Vierailija

Joiden oikea vanhempi ei ole? Vai saako sanoa ettei jaksa tai pidä heistä?

Sivut

Kommentit (81)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kasvatusvastuuhan siinä sinullekin tulee. Voit tosin varautua siihen, että katkera ex-vaimo ei sitä hyvällä katso. Minun ja mieheni yhteisessä kodissa lapset tosin käyttäytyvät myös minun säännöilläni. Eli edes jonkinlaiset käytöstavat on oltava, ja on osattava sanoa kiitos ja anteeksi. Tämä ei tosin lasten äidiltäkään luonnistu, joten... Mieheni, eli lasten isä, taas on tossukka.

Olen sanonut miehelle, että pidän kyllä lapsista, mutta heidän käytöksestään en. Lasten kanssa olen ystävällinen, mutta luja. Toiseksi äidiksi en tietenkään rupea.

T. Uusperheen äiti

Vierailija

Se on paketti. Saako toinen sanoa, ettei pidä sinusta kun puhut, joten ei mielellään ole silloin paikalla. Muuten menettelisit kyllä.

Vierailija

Kovin vähän kerroit millaisesta tilanteesta on kyse, mutta ei kovin hyvältä vaikuta tuokaan. Jos et pidä lapsista ja ongelmatilanteita on yritetty ratkoa eikä siinä ole onnistuttu, niin ainoa oikea ratkaisu on erota miehestä. Lapsille ei tietenkään saa sanoa, että heistä ei pidetä, mutta suhde ei tule ikinä onnistumaan, jos kaikista asioista ei pystytä puhumaan rehellisesti.

En usko että suhde voi toimia niinkään, että äitipuoli lähtee aina pois kun lapset tulevat. Ainakaan siis silloin, jos jo asutaan yhdessä. Lapsia tässä taas eniten käy sääliksi. Veikkaan että kyseessä on se kaikkein tavallisin tarina, eli mies on surkea lapatossuisä, joka ei osaa pitää lapsille sääntöjä ja kuria ja äitipuoli ei halua tai ei saa lapsia komentaa. Ei jatkoon.

Vierailija

Avoimesti on asioista kyllä puhuttu. Lapset riitelevät paljon, tilaa on vähän, ei omia huoneita, vaan majailevat olohuoneessa. Nämä pitkät lomat ottavat eniten heroin. Ap

Vierailija

Suhdekohtaisia ja sovittavia asioitahan nuo ovat (siis että saako lähteä evakkoon kun lapset on luonanne jne, lapsille ei saa olla ilkeä missään tapauksessa) mutta omalla kohdallani on kyllä niin että jos haluaa olla "uusi puoliso" niin on kestettävä ja jaksettava se meidän yhteinen arki johon kuuluu lapsetkin. Että semmoinen tyyppi joka ehdottaa että voiko lähteä pariksi päiväksi pois kun ei jaksa mun lapsia saa mennä mun puolesta vaikka pariksi vuodeksikin minne tykkää :) 

Pidemmän päälle on varmasti haastavaa saada toimimaan suhde jossa et siedä toisen lapsia, itseni olisi todella vaikea suhtautua ihmiseen jonka tiedän inhoavani lapsia enkä jaksaisi elää koko ajan murehtien että ärsyttääköhän nuo lapset nyt taas tuota puolisoa ja mitä voisin tehdä että lapset olis vähemmän ärsyttäviä. Ja koska lapset on rakkaimmat niin lopulta se menisi niin että minä alan keräämään katkeruutta sitä ihmistä kohtaan jonka tiedän inhoavan lapsiani. Eli ei ole pakko kestää eikä jaksaa jos se on puolisollesi ok mutta kyllä tuo todella vaikea yhtälö on pidemmän päälle. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Avoimesti on asioista kyllä puhuttu. Lapset riitelevät paljon, tilaa on vähän, ei omia huoneita, vaan majailevat olohuoneessa. Nämä pitkät lomat ottavat eniten heroin. Ap

Se että teillä on liian pienet tilat, ei ole lasten syyt. 

Vierailija

Jos kumppanilla on ennestään lapsi / lapsia, niin kyse on paketista. Joko hyväksyt ja otat vastaan koko paketin tai sitten et lainkaan. Osia ei ole "kaupan". Tällaisissa tapauksissa myös seurustelun on kestettävä riittävän kauan, jotta uusi kumppani ehtii tutustua näihin "bonuksiin" ennen lopullista sitoutumista. Säännöt kannattaa sopia ennen yhteen muuttoa. Ihanteellista tietenkin olisi, jos lasten molemmissa kodeissa olisi samat säännöt. Valitettavasti eronneet isät ovat usein vain liian lepsuja kasvattajia. Hölläkätisyydellään he kuvittelevat luultavasti kompensoivansa lapsille eroa ja mykistävän soimaavaa omaatuntoa. Jos pelisäännöt eivät ole selvät, niin ei mene kauan, ennen kuin lapset ottavat ylivallan lepsulta isältään ja puolustuskyvyttömältä äitipuoleltaan. Aikuisten on pystyttävä olemaan aikuisia ja riittävän jämäkkiä ja asetettava lapsille rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei ja miten pitää käyttäytyä. Ja vanhempien on ehdottomasti oltava ns. samalla puolella. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanilla on ennestään lapsi / lapsia, niin kyse on paketista. Joko hyväksyt ja otat vastaan koko paketin tai sitten et lainkaan. Osia ei ole "kaupan". Tällaisissa tapauksissa myös seurustelun on kestettävä riittävän kauan, jotta uusi kumppani ehtii tutustua näihin "bonuksiin" ennen lopullista sitoutumista. Säännöt kannattaa sopia ennen yhteen muuttoa. Ihanteellista tietenkin olisi, jos lasten molemmissa kodeissa olisi samat säännöt. Valitettavasti eronneet isät ovat usein vain liian lepsuja kasvattajia. Hölläkätisyydellään he kuvittelevat luultavasti kompensoivansa lapsille eroa ja mykistävän soimaavaa omaatuntoa. Jos pelisäännöt eivät ole selvät, niin ei mene kauan, ennen kuin lapset ottavat ylivallan lepsulta isältään ja puolustuskyvyttömältä äitipuoleltaan. Aikuisten on pystyttävä olemaan aikuisia ja riittävän jämäkkiä ja asetettava lapsille rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei ja miten pitää käyttäytyä. Ja vanhempien on ehdottomasti oltava ns. samalla puolella. 

Todella hyvin sanottu. Ja tapahtui myös omalla kohdallani. T. väsynyt äitipuoli

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanilla on ennestään lapsi / lapsia, niin kyse on paketista. Joko hyväksyt ja otat vastaan koko paketin tai sitten et lainkaan. Osia ei ole "kaupan". Tällaisissa tapauksissa myös seurustelun on kestettävä riittävän kauan, jotta uusi kumppani ehtii tutustua näihin "bonuksiin" ennen lopullista sitoutumista. Säännöt kannattaa sopia ennen yhteen muuttoa. Ihanteellista tietenkin olisi, jos lasten molemmissa kodeissa olisi samat säännöt. Valitettavasti eronneet isät ovat usein vain liian lepsuja kasvattajia. Hölläkätisyydellään he kuvittelevat luultavasti kompensoivansa lapsille eroa ja mykistävän soimaavaa omaatuntoa. Jos pelisäännöt eivät ole selvät, niin ei mene kauan, ennen kuin lapset ottavat ylivallan lepsulta isältään ja puolustuskyvyttömältä äitipuoleltaan. Aikuisten on pystyttävä olemaan aikuisia ja riittävän jämäkkiä ja asetettava lapsille rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei ja miten pitää käyttäytyä. Ja vanhempien on ehdottomasti oltava ns. samalla puolella. 

Todella hyvin sanottu. Ja tapahtui myös omalla kohdallani. T. väsynyt äitipuoli

Vierailija

Ota etäisyyttä, lähde reissuun niinä viikonloppuina kun lapset tulevat. Se on ihan sallittua ja jopa toivottavaa, jos sitten jaksat niitä toisen lapsia paremmin. Liian usein uusperhettä yritetään runtata ydinperheen malliin tyyliin 'rakastat ja kasvatat niitä lapsia sitten kuin omiasi'. Jos rakastat puolisoasi ja puolisosi rakastaa sinua, yritätte luoda sellaisen mallin, jossa kaikilla osapuolilla on olosuhteet huomioiden riittävän hyvä olla. Täydellisen onnellisiahan näistä uusperhevirityksistä tuskin koskaan tulee, aina joutuu joku puremaan hammasta.

Harkitse silti tarkoin ennen yhteisten lasten hankkimista, sillä sitten olet nalkissa. Uusperheessä, jossa on sekä puolison lapset että yhteiset, on homma huomattavasti monimutkaisempaa ja raskaampaa. Vaikka kuinka olisit väsynyt ja loppu, rullaavat  tapaamiset tasaisen tappavaan tahtiin, ja "armoa" niistä on turha anoa, koska sinähän et niitä päätä. Päinvastoin, pskaa sataa niskaan mikäli et ole valmis venymään vielä lisää, kun pyydetään. Niin ja kiitosta on ihan turha odottaa. Poiskaan et voi karata ainakaan niiden yhteisten lasten kanssa, koska mitenkäs ne sisarussuhteet sitten. Ja yksin jos lähdet, niin epäkelpo -puoli olet kun et jaksa. 

Varsinaisia pirunnyrkkejä nämä uusperhekuviot, koittakaa kestää kanssaveljet ja -siskot.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla