Miten vääränlainen olet AV-oppien mukaan?
Ehkä huonosti muotoiltu otsikko, mutta kun aaveella inhotaan ja ihmetellään sitä sun tätä, niin montako ihmetyksen/inhotuksen/vihastuksen aihetta edustat?
Aloitan:
Olen suomenruotsalainen, tatuoitu, lähihoitaja jolla on kolme lasta. Vauva-ikäisilleolen antanut purkkiruokaa (paitsi ekalle). Isompina ovat saaneet eineksiä vähintään kerran viikossa.
En äänestä, mutta taivun vihersuvakkien puolelle.
On ollut mielenterveyden kanssa ongelmia nuoruudessa.
Mieheni on ensimmäinen pidempi suhde (loppuelämäksi), sitä ennen paljon seksisuhteita.
Olen lievästi ylipainoinen.
Miten muut? =)
Kommentit (60)
-vegaani
-Vela
-koiraihminen
-162/68, eli läskimooses
-vihreä
Olen 24 ja opiskelen yliopistossa huonosta lukion keskiarvosta huolimatta. Minulla on ripsienpidennykset, 1 tatuointi ja pitkät hiukset. Pidän juhlimisesta, en halua lapsia enkä ole äitini kanssa tekemisissä.
Käytän pillifarkkuja, käärin lahkeet ja jalassa on varrettomat valkoiset conssit. Mulla on myös Kånken.
Vierailija kirjoitti:
Olisko jossain listaa siitä millainen av-oppien mukaan pitäisi ihmisen olla??
Luet vaan tätä palstaa päivän ajan, niin kyllä alkaa selvitä millainen ihminen pitäisi olla.
Olen puoliksi ulkomaalainen, syntynyt ja asunut pitkään ulkomailla. Minulla on kansainvälinen etunimi, joka ei äänny suomeksi niinkuin se kirjoitetaan, sekä suomalainen nen-päätteinen sukunimi.
Muutettuamme Suomeen opettelin ruotsinkielen, ihan vaan koska tykkään kielistä. Lopulta myös avioiduin suomenruotsalaisen miehen kanssa, joka vieläpä on minua 21 vuotta vanhempi.
Olemme adoptoineet kaksi lasta ulkomailta. Adoptio sujui helposti ja nopeasti, koska olimme suomalaisten viranomaisten lisäksi aktiivisesti yhteydessä myös ulkomaiseen adoptioita järjestävään järjestöön.
Olen hoitanut lapsia kotona esikoulun alkuun asti, eikä mitään ongelmia ole myöhemmin esiintynyt.
Uskon sielun ja ruumiin kokonaisvaltaiseen hoitamiseen yhtä paljon ja enemmänkin kuin länsimaiseen koululääketieteeseen.
Pidän kaikesta kauniista, tyylikkäästä ja ylellisestä. Inhoan suomalaista sisustamistyyliä, joka on köyhää ja mielikuvituksetonta. Musta, valkoinen ja harmaa eivät ole minusta värejä.
Olen aina tehnyt jotakin ansaitakseni rahaa. Kun hoidin lapsia kotona, tein samalla käännös- ja konsultaatiotöitä suomalaisille yrityksille. Menestyin niin hyvin, että jouduin palkkaamaan kaksi apulaista ja muuttamaan olohuoneemme konttoriksi. En ole koskaan nostanut mitään tukia, en edes opintorahaa opiskelkessani yliopistossa enkä kotihoidon tukea ollessani kotona.
En siivoa, enkä laita juurikaan ruokaa. Minulla on varaa jättää nämä tärkeät tehtävät ammattilaisten hoidettavaksi. En myöskään kärsi stressistä ja minulla on aina aikaa miehelleni ja lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies.
Itse olen aika lailla AV-oppien ja kaikkien muiden virallisten oppien mukainen vastuullinen ja huolehtivainen, suvaitsevainen ja tasa-arvoinen mies, mutta tosielämässä nämä asiat eivät ole minkään arvoisia. En nyt itseäni voi tai halua muuttaa, mutta eipä kyseisiä ominaisuuksia arvosteta sen enempää kaveripiireissä, harrastushommissa, naisten keskuudessa kuin työpaikoillakaan.
Olen mt-eläkeläinen jolla on hyvä aviomies.
Olen 52-vuotias. En ajele alapäätäni ja pesen saippualla etupyllynkin.
Olen elämäntapatyötön, vela ja tykkään harrastaa seksiä ulkomaalaisten miesten kanssa. Lisäksi uskon Jumalaan :D
Olen teiniäiti eli sain lapsen 19v. En imettänyt kun 1,5kk koska en voinut. Lapsi meni hoitoon 1v.
Olen vienyt 8kk ikäisen päiväkotiin, koska sain koulutusta vastaavan työpaikan. Olen syöttänyt eineksiä ja juottanut mehua. Olemme käyttäneet alkoholia (mielestämme fiksusti) lastemme aikana. Olen passannut ja hemmotellut lapsiani ja vaatinut liian vähän kotitöihin osallistumista. Kaiken lisäksi olen antanut lukiolaisten elää kuin pellossa loma-aikoina ja viikonloppuisin.
Olen suuriin ikäluokkiin kuuluva eläkeläinen, joten minut pitäisi mitä pikimmin työntää jyrkänteeltä alas nuorempien elämää haittaamasta.
No nämä nyt ainakin:
-jätin mieheni, koska seksielämämme oli näivettynyt. Palstan oppien mukaan olisi pitänyt jatkaa tuhoon tuomittua parisuhdeterapiaa ja hyväksyä se, että miestä ei voi muuttaa. Miksi otin huonoksi muuttuvan miehen, olihan hän alussa ihan hyvä?
-olen pettänyt, mutta olen ottanut siitä opikseni, ja tämähän on palstamoralistien mukaan täysi mahdottomuus
Olen nainen 33v
Tuotantotalouden diplomi-insinööri
Naimisissa, ei lapsia, mutta ehkä tulevaisuudessa sellainenkin. Yhdessä olemme olleet 7 vuotta.
Urakeskeinen, tällä hetkellä asiantuntijatyössä, myös alaisia. Olen pidetty esimies, arvostan alaisiani ja heidän osaamistaan, ovat minua taitavampia, onneksi. Työ kansainvälisessä kiinteistösijoitusalan yrityksessä.
Talouden vuositulot viime verovuonna 140 000
Matkustelemme melko paljon, olen käynyt yli 40 maassa, monessa näistä monia monia kertoja. Kaikilla muilla mantereilla olen käynyt paitsi Etelänavalla. Kohteina sekä luksuskohteita (Seychellit, Malediivit jne) että pidempiä reppureissuja (Malesia, Vietnam, Aussit, Uusi-Seelanti) ja aktiivilomia (sukellusta, laskettelua, pyöräilyä, patikointia)
Seuraan muotia ja minua kehutaan usein tyylikkääksi.
Asun omistusasunnossa Helsingin Eirassa, asunnossa on yli 100 neliötä. Velkaa asunnosta on noin 35%.
Sisustustamme kehutaan paljon ja minulta pyydetään sisustusvinkkejä ja mielipiteitä, koska makuani pidetään hyvänä
Harrastan pitkän matkan juoksua, kilparatsastusta, purjehdusta (vene on), golfia sekä laskettelua (Alpeilla, ei Suomessa)
Olen asunut ja työskennellyt ulkomailla, ja nykyisessäkin työssäni teen jaksoja ulkomailla projektien niin vaatiessa
Keräämme viinejä ja harrastamme ruuanlaittoa, teemme ruokaa hyvistä raaka-aineista. Taloudessamme ei ole koskaan eineksiä. Jos on kiire / ei jaksa / ei ole tarvikkeita, tilaamme sushia
Minulla on ihana ystäväporukka "tyttöjä" opiskeluajoilta, joiden kanssa teemme kerran vuodessa reissun ulkomaille yhdessä, koska asumme eri maissa. Muutoin näemme eri kokoonpanoilla silloin kun olemme samassa paikassa, lähinnä Suomessa.
Arvostan kaikkia ihmisiä ja ammatteja, tajuan olevani etuoikeutettu. Autan muita osaamallani tavalla, esimerkiksi ostamalla nuorkauppakamarin joululahjakeräykseen teinitytöille lahjakortteja vaatekauppoihin. Olen hyvin empaattinen ja luotettava ystävä. Olen onnekas, koska minulla on paljon erilaisia ystäviä erilaisista taustoista ja erilaisilla kokemuksilla.
Suurperheen äiti, olen kehdannut kuormittaa päivähoitoa päästäkseni töihin ja laittanu lapset päivähoitoon heti äitiysloman jälkeen (tosin en oo pitäny hoidossa ä-lomien aikana), lapsilla ei oo minuuttiaikataulua, oon täysimettäny vain 4-5kk kutakin lasta, osan osittain n.7kk ikään... meidän koti ei ole näyttelytila ja välillä täällä tosiaan näyttää siltä, en ajele juurikaan karvoja, en "pidä huolta ulkonäöstä" (en meikkaa tai laita hiuksia).. ylipainoa on jne..
Olen joutunut antamaan lapsen nuorena adoptioon.En halua lisää lapsia.
Olen mt-kuntoutuja, ja ylipainoinen.
Minulla on rakastava mies ja olemme susipari,siis avoliitossa.
Olen vapaaehtoisesti työtön.
Muitakin vääränlaisuuksia löytyy, mutta tuo lienee se kaikkein pahin. Tatuointia ei sentään ole :)
Olen jumalaton valas, 166 cm / 67 kg. Olen lämpimissä väleissä sisarusteni sekä muidenkin sukulaisteni kanssa. Asun tilavassa omakotitalossa maaseudulla. Suosin suurempia ja uudempia autoja ajomukavuuden ja perheeni kolariturvallisuuden vuoksi. Olen agnostikko, mutta tapaluterilainen, enkä häpeä sitä, vaan pidän kauniina perinteenä. Joudun äänestäessäni tekemään kompromissin, koska Suomesta puuttuu oikeasti talousliberaali puolue - esim. vallan siirtäminen EU:lle tai muiden maiden pankkien tukeminen on mielestäni vain sosialismia aiempaa laajemmalla alueella.
Oikeaoppinen av-mamma on sorja kuin pajunvitsa, ja niin kulturelli, ettei koskaan voisi asua maalla huonon palvelu- ja kulttuuritarjonnan sekä lapsuuden traumojensa vuoksi. Av-mamman mielestä on halpamaista ja epäekologista asua liian tilavasti, hän ei muuttaisi 60-neliöisestä kolmiostaan lastensa ja miestensä kanssa, vaikka maksettaisiin. Av-mammalle verisiteet eivät merkitse mitään, ja av-mamma luultavasti ei pidä kaikkiin sisaruksiinsa mitään yhteyttä, ja on joko olematta tekemisissä tai alati riidoissa anoppinsa tai kälynsä kanssa. Av-mamma liikkuu lapsikatraansa kanssa mieluiten julkisilla, eikä koskaan voisi edes harkita ottavansa vaikkapa niin junttia miestä, jolla olisi ökyauto ( = alle 5 vuotta vanha ja tilava). Av-mamma on ateisti, ja uskovaiset sekopäitä, joilta pitäisi ottaa lapset ja ihmisoikeudet pois. Jos av-mamman lapsi on kastettu, on syynä se, että hän haluaa miellyttää isoäitiään, mutta julistaa samalla kuuluvasti häpeävänsä ratkaisuaan. Av-mamman tulkinnan mukaan nykyhallitus edustaa äärioikeistolaista uusliberalistista politiikkaa.
Olen vapaaehtoisesti yhden lapsen äiti, enkä koe, että olisin lapsen vuoksi joutunut luopumaan yhtään mistään. Tulen hyvin toimeen anoppini kanssa ja vietän mieluummin joulua appivanhemmillani kuin lapsuudenkodissani. Viihdyn työssäni, tienaan paremmin kuin mieheni ja yksi pahimmista painajaisistani olisi jäädä kotiäidiksi. En seuraa blogeja, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa, mitä joku "pienen talon Camilla" tai "auringonlaskunratsastaja-Inca" on viime aikoina shoppaillut. Minulla on tatuointi.
Taisit voittaa tämän kisan :D