Lue keskustelun säännöt.
Hilma vietiin Rinnekotiin 8kk:n ikäisenä
31.12.2015 |
Aika nopeasti ovat vanhemmat luovuttaneet lapsen pois. Eiköhän ensin ole kokeiltu kotiavut ja muut ja silti on päädytty tähän ratkaisuun.
Hurjalta tuntuu!
http://www.hs.fi/kaupunki/a1451457145255?jako=e6a4638abd446334007e6a58e…
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli ilmoittaa asiattomaksi koko ketju tuon yhden älykääpiön (nro 119) takia.
Ja mitähän vikaa tuossakin nyt sitten oli neidille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mielipiteeni on, että vihanneksena elämisen salliminen on rikos ihmisyyttä vastaan.
Minä olen ihan eri mieltä. Ihana tarina siitä kuinka kosketus merkitsee tuollaisellekin "isolle vauvalle" ja kuinka hän tuntee ihmisiä. Ja että on olemassa hoitopaikkoja joissa on HYVÄ olla. Ja kuinka isoveli pitää siskoa sylissä hellästi. Ja kuinka vanhemmat ovat jaksaneet olla yhdessä ja olla vanhempia myös tälle toiselle lapselle.
No aivan sama. Ei tekis heikkoakaan helpottaa omaa elämää laittamalla vaikeavammainen lapsi laitokseen. Voisin antaa nykyisetkin, jos sitä ei paheksuttaisi perään. En tajua, mitä autuutta on oman lapsen hoitamisessa?
Vierailija kirjoitti:
Perheet ovat erilaisia. Onneksi omat vanhempani eivät laittaneet vaikeasti vammaista sisartani laitokseen vaan hän asui kotona ja varttui meidän sisarusten kanssa. Meidän perheelle se oli ehdottomasti ainoa ja oikea ratkaisu. Me sisarukset emme jääneet yhtään mistään paitsi, mutta saimme sisarestamme valtavasti iloa ja opimme hänen kauttaan asioita joita emme olisi mistään muualta voineet oppia. Tietenkin, etenkin äidillä, oli paljon työtä sisaressa, joka oli täysin autettava, mutta toisaalta sisar antoi meille kaikille niin paljon. Sitä on vaikea kuvailla ihmisille, jotka eivät ole samaa eläneet. Oli vaikeita aikoja, paljon sairaalareissuja ja huolta sisaren terveydestä, mutta suurimmaksi osaksi oli hyvää elämää ja tavallista elämää, jossa sisar oli kaikessa mukana sylissä, rattaissa ja myöhemmin pyörätuolissa kaikkeen omalla tavallaan osallistuen. Meidän elämässämme ei ollut mitään säälittävää, vaikka ulkopuoliset usein sisaresamme näkivätkin vain säälin kohteen. Elämästä voi nauttia niin monin tavoin. Jokaiselle yksilöllä ja perheellä on omat vaikeutensa, mutta sen sisareni tiesi paremmin kuin kukaan, että suurimmat onnenhetket tulevat usein kaikkein pienimmistä asioista, eikä välttämättä helpoin elämä ole kaikkein onnellisinta.
En väitä, että he tekivät oikean ratkaisun, mutta minusta on väärin, että tämä viesti on saanut alapeukkua. Ei se että heillä on tehty toisin voi olla automaattisesti tuomittavaa. Heillä on oma kokemus asiasta ja minusta on ikävää, että ihmiset ovat niin negatiivisia. Minusta on hienoa, että hän kertoi oman tarinansa. Ja se kun tähän viestiin oli joku kommentoinut, että ei siskosi voinut olla niin sairas, että muuten ei olisi pystynyt kotona hoitamaan. Minusta on järkyttävää vertailla kumpi on sairaampi. En ole laitosta vastaan, mutta kunnioitan ihmisiä, jotka kertovat omat kokemuksensa olisivat ne sitten vähän erilaisia. Minäkin tunnen yhden perheen, jossa oli vakavasti vammainen tyttö. Nyt hän on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen, mutta ihania muistoja hänestä jäi. Muistan hänet todella iloisena. Aina välillä sai hymyiltyä, vaikka varmasti kipujakin oli. Tuskin unohdan häntä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
heillehän sanottiin vauvana että lapsi on täysin terve, oikein neuvvolan lääkäreiden ja hoitajien taholta. No, silti haluttu vammaisdiagonoosi heti, ja heti pois...en tiijä.
Tällä palstalla usein hätkähtää miten tyhmiä ihmisiä on olemassa. Omassa arjessa kun heihin en törmää. Siis tämä lainaamani kommentti tai joku joka kuvittelee elvytyskiellon tarkoittavan sitä että lapsen kaatumisesta tullutta haavaa ei hoideta :D
Olette te mahtavia!
Vierailija kirjoitti:
En mä tuomitse!
Ihmettelen suuresti, kyseessähän on tuolloin ollut vauva, joka on täysin hoidettava muutenkin. Noin vakavalla diagnoosilla luulis yöhoitajan saamisen olevan itsestäänselvyys.
Tajuutko yhtään, mitä tuollainen "itsestään" selvyys maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no, onhan heillä ollut siinä tilanteessa kaksi muutakin lasta, vammaisen lapsen kaksoisvauva. Ihmetteln tosin vielä koiran tuomista siihen, ellei se ollut jo ennen sitä. Mutta kieltämättä joku kompromissiratkaisu olisi ollut parempi , esim. viikko hoitolaitoksessa, viikko kotona. Pikkutyttö itkee laitoksessa.. On hänelläkin se äidin ikävä kova. Ihminenhän hänkin on. Oisiko kotiapua saatu mitenkään? Kodinhoitaja, lastenhoitaja,omaishoidon tuki....ihan mahdoton arvioida ulkopuolisena...mutta raaka ratkaisu se tuokin on. Ei äitiä vieressä...tiedä sitten miten usein käyvät siellä laitoksessa katsomassa, ja onhan tyttö noissa kuvauksissa ollut kotona....silti...
kaikken pahinta on tuo ei elvytetä päätös! Vanhemmat ei tajua että se vaikuttaa myös tapaturmissa ym. kovassa kuumeessa.Ei sii hoideta!! He ei tajua että jos sokea lapsi kaatuu ja lyö päänsä, ja saa verta vuotavan haavan, sitä ei kirjaimellisesti siis tosiaanaan hoideta, se on minun mielestä väärin, ja ihmisarvoa riistävä päätös. Tapaturmia sattuu terveillekin ja sairaille. Kaikki pitäisi hoitaa ja elvyttää! Tai jos on autokolarissa, hän ei saa mitään apua. Muutakaas pian tämä päätös!! Mielestäni jos eivät hoida lastaan, ei myöskään pidä olla oikeutta sanoa tästä päätöksestä mitään, hehän ovat antaneet lapsen pois muille hoitoon, muut ovat lapseen kiintyneeet, joten heillä pitäisi ola viimeinen sana.
Sä et kyllä käy ihan kaikilla pytyillä.
Luuletko, että nää mammat tajuaa jotakin tuosta, luulevat varmaan vessanpytyiksi..
Yöhoitaja erikseen vihannekselle? Ihmisen DNA, mutta elinkelvoton. Hieman pitäisi luonnonvalintaa olla ja miksi erikseen on jonkun vahdittava ettei kasvis tukehdu kieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yöhoitaja erikseen vihannekselle? Ihmisen DNA, mutta elinkelvoton. Hieman pitäisi luonnonvalintaa olla ja miksi erikseen on jonkun vahdittava ettei kasvis tukehdu kieleen.
Hän elää ja on elinkykyinen kunnes kuolee.
Surullista tässä on se ettei lapsi ole jo menehtynyt - liian hyvä hoito.
Elämä on kärsimystä ja kitumista, ei tuossa ole mieltä. Aromkuolema olisi rakkaudellinen teko.
Toinen syy miksi armokuolema olisi joskus oikea valinta on taloudellinen rasite mitä näistä todella vaikeasti vammaisista tulee veronmaksajille. Toki luovat työpaikkoja mutta siltikin se jää miinukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti saa hyvää hoitoa Rinnekodissa.Vanhemmista huokuu kirjoituksen perusteella aito, rakastava välittäminen Hilmasta.
Vierailija kirjoitti:
Läheltä vaikeavammaisen perheen elämää seuranneena, perheen ainoa ratkaisu oli, että toinen vanhemmista jäi kotiin. Kun lapsi oli kouluiässä, aloitti osa-aikaisena yrittäjänä. Palkkatyöstä ei olisi tullut yhtään mitään. Siinä onni oli se, että oli osaamista alalle, jossa on helppo toimia yrittäjänä.
Koko perhe oli siis vaikeavammainen? Miksi koko perhe ei silloin ollut hoitokodissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyisi jo etukäteen abortti tehdä, jos tietää, että noin pahasti vammainen lapsi on tulossa. Raskasta tuollainen olisi. Arvostan kyllä, että tuokin perhe jaksoi. Itse en kyllä jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Täytyisi jo etukäteen abortti tehdä, jos tietää, että noin pahasti vammainen lapsi on tulossa. Raskasta tuollainen olisi. Arvostan kyllä, että tuokin perhe jaksoi. Itse en kyllä jaksaisi.
Ei tätä eikä montaa muutakaan vammaa tiedetä raskausaikana. Vasta sitten, kun lapsi syntyy ja selviää että tällainen virhegeeni vanhemmilla on, selvitetään seuraavissa raskauksissa asia.
Vierailija kirjoitti:
Täytyisi jo etukäteen abortti tehdä, jos tietää, että noin pahasti vammainen lapsi on tulossa. Raskasta tuollainen olisi. Arvostan kyllä, että tuokin perhe jaksoi. Itse en kyllä jaksaisi.
Nykyään on hyvin tavallista, että jos raskauden aikana todetaan lapsella esim. downin syndrooma, joka on verrattaen lievä kehitysvamma, perheelle ehdotetaan aborttia ja monet siihen päätyvätkin. Ja jos raskauden aikana todetaan vakavampi kehityshäiriö, useimmat päätyvät aborttiin.
On kuitenkin monia vammoja ja sairauksia, vakavia ja lievempiä, joita ei voida seuloa raskausaikana. Esim. lapsen mahdollinen CP-vammaisuus selviää vasta, kun vauva on jo syntynyt, mahdollisesti jopa muutamaa kuukautta tai vuotta myöhemmin. Lapsi voi vammautua myös synnytyksessä. Lisäksi kuka tahansa meistä voi vammautua koska tahansa koko elämänsä ajan esim. onnettomuuden tai vakavan sairauden seurauksena.
Minusta Hilman perheen ratkaisu vaikuttaa heille oikealta. He elävät kahden terveen lapsensa kanssa niin tavallista arkea kuin mahdollista, mikä on tärkeää koko perheen jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Hilma on kuitenkin osa heidän perhettään, häntä ei ole hylätty laitokseen, vaan hän pääsee kotiin viikonloppuisin ja lomilla. Luulen, että sisarukset saavat tästä myös hyvän kokemuksen: he saavat elää tavallista omaa arkeaan, kuten lasten ja nuorten kuuluu, mutta heillä on arvokas omakohtainen kokemus vammaisesta siskosta, joka on osa sisarusten elämää ja perheelle rakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyisi jo etukäteen abortti tehdä, jos tietää, että noin pahasti vammainen lapsi on tulossa. Raskasta tuollainen olisi. Arvostan kyllä, että tuokin perhe jaksoi. Itse en kyllä jaksaisi.
Nykyään on hyvin tavallista, että jos raskauden aikana todetaan lapsella esim. downin syndrooma, joka on verrattaen lievä kehitysvamma, perheelle ehdotetaan aborttia ja monet siihen päätyvätkin. Ja jos raskauden aikana todetaan vakavampi kehityshäiriö, useimmat päätyvät aborttiin.
On kuitenkin monia vammoja ja sairauksia, vakavia ja lievempiä, joita ei voida seuloa raskausaikana. Esim. lapsen mahdollinen CP-vammaisuus selviää vasta, kun vauva on jo syntynyt, mahdollisesti jopa muutamaa kuukautta tai vuotta myöhemmin. Lapsi voi vammautua myös synnytyksessä. Lisäksi kuka tahansa meistä voi vammautua koska tahansa koko elämänsä ajan esim. onnettomuuden tai vakavan sairauden seurauksena.
Minusta Hilman perheen ratkaisu vaikuttaa heille oikealta. He elävät kahden terveen lapsensa kanssa niin tavallista arkea kuin mahdollista, mikä on tärkeää koko perheen jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Hilma on kuitenkin osa heidän perhettään, häntä ei ole hylätty laitokseen, vaan hän pääsee kotiin viikonloppuisin ja lomilla. Luulen, että sisarukset saavat tästä myös hyvän kokemuksen: he saavat elää tavallista omaa arkeaan, kuten lasten ja nuorten kuuluu, mutta heillä on arvokas omakohtainen kokemus vammaisesta siskosta, joka on osa sisarusten elämää ja perheelle rakas.
Ei aborttia saa koskaan ehdottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin omia kokemuksiani sisaruksena vain sen vuoksi, että monet tuntuvat olettavan sisarusten elämän olevan automaattisesti jotenkin kamalaa, kun perheessä on hyvin vaikeasti vammainen lapsi. Vielä kerran totean, että missään tapauksessa tarkoitukseni ei ole arvostella Hilman perheen valintoja. Jos he sanovat, että tämä on ollut oikea ratkaisu heille, niin varmasti näin on. Jokaisella perheellä on omat valintansa ja valinnat voivat olla samankaltaisissakin olosuhteissa erilaisia, mutta silti juuri oikeita kyseiselle perheelle. Elämä vaikeasti vammaisen lapsen vanhempana tai sisaruksena on varmasti erilaista, mutta ei automaattisesti hyvää tai huonoa. Ulkopuolisten on turha tyrkyttää valmiita vastauksia ja totuuksia. Jokainen perhe, yksilö ja elämäntilanne on erilainen.
Kerrotko myös, millaiset ikäerot perheenne lapsilla on ollut? Sekin vaikuttaa paljon siihen, millaiseksi kokee lapsuuden perheessä, jossa on äärimmäisen vaikeasti vammainen sisarus. Kun Hilma syntyi, hänen isosiskonsa oli kolmevuotias ja kaksosveli 30 minuuttia vanhempi. Noin pienet sisarukset ovat tarvinneet itsekin hyvin paljon vanhempiensa hoivaa ja huomiota.
Hilman vanhemmat ovat tehneet vaikeassa tilanteessa oikean päätöksen. On hienoa, että he uskaltavat kertoa siitä julkisesti omilla kasvoillaan. Näin he tekevät ison palveluksen niille vanhemmille, jotka joutuvat vastaavanlaisten päätösten eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyisi jo etukäteen abortti tehdä, jos tietää, että noin pahasti vammainen lapsi on tulossa. Raskasta tuollainen olisi. Arvostan kyllä, että tuokin perhe jaksoi. Itse en kyllä jaksaisi.
Nykyään on hyvin tavallista, että jos raskauden aikana todetaan lapsella esim. downin syndrooma, joka on verrattaen lievä kehitysvamma, perheelle ehdotetaan aborttia ja monet siihen päätyvätkin. Ja jos raskauden aikana todetaan vakavampi kehityshäiriö, useimmat päätyvät aborttiin.
On kuitenkin monia vammoja ja sairauksia, vakavia ja lievempiä, joita ei voida seuloa raskausaikana. Esim. lapsen mahdollinen CP-vammaisuus selviää vasta, kun vauva on jo syntynyt, mahdollisesti jopa muutamaa kuukautta tai vuotta myöhemmin. Lapsi voi vammautua myös synnytyksessä. Lisäksi kuka tahansa meistä voi vammautua koska tahansa koko elämänsä ajan esim. onnettomuuden tai vakavan sairauden seurauksena.
Minusta Hilman perheen ratkaisu vaikuttaa heille oikealta. He elävät kahden terveen lapsensa kanssa niin tavallista arkea kuin mahdollista, mikä on tärkeää koko perheen jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Hilma on kuitenkin osa heidän perhettään, häntä ei ole hylätty laitokseen, vaan hän pääsee kotiin viikonloppuisin ja lomilla. Luulen, että sisarukset saavat tästä myös hyvän kokemuksen: he saavat elää tavallista omaa arkeaan, kuten lasten ja nuorten kuuluu, mutta heillä on arvokas omakohtainen kokemus vammaisesta siskosta, joka on osa sisarusten elämää ja perheelle rakas.
Ei aborttia saa koskaan ehdottaa.
Toki on aiheellista miettiä, onko tuollainen ehdottelu eettistä toimintaa, mutta niin vain terveydenhuollossa saatetaan jopa itsestään selvyytenä alkaa selostaa vanhemmille abortista, kun kehityshäiriö on löydetty. Tosielämän tarinoita löytyy siitäkin, kuinka vanhemmat ovat olleet tyrmistyneitä ja kieltäytyneet ja kätilö / lääkäri katsonut hölmityneenä vieressä, että nämäkö ne haluavat vammaisen lapsen.
En halua ottaa kantaa siihen, onko abortti oikein vai väärin silloin, kun lapsen tiedetään syntyvän vammaisena. Minusta abortin suositteleminen on väärin, mutta sitä kyllä tapahtuu, valitettavasti. Minusta sen tulisi olla vanhempien oma päätös, johon hoitavat lääkärit tai muut terveydenhuollon ammattilaiset voivat ottaa ammatillisesti kantaa, jos vanhemmat kysyvät.
No mitä hemmettiä menevät sitten lehteen yleisesti kertomaan perheensä ratkaisuista, jos ei niistä sitten saa kommentoida ja olla eri mieltä?? pitäisikö tässä nyt sitten olla sitä mieltä, että "jee, tottakai teitte oikein, että hylkäsitte tyttärenne laitokseen" ??