Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?

Omassa lapsuuden perheessä.  Lapset eivät saaneet laittaa oman huoneen ovea kiinni. Yhtään kaveria ei saanut tuoda kylään.

Kun olin nuori about 19v ja seurustelin tytön kanssa joka asui vielä vanhemmillaan, niin heidän kotonaan oli tapa että ruoka lämmitetään mikrossa aina erillisellä lautasella ei siis lautasella miltä syödään. Sanoin etteikö siitä tule hirveästi tiskiä jos jokainen lämmittää erikseen omalla lautasellaan ja laitoin ruuan "syöntilautasella" mikroon. Exäni ei puhunut minulle koko iltana.

Miehen veljen perheen lapset eivät saa syödä "kuin" neljä pullaa sukujuhlissa (ja kaksi annosta kakkua ja loputtomasti mehua/keksiä/karkkia/muuta pikkutarjottavaa). Sitten ihmettelevät, kun neuvola ja nykyään kouluterkkari huomauttaa lapsen (8 v.) ylipainosta ja ohjaa ravintoneuvojalle sosiaalitoimen uhalla. 

Syöjä kirjoitti:

Kun olin nuori about 19v ja seurustelin tytön kanssa joka asui vielä vanhemmillaan, niin heidän kotonaan oli tapa että ruoka lämmitetään mikrossa aina erillisellä lautasella ei siis lautasella miltä syödään. Sanoin etteikö siitä tule hirveästi tiskiä jos jokainen lämmittää erikseen omalla lautasellaan ja laitoin ruuan "syöntilautasella" mikroon. Exäni ei puhunut minulle koko iltana.

Mun työkaveri tekee tätä. Eli sillä on aina lounaaksi makkara ja perunasalaattia Ikean lasisessa eväsrasiassa. Se ottaa makkaran ulos rasiastaan, laittaa lautaselle, lautasen mikroon ja mikron jälkeen se nakki menee takaisin sinne rasiaan, josta työkaveri syö sitten ruokansa. Lautanen menee tiskikoneeseen. Musta ihan takaperonen juttu, itse syön mieluumin lautaselta kuin rasiasta, mutta kukin tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheessä kaikkien lapsien piti mennä samaan aikaan nukkumaan eli kello 21.00. Silloin piti olla sängyssä hiljaa ja huoneista valot pois. Sama käsky koski kaikkia lapsia ikään katsomatta niin pitkään kuin he asuivat kotona. Kaverinikin joutui vielä 20-vuotiaana menemään siihen aikaan nukkumaan, vaikka oli jo täysi-ikäinen mutta asui vielä lapsuudenkodissa. Se kun oli heillä lasten nukkumaanmenoaika. Niin oli myös lomilla, silloinkaan siitä ei lipsuttu.

Mitä sitten? Meillä on tuo sääntö arkena myös. Minä joudun heräämään aamulla klo 5, että ehdin käyttää koirat ulkona ja mennä töihin seitsemäksi, kun ei satu työpaikka olemaan kodin vieressä. Mieheni heräilee yleensä noin 5.30. Meillä ei katsota TV:tä enää klo 21 jälkeen ja jokaisen on hoidettava hampaidenpesut ja vessakäynnit ennen sitå. Teini (15 v.) myös menee omaan huoneeseen klo 21 mennessä ja on hiljaa. Joskus lukee sängyssä kirjaa, joskus menee suoraan nukkumaan. Viikonloppuisin saa valvoa noin yhteentoista. Minä en unirytmiin pistä ihan sekaisin edes viikonloppuna. Teini tietää, että jos tuo kaverin yökylään, silloinkin on hiljaisuus klo 23. Lomilla myös.

Hampaanpesut JA vessakäynnit?  Mitä jos tulee yöllä pissahätä? Pitääkö pidätellä aamuun asti, ettei toiset herää? 

Normaalille aikuiselle riittää yöuneksi 7-8 tuntia, eli jos pitää herätä klo 7 niin voi ihan hyvin valvoa 23 asti. No kukin tyylillään, mutta ei tuo superaikainen nukkuminen ole mitenkään terveydellisesti tai moraalisesti parempaa. 

En ole sama, mutta kyllä kai riittävä yöuni yleensä nimenomaan aivojen toimintaan ja terveyteen vaikuttaa!

Alle 7 tuntia nukkuvilla on kohonnut riski mm. sydänsairauksille, diabetekselle ja verenpainetaudille. Muistan itse, miten zombi olin, kun lapset oli pieniä ja minulla oli aikainen herätys töihin aamulla

klo 5.30. Mies katsoi joka ilta telkkaria vähintään yhteentoista ja usein vielä kävi suihkussa sen jälkeen. Heräsin monta kertaa iltayöstä. Jos lapset heräsi yöllä, ne huusi aina äitiä. Mies nukkui kuin tukki klo 24-07. Lopulta sanoin, että jos hän ei ala hiljentyä ennen kymmentä, hankin oman asunnon. Se on juuri niin, että ihminen herää herkästi juuri mentyään nukkumaan ja toisaalta aamuyöstä uniajan loppupäässä.

Sen 7-8 tuntia ei tarvitse alkaa klo 21, että siitä saisi terveyshyödyt. Miehesi nukkui normaalit aikuisen ihmisen unet ja sulla oli epätavallisen varhainen rytmi, ja heräilet herkästi. Vika ei siis ole täysin miehessä, teillä oli vain huonosti yhteensopivat rytmit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheessä kaikkien lapsien piti mennä samaan aikaan nukkumaan eli kello 21.00. Silloin piti olla sängyssä hiljaa ja huoneista valot pois. Sama käsky koski kaikkia lapsia ikään katsomatta niin pitkään kuin he asuivat kotona. Kaverinikin joutui vielä 20-vuotiaana menemään siihen aikaan nukkumaan, vaikka oli jo täysi-ikäinen mutta asui vielä lapsuudenkodissa. Se kun oli heillä lasten nukkumaanmenoaika. Niin oli myös lomilla, silloinkaan siitä ei lipsuttu.

Mitä sitten? Meillä on tuo sääntö arkena myös. Minä joudun heräämään aamulla klo 5, että ehdin käyttää koirat ulkona ja mennä töihin seitsemäksi, kun ei satu työpaikka olemaan kodin vieressä. Mieheni heräilee yleensä noin 5.30. Meillä ei katsota TV:tä enää klo 21 jälkeen ja jokaisen on hoidettava hampaidenpesut ja vessakäynnit ennen sitå. Teini (15 v.) myös menee omaan huoneeseen klo 21 mennessä ja on hiljaa. Joskus lukee sängyssä kirjaa, joskus menee suoraan nukkumaan. Viikonloppuisin saa valvoa noin yhteentoista. Minä en unirytmiin pistä ihan sekaisin edes viikonloppuna. Teini tietää, että jos tuo kaverin yökylään, silloinkin on hiljaisuus klo 23. Lomilla myös.

Tuota on varmaan vaikeaa ymmärtää heidän, jotka saa aamulla nukkua klo 7 asti. Silloinhan se riittää, että asunto hiljenee klo 23 ja silti jää 8 tuntia aikaa unelle. Ei meilläkään lapsuudenkodissa myöhään valvottu. Äiti oli leipomossa töissä ja työt alkoi viideltä. Äiti heräsi neljältä. Isä lähti tehtaaseen kävelemään kuudelta ja herätti silloin kouluun lähtijät.

On siitä jäänyt se hyvä puoli, että nyt aikuisenakin käyn usein pyöräilemässä, kävelemässä tai kuntosalilla yleensä ennen työpäivää. Tänäänkin olin metsässä kävelemässä klo 5-6.30, aivan ihana ilma. Luultavasti menen illalla sänkyyn klo 21 mennessä, kun alkaa väsyttää. Mieheni valvoo pidempään. Hän tänäkin aamuna nousi sängystä vasta kahdeksalta.

On kamalaa, että jotkut joutuvat heräämään töihin klo 4 aamulla, vielä jonnekin leipomoon, koko ikänsä jos tuommoista tekisi, niin tuntuisi varmaan jälkeenpäin vanhana, että elämä on mennyt hukkaan. Tai jos elämänsä tehtaassa uurastaisi, onneksi tehtaissa sentään on välillä lomautuksia ja lama aikoja, jolloin ihmiset saavat levätä. Monet ihmiset suostuvat vielä nykyäänkin kaiken maailman turhauttaviin hommiin...joissa lähtee loppujen lopuksi järki. Tämä ei tähän liity muuten kuin, että ehkä vanhempina on monesti juuri näitä järjen melkein menettäneitä, jotka sitten keksii näitä älyttömiä sääntöjä.

Miksi tämä nyt meni niin tunteisiin? Yhtä lailla voisi väittää että elämä menee ohi, jos nukkuu aamuisin yhdeksään tai kymmeneen, kun voisi herätä viideltä tai kuudelta. Osa ihmisistä on luonnostaankin aamuvirkkuja. Get over it. Vai oletko kateellinen?

No niinhän jotkut aamuvirkut ajattelevat. Oma äitini on sitä mieltä että päivä on pilalla, jos herää vasta kello 10. Minusta taas ilta on pilalla jos pitää mennä nukkumaan kello 21. Näissä asioissa ollaan erilaisia ja onneksi on olemassa myös työpaikkoja, joissa tehdään työt iltaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheessä kaikkien lapsien piti mennä samaan aikaan nukkumaan eli kello 21.00. Silloin piti olla sängyssä hiljaa ja huoneista valot pois. Sama käsky koski kaikkia lapsia ikään katsomatta niin pitkään kuin he asuivat kotona. Kaverinikin joutui vielä 20-vuotiaana menemään siihen aikaan nukkumaan, vaikka oli jo täysi-ikäinen mutta asui vielä lapsuudenkodissa. Se kun oli heillä lasten nukkumaanmenoaika. Niin oli myös lomilla, silloinkaan siitä ei lipsuttu.

Mitä sitten? Meillä on tuo sääntö arkena myös. Minä joudun heräämään aamulla klo 5, että ehdin käyttää koirat ulkona ja mennä töihin seitsemäksi, kun ei satu työpaikka olemaan kodin vieressä. Mieheni heräilee yleensä noin 5.30. Meillä ei katsota TV:tä enää klo 21 jälkeen ja jokaisen on hoidettava hampaidenpesut ja vessakäynnit ennen sitå. Teini (15 v.) myös menee omaan huoneeseen klo 21 mennessä ja on hiljaa. Joskus lukee sängyssä kirjaa, joskus menee suoraan nukkumaan. Viikonloppuisin saa valvoa noin yhteentoista. Minä en unirytmiin pistä ihan sekaisin edes viikonloppuna. Teini tietää, että jos tuo kaverin yökylään, silloinkin on hiljaisuus klo 23. Lomilla myös.

Tuota on varmaan vaikeaa ymmärtää heidän, jotka saa aamulla nukkua klo 7 asti. Silloinhan se riittää, että asunto hiljenee klo 23 ja silti jää 8 tuntia aikaa unelle. Ei meilläkään lapsuudenkodissa myöhään valvottu. Äiti oli leipomossa töissä ja työt alkoi viideltä. Äiti heräsi neljältä. Isä lähti tehtaaseen kävelemään kuudelta ja herätti silloin kouluun lähtijät.

On siitä jäänyt se hyvä puoli, että nyt aikuisenakin käyn usein pyöräilemässä, kävelemässä tai kuntosalilla yleensä ennen työpäivää. Tänäänkin olin metsässä kävelemässä klo 5-6.30, aivan ihana ilma. Luultavasti menen illalla sänkyyn klo 21 mennessä, kun alkaa väsyttää. Mieheni valvoo pidempään. Hän tänäkin aamuna nousi sängystä vasta kahdeksalta.

Iltavirkut käyvät niillä kävelyillä illalla, ja silloin on myös ihan oma tunnelmansa ja elämyksensä olla ulkona kun aurinko alkaa laskea, ja on vain vähän muita ihmisiä puistossa. Aamu ja ilta ovat molemmat oma elämyksensä, joista toisella tavalla eläjät jäävät paitsi.

"Vasta kahdeksalta", no itse nousen yleensä puoliltapäivin. Mulla oli jossain vaiheessa kämppis, joka nukkui vain aamulla ja päivällä, kello 7-17. Se oli hänen tyylinsä. Onneksi hän ei ollut herkkäuninen, vaan sain puuhailla keittiössä iltapäivällä. 

Meillä oli pakko saunoa vanhempien kanssa vielä teini-ikäisenä.

Meillä oli lapsena sääntö että kun vanhemmat tulevat töistä itse ei saa istua kotona katsomassa telkkaria. Piti olla omassa huoneessa ja edes esittää läksyjen tekoa, tai siivota tai haravoida tai pyykätä. Jos oli olohuoneessa kun isä tulee ovesta sisään piti seistä. Olohuoneessa sai oleskella mutta epämukavasti.

Sain niin usein selkääni että vielä nykyäänkin ku mieheni tulee töistä laitan telkkarin kiinni ja seison olkkarissa vaikka olisinkin ollut katsomassa jotain ohjelmaa.

Ymmärrän toki että autoritääristä aikuista saattaa ärsyttää raataa kiittämättömille penskoille leipää pöytään ja sitten kakarat vaan löhöilee. Mutta olen niistä nyrkeistä ja siitä hyödyllisyyteen pakottautumisesta niin traumatisoitunut edelleenkin että ihan oikeasti paniikki välillä tulee jos jään kiinni sohvalla istumisesta.

Isä kuollut jo aikaa sitten mutta en vain pääse tavasta eroon.

nainen ysiyks kirjoitti:

Meillä oli lapsena sääntö että kun vanhemmat tulevat töistä itse ei saa istua kotona katsomassa telkkaria. Piti olla omassa huoneessa ja edes esittää läksyjen tekoa, tai siivota tai haravoida tai pyykätä. Jos oli olohuoneessa kun isä tulee ovesta sisään piti seistä. Olohuoneessa sai oleskella mutta epämukavasti.

Sain niin usein selkääni että vielä nykyäänkin ku mieheni tulee töistä laitan telkkarin kiinni ja seison olkkarissa vaikka olisinkin ollut katsomassa jotain ohjelmaa.

Ymmärrän toki että autoritääristä aikuista saattaa ärsyttää raataa kiittämättömille penskoille leipää pöytään ja sitten kakarat vaan löhöilee. Mutta olen niistä nyrkeistä ja siitä hyödyllisyyteen pakottautumisesta niin traumatisoitunut edelleenkin että ihan oikeasti paniikki välillä tulee jos jään kiinni sohvalla istumisesta.

Isä kuollut jo aikaa sitten mutta en vain pääse tavasta eroon.

Tuo on jo väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Ei ole tippaakaan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaverilla oli sääntö lapsilleen, että verhoihin ei saa koskea. Niitä ei saanut siirrellä ikkunan eteen vaan ne piti vaan roikkua paikallaan. Heti mylväisi että ei saa koskea verhoihin. Kertoi tätä siis minulle, en ole ollut näkemässä. 

Suu auki kuuntelin, että mitä hittoa.

Ymmärrän jos kieltää ettei niissä saa roikkua, jos olisi roikuttu, mutta ettei saa edes koskea. 

Meillä ei saa koskea verhoihin, olitko meillä? Syy tähän se, että vanhassa talossa ikkunalasien läpi tulee paljon enemmän kuumuutta ja kylmää ja verhot ovat ikkunoissa syystä, eivätkä vain koristeena, eri vuodenaikoina eri tavalla. On myös inhottavaa, kun verhoja vedellään miten sattuu, eikä sitten laiteta koskaan takaisin kuten kuuluu. 

On myös niitä, jotka pelkästään esteettisistä syistä haluaa kieltää verhoihin koskemisen ja ymmärrän kyllä senkin, verhot ovat iso ja näkyvä osa sisustusta.

Meillä ei saa koskea verhoihin, koska olen asennellut ne niin kuin pitää, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. Verhot ovat osa sisustusta, kuin kehys ikkunalle. Luovat viihtyvyyttä ja hyvää tunnelmaa. Niihin ei kosketa!

Olet kyllä aivan kujalla, jos luulet, että verhojen tarkoitus on kehystää ikkunaa, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. No pitäähän jotkut lippalakkiakin väärinpäin päässään.

Verhot ovat osa sisustusta, eikä niihin kosketa, koska ne on aseteltu kehystämään ikkunaa. Valon määrää voi säädellä esim. kaihtimilla, ei niitä verhoja vedellä edestakaisin. Tuntuu ajatuksenakin ihan sopimattomalta, mutta makunsa kullakin.

Minusta kyllä näyttää kauniimmalta että on verhot ikkunan edessä kuin kaihtimet. Jos verhot ovat aina sivussa, niin niitä ei näe koskaan, vaikka on ehkä kalliilla rahalla ostettu. 

Voihan ne verhot tietysti vaikka naulata seinään, jos niitä ei saa liikutella, mutta minusta tuo on kyllä outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheessä oli kielletty lapsilta television mainoskatkojen näkeminen. Kun televisiossa tuli mainoskatko niin TV meni kiinni. Lapset myös tottelivat. Sama asia radion kanssa. Mainoskatkoja ei kuunneltu ja piste.

Kuulostaa hauskalta ja oudolta mutta kun tätä oikeasti ajattele vähän syvemmin niin ei hullumpi sääntö.

Niin että voidaan kyllä ilmaiseksi katsoa niitä ohjelmia, jotka on rahoitettu mainosrahoilla, mutta vastustetaan niitä mainoksia, joiden ansiosta ohjelmia voidaan kanavalla esittää.

TV-kanava saa mainosrahansa siitä riippumatta, katsooko joka ikinen ihminen ne mainokset vai ei. Ei mainoksilla koskaan pyritäkään siihen, että joka ikinen miljoonasta katsojasta tuijottaa herpaantumatta ja ostaa heti kaikki mainostetut tuotteet. Useimmat varmaan vaihtavat kanavaa tai menevät puuhaamaan jotain muuta mainoskatkon ajaksi, ja turha siitä on ketään syyllistää. 

Vierailija kirjoitti:

Hölmöä on monen kodissa se, että saunomisen jälkeen annetaan lauteillevaluneen hien kuivua lauteisiin kiinni.

Tiedän tosin monia meidön perhe mukaanlukien, joiden lauteet huuhdellaan jokaisen käyttökerran jälkeen.

Asuntoesittelyissä asia käy ilmi, ketkä tuon tekevät ja ketkä eivät.

Monet saunat haisevat valmiiksi hielle jo kylminä...

Jep ja harva pesee enää edes kerran vuodessa joulusaunaakaan. Kaikki hiki ja paska imeytyy lauteisiin. Ei se parafiinikaan ihmeitä tee ja suojaa vain muutaman kuukauden lauteita.

Ostaesaani asunnon sauna meneekin remonttiin juuri tuon vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Syöjä kirjoitti:

Kun olin nuori about 19v ja seurustelin tytön kanssa joka asui vielä vanhemmillaan, niin heidän kotonaan oli tapa että ruoka lämmitetään mikrossa aina erillisellä lautasella ei siis lautasella miltä syödään. Sanoin etteikö siitä tule hirveästi tiskiä jos jokainen lämmittää erikseen omalla lautasellaan ja laitoin ruuan "syöntilautasella" mikroon. Exäni ei puhunut minulle koko iltana.

Mun työkaveri tekee tätä. Eli sillä on aina lounaaksi makkara ja perunasalaattia Ikean lasisessa eväsrasiassa. Se ottaa makkaran ulos rasiastaan, laittaa lautaselle, lautasen mikroon ja mikron jälkeen se nakki menee takaisin sinne rasiaan, josta työkaveri syö sitten ruokansa. Lautanen menee tiskikoneeseen. Musta ihan takaperonen juttu, itse syön mieluumin lautaselta kuin rasiasta, mutta kukin tavallaan. 

Mä ymmärrän tämän. Jos perunasalaatin laittaisi siihen lautaselle, se lämpenisi ja sen koostumus muuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

nainen ysiyks kirjoitti:

Meillä oli lapsena sääntö että kun vanhemmat tulevat töistä itse ei saa istua kotona katsomassa telkkaria. Piti olla omassa huoneessa ja edes esittää läksyjen tekoa, tai siivota tai haravoida tai pyykätä. Jos oli olohuoneessa kun isä tulee ovesta sisään piti seistä. Olohuoneessa sai oleskella mutta epämukavasti.

Sain niin usein selkääni että vielä nykyäänkin ku mieheni tulee töistä laitan telkkarin kiinni ja seison olkkarissa vaikka olisinkin ollut katsomassa jotain ohjelmaa.

Ymmärrän toki että autoritääristä aikuista saattaa ärsyttää raataa kiittämättömille penskoille leipää pöytään ja sitten kakarat vaan löhöilee. Mutta olen niistä nyrkeistä ja siitä hyödyllisyyteen pakottautumisesta niin traumatisoitunut edelleenkin että ihan oikeasti paniikki välillä tulee jos jään kiinni sohvalla istumisesta.

Isä kuollut jo aikaa sitten mutta en vain pääse tavasta eroon.

Tuo on jo väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Ei ole tippaakaan normaalia.

Olet kai puhunut asiasta miehesi kanssa? Onko hän koittanut auttaa sinua mitenkään niin että pystyisit olemaan normaalisti omassa kodissasi?

Tarvitset kyllä apua jotta pääset lapsuuden traumoista eroon. Joskus voi auttaa läheisen kanssa keskustelu. Ammattiapuakaan ei kannata sulkea pois mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöjä kirjoitti:

Kun olin nuori about 19v ja seurustelin tytön kanssa joka asui vielä vanhemmillaan, niin heidän kotonaan oli tapa että ruoka lämmitetään mikrossa aina erillisellä lautasella ei siis lautasella miltä syödään. Sanoin etteikö siitä tule hirveästi tiskiä jos jokainen lämmittää erikseen omalla lautasellaan ja laitoin ruuan "syöntilautasella" mikroon. Exäni ei puhunut minulle koko iltana.

Mun työkaveri tekee tätä. Eli sillä on aina lounaaksi makkara ja perunasalaattia Ikean lasisessa eväsrasiassa. Se ottaa makkaran ulos rasiastaan, laittaa lautaselle, lautasen mikroon ja mikron jälkeen se nakki menee takaisin sinne rasiaan, josta työkaveri syö sitten ruokansa. Lautanen menee tiskikoneeseen. Musta ihan takaperonen juttu, itse syön mieluumin lautaselta kuin rasiasta, mutta kukin tavallaan. 

Mä ymmärrän tämän. Jos perunasalaatin laittaisi siihen lautaselle, se lämpenisi ja sen koostumus muuttuisi.

Ei sitä pottusalaattia sinne mikroon tarvi änkee. Ja eikö sen koostumus muutu siinä purkissakin kun se koskettaa sitä kuumaa mikromakkaraa? Tai suussa sekoittuessaan siihen kuumaan makkaraan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöjä kirjoitti:

Kun olin nuori about 19v ja seurustelin tytön kanssa joka asui vielä vanhemmillaan, niin heidän kotonaan oli tapa että ruoka lämmitetään mikrossa aina erillisellä lautasella ei siis lautasella miltä syödään. Sanoin etteikö siitä tule hirveästi tiskiä jos jokainen lämmittää erikseen omalla lautasellaan ja laitoin ruuan "syöntilautasella" mikroon. Exäni ei puhunut minulle koko iltana.

Mun työkaveri tekee tätä. Eli sillä on aina lounaaksi makkara ja perunasalaattia Ikean lasisessa eväsrasiassa. Se ottaa makkaran ulos rasiastaan, laittaa lautaselle, lautasen mikroon ja mikron jälkeen se nakki menee takaisin sinne rasiaan, josta työkaveri syö sitten ruokansa. Lautanen menee tiskikoneeseen. Musta ihan takaperonen juttu, itse syön mieluumin lautaselta kuin rasiasta, mutta kukin tavallaan. 

Mä ymmärrän tämän. Jos perunasalaatin laittaisi siihen lautaselle, se lämpenisi ja sen koostumus muuttuisi.

Ei sitä pottusalaattia sinne mikroon tarvi änkee. Ja eikö sen koostumus muutu siinä purkissakin kun se koskettaa sitä kuumaa mikromakkaraa? Tai suussa sekoittuessaan siihen kuumaan makkaraan?

Repesin😂. Hauskasti ilmaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaverilla oli sääntö lapsilleen, että verhoihin ei saa koskea. Niitä ei saanut siirrellä ikkunan eteen vaan ne piti vaan roikkua paikallaan. Heti mylväisi että ei saa koskea verhoihin. Kertoi tätä siis minulle, en ole ollut näkemässä. 

Suu auki kuuntelin, että mitä hittoa.

Ymmärrän jos kieltää ettei niissä saa roikkua, jos olisi roikuttu, mutta ettei saa edes koskea. 

Meillä ei saa koskea verhoihin, olitko meillä? Syy tähän se, että vanhassa talossa ikkunalasien läpi tulee paljon enemmän kuumuutta ja kylmää ja verhot ovat ikkunoissa syystä, eivätkä vain koristeena, eri vuodenaikoina eri tavalla. On myös inhottavaa, kun verhoja vedellään miten sattuu, eikä sitten laiteta koskaan takaisin kuten kuuluu. 

On myös niitä, jotka pelkästään esteettisistä syistä haluaa kieltää verhoihin koskemisen ja ymmärrän kyllä senkin, verhot ovat iso ja näkyvä osa sisustusta.

Meillä ei saa koskea verhoihin, koska olen asennellut ne niin kuin pitää, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. Verhot ovat osa sisustusta, kuin kehys ikkunalle. Luovat viihtyvyyttä ja hyvää tunnelmaa. Niihin ei kosketa!

Olet kyllä aivan kujalla, jos luulet, että verhojen tarkoitus on kehystää ikkunaa, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. No pitäähän jotkut lippalakkiakin väärinpäin päässään.

Verhot ovat osa sisustusta, eikä niihin kosketa, koska ne on aseteltu kehystämään ikkunaa. Valon määrää voi säädellä esim. kaihtimilla, ei niitä verhoja vedellä edestakaisin. Tuntuu ajatuksenakin ihan sopimattomalta, mutta makunsa kullakin.

Minusta kyllä näyttää kauniimmalta että on verhot ikkunan edessä kuin kaihtimet. Jos verhot ovat aina sivussa, niin niitä ei näe koskaan, vaikka on ehkä kalliilla rahalla ostettu. 

Voihan ne verhot tietysti vaikka naulata seinään, jos niitä ei saa liikutella, mutta minusta tuo on kyllä outoa.

Kyllä meillä verhot näkyy, vaikka ja kun ne on aseteltu hyvin. Hirveän näköistä sellainen, että verhot repsottaa miten sattuu ja niitä revitään edestakaisin.

"tiukkisäidit" on ylpeitä nipottamisestaan, vaikka ovat sekaisin kun seinäkellot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaverilla oli sääntö lapsilleen, että verhoihin ei saa koskea. Niitä ei saanut siirrellä ikkunan eteen vaan ne piti vaan roikkua paikallaan. Heti mylväisi että ei saa koskea verhoihin. Kertoi tätä siis minulle, en ole ollut näkemässä. 

Suu auki kuuntelin, että mitä hittoa.

Ymmärrän jos kieltää ettei niissä saa roikkua, jos olisi roikuttu, mutta ettei saa edes koskea. 

Meillä ei saa koskea verhoihin, olitko meillä? Syy tähän se, että vanhassa talossa ikkunalasien läpi tulee paljon enemmän kuumuutta ja kylmää ja verhot ovat ikkunoissa syystä, eivätkä vain koristeena, eri vuodenaikoina eri tavalla. On myös inhottavaa, kun verhoja vedellään miten sattuu, eikä sitten laiteta koskaan takaisin kuten kuuluu. 

On myös niitä, jotka pelkästään esteettisistä syistä haluaa kieltää verhoihin koskemisen ja ymmärrän kyllä senkin, verhot ovat iso ja näkyvä osa sisustusta.

Meillä ei saa koskea verhoihin, koska olen asennellut ne niin kuin pitää, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. Verhot ovat osa sisustusta, kuin kehys ikkunalle. Luovat viihtyvyyttä ja hyvää tunnelmaa. Niihin ei kosketa!

Olet kyllä aivan kujalla, jos luulet, että verhojen tarkoitus on kehystää ikkunaa, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. No pitäähän jotkut lippalakkiakin väärinpäin päässään.

Verhot ovat osa sisustusta, eikä niihin kosketa, koska ne on aseteltu kehystämään ikkunaa. Valon määrää voi säädellä esim. kaihtimilla, ei niitä verhoja vedellä edestakaisin. Tuntuu ajatuksenakin ihan sopimattomalta, mutta makunsa kullakin.

Minusta kyllä näyttää kauniimmalta että on verhot ikkunan edessä kuin kaihtimet. Jos verhot ovat aina sivussa, niin niitä ei näe koskaan, vaikka on ehkä kalliilla rahalla ostettu. 

Voihan ne verhot tietysti vaikka naulata seinään, jos niitä ei saa liikutella, mutta minusta tuo on kyllä outoa.

Kyllä meillä verhot näkyy, vaikka ja kun ne on aseteltu hyvin. Hirveän näköistä sellainen, että verhot repsottaa miten sattuu ja niitä revitään edestakaisin.

Verhohysteria. Vain AV:lla.