Miten kukaan voi päästä yliopistoon opiskelemaan?!
Katselin sisäänpääsytilastoja Helsinkiin ja melkein kaikkiin aineisiin valittiin vain muutama prosentti hakijoista. Millainen yli-ihminen pitää olla, että tuonne pääsee?
Kommentit (120)
Moni hakee useaan paikkaan ja vuodesta toiseen, siksi hakijamäärien perusteella sisäänpääsy näyttää toivottomammalta kuin onkaan.
Helsinki on yliopistopaikkakunnista suosituin. Jonnekin muualle voi olla helpompi päästä.
Sitten on aineita, jonne pääsee melko helposti. Ehkä et tullut vilkaisseeksi matematiikkaa ja fysiikkaa? (Joo, Aaltoon voi olla vaikea päästä niitä opiskelemaan, mutta tsekkaapa ihan Helsingin yliopisto.)
Aikoinaan pääsin opiskelemaan fysiikkaa ihan vain todistusarvosanoilla, Ei tarvinnut olla edes mitkään ihan huiput jotta onnistui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen sisäänpääsyyn mitään ihme kommervenkkejä ole. Pääsykoekirjat pitää lukea. Itsellä kaksi yliopistotutkintoa. Ensimmäinen alalla?, jonne sisäänpääsuprosentti oli 2% ja toinen, jossa 10%.
Pääsykoekirjija kun ei nykyään ole juurikaan! Nykyään kouluun pääsee hikarit eli mahdollisimman oaljon L kirjoittaneet ensikertalaiset.
Ensikertalaiskiintiö oli käytössä jo kun hain toisen kerran sisälle. Eipä siinä haitannut, että ylioppilastutkintoni oli ysäriltä.
No kuule, siinä tapauksessa tämä kiintiö säädös ei edes koskenut sinua.
Ensimmäisen tutkontoni aloitin 1992, toisen pari vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Moni hakee useaan paikkaan ja vuodesta toiseen, siksi hakijamäärien perusteella sisäänpääsy näyttää toivottomammalta kuin onkaan.
Esim. Helsingin yliopiston kemian kandiohjelma, 400 hakijaa, joista sata otettiin. Mutta ensisijaisia hakijoita eli niitä, jotka haluavat juuri sinne, oli vain 58. Kemian pistää varapaikaksi esim. moni lääkikseen haluava, koska vuodessa siellä ehtii kuitenkin oppia lääkiksen pääsykokeessa ja opinnoissa tarvittavia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moneen AMK:hon on vaikeampaa päästä kuin yliopistoon. Nykyään myös moni menee yliopistoon koska ei pääse edes AMK:n pääsykokeeseen koska AMK:ssa pääsykokeeseen kutsutaan toisen asteen koulutuksen todistuksen perusteella.
Höoö höpö
1. Ylioppilas ja ammattikoulun käyneet ovat molemmat tehneet toisen asteen tutkinnon
2. Amk valinrakokeeseen osallistuvat kaikki, jotka eivät pääse sisään todistuksella
Missäköhän viestissä väitettiin että ylioppilas ja ammattikoulun käynyt ei ole suorittanut toisen asteen koulutusta?
Huomasitko että viesti oli kirjoitettu 2015? Silloin valintakokeeseen pääsi yleensä vain osa hakijoista! Varsinkin suosittuihin AMK:hin/aloille oli niin paljon hakijoita että kaikkia ei kutsuttu valintakokeeseen. Toki johonkin ei niin suosittuun AMK:hon ja alalle saatettiin kutsua kokeeseen kaikki hakeneet. Valintakokeeseen pääseminen määräytyi siis toisen asteen koulutuksen todistuksen mukaan. Jos oli huonompi todistus niin tie ammattikorkeakouluun (ainakin suositut koulut/alat) oli tukittu.
Hyvä itsetuntemus antaa osviittaa siihen onko rahkeita. Jos muisti ja oppimiskyky on keskivertoa heikompi, pitää kompensoida laittamalla enemmän aikaa opiskeluun ja lukemiseen. Toki jos on hakenut 3 kertaa ja joka kevät lukenut 300+h eikä ole lähelläkään sisäänpääsyä voi miettiä onko yliopisto-opiskelu itselle sopivin juttu. On hyvä käydä epäonnistunut pääsykoe lävitse ja rohkeasti katsoa totuus oman osaamisen tason kanssa. Jos vaikka lääkikseen hakee ja kerta toisensa jälkeen fysiikan tehtävien pisteet ovat surkeat tietää kyllä mihin pitää panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä itsetuntemus antaa osviittaa siihen onko rahkeita. Jos muisti ja oppimiskyky on keskivertoa heikompi, pitää kompensoida laittamalla enemmän aikaa opiskeluun ja lukemiseen. Toki jos on hakenut 3 kertaa ja joka kevät lukenut 300+h eikä ole lähelläkään sisäänpääsyä voi miettiä onko yliopisto-opiskelu itselle sopivin juttu. On hyvä käydä epäonnistunut pääsykoe lävitse ja rohkeasti katsoa totuus oman osaamisen tason kanssa. Jos vaikka lääkikseen hakee ja kerta toisensa jälkeen fysiikan tehtävien pisteet ovat surkeat tietää kyllä mihin pitää panostaa.
Syynä voi olla ensikertalaiskiintiöt!
Hieman on huono omatunto, että menin yliopistoon pelkästää lukion papereilla enkä edes ollut kiinnostunut opiskelemisesta, mutta kunhan menin bilettämään ja viettämään hauskaa opiskelijaelämää vanhempien rahoittamana. Menestyin opinnoissa hyvin, mutta en ole päivääkään tehnyt alaani liittyviä töitä. Lopulta löysin sen oikean alan jostain ihan muualta.
Vierailija kirjoitti:
Hieman on huono omatunto, että menin yliopistoon pelkästää lukion papereilla enkä edes ollut kiinnostunut opiskelemisesta, mutta kunhan menin bilettämään ja viettämään hauskaa opiskelijaelämää vanhempien rahoittamana. Menestyin opinnoissa hyvin, mutta en ole päivääkään tehnyt alaani liittyviä töitä. Lopulta löysin sen oikean alan jostain ihan muualta.
Amiksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman on huono omatunto, että menin yliopistoon pelkästää lukion papereilla enkä edes ollut kiinnostunut opiskelemisesta, mutta kunhan menin bilettämään ja viettämään hauskaa opiskelijaelämää vanhempien rahoittamana. Menestyin opinnoissa hyvin, mutta en ole päivääkään tehnyt alaani liittyviä töitä. Lopulta löysin sen oikean alan jostain ihan muualta.
Amiksesta?
Pääsin lukion matikan arvosanalla suoraan lukemaan matematiikkaa ilman pääsykokeita. Eikä matikka loppujen lopuksi kiinnostanut yhtään vaikka olin siinä hyvä. Olen FM, mutta nykyinen ammattini kylläkin vastaa toiseen asteen koulutustani.
Ei sinne kukaan pääsekään ellei ole ensikertalainen.
Ilmeisesti edelleen sama tilanne kuin kymmeniä vuosia sitten. Vaikeinta päästä opiskeleen lääkikseen, psykaan, liikunnanopeksi tai opettajaksi muutenkin sekä teatterikorkeakouluun...
Kirjoitin ABBCCMM ja ekalla yrittämällä amkiin ja amkin jälkeen hain ktm ja kohta valmis. Hain vaan heti lukion j älkeen amk inssiksi niin oli motivaatio lukea. Maisterilinjalle pääsin tuohon ktm:ään todistusvalinnalla. Tutkintojen välissä oli muutama vuosi. Vaasan yliopisto. Suosittelen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt kaksi kertaa yliopistoon sisään, kumpikin kerta oli ensimmäisellä yrityksellä. Molemmilla aloilla oli aika pieni sisäänottoprosentti (en muista tarkkoja lukuja, mutta alle 10 % kuitenkin) ja jälkimmäisellä kerralla oli vielä ensikertalaiskiintiö, johon minä en tietenkään kuulunut.
Taktiikkana oli unohtaa käytännössä kaikki muu elämä noin 4 kuukaudeksi ennen kokeita ja päntätä kuutena päivänä viikossa 8+ tuntia/päivä eri oppimistekniikoita hyödyntäen. En ole mikään yli-ihminen tai superälykäs, mutta kovalla työllä ja hyvillä oppimismetodeilla pääsee pitkälle.
mitenkäs nykyään pänttäät, kun valintakokeille ei ole annettu materiaaleja? Esim amk-koe sisältää ihan kaikkia lukion aineita eli suosii vasta lukiosta valmistuneita, joilla tuoreessa muistissa ties mitkä fysiikat sun muut, joita ei edes tarvitsisi ko. Opiskelupaikkaan muutoin kuin näissä pilipalipääsykokeissa.
No siihen minä en ota kantaa, kerroin vain miten minä itse pääsin yliopistoon. Tarkoitukseni oli antaa esimerkki siitä miten yliopistoon päästäkseen ei tarvitse olla mikään huippuälykkö, vaan perusjärjellä varustettukin voi päästä sisään.
Nykyään mahdotonta päästä sisään ellei ole ensikertalainen
Tuntuu, että opiskelupaikkoi on kyllä miljoonia, mutta mikä sitten ois se oikee? Ois kuitenkin kiva tietää, että on työllisyyttä tältä alalta tulevaisuudessakin. Törmäsin eilen semmoseen podcastii spotifysta kun "opiskelemaan". Siellä ne kaverit käy läpi eri korkeakoulu aloja monelta eri näkökulmalta ja varsinkin tuo esiin sen työllisyys näkökulman. Tässä vielä linkki (https://open.spotify.com/show/4LnwZtrof02nuzDarg4z2j)
Vain ensikertalais pääsee. Näin epäreiluksi on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiöt tulisi poistaa. Ne ovat vastoin yhdenvertaisuutta. Toimivat syrjivinä elementteinä. Avoimen väyliä pitäisi lisätä ja suoritettuja opintoja arvostaa helpottaen pääsyä sisälle tutkinto-opiskelijaksi. Nyt tässä on paljon väliinputoajia; alanvaihtajia, väärän valinnan teininä tehneitä, työuupuneita, joita kiintiöt syrjivät ja masentavat entisestään!
Elinikäinen oppiminen näkyy nykyään vain puheissa, mutta tutkintoa vanhat ei saisi kuitenkaan suorittaa. Kyllähän tämä perustuslain vastaiselta meiningiltä kuulostaa.
Jos et ole ensikertalainen, sinä olet jo suorittanut tutkinnon.
Monessa maassa toinen tutkinto maksetaan kokonaan itse. Esim kymmeniä tuhansia per lukuvuosi.
Ei pidä paikkansa. Moni valitsee ensin väärin ja tajuaa opiskellessaan, ettei ole oikea ala itselle ja keskeyttää tutkinnon. Sinnikkäimmät vetävät tutkinnon loppuun tietäessää, ettei mitään mahdollisuuksia enää ole päästä toisillekaan aloille, koska menettivät ensikertalaisuuden. Ensikertalaisuuden menettäminen ei katso sitä, oletko suorittanut tutkinnon loppuun. Se ei myöskään katso sitä, oletko työuupunut nykyisessä alassasi ja joudutko työkyvyttömyyseläkkeelle sen takia.
Se ei myöskään tarkoita mitään ohituskaistaa. Jos kelpaa vain jokin kaikkein kilpailluin ala, pitää kestää myös seuraukset.
Yhtään reittiä ei ole keneltäkään suljettu.
Ensikertaisuuskiintiöt on ja heitä koskee pääosin todistusvalinta, mutta joka alalla on valintakoekiintiö. Sitä kautta monet ensikertaosetkin pyrkii.
Heille suon mielellään edes tämän pienen edun.
No kylläpäs se vaan tietyssä mielessä on ohituskaista ilman mitään kilpailluimpia alojakaan. Ensikertalaiset hakevat myös valintakokeiden kautta, totta. Heille vaan on määritelty sitäkin kautta jo valmiiksi kiintiöprosentti kuinka paljon otetaan ensikertalaisia sisään. Sen LISÄKSI he vielä kilpailevat MYÖS niistä jämäpaikoista paikoista joiden kautta ei-ensikertalaiset hakevat. Ensikertalaisille on siis prosentuaalisesti todella suuret kiintiöt ja muille ei ole varattu mitään kiintiötä.
Ja ne kaikkien kiintiöiden pisteet on aina alhaisemmat kuin ensikertaisten.
Ei tarvitse olla yli-ihminen. Kova seula toki Helsinkiin on. Omaan tiedekuntaani hakijoista otetaan 10% eli 90% hakijoista ei pääse. Minä menin sisään kolmannella yrittämällä. Eli sanoisin että tärkein piirre on ehdottomasti periksiantamattomuus ja että ei luovuta. Helsinki on hieno yliopisto ja osakunnalla on kivaa :) Kannattaa panostaa pääsykoekevääseen ja uskoa itseensä vaikka kukaan muu ei uskoisi sinuun! Itse mietin ennen omaa pääsykoettani jolla lopulta menin sisään että "Kyllä joku aina menee ja tällä kertaa se voin olla minä." Mutta joo siis osasin kyllä kirjan silloin mielisairaan hyvin ja luin ihan loppuun asti. Elämän parhaita asioita sisään pääseminen ja opiskelu olivat silti eli on sen arvoista.