta kaupantäti ne pyynnöstä nouti. Kaupassa ei ollut myöskään kassakonetta, vaan täti laski hinnat kynällä puotipaperin kulmaan.

Paperiset laskut maksettiin pankin konttoriin, eikä niistä mennyt mitään ylimääräistä maksua. Isällä oli shekkivihko, jolla hän maksoi ostokset.

Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa.

Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa, vaan käytiin ulkohuussissa navetan takana, ja vesi kannettiin joesta ämpärillä.

Ei ollut myöskään sähköjä, radio toimi patterilla ja iltaisin hämärän tullessa sytytettiin Tilley-kaasulamppu. Joskus Tilleyn sukka meni rikki ja sitten istuttiin kynttilänvalossa, kunnes saatiin hankituksi uusi sukka.

 

 

Herran tähden, miten vanha oikein olet? Minä olen syntynyt vuonna 1953, enkä muista aikaa ettei olisi ollut lankapuhelinta tai sisävessaa, sähköistä nyt puhumattakaan.

Olen maalla lapsuuteni ja Nuoruuteni viettänyt.

Mikä lie elitistimummo sitten olet. Minä olen syntynyt -76 ja muistan lapsuudestani useitakin perheitä, joilla ei ollut omaa lankapuhelinta ja mummolaan tuli sisävessakin vasta reilisti 80-luvun puolella. Toisella puolen tietä vanhan pariskunnan mökkiin ei tullut sähköjäkään kuin vasta samoihin aikoihin.

Ja olen sentään kaupunkilaiskakara, jolla oli vain mummola maalla. Se ei tuo hyvinvointi ole jakautunut tasaisesti historiassa minään aikakautena nääs.

Ennen vanhaan olikin niin ylenpalttiset maataloustuet että ihmekös tuo jos maalla oli mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Matkatoimistot ja siellä niiden matkalehtien selailu. Matkatoimisto virkailijoilta kyseltiin tietoja eri maiden kohteista; tuntui jännittävältä; ihan kuin olisi ollut jo matkalla. Kotona jatkettiin ko lehtien selaamista; haaveiltiin oppaan ammatista ja kreikkalaisten tanssien- kursseillakin oli kysyntää.

Kyllä vain! Itse kävin parikin matkaopas kurssia ja eka kohde olikin sitten Kreikka, jonne pääsin siis oppaaksi. Siellä opettelin kreikkalaisia tansseja ja muutenkin rakastuin Kreikkaan/ kreikkalaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan katsottiin lehden tv-ohjelmaosiosta numerotunnus nauhoitettavalle ohjelmalle, joka sitten kaukosäätimellä laitettiin vhs-laitteeseen ja johan nauhotti oikeaan aikaan!

Vau, pakkonosto! Tämä oli päässyt itseltä täysin unohtumaan, mutta nyt kun kerroit tästä, niin palautui mieleen. Ajat ovat muuttuneet....

Vierailija kirjoitti:

Grandfarter kirjoitti:

käyttäjä-8072 kirjoitti:

Grandfarter kirjoitti:

Kyllä meidänkin kirkonkylällä oli yksityinen kioski, joka myi "luotetuille" alaikäisille tupakkaa vielä 2000-luvullakin. Eli jos oli tutut vanhemmat jotka kioskinpitäjä tiesi tupakoiviksi, heidän lapsilleen myytiin. Ainakin joissakin tapauksissa nämä kessut menivät aivan muualle kuin isille.

Ei kai tämä mikään iso uutinen ole, että Suomesta löytyy rikollisesti toimivia kioskeja, huoltoasemia, kauppoja ja ravintoloita? Ainahan näitä on ollut, mutta ei se nyt todellakaan mikään sääntö ole ollut, että näin on toimittu, vaan onneksi sentään ainoastaan poikkeus.

Se on ihan yksi hailee, kuinka hyvin myyjä tietää kenelle ne tupakka, tai alkoholituotteet tuotteet menevät. Laki on täysin yksiselitteinen tässä asiassa. Alkoholissa myyntikiellot ovat olleet jo aiemmin, mutta tupakassa kiellot tulivat 1977 ja sen jälkeen myyntikielto alle 16 vuotiaille oli täysin ehdoton. Sanktio tuli satavarmasti, vaikka olisi kuinka toteen näytetty, että natiainen vei tupakka-askin isälleen. Jokaikinen kauppa ja kioski on vuoden 1977 jälkeen rikkonut lakia, myydessään tupakkaa alle 16 vuotiaille ja vuodesta 1995 alle 18 vuotiaille. Siis rikkomus on ollut aivan samanlainen, kuin myydessään alkoholituotteita alle 18 vuotiaille.

Totta. En tiedä minkälaiset sanktiot olisi kiinni jäämisestä seuranneet mutta melkoisen riskin on kioskikauppias varmasti ottanut myydessään alaikäisille.

Meidän kauppiaan ratkaisu oli se, että hän sujautti lapselle myymänsä tupakka-askin ruskeaan paperipussiin. Se sitten kiikutettiin isälle ja äidille.

Joo tuli kiikuteltua ruskeita Marlboro pusseja iskälle lähikaupasta 70 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakointikulttuuri oli aivan erilainen, varsinkin vielä 80-luvulla. Isä pyysi joskus, että käypä reippaana tyttönä pyörällä kioskilla ja hae hänelle aski punaista Norttia (North State). Minähän kävin ja auliisti myytiin aina jopa ekaluokkalaiselle, kun sanoin, että tämä tulee isälle. Palkinnoksi sain yleensä ostaa jonkun tikkarin vaihtorahalla. 

Muista väärin, jos siis 80 luvulla muistat isällesi ekaluokkalaisena tupakkaa hakeneesi. Tupakkalaki tuli 1977 ja silloin tuli 16 vuoden ikäraja tupakkatuotteille. Sen jälkeen ei todellakaan yksikään ekaluokkalainen saanut kioskilta kuin leikkitupakkaa. Sitä ennenhän sai tupakkaa ostaa vaikka alle kouluikäiset, koska minkäänlaista ikärajaa ei ollut, eli ei tarvinut perustella kenelle oli tupakka ostamassa. Itse olin mummolan naapurissa heinätöissä 70-luvun alussa ollessani joku 11 vuotias. Joka päivä ensimmäinen tehtävä oli käydä kyläkaupasta hakemassa isännälle pari toppaa Gold Dollaria. Omat ensimmäiset tupakkakokeilut tehtiin naapurin pojan kanssa joskus 10 vuotiaina. Ostettiin pikkuaski Bostonia kimppaan ja niitä sitten salaa metsässä pössyteltiin. Koskaan ei tupakointi edennyt kummallakaan kokeilua pidemmälle.

 

Kyllä mä hain vielä 90-luvulla lähikaupasta lupalapulla äidille tupakkaa. Ja aika usein väärennetyllä, eli itselle ja kavereille. Lappu piti olla kun lähikaupassa tiedettiin, minkä ikäinem olen Muualta ostin ihan ilman lappua, kun useimmissa paikoissa myytiin henkkareita kyselemättä, tupakka oli kai vähän sen ajan energiajuoma ja ajateltiin harmittomaksi. Mut vaikka uus laki tuli, niin alaikäisetkin sai polttaa vanhempien luvalla myös koulun pihalla. Meillä oli 90-luvun alussa koulussa tupakkalupalappu, jonka sai jos vanhemmat kotoa antoi luvan polttaa. Ja lupalapulla sit sai tupakoida koulun pihassa tupakkapaikalla.

Ainakin 70 ja 80 luvuilla pikkupentuna hain iskälle röökiä paperipussissa kaupasta.

Käytiin vain lauvantaisin saunassa/pesulla, eikä huljuteltu joka päivä kusivehkeitä.