Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju saa oman lapsuuden tuntumaan todella onnelliselta vaikka vanhemmat riiteli usein ja isä joi ja oli rasittava.
Silti meitä lapsia kohdeltiin ihmisinä, eikä ollut mitään kieroutuneita tapoja. Tahdon oikeastaan kiittää kaikkia, jotka on kirjoittaneet tähän ketjuun koska tää on oikeasti tuonut perspektiiviä elämään. Tunnen itsenikin ihan superhyväksi äidiksi vaikka joskus huudankin.
Se huuto on taas tehotonta, äkkiäkös siihen tottuu lapsen korva eikä reagoi. Kannattaa laskea kymmeneen, ennen huutamista, jos hermo menee , rauhallisella äänellä puhua, ja perustella lapselle , esim.miksi jokin asia on kielletty, tai miksi minua suututtaa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutussa perheessä lapset eivät saa olla olohuoneessa.
Tähän törmää suht usein. Eikä vanhempien makkariin saa myöskään mennä.
Yhdellä kaverilla on lisäksi sääntö, että jos olohuoneeseen pääsee, niin sohvalla ei saa istua. Tästä tuli kerran nolo riita isännän 40 vjuhlilla, kun sukua ja vieraita oli.
Lapset kirkkaaseen ääneen ihmetteli, miksi vieraat saa istua sohvalla? ja tietty vanhemmat sukulaisnaiset naureskelivat, että miksei saisi.
Heillä oli "ihana" valkoinen sohva, ettei siihen etenkään farkuilla saanut istua, kun ne värjää kuulemma... tai sitten ne farkkujen niitit repii sohvan rikki. En ole oikein käsittänyt, että käyttikö ne vaan tallinnan tuliaispöksyjä, kun tuommoista jälkeä teki jatkuvasti.
Suolasirotinra ei saa antaa suoraan käteen vaan pitää laittaa pöytään josta toinen sen sitten ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverilla oli sääntö lapsilleen, että verhoihin ei saa koskea. Niitä ei saanut siirrellä ikkunan eteen vaan ne piti vaan roikkua paikallaan. Heti mylväisi että ei saa koskea verhoihin. Kertoi tätä siis minulle, en ole ollut näkemässä.
Suu auki kuuntelin, että mitä hittoa.
Ymmärrän jos kieltää ettei niissä saa roikkua, jos olisi roikuttu, mutta ettei saa edes koskea.
Meillä ei saa koskea verhoihin, olitko meillä? Syy tähän se, että vanhassa talossa ikkunalasien läpi tulee paljon enemmän kuumuutta ja kylmää ja verhot ovat ikkunoissa syystä, eivätkä vain koristeena, eri vuodenaikoina eri tavalla. On myös inhottavaa, kun verhoja vedellään miten sattuu, eikä sitten laiteta koskaan takaisin kuten kuuluu.
On myös niitä, jotka pelkästään esteettisistä syistä haluaa kieltää verhoihin koskemisen ja ymmärrän kyllä senkin, verhot ovat iso ja näkyvä osa sisustusta.
Meillä ei saa koskea verhoihin, koska olen asennellut ne niin kuin pitää, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. Verhot ovat osa sisustusta, kuin kehys ikkunalle. Luovat viihtyvyyttä ja hyvää tunnelmaa. Niihin ei kosketa!
Olet kyllä aivan kujalla, jos luulet, että verhojen tarkoitus on kehystää ikkunaa, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. No pitäähän jotkut lippalakkiakin väärinpäin päässään.
Verhot ovat osa sisustusta, eikä niihin kosketa, koska ne on aseteltu kehystämään ikkunaa. Valon määrää voi säädellä esim. kaihtimilla, ei niitä verhoja vedellä edestakaisin. Tuntuu ajatuksenakin ihan sopimattomalta, mutta makunsa kullakin.
Minusta kyllä näyttää kauniimmalta että on verhot ikkunan edessä kuin kaihtimet. Jos verhot ovat aina sivussa, niin niitä ei näe koskaan, vaikka on ehkä kalliilla rahalla ostettu.
Voihan ne verhot tietysti vaikka naulata seinään, jos niitä ei saa liikutella, mutta minusta tuo on kyllä outoa.
Kyllä meillä verhot näkyy, vaikka ja kun ne on aseteltu hyvin. Hirveän näköistä sellainen, että verhot repsottaa miten sattuu ja niitä revitään edestakaisin.
Verhohysteria. Vain AV:lla.
Olin tuo ensimmäisen verhokommentin kirjoittaja. "Verhot ovat osa sisustusta". Niin ovat, ja koti ja sen sisustus kuuluu minusta myös lapsille. Ei koti ole äidin oma näyttelytila tai museo.
Tämä verhoihin-koskemis-kielto menee samaan järjettömyyden kastiin kuin että jos sohvatyynyihin ei saisi koskea, sohvapöydälle ei laiteta mitään (paitsi siinä oleva kynttilä-käpy-hile-asetelma), lastenhuoneessa on vain kahta tai kolmea ankeaa väriä ja lelut eivät saa jäädä esille, leikkiä ei voi seuraavana päivänä jatkaa niiltä sijoiltaan, kun ne kerätään aina pois.
Kukin tavallaan, ja silti toisaalta, jostain syystä ottaa kauheasti päähän se että rajoitetaan ihan tavallisia asioita tekemästä. Kun lapset eivät saa omassa kodissaan olla kuin kotonaan. Eivät saa valita lempivärejä omaan huoneeseen esille, eivät saa istua sohvalla lötkönä kun tyynyt siirtyy. Pikkusieluista niuhottamista. Vaikea ymmärtää itsekään, miksi minua se ärsyttää, kun se ei kosketa omaa lapsuutta eikä omaa nykyistä kotiani.
Yhdessä toisessa perheessä tuli riitaa ja märinää lapsille siitä kun puristivat hammastahnatuubia väärin.
Minä en itse kestäisi asua sellaisen kanssa, joka niuhottaa verhoista, sohvatyynyistä tai hammastahnatuubista, ja sääliksi käy, kun lapsihan ei voi valita kenen kanssa asuu. On vain kestettävä neuroottiset kontrollifriikit.
Ei meillä ole lapsia, jotka verhoissa roikkuvat. Miten lapset tuli yhdistettyä tähänkin asiaan? Voi, voi, kun lapset ei saa verhoissakaan roikkua.
Vierailija kirjoitti:
Suolasirotinra ei saa antaa suoraan käteen vaan pitää laittaa pöytään josta toinen sen sitten ottaa.
Rakas edesmennyt mummoni tiesi ihan hillittömästi kaikkia vanhan kansan tapoja ja sanontoja, myös tämän suolajutun. Nimittäin jos suolapurkin antaa suoraan käteen, joutuvat nämä kaksi ihmistä riitoihin keskenään. Samoin kynnyksen yli ei saa kätellä, tulee huonoa onnea taloon ja joutuu myös riitoihin talonväen kanssa 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suolasirotinra ei saa antaa suoraan käteen vaan pitää laittaa pöytään josta toinen sen sitten ottaa.
Rakas edesmennyt mummoni tiesi ihan hillittömästi kaikkia vanhan kansan tapoja ja sanontoja, myös tämän suolajutun. Nimittäin jos suolapurkin antaa suoraan käteen, joutuvat nämä kaksi ihmistä riitoihin keskenään. Samoin kynnyksen yli ei saa kätellä, tulee huonoa onnea taloon ja joutuu myös riitoihin talonväen kanssa 😃
Minä muistan myös näitä vanhan ajan taikauskojuttuja, mutta en ole omassa elämässä niitä käyttänyt. No, rusleivän "siunaan" eli teen taikinan päälle ristin. Viljaan ja leipään liittyi ennen vanhaan paljon taikauskoa. Leipää ei saanut panna pöydälle nurinpäin, ja jos leivänpala tippui vahingossa lattialle, niin se piti syödä. Lapset eivät saaneet juosta ruisvoileipä kädessä, vaan se piti syödä paikallaan istuen. Leipää piti jättää palanen seuraavaksi päiväksi eli siemen piti jättää, jotta leipä ei loppuisi talosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitähän riittäisi, mutta kerrotaan nyt yksi. Meillä piti aina kuivata suihku alue pyyhkeellä, siis lattiat, suihkuseinä, kaakelit ja itse suihku. Isä aina tarkasti jäljen ja raivosi jos vesipisaroita jäi näkyviin. Koski myös vieraita ja poikaystäviäni on komennettu ruokapöydästä suihkua kuivaamaan kun on havaittu vettä jossain silikonisaumassa.
En ole vieraillut enää vanhemmillani vuosiin.
Tää sääntö on ihan tänä päivänäkin yhdessä tuttavaperheessä...olin hämmentynyt kun saunottiin siellä ja rouva jossain vaiheessa kysyi, joko olen suihkutellut loppuun. Ja kun vastasin kyllä, alkoi pyyhkeellä kuivaamaan kylppärin seiniä ja hanoja yms
Kannattaa muuten kokeilla itse kunkin: kun hanat, lasit, peilit ja seinätkin kuivaa aina heti roiskeiden tultua, niin ne eivät kuivu kerros kerroksen jälkeen kalkkisaostumiksi joka paikkaan. Niitä saostumia on huomattavasti ikävämpi siivota ja hangata sitten, kun ne ovat päässeet kerrostumaan, kuin että pyyhkii joka kerta ne vedet ja pisarat pois heti märkänä! Ei tarvitse enää ikinä hinkkailla niitä kalkkisaostumia sitten. ;) Varsinkin kalkkisilla vesialueilla, joilla kalkkiläiskät tulee heti ensimmäistenkään vesipisaroiden kuivuttua pinnoille, tämä sääntö on ihan must!
Samoin kosteusongelmia ajatellen: se muutamakin desi kylppärin seinillä on aika paljon, haihtuessaan kylppärin ilmatilaan... :( Parempi siis vetää se vaikka lastalla heti alas ja viemäriin.
Itse tosin pyyhkisin seinät ainakin ensin enimmistä vesistä mieluummin lastalla kuin käyttäisin pyyhettä... Ja lavuaarin hanaa varten otan yleensä vain yhden vessapaperinpalan ja pyyhkäisen ne muutamat pisarat, jos niitä on roiskahtanut. Hanat suljen yleensä kyynärvarrella, jolloin hana ei useimmiten eds kastu, eikä tarvitse edes kuivata. ;)
Kun tuon opettelee tekemään joka kerta suihkussa käytyään ja lavuarilla jotain pestyään (ainakin kromiosat kuiviksi), niin siitä tulee ihan samanlainen, automaattinen ja vaivaton itsestäänselvyys kuin käsien pesusta vessassa käynnin jälkeen. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhaan kaverin äidillä oli kumma sääntö, en tiedä onko enää: lemmikille ei saanut antaa ihmisen nimeä. En viittinyt sanoa, että meidän koiralla on ihmisen nimi, samoin sen aikaisilla kissoilla oli ihmisten nimet, toisella jopa sama nimi kuin parhaan kaverini isoveljellä :D
No en sitä tietenkään keneltäkään kiellä, mutta on se omaankin korvaan jotenkin erikoista, jos kissan nimi ois vaikka Pentti.
Minä yritin yhtä koiraa hankittaessa kieltää niiden tulon sänkyyn.
Nyt niitä on kolme ja ne nukkuu mun päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan totta. Uskomatonta uutta tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheessä oli kielletty lapsilta television mainoskatkojen näkeminen. Kun televisiossa tuli mainoskatko niin TV meni kiinni. Lapset myös tottelivat. Sama asia radion kanssa. Mainoskatkoja ei kuunneltu ja piste.
Kuulostaa hauskalta ja oudolta mutta kun tätä oikeasti ajattele vähän syvemmin niin ei hullumpi sääntö.
Niin että voidaan kyllä ilmaiseksi katsoa niitä ohjelmia, jotka on rahoitettu mainosrahoilla, mutta vastustetaan niitä mainoksia, joiden ansiosta ohjelmia voidaan kanavalla esittää.
TV-kanava saa mainosrahansa siitä riippumatta, katsooko joka ikinen ihminen ne mainokset vai ei. Ei mainoksilla koskaan pyritäkään siihen, että joka ikinen miljoonasta katsojasta tuijottaa herpaantumatta ja ostaa heti kaikki mainostetut tuotteet. Useimmat varmaan vaihtavat kanavaa tai menevät puuhaamaan jotain muuta mainoskatkon ajaksi, ja turha siitä on ketään syyllistää.
Vierailija kirjoitti:
Sängyllä ei saa istua. Siis edes se sängyn omistaja. Pitää istua tuolissa ja sänky on nukkumista varten. Heillä on myös outo joulua koskeva sääntö, että tytöt ei saa käyttää housuja vaan pitää olla hame tai mekko joulun pyhinä. Aamupallalekaan ei saa jouluna mennä pyjamassa vaan pitää laittaa hame tai mekko päälle.
Meillä oli kanssa kotona sellainen sääntö että jos tuli vieraita niin naisilla piti olla mekot. Ja jos naisilla oli mekko niin sitten samalla miehillä sekä pojilla piti olla pitkät housut. No, eihän siinä muuten mitään mutta kun vaikka keskellä kesää tuli porukkaa kylään niin ei saanut olla shortseissa vaikka sisällä saattoi olla päälle 30 astetta, vaan piti tunkea farkut tai muut "paremmat housut" jalkaan. Ei ollut kivaa eikä tuossa hommassa ollut mitään logiikkaa koska eihän jossain ohkaisissa kesämekoissa ollut mikään ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa saatetaan ottaa vettä juomavedeksi tai ruuanlaittoon vessan hanasta mikä on minusta todella ällöttävää.
Samaa vetthän se on kuin keittiönhanasta tulevakin
Ehkä samaa vettä mutta hana täynnä kakka ja persebakteereita jotka tarttuvat siihen veteenkin.
Öö, teillä on tapana kakkata lavuaariin?? Vai jättää vessan allas pesemättä? Käyttäjä hampaat kun pesemässä keittiössä? Kyllä meillä ihan juomavettä otetaan vessan hanasta, samaa vettä se on ja ihan pestään kyllä allasta siinä missä keittiönkin allasta.
Voi pyhä yksinkertaisuus...
Ei tarvitse edes kakata altaaseen, kun hanaan jää epäpuhtauksia pelkästään kakka- ja pissabakteeristen käsien pesun yhteydessä, ja vettä vessan hanasta laskiessa ne kakkabakteerit tulee sitten mukaan juomaveteen.
Vaikka hanan pesisi ja desinfioisi joka päivä joka puolelta päältä, niin ei kai kukaan ala purkamaan ja desinfioimaan sitä hanan siivilää joka päivä, ja pesemään hanan sisustaa pulloharjalla? Mutta ne kakkabakteerit kyllä leviävät sinne hanan sisällekin puolestaan tosi kätevästi, kun käsiä pestessä siihen hanan päähän pääsevät siirtymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että vessapaperia ei saa käyttää kuin kaksi palaa per vessareissu. Mahtaa olla koko perheellä melkoiset jarruraidat alushousuissa.
En käytä yhtään palaa. Suihkutus ja puhdasta on.
Et sitten kuivaa ollenkaan? Housut jalkaan vaan ja menoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa saatetaan ottaa vettä juomavedeksi tai ruuanlaittoon vessan hanasta mikä on minusta todella ällöttävää.
Samaa vetthän se on kuin keittiönhanasta tulevakin
Ehkä samaa vettä mutta hana täynnä kakka ja persebakteereita jotka tarttuvat siihen veteenkin.
Öö, teillä on tapana kakkata lavuaariin?? Vai jättää vessan allas pesemättä? Käyttäjä hampaat kun pesemässä keittiössä? Kyllä meillä ihan juomavettä otetaan vessan hanasta, samaa vettä se on ja ihan pestään kyllä allasta siinä missä keittiönkin allasta.
Voi pyhä yksinkertaisuus...
Ei tarvitse edes kakata altaaseen, kun hanaan jää epäpuhtauksia pelkästään kakka- ja pissabakteeristen käsien pesun yhteydessä, ja vettä vessan hanasta laskiessa ne kakkabakteerit tulee sitten mukaan juomaveteen.
Vaikka hanan pesisi ja desinfioisi joka päivä joka puolelta päältä, niin ei kai kukaan ala purkamaan ja desinfioimaan sitä hanan siivilää joka päivä, ja pesemään hanan sisustaa pulloharjalla? Mutta ne kakkabakteerit kyllä leviävät sinne hanan sisällekin puolestaan tosi kätevästi, kun käsiä pestessä siihen hanan päähän pääsevät siirtymään.
Mutta hammaspesuveden voi hyvin ottaa siitä hanasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaan kaverin äidillä oli kumma sääntö, en tiedä onko enää: lemmikille ei saanut antaa ihmisen nimeä. En viittinyt sanoa, että meidän koiralla on ihmisen nimi, samoin sen aikaisilla kissoilla oli ihmisten nimet, toisella jopa sama nimi kuin parhaan kaverini isoveljellä :D
No en sitä tietenkään keneltäkään kiellä, mutta on se omaankin korvaan jotenkin erikoista, jos kissan nimi ois vaikka Pentti.
Luin joskus tutkimuksen jossa oli huomattu lapsilla suosittujen nimien esiintyvän ensin eläimillä. Esimerkiksi Leo oli tosi suosittu koirilla ja kissoilla ennenkuin yleistyi myös lapsilla. Samoin Aino, Elsa jne
Vierailija kirjoitti:
Minun työkaveri ei myöskään antanut lapsensa koristella kuusta. Koristeli itse että sai bling bling pallot juuri oikeille kohdille.
Olen lopettanut itsekin kuusen koristelun, kun koristelen sen aina väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on perhe, jossa pitää aina ostaa kaikilta matkoilta perheenjäsenille tuliaisia. Tämä olisi ymmärrettävää jos kyse olisi nuorista lapsista, mutta tuliaisia odottavat aikuiset ihmiset, kuten isovanhemmat.
Tässä perheessä on vieläpä niin, että parikin perheenjäsentä asuu töiden vuoksi toisessa maassa, eli reissaamista puolin ja toisin kertyy siinä mielessä enemmän. Mutta tuliaisia odotetaan näiltäkin reissuilta, vaikka kyse on sukuloimisesta paikassa jossa on käyty kymmeniä kertoja.
Usein on ollut niin, että matkan viimeisenä päivänä juostaan hiki hatussa etsimässä tuliaisia sille ja tälle ja tuolle. Isoäitikin saattaa loukkaantua, jos hänelle ei tuoda mitään.
Tuliaiset eivät edes ole mitään pieniä juttuja, vaan kaikki odottavat vaatteita, koruja, kirjoja, tiettyä kosmetiikkaa tai jotain tiettyjä herkkuja jne.Minusta tuntuu vähän pikkumaiselta, jos aikuinen ihminen loukkaantuu siitä, että hänelle ei ole tuotu tuliaisia toiseen Euroopan maahan kohdistuvalta sukulointireissulta joka on jo toinen lajissaan puolen vuoden sisään.
Muutenkin, mihin aikuiset ihmiset tarvitsevat tällaista tavaramäärä?Käyn työni puolesta usein UK.ssa.
Meillä on kaapissa aina Englannin lakritsaa ja tummaa teetä.
Kaupunkien laitamilla on ns punnan kauppoja.
Mm minun sisareni ei saa lentää, keuhkoissa vika, minun vanhemmat eivät osaa kieliä.
Minulla on onneksi toisessa päässä kollega, joka välillä laittaa viestiä hän on menossa sinne punnan kauppaan, tuonko jotain.
Itse asiassa hänen vaimonsa ostaa aina jotain 20 punnalla. Keväällä, kun pitkästä aikaa pääsin sinne, oli vaimo ostanut minulle Ellun mukeja.
Jaoin ne kotona ja jokaisella oli kupissa teetä, kun katsoivat hautajaisia.
Pieni vaiva, edullinden ja paljon iloa
Oletko huomannut, että englanninlakritsaa ja mustaa teetä saa myös Suomesta. Niin se kehitys kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Minun työkaveri ei myöskään antanut lapsensa koristella kuusta. Koristeli itse että sai bling bling pallot juuri oikeille kohdille.
En minäkään anna lasten koristella kuusta, mitä siinä on muka erikoista? Lapset koristelee omat pikkukuusensa ja huoneensa, minä yhteiset tilat ja pääjoulukuusen, koska vastaan muutenkin kodin sisustuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä kaikkien lapsien piti mennä samaan aikaan nukkumaan eli kello 21.00. Silloin piti olla sängyssä hiljaa ja huoneista valot pois. Sama käsky koski kaikkia lapsia ikään katsomatta niin pitkään kuin he asuivat kotona. Kaverinikin joutui vielä 20-vuotiaana menemään siihen aikaan nukkumaan, vaikka oli jo täysi-ikäinen mutta asui vielä lapsuudenkodissa. Se kun oli heillä lasten nukkumaanmenoaika. Niin oli myös lomilla, silloinkaan siitä ei lipsuttu.
Mitä sitten? Meillä on tuo sääntö arkena myös. Minä joudun heräämään aamulla klo 5, että ehdin käyttää koirat ulkona ja mennä töihin seitsemäksi, kun ei satu työpaikka olemaan kodin vieressä. Mieheni heräilee yleensä noin 5.30. Meillä ei katsota TV:tä enää klo 21 jälkeen ja jokaisen on hoidettava hampaidenpesut ja vessakäynnit ennen sitå. Teini (15 v.) myös menee omaan huoneeseen klo 21 mennessä ja on hiljaa. Joskus lukee sängyssä kirjaa, joskus menee suoraan nukkumaan. Viikonloppuisin saa valvoa noin yhteentoista. Minä en unirytmiin pistä ihan sekaisin edes viikonloppuna. Teini tietää, että jos tuo kaverin yökylään, silloinkin on hiljaisuus klo 23. Lomilla myös.
Tuota on varmaan vaikeaa ymmärtää heidän, jotka saa aamulla nukkua klo 7 asti. Silloinhan se riittää, että asunto hiljenee klo 23 ja silti jää 8 tuntia aikaa unelle. Ei meilläkään lapsuudenkodissa myöhään valvottu. Äiti oli leipomossa töissä ja työt alkoi viideltä. Äiti heräsi neljältä. Isä lähti tehtaaseen kävelemään kuudelta ja herätti silloin kouluun lähtijät.
On siitä jäänyt se hyvä puoli, että nyt aikuisenakin käyn usein pyöräilemässä, kävelemässä tai kuntosalilla yleensä ennen työpäivää. Tänäänkin olin metsässä kävelemässä klo 5-6.30, aivan ihana ilma. Luultavasti menen illalla sänkyyn klo 21 mennessä, kun alkaa väsyttää. Mieheni valvoo pidempään. Hän tänäkin aamuna nousi sängystä vasta kahdeksalta.
On kamalaa, että jotkut joutuvat heräämään töihin klo 4 aamulla, vielä jonnekin leipomoon, koko ikänsä jos tuommoista tekisi, niin tuntuisi varmaan jälkeenpäin vanhana, että elämä on mennyt hukkaan. Tai jos elämänsä tehtaassa uurastaisi, onneksi tehtaissa sentään on välillä lomautuksia ja lama aikoja, jolloin ihmiset saavat levätä. Monet ihmiset suostuvat vielä nykyäänkin kaiken maailman turhauttaviin hommiin...joissa lähtee loppujen lopuksi järki. Tämä ei tähän liity muuten kuin, että ehkä vanhempina on monesti juuri näitä järjen melkein menettäneitä, jotka sitten keksii näitä älyttömiä sääntöjä.
Miksi tämä nyt meni niin tunteisiin? Yhtä lailla voisi väittää että elämä menee ohi, jos nukkuu aamuisin yhdeksään tai kymmeneen, kun voisi herätä viideltä tai kuudelta. Osa ihmisistä on luonnostaankin aamuvirkkuja. Get over it. Vai oletko kateellinen?
No niinhän jotkut aamuvirkut ajattelevat. Oma äitini on sitä mieltä että päivä on pilalla, jos herää vasta kello 10. Minusta taas ilta on pilalla jos pitää mennä nukkumaan kello 21. Näissä asioissa ollaan erilaisia ja onneksi on olemassa myös työpaikkoja, joissa tehdään työt iltaisin.
Sitten on tällaisia kummajaisia kuin minä, että pärjäämme oikeasti 4-5 tunnin yöunilla ja jaksamme porskuttaa. Joskus hurjan väsyneenä saatan nukkua 6 tuntia. Se on oikeasti vähän veemäistä sekä mulle, että muille, kun menen viimeisenä nukkumaan ja herään ensimmäisenä pirteänä puuhaileen. Onhan se ärsyttävää, kun itse herää viikonloppunakin kuudelta tai aikaisemmin, mut muut uinuvat 10-12 saakka. Annan tosin kyllä kaikkien nukkua rauhassa, koska ymmärrän, etteivät muut jaksa yhtä vähällä unella.
Olin tuo ensimmäisen verhokommentin kirjoittaja. "Verhot ovat osa sisustusta". Niin ovat, ja koti ja sen sisustus kuuluu minusta myös lapsille. Ei koti ole äidin oma näyttelytila tai museo.
Tämä verhoihin-koskemis-kielto menee samaan järjettömyyden kastiin kuin että jos sohvatyynyihin ei saisi koskea, sohvapöydälle ei laiteta mitään (paitsi siinä oleva kynttilä-käpy-hile-asetelma), lastenhuoneessa on vain kahta tai kolmea ankeaa väriä ja lelut eivät saa jäädä esille, leikkiä ei voi seuraavana päivänä jatkaa niiltä sijoiltaan, kun ne kerätään aina pois.
Kukin tavallaan, ja silti toisaalta, jostain syystä ottaa kauheasti päähän se että rajoitetaan ihan tavallisia asioita tekemästä. Kun lapset eivät saa omassa kodissaan olla kuin kotonaan. Eivät saa valita lempivärejä omaan huoneeseen esille, eivät saa istua sohvalla lötkönä kun tyynyt siirtyy. Pikkusieluista niuhottamista. Vaikea ymmärtää itsekään, miksi minua se ärsyttää, kun se ei kosketa omaa lapsuutta eikä omaa nykyistä kotiani.
Yhdessä toisessa perheessä tuli riitaa ja märinää lapsille siitä kun puristivat hammastahnatuubia väärin.
Minä en itse kestäisi asua sellaisen kanssa, joka niuhottaa verhoista, sohvatyynyistä tai hammastahnatuubista, ja sääliksi käy, kun lapsihan ei voi valita kenen kanssa asuu. On vain kestettävä neuroottiset kontrollifriikit.