Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin lopettaa alkoholinkäytön, mutta mistä löytäisin elämääni muuta sisältöä?
28.12.2015 |
Olen 35-vuotias nainen ja olen juonut nyt noin 8 vuotta. Juominen on ollut sen verran runsasta ja usein tapahtuvaa, että luokittelen sen ongelmalliseksi. Juominen lähti siitä, kun jäin totaaliyksinhuoltajaksi. Aloin juomaan, koska koin että jouduin luopumaan niin monesta minulle tärkeästä asiasta eron vuoksi. Juominen toi minulle lohtua.
En halua enää juoda, mutta koska olen 8 viimeistä vuotta ollut enemmän tai vähemmän kännissä, tuntuu että en enää osaa olla selvin päin. Mikään tavallinen asia ei kiinnosta eikä mikään tuota minulle iloa. En tiedä mistä voisin saada mielihyvää. On vain sellainen epämääräisen levoton olo. Jos menen esimerkiksi ystävän luona käymään, minulla on koko ajan tunne että pitäisikin jo lähteä.
Minua ei edes kiinnosta ystävien tapaaminen. En edes ikävöi heitä. En saa mitään iloa irti ihmisten kanssa juttelemisesta. Minua ei yhtään kiinnosta toisten ajatukset tai kuulumiset, enkä niitä siksi edes jaksaisi vaihtaa. Nuorempana tykkäsin monista eri urheilulajeista, enää eivät nekään kiinnosta tai huvita. Välillä katson elokuvia tai luen kirjoja, mutta niiden suhteen olen tosi kranttu. Harvoin löydän kirjan tai elokuvan joka herättäisi jotain tunteita.
Minulla on miesystävä, mutta ei hän oikeastaan edes kiinnosta minua. Ihan ok mies, mutta en koskaan ikävöi häntä, vaikka olisimme pitkäänkin erossa. Lapseni ovat kyllä ihania ja tykkään ilahduttaa heitä, mutta eivät pelkät lapset tietysti aikuisen ihmisen elämänsisällöksi riitä.
Minulla on vakituinen ja ihan ok työpaikka. Työni on ihan miellyttävää ja työpaikan ilmapiiri on kunnossa. Teen työtäni kuitenkin vain siksi, että saisin rahaa. Mikään kutsumus se ei minulle ole vaan sattumalta ajauduin tähän työhön.
Niin, kaikki on vain sellaista tasaisen harmaata. En koe surua enkä iloa. Uskon, että vointini tulee parantumaan, kun jätän alkoholin. Mutta millä täyttäisin päiväni? Osaisiko joku neuvoa?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta nyt ensin se juominen ja siedä vaan se paska olo. Minä lopetin 38-vuotiaana, juotuani suurkulutustyyliin opiskeluajaasta alkaen. Sen levottomuuden ja paskan olon juomisen lopetettua aiheuttaa ihan alkoholin aiheuttamat aivokemiajutut, ei se että elämässä sinänsä olisi mitään vikaa. Ja sitten jos onkin, niin sitä osaa muuttaa järkevästi vasta noin puoli vuotta juomisen lopettamisesta, koska sitä ennen tulee helposti tehtyä vääriä päätöksiä sen viinatuskalevottomuuden vallassa.
Parempi on opetella vaan sietämään ahdistuksensa ja paha olonsa ja antaa sen mennä ohi. Intensiivisin kärsimys loppuu yleensä jo noin 12 päivässä, mutta kyllä kovia "kohtauksia" joissa tekee viinaa mieli voi tulla puoli vuottakin. Ja silloin juuri tekee usein mieli muuttaa kaikki, uskoa että paha olo johtuu puolisottomuudesta tai puolisosta, väärästä työstä, väärästä asuinmaasta, väärästä asunnosta tms ulkoisesta. Yleensä se ei johdu. Esim. itse en lopulta päätynyt muuttamaan yhtään mitään, koska kipuiltuani viinantuskani läpi totesin olevani onnellinen nykyisellään.
Aloittaja ja kommentoija 1 analysoivat tilannettaan hyvin. Itsekin olen pohtinut juomistani vaikka se on vähäisempää - mikä viinissä vetää vaikkei se tunnukaan enää hyvältä.
Omalla kohdallani olen alkoholin avulla paikkaillut pahaa oloani ensin yh:na ja nyt onnettomassa parisuhteessa.
Kuulostaa ehkä humpuukilta, mutta aina kun olen jaksanut syödä terveellisesti ja ennen kaikkea puristaa mehuja (mehulinko käytössä), olen jaksanut paremman vastustaa viinihimoa. Liikkuminen on tietty hyvä juttu, mutta työpäivän jälkeen sohva on houkutteleva...
Mutta saada noi osaksi joka päiväistä elämää onkin toinen juttu. Oonkin yrittänyt kehua itseäni kun olen onnistunut ja olla mollaamatta itseäni kun sorrun liialliseen alkoholin käyttöön.
Uskon että sisältöä elämään kyllä löytyy kunhan saa voimavarojansa käyttöön - mulla pikemminkin jää paljon asioita tekemättä ja kokematta!
Ap kuulostaa, että kärsit anhedoniasta. Googlaa tuo termi.
Mä lopetin, mutta vielä ei voi juhlia, kun vasta 10 päivää olen ollut raittiina... Vuosi olisi tavoite näin alkuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että olen matkalla sun tilannetta kohti. Olen 23-vuotias nainen ja juon päivittäin. Onnistuin lopettamaan viime tammikuussa muutamaksi kuukaudeksi, kun muutin yhteen poikaystäväni kanssa, ja vajaan viikon verran oli hirvein olo ikinä, en kyennyt nukkumaan tai syömään, hikosin ja tärisin vaan. Pysyin erossa alkoholista maaliskuuhun asti ja olo oli ihana ja selkeä, ennen kuin retkahdin taas ja pian juominen olikin taas päivittäistä.
En juo mitään hirveitä kännejä, vaan "joitain" laseja viiniä niin, että on rento olo. Joskus pohdin, kaipaanko oikeastaan alkoholia itseään ollenkaan vai haluanko vain tekosyyn maata kotona passiivisena. Turhaudun siihen, että rahat menevät juomiseen ja elämäni on tasapaksua ja ilotonta. Tiedän varmuudella, että lopettamalla parantaisin elämänlaatuani, mutta jotenkin en vain pysty lopettamaan. Ensin piti lopettaa kesäksi, kesällä joka ikinen pullo sitten olikin "se viimeinen". Nyt piti lopettaa jouluksi, mutta päädyin kuitenkin ennen joulua tuhlaamaan rahani Alkoon. Joitain vuosia sitten mulla oli vielä isot rahat säästössä, nykyisin sorrun toisinaan pikavippeihin.
Musta tuntuu, että pystyisin lopettamaan jos olisi jotain muuta sisältöä elämällä, mutta en tiedä mitä muutakaan tekisin. Tultuani töistä kotiin en yksinkertaisesti jaksa ja/tai halua tehdä mitään. Sovin etukäteen tapaamisia, jotka perun samana päivänä kun en jostain syystä vain pystykään kohtaamaan muita ihmisiä. Makaan kotona, juon viiniä kaikessa rauhassa ja tuijotan telkkaria. Ruoka mulle ei enää oikeastaan maistu, ja olenkin laihtunut melko lyhyessä ajassa todella rankasti, ihmisiä joskus harvoin nähdessäni saan vain kuunnella valitusta siitä, miten olen liian laiha. Isoin ongelma on varmaan se, että unta en saa lainkaan, jos en juo. Pyörin sängyssä kylmässä hiessä, seinät kaatuu päälle ja ajatukset vilisee tuhatta ja sataa.
Mies juo myös, mutta tiedän, ettei hän ole alkoholista yhtä riippuvainen vaan ehkä ennemminkin on tottunut ottamaan oluen tai pari seuranani. Haluaisin vain lopettaa. Olen juonut säästöni ja jotenkin ihmisyytenikin, tunnen olevani pelkkä kuori vailla mitään oikeaa merkitystä.
Tekstisi on ihan kuin minun suustani. Nyt joulunakin join kolmena iltana putkeen. Minulla vain käy aika pitkäksi ilman alkoholia, enkä pysty edes nukkumaan ilman että olen pienessä hiprakassa. Mitään änkyräkännejä en usein vedä, mutta iltaisin saadan juoda pullollisen viiniä ja olla hiukan hutikassa. Sitten menen nukkumaan. Olen alle 25-vuotias nainen, ja siksikin tämä käytökseni huolestuttaa. En oikein uskalla kertoa tästä kenellekään, koska valmistun ensi vuonna opettajaksi ja pelkään alkoholin kulutuksestani kertomisen vaikeuttavan työn saantiani. Kyllähän jutut kuitenkin aina leviävät. Oijoi, mihin jamaan sitä itsensä voi nuorikin ihminen ajaa. :P Satunnaisesti polttelen myös pilveä saadakseni unta, mutta se ei ole muodostunut minulle tavaksi.
Ihminen on itsensä kusettamisen mestari. Kuinkahan siitä pääsisi eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin monelle oikea vastaus olisi Jeesus.
Alkoholihan juuri tekee sen levottoman olon, jolloin mikään ei kiinnosta ja kaikki on turhaa. Se tekee sen tympeän harmaan ja masentuneen fiiliksen. Kun juomattomia päiviä on takana useampi, huomaa eron mielialan nousussa ja energiaakin on aivan toisella tavalla kuin ennen. Kannattaa ottaa omaan juomiseen välimatkaa vaikka sillä tipattomalla tammikuulla. Kun mieli on kirkkaampi, keksii uutta tekemistä helpommin.
terv. elokuusta asti nollalinjalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tavoite? Tarvitset itsetutkiskelua. Ja ehkä ammattiapua.
Lopetin itse alkoholinkäytön 25-vuotiaana pitkäaikaisen käytön seurauksena.
Ensimmäiset kuukaudet menivät toipuessa. Aivokemiat olivat aivan sekaisin, enkä juovana aikana tuntenut mitään ketään/mitään kohtaan. Ainoastaan alkoholi sai aikaan hyvänolontunnetta. Selvin päin minut valtasi ahdistus ja masennus. Kaikki tuntui tylsältä ja merkityksettömältä.
Pian kuitenkin aloin toipua ensin fyysisesti, sen jälkeen henkisesti ja lopulta sosiaalisesti. Koen nykyään asiat ihan eri tavalla ja elän jälleen kerran elämääni niin, että olen läsnä.
Alkoholi on salakavala rakas, joka viettelee ja tuhoaa sinut, jos olet sille taipuvainen.
Olen ollut pian kaksi vuotta täysin raittiina.
Suosittelen kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilepa käydä ainakin aluksi tsekkaamassa päihdelinkin me lopettajat palstaa. Siellä on nykyään paljon naisten aloittamia ketjuja. Meitä alkoholilla itseä lääkinneitä naisia on paljon tässä maassa, koko ajan enemmän. Itse lopetin juomisen kokonaan viitisen vuotta sitten. Hain apua ja löysin vertaisia. Löysin prosessissa myös itseni. Nyt elämä on paljon tasapainoisempaa ja itseni näköistä. Tuo näköalattomuus, passiivisuus ja masentuneisuus kuuluu oireisiin kun alkoholista on tullut jokapäiväistä, samoin uniongelmat. Jokainenhan sen oman polkunsa etsii ja tekee, mutta ainakin minulla tuo alkoholin poisjättäminen oli erittäin hyvä päätös. Kyllä sitä tekemistä viinin lipittelyn tilalle löytyy kun alkaa tulla energiaa sitä etsiä ja toteuttaa. Alku on tuskainen jos jokapäiväisen annokseen on tottunut, se pitää vain sinnitellä kaikkia apuja hyväksikäyttäen (vertaiset, palstat, ammattiapu jne). Onnea matkallesi!
Vaikeaa se on jos ei ole mielekkyyden tunnetta. Muistakaa rakkaat se, että monesti näiden ongelmien takana on joku hoitamaton mielenterveyden ongelma, mitä kannattaa alkaa selvitellä. Joskus tarvitsee ihan masennuslääkkeet lopettamisen tueksi. Moni saa avun AA:sta tai A-kinikalta. Kannattaa kokeilla näitäkin vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä joku saa päähänsä juoda kotona alkoholia työpäivän jälkeen? Siis istut sohvalla ja juot? Mitä järkeä siinä on? Olen aina luullut, että alkoholia juodaa vaan juhlissa. Kaikke sitä tältä palstalta oppiikin :D
Kiitos aivan ihanista vastauksista!
Olen itsekin sen näin ajatellut, että olotilani; näköalattomuus, mielekkyyden puuttuminen ja yleinen harmaus johtuvat todennäköisesti juuri alkoholista. Olen tässä 8 vuoden aikana ollut pisimmillään 2 kuukautta juomatta ja muistan tuolloin että minulla oli tosi hyvä olo ja elämä oli parempaa ilman alkoholia. Alunperin aloitin juomaan, koska sen hetkinen elämän tilanteeni oli kestämätön. Nyt asiat ovat kunnossa, joten ei pitäsi olla enää tarvetta alkoholin juomiselleni. Jotenkin se kuitenkin vain jäi päälle. Onhan se koukuttava aine.
Teen nyt niinkuin neuvoittekin, eli jätän alkoholin ja siedän sen pahan olon. Ja luotan siihen että jossain vaiheessa olotila kohenee itsellään. Ehkäpä sitten elämääni palaa mielekkyys.
Itseäni kosketti, että täällä on tosi nuoriakin kohtalotovereita. Vaikka nuorena tämä minullakin alkoi. Uskon kuitenkin, että ei kannata pitkittää avun hakemista. Juominen on helpompi lopettaa mitä aikaisemmassa vaiheessa sen tekee. Etenkin vastaaja numero 7, alkoholin käyttö ei missään tapauksessa vaikuta myöhempää työnsaantiin. Lääkäreillä ja muulla hoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, joten kukaan ei tule asiaa kertomaan ellet itse sitä tee.
AP
Kurkkaa päihdelinkkiin. Sieltä löytyy vertaistukea ja apua :)
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä joku saa päähänsä juoda kotona alkoholia työpäivän jälkeen? Siis istut sohvalla ja juot? Mitä järkeä siinä on? Olen aina luullut, että alkoholia juodaa vaan juhlissa. Kaikke sitä tältä palstalta oppiikin :D
Tervetuloa reaalimaailman! ;)
Vierailija kirjoitti:
Aloita huumeiden käyttö.
Tiedän että oli sarkasmilla heitetty, mutta monilla huumeiksi luokitetuilla ainella on tutkitusti autettu potilaita irti alkoholismista.
Musta tuntuu, että olen matkalla sun tilannetta kohti. Olen 23-vuotias nainen ja juon päivittäin. Onnistuin lopettamaan viime tammikuussa muutamaksi kuukaudeksi, kun muutin yhteen poikaystäväni kanssa, ja vajaan viikon verran oli hirvein olo ikinä, en kyennyt nukkumaan tai syömään, hikosin ja tärisin vaan. Pysyin erossa alkoholista maaliskuuhun asti ja olo oli ihana ja selkeä, ennen kuin retkahdin taas ja pian juominen olikin taas päivittäistä.
En juo mitään hirveitä kännejä, vaan "joitain" laseja viiniä niin, että on rento olo. Joskus pohdin, kaipaanko oikeastaan alkoholia itseään ollenkaan vai haluanko vain tekosyyn maata kotona passiivisena. Turhaudun siihen, että rahat menevät juomiseen ja elämäni on tasapaksua ja ilotonta. Tiedän varmuudella, että lopettamalla parantaisin elämänlaatuani, mutta jotenkin en vain pysty lopettamaan. Ensin piti lopettaa kesäksi, kesällä joka ikinen pullo sitten olikin "se viimeinen". Nyt piti lopettaa jouluksi, mutta päädyin kuitenkin ennen joulua tuhlaamaan rahani Alkoon. Joitain vuosia sitten mulla oli vielä isot rahat säästössä, nykyisin sorrun toisinaan pikavippeihin.
Musta tuntuu, että pystyisin lopettamaan jos olisi jotain muuta sisältöä elämällä, mutta en tiedä mitä muutakaan tekisin. Tultuani töistä kotiin en yksinkertaisesti jaksa ja/tai halua tehdä mitään. Sovin etukäteen tapaamisia, jotka perun samana päivänä kun en jostain syystä vain pystykään kohtaamaan muita ihmisiä. Makaan kotona, juon viiniä kaikessa rauhassa ja tuijotan telkkaria. Ruoka mulle ei enää oikeastaan maistu, ja olenkin laihtunut melko lyhyessä ajassa todella rankasti, ihmisiä joskus harvoin nähdessäni saan vain kuunnella valitusta siitä, miten olen liian laiha. Isoin ongelma on varmaan se, että unta en saa lainkaan, jos en juo. Pyörin sängyssä kylmässä hiessä, seinät kaatuu päälle ja ajatukset vilisee tuhatta ja sataa.
Mies juo myös, mutta tiedän, ettei hän ole alkoholista yhtä riippuvainen vaan ehkä ennemminkin on tottunut ottamaan oluen tai pari seuranani. Haluaisin vain lopettaa. Olen juonut säästöni ja jotenkin ihmisyytenikin, tunnen olevani pelkkä kuori vailla mitään oikeaa merkitystä.