Tajusin eilen kasvattaneeni hirviön. Ei ole varmaan ikinä ollut näin epäonnistunut olo.

Jos ei luxussamppari miellytä, niin repikööt itse rahat kasaan. Luunappia suosittelen myös.

siis jos tää ei oo trolli nii heitä toi muksu ikkunastapihalle niin että säikähtää kunnolla

Tyttäresi käytös ei ollut mitenkään hyväksyttävää, ja hänen olisi pitänyt käyttäyttä fiksusti vaikka pyytäisikin sen jälkeen isältään uutta tms. T: 14v joka ei saanut JUURI sellaista puhelinta kuin halusi mutta silti oli ja on edelleenkin aidosti kiitollinen vaikka rahatilanne vanhempien puolesta olisi sallinut vaikka 3 kertaa kalliimman puhelimen

Mutta onhan se nyt vähän outoa et otsikossa syyllistät itseäsi "Tajusin kasvattaneeni hirviön..." Ja sen jälkeen lähetät viestin, jossa lukee "Olen ihan shokissa siitä, kuinka monen mielestä tytön käytös on minun vikani" :/

Mutta oma vinkkini sinulle on olla tyynen rauhallinen. Voi olla että lapsesi vielä tajuaa kuinka paljon sinä säästit ja alkaa arvostaa lahjaa. Muutama vuosi sitten minulle olisi voinut tuoda vaikka kuun taivaalta ja olisin silti valittanut. Ja jos olisinkin tajunnut lahjan arvon niin en ainakaan olisi mennyt myöntämään sitä jälkikäteen vanhemmilleni :D Mutta voin luvata sinulle että tuo vaihe menee ohi ennemmin tai myöhemmin :) Itselläni auttoi se, kun vanhemmat vain pysyivät tiukkana. Lisää rangaistuksia ei kannata keksiä. Omasta kokemuksesta voin kertoa että se saa tyttäresi kapinoimaan vain enemmän. Kuitenkaan ei saa ruveta mielistelemään. Minun vanhempani ovat aina olleet tiukkoja näiden asioiden suhteen ja vaikka aina vaikka rahaa on ollut niin minulle on opetettu että se pitää ansaita. Sinun tarvitsisi se kertoa se exällesi, että lopulta lapsi kärsii itse siitä hemmottelusta. Tai voit vaikka näyttää tämän viestin. Jos vielä jaksat näitä lukea niin toivon että tästä oli jotakin apua :) Tsemppiä <3

En oikeasti enää ihmettele lasten ja nuorten huonoa vointia, kun täällä lukee heidän "kasvattajiensa" kommentteja. Selvää on, että esim. aloitusviestin kirjoittaja tarvitsisi tukea, jotta pystyisi suoriutumaan kasvatuksesta edes jotenkuten. Ammattiapua siis ja etupäässä itselleen ja ajattelutavalleen. Nuppi remonttiin.

Vierailija kirjoitti:

En oikeasti enää ihmettele lasten ja nuorten huonoa vointia, kun täällä lukee heidän "kasvattajiensa" kommentteja. Selvää on, että esim. aloitusviestin kirjoittaja tarvitsisi tukea, jotta pystyisi suoriutumaan kasvatuksesta edes jotenkuten. Ammattiapua siis ja etupäässä itselleen ja ajattelutavalleen. Nuppi remonttiin.

Ihan näin mielenkiinnosta, kun te palstapsykologit kykenette diagnosoimaan toisten psyykkisen tilan niin hämmästyttävän tarkasti, niin nyt on sun hetkesi brassailla ammattitaidollasi.

1) Mitä apua ap tarvitsee? Mitä tarkoittaa konkreettisesti "nuppi remonttiin?"

2) Diagnosoituasi apn avun tarpeen osaat varmasti myös kertoa, mihin sitä apua tarvitaan? Mikä apta vaivaa? Laitatko muuten myös lääkityksen tarpeellisuudesta?

3) Laita myös minkälaiseen terapiaan apn kannattaa hakeutua. Kognitiivinen, psykoterapia tms.

Näytä kyntesi av-mammuli!

Ap, tyttäresi käyttäytyi huonosti, ja tämä on fakta, joka ei muutu, vaikka palstalla äänekkäästi huutelevat kaikkien alojen asiantuntijat ovat pettymyksesi ja oikeutetun surusi ja suuttumuksesi moneen kertaan tyrmänneet. Olet saanut ikäviä viestejä todella ikäviltä ihmisiltä!

Tsemppiä ja voimia sinulle!  Toivoa on aina, ja tämäkin kriisi menee jossain vaiheessa ohi. Vaikka ei siltä näyttäisi, ehkä tyttäresi pohtii asioita mielessään ja huomaa itse viimeistään muutaman vuoden kuluttua, miten typerästi tuli käyttäydyttyä.  

En ole 412, mutta suosittelen ap:ä ja oikeastaan ihan jokaista työstämään omia tunnelukkojaan. http://www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot/ Alistuminen, hylkääminen ja uhrautuminen tulevat ensimmäisinä mieleen.

T. Kaikella ystävyydellä, yksi tunnelukkoinen myös.

Vierailija kirjoitti:

En ole 412, mutta suosittelen ap:ä ja oikeastaan ihan jokaista työstämään omia tunnelukkojaan. http://www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot/ Alistuminen, hylkääminen ja uhrautuminen tulevat ensimmäisinä mieleen.

T. Kaikella ystävyydellä, yksi tunnelukkoinen myös.

Epäilemättä itse kukin hyötyy oman henkisen hyvinvoinnon hoidosta, ajattelin vaan näin ohiksena päästää nää palstapsykogolit oikein kunnolla ohjaksiin ja tilille sanoistaan. Tuntuu täällä olevan jokaisessa ketjussa hae apua/mene hoitoon tms. niin tarjoan vihdoin näille ammattilaisille mahdollisuuden koko diagnoosiin kun jää vähän lyhyeks :)

En näe vikaa siinä, että ap pyysi riehumistaan anteeksi. Esimerkistä lapset oppivat, jos mistään. Tyttärellä on vielä enemmän anteeksi pyydettävää, mutta sen ikäisellä kestää se tajuta.

Ap:lla on oikeus valintoihinsa ja itsepä tuntee exänsä parhaiten. Minulle exän uhkaukset oikeudessa taistelemisesta olisivat vain haaste, vaatisin elareita saman tien ja oikeutta haettaisiin aina peräseinään asti.

Jatkossa ei kannata kalliita lahjoja ostaa, kun niitä ei arvosteta. Ap:na säästäisin itselleni pienen hemmotteluloman kylpylässä tai mistä tykkääkään, jos suinkin on varaa.

Luin vain sivulle 6, mutta toivotan ap:lle parempaa uutta vuotta ja toivottavasti tilanne vielä korjaantuu edes siedettäväksi. Joskus elämässä käy niinkin, että lapsi ei vain opi kiitollisuutta ja kantaa kaunaa vanhempansa köyhyydestä tai jostain muusta pitkälle aikuisuuteen tai loppuelämänsä. Sillekään emme voi mitään. Oma tyttäreni saapui opiskelupaikkakunnalta jouluksi luokseni murjottamaan ja tunnelma oli painostava siihen saakka kunnes hän lähti. Jotkut ihmiset käyttävät valtaansa noin sen sijaan, että puhuisivat avoimesti siitä, mikä vaivaa. Perustemperamentilleen ihminen mahtaa hyvin vähän.

Musta on oikeasti huvittavaa että jengi haukkuu ap:n aloitusta trolliksi!

Itse olen avioero perheen lapsi, jossa isä lähti myös nuoremman naisen matkaan, ja kyllä me saatiin kans osamme "isän" kiusanteosta, kun sen piti kohdistua äitiimme, niin tietenkin se osui meihin lapsiin yhtälailla. Joten ymmärrän helkatin hyvin jos ap. ei lähde elateista tappelemaan, saman teki äitinikin ja silti joutui kärsimään narsisti isämme kiusanteosta, niin kauan kun olimme alaikäisiä. Äitimme ei järkevänä ihmisenä koskaan isäämme haukkunut, mutta kyllähän sen näki kuinka toiseen sattui, ja vielä isämme piti huolta siitä haukkumispuolesta, koskaan ei ole ymmärtänyt sitä, että jos kerta hän oli se joka lähti, niin miksi sitten pitää tehdä päälle vielä kaikki mahdollinen kiusa? Luulisi että tämä lähtijä olisi ollut kaiken jären mukaan se onnellinen. Jouluna katselimme vielä kun uuden akan lapset saivat kalliita lahjoja, ja meille annettiin tilpehööriä, ei ne lahjat niinkään harmittaneet, vaan se ainainen tasapuolisuuden puute. Isän yrityksessä saatiin olla kesätöissä, ja uuden akan nuoremmat lapset saivat puolet parempaa palkkaa... ja tätä jatkui vuosia, ja jos uskalsitkin mainita, niin tuli kyllä ympäri korvia niin että korvissa viuhui.

Toisekseen, kyllä  sitä ihmeellisempiäkin asioita tapahtuu, kuin ajattelematon ja laskelmoiva lapsi, että se siitä trolliksi syyttämisestä...

Voimia sulle ap, se noilla ton ikäsillä tuntuu olevan tänäpäivänä aika merkkikeskeistä ajattelua, mitä tosta sivusta olen seurannut kavereiden muksuja (oma muksu vasta taapero). Eivätkä kaikki oikein tunnu ymmärtävän rahan arvoa, ja monet avioero lapset osaavat kyllä kiristää just sillä että jos toiselta ei saa, niin toiselta sitten saa. En tiedä että kannattaskohan sun kertoa tuosta käytöksestä riskinkin uhalla exälles? Jos siellä toisessa päässä lamppu syttyis, ja hän olisi ostamatta mitään iphoneja, ja hää tekis kans selväksi ettei tollanen käytös ole asiallista? Meinaan vaan että jos tolleen muksu hilluu ja kiristää, niin panokset kovenee... ja yks päivä siltä isukiltakin ne rahat loppuu

En ikinä ostaisi lapselleni 850 euron luuria! Olemme vaimoni kanssa keskituloisia, eikä tuo hinta olisi mikään este. Voisin ostaa sen heti, eikä se tuntuisi tililläni missään. Kyse on periaatteesta. Hoidan lapsilleni perusasiat ja harrastukset kohtuuden mukaan. Emme opeta lapsia saamaan kaikkea ja parasta, varsinkin, jos jotain kallista halutaan ilman ansioita! Poikamme sai todistukseen yli 9 keskiarvon, siitä huolimatta en ostanut hänelle 180 euron (tietokone) lahjaa, jota hän niin kovasti halusi. Keskustelimme asiasta, ja sovittiin, että hän "tienaa työllä" osan tuosta summasta, osa tulee jouluna saaduista lahjarahoista ja loput maksan minä. Laite hankitaan joulun jälkeen halvemmalla kuin ennen joulua.

Meidän 10 ja 13 vuotiaat lapsemme saivat kumpikin noin 250-300 eurolla lahoja. Tässä siis kaikki sukulaisten ym. lahjat mukana.

Hankala tilanne sinulla, kun olet yksin tappelemassa. Ex-miehesi vaikuttaa olevan täydellinen k**ipää.

Jaa, jaa... elarit tulee aina eikä niistä eroon pääse millään "loputtomilla taistoilla". Jos ei ite maksa maksaa valtion ja perii sitten ukolta.

Ai herran jumala sentään kun luin näitä vastauksia!!!

 

Onko osalta jengiltä KADONNUT ihan kokonaan todellisuudentaju!!!

Siis mitä järkeä on vähävaraisen yksinhuoltajan ostaa 12 vuotiaalle lapselle joululahjaksi 850e kännykkä? Tai vaikka olis kuinka varaa, niin 12 vuotiaalle, HEI HALOO!! Ja sitten kun toinen on yrittänyt ja säästänyt, niin sitten lyödään kun vierasta sikaa.

Voi vaan arvailla millaisia pikku pissiksiä osa porukasta kasvattaa. Se voi olla aika kylmä maailma, kun tuolla ei voikkaan huutaa, KUN MÄ HALUUN, KUN MÄ HALUUN!!!!

Ja hitto se on sellanen homma, että jos annat ton ikäsen pyörittää, niin mitä seuraavaksi, hevonen... myöhemmin ei kalpaa kun porche.

Meidän perheellä olis kyllä varaa ostaa muksulle tollanen kännykkä, mut ei perkele siltikkään!! Tommonen trendi paskan perässä juokseminen on naurettavaa.

Tsempit ap:lle, toivottavasti saat sen ipanan jotenkin tajuamaan realiteetit. Se on selvä ettei vähissä rahoissa ostella mitään sellasta ylimääräistä mitä ei tarvitse, ostamasi puhelin ON erinomainen!!! Siinä ei ole mitään vikaa.

Ja ihan turha tulla väittämään että 12 vuotias tarvitsee jonkun kalliin trendipelle puhelimen, sen ikäinen tuskin osaa loppupeleissä edes kertoa mitkä tekniset ominaiseedet ovat iphonessa paremmat. Sieltä ei varmasti muuta vastausta tule kun että "no kun se on iphine ja kaverillakin on".

Kyllä niitä lahjoja ostetaan realiteettien rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin poissa tolaltani. Valehtelematta varmaan ikinä ei ole sydämmeen näin paljon sattunut. Olen itkenyt yksin nyt kun lapset ovat isällään. Ei ole ketään kelle puhua :(

12-vuotias tyttäreni toivoi uutta puhelinta joululahjaksi. Aloitin jo tytön synttäreiltä säästämään (n. 7 kk) koska halusin ostaa kunnollisen ja hyvän. Synttäreille jo toivoi luuria, mutta silloin ei ollut vielä mahdollista. Säästin omista asioistani, koska halusin tarjota tyttärelle ihanan lahjan. Olen pienituloinen yksinhuoltaja, pärjätään koska osaan tinkiä ja ennakoida (esim. ei osallistuttu mihinkään jouluapua ryhmään, vaikka luultavasti oltaisiin kelvattu kandidaateiksi. Hetken kyllä houkutti, koska taloudelliset paineet ovat välillä tuntuneet ylitsepääsemättömiltä koska joudun myös hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni) mutta luksusta meillä (minulla) ole lähes lainkaan. Elareita en saa.

Kuitenkin raha on minulle arka paikka. Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että lapseni ovat puhtaita, hyvin ravittuja ja asianmukaisesti varustettuja (jopa joskus niillä merkkivaatteilla tms). Noh, eilen tytöt olivat minulla ja olin tunnelmoinut ja iloinnut lahjasta jo vaikka kuinka kauan etukäteen. Nautin ajatuksesta, että pääsen vihdoin lepäämään, syödään hyvin ja vaikka pelataan tai katsotaan yhdessä telkkaria. Ostin molemmille kolme kivaa, laadukasta lahjaa. Tai näin luulin tehneeni.

Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. Vihdoin ollaan saatu syötyä ja tuli odotettu hetki, kun päästiin avaamaan lahjoja. Minua hymyilyttää kun katson kun tyttö repii innoissaan lahjapaperia.

Niin. Naama venähti. Täysin. Tyttö vetää kotelon auki ja katsoo minua naama vihaisena. "Miksei voi ostaa sitä mitä pyydetään? Miks ei voi kerrankin ostaa kunnolla kun kerran luvataan?"

Ostin tytölle Samsung Galaxy S6 32GB. Puhelin oli todella harkittu ja myyjän(kin) kanssa vielä väännettiin niin hemmetisti.

Tuo oli kalliimpi kuin kuopuksen lahjat yhteensä, helposti. Tyttö suuttui entisestään nähdessään tyrmistykseni. Mun olisi pitänyt ostaa juuri se iphone, minkä hän oli toivonut. Se 850€ maksanut iphone. "Mikset voinut vaan ostaa sitä yhtä asiaa mitä oikeasti toivon kun näis on vaan pari sataa eroa?" Pari sataa. Pari sataa. Mun lapselle n.300 on vain pari hassua satasta, jotka olisi pitänyt säästää. Kiristää entisestään. Suutuin ja lähdin keittiöön. En halunnut pelottaa kuopusta, joka oli todella säikähtäneen oloinen. Esikoinen seuraa perässä, katsoo suoraan silmiin kun kaadan kannuun vettä ja sanoo ivallinen hymy huulillaan: "Mä sit pyydän isiltä. Se ainaki pitää lupauksensa ja välittää musta." Tuntui kun maailma olisi romahtanut. Napsahdin. Paiskasin kannun maahan ja purskahdin itkuun. Tyttö säikähti todella paljon. Ei ole varmaan ikinä nähnyt mun itkevän. Ainakaan näin. Ei pyytänyt anteeksi, meni huoneeseensa. Lähtivät aamulla, eikä ole suostunut puhumaan kanssani. Koitin pyytää anteeksi.

Isänsä jätti mut viisi vuotta sitten reippaasti nuoremman naisen takia. Ero oli karmea ja tuskainen, ponnistelin lasten takia pitääkseni niin mukavat ja hyvät välit kuin pystyin. Vihaan edelleen salaa uutta naista. Vihaan exääni. Näistä en tietenkään lapsille kerro. Olen onnistunut mielestäni todella hyvin puhumaan kauniisti jopa uudesta naisestaan. Exälläni on rahaa kuin roskaa. Hän on korkeasti koulutetusta perheestä (toisin kuin minä), hän on hyväpalkkaisessa duunissa (heh). Tämä uusi nainen on tohtorikoulutettu. Silti esim. elareista uhkasi, että tulee loputon taisto jos siihen lähden. Tapaamisajat jne. toimivat kitkattomasti. Olen pitänyt tuota hintana rauhasta. Mies on häikäilemättä lähtenyt kilpavarusteluun, missä isin luona käydään kivoilla riessuilla, huvipuistoissa, tehdään kaikkea kivaa, saadaan kaikkea kivaa. Totta kai perheen hylkääminen ja uuden naisen luo muutto ei tunnu missään kun sut hukutetaan huvituksiin toisaalla. Varmasti ostaa uuden luurin, vaikka olen hänellekkin kertonut useasti, että ostan. Tää on myös yksi tapa näpäyttää mua, vaikka suurin syy on tietty rakkaus tyttäreensä. Meidän yhteisolonkin aikana kävi kyllä selväksi, kuka on se sivistynyt ja kuka on köyhä rahvas, vaikka silloin käytti koko perheenseen yhtä anteliaasti kuin nykyään pelkkiin lapsiin.

Elämä tuntuu täysin mustalta. Olen onnistunut kasvattamaan hemmotellun, täysin empatiakyvyttömän velliperseen. En usko hänen edes rakastavan minua. En vaan jaksa enää. Hän edusti käytöksellään kaikkea, mitä en voi sietää. Kiittämättömyyttä, ahneutta, ilkeyttä. Tuo häikäilemätön manipulointi, ilmiselvää kuinka hän käyttä täysin surutta avioeroamme syynä lypsää lisää. Pilasin myös kuopuksen joulun kohtauksellani.

En vaan jaksa. En tiedä, jaksanko välttämättä lukea vastauksia. Halusin vaan kertoa edes johonkin. Olen täysin epäonnistunut. Itken. Pitäisi siivota eiliset, en jaksa. en jaksa, en jaksa, en jaksa. Hyvää joulua vaan kaikille

Kyllä jaksat ! Ymmärrän täysin sinun tunteesi. Kakarasi on vielä niin lapsellinen ja myös isältään oppinut röyhkeydet. Ei sinulta ole oppinut vaan isiltä jolta saa kaikkea. Sano kakaralle että muuttaa isänsä luo. Pysyköön siellä hifistelemässä. Minä tekisin just näin. Voimia sulle !

Cool story bro! 

Vieläkö tämä provo on voimissaan?

Hirveä määrä energiaa valuu hukkaan.

Hieman elitistisesti voi todeta, että aika mahtava läpileikkaus suomityttöjen ja -poikien ajattelumalleista 2015.

Eipä tarvitse kahlata monisatasivuisia tutkimuksia/raportteja /tms. 'tietääkseen' miten maa makaa.

Kiitos viihdyttävästä - joskin aika kornista - ketjusta!

Menestystä lasten kasvatukseen 2016!

Itseäni jäi mietityttämään eniten se että mihin hittoon 12-vuotias tarvitsee 850 euron puhelinta? Olen vast 25-vuotias joten omista esiteiniajoistani ei vielä ole paljon aikaa, ja todellakaan ei tuon hintaisia lahjoja edes ne rikkaimmat muksut odottaneet jouluna. Varmaan kallein mitä joku sai saattoi olla 300 euron pelikonsoli.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teidän lapset saa näyttää negatiivisia tunteitaan lainkaan?

Ei se ole lapsen vika, että äiti on sössinyt elämänsä eikä kykene toteuttamaan lapsen toiveita. Ja vielä vähemmän on lapsen vika, että äiti ei kykene lapselle kertomaan, että hänellä ei ole varaa lapsen toiveeseen. Järkevä äiti olisi osannut jo aikaa sitten kertoa lapselle, että siihen toivepuhelimeen ei ole varaa, pyydä isältä. Isä olisi sen ostanut ja kaikki olisi olleet tyytyväisiä.

Nyt piti sitten käydä läpi tämä näytelmä ja ap sai vielä tytöstä syntipukin sille, että omassa elämässä pelasi korttinsa väärin.

No voi jumaliste mitä fuulaa taas tämäkin kirjoittaja päästelee.

Itse olen lapseton, keski-ikää lähestyvä mies, joka lukee ajankulukseen eri keskustelupalstoja melkein päivittäin, mm. tätä Av-palstaa.

Ei ole äidin - eikä kummankaan vanhemman - tehtävä "toteuttaa lapsen toiveita" ilman ylärajaa, kuten lainaamani kirjoittaja esittää, vaan turvata lapsen perusvälttämättömyystarpeet. Ns. "älypuhelin" (Mistä nimitys muuten tulee tai mihin se viittaa? Tekeekö sellaisen Marlboro-askin kokoisen lasirasian hinkkaaminen harrastajastaan jonkun mielestä älykkään vaikutelman?) ei ole sellainen. Minulla on itselläni n. 18 jeuroruplan muovinen (kuminäppäimillä) tavallinen, "ei-äly" -kännykkä, Samsung sekin merkiltään, ilman mitään nettiominaisuuksia (tietääkseni) soittamista ja tekstiviestien lähettämistä varten, ja voin kokemuksesta kertoa, että hyvin pihisee henki silti.

Miksi ja mihin tarkoitukseen näitä vastenmielisiä "äly"raplattimia yleensäkin tarvitaan?

Minä suosittelen Sinulle Ap samaa kuin muutama muukin kirjoittaja jo tuolla alkupuolella: ota siltä pennulta se uusi puhelin - ja entinenkin - kokonaan pois ja lakkauta vielä sen liittymäkin, äläkä enää vastaisuudessa osta sille mitään lahjoja enempää jouluna kuin syntymäpäivänäkään. Ja jos se sitten keksii ruveta vilauttelemaan isän luokse muuttamiskorttia, niin toivota hänet lämpimästi tervemenneeksi vaan.

Huut-helvettiin kaikki lahjat ja elintasovehkeet tuollaiselta pennulta. Leikkiköön ojassa kaarnalaivoilla tai menköön sinne isänsä ja tämän uuden hoidon luokse sitten, jos siellä niin ihanaa on. Mutta sitten kun pennulla alkaa tulla ensimmäiset ongelmat sielläkin, oletettavasti sen uuden äitipuolensa kanssa, niin älä vain missään tapauksessa ota sitä enää takaisin, vaan anna sen penteleen lusikoida loppuun se soppansa, minkä se on itse tilannut.

Apple on onnistunut täydellisesti markkinoinnissaan. Juuri tätä tarvitaan Suomeenkin. Itse en ikinä osta Applen tuotteita. Eivät ole kolme kertaa parempia kuin androidit vaikka maksavat kolme kertaa enemmän. Kiva olla vanhempi tällä aikakaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole 412, mutta suosittelen ap:ä ja oikeastaan ihan jokaista työstämään omia tunnelukkojaan. http://www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot/ Alistuminen, hylkääminen ja uhrautuminen tulevat ensimmäisinä mieleen.

T. Kaikella ystävyydellä, yksi tunnelukkoinen myös.

Epäilemättä itse kukin hyötyy oman henkisen hyvinvoinnon hoidosta, ajattelin vaan näin ohiksena päästää nää palstapsykogolit oikein kunnolla ohjaksiin ja tilille sanoistaan. Tuntuu täällä olevan jokaisessa ketjussa hae apua/mene hoitoon tms. niin tarjoan vihdoin näille ammattilaisille mahdollisuuden koko diagnoosiin kun jää vähän lyhyeks :)

En ole kirjoittanut tänne aiemmin, mutta sinulle haluaisin sanoa, että jokainen kehotus hakeutua avun piiriin on tärkeä. Ei ihmisen tarvitse olla ammattilainen antaakseen tämän vinkin jollekin, joka selkeästi sitä tarvitsee. Minäkin suosittelen ap:lle avun hakemista, jotta saisi käsiteltyä eronsa ja vihansa. Elämä helpottuu niin paljon, kun vain uskaltaa hakea apua. En puhu ammattilaisen suulla, vaan ihan tavallisen ap:n kaltaisen av-mamman, joka käy itse terapiassa.