Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan voi päästä yliopistoon opiskelemaan?!
26.12.2015 |
Katselin sisäänpääsytilastoja Helsinkiin ja melkein kaikkiin aineisiin valittiin vain muutama prosentti hakijoista. Millainen yli-ihminen pitää olla, että tuonne pääsee?
Kommentit (120)
Ei siihen sisäänpääsyyn mitään ihme kommervenkkejä ole. Pääsykoekirjat pitää lukea. Itsellä kaksi yliopistotutkintoa. Ensimmäinen alalla?, jonne sisäänpääsuprosentti oli 2% ja toinen, jossa 10%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pääsin Aallon kauppakorkeaan aikanaan ensi yrittämällä. En ole mikään superihminen, mutta olen ollut aina hyvä koulussa ja nopea oppimaan. Lisäksi luin 2 kk pääsykoekirjoja aamusta iltaan hyvällä opiskelutekniikalla. Ainakin kyseisessä koulussa suurimmalla osalla oli aika samanlainen tausta.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ongelma ei ole tavallaan yliopistoon pääseminen.
Kuka tahansa, jolla on 30 euroa rahaa, voi opiskella avoimessa yliopistossa.
Ongelma on tutkintopaperin saaminen ja tietysti tutkintopaperiopiskelijaksi pääseminen.
Näiden ongelmien helpottamiseksi kaikkien yliopistoalojen tarjonta pitäisi avata kaikille julkiseksi samalla kuin lukion kanssa on tehty ja jokainen voisi sieltä omaan tahtiin opiskella kotikoneelta tarvittavat asiat ja sen jälkeen käydä jollain toisella koneella tenttimässä ne asiat joko maksua vastaan tai ilmaiseksi ja anonyyminä, jotta rasismi, seksismi, ikäsyrjintä, ulkonäkö tai tieto henkilön taustoista ei vaikuttaisi lopputulokseen.
Sen jälkeen, kun teoriapohja on valmiina, yliopistot voisivat ruveta hankkimaan näille teoriasta valmistuneille työssäoppimispaikkoja, jonka jälkeen he saisivat toimia ammatissaan täysivaltaisesti.
Nykyään ongelmana on se, että yliopistot ja AMK:t teettävät opiskelijoilla metatyötä ja piiloutuvat "korkeakoulun" taakse eli työharjoittelupaikkojen saamisessa ei auteta välttämättä ollenkaan, vaan vedotaan siihen, että korkeakouluun ei tämä koulutuksellisen tasa-arvon kannalta tärkeä apu kuulu. Ammattiopistot ovat tässä mielessä järkevämpiä kuin korkeakoulut ja kaikki nämä hallinnot voitaisiin yhdistää yhdeksi ja samaksi ja lopettaa.
Nykyään on myös hirveästi töitä ja nimikkeitä, johon pääsee paperilla X, Z tai W eli toisin sanoen työ opitaan työpaikalla, mutta siihen tarvitsee korkeakoulututkinnon ja se tutkinto voi olla hyvinkin monelta eri alalta. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen vuoksi pitäisi olla joku virasto, joka kirjoittaisi 210op avoimessa vähintään lähisukuisia opintoja opiskelleille jonkun tutkintotodistuksen, jotta he pääsisivät työmarkkinoille hakemaan paikkaa tasa-arvoisena toisten kanssa, koska he ovat suorittaneet ihan yhtä ison työmäärän.
Ketään ei pitäisi kaasuvalottaa, huijata tai lannistaa uskottelemalla tälle, että "sinulla ei ole koulutusta" jos joku tutkintopaperi puuttuu. Koulutus koostuu niistä kursseista, mitä on käynyt ja osaaminen niiden lisäksi muusta kokemuksesta. Se paperi on vain ikään kuin kansi kirjan päällä. Tutkinto on todiste osaamisesta, mutta tutkinnon puuttuminen ei ole todiste osaamattomuudesta. On hirveää jos ihmisten kokemus mitätöidään ja toiset nostavat omaa häntäänsä vetoamalla painokoneen keksimisen aikoihin rakennettuihin instituutioihin ja titteleihin kuten tohtori. Tohtori, maisteri yms. tulisi saavutuksena rinnastaa Pieksämäen karateseuran ruskeaan vyöhön eli sillä on arvoa silloin, kun puhutaan siitä seuran hierarkiasta, mutta muualla vain harkinnanvaraisesti. Jotkut haluavat edetä Pieksämäen karateseuran hierarkiassa ja toiset yliopistojen hierarkiassa, mutta nämä eivät ole yhtä kuin ihmisen arvo työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa, vaan tarkkoja niche-konteksteja.
Surullista ettet pääse mihinkään opiskelemaan ja saa koulutusta vietyä läpi.
Niin kauan kuin on näin, todetaan ettei sinulla ole koulutusta, vaikka olisit itseoppinut vaikka kuinka.
Kiitos vastauksestasi. Osoitat sen, ettei ehdottamiini ratkaisuihin ole muuta vasta-argumenttia kuin ad hominem ja muut argumentoitivirheet.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoituksenmukaista, että tampiot pääsee yliopistoon.
No tarviiko nyt haukkua kuitenkaan? Ja onhan se totta, että sisään pääsee tosi pieni otanta hakijoista. Jos jää ulkopuolelle ei silloin automaattisesti ole tampio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päässyt kaksi kertaa yliopistoon sisään, kumpikin kerta oli ensimmäisellä yrityksellä. Molemmilla aloilla oli aika pieni sisäänottoprosentti (en muista tarkkoja lukuja, mutta alle 10 % kuitenkin) ja jälkimmäisellä kerralla oli vielä ensikertalaiskiintiö, johon minä en tietenkään kuulunut.
Taktiikkana oli unohtaa käytännössä kaikki muu elämä noin 4 kuukaudeksi ennen kokeita ja päntätä kuutena päivänä viikossa 8+ tuntia/päivä eri oppimistekniikoita hyödyntäen. En ole mikään yli-ihminen tai superälykäs, mutta kovalla työllä ja hyvillä oppimismetodeilla pääsee pitkälle.
88 jatkaa vielä: sisäänottoprosenteissa pitää toki muistaa, että merkittävä osa hakijoista hakee huvikseen ja ei joko osallistu pääsykokeisiin ollenkaan tai ei juurikaan opiskele kokeisiin vaan käy vain kokeilemassa onneaan. Tämä vähän "vääristää" sisäänottoprosentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknilliselle puolelle pääsee suht helposti sisään, mutta papereiden kanssa ulos pääseminen onkin sitten ihan eri juttu. Ei riitä pelkkä perslihastekniikka muistin kera, vaan pitää oikeasti älytä/ymmärtää mitä siellä insinöörimatematiikan prujunipussa on.
Mun mielestä insinöörimatematiikkakin vaatii vain riittävästi aikaa, asiat eivät ole mahdottoman vaikeita.
Siellä kyllä opiskellaan huomattavasti vaativampia kursseja kuin parin ensimmäisen vuoden insinöörimatikat.
Vierailija kirjoitti:
"Ihan hyvät" ylioppilasarvosanat kirjoittanut ystävä pääsi niin että opiskeli ainetta avoimessa yliopistossa ja haki neljä kertaa, kunnes ovet aukenivat. Kuulemma yleinen käytäntö aloilla joihin on pienempi sisäänpääsyprosentti. Jos ei ole lukiossa ylisuorittanut herranterttu jonka kuudella ällällä ja kalliilla preppauskurssitaustalla kävellään mihin vain, niin ei auta kuin olla ahkera, kärsivällinen ja omistautua hakemiselle tosissaan.
Nykyään hakemiselle omiatautuminenkaan ei riitä. Esim. Todennäköisyys päästä sisälle ei-ensikertalaisena psykan hakijana on alle prosentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt kaksi kertaa yliopistoon sisään, kumpikin kerta oli ensimmäisellä yrityksellä. Molemmilla aloilla oli aika pieni sisäänottoprosentti (en muista tarkkoja lukuja, mutta alle 10 % kuitenkin) ja jälkimmäisellä kerralla oli vielä ensikertalaiskiintiö, johon minä en tietenkään kuulunut.
Taktiikkana oli unohtaa käytännössä kaikki muu elämä noin 4 kuukaudeksi ennen kokeita ja päntätä kuutena päivänä viikossa 8+ tuntia/päivä eri oppimistekniikoita hyödyntäen. En ole mikään yli-ihminen tai superälykäs, mutta kovalla työllä ja hyvillä oppimismetodeilla pääsee pitkälle.
mitenkäs nykyään pänttäät, kun valintakokeille ei ole annettu materiaaleja? Esim amk-koe sisältää ihan kaikkia lukion aineita eli suosii vasta lukiosta valmistuneita, joilla tuoreessa muistissa ties mitkä fysiikat sun muut, joita ei edes tarvitsisi ko. Opiskelupaikkaan muutoin kuin näissä pilipalipääsykokeissa.
Noin minäkin ajattelin, kun viime vuonna hain. Muistan siellä pääsykokeissa katselleeni, että niin paljon väkeä miten muka ikinä voisin päästä sisään? Olisinpas päässyt loppujen lopuksi sitten useampaan paikkaan. Suuri osa noista kokeissa käyjistä käyvät ns. kokeilemassa onneaan ja hakevat useampaan paikkaan. Tosissaan yrittäjillä on sitten ihan hyvät mahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen sisäänpääsyyn mitään ihme kommervenkkejä ole. Pääsykoekirjat pitää lukea. Itsellä kaksi yliopistotutkintoa. Ensimmäinen alalla?, jonne sisäänpääsuprosentti oli 2% ja toinen, jossa 10%.
Pääsykoekirjija kun ei nykyään ole juurikaan! Nykyään kouluun pääsee hikarit eli mahdollisimman oaljon L kirjoittaneet ensikertalaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen sisäänpääsyyn mitään ihme kommervenkkejä ole. Pääsykoekirjat pitää lukea. Itsellä kaksi yliopistotutkintoa. Ensimmäinen alalla?, jonne sisäänpääsuprosentti oli 2% ja toinen, jossa 10%.
Pääsykoekirjija kun ei nykyään ole juurikaan! Nykyään kouluun pääsee hikarit eli mahdollisimman oaljon L kirjoittaneet ensikertalaiset.
Ensikertalaiskiintiö oli käytössä jo kun hain toisen kerran sisälle. Eipä siinä haitannut, että ylioppilastutkintoni oli ysäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tosi paljon alasta ja oppilaitoksesta, onko sisäänpääsy helppoa vai vaikeaa. No, helppoahan se ei koskaan ole, mutta toiset alat vähemmän vaikeita kuin toiset. Itse tuntui, että pääsin yliopistoon vähän vahingossa, mutta alalla hakijamäärät laskeneet vuosittain paljon, vaikka suosittu yliopisto onkin. Pääsykokeisiin pitää opiskella oikeasti niin, että asian ymmärtää, tulee pysyä mahdollisimman rauhallsiena itse kokeessa ja vastata siihen, mitä kysytään sillä tavalla, kuin on pyydetty. Ei se mahdotonta ole, mutta yliopisto ei myöskään ole jokaiselle sopiva paikka, eikä se tarkoita, että olisi tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiöt tulisi poistaa. Ne ovat vastoin yhdenvertaisuutta. Toimivat syrjivinä elementteinä. Avoimen väyliä pitäisi lisätä ja suoritettuja opintoja arvostaa helpottaen pääsyä sisälle tutkinto-opiskelijaksi. Nyt tässä on paljon väliinputoajia; alanvaihtajia, väärän valinnan teininä tehneitä, työuupuneita, joita kiintiöt syrjivät ja masentavat entisestään!
Tai ainakin laskea reilusti. Täysin typerää on lukea myös ensikertalaiseksi sellainen henkilö, joka on joskus vain vastaanottanut koulupaikan, muttei välttämättä edes koskaan jalallaansa astunut sinne. Ei tosiaan yhdenvertaisuus täyty näissä hauissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiöt tulisi poistaa. Ne ovat vastoin yhdenvertaisuutta. Toimivat syrjivinä elementteinä. Avoimen väyliä pitäisi lisätä ja suoritettuja opintoja arvostaa helpottaen pääsyä sisälle tutkinto-opiskelijaksi. Nyt tässä on paljon väliinputoajia; alanvaihtajia, väärän valinnan teininä tehneitä, työuupuneita, joita kiintiöt syrjivät ja masentavat entisestään!
Tai ainakin laskea reilusti. Täysin typerää on lukea myös ensikertalaiseksi sellainen henkilö, joka on joskus vain vastaanottanut koulupaikan, muttei välttämättä edes koskaan jalallaansa astunut sinne. Ei tosiaan yhdenvertaisuus täyty näissä hauissa.
niinpä ja entäs sellaiset, jotka loukkaantuvat vaikka onnettomuudessa opintojen aikana ja eivät enää kykene alalle, jolle valittu! Hekin menettivät ensikertalaisuuden ja mahdoton enää päästä muillekaan aloille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen sisäänpääsyyn mitään ihme kommervenkkejä ole. Pääsykoekirjat pitää lukea. Itsellä kaksi yliopistotutkintoa. Ensimmäinen alalla?, jonne sisäänpääsuprosentti oli 2% ja toinen, jossa 10%.
Pääsykoekirjija kun ei nykyään ole juurikaan! Nykyään kouluun pääsee hikarit eli mahdollisimman oaljon L kirjoittaneet ensikertalaiset.
Ensikertalaiskiintiö oli käytössä jo kun hain toisen kerran sisälle. Eipä siinä haitannut, että ylioppilastutkintoni oli ysäriltä.
No kuule, siinä tapauksessa tämä kiintiö säädös ei edes koskenut sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiöt tulisi poistaa. Ne ovat vastoin yhdenvertaisuutta. Toimivat syrjivinä elementteinä. Avoimen väyliä pitäisi lisätä ja suoritettuja opintoja arvostaa helpottaen pääsyä sisälle tutkinto-opiskelijaksi. Nyt tässä on paljon väliinputoajia; alanvaihtajia, väärän valinnan teininä tehneitä, työuupuneita, joita kiintiöt syrjivät ja masentavat entisestään!
Elinikäinen oppiminen näkyy nykyään vain puheissa, mutta tutkintoa vanhat ei saisi kuitenkaan suorittaa. Kyllähän tämä perustuslain vastaiselta meiningiltä kuulostaa.
Jos et ole ensikertalainen, sinä olet jo suorittanut tutkinnon.
Monessa maassa toinen tutkinto maksetaan kokonaan itse. Esim kymmeniä tuhansia per lukuvuosi.
Ei pidä paikkansa. Moni valitsee ensin väärin ja tajuaa opiskellessaan, ettei ole oikea ala itselle ja keskeyttää tutkinnon. Sinnikkäimmät vetävät tutkinnon loppuun tietäessää, ettei mitään mahdollisuuksia enää ole päästä toisillekaan aloille, koska menettivät ensikertalaisuuden. Ensikertalaisuuden menettäminen ei katso sitä, oletko suorittanut tutkinnon loppuun. Se ei myöskään katso sitä, oletko työuupunut nykyisessä alassasi ja joudutko työkyvyttömyyseläkkeelle sen takia.
Se ei myöskään tarkoita mitään ohituskaistaa. Jos kelpaa vain jokin kaikkein kilpailluin ala, pitää kestää myös seuraukset.
Yhtään reittiä ei ole keneltäkään suljettu.
Ensikertaisuuskiintiöt on ja heitä koskee pääosin todistusvalinta, mutta joka alalla on valintakoekiintiö. Sitä kautta monet ensikertaosetkin pyrkii.
Heille suon mielellään edes tämän pienen edun.
No kylläpäs se vaan tietyssä mielessä on ohituskaista ilman mitään kilpailluimpia alojakaan. Ensikertalaiset hakevat myös valintakokeiden kautta, totta. Heille vaan on määritelty sitäkin kautta jo valmiiksi kiintiöprosentti kuinka paljon otetaan ensikertalaisia sisään. Sen LISÄKSI he vielä kilpailevat MYÖS niistä jämäpaikoista paikoista joiden kautta ei-ensikertalaiset hakevat. Ensikertalaisille on siis prosentuaalisesti todella suuret kiintiöt ja muille ei ole varattu mitään kiintiötä.
"Ihan hyvät" ylioppilasarvosanat kirjoittanut ystävä pääsi niin että opiskeli ainetta avoimessa yliopistossa ja haki neljä kertaa, kunnes ovet aukenivat. Kuulemma yleinen käytäntö aloilla joihin on pienempi sisäänpääsyprosentti. Jos ei ole lukiossa ylisuorittanut herranterttu jonka kuudella ällällä ja kalliilla preppauskurssitaustalla kävellään mihin vain, niin ei auta kuin olla ahkera, kärsivällinen ja omistautua hakemiselle tosissaan.