Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Mä en saanut istua poikaystävän vieressä auton takapenkillä, koska äiti väitti, että auto on sen jälkeen vaarallisesti epätasapainossa. No, menin sitten vänkärin penkille, kun äiti ajoi ja poikaystävä istui takapenkillä. Olin hoikka tyttö silloin ja autokin oli kohtuu uusi euroauto, mutta kaikki valheethan tuli silloin uskottua ja toteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oih, mistä sitä aloittaisi... Luonnehäiriöinen äitini on oma lukunsa.
Ensinnäkin kaikkiin arkisiin askareisiin oli yksi tietty oikea tapa, jota kukaan muu paitsi äiti ei tietenkään osannut. Jos täytin astianpesukoneen, äiti tuli tarkastamaan sen ja kauhistelemaan miten kaikki astiat on ihan väärissä paikoissa, ja järjesteli astiat uudestaan itse omalla tavallaan. Jos imuroin, äiti seurasi perässä arvostellen ja lopulta imuroi itse perässä, kun oon niin huolimaton ja epäsiisti. Lattianpesusta puhumattakaan, se oli sellainen taitolaji johon ei kannattanut mennä sotkemaan itseään ellei halunnut kunnon haukkuja päälle. Sitten kun minä ja isä ei lopulta enää osallistuttu kotitöihin, kun tiedettiin siitä seuraavan pelkkiä haukkuja ja pilkkaamista, äiti marmatti kovaan ääneen miten hän on niiiin uupunut ja joutuu tekemään aina kaiken itse, kun muut laiskottelee.
Äiti teki mulle aamupalan vielä lukionkin lopussa. Se oli alakoulusta asti joka aamu sama: kaurapuuroa, mansikkakeittoa ja lasi maitoa. Siis kyllähän sitä söi ennemmin kuin selkäänsä otti, mutta tuo kombo joka arkiaamu varmaan 9 vuoden ajan alkoi pursuta korvista ulos. Ja ei tullut kuuloonkaan, että aamupalalla olisi voinut olla välillä jotakin muuta, esim. leipää. Tai että olisin ollut äidin mielestä tarpeeksi kypsä, vastuullinen ja omatoiminen osatakseni tehdä edes aamupalan itse. Ei varmaan tarvitse arvata montaa kertaa, miksei tule kertaakaan ostettua kaupasta nykyään aikuisena maitoa, mansikkakeittoa tai kaurapuuroa :D
Kaikki koulun kokeet oli annettava äidille tarkastettavaksi. Jos sain kokeesta esim. 9+ tai 9 puoli, äiti tutki nuo kaikki pienimmätkin virheet ja puutteet ja piti mulle luennon siitä, miten olisi pitänyt vastata että olisi saanut 10. Äiti teki siis ennen syntymääni reilut 20 vuotta opettajan töitä, opetti mm. englantia, ruotsia, ranskaa, saksaa, äidinkieltä ja teki myös erityisopettajan hommia. Kun synnyin, äiti halusi jäädä hoitamaan mua kotiin ja lopetti työt, mutta työrooli jäi kyllä päälle 18 vuodeksi. (Fun fact: äiti antoi mulle nimen sen perusteella, että kaikki hänen oppilaat joilla oli sama nimi kuin mulla, oli kilttejä kympin tyttöjä... :D)
Sallitut mausteet ruuissa oli suola, mustapippuri, lihaliemi ja ketsuppi. Auta armias, jos erehdyit laittamaan jotakin liian eksoottista kuten currya, paprikaa tai chiliä. Uusia ruokia ei saanut testata, koska "jää kuitenkin syömättä". Turvalliset ruuat oli kinkkukiusaus, nakkikeitto ja nistipata.
Mitään huonekaluja tai esineitä ei saanut liikuttaa. Kaikki vanhempieni kodissa ovat olleet paikallaan sen 50 vuotta, mitä he nyt ovat siellä asuneet. Halusin nuorena isomman huoneen kuin se pieni kodinhoitohuone, johon minut sullottiin lapsena tavaranpaljouden pakottamana. Noh, tiesin että se ei tulisi kuuloonkaan neuvottelemalla, joten siirsin tavarani jo kotoa pois muuttaneen isosisarukseni vanhaan huoneeseen sillä aikaa kun vanhemmat oli kaupassa. Äiti oli aivan kauhuissaan, riideltiin asiasta monta päivää ja oli siinä jonkin aikaa mykkäkouluakin, kunnes äiti pikkuhiljaa hyväksyi tuon järisyttävän muutoksen.
No joo, näitähän riittäisi, jos alkaisi yksityiskohtaisesti muistelemaan. Ja nämä natsisäännöt on vain yksi ilmentymä siitä häiriintyneestä vallankäytöstä ja ilmapiiristä joka kotona vallitsi. Onneksi meidän välissä on nykyään 300 km, siten välit pysyy neutraaleina. Etäisyys on ollut elintärkeä asia, jotta on voinut käsitellä sitä, miten narsistivanhemman hovissa eläminen on vaikuttanut itsetuntoon, omanarvontuntoon, rajoihin, tunne-elämään, itsekunnioitukseen ja naiseuteen. Edelleen tutkin itseäni, omia rajojani ja kuka MINÄ aidosti olen. Koko elämäni olen tiennyt ainoastaan mikä on se äitini ihanne tyttärestään, jonka muottia en kuitenkaan kyennyt täyttämään. Mutta it is what it is :)
Ei äitisi oikein narsistilta kuulosta. Pikemminkin autistilta, joka ei kestä rutiineista poikkeamista.
Samalle kannalle minäkin taipuisin (ilman siis mitään psykologin pätevyyttä). Kuvauksesi ei oikein istu narsistiin joka pyrkisi ylentämään itseään muita painamalla, mutta sen sijaan tuollainen perfektionismi ja pedanttisuus on tyypillistä autismin kirjossa. Isässäni oli samanlaisia piirteitä, hän halusi että muut tekevät asiat samalla tavalla kuin hän vaikka lopputulos olisi sama ja jopa parempi ja vielä vähemmällä vaivalla.
On varmasti ollut hyvä päätös muuttaa kauas moisesta kontrollifriikistä jotta oman elämän käynnistäminen onnistuu. On kuitenkin turhaa kantaa kaunaa autistille siitä millainen hän on. Kun sellainen ihminen näkee että tiskikone on hänen mielestään täytetty "väärin", hän kokee ahdistusta ja haluaa korjata tilanteen. Silloin hänen motiivinaan ei ole ilkeily. Äitisi on halunnut elää elämäänsä itselleen luontevalla tavalla niin kuin jokaisen aikuisen kuuluukin. Nyt sinäkin voit tehdä omat valintasi vanhemmistasi riippumatta.
Jos kokee ahdistusta moisesta niin ei se silti tarkoita että asiasta käydään öykkäröimään toiselle ihmiselle, tässä tapauksessa lapselle.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi ulkomailla ei aina välttis ymmärretä suomalaista käsintiskaustapaa, jossa kaikki vaahto huuhdellaan huolella pois. Vastaavasti nykyaikaisten ulkomaalaisten tiskiainemainosten tullessa telkkariin nousi Suomessa älämölö, kun astiat oli aseteltu vaahtoisina valumaan.
Ymmärrän suomalaisen älämölön varsin hyvin. Kuka haluaa syödä fairynmakuisista astioista?
Jotkut tortilloista pitävät peruskoululaiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin teini ja asuin vielä vanhempien kanssa, suihkussa ei saanut käydä joka päivä, ettei vettä mene liikaa. Meillä saa käydä suihkussa vaikka kolme kertaa päivässä, jäi kyllä niin kauheat traumat tuosta asiasta.
Kuvitella, että jollakin on muka niin tiukkaa, että joutuu vedestäkin säästämään. Jäähän siitä traumoja, jep.
No meillä se oli kesäisin ihan arkipäivää. Isohko karja, ei järveä tai jokea, joten säästää saattoi vain meidän käyttövedestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oih, mistä sitä aloittaisi... Luonnehäiriöinen äitini on oma lukunsa.
Ensinnäkin kaikkiin arkisiin askareisiin oli yksi tietty oikea tapa, jota kukaan muu paitsi äiti ei tietenkään osannut. Jos täytin astianpesukoneen, äiti tuli tarkastamaan sen ja kauhistelemaan miten kaikki astiat on ihan väärissä paikoissa, ja järjesteli astiat uudestaan itse omalla tavallaan. Jos imuroin, äiti seurasi perässä arvostellen ja lopulta imuroi itse perässä, kun oon niin huolimaton ja epäsiisti. Lattianpesusta puhumattakaan, se oli sellainen taitolaji johon ei kannattanut mennä sotkemaan itseään ellei halunnut kunnon haukkuja päälle. Sitten kun minä ja isä ei lopulta enää osallistuttu kotitöihin, kun tiedettiin siitä seuraavan pelkkiä haukkuja ja pilkkaamista, äiti marmatti kovaan ääneen miten hän on niiiin uupunut ja joutuu tekemään aina kaiken itse, kun muut laiskottelee.
Äiti teki mulle aamupalan vielä lukionkin lopussa. Se oli alakoulusta asti joka aamu sama: kaurapuuroa, mansikkakeittoa ja lasi maitoa. Siis kyllähän sitä söi ennemmin kuin selkäänsä otti, mutta tuo kombo joka arkiaamu varmaan 9 vuoden ajan alkoi pursuta korvista ulos. Ja ei tullut kuuloonkaan, että aamupalalla olisi voinut olla välillä jotakin muuta, esim. leipää. Tai että olisin ollut äidin mielestä tarpeeksi kypsä, vastuullinen ja omatoiminen osatakseni tehdä edes aamupalan itse. Ei varmaan tarvitse arvata montaa kertaa, miksei tule kertaakaan ostettua kaupasta nykyään aikuisena maitoa, mansikkakeittoa tai kaurapuuroa :D
Kaikki koulun kokeet oli annettava äidille tarkastettavaksi. Jos sain kokeesta esim. 9+ tai 9 puoli, äiti tutki nuo kaikki pienimmätkin virheet ja puutteet ja piti mulle luennon siitä, miten olisi pitänyt vastata että olisi saanut 10. Äiti teki siis ennen syntymääni reilut 20 vuotta opettajan töitä, opetti mm. englantia, ruotsia, ranskaa, saksaa, äidinkieltä ja teki myös erityisopettajan hommia. Kun synnyin, äiti halusi jäädä hoitamaan mua kotiin ja lopetti työt, mutta työrooli jäi kyllä päälle 18 vuodeksi. (Fun fact: äiti antoi mulle nimen sen perusteella, että kaikki hänen oppilaat joilla oli sama nimi kuin mulla, oli kilttejä kympin tyttöjä... :D)
Sallitut mausteet ruuissa oli suola, mustapippuri, lihaliemi ja ketsuppi. Auta armias, jos erehdyit laittamaan jotakin liian eksoottista kuten currya, paprikaa tai chiliä. Uusia ruokia ei saanut testata, koska "jää kuitenkin syömättä". Turvalliset ruuat oli kinkkukiusaus, nakkikeitto ja nistipata.
Mitään huonekaluja tai esineitä ei saanut liikuttaa. Kaikki vanhempieni kodissa ovat olleet paikallaan sen 50 vuotta, mitä he nyt ovat siellä asuneet. Halusin nuorena isomman huoneen kuin se pieni kodinhoitohuone, johon minut sullottiin lapsena tavaranpaljouden pakottamana. Noh, tiesin että se ei tulisi kuuloonkaan neuvottelemalla, joten siirsin tavarani jo kotoa pois muuttaneen isosisarukseni vanhaan huoneeseen sillä aikaa kun vanhemmat oli kaupassa. Äiti oli aivan kauhuissaan, riideltiin asiasta monta päivää ja oli siinä jonkin aikaa mykkäkouluakin, kunnes äiti pikkuhiljaa hyväksyi tuon järisyttävän muutoksen.
No joo, näitähän riittäisi, jos alkaisi yksityiskohtaisesti muistelemaan. Ja nämä natsisäännöt on vain yksi ilmentymä siitä häiriintyneestä vallankäytöstä ja ilmapiiristä joka kotona vallitsi. Onneksi meidän välissä on nykyään 300 km, siten välit pysyy neutraaleina. Etäisyys on ollut elintärkeä asia, jotta on voinut käsitellä sitä, miten narsistivanhemman hovissa eläminen on vaikuttanut itsetuntoon, omanarvontuntoon, rajoihin, tunne-elämään, itsekunnioitukseen ja naiseuteen. Edelleen tutkin itseäni, omia rajojani ja kuka MINÄ aidosti olen. Koko elämäni olen tiennyt ainoastaan mikä on se äitini ihanne tyttärestään, jonka muottia en kuitenkaan kyennyt täyttämään. Mutta it is what it is :)
Ei äitisi oikein narsistilta kuulosta. Pikemminkin autistilta, joka ei kestä rutiineista poikkeamista.
Samalle kannalle minäkin taipuisin (ilman siis mitään psykologin pätevyyttä). Kuvauksesi ei oikein istu narsistiin joka pyrkisi ylentämään itseään muita painamalla, mutta sen sijaan tuollainen perfektionismi ja pedanttisuus on tyypillistä autismin kirjossa. Isässäni oli samanlaisia piirteitä, hän halusi että muut tekevät asiat samalla tavalla kuin hän vaikka lopputulos olisi sama ja jopa parempi ja vielä vähemmällä vaivalla.
On varmasti ollut hyvä päätös muuttaa kauas moisesta kontrollifriikistä jotta oman elämän käynnistäminen onnistuu. On kuitenkin turhaa kantaa kaunaa autistille siitä millainen hän on. Kun sellainen ihminen näkee että tiskikone on hänen mielestään täytetty "väärin", hän kokee ahdistusta ja haluaa korjata tilanteen. Silloin hänen motiivinaan ei ole ilkeily. Äitisi on halunnut elää elämäänsä itselleen luontevalla tavalla niin kuin jokaisen aikuisen kuuluukin. Nyt sinäkin voit tehdä omat valintasi vanhemmistasi riippumatta.
Itselläni on samoja taipumuksia kuin tarinan äidillä. Olen tarkka esim. astianpesukoneen täytössä niin, ettei astiat ole toisissaan kiinni tai "piilossa" toisen astian sisällä jne. Jos kerkeän näkemään pesukoneen täytön, niin vaihdan astioiden paikkaa, jos näen siihen tarvetta. Joka päivä hoen lapsille, että kädet pitää pestä, kun tullaan kotiin, on käyty vessassa tai kun tullaan syömään. Ehkä eniten meinaa ärsyttää, että vaikka vanhempi lapsi on kohta yläkoulussa, niin joutuu aika usein muistuttamaan käsienpesusta ennen syöntiä. Lisäksi marmatan välillä siivouksesta, esim. jyrsijöitä on jaloiteltu, jonka johdosta lattialla on papanoita ja heinää, kuin myös reput ja vaatteet lattialla.
Tuossa on asiat, joista pääsääntöisesti huomauttelen ja melkeinpä päivittäin. Jos olen vielä väsynyt, niin silloin alkaa jo äänessä kuulua ärsytys, varsinkin koska se olen usein minä, joka kotona siivoaa.
Kokeeko muutkin samanlaisista ärsytystä ed. mainitun kaltaisista asioista (pois lukien pesukoneen tarkkailun, josta en motkota)?
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokapöytään tullaan vasta sitten kun kädet pesty, ei lähdetä ruoka suussa ja leipä kädessä valetamaan, ei pipoa päässä sisällä, ei kännykkää ruokapöydässä, ei kännykkää petikaverina jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli aina kotona boksereissa ja äitipuoli tissiliiveissä ja pikkareissa, kun valitin tästä että nolotti tuoda kavereita kylään niin isä alkoi käyttää verkkareita mutta äitipuoli jatkoi alusvaatteissa heilumista ja koetti painostaa minutkin olemaan tissiliivisilläni jotta oppisin ettei siinä ole mitään noloa, onneksi isäni puuttui asiaan ja puolusti minua( Luultavasti isä ei tahtonut nähdä minua puoli-alasti kuten ei kukaan normaali isä).
Äitipuoleni myös suuttui kun tykkäsin syödä kylmiä lihapullia leivän päällä, jostain syystä tämä suuri makunautintoni oli hänelle ihan kauhea kielletty asia. En vielä tänäkään päivänä tiedä miksi.
Ja sitten vielä äitipuolella oli se pakollinen iltatee, olisi pitänyt juoda vaikkei maistunut. Kahvia ei missään nimessä saanut keittää! Oli aamukahvi, päiväkahvi ja iltatee.
Ehkä lihapullat miellettiin vain ja ainoastaan aterian osiksi. Söit perheen ruuan yksin ja vielä _kylmiltään_ ,minkä jotkut ovat tulkinneet ahneudeksi.
Kahvi piristää, tee ei niinkään. Kahvin juonti väärään aikaan oli huonoa elämäntapaa, koska kunnon ihminen ei tahdo virkistyä illalla.Kun aikoinaan aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, saatoin joskus syödä makkaralenkkiä kylmiltään. Mieheni sanoi, että se on pultsarin evästä.
Minä ja mies syödään kylmää lenkkiä sellaisenaan tai leivän päällä.
Lenkki käteen, päälle sinappi. Juoda voi kahvia, teetä, limua tai maitoa. Olen pojallekin opettanut tämän.
vlenkki käteen, ei laiteta lautaselle? hassua. ei pilkota? vielä hassumpaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä kaikkien lapsien piti mennä samaan aikaan nukkumaan eli kello 21.00. Silloin piti olla sängyssä hiljaa ja huoneista valot pois. Sama käsky koski kaikkia lapsia ikään katsomatta niin pitkään kuin he asuivat kotona. Kaverinikin joutui vielä 20-vuotiaana menemään siihen aikaan nukkumaan, vaikka oli jo täysi-ikäinen mutta asui vielä lapsuudenkodissa. Se kun oli heillä lasten nukkumaanmenoaika. Niin oli myös lomilla, silloinkaan siitä ei lipsuttu.
Mitä sitten? Meillä on tuo sääntö arkena myös. Minä joudun heräämään aamulla klo 5, että ehdin käyttää koirat ulkona ja mennä töihin seitsemäksi, kun ei satu työpaikka olemaan kodin vieressä. Mieheni heräilee yleensä noin 5.30. Meillä ei katsota TV:tä enää klo 21 jälkeen ja jokaisen on hoidettava hampaidenpesut ja vessakäynnit ennen sitå. Teini (15 v.) myös menee omaan huoneeseen klo 21 mennessä ja on hiljaa. Joskus lukee sängyssä kirjaa, joskus menee suoraan nukkumaan. Viikonloppuisin saa valvoa noin yhteentoista. Minä en unirytmiin pistä ihan sekaisin edes viikonloppuna. Teini tietää, että jos tuo kaverin yökylään, silloinkin on hiljaisuus klo 23. Lomilla myös.
Tuota on varmaan vaikeaa ymmärtää heidän, jotka saa aamulla nukkua klo 7 asti. Silloinhan se riittää, että asunto hiljenee klo 23 ja silti jää 8 tuntia aikaa unelle. Ei meilläkään lapsuudenkodissa myöhään valvottu. Äiti oli leipomossa töissä ja työt alkoi viideltä. Äiti heräsi neljältä. Isä lähti tehtaaseen kävelemään kuudelta ja herätti silloin kouluun lähtijät.
On siitä jäänyt se hyvä puoli, että nyt aikuisenakin käyn usein pyöräilemässä, kävelemässä tai kuntosalilla yleensä ennen työpäivää. Tänäänkin olin metsässä kävelemässä klo 5-6.30, aivan ihana ilma. Luultavasti menen illalla sänkyyn klo 21 mennessä, kun alkaa väsyttää. Mieheni valvoo pidempään. Hän tänäkin aamuna nousi sängystä vasta kahdeksalta.
On kamalaa, että jotkut joutuvat heräämään töihin klo 4 aamulla, vielä jonnekin leipomoon, koko ikänsä jos tuommoista tekisi, niin tuntuisi varmaan jälkeenpäin vanhana, että elämä on mennyt hukkaan. Tai jos elämänsä tehtaassa uurastaisi, onneksi tehtaissa sentään on välillä lomautuksia ja lama aikoja, jolloin ihmiset saavat levätä. Monet ihmiset suostuvat vielä nykyäänkin kaiken maailman turhauttaviin hommiin...joissa lähtee loppujen lopuksi järki. Tämä ei tähän liity muuten kuin, että ehkä vanhempina on monesti juuri näitä järjen melkein menettäneitä, jotka sitten keksii näitä älyttömiä sääntöjä.
Tuossa kommentissa huokuu jotenkin se ymmärtämättömyys, mistä leipä tulee pöytään. Muistan kun mieheni veljellä oli häät ja tuleva rouva sai kauheat raivarit, kun ei saanut hääkakkuja ennen kymmentä lauantaiaamuna. Häpesin hänen meteliään vierellä, kun oltiin tekemässä kakkutilausta ja kondiittori selitti, että jos tuoretta monikerroksesta kakkua halutaan, niin sellaisen tekemiseen kuluu monta tuntia. Se on sitten juustotorttu vaihtoehtona, jos aamuvarhaisella pitää olla valmis.
Tai tuo tehdas. Jos ihmiset on valmiita vähentämään kulutustaan, varmaankaan joka tehtaassa ei tarvita kolmessa vuorossa porukkaa. Älä osta valmisruokaa. Tai muovituotteita tai suomalaisia meikkejä. Osa tehtaista tietysti tarvitsee miehityksen joka vuoroon. Vaarallisten kemikaalien tai ohjaamon laitteiden käyttämisen takia takia. Ei tule lämmitystä taloihin tai bensiiniä autoon tai sähköä, jos kukaan ei valvo prosesseja. Ei ole itselläni kokemusta, mutta suvussa on monessa polvessa tehdastyöntekijöitä.
Sinun kommentissa ikävä kyllä huokuu ymmärtämättömyys vuorosuunnittelulle. Ihan "oikea" kolmivuorotyö on käytännössä aamu/iltapäivä/yö -kombo, eli mikä tämä yö-aamu yhdistelmävuoro on, eli miksi ihmeessä jonkun pitäisi tulla jo neljältä?
Vanhassa työpaikassani aamun ekat saapuivat klo 7:00, illan klo 15:00 ja yön klo 23:00. Näin vuorokauden jokainen tunti ollaan paikalla ja osa saapui portautetusti esim. klo 8:00, tai 15:30 jne, ettei ihan kaikki lähde samalla kertaa.
Jos siis ekaan vuoroon saavutaan jo neljän.viiden maissa, kuulostaa se pikemminkin siltä, että paikka on jossain vaiheessa kiinni. Esim. Helsinki-Vantaan lentökentälle saavutaan ihan epäinhimilliseen aikaan klo 3:00, koska välissä on pari tuntia, jolloin ei ole lainkaan lentoja, eikä yövuorolle haluta maksaa parista tyhjästä tunnista. Eli siis jos tällaista operaatiollista syytä ei ole, niin vuorosuunnittelunkin voi pitää inhimillisempänä. Kolmivuorossa ei tosiaan neljältä heräämisiä yleensä tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli aina kotona boksereissa ja äitipuoli tissiliiveissä ja pikkareissa, kun valitin tästä että nolotti tuoda kavereita kylään niin isä alkoi käyttää verkkareita mutta äitipuoli jatkoi alusvaatteissa heilumista ja koetti painostaa minutkin olemaan tissiliivisilläni jotta oppisin ettei siinä ole mitään noloa, onneksi isäni puuttui asiaan ja puolusti minua( Luultavasti isä ei tahtonut nähdä minua puoli-alasti kuten ei kukaan normaali isä).
Äitipuoleni myös suuttui kun tykkäsin syödä kylmiä lihapullia leivän päällä, jostain syystä tämä suuri makunautintoni oli hänelle ihan kauhea kielletty asia. En vielä tänäkään päivänä tiedä miksi.
Ja sitten vielä äitipuolella oli se pakollinen iltatee, olisi pitänyt juoda vaikkei maistunut. Kahvia ei missään nimessä saanut keittää! Oli aamukahvi, päiväkahvi ja iltatee.
Ehkä lihapullat miellettiin vain ja ainoastaan aterian osiksi. Söit perheen ruuan yksin ja vielä _kylmiltään_ ,minkä jotkut ovat tulkinneet ahneudeksi.
Kahvi piristää, tee ei niinkään. Kahvin juonti väärään aikaan oli huonoa elämäntapaa, koska kunnon ihminen ei tahdo virkistyä illalla.Kun aikoinaan aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, saatoin joskus syödä makkaralenkkiä kylmiltään. Mieheni sanoi, että se on pultsarin evästä.
Minä ja mies syödään kylmää lenkkiä sellaisenaan tai leivän päällä.
Lenkki käteen, päälle sinappi. Juoda voi kahvia, teetä, limua tai maitoa. Olen pojallekin opettanut tämän.
vlenkki käteen, ei laiteta lautaselle? hassua. ei pilkota? vielä hassumpaa
Maistuu muuten paremmalta noin. Oiskohan sivistyksen silkkiperseinen pieru mikä tarttuu hopeahaarukasta ja veitsestä vai mikä, en tiedä. Itse juon lenkin kanssa kaljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihreää siirtymää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin teini ja asuin vielä vanhempien kanssa, suihkussa ei saanut käydä joka päivä, ettei vettä mene liikaa. Meillä saa käydä suihkussa vaikka kolme kertaa päivässä, jäi kyllä niin kauheat traumat tuosta asiasta.
Mitähän traumoja siitä jää jos ei pääse suihkuun joka päivä. Maksaako Kela näiden traumojen hoidon? Urheilun jälkeen voi käydä pesulla, muuten ei joka päivä tarvitse käydä. Ja en itse eikä kukaan perheestäni haise pahalle tai ole muutenkaan likainen.
Teinin aineenvaihdunta on ihan erilaista mitä vanhoilla käävillä. Teinien pitää päästä suihkuun päivittäin.
Kyllä sen haistaa, jos teini ei peseydy päivittäin. Olen yläkoulun opettaja.
Vähävarainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverit lähetetään omiin koteihinsa ruoka-aikana
Mitä outoa tässä on ? Meillä ei lapsuudenkodissa ruokittu koskaan muita lapsia koska ruokaa ei ollut jaettavaksi muille. En ole omassa kodissanikaan ruokkinut lasteni kavereita vaan joko pyytänyt odottamaan huoneessa tai lähtemään välillä itsekin kotiin syömään.
Eiköhän se ole muillakin ruoka-aika suurin piirtein samoihin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin teini ja asuin vielä vanhempien kanssa, suihkussa ei saanut käydä joka päivä, ettei vettä mene liikaa. Meillä saa käydä suihkussa vaikka kolme kertaa päivässä, jäi kyllä niin kauheat traumat tuosta asiasta.
Kuvitella, että jollakin on muka niin tiukkaa, että joutuu vedestäkin säästämään. Jäähän siitä traumoja, jep.
No meillä se oli kesäisin ihan arkipäivää. Isohko karja, ei järveä tai jokea, joten säästää saattoi vain meidän käyttövedestä.
Olisikohan se suihku lisännyt juurikaan veden kulutusta prosentuaalisesti?
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä miettinyt, että oma lapsuus oli huono kun sain muutamia kertoja selkään. Ei kyllä ollut kun näitä lueskelee.
Voin todeta sanasta sanaan saman.
Jaksamista kaikille vääryyksiä perheessään kokeneille, toivottavasti elämässä on ollut iloisempaakin sisältöä kuin ne. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin teini ja asuin vielä vanhempien kanssa, suihkussa ei saanut käydä joka päivä, ettei vettä mene liikaa. Meillä saa käydä suihkussa vaikka kolme kertaa päivässä, jäi kyllä niin kauheat traumat tuosta asiasta.
Kuvitella, että jollakin on muka niin tiukkaa, että joutuu vedestäkin säästämään. Jäähän siitä traumoja, jep.
Hah. Kun kerrostaloon tuli huoneistokohtaiset vesimittarit, selvisi, että jotkut käyttävät sata kertaa enemmän vettä, kuin toiset. Ei se vesi ilmaista ole. Yleensä omakotitalossa asuvat tajuavat tämän.
Tuo on outoa, ettei enää osata peseytyä ilman suihkua jne. Mun lapsuudessa oli vielä ihan yleistä, että kannettiin vedet sisään ja ulos asuntoon ämpärillä.
Lääkärit kielsivät, ettei saa koko ajan suihkussa lotrata, kun se kuivaa ihoa ja sitten pitää rasvata ja rasvata. Niin muuttuu ajat ja suositukset.
Tiedän sellaisen perheen jossa perheenisä pyytelee lupia perheenäidiltä. Siis aikuinen mies kysyy puolisoltaan lupaa lähteä baariin, mökille kavereiden kanssa, ostaessaan itse ansaitsemilla rahoillansa moottoripyörän jne. Absurdia, mielenvikaista, naurettavaa ja täys lapanen koko ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän sellaisen perheen jossa perheenisä pyytelee lupia perheenäidiltä. Siis aikuinen mies kysyy puolisoltaan lupaa lähteä baariin, mökille kavereiden kanssa, ostaessaan itse ansaitsemilla rahoillansa moottoripyörän jne. Absurdia, mielenvikaista, naurettavaa ja täys lapanen koko ihminen.
Tuo nyt on taas parittomien uhoa ja kateutta. Tietenkin asioista pitää neuvotella, jos perheessä on muitakin velvoitteita kuin kaksi aikuista ihmistä. Harvalla on heittää tuosta vain rahat moottoripyörään ilman, että se vaikuttaa perheen talouteen. Silloin on lapanen, jos ei koskaan saa omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin teini ja asuin vielä vanhempien kanssa, suihkussa ei saanut käydä joka päivä, ettei vettä mene liikaa. Meillä saa käydä suihkussa vaikka kolme kertaa päivässä, jäi kyllä niin kauheat traumat tuosta asiasta.
Kuvitella, että jollakin on muka niin tiukkaa, että joutuu vedestäkin säästämään. Jäähän siitä traumoja, jep.
Hah. Kun kerrostaloon tuli huoneistokohtaiset vesimittarit, selvisi, että jotkut käyttävät sata kertaa enemmän vettä, kuin toiset. Ei se vesi ilmaista ole. Yleensä omakotitalossa asuvat tajuavat tämän.
Tuo on outoa, ettei enää osata peseytyä ilman suihkua jne. Mun lapsuudessa oli vielä ihan yleistä, että kannettiin vedet sisään ja ulos asuntoon ämpärillä.
Lääkärit kielsivät, ettei saa koko ajan suihkussa lotrata, kun se kuivaa ihoa ja sitten pitää rasvata ja rasvata. Niin muuttuu ajat ja suositukset.
..Kivikaudella ei käyty koko elämän aikana suihkussa !
Nuoruudessa kaverin piti käydä näyttäytymässä kotona muutaman tunnin välein !
Vierailija kirjoitti:
Tiedän sellaisen perheen jossa perheenisä pyytelee lupia perheenäidiltä. Siis aikuinen mies kysyy puolisoltaan lupaa lähteä baariin, mökille kavereiden kanssa, ostaessaan itse ansaitsemilla rahoillansa moottoripyörän jne. Absurdia, mielenvikaista, naurettavaa ja täys lapanen koko ihminen.
Se on kuule kahden kauppa (ja kolmannen korvapuusti?). Parisuhde, avo-/avioliitto. Moni ei osaa nykyään toimia niin, että se kestäisi.
Minun lapsuuden kodissa ei ruokittu muiden lapsia. Saivat toki meidän huoneessa odottaa.
Kun lapset oli pieniä, oli muutaman perheen kesken sopimus, että puolin ja toisin ruoka tarjotaan. Nykyään yksi teini enää kotona. Puolin ja toisin tarjotaan ruoka teinin yhden kaverin perheen kesken.