Tajusin eilen kasvattaneeni hirviön. Ei ole varmaan ikinä ollut näin epäonnistunut olo.
Olen täysin poissa tolaltani. Valehtelematta varmaan ikinä ei ole sydämmeen näin paljon sattunut. Olen itkenyt yksin nyt kun lapset ovat isällään. Ei ole ketään kelle puhua :(
12-vuotias tyttäreni toivoi uutta puhelinta joululahjaksi. Aloitin jo tytön synttäreiltä säästämään (n. 7 kk) koska halusin ostaa kunnollisen ja hyvän. Synttäreille jo toivoi luuria, mutta silloin ei ollut vielä mahdollista. Säästin omista asioistani, koska halusin tarjota tyttärelle ihanan lahjan. Olen pienituloinen yksinhuoltaja, pärjätään koska osaan tinkiä ja ennakoida (esim. ei osallistuttu mihinkään jouluapua ryhmään, vaikka luultavasti oltaisiin kelvattu kandidaateiksi. Hetken kyllä houkutti, koska taloudelliset paineet ovat välillä tuntuneet ylitsepääsemättömiltä koska joudun myös hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni) mutta luksusta meillä (minulla) ole lähes lainkaan. Elareita en saa.
Kuitenkin raha on minulle arka paikka. Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että lapseni ovat puhtaita, hyvin ravittuja ja asianmukaisesti varustettuja (jopa joskus niillä merkkivaatteilla tms). Noh, eilen tytöt olivat minulla ja olin tunnelmoinut ja iloinnut lahjasta jo vaikka kuinka kauan etukäteen. Nautin ajatuksesta, että pääsen vihdoin lepäämään, syödään hyvin ja vaikka pelataan tai katsotaan yhdessä telkkaria. Ostin molemmille kolme kivaa, laadukasta lahjaa. Tai näin luulin tehneeni.
Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. Vihdoin ollaan saatu syötyä ja tuli odotettu hetki, kun päästiin avaamaan lahjoja. Minua hymyilyttää kun katson kun tyttö repii innoissaan lahjapaperia.
Niin. Naama venähti. Täysin. Tyttö vetää kotelon auki ja katsoo minua naama vihaisena. "Miksei voi ostaa sitä mitä pyydetään? Miks ei voi kerrankin ostaa kunnolla kun kerran luvataan?"
Ostin tytölle Samsung Galaxy S6 32GB. Puhelin oli todella harkittu ja myyjän(kin) kanssa vielä väännettiin niin hemmetisti.
Tuo oli kalliimpi kuin kuopuksen lahjat yhteensä, helposti. Tyttö suuttui entisestään nähdessään tyrmistykseni. Mun olisi pitänyt ostaa juuri se iphone, minkä hän oli toivonut. Se 850€ maksanut iphone. "Mikset voinut vaan ostaa sitä yhtä asiaa mitä oikeasti toivon kun näis on vaan pari sataa eroa?" Pari sataa. Pari sataa. Mun lapselle n.300 on vain pari hassua satasta, jotka olisi pitänyt säästää. Kiristää entisestään. Suutuin ja lähdin keittiöön. En halunnut pelottaa kuopusta, joka oli todella säikähtäneen oloinen. Esikoinen seuraa perässä, katsoo suoraan silmiin kun kaadan kannuun vettä ja sanoo ivallinen hymy huulillaan: "Mä sit pyydän isiltä. Se ainaki pitää lupauksensa ja välittää musta." Tuntui kun maailma olisi romahtanut. Napsahdin. Paiskasin kannun maahan ja purskahdin itkuun. Tyttö säikähti todella paljon. Ei ole varmaan ikinä nähnyt mun itkevän. Ainakaan näin. Ei pyytänyt anteeksi, meni huoneeseensa. Lähtivät aamulla, eikä ole suostunut puhumaan kanssani. Koitin pyytää anteeksi.
Isänsä jätti mut viisi vuotta sitten reippaasti nuoremman naisen takia. Ero oli karmea ja tuskainen, ponnistelin lasten takia pitääkseni niin mukavat ja hyvät välit kuin pystyin. Vihaan edelleen salaa uutta naista. Vihaan exääni. Näistä en tietenkään lapsille kerro. Olen onnistunut mielestäni todella hyvin puhumaan kauniisti jopa uudesta naisestaan. Exälläni on rahaa kuin roskaa. Hän on korkeasti koulutetusta perheestä (toisin kuin minä), hän on hyväpalkkaisessa duunissa (heh). Tämä uusi nainen on tohtorikoulutettu. Silti esim. elareista uhkasi, että tulee loputon taisto jos siihen lähden. Tapaamisajat jne. toimivat kitkattomasti. Olen pitänyt tuota hintana rauhasta. Mies on häikäilemättä lähtenyt kilpavarusteluun, missä isin luona käydään kivoilla riessuilla, huvipuistoissa, tehdään kaikkea kivaa, saadaan kaikkea kivaa. Totta kai perheen hylkääminen ja uuden naisen luo muutto ei tunnu missään kun sut hukutetaan huvituksiin toisaalla. Varmasti ostaa uuden luurin, vaikka olen hänellekkin kertonut useasti, että ostan. Tää on myös yksi tapa näpäyttää mua, vaikka suurin syy on tietty rakkaus tyttäreensä. Meidän yhteisolonkin aikana kävi kyllä selväksi, kuka on se sivistynyt ja kuka on köyhä rahvas, vaikka silloin käytti koko perheenseen yhtä anteliaasti kuin nykyään pelkkiin lapsiin.
Elämä tuntuu täysin mustalta. Olen onnistunut kasvattamaan hemmotellun, täysin empatiakyvyttömän velliperseen. En usko hänen edes rakastavan minua. En vaan jaksa enää. Hän edusti käytöksellään kaikkea, mitä en voi sietää. Kiittämättömyyttä, ahneutta, ilkeyttä. Tuo häikäilemätön manipulointi, ilmiselvää kuinka hän käyttä täysin surutta avioeroamme syynä lypsää lisää. Pilasin myös kuopuksen joulun kohtauksellani.
En vaan jaksa. En tiedä, jaksanko välttämättä lukea vastauksia. Halusin vaan kertoa edes johonkin. Olen täysin epäonnistunut. Itken. Pitäisi siivota eiliset, en jaksa. en jaksa, en jaksa, en jaksa. HYvää joulua vaan kaikille.
Kommentit (466)
Vierailija kirjoitti:
Minä ilmiannoin tämän ketjun ja pyysin poistamaan sen. 12-vuotiasta kohtaan lietsotaan järkyttävää aggressiota. Ketjua ei välttämättä poisteta, mutta haluan teidän tietävän tämän!
Eli sait itse pataan oman kommentointisi vuoksi ja juoksit kantelemaan jollakin tekosyyllä.
Teini-ikä, vanhempien ero jne.- niin en ihmettele tyttäresi käytöstä. Tuntuu pahalta puolestasi ap.
Varmasti tyttö ymmärtää kuka oikeasti häntä rakastaa, kun tuosta vähän kasvaa :)
Palauttaisi kännykän kauppaan, antaisin tytölle puhuttelun ja lupaisin ostaa sen iphonen myöhemmin jos olisi hieman reippaammin auttamassa.
Mutta voin kyllä sanoa että tuo samsungin s6 on kyllä paljon parempi ominaisuuksiltaan kuin mikään iphone 6 tai 6s. Hintaa nostaa vain merkki joka on aika perseestä.
Mitä tekee Android-puhelimella, jos on iOS-käyttäjä? Ei yhtään mitään. Joutuu vain ostamaan kaikki sovellukset uudestaan. Ennemmin sitten vaikka edellisen sukupolven iPhone.
En jaksanut lukea koko ketjua mutta ymmärrän myös lasta. Jos hänellä on toiveita saada haaveidensa puhelin niin eihän se ole sama asia saada samsung iphonen sijaan. Vähän sama kuin sä toivoisit lahjaksi mersua mutta saisit hondan. Tuon ikäinen ei käsitä rahan arvoa, sitä että toinen puhelin maksaa vaan pari sataa enemmän. Fiksua olisi ollut antaa lahja rahana ja lapsi olisi saanut pyytää isältään loput tai säästää itse. Niin meillä toimitaan jos ei ole varaa lapsen toiveeseen. Esim. keskimmäinen lapsi on säästänyt jo vuoden pleikka neloseen. Nyt raha on kasassa. Minulle ei olisi tullut mieleenkään ostaa silti lapselle pleikka kolmosta vaan annettiin rahaa lahjaksi. Ymmärrätkö eron?
Jopas tämä provo saa aikaan "keskustelua", tosin puolet kommenteista taitaa olla ap:n itsensä kirjoittamia. :D
Vierailija kirjoitti:
just.Haukut lapsesi,eksäsi....mitään hyvää et nää missään.Ja nyt syytät lastasi velliperseeksi yms.Olisit keskustellut aikoinas sen lapsesi kanssa ton puhelinasias esim. kuntoon kerralla ETUKÄTEEN.Jos hän on luullut että sen I Phonen saa ,niin mikset oo tehnyt selväksi ennen sitä joulua millaisen sit kuitenkin ostit?Jotenkin tuntuu että mun puolesta saatkin hieman ryvetä tossa itsesäälissäs.Sillä toi ei ole mitään muuta kuin itsesääliä ja säälin kerjäystä.Koitas ihan ryhdistäytyä äläkä kaikkea tässä elämässä laita muiden viaksi.
Etkö osaa lukea, vai etkö ymmärrä lukemaasi. AP:han on sanonut jo MONEEN kertaan, että teki lapselle selväksi, että saa älypuhelimen, mutta EI iphonea.
Vierailija kirjoitti:
Edes silloin, kun lapsi tappaa ei voi syyttää että vanhemmat ovat sellaiseksi kasvattaneet, koska psykopatiakin on monen tekijän summa.
Surkea esimerkki, sillä nimenomaan siihen tuleeko psykopaatista (synnynnäinen ominaisuus) toimitusjohtaja vai sarjamurhaaja voi vanhemmat vaikuttaa aika paljon. Jos vanhemmat kohtelevat rakastavasti ja kunnioituksella, tulee psykopaattilapsesta toimitusjohtaja. Jos taas vanhemmat pahoinpitelee tai hylkää lapsensa, tulee siitä sarjamurhaaja. Näin siis väittää Suomen paras asiantuntija alalla, Hannu Lauerma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
just.Haukut lapsesi,eksäsi....mitään hyvää et nää missään.Ja nyt syytät lastasi velliperseeksi yms.Olisit keskustellut aikoinas sen lapsesi kanssa ton puhelinasias esim. kuntoon kerralla ETUKÄTEEN.Jos hän on luullut että sen I Phonen saa ,niin mikset oo tehnyt selväksi ennen sitä joulua millaisen sit kuitenkin ostit?Jotenkin tuntuu että mun puolesta saatkin hieman ryvetä tossa itsesäälissäs.Sillä toi ei ole mitään muuta kuin itsesääliä ja säälin kerjäystä.Koitas ihan ryhdistäytyä äläkä kaikkea tässä elämässä laita muiden viaksi.
Etkö osaa lukea, vai etkö ymmärrä lukemaasi. AP:han on sanonut jo MONEEN kertaan, että teki lapselle selväksi, että saa älypuhelimen, mutta EI iphonea.
"En lupaa ostaa iPhonea" on eri asia kuin "En osta iPhonea". T:ohis
ap, sinähän olet ihan patologinen VALEHTELIJA. Sanot jo aloitusviestissä että olet mukamas "yksinhuoltaja" , MIKÄ EI OLE TOTTA. kerrot että lapsilla on isä, joka maksaa heille sitä ja tätä, ja lapset menee jopa jouluks hänen luo. jOten koko viestisi on roskaa. Anna lapsesi vaan isälleen, koska hänellä on paremmat mahikset kasvattaa jheitä ja on varaa enempään. Miksi sinä olet halunnut lapset itsellesi kun kerran valitat? Onhan heillä varakasi isä.
"Varmasti ostaa uuden luurin, vaikka olen hänellekkin kertonut useasti, että ostan. Tää on myös yksi tapa näpäyttää mua, vaikka suurin syy on tietty rakkaus tyttäreensä. Meidän yhteisolonkin aikana kävi kyllä selväksi, kuka on se sivistynyt ja kuka on köyhä rahvas, vaikka silloin käytti koko perheenseen yhtä anteliaasti kuin nykyään pelkkiin lapsiin." eli HALUAT antaa halpoja lahjoja (vaadit) mutta toisella olisi enemmän varaa ostaa kalliita? ei oikein toimi, tuo provosi.hahahah.
Olen järkyttynyt, kuinka vihamielisiä kommentteja ap sai. Minusta ap:n tyttö on hirviö. Ap ei ole pitänyt tarpeeksi kuria. Jos on noin kiittämätön, niin puhelin olisi pitänyt ottaa heti pois ja laittaa tyttö nurkkaan häpeämään ja miettimään käytöstään. Olisi voinut siellä seistä muiden viettäessä joulua. Ehkä jotain järkeä olisi tullut päähän jossain vaihesssa.
P.S. Ymmärrän hyvin, miksi ap ei vaadi elareita. Se johtuu siitä, että jos ap vaatisi, tulisi sen jälkeen muusta sopimisesta helvettiä eli isä ei suostuisi pitämään kiinni sovituista tapamisista, tekisi ohareita jne.
Vierailija kirjoitti:
Jopas tämä provo saa aikaan "keskustelua", tosin puolet kommenteista taitaa olla ap:n itsensä kirjoittamia. :D
Samaa ajattelin. Ap:llä on monta eri roolia tässä ketjussa, kirjoitustyyli paljastaa :)
Tytär kannattaa antaa pois vaikka isänsä huollettavaksi tai koulukotiin. Jos ei kasvatus ole onnistunut niin kannattaa jossain vaiheessa luovuttaa.
Jälkikäteen ajateltuna olen varmaan itse ollut samanlainen "hirviö" 12-15 -vuotiaana. Samankaltainen tilanne, vanhemmat erosivat ja äiti oli välillä yötäpäivää töissä kun isä oli vaan sellainen "huvitusisä". Silloin esiteininä se tuntui että isä rakastaa enemmän kun se ostelee kaikkea kivaa, aikuisena olen sitten ymmärtänyt kuinka paljon äiti on tehnyt ja kuinka paljosta omalla kohdallaan luopunut että meillä lapsilla olisi kaikki hyvin. Silloin luulin että äiti kieltäytyy ostamasta asioita ilkeyttään, kun ei se rahan arvo ollut oikein uponnut vielä tajuntaan. Jälkikäteen vasta olen havahtunut todellisuuteen, ja kyllä se äiti on tätänykyä se luottovanhempi ja kaikista rakkain, ja melko kunnollinen aikuinen minusta loppujen lopuksi tuli vaikka tuolloin äidille kiukuttelinkin...
Vierailija kirjoitti:
Trolli. Saisit elarit kyllä, ei siitä oikeuteen tarvitsisi mennä.
samaa mieltä! Nainen saa aina elarit ja jos on pienikin uhka ettei saa niin siitä syntyy sellanen haloo että nainen laitetaan saamaan ne. En ymmärrä tuomoista "uhriutumista" nykyaikana.. Luulen ettei ap ole edes yrittänyt saada niitä elareita kun "pitää kunnia-asiana" elättää lapsensa pienestä palkasta (mikä ei tietenkään ole väärin vaan vähän hölmöä mun mielestä) ja monta kuukautta säästää pienestä palkasta. Olisi edes ne lahjat maksattanut exällä. Provohan tämä tietenkin oli mut juu
Jos toinen osapuoli ei halua maksaa elatusmaksuja tai haluaa alkaa hankalaksi, niin hän todellakin voi niin tehdä. Täällä on nyt niin moneen kertaan tästä huudeltu, että elarit vain lankeaisivat lähin käteen ilman mitään ongelmia. Se ei ole totta. Isä voi lastenvalvojalla olla suostumatta maksamaan niitä. Isä voi oikeussovittelussa olla suostumatta mihinkään tiettyyn summaan -- siis edes siihen minimiin, jos hän haluaa olla hankala. Hän voi oikeudessakin olla hankala. Toisaalta oikeudessa - oli kyseessä sovittelu tai oikeudenkäynti - tuomari määrää jonkin tietyn summan isästä huolimatta. Tällöin voi sitten jo hakea KELAlta niitä maksuja, mitä isä ei lopulta käytännössä välttämättä maksa. Mutta ei tuo elareiden saaminen hankalalta ihmiseltä, tai edes KELAn elatustukeen oikeuttavan paperin saaminen, ole mikään yksinkertainen ja helppo juttu jos etävanhempi niin haluaa. Ja tosiaan etä voi myös käyttää elareita kiristämiseen, kuten tässä ap:n tapauksessa. "Jos maksan elatustukea, niin sitten alan todella hankalaksi lapsen tapaamisten sun muiden suhteen."
Siksi suosittelen vakavasti -- kuten kirjoitin jo aiemminkin ketjussa -- että AP menisi miehen kanssa oikeuteen. Sopisivat joka ikisen asian elareita myöten niin, ettei etä pysty kiristämään muutenkin lapsista päävastuuta kantavaa lähivänhempaa.
Lasten kanssa kannattaa puhua siitä minkä hintaisia hankinnat ovat ja kuinka kauan niihin joudutaan säästämään, jos lapselle luodaan kuvitteellinen korkea elintaso joka pohjaa velanottoon ollaan todella pulassa. Ei meillä osteta tuon hintaisia puhelimia vaikka varaa niihin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset puhevälit sinulla on exän kanssa? Nyt voisitte yhdessä miettiä jonkun rangaistuksen tytön käytöksestä. Omalle äidille ei puhuta noin. Ja tärkeää siksikin, että kerrot tytön isälle mitä tapahtui, ettei hän vaan mene suoraan hankkimaan sitä iphonea.
Ps. ja sopikaa jatkossa, että tytön isä ostaa kalliimmat lahjat - näitä pitää kuitenkin edeltää hyvä käytös (myös sinun suuntaasi)
Miksi sitä tyttöä pitää rangaista? Siksikö, että äiti ei kykene sanomaan lapselleen, että tämän toive on aivan liian kallis suhteessa äidin tuloihin? Eikö muka 12v ikäisen kanssa voi puhua rahasta vaan pitää uskotella, että kyllä, toiveesi totetuu.
Lisäksi jokainen esiteinin vanhempi tietää, että jos on toivottu tarkasti jotain, niin joku juttu vähän sinnepäin ei käy. Vähän kuin ostaisi Robinin levyä toivovalle Nikke Ankaraa.
Anteeksi, kuinka sä kehtaat? Ihan perstuntumaltako lässytät totuuksiasi siitä, minkälaista meidän perheessä on?? Hassua, koska just noin varmasti päivitellään ja paasataan paraikaa isin luona. Ensinnäkin, en missään kertonut luvanneeni iphonen. Olen luvannut ÄLYKÄNNYN. Olen sanonut MONESTI, ettei juuri sitä iphonea tule mutta silti kännykkä tulee. SILTI tämä tuli yllätyksenä.
Oletko jälkeenjäänyt vai muuten vain yksinkertainen? Miten niin tulotason ulkopuolella? SÄÄSTIN ja SÄÄSTÖILLÄ ostin kännykän. Kaikki laskut on maksettu ja ruokaa on ollut pöydässä, ja tyttö sai silti huippuluurinsa (tai niin luulin.) Silloin asia EI ole tulotasoni ulkopuolella. Se tarkoitti vain montaa menetettyä tilaisuuttaa ja minun jättämättä hankimmatta asioitani.
Ai miksikö pitäisi rangaista?? Olenko rangaissut? EN. Olen olllut ihan liian sydän särkynyt siihen. Olen kyllä miettinyt sitäkin, miten sen toteutan. Ja kysymykseesi vastaus: vaikka sinun arvomaailmassasi täydellinen kiittämättömyys, epäkunnioitus ja äidin halvekseminen on ok, minulle se ei ole.
Kunpa en olisi kirjoittanut tänne. Suutuin aidosti, kun luin näitä viestejä. En lähde korjaamaan typeriä väitteitänne, ainoastaan sen tiedän, että olen oikeutettu elatukseen (tuli kyllä selväksi) ja sen saisin, mutta mies on tehnyt selväksi, että jos lähden perimään muuttuu nykyinen sopuisa yhteisymmärrys lasten olinpaikasta ja menoista ja tarvittaessa mennään oikeuteen. EN jaksa sitä. EN halua elareita. JOS ETTE KYKENE SITÄ YMMÄRTÄMÄÄN, ÄLKÄÄ VASTATKO ENÄÄ.
Tai vastatkaa. Vittuako mä välitän. En tule enää lukemaan näitä viestejä luultavasti. Olen ihan shokissa siitä, kuinka monen mielestä tytön käytös on minun vikani.
Ymmärrän, että miehesi vaihtoi sinut tohtorikoulutettavaan. Kun ajatuksenjuoksusi on tuota tasoa, niin on pakko sanoa, että miehesi teki oikean valinnan.
En ole kommentoinut elareitasi lainkaan, joten minulle on ihan turha niistä rutista! Sen sijaan olen ihmetellyt, millainen äiti ei pysty sanomaan lapselleen, että ei ole varaa siihen, mitä lapsi haluaa. Sen sijaan odotat, että superpettynyt 12v olisi ikionnellinen siitä, että saa lahjaksi jotain ihan muuta kuin toivoi!
Sinä et ansaitse lapsesi kunnioitusta ja kiitollisuutta, joten älä odota, että lapsi niitä osoittaa. Tavallasi toimiva äiti haluaa vain vahingoittaa lapsiaan, tosin äärimmäisen hienovaraisesti, mutta kuitenkin. Sinä uhraudut, sinä et halua kilpailla isän kanssa, sinä tuot hyvää hyvyyttäsi ruuan pöytään ja pienistä tuloistasi säästä jne. Samaan aikaan syyllistät lasta siitä, että hän toivoo elämältä asioita, jotka on menettänyt, koska sinä et riittänyt lastesi isälle.
Tiesit itse, että et kyennyt ostamaan lapselle toivepuhelinta, mutta ei voinut sitä lapselle kertoa. Halusit nähdä lapsen pettymyksen, koska siitähän sinä nautit, pahan mielen tuottamisesta.
Mulla on sellanen kutina, että tän kirjoittaja on ihan ihka-aito psykopaatti. Siis sellanen, joka tekee kaikkien elämästä ympärillään ihan helvettiä. Työkavereista perheenjäseniin, mutta silti näkee itsensä aina vaan hyvässä valossa ja "totuudenlaukojana". Hulluinta on se, että tää ämmä kehtaa vielä syyttää apta tahalteen ilkeydestä.. Antamalla lahjan lapselleen? Oletko lukenut oman tekstisi? Luitko vii viimeiset lauseesi? Ymmärrätkö, että noi lauseet mitä on sinulle epäilemättä huudettu on SINUN maailmaasi ja projisout oman elämäsi aphen? Koska vaikka sinä nautit pahan mielen tuottamisesta, muut ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pata kattilaa soimaa. Molemmat, ap ja tytär ovat väärillä raiteilla impulsihallinnan suhteen. Molemmilla siis oppimisen paikka. Ap:n raivoreaktiot täällä ovat täysin samassa linjassa tyttären raivoreaktioon.
Juu, anonyymi someilu ja tosielämä ovat ihan sama juttu.
Eiköhän tuollainen kiihtyminen näy ihmisessä myös todellisuudessa. Kuten ap kertoikin rikkoneensa kiihdyksissään vesikannun. Lisäksi, ap on aikuinen, tyttärensä vasta lapsi. Eli siinä mielessä molemmat todella kaipaavat peiliin katsomista.
Kuvittele, rikkoi vesikannun. Ajattele nyt! Nyt on kyllä lasun paikka! Kyllä on apn reaktio paljon vahingollisempi kuin tyttären henkinen väkivalta. Missä vaiheessa muuten ihminen ei enää ole lapsi sinun silmissäsi? Sinä päivänä kun täyttää 18? Onko 16-vuotias lapsi? Anna kun arvaan, sun tätimielessä lapset eivät kykene julmuuteen tai henkiseen väkivaltaan? ;) 12-vuotias on niin himmuisen nuori, ihan lapsi, täysin ymmärtämätön siitä mitä teki.
Jos mies tekis vastaavalla tavalla, ni täällä kehotettais juoksemaan ja lujaa. Kukaan ei puolustelis millään toisen osapuolen "henkisellä väkivallalla" yhtään mitään. Millaisia äitejä te oikein olette?? Ja henkistä väkivaltaa käyttää ap:kin näköjään vaikka millä mitalla. Tytär on oppinut itse mestarilta
Tuon ikäiset on usein kiittämättömiä ja ilkeitä, kun ne kasvaa siitä niitä hävettää omat tekonsa. Kerro ihmeessä tytölle oma versiosi, sen minkä kerroit meille. Näytä tunteesi avoimesti niin lapsetkin näkevät mikä loukkaa ihmisiä ja oppivat käyttäytymään. Itke avoimesti ja sano että luulit hänen ilahtuvan.
Kannattaa myös käydä keskustelu arvoista ja materian tuomasta hetkellisesti tyyfytyksestä jonka jano ei lopu koskaan ja joka oikeastaan aiheuttaa loputonta tyytymättömyyttä elämässä. Onneen tarvitaan vain vähän, rakkautta, tuttuja, toimeentulo ja itsetekemisen ja mielikuvituksen ilo.