Lue keskustelun säännöt.
Tajusin eilen kasvattaneeni hirviön. Ei ole varmaan ikinä ollut näin epäonnistunut olo.
25.12.2015 |
Olen täysin poissa tolaltani. Valehtelematta varmaan ikinä ei ole sydämmeen näin paljon sattunut. Olen itkenyt yksin nyt kun lapset ovat isällään. Ei ole ketään kelle puhua :(
12-vuotias tyttäreni toivoi uutta puhelinta joululahjaksi. Aloitin jo tytön synttäreiltä säästämään (n. 7 kk) koska halusin ostaa kunnollisen ja hyvän. Synttäreille jo toivoi luuria, mutta silloin ei ollut vielä mahdollista. Säästin omista asioistani, koska halusin tarjota tyttärelle ihanan lahjan. Olen pienituloinen yksinhuoltaja, pärjätään koska osaan tinkiä ja ennakoida (esim. ei osallistuttu mihinkään jouluapua ryhmään, vaikka luultavasti oltaisiin kelvattu kandidaateiksi. Hetken kyllä houkutti, koska taloudelliset paineet ovat välillä tuntuneet ylitsepääsemättömiltä koska joudun myös hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni) mutta luksusta meillä (minulla) ole lähes lainkaan. Elareita en saa.
Kuitenkin raha on minulle arka paikka. Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että lapseni ovat puhtaita, hyvin ravittuja ja asianmukaisesti varustettuja (jopa joskus niillä merkkivaatteilla tms). Noh, eilen tytöt olivat minulla ja olin tunnelmoinut ja iloinnut lahjasta jo vaikka kuinka kauan etukäteen. Nautin ajatuksesta, että pääsen vihdoin lepäämään, syödään hyvin ja vaikka pelataan tai katsotaan yhdessä telkkaria. Ostin molemmille kolme kivaa, laadukasta lahjaa. Tai näin luulin tehneeni.
Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. Vihdoin ollaan saatu syötyä ja tuli odotettu hetki, kun päästiin avaamaan lahjoja. Minua hymyilyttää kun katson kun tyttö repii innoissaan lahjapaperia.
Niin. Naama venähti. Täysin. Tyttö vetää kotelon auki ja katsoo minua naama vihaisena. "Miksei voi ostaa sitä mitä pyydetään? Miks ei voi kerrankin ostaa kunnolla kun kerran luvataan?"
Ostin tytölle Samsung Galaxy S6 32GB. Puhelin oli todella harkittu ja myyjän(kin) kanssa vielä väännettiin niin hemmetisti.
Tuo oli kalliimpi kuin kuopuksen lahjat yhteensä, helposti. Tyttö suuttui entisestään nähdessään tyrmistykseni. Mun olisi pitänyt ostaa juuri se iphone, minkä hän oli toivonut. Se 850€ maksanut iphone. "Mikset voinut vaan ostaa sitä yhtä asiaa mitä oikeasti toivon kun näis on vaan pari sataa eroa?" Pari sataa. Pari sataa. Mun lapselle n.300 on vain pari hassua satasta, jotka olisi pitänyt säästää. Kiristää entisestään. Suutuin ja lähdin keittiöön. En halunnut pelottaa kuopusta, joka oli todella säikähtäneen oloinen. Esikoinen seuraa perässä, katsoo suoraan silmiin kun kaadan kannuun vettä ja sanoo ivallinen hymy huulillaan: "Mä sit pyydän isiltä. Se ainaki pitää lupauksensa ja välittää musta." Tuntui kun maailma olisi romahtanut. Napsahdin. Paiskasin kannun maahan ja purskahdin itkuun. Tyttö säikähti todella paljon. Ei ole varmaan ikinä nähnyt mun itkevän. Ainakaan näin. Ei pyytänyt anteeksi, meni huoneeseensa. Lähtivät aamulla, eikä ole suostunut puhumaan kanssani. Koitin pyytää anteeksi.
Isänsä jätti mut viisi vuotta sitten reippaasti nuoremman naisen takia. Ero oli karmea ja tuskainen, ponnistelin lasten takia pitääkseni niin mukavat ja hyvät välit kuin pystyin. Vihaan edelleen salaa uutta naista. Vihaan exääni. Näistä en tietenkään lapsille kerro. Olen onnistunut mielestäni todella hyvin puhumaan kauniisti jopa uudesta naisestaan. Exälläni on rahaa kuin roskaa. Hän on korkeasti koulutetusta perheestä (toisin kuin minä), hän on hyväpalkkaisessa duunissa (heh). Tämä uusi nainen on tohtorikoulutettu. Silti esim. elareista uhkasi, että tulee loputon taisto jos siihen lähden. Tapaamisajat jne. toimivat kitkattomasti. Olen pitänyt tuota hintana rauhasta. Mies on häikäilemättä lähtenyt kilpavarusteluun, missä isin luona käydään kivoilla riessuilla, huvipuistoissa, tehdään kaikkea kivaa, saadaan kaikkea kivaa. Totta kai perheen hylkääminen ja uuden naisen luo muutto ei tunnu missään kun sut hukutetaan huvituksiin toisaalla. Varmasti ostaa uuden luurin, vaikka olen hänellekkin kertonut useasti, että ostan. Tää on myös yksi tapa näpäyttää mua, vaikka suurin syy on tietty rakkaus tyttäreensä. Meidän yhteisolonkin aikana kävi kyllä selväksi, kuka on se sivistynyt ja kuka on köyhä rahvas, vaikka silloin käytti koko perheenseen yhtä anteliaasti kuin nykyään pelkkiin lapsiin.
Elämä tuntuu täysin mustalta. Olen onnistunut kasvattamaan hemmotellun, täysin empatiakyvyttömän velliperseen. En usko hänen edes rakastavan minua. En vaan jaksa enää. Hän edusti käytöksellään kaikkea, mitä en voi sietää. Kiittämättömyyttä, ahneutta, ilkeyttä. Tuo häikäilemätön manipulointi, ilmiselvää kuinka hän käyttä täysin surutta avioeroamme syynä lypsää lisää. Pilasin myös kuopuksen joulun kohtauksellani.
En vaan jaksa. En tiedä, jaksanko välttämättä lukea vastauksia. Halusin vaan kertoa edes johonkin. Olen täysin epäonnistunut. Itken. Pitäisi siivota eiliset, en jaksa. en jaksa, en jaksa, en jaksa. HYvää joulua vaan kaikille.
Kommentit (466)
Se miten ihminen toista nimittelee, kertoo hyvin paljon ihmisen omasta ajatusmaailmasta, joka väistämättä näkyy myös oikeassa elämässä, ei pelkästään netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap:n 12-vuotiaan olisi pitänyt tietää ap:n rahavaikeudet, kun tälle näyttää kulissien ylläpitäminen olevan niin tärkeää, ettei elareitakaan halua ottaa....? Kaksitoistavuotiaat ovat (tytöt) jo teinejä, ja niin muodoin itsekkäitä ja ajattelemattomia. Mutta ap katsoo, että hirviö se on. Ei kuulosta hyvältä.
Eli sinulle teini= itsekäs ja ajattelematon? Ei se kyllä niin mene. Minulla itselläni on monta sisarusta,enkä muista kenenkään olleen noita kumpaakaan teineinä. Eikä omatkaan lapseni ole olleet. Eikä naapurien lapsetkaan. Tunnen vain muutaman teinin johon tuo kuvaus sopii. Suurimpaan osaan ei. On rumaa sanoa,että kaikki teinit käyttäytyisivät noin huonosti.
No kyllä vaan. Kyse oli ensipettymyksestä. On odottanut pitkään saavansa sen Iphonen, muttei saakaan. Huom., hän ei siis todennäköisesti tiedä äitillään olevan rahojen tiukoilla, joten siksi purkaa turhautumistaan.
Teinit toki kykenevät empatiaan, jos tietävät jonkin asian taustat. Eivät kykene, jos eivät tiedä, ja turhautuminen on iso ja tuore.
Teinien elämä pyörii tosiaan lähinnä oman navan ympärillä. Jos äiti vetää aina täydellisen äidin roolia, mistä hän voisi arvata sen Samsungin olleen jo iso uhraus äidiltä??
SINÄ JA MINÄ tiedämme sen, koska ap tuossa sen kertoo, mutta ap:n tytär tuskin siis tietää. Hän saa yllin kyllin mammonaa isältään, eikä varmaan edes tule ajatelleeksi, ettei äidin tilanne ole sama.
Ps. Juu, olen ollut 17 vuotta yläasteen aineenope+luokanvalvoja, minkä lisäksi minulla on kaksi mahtavaa teiniä itselläni, mutta tunnistan silti teinien sielunelämän psyykkiset reunaehdot. Empatiaa opitaan, kun ikää karttuu.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihmiset: Kestättekö oikeasti lapsiltanne täydellistä halveksuntaa naama värähtämättä? Onko teidän lapset jotain suloisia pikku pumpulitynnyreihin käärittyjä murusia, joille ei saa huutaa tai näyttää tunteitaan vaikka kyseinen lapsi vetäis litsarilla naamaan? MIKSI sitä lasta pitää suojella siltä, ettet voi näyttää hänen satuttavan tunteitasi? Miksi te olette jotain eläviä likasankoja, mihin saa pyyhkiä takapuolensa eikä varmasti tule mitään palautetta?
Täällä on ihan hirveästi kommentteja siitä, miten apn olisi pitänyt pysyä täysin tyynenä. Onko teidän lapset jotain herkkiä lumihiutaleita, joita pitää suojella loputtomiin siltä faktalta, että jos kohtelet törkeästi toista ihmistä siihen ihmiseen sattuu? Vai oletteko te näitä äitejä, jotka nielette kiroilun/paskan heiton niskaan ilme värähtämättä, mutta pilittätte räkäitkua yksiksenne? Oletteko niitä äitejä, jotka ruikuttavat täällä kuinka teini kohtelee törkeästi? No, miksei kohtelisi? Eihän sulle tunnu mikään. Sulle saa tehdä mitä vaan, av-mamma kyllä nielee ja matelee kakaran edessä.Mä en oikeasti ymmärrä tota mikä pointti on siinä, ettei lapselleen saisi KOSKAAN suuttua. Apnhan lapsi, viiden vuoden päästä täysi-ikäinen prinsessa, oli aivan käsittämättömän törkeä. Hän sai kalliin, uhrauksia vaatinen lahjan. Kiitollisuuden sijaan veti raivarit, ei kiitosta edes sanottu. Äiti pahoittaa mielensä reaktiosta ja yrittää lähteä rauhoittumaan, niin tää pieni noita seuraa ja iskee täysin laskemoidusti manipuloiden siihen kaikkein arimpaan kohtaan. Kiitos lahjasta oli tytön suusta se, ettei äiti selkeästi "välitä hänestä" ja selvä piikki siitä, kuinka isä rakastaa enemmän, vaikka oli se joka lähti. Tyttö oli täysin jääkylmä. Minusta tyttären käytös on oikeasti pelottavaa.
Luuletteko te oikeasti, että 12-vuotiaat on jotain täysin ymmärtämättömiä LAPSIA, jotka eivät lainkaan käsitä mitä tekevät? Miten perustelette apn lapsen ansaitsevan sen helvetin kalliin kännykän ja anteeksipyynnön päälle?Olen vihainen, koska mä oikeasti tiedän juuri teidänkaltaisia vanhempia olevan olemassa. Ihan liikaa. Itseäni kiusattiin äärimmäisen julmalla tavalla ikävuodet 9-14. Siis todella, todella julmasti rääkättiin. Jos uskaltaisin kirjoittaa tähän mitä minulle tehtiin, olisitte ällistyneitä miten uskomattoman kekseliäiti, manip uloivia ja oikeasti pahoja voi nuoret tytöt olla. Pojista en itse tiedä, koska minua ei rääkänneet pojat. Minut ajettiin itsemurhan partaalle. Kiusaaminen oli lakkaamatonta, organisoitu ällistyttävän tarkasti niin, etten päässyt edes kodissani/harrastuksissani lepäämään.
Kyseisen tyttöporukan vanhemmat olivat kaikki tietoisia asiasta. Asiaa perusteltiin nimenomaan sillä, että ollaan niin nuoria ja tyttöjä pitää ymmärtää. Sattumalta porukan kuningatar oli juuri avioeroperheen lapsi, molemmat vanhemmat kasvatusalalla. Meillä oli parit kivat, mukavat keskustelutkin, missä tytöt "katuivat" käytöstään ja selittivät kaiken parhain päin. Mikä nyt oli väärinkäsitystä ja mikä oli vahinkoa. Näyttelivät aivan fantastisen hyvin, pyörittivät vanhempiaan sata nolla. Tämä saattaa olla teille äideille vaikea ymmärtää mutta oikeasti. Lapsi voi olla paha. Hyvin paha. Ei ymmärtämätön, ei väärin kasvatettu, ei kaltoinkohdeltu. Vaan paha.
Ap, sun lapsesi on hyvin luultavasti myös koulukiusaaja. Toi sun tuskasta nauttiminen kertoo siitä, ettei tyttö kykene normaalin empatiakykyyn. Ja EI, ikä ei selitä tyttäresi käytöstä. Sinuna mä varaisin ajan psykologille/koulukuraattorille/ammattiapuun. Tytöltäsi puuttuu ilmiselvästi käsitys sinun auktoriteetistäsi ja kyky ottaa muiden tunteita huomioon.
Voitte hokea vaikka maailman äärin tuota, että iän takia ei voi nuori koskaan olla paha. Esim. seinäjoen puukottajatytöllä oli juuri vääristynyt käsitys asemastaan perheessä.
Yksinkertainen asia: MITEN AJATTELETTE LAPSENNE KYKENEVÄN KOHTELEMAAN MUITA IHMISINÄ, JOS TE OPETATTE HEIDÄN VOIVAN KÄYTTÄYTYÄ MITEN HUVITTAA, MILLOIN HUVITTAA?
Juuri näin. Ei siloiteltu tie vie ihmisyyteen. Pettymykset ja kunnon rajat antavat oikeaa perspektiiviä elämään. Kasvattakaa niitä lapsianne, se on teidän velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ja hänen puolisonsa ovat korkeasti koulutettuja ja toinen heistä vieläpä atk alan ekspertti ja johtavassa asemassa. Heillä on lapsiaan stressaamaton elämäntyyli. Lapset saavat kokeilla erilaisia harrastuksia ja itse päättää mitä haluavat harrastaa. He nauravat nykyvanhempien lapselliselle innolle tuputtaa lapsilleen koodausta.😊
He ovat sitä mieltä että moni muu elämäntaito kantaa paljon pidemmälle. Eivät todellakaan tuputa lapsilleen mitään . Antavat mahdollisuuden erilaisiin puuhiin mikäli lapset haluavat.
Ja mikä tärkeintä hoitavat omaa suhdettaan ja hyviä suhteita ystäviinsä ja omaisiinsa. Ja täten lapset oppivat miten tärkeää tässä maailmassa on muidenkn huomioiminen ettei vain omaan napaan tuijottaminen.
Olen erittäin ylpeä heistä ja heidän lapsistaan. Heillä on sitä kaivattua maalaisjärkeä mitä tämä maailma tarvitsisi.
Nussikaa te vain ja kirjoitelkaa typeriä juttujanne täällä . Paneskelkaa pitkin kyliä ja tehkää lapsia kärsimään avioeroistanne ym paskasta.Minkähänlainen kielenkäyttö perheessä on jos mummoonsa (?) ovat tulleet? Varmaan aika värikäs. Mutta kaikille junteille tämä antaa toivoa,että lapsista voi siis tulla(ehkä) fiksumpia kuin vanhemmistaan ja ne voi jopa tehdä hyvät naimakaupat;D
- Taas yks juntti ymmärsi mummon loppukaneetin, selkokielellä kirjoitetun tekstin, sellaisen mitä tämä foorumi on täynnä. :) Mummo näköjään on hyvin perillä näiden kirjoittajien tyylitajusta . Ja siitä mihinkä he osaavat ottaa kantaa. Juuri noihin alapääjuttuihin .LOL.
Vierailija kirjoitti:
Se miten ihminen toista nimittelee, kertoo hyvin paljon ihmisen omasta ajatusmaailmasta, joka väistämättä näkyy myös oikeassa elämässä, ei pelkästään netissä.
Niin, tämä kannattaisi muistaa etenkin niiden, jotka ovat oksentaneet kaiken oman vitutuksensa ap:n niskaan ja esittäneet omia erittäin ihmeellisiä päätelmiään tämän henkisestä tilasta, parisuhdekykyisyydestä, yleisistä ominaisuuksista äitinä yms. Kyllä on todellakin oma ajatusmaailma tullut niissä projisoinneissa näkyviin. Tätähän sinä varmaan tarkoititkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap:n 12-vuotiaan olisi pitänyt tietää ap:n rahavaikeudet, kun tälle näyttää kulissien ylläpitäminen olevan niin tärkeää, ettei elareitakaan halua ottaa....? Kaksitoistavuotiaat ovat (tytöt) jo teinejä, ja niin muodoin itsekkäitä ja ajattelemattomia. Mutta ap katsoo, että hirviö se on. Ei kuulosta hyvältä.
Eli sinulle teini= itsekäs ja ajattelematon? Ei se kyllä niin mene. Minulla itselläni on monta sisarusta,enkä muista kenenkään olleen noita kumpaakaan teineinä. Eikä omatkaan lapseni ole olleet. Eikä naapurien lapsetkaan. Tunnen vain muutaman teinin johon tuo kuvaus sopii. Suurimpaan osaan ei. On rumaa sanoa,että kaikki teinit käyttäytyisivät noin huonosti.
No kyllä vaan. Kyse oli ensipettymyksestä. On odottanut pitkään saavansa sen Iphonen, muttei saakaan. Huom., hän ei siis todennäköisesti tiedä äitillään olevan rahojen tiukoilla, joten siksi purkaa turhautumistaan.
Teinit toki kykenevät empatiaan, jos tietävät jonkin asian taustat. Eivät kykene, jos eivät tiedä, ja turhautuminen on iso ja tuore.
Teinien elämä pyörii tosiaan lähinnä oman navan ympärillä. Jos äiti vetää aina täydellisen äidin roolia, mistä hän voisi arvata sen Samsungin olleen jo iso uhraus äidiltä??
SINÄ JA MINÄ tiedämme sen, koska ap tuossa sen kertoo, mutta ap:n tytär tuskin siis tietää. Hän saa yllin kyllin mammonaa isältään, eikä varmaan edes tule ajatelleeksi, ettei äidin tilanne ole sama.
Ps. Juu, olen ollut 17 vuotta yläasteen aineenope+luokanvalvoja, minkä lisäksi minulla on kaksi mahtavaa teiniä itselläni, mutta tunnistan silti teinien sielunelämän psyykkiset reunaehdot. Empatiaa opitaan, kun ikää karttuu.
Ehei, jotkut eivät opi empatiaa koskaan. Luulisi yläasteen aineenopen opinnoilla tämän tietävän.
Pata kattilaa soimaa. Molemmat, ap ja tytär ovat väärillä raiteilla impulsihallinnan suhteen. Molemmilla siis oppimisen paikka. Ap:n raivoreaktiot täällä ovat täysin samassa linjassa tyttären raivoreaktioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallista tarinaa. Eitään erityistä tarvetta nyyhkyttää. Tavallinen draamakuningatar. "Ja sitten itkin, itkin ja itkin..." Tulee mieleen amerikkalainen komedia perheenemänmän kommelluksista.
Vierailija kirjoitti:
Pata kattilaa soimaa. Molemmat, ap ja tytär ovat väärillä raiteilla impulsihallinnan suhteen. Molemmilla siis oppimisen paikka. Ap:n raivoreaktiot täällä ovat täysin samassa linjassa tyttären raivoreaktioon.
Juu, anonyymi someilu ja tosielämä ovat ihan sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tää oliskin kuviteltu tilanne, niin ihan en itsekään ymmärrä, että miksi tuhlata 600€ sellaiseen puhelimeen, jota ei ole toivottu, jos 850 eurolla saisi sen toiveen toteutettua? Ymmärtäisin, jos varaa olisi vain siihen 300 euron luuriin, niin sitten olis niin. Mutta noin monta satasta tuhlattuna lahjaan, joka ei ole toiveissa, mitä ihmettä?
Itsekin käytän iPhonea ja en merkistä kyllä haluaisi luopua. Harmittaisi saada Samsung. Ero tosin on siinä, että minä maksan puhelimeni itse.
Mallinumeroita en muista, mutta nuorempana toivoin vanhemmilta joululahjaksi halvempaa puhelinta kuin mitä oikeasti olisin halunnut, koska ajattelin, etteivät he osta mitään niin kallista. Veljeni sai sen, mitä minä olisin oikeasti halunnut, koska hän oli kehdannut esittää toiveensa ääneen. Silloin harmitti, vaikken mitään sanonutkaan. Vanhemmat vilpittömästi ja ymmärrettävästi luulivat, että haluan tuon halvemman version.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pata kattilaa soimaa. Molemmat, ap ja tytär ovat väärillä raiteilla impulsihallinnan suhteen. Molemmilla siis oppimisen paikka. Ap:n raivoreaktiot täällä ovat täysin samassa linjassa tyttären raivoreaktioon.
Juu, anonyymi someilu ja tosielämä ovat ihan sama juttu.
Eiköhän tuollainen kiihtyminen näy ihmisessä myös todellisuudessa. Kuten ap kertoikin rikkoneensa kiihdyksissään vesikannun. Lisäksi, ap on aikuinen, tyttärensä vasta lapsi. Eli siinä mielessä molemmat todella kaipaavat peiliin katsomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pata kattilaa soimaa. Molemmat, ap ja tytär ovat väärillä raiteilla impulsihallinnan suhteen. Molemmilla siis oppimisen paikka. Ap:n raivoreaktiot täällä ovat täysin samassa linjassa tyttären raivoreaktioon.
Mä oon aina ihaillut valtavasti näitä ihmisiä, jotka vaeltavat elämänsä kehdosta hautaan pitäen itsensä tyynenä tilanteessa kuin tilanteessa. Sinä olisit varmasti vain hymyillyt harmonisesti ja hellästi silittänyt lapsesi poskea. Koska tietysti sinä pystyt asettumaan repivän av(i)oeron jossa tuli sekä hylätyksi, että julkisesti nöyryytetyksi kun mies valitsi nuoremman (olen lukenut tutkimuksia, joiden mukaan avioero on henkisesti raskaampaa kuin läheisen kuolema. Kun mies lähtee, saattaa stressitasot olla samaa luokkaa kun jos palavalta katolta etisis tietä ulos) sairasta äitiään hoitavan, taloudellisesti tiukassa ristiaallokossa kamppailevan kahden lapsen yhn asemaan, joka pitkään tehtyään uhrauksia ja venytettyään senttiä luuli antavansa lapselleen ihanan lahjan ja sai viiltävän loukkauksen sen sijaan.
Muistakaa rakkaat, että raivo tai kiukku ei kuulu elämään. Pidätte vaan tunteet ominanne aina jos ei ole positiivisia. Korkeintaan sitten napsahdatte joku päivä kun korkki poksahtaa koko paineella ja hyppäätte parvekkeelta tai teette jotain peruuttamatonta. Se on aina parempi vaihtoehto.
Kuvittele, miten onnellisesti tilanne olisikaan sujunut jos ap olisi vain iloisesti sivuuttanut tytön järkyttävän kiittämättömyyden. Tytär olisi vahvistanut entistään käsitystään, että äiti on pohjaton likakaivo joka nielee minkä tahansa käytöksen. Nyt tytär saattoi ehkä jopa yllättyä siitä, ettei tossu äitykkä, joka aina hyysää ja lellii, omaakin ihan oikeat tunteet ja saattaa tuntea kipua kaltoinkohdellessa. Tämä on luonnollisesti tragedia. Kriisi kun ei koskaan vie mihinkään hyvään tai kehittävään, parasta on hiihtää samaa, kitkatonta latua loppuun saakka. Ehkä jopa kolmen vuoden päästä me oltaisiin luettu apn tyttärestä uutisia, miten puukotti toisen tytön kun kehtasi tykätä samasta pojasta. Koska kyllähän hän saa kaiken mitä haluaa ja keinolla millä hyvänsä. Prinsessa on tärkein.
Olet varmasti niitä onnellisia, tasapainoisia ihmisiä jonka kodissa ei saa näyttää tunteita. Tai jos näyttää, sinä kyllä analysoit. Kaikkien lempparityyppi on se ihminen, joka kertoo muille miten epäonnistuneita he ovat omassa elämässään. Ehkä kuulut jopa siihen hurmaavaan ryhmään, jossa tahaltesi loukkaat toista ja halveksit tätä loukattua jos kehtaa näyttää loukkaantumisesi? Se "vitsailija" -tyyppi? :) Se onkin suosittu kaveri.Tsemppiä loppuelämään, pus pus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Eihän 12v tytölle voi kertoa mitään rahasta, ettei vain oppisi, mistä sitä tulee.
Ja miksi ihmeessä et opeta lapsellesi, että tekee kuten sinä aikanaan eli hyötyy varakkaasta miehestä (tässä tapauksessa isästä). Jos isä ostaa puhelimen, niin miksi ei sano, että pliiiis isi, osta. Ja niin lapsi olisi saanut luurinsa ja sinä olisit säästänyt rahansa ja lapsi olisi oppinut, että se ostaa, joka tienaa.
Ai että kun sylettää viestisi. Aivan käsittämätöntä, miten osaa vittumainen ilkeä anonyymi iskeä juuri kiukkusuoneen.
Ex-anoppiko siellä kirjottelee? Sä kun niin kauheasti pelkäsit miten tuun viemään kaiken minkä lähtee ja kuinka olin miehen kanssa vaan rahasta. Ei voi duunarikakaroihin luottaa. Voi kuule rakas, mä maksoin osuuteni seurustelun alussa vuokrassa ja koko yhteiselämämme jaettiin aika helvetin tasaisesti ja mies tuhlasi vaikka mihin oman krääsäänsä ja paskaan ja kyllä oltiin tarkkoja etten vie mitään.
Ja miksikö haluan ostaa omalle lapselleni itse joululahjan?? Ai kysytkö oikeasti tota?? Ihan oikeasti sanot, että opetan lapseni käsi ojossa kerjäämään ja huutamaan parempaa. Kyllä vaan sitten rikas maksaa. Ehkä vastenmielisin ajattelutapa mitä vaan voi olla. Ensinnäkin, MINÄ TIENAAN MYÖS. Käyn töissä. En paljon, mutta tienaan. Mulla on oikeus olla se kalleisiin hankintoihin osallistuva eikä mikään isällä maksattava kädetön vinkujaämmä, joka lypsää kaiken mikä lähtee. Syy, miksen osallistunut tohon jouluapuun on juuri se, että vittutaa ajatus käsi ojossa kerjäämisestä. Vituttaa tollanen "mulle ollaan velkaa"-ajattelutapa. Ja sun sydämmen helpotuksesi voin sanoa, että tyttö varmasti mankuu pliis isiä oikeen olan takaa.
Rauhoitu ap. Vieläkö ihmettelet mistä lapsesi on oppinut räyhäämisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pata kattilaa soimaa. Molemmat, ap ja tytär ovat väärillä raiteilla impulsihallinnan suhteen. Molemmilla siis oppimisen paikka. Ap:n raivoreaktiot täällä ovat täysin samassa linjassa tyttären raivoreaktioon.
Juu, anonyymi someilu ja tosielämä ovat ihan sama juttu.
Eiköhän tuollainen kiihtyminen näy ihmisessä myös todellisuudessa. Kuten ap kertoikin rikkoneensa kiihdyksissään vesikannun. Lisäksi, ap on aikuinen, tyttärensä vasta lapsi. Eli siinä mielessä molemmat todella kaipaavat peiliin katsomista.
Kuvittele, rikkoi vesikannun. Ajattele nyt! Nyt on kyllä lasun paikka! Kyllä on apn reaktio paljon vahingollisempi kuin tyttären henkinen väkivalta. Missä vaiheessa muuten ihminen ei enää ole lapsi sinun silmissäsi? Sinä päivänä kun täyttää 18? Onko 16-vuotias lapsi? Anna kun arvaan, sun tätimielessä lapset eivät kykene julmuuteen tai henkiseen väkivaltaan? ;) 12-vuotias on niin himmuisen nuori, ihan lapsi, täysin ymmärtämätön siitä mitä teki.
Tee niin kuin minä: Älä osta lahjoja vaan ana aina tietty summa rahaa. Sitten hän saa itse miettiä mihin rahansa käyttää ja syyttää itseään jos ostaa huonon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pata kattilaa soimaa. Molemmat, ap ja tytär ovat väärillä raiteilla impulsihallinnan suhteen. Molemmilla siis oppimisen paikka. Ap:n raivoreaktiot täällä ovat täysin samassa linjassa tyttären raivoreaktioon.
Mä oon aina ihaillut valtavasti näitä ihmisiä, jotka vaeltavat elämänsä kehdosta hautaan pitäen itsensä tyynenä tilanteessa kuin tilanteessa. Sinä olisit varmasti vain hymyillyt harmonisesti ja hellästi silittänyt lapsesi poskea. Koska tietysti sinä pystyt asettumaan repivän av(i)oeron jossa tuli sekä hylätyksi, että julkisesti nöyryytetyksi kun mies valitsi nuoremman (olen lukenut tutkimuksia, joiden mukaan avioero on henkisesti raskaampaa kuin läheisen kuolema. Kun mies lähtee, saattaa stressitasot olla samaa luokkaa kun jos palavalta katolta etisis tietä ulos) sairasta äitiään hoitavan, taloudellisesti tiukassa ristiaallokossa kamppailevan kahden lapsen yhn asemaan, joka pitkään tehtyään uhrauksia ja venytettyään senttiä luuli antavansa lapselleen ihanan lahjan ja sai viiltävän loukkauksen sen sijaan.
Muistakaa rakkaat, että raivo tai kiukku ei kuulu elämään. Pidätte vaan tunteet ominanne aina jos ei ole positiivisia. Korkeintaan sitten napsahdatte joku päivä kun korkki poksahtaa koko paineella ja hyppäätte parvekkeelta tai teette jotain peruuttamatonta. Se on aina parempi vaihtoehto.
Kuvittele, miten onnellisesti tilanne olisikaan sujunut jos ap olisi vain iloisesti sivuuttanut tytön järkyttävän kiittämättömyyden. Tytär olisi vahvistanut entistään käsitystään, että äiti on pohjaton likakaivo joka nielee minkä tahansa käytöksen. Nyt tytär saattoi ehkä jopa yllättyä siitä, ettei tossu äitykkä, joka aina hyysää ja lellii, omaakin ihan oikeat tunteet ja saattaa tuntea kipua kaltoinkohdellessa. Tämä on luonnollisesti tragedia. Kriisi kun ei koskaan vie mihinkään hyvään tai kehittävään, parasta on hiihtää samaa, kitkatonta latua loppuun saakka. Ehkä jopa kolmen vuoden päästä me oltaisiin luettu apn tyttärestä uutisia, miten puukotti toisen tytön kun kehtasi tykätä samasta pojasta. Koska kyllähän hän saa kaiken mitä haluaa ja keinolla millä hyvänsä. Prinsessa on tärkein.
Olet varmasti niitä onnellisia, tasapainoisia ihmisiä jonka kodissa ei saa näyttää tunteita. Tai jos näyttää, sinä kyllä analysoit. Kaikkien lempparityyppi on se ihminen, joka kertoo muille miten epäonnistuneita he ovat omassa elämässään. Ehkä kuulut jopa siihen hurmaavaan ryhmään, jossa tahaltesi loukkaat toista ja halveksit tätä loukattua jos kehtaa näyttää loukkaantumisesi? Se "vitsailija" -tyyppi? :) Se onkin suosittu kaveri.Tsemppiä loppuelämään, pus pus!
Viittasin pitkälti ap:n raivoreaktioihin tässäkin ketjussa. Jostain se lapsikin on reaktionsa oppinut. En missään sanonut , että raivostua ei saisi, toki se on inhimillistä, mutta ihminen voi myös opetella ilmaisemaan itseään rakentavammin. Ei tavaroiden paiskominen ole ainoa vaihtoehto. Eli toistan vielä kerran, molemmilla on kehitettävää itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Eihän 12v tytölle voi kertoa mitään rahasta, ettei vain oppisi, mistä sitä tulee.
Ja miksi ihmeessä et opeta lapsellesi, että tekee kuten sinä aikanaan eli hyötyy varakkaasta miehestä (tässä tapauksessa isästä). Jos isä ostaa puhelimen, niin miksi ei sano, että pliiiis isi, osta. Ja niin lapsi olisi saanut luurinsa ja sinä olisit säästänyt rahansa ja lapsi olisi oppinut, että se ostaa, joka tienaa.
Ai että kun sylettää viestisi. Aivan käsittämätöntä, miten osaa vittumainen ilkeä anonyymi iskeä juuri kiukkusuoneen.
Ex-anoppiko siellä kirjottelee? Sä kun niin kauheasti pelkäsit miten tuun viemään kaiken minkä lähtee ja kuinka olin miehen kanssa vaan rahasta. Ei voi duunarikakaroihin luottaa. Voi kuule rakas, mä maksoin osuuteni seurustelun alussa vuokrassa ja koko yhteiselämämme jaettiin aika helvetin tasaisesti ja mies tuhlasi vaikka mihin oman krääsäänsä ja paskaan ja kyllä oltiin tarkkoja etten vie mitään.
Ja miksikö haluan ostaa omalle lapselleni itse joululahjan?? Ai kysytkö oikeasti tota?? Ihan oikeasti sanot, että opetan lapseni käsi ojossa kerjäämään ja huutamaan parempaa. Kyllä vaan sitten rikas maksaa. Ehkä vastenmielisin ajattelutapa mitä vaan voi olla. Ensinnäkin, MINÄ TIENAAN MYÖS. Käyn töissä. En paljon, mutta tienaan. Mulla on oikeus olla se kalleisiin hankintoihin osallistuva eikä mikään isällä maksattava kädetön vinkujaämmä, joka lypsää kaiken mikä lähtee. Syy, miksen osallistunut tohon jouluapuun on juuri se, että vittutaa ajatus käsi ojossa kerjäämisestä. Vituttaa tollanen "mulle ollaan velkaa"-ajattelutapa. Ja sun sydämmen helpotuksesi voin sanoa, että tyttö varmasti mankuu pliis isiä oikeen olan takaa.
Rauhoitu ap. Vieläkö ihmettelet mistä lapsesi on oppinut räyhäämisen?
Näin ohiksena, oon aina pitänyt tajuttoman ärsyttävänä sitä kun nää apinat käsittävät sen, että suutahtaa täysin törkeään ja asiattomaan tekstiin (tossa ammuttiinkin oikein kovilla, vihjattiin apn olevan typerä golddigger) rinnastuksena siihen, miten käyttäytyy omaa lastaan kohtaan tai edes netissä.
Siis sitä, että härnätään ja rääkätään, ja kun saadaan reaktio, haukutaan tää kiusattu. Mun äiti harrastaa tota. :) Meillä oli kiva lapsuus. Kunhan ei vaan huuda, niin saa vaikka maailman loppuun heittää jäätävän ivallisia kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pata kattilaa soimaa. Molemmat, ap ja tytär ovat väärillä raiteilla impulsihallinnan suhteen. Molemmilla siis oppimisen paikka. Ap:n raivoreaktiot täällä ovat täysin samassa linjassa tyttären raivoreaktioon.
Juu, anonyymi someilu ja tosielämä ovat ihan sama juttu.
Eiköhän tuollainen kiihtyminen näy ihmisessä myös todellisuudessa. Kuten ap kertoikin rikkoneensa kiihdyksissään vesikannun. Lisäksi, ap on aikuinen, tyttärensä vasta lapsi. Eli siinä mielessä molemmat todella kaipaavat peiliin katsomista.
Kuvittele, rikkoi vesikannun. Ajattele nyt! Nyt on kyllä lasun paikka! Kyllä on apn reaktio paljon vahingollisempi kuin tyttären henkinen väkivalta. Missä vaiheessa muuten ihminen ei enää ole lapsi sinun silmissäsi? Sinä päivänä kun täyttää 18? Onko 16-vuotias lapsi? Anna kun arvaan, sun tätimielessä lapset eivät kykene julmuuteen tai henkiseen väkivaltaan? ;) 12-vuotias on niin himmuisen nuori, ihan lapsi, täysin ymmärtämätön siitä mitä teki.
Kuten sanoin, molemmilla peiliin katsomisen paikka. Molemmilla kehitettävää itsessään. Kuten meillä kaikilla.
Koomisintahan tässä on se että oikeasti tuo teini sai vielä paremman puhelimen kuin halusi, mutta koska se on teini se ei sitä tajua kun pitää olla iPhone xD
Mä en vaan ymmärrä näitä, joiden suurin murhe tässä koko sopassa on se, että anonyymilla nettipalstalla apn lapsesta käytetään nimityksiä. Mä en vaan ymmärrä.